Varsinais-Suomen alueellinen paikkatietoselvitys

UTU-LCC Publications Vol. 7 University of Turku - Laboratory of Computer Cartography 2005 Varsinais-Suomen alueellinen paikkatietoselvitys Katariina Hilke & Lasse Nurmi Varsinais-Suomen paikkatietokeskus Lounaispaikka Turun yliopiston ja Turun kaupungin paikkatietoyhteistyöhanke GISTurku Department of Geography, University of Turku, Finland

UTU-LCC Publications University of Turku Laboratory of Computer Cartography Vol. 7 Varsinais-Suomen alueellinen paikkatietoselvitys Katariina Hilke ICT Turku Oy Lasse Nurmi Varsinais-Suomen liitto Turku 2005 UTU-LCC Publications

UTU-LCC Publications University of Turku Laboratory of Computer Cartography Turun yliopiston tietokonekartografian laboratorion julkaisusarjassa julkaistaan tietokonekartografian, geoinformatiikan ja kaukokartoituksen alaan liittyviä katsauksia ja artikkeleita. Toimitus: prof. Risto Kalliola Maantieteen laitos 20014 TURUN YLIOPISTO risto.kalliola@utu.fi p. 02-333 5577 f. 02-333 5896 Sarjan julkaisut ovat saatavissa myös internetistä: http://www.utu.fi/ml/kartografia/compcart/ Articles and reviews concerning remote sensing, GIS and computer cartography are published in the series of the Laboratory of Computer Cartography (LCC), University of Turku. Editor: prof. Risto Kalliola Department of Geography FIN-20014 UNIVERSITY OF TURKU risto.kalliola@utu.fi t. +358-2-333 5577 f. +358-2-333 5896 Publications are also available in the Internet: http://www.utu.fi/ml/kartografia/compcart/ ISBN 951-29-4006-X (Painetut kappaleet / Printed versions) ISBN 951-29-4007-8 (PDF-versio verkossa / Electronic version in PDF format) ISSN 1457-5825 Karhukopio Turku 2005 2

Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 3 Tiivistelmä... 4 Summary... 4 1. Johdanto... 5 1.1 Lähtökohdat... 5 1.2 Haastattelujen toteutus... 6 2. Paikkatietoselvityksen taustalla olevia ajankohtaisia tekijöitä... 7 2.1 Paikkatiedon käytön menetelmällinen kehitys... 7 2.2 Alueellinen paikkatietoyhteistyö ja sen muodot lounaisessa Suomessa... 8 2.3 Paikkatietoihin liittyvän rakenteen ja periaatteiden määrittelytyö kansallisella tasolla 10 2.4 Paikkatietoalan kehitys ja trendit... 11 3. Haastateltavien henkilöiden profiilit... 13 4. Paikkatieto ja sen käyttö... 14 4.1 Organisaation tuottama paikkatieto, käyttö ja arkistointi... 14 4.2 Organisaation tuottaman paikkatiedon käyttöoikeudet ja jakelu... 18 4.3 Alueellisten paikkatietoaineistojen formaatit ja koordinaatistot... 20 4.4 Valtakunnallisten paikkatietoaineistojen käyttö... 21 5. Paikkatietojen laatukysymykset... 22 6. Paikkatietopalvelut ja aineistojen dokumentointi... 24 6.1 Paikkatietopalvelujen tarjonta, käyttö ja kehittämistarpeet... 24 6.2 Metatietojen saatavuus... 27 7. Käytössä olevat paikkatieto-ohjelmistot ja tietokannat... 29 8. Alueellinen paikkatietoyhteistyö... 32 8.1 Toteutetun paikkatietoyhteistyön teema-alueet... 32 8.2 Toivotun paikkatietoyhteistyön teema-alueet... 33 9. Johtopäätökset... 35 Kirjallisuus... 39 Liitteet... 42 Liite: Varsinais-Suomen alueellisen paikkatietoselvityksen haastattelulomake... 43 UTU-LCC Publications 3

Tiivistelmä Varsinais-Suomen paikkatietokeskus Lounaispaikka ja Turun yliopiston ja Turun kaupungin paikkatietoyhteistyöhanke GISTurku ovat yhteistyössä toteuttaneet laajan Varsinais-Suomen aluellisen paikkatietoselvityksen, joka on toteutettu haastattelemalla 84 paikkatietoa työssään käyttävää tai tuottavaa henkilöä. Haastatteluja tehtiin eri organisaatioiden edustajille, sekä julkiselle että yksityiselle sektorille. Ajankohta haastattelututkimuksen toteuttamiselle katsottiin olevan siinä mielessä otollinen, että paikkatietoala ja -tekniikat kehittyvät nopeasti ja erilaisia hankkeita ja yhteistyötä toimijoiden kesken syntyy ympäri maakuntaa yhä lisääntyvällä volyymilla. Kattavaa alueellista paikkatietojen käyttöä ja tuotantoa selvittävää tutkimusta ei ole aiemmin Varsinais- Suomessa tehty ja perusteita tämänkaltaisen selvityksen tekemiselle oli olemassa useita. Selvityksellä pyrittiin selvittämään niitä tarpeita, joita paikkatietoa käyttävillä organisaatioilla on paikkatietoyhteistyötä kohtaan, sen avulla pyrittiin löytämään potentiaalisia alueellisia yhteistyöryhmiä ja löytämään ne toimijat, joiden avulla voitaisiin tehokkaammin käynnistää uusia alueellisia paikkatietohankkeita sekä löytää keskeisimmät ongelma-alueet paikkatiedon ja paikkatietoaineistojen käytössä. Tutkimuksen tulosten perusteella tulevaa alueellista paikkatietoyhteistyötä pyritään suuntaamaan siten, että se entistä paremmin vastaisi niitä tarpeita, joita alueellisilla toimijoilla on. Summary The Southwest Finland regional GI Centre Lounaispaikka and the GI cooperation project between City of Turku and University of Turku (GISTurku) have carried out an extensive GI survey within the region of Southwest Finland. The survey was realized by interviewing 84 persons who, in some way, are using or producing GI data in their work. Players from the public and private sector were interviewed. The point of time for the survey was suitable, because the GI branch and the techniques are developing fast, and various projects and diverse collaboration are arising around the region in ascending volume. No comprehensive regional survey about the usage and production of GI data has previously been carried out in Southwest Finland, and there were numerous other reasons for the realization of this kind of survey. The first aim of the survey was to find out the needs that the organizations using GI have concerning the regional GI cooperation. Another aim was to constitute potential collaboration groups in regional GI, and to identify those players that could be effectively involved in activation of new regional GI projects. Third aim of the survey was to find out the main problem areas in the usage and production of GI data. Finally, the results of the survey will help the developers of regional GI cooperation to redirect the collaboration such way, that the needs of the regional GI using organizations would more efficiently be taken into account. 4

1. Johdanto 1.1 Lähtökohdat Paikkatietoala kehittyy nopeasti. Tekninen kehitys paikkatieto-ohjelmistojen ja -laitteiden kohdalla on ollut niin nopeaa, että käyttökulttuureja ohjaavat toimintatapamäärittelyt, paikkatietojen hallintaratkaisut sekä lainsäädäntö ovat vasta nyt kehittymässä 15 vuotta sen jälkeen kun paikkatieto-ohjelmistot tulivat mikrotietokoneille. Työtä tehdään niin paikallisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Alueellinen paikkatietoyhteistyö lähtee liikkeelle yksittäisestä toimijasta ja hänen käytännön tarpeistaan edeten organisaatiotason kautta aluetasolle. Alueellisen paikkatietoyhteistyön kehittämisen kannalta on tärkeää selvittää ajattelutavat, joilla paikalliset alalla toimivat henkilöt paikkatiedon mieltävät, mitä työkaluja he käyttävät ja millaisena he näkevät paikkatietoalan tulevaisuuden. Varsinais-Suomen alueellinen paikkatietoselvitys toteutettiin keväällä ja kesällä 2005. Pääperusteita selvityksen toteuttamiseen oli neljä: 1) miten laajalti paikkatietomenetelmät olivat käytössä eri organisaatioissa, 2) miten ja millä välineillä paikkatietoa käytettiin, 3) minkälaista paikkatietoon liittyvää yhteistyötä kaivattiin, sekä 4) minkälaista paikkatietoyhteistyötä ja -hankkeita oli meneillään tai suunnitteilla maakunnan alueella. Kyselyn toteuttajina olivat Varsinais-Suomen paikkatietokeskus Lounaispaikka sekä Turun yliopiston ja Turun kaupungin välinen paikkatietoyhteistyöhanke GISTurku. Haastattelututkimuksen suunnitteluun osallistuivat Lounaispaikan kehittämisryhmän jäsenet sekä GISTurun yhteistyöryhmä. Selvitys toteutettiin yhteistyössä, sillä sekä Lounaispaikalla että GISTurulla oli tarve selvittää mitä paikkatietoalalla tapahtuu käytännössä lounaisessa Suomessa ja mitkä ovat paikkatietoon liittyvät haasteet alueellisella tasolla. Lisäksi selvityksen tekemiseen osallistui paikkatietoalan kehitystä tukeva ENVIFACILITATE-hanke, jossa Varsinais-Suomen liitto on mukana. Selvitys toteutettiin tilanteessa, jossa Lounaispaikan osalta haluttiin selvittää, miten alueellista paikkatietoyhteistyötä tulisi suunnata, jotta se mahdollisimman hyvin palvelisi niitä toiveita, joita alueen paikkatietoa hyödyntävillä ja tuottavilla organisaatioilla on. Lisäksi selvityksen tulosten perusteella on tarkoitus pohtia, olisiko maakunnallinen paikkatietostrategia luotavissa siten, että alueelliset toimijat kokevat sen mielekkääksi ja että yhteys kansallisen tason paikkatietorakenteisiin saataisiin luotua vuosikymmenen loppuun mennessä. GISTurun osalta keskeisenä pyrkimyksenä oli selvittää tarkasti se, miten paikkatietoa käytetään organisaatioiden sisällä, minkälaista paikkatietoa tuotetaan ja miten tätä tuotettua tietoa käytetään hyväksi eri yksiköiden toiminnassa. Lisäksi oli tärkeää selvittää minkälaisia toiveita ja suunnitelmia paikkatiedon suhteen Turun yliopiston laitosten tutkijoilla ja Turun kaupungin hallintokuntien toimijoilla oli. Vuoden 2005 alusta täydellä teholla käynnistyneen GISTurun toiminnan kannalta oli myös tärkeää selvittää heti alkuvaiheessa paikkatiedon käyttöä tarkemmin näissä kahdessa 5

organisaatiossa. Tästä syystä Turun yliopiston ja Turun kaupungin toimijat ovat muita haastateltuja organisaatioita paremmin edustettuina selvityksessä. 1.2 Haastattelujen toteutus Haastattelun kohteina olivat Varsinais-Suomen alueen kunnat, seutukuntien kehittämiskeskukset, korkeakoulut, paikkatietoa käyttävät viranomaistahot, puhelinyhtiöt, sähköyhtiöt, paikkatietoa käyttävät ja tuottavat konsultit, Turun kaupungin eri hallintokunnat, Turun yliopiston laitokset sekä lisäksi muita yksittäisiä selkeästi paikkatietoa käyttäviä tai tuottavia toimijoita. Puhelimitse sekä henkilökohtaisin käynnein toteutettuja haastatteluja tehtiin yhteensä 84 kappaletta ja ne painottuivat julkiselle sektorille (71 kpl), erityisesti kuntiin (48 kpl). Yksityisen sektorin toimijoita haastateltiin 13 kappaletta. Haastattelulomake löytyy tämän raportin lopusta liitteestä 1. Haastateltavien valinnassa kiinnitettiin huomiota erityisesti sellaisiin tahoihin, jotka olivat toistaiseksi osallistuneet suhteellisen vähän viisi vuotta toimineen lounaissuomalaisen paikkatietoyhteistyön toteuttamiseen, mutta joiden näkemyksiä kohtaan oli juuri osallistumattomuudesta johtuen erityinen mielenkiinto. Turun yliopiston osalta käytiin läpi ne oppiaineet, joilla oli jo käyttökokemusta paikkatiedosta, ja Turun kaupungin osalta haastateltiin hallintokuntia, joilla oli paikkatietoaineistoja käytössään. Haastatteluaineiston analysoinnissa tuli esiin muutamia tuloksiin vaikuttavia menetelmällisiä tekijöitä, jotka on listattu seuraavassa: Paikkatieto-käsitteeseen vaikutti liittyvän runsaasti näkemyseroja, jotka riippuivat siitä miten syvällisesti vastaaja oli perehtynyt paikkatietoaineistojen käyttöön. Jotkut vastaajista käsittivät digitaalisen paikkatiedon olevan kuvamuotoista sähköiseen muotoon saatettua perinteistä karttaa, kun taas toiset eivät nähneet edes sijainnin sisältävän rekisteritiedon lukeutuvan paikkatiedon piiriin silloin kun sitä ei ollut viety vektorimuodossa paikkatietojärjestelmään. Haastattelun käytännön toteutuksessa noudatettiin lyhyempää ja pidempää haastattelumallia sen mukaan miten hyvin vastaaja oli perehtynyt paikkatietoon ja miten vastaajan organisaatio tai yksikkö käytti paikkatietoja toiminnassaan. Pidemmässä vaihtoehdossa käytiin koko haastattelulomake läpi ja lyhyemmässä mallissa käytiin läpi ainoastaan lomakkeen kohdat 1. (perustiedot), 2. (organisaation tuottama tieto) ja 7 (yhteistyötarpeet). Käytetty haastattelulomake löytyy liitteestä 1. Haastattelulomakkeen suunnittelussa oli pyritty siihen, että mahdollisimman moni pystyisi vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Haastattelujen toteuttamisvaiheessa kuitenkin ilmeni, että osa haastattelulomakkeesta ei soveltunut riittävän hyvin esimerkiksi paikkatietokonsulttien tai muiden yksityisen sektorin toimijoiden haastatteluihin. Erityisesti tämä ilmeni paikkatietoaineistojen luovuttamista koskevassa kysymyksessä 3.3. sekä yhteistyötä koskevissa kysymyksissä 7.1. ja 7.2. 6

Rajallisesta käytettävästä ajasta ja haastatteluresursseista johtuen, erityisesti suurempien organisaatioiden osalta, haastattelutulos saattaa antaa epätäydellisen kuvan organisaation paikkatieto-ohjelmistojen ja -aineistojen käytöstä. Osassa organisaatioita tätä vääristymää on korjattu haastattelemalla useita henkilöitä eri osastoilta tai hallintokunnista. Näin on toimittu erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa suuren, laajalti paikkatietoa hyödyntävän organisaation osastot, toimi- tai hallintoalat eivät tee keskenään yhteistyötä tai jos henkilöstön paikkatietoon liittyvät työvälineet ja toimenkuvat ovat hyvin erilaisia. Tarkasteltaessa haastatteluvastauksista tehtyjä diagrammeja tulee ottaa huomioon, että saatujen vastausten määrä vaihtelee kysymyksittäin. Myös joihinkin kysymyksiin, joissa pyydettiin määrittämään useita vaihtoehtoja, on saatettu valita pyydettyä vähäisempi määrä vastauksia. Tällaisessa tilanteessa vastauksia ei kuitenkaan ole lähdetty painottamaan, vaan koko raportin läpi operoidaan painottamattomilla absoluuttisilla luvuilla tai vastausvaihtoehtojen suhdeluvuilla. Vastausten lukumäärä mainitaan kunkin diagrammin yhteydessä otsikon alla esimerkiksi (n=52). Haastattelun toteuttamisesta ja tulosten analysoinnista vastasivat GISTurun paikkatietokoordinaattori Katariina Hilke ja Varsinais-Suomen paikkatietokeskus Lounaispaikan paikkatietoyhteistyökoordinaattori Lasse Nurmi. Vakka-Suomen osalta paikkatietoselvityksen haastattelujen esityötä teki Vakka-Suomen paikkatietoasiantuntija Outi Lehtinen Uudenkaupungin kaupungilta. Raporttia ovat kommentoineet professori Risto Kalliola Turun yliopistolta, projektipäällikkö Tuuli Toivonen Turun yliopistolta sekä ympäristösuunnittelija Timo Juvonen Varsinais-Suomen liitosta. 2. Paikkatietoselvityksen taustalla olevia ajankohtaisia tekijöitä 2.1 Paikkatiedon käytön menetelmällinen kehitys Paikkatietoalan käsitemaailma on melko uusi ja kehittyy jatkuvasti. Esimerkiksi englanninkielinen GIS - Geographical Information System tarkoittaa paikkatiedon analysointiin tarkoitettua paikkatietojärjestelmää (Nurmi 2003), mutta on monissa yhteyksissä muuttunut siten, että puhuttaessa GIS:stä tarkoitetaankin paikkatietoa ja siihen liittyviä ilmiöitä yleisesti. Globus GIS oppikirja toteaa, että GIS on tietojärjestelmä, joka käsittelee paikkatietoa, mutta joskus termillä tarkoitetaan vain tietojen hallinta- ja käsittelyohjelmiston, -laitteiston, aineiston ja käyttäjän muodostamaa kokonaisuutta (Löytönen et al. 2003). Paikkatiedolla itsellään on monta määritelmää. Yksinkertaisimmilleen vietynä voidaan ajatella, että paikkatieto on mitä tahansa tietoa kohteista ja ilmiöistä, jolla on tunnettu sijainti (Kalliola 2000a). Paikkatietoa ovat myös eri rekistereissä ja tietokannoissa olevat tiedot (ProGIS 2005), joita ei välttämättä ole käytännössä edes viety kartalle. Digitaalisen paikkatiedon käytön historia on verraten lyhyt: 1970-luvulla tietokoneet toimivat pääasiassa perinteisten karttojen valmistuksen ja painamisen apuvälineinä (Kalliola 1999), ja runsaan vuosikymmenen kuluttua tästä esiteltiin ohjelmistot, jotka pystyivät liittämään ja tallentamaan kartalla oleviin kohteisiin liitettyä tietoa (Burnett & Kalliola 2000). Tällöin pystyttiin jo puhumaan, oliko tieto vektori- vai rasterimuotoista. Vektorimuotoisessa tiedossa geometria 7

esitetään pisteinä, viivoina tai alueina (kolmiuloitteisessa tiedossa myös pintoina tai kappaleina), kun rasterimuotoisen tiedon geometria esitetään yleisimmin säännöllisen ruudukon muodossa. Samassa yhteydessä yleistynyt digitointi on vektorimuotoisen tiedon tuotantotapa, jossa lähdeaineistosta jäljennetään halutut kohteet numeeriseen muotoon (Löytönen et al. 2003). Hieman tämän jälkeen satelliittipaikannuksen (GPS Global Positioning System, satelliittipaikannusjärjestelmä) yleistyminen Yhdysvaltain purettua satelliittisignaalien häirinnän on johti entistä parempien mittaustulosten saamiseen ja digitaalisten karttojen tuottamisen helpottumiseen. Hieman epätarkempi matkapuhelimiin ja GSM-tekniikkaan (Global System for Mobile Communications) perustuva paikannus ei sovellu kartoitukseen, mutta on omalta osaltaan ollut mukana irrottamassa paikkatietoa perinteisestä työpöytäsidonnaisuudesta. Internetin yleistyttyä erilaisia paikkatietopohjaisia palveluita on syntynyt verkkoon. Palveluita löytyy monenlaisten käyttäjien tarpeisiin, ja palveluiden ominaisuudet ja käytössä olevat työkalut vaihtelevat käyttötarkoituksen ja käyttäjäryhmän vaatimusten mukaan. Yleisesti ottaen paikkatiedon käyttäjäkunta on laajentunut ammattikäyttäjistä kansalaisten keskuuteen. Internetin paikkatietopalvelut, kuten opaskartat, reitinoptimointipalvelut ja teemakarttapalvelut eivät vaadi kalliita paikkatieto-ohjelmistoja ja ovat näin kaikkien internetin käyttäjien saatavilla. Paikkatiedon mobilisoitumiseen vaikuttaa puolestaan matkapuhelinten paikkatietopalveluiden ja paikannusominaisuuksien kehitys sekä muiden paikkatiedon käytön mahdollistavien laitteiden kuten PDA-laitteiden (Personal Digital Assistant, pieni kannettava päätelaite, joka kykenee langattomaan tiedonsiirtoon) yleistyminen ja halpeneminen. Tulevaisuudessa paikannuksen uskotaan tulevan mukaan yhä useampaan sovellukseen, ja mm. kartta- ja satelliittikuvapalvelut tulevat jatkossa liittymään tärkeimpiin internet-hakupalveluihin (Tietoyhteiskunta 2005a). Paikkatiedon tuotanto voi myös jatkossa olla yhä enemmän kansalaisten käsissä. Muun muassa uudemmissa autoissa on jo nykyisin navigointilaitteita, joihin voidaan jatkossa integroida lisälaitteita (EVI, Electronic Vehicle Identification; ITS, Intelligent Transport System), joiden avulla on mahdollista esimerkiksi tallentaa lomamatkan reitti kartalle (Tietoyhteiskunta 2005b). 2.2 Alueellinen paikkatietoyhteistyö ja sen muodot lounaisessa Suomessa Paikkatiedon käyttö ja tuottaminen ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana muodostuneet merkittäväksi osaksi useiden julkisten ja yksityisten organisaatioiden toimintaa (Nurmi&Tolvanen 2003). Toimijoidenvälinen yhteistyö paikkatietoalalla on nähty järkeväksi muutamasta alaa leimaavasta ominaisuudesta johtuen. Ensinnäkin paikkatietoaineistojen tuotanto on työlästä ja aikaa vievää, joten on järkevää, että päällekkäistä aineistojen tuotantoa vältetään. 8

Toisaalta paikkatietopalveluihin voi yhdistää hyvin monenlaista paikkatietoaineistoa ja tällöin yhden ylläpitämä paikkatietopalvelu voi toimia usean tahon työkaluna. Kolmas alaa leimaava ominaisuus on paikkatietoaineistojen metatietojen saatavuuden rajoittuneisuus. Tarve tiedon välittämiseen olemassa olevista paikkatietoaineistoista on suuri. Tietoa tulisi välittää etenkin päällekkäisen tuotannon välttämiseksi. Tämäntyyppinen tiedonvälitys on tehokkaimmin toteutettavissa yhteistyöllä. Neljäs ominaisuus on vaihtoehtoisen toimintatavan luominen paikkatietoaineistojen vaihdantaa hankaloittavan hinnoittelun rinnalle. Tulosohjauksen rantautuminen myös julkiselle sektorille on johtanut siihen, että julkisen sektorin paikkatietoaineistojen saatavuus on paikoin merkittävästi heikentynyt, kun aineistoja tarvitsevien tahojen ei ole enää mahdollista hankkia laadukkaita paikkatietoaineistoja (mm. Kalliola 2000b, Tolvanen&Kalliola 2002, Kalliola 2003). Tähän ongelmaan voidaan löytää ratkaisuja paikkatietoyhteistyöllä. Lounaissuomalaisen alueellisen paikkatietoyhteistyön juuret ulottuvat 1990-luvun loppuun. Turun yliopiston maantieteen laitos ja tietokonekartografian laboratorio (UTU-LCC), Lounais-Suomen ympäristökeskus sekä Varsinais-Suomen liitto päättivät tuolloin perustaa kehittämishankkeen edistämään alueellista yhteistyötä paikkatietoalalla (Nurmi 2003). Vuonna 2002 kehitystyötä jatkettiin Varsinais-Suomen paikkatietokeskuksen kehittämishankkeen nimellä ja syksyllä 2002 perustettiin internetportaali Lounaispaikka, jonka ympärille maakunnallisia paikkatietopalveluita ryhdyttiin kehittämään. Myöhemmin Lounaispaikka-nimitystä on käytetty kaikissa yhteyksissä, joissa puhutaan Varsinais-Suomen paikkatietokeskuksen organisoimasta toiminnasta. Lounaispaikka-portaalin tarjoamien tietopalveluiden lisäksi Lounaispaikka-yhteistyön puitteissa organisoidaan mm. vuosittaista Paikkatietopäivä-seminaaria, epämuodollista paikkatietokerhotoimintaa sekä uusimpana paikkatietoalan oppisopimuskoulutusta yhteistyössä koulutuskeskus Tavastian kanssa. Lounaispaikan toimintaa johtaa kolmehenkinen johtoryhmä, jossa on edustus kaikista taustaorganisaatioista, ja toiminnan kehittämistä ideoi laaja kehittämisryhmä. Paikkatietojen käytön yleistyminen paitsi työvälineenä, myös kansalaisten keskuudessa on tuonut tarpeen organisoida paikkatietoalaa edelleen. Maakunnallinen paikkatietoyhteistyö on saanut rinnalleen muita paikkatietohankkeita kuten seudulliset hankkeet Vakka-Suomen paikkatietoasiantuntija sekä läntiselle Uudellemaalle sijoittuva, mutta Lounaispaikan kanssa yhteisiä tietopalveluita kehittävä Yrkeshögskolan Sydvästin Tammisaaren seutukuntaan sijoittuva GISkeskus. Molemmilla näillä hankkeilla on tarkoitus nostaa seudullisen paikkatieto-osaamisen tasoa ja kehittää seudullisia paikkatietopalveluita, joskin eri lähtökohdista. Eräs tuoreimmista alueellista paikkatietoyhteistyötä kehittävistä hankkeista on Turun kaupungin ja Turun yliopiston välinen paikkatietoyhteistyöhanke GISTurku. GISTurun toiminnan pohjana on usean Turun yliopiston laitoksen edustajista sekä Turun kaupungin hallintokuntien edustajista koottu 9

yhteistyöryhmä, joka ideoi ja kehittää hankkeen toimintaa. Keskeisenä tarkoituksena on lisätä kaupungin ja yliopiston yhteisiä ponnistuksia Turkuun liittyvien paikkatietosisältöjen tuotannossa ja esittämisessä (Turun kaupungin ja Turun yliopiston paikkatiedon yhteistyöryhmä 2003). Lisäksi konkreettisella tasolla tavoitteena on mm. uusien teknisten ja alueellisten avausten tekeminen. Käsillä olevan selvityksen vastauksista kävi ilmi, että useita aloitteita kuntienvälisistä paikkatietohankkeista on tehty ja vireillä. Nämä esitellään tässä raportissa potentiaalisina paikkatietoryhmittyminä kartalla kuvassa 3. 2.3 Paikkatietoihin liittyvän rakenteen ja periaatteiden määrittelytyö kansallisella tasolla Digitaalisen paikkatiedon käytön ja aineistotuotannon lisääntyessä on herätty huomaamaan, että yleisten toimintamallien, ohjeiden ja standardien tuottaminen paikkatietoalan tarpeisiin on elintärkeää tehokkaan kehityksen turvaamiseksi alalla myös jatkossa. Keskeisiä haasteita alalla ovat mm. aineistoformaattien yhteensopivuuden kehittäminen, koordinaatistojärjestelmien yhtenäistäminen, teknisen kuvailutiedon eli metatietojen laadun parantaminen sekä paikkatietoaineistojen saatavuuden yleinen parantaminen. Vuonna 2001 Valtioneuvosto asetti Paikkatietoasiain neuvottelukunnan (PATINE), jonka tehtävänä oli käynnistää kansallisen paikkatietostrategian valmistelu. Strategiseksi tehtäväksi määriteltiin eri toimialojen yhteistyön edistäminen kansallisten ja kansainvälisten tarpeiden mukaisen paikkatietoinfrastruktuurin kehittämiseksi (Paikkatietoasiain neuvottelukunta 2004). Vuodesta 2003 eteenpäin PATINE:n strategiatyö liitettiin osaksi hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmaa. Tietoyhteiskuntaohjelma on yksi neljästä pääosin hallinnonrajat ylittävästä politiikkaohjelmasta, ja sitä johtaa pääministeri (Valtioneuvoston kanslia 2004). Paikkatietoasiain neuvottelukunta julkaisi elokuussa 2004 Kansallisen paikkatietostrategian 2005-2010. Strategia tähtää toimivan paikkatietoinfrastruktuurin (NSDI, National Spatial Data Infrastructure) synnyttämiseen maahamme vuoden 2010 loppuun mennessä (Nurmi&Kalliola 2004). Kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin rakentaminen pohjautuu pitkälti Euroopan Unionin toteuttamaan Euroopan tason paikkatietoinfrastruktuurityöhön. EU:ssa työstä vastaa INSPIRE hanke (Infrastructure for Spatial Information in Europe) (INSPIRE 2005). Hankkeen tavoitteena on saattaa voimaan Euroopan Unionin alueen paikkatietoinfrastruktuuria (ESDI, European Spatial Data Infrastructure) koskeva direktiivi, ns. INSPIRE-direktiivi. Ehdotus uudesta paikkatietodirektiivistä julkaistiin heinäkuussa 2004 (Commission of the European Communities 2004). 10

Vuoden 2005 alusta asetetun uuden paikkatietoasiain neuvottelukunnan työtä ohjaa Suomen paikkatietoinfrastruktuurin kehittämisohjelma, jonka osa-alueet ovat: suunnitelmallinen yhteistyö yhteisten suositusten valmistelu ja käyttöönotto keskeisten paikkatietoaineistojen harmonisointi ja ylläpidon kehittäminen metatietojen ylläpito ja metatietopalvelut paikkatietopalvelut käyttö- ja jakeluperiaatteet käyttösovellukset tutkimus ja koulutus sekä tiedottaminen Tulevat kansalliset paikkatietoinfrastruktuurit tulevat luultavimmin sisältämään hyvin samankaltaisia palvelukokonaisuuksia kuten karttojen katselusovelluksen ja kansallisen metatietopalvelun. Suomalaisen paikkatietoinfrastruktuuriin on kuitenkin täydentävänä kokonaisuutena esitetty liitettävän erityinen palvelukokonaisuus tieto-, testi- ja tuotekehityksen tarpeisiin. Nyt jo perustettu Paikkatietolainaamo-palvelu toimii kirjaston tavoin internetissä, josta on saatavissa hyvin kattava joukko paikkatietoaineistoja koekäyttöön maksutta (Laita 2005, Kalliola & Toivonen 2004). Palvelun sisältämät aineistot ovat lounaisen Suomen alueelta. Paikkatietorakenteiden määrittelyn tavoitteet ovat hyvin samankaltaisia sekä alueellisella, kansallisella että eurooppalaisella tasolla. Toistaiseksi on määritelty tavoitteet kansallisille ja eurooppalaiselle paikkatietoinfrastruktuurille. Kehittämistyön eri vaiheissa on kuitenkin tunnistettu myös erilaisia alueellisia ja paikallisia aloitteita (LSDI, Local Spatial Data Infrastructure) (GSDI 2005), mutta mitään yhtenäistä määritelmää ja tehtävää näille ei ole määritelty. 2.4 Paikkatietoalan kehitys ja trendit Ensimmäiset digitaaliset paikkatietojärjestelmät tulivat ammattilaiskäyttöön jo 1980-luvulla. Tuolloin digitaalisen paikkatiedon käytön rajoitteena oli silloisten tietokoneiden teho, joten vain suurimmilla tutkimuslaitoksilla ja yrityksillä oli mahdollisuus käyttää paikkatietomenetelmiä. 1990- luvulta lähtien myös pöytätietokoneiden kapasiteetti on riittänyt suurten tiedostojen käsittelyyn, joka on edellytyksenä paikkatietoaineistojen kanssa työskenneltäessä. Samalla paikkatieto-ohjelmistot ovat kehittyneet ja paikkatiedon käyttösovellukset ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet (Kalliola&Nurmi 2005). Paitsi tietokoneiden ja ohjelmistojen kehitys, myös tietoverkkojen kehitys on parantanut mahdollisuuksia hyödyntää paikkatietoaineistoja. Suuria aineistoja voidaan käyttää suoraan verkosta lataamatta niitä omalle tietokoneelle ja samat versiot aineistoista ovat kaikkien käyttäjien saatavilla. Aineistojen yhteiskäyttöä rajoittavat tekniset esteet, kuten tiedostoformaattivaihdokset tai 11

koordinaatistomuunnokset ovat yhä helpommin ratkaistavissa. Näitä suuremmiksi haasteiksi ovat nousseet yhteisten pelisääntöjen muodostaminen aineistojen käytölle ja tuotannolle. Tekijänoikeudet, hinnoittelu ja aineistojen saatavuus sekä niiden laatu ovat keskeisiä paikkatietoalan tekijöitä. Niihin liittyviä haasteita pyritään ratkaisemaan INSPIRE:n, tietoyhteiskuntaohjelman ja PATINE:n kaltaisissa kokonaisuuksissa, mutta myös alueellisella tasolla. Paikkatieto on nykyisin myös yhä enemmän kansalaisten saavutettavissa. Internetistä löytyvät opaskartta-, reitinhaku- ja teemakarttapalvelut ovat tarjolla pelkällä internetselaimella katseltaviksi. Paikkatietoon pääsee tutustumaan myös aiempaa aikaisemmin, jo peruskoulussa ja lukiossa (Vääränen 2004, Löytönen et al. 2003). Paikkatiedon keräämisessä on jo vuosia käytetty apuna satelliittipaikannusta, mutta aivan lähivuosina paikkatietopalveluita on ryhdytty irrottamaan perinteisestä työpöytäsidonnaisuudesta. Useat kaupungit ovat perustaneet keskusta-alueilleen langattomia verkkoja, joista muutamat ovat maksuttomia (Tietoyhteiskunta 2005c). Useat karttapalvelut toimivat PDA-laitteissa tai matkapuhelimissa. Myös satelliittipaikannusta epätarkemman matkapuhelimiin liittyvän GSM - paikannuksen käyttökelpoisuus karkeampaa paikannusta tarvitsevissa yhteyksissä, kuten takseissa, on todettu (Räsänen 2002). Varsin usein internetpohjaiset kartta- ja sijaintitietopalvelut on koostettu useamman eri lähteen tietoaineistoista. Tällöin paikkatietoaineistojen ajantasaisuus, aineistojen laatu (esim. eri aineistojen mittakaavojen yhteensopivuus), sekä palvelun käyttökohde ovat asioita, joita karttapalveluiden ylläpitäjän tulee ratkaista toimivan ja luotettavan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Kuvassa 1 on varoittava esimerkki palvelusta, jonka toiminta perustuu laadultaan liian karkeaan aineistoon. Kuva 1. Kuvan reittipalvelu opastaa virheellisesti käyttäjälle nopeimman reitin Rovaniemeltä Isokyröön. (Lähde: http://mappoint.msn.com/) 12

Paikkatietoalan kehitys on siis tuonut mukanaan uusia tekniikoita, mutta myös uusia haasteita ja vastuita tietojen esittämiselle ja palveluiden luojille on syntynyt. Lisääntyvien paikkatietoaineistojen käyttäjien tarpeisiin tarvitaan uusia tietoa jäsentäviä ja sen saatavuutta parantavia rakenteita, ja niiden lisäksi säännöksiä paikkatietojen tuotantoon ja käyttöön. 3. Haastateltavien henkilöiden profiilit Alueellisen paikkatietoselvityksen yhteydessä vastaajista kerättiin taustatiedoiksi perustietoja, liittyen työtehtävään ja kokemukseen, jotta pystyttäisiin määrittämään vastaajien suhdetta paikkatietoon. Vastaajien keskimääräinen työsuhteen pituus oli 10,5 vuotta. 40 prosenttia vastanneista oli ollut nykyisessä organisaatiossa työssä korkeintaan viisi vuotta. Korrelaatiota työsuhteen pituuden ja paikkatietojen käytön, tuotannon tai tuotettavien tietoaineistojen välillä ei ollut nähtävissä. Vastaajien toimenkuvaa pyrittiin selkeyttämään siten, että haastateltavia pyydettiin määrittelemään oma roolinsa organisaation paikkatietoasioissa. Kuviosta 1 selviää, että haastateltavien jakauma paikkatiedon tuottajien, käyttäjien ja hallinnojien/ylläpitäjien välillä on varsin tasainen. Kyselyssä vastaajan oli mahdollista määrittää itsensä useampaan rooliin, ja lähes puolet (46 %) näki oman roolinsa olevan sekä paikkatiedon tuotannon, käytön että hallinnoinnin/ylläpidon osa-alueilla. Vain joka neljäs katsoi kuuluvansa vain yhteen edellä mainituista käyttäjäkategorioista. Oletteko organisaatiossa (n=80) paikkatiedon tuottaja, käyttäjä ja hallinnoija/ylläpitäjä 37 paikkatiedon käyttäjä ja hallinnoija/ylläpitäjä 13 paikkatiedon tuottaja ja käyttäjä 11 paikkatiedon hallinnoija/ylläpitäjä 7 paikkatiedon käyttäjä 11 paikkatiedon tuottaja 1 0 5 10 15 20 25 30 35 40 vastausten lkm Kuvio 1. Vastaajan rooli koskien organisaation paikkatietoasioita. Yli puolet vastaajista ilmoitti tuntevansa paikkatietojen käytön, tuotannon tai tuotettavat tietoaineistot perustiedoiltaan koko edustamansa organisaation osalta ja reilu kolmannes oman 13

yksikkönsä osalta (Kuvio 2). Ainoastaan joka kymmenes ilmoitti tuntevansa organisaatiossa vain omaan tehtäväänsä liittyvät paikkatietoasiat. Tunnetteko digitaalisten paikkatietojen käytön ja tuotannon ja /tai tuotettavat muut aineistot perustiedoiltaan? (n=81) ainoastaan oman tehtävän osalta 11 % oman yksikön osalta 37 % koko organisaation osalta 52 % Kuvio 2. Vastaajan paikkatietoasioiden tuntemus organisaatiossa. Perustieto-osan päätteeksi vastaajia pyydettiin arvioimaan moniko tai kuinka suuri osuus organisaation henkilöstöstä käyttää tai tuottaa paikkatietoa. Koska vastaajat suhteuttivat paikkatietoa käyttävän henkilöstön hyvin vaihtelevasti joko koko organisaatioon, hallintokuntaan, laitokseen tai yksikköön, niin vertailukelpoista keskiarvotietoa paikkatiedon käytöstä on mahdotonta esittää. Kuitenkin voidaan todeta, että lähes kaikissa tapauksissa oli kyse sitten koko organisaatiosta tai vain yksiköstä organisaation sisällä paikkatiedon tuottajia tai käyttäjiä oli kaksi tai useampi henkilö. Sellaisia organisaatioita tai yksiköitä, joissa paikkatietoasiat ovat vain yhden henkilön tehtävänä oli alle 5 prosenttia tapauksista, jos mukaan ei laskettu ns. yhden työntekijän yksikköjä. 4. Paikkatieto ja sen käyttö 4.1 Organisaation tuottama paikkatieto, käyttö ja arkistointi Käsillä olevan paikkatietoselvityksen tarkoituksena oli mahdollistaa myös niiden organisaatioiden edustajien vastaamisen, joissa ei digitaalisen paikkatiedon käyttö ole vielä päivittäisen työn välineenä. Tästä johtuen haastattelulomakkeen kohdassa organisaation tuottama tieto selvitetään aluksi tuotetaanko tai onko organisaatiossa käytössä digitaalisia paikkatietoaineistoja. Kuvion 3 mukaan vastaajista 10 prosenttia oli työssä organisaatiossa, jossa ei ollut lainkaan käytössä digitaalista paikkatietoa. Seuraavaksi pyrittiin selvittämään miten paljon organisaatioissa tuotetaan sellaista informaatiota, josta olisi tuotettavissa digitaalista paikkatietoa. Tämä toteutettiin kysymällä tuotettiinko organisaatiossa tietoa, jossa on paikkaan sidottu linkki. Tässä yhteydessä pyrittiin digitaalista paikkatietoa käyttämättömien organisaatioiden edustajat näkemään ne edut ja mahdollisuudet, jotka 14

omaa tuotantoa olevien tietojen muuttamisesta paikkatiedoksi olisi saavutettavissa. Jo digitaaliseen paikkatietoympäristöön pureutuneiden organisaatioiden osalta pyrittiin selvittämään sellaisia uusia sovelluskohteita, joita ei mahdollisesti organisaatiossa vallitsevan paikkatietoperinteen mukaisesti ole edes ajateltu hyödynnettävänä paikkatietotuotteena. Tuotetaanko tai onko yksikössänne/organisaatiossanne käytössä digitaalisia paikkatietoaineistoja? (n=84) ei 10 % kyllä 90 % Kuvio 3. Organisaatioiden tuottama digitaalinen paikkatieto. Vastausten perusteella on nähtävissä, että runsaasti hyödynnettävää tietoa olisi vietävissä digitaaliseen paikkatietomuotoon (Kuvio 4). Peräti 62 vastaajista ilmoitti organisaatiossaan tuotettavan sellaista tietoa, josta voisi kehittää paikkatietoa. Vain reilu neljännes vastaajista oli sitä mieltä, että joko organisaation tuottama tieto on sen tyyppistä, että siinä ei ole paikkaan sidottua linkkiä, tai kaikki se informaatio, joka on ollut jalostettavissa paikkatietoon, on jo olemassa paikkatietomuotoisena. Teemat, joista vastaajien mielestä olisi kehitettävissä paikkatietoa jakaantuivat hyvin laajasti ja mitään synteesiä vastauksista ei ollut muodostettavissa. Kuvio 5 kuvastaa vastanneiden organisaatioiden tuottamia keskeisiä tietoaineistoja. Vastauksista voidaan havaita se, että suuri osa vastaajista työskenteli kuntien teknisellä puolella, sillä mm. rakennustiedot, johtokarttatiedot ja kiinteistötiedot olivat monen vastaajan edustaman organisaation tietotuotteita. Myös kaavat ja luonnon- ja kulttuuriympäristön tietoaineistot nousivat keskeisinä sisältöinä esiin. Kaikkein useimmin mainittiin keskeiseksi tuotettavaksi tietosisällöksi rakennustiedot, ne mainittiin yli kolmanneksessa vastauksista. Kuvioon on otettu mukaan ainoastaan ne organisaatiot, jotka ilmoittivat tuottavansa digitaalisia paikkatietoaineistoja. Jos kuvioon lisätään myös ne vastaajat, jotka eivät tuota digitaalisia paikkatietoaineistoja, mutta tuottavat paikkaan sidottuja tietoaineistoja, kuvion suhteet eivät merkittävästi muutu. 15

Tuotetaanko yksikössänne/organisaatiossanne sellaista tietoa, jossa on paikkaan sidottu linkki? (n=83) ei 28 % kyllä 72 % Kuvio 4. Organisaatioiden tuottama paikkaan kytketty tieto. Mitkä ovat keskeisimmät tietosisällöt, joita organisaationne tuottaa? (n=73) rakennustiedot 29 luonnon- ja kulttuuriympäristö kaavat 18 18 kiinteistötiedot 16 johtokarttatiedot 14 rakennusvalvonnan tiedot 10 tiestöä ja liikennettä koskevat tiedot kaapelitiedot 9 9 tutkimus-/oppilastyöt kartat 8 8 osoitetiedot maankäyttösuunnitelmat 5 5 muut 15 0 5 10 15 20 25 30 35 vastausten lkm Kuvio 5. Organisaatioiden tuottamat keskeisimmät tietosisällöt. Vastaajat saivat vapaasti määrittää keskeisimmät tuotetut tietosisällöt. Tästä syystä esimerkiksi kaavat ja maankäyttösuunnitelmat on jaettu eri kokonaisuuksiin, vaikka valtaosassa vastauksista nämä kaiketi viittaavat samantyyppisiin suunnitelmatietoihin. 16

Kuvio 6 kuvaa organisaation tuottaman tiedon käyttöä. Vain yhdeksän prosenttia organisaatioissa tai yksiköissä tuotetusta paikkatiedosta jäi yhden henkilön käyttöön yksikön sisälle. Suurimmassa osassa organisaatioita tuotettua tietoa hyödynnettiin yli organisaatiorajojen, ja yhtä usein tuotetut tiedot olivat yleisessä käytössä yksikön sisällä. Kyselyyn vastanneiden organisaatioiden tietojen käyttö ylitti yllättävän monessa tapauksessa organisaatiorajat. Usein, esimerkiksi kuntien kohdalla, kyseessä oli kuitenkin lakisääteiseen tai sopimukseen perustuva kahdenvälinen aineistotoimitussopimus esimerkkinä tästä mm. kuntien kiinteistötietojen välittäminen väestörekisterikeskukselle. Paikkatietojen arkistointia tiedusteltaessa kolme neljästä vastaajasta ilmoitti organisaation säilyttävän aineistoja omassa sisäisessä arkistossa (Kuvio 7). Tavallisesti tämä arkisto oli organisaation sisäinen palvelinratkaisu. Lähes 30 prosenttia vastanneista ilmoitti, että käytössä oli arkiston lisäksi myös jokin toinen säilytysjärjestelmä. Tavallisimmin toisena arkistointimuotona olivat cd-rom -levyt. Miten tuottamaanne tietoa käytetään? (n=80) organisaatiorajojen ulkopuolella 32 % vain tietty henkilö yksikössä 9 % yksikön sisällä 32 % laajempien yksiköiden välillä 27 % Kuvio 6. Organisaatioiden tuottaman tiedon käytön jakautuminen. 17

Mihin aineistot on sijoitettuna ja missä niitä säilytetään? (n=76) organisaation oma sisäinen arkisto 41 organisaation oma sisäinen arkisto ja muu järjestely 9 muu järjestely 7 vastuuhenkilön kiintolevy ja muu järjestely 6 organisaation oma sisäinen arkisto ja konsultti vastuuhenkilön kiintolevy ja organisaation oma sisäinen arkisto 3 3 vastuuhenkilön kiintolevy ja konsultti vastuuhenkilön kiintolevy 2 2 kaikki ed. vaihtoehdot 1 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 vastausten lkm Kuvio 7. Organisaatioiden tuottaman tiedon arkistointijärjestelyt. 4.2 Organisaation tuottaman paikkatiedon käyttöoikeudet ja jakelu Paikkatietoaineistojen saatavuus, päällekkäisen tietotuotannon karsiminen ja tehokkaan paikkatietoaineistojen jakelun järjestäminen ovat keskeisiä avainsanoja tehokkaan kehityksen varmistamisessa paikkatietoalalla ja edellytys toimivan tietoyhteiskunnan rakentamisessa. Paikkatietoselvityksessä tutkittiin, miten paikkatietoaineistojen luovutus- ja käyttöoikeusasiat oli järjestetty vastaajien edustamissa organisaatioissa (Kuvio 8). Kahdessa kolmanneksessa vastauksia paikkatietoaineistoja luovutettiin harkinnanvaraisesti tai tapauskohtaisesti organisaation ulkopuolisten käyttöön. Osassa tapauksia eri aineistoihin sovellettiin eri käytäntöjä. Viidenneksessä tapauksia tuotetuille aineistoille ei voitu missään tapauksessa antaa käyttölupaa organisaation ulkopuolisille tahoille. Vapaan käyttöluvan aineistoilleen määritteli ainoastaan 10 prosenttia vastauksen antaneista. Joidenkin vastaajien kohdalla tapauskohtaisen tai harkinnanvaraisen käyttöluvan valinta juontui siitä, että vastaajien edustamassa organisaatiossa ei ollut tarkemmin mietitty aineistoluovutuksiin liittyviä toimintatapoja. Tällöin harkinnanvaraisen tai tapauskohtaisen käyttöluvan tarkempi käyttökohdeperusteinen erittely jäi tekemättä (Kuvio 9). Tarkemman kohderyhmän määrittelyn tehneistä vastaajista 58 % ilmoitti organisaationsa luovuttavan paikkatietoaineistoja vapaaseen käyttöön käyttösopimusta vastaan. Lähes yhtä moni ilmoitti aineistojen olevan saatavissa opetus- ja tutkimuskäyttöön (55 %). Jotkut organisaatioista olivat määritelleet aineistoilleen valmiin hinnan ja noin puolet tapauskohtaisen tai harkinnanvaraisen käyttöluvan valinneista vastaajista ilmoitti taustaorganisaationsa tuottamien tai omistamien aineistojen olevan saatavissa vapaaseen käyttöön maksua vastaan. 18

Harvimmin harkinnanvarainen tai tapauskohtainen käyttölupa myönnettiin tuotekehitys- tai kaupallisiin tarkoituksiin, joskin taloudellisin perustein vapaasti saatavissa olevat aineistot ovat luonnollisesti myös tuolloin saatavissa. Millaiset luovutus- tai käyttöoikeudet organisaation omaa tuotantoa olevilla paikkatietoaineistoilla on? (n=73) 1 % 10 % 3 % 1 % tapauskohtainen/ harkinnanvarainen käyttölupa organisaation ulkopuolisille ei käyttölupaa organisaation ulkopuolisille 19 % 66 % vapaa käyttölupa organisaation ulkopuolisille ei käyttölupaa tai tapauskohtainen/ harkinnanvarainen käyttölupa organisaation ulkopuolisille tapauskohtainen/ harkinnanvarainen tai vapaa käyttölupa organisaation ulkopuolisille kaikki ed. vaihtoehdot Kuvio 8. Organisaatioiden tuottamien aineistojen luovutus- ja käyttöoikeuksien jakautuminen. Tapauskohtainen/harkinnanvarainen käyttölupa organisaation ulkopuolisille (n=31) vapaaseen käyttöön käyttösopimuksin 18 vapaaseen käyttöön taloudellisin perustein ( ) 17 opetukseen/ tutkimukseen 16 tuotekehitykseen/ kaupalliseen käyttöön 3 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 vastausten lkm Kuvio 9. Tapauskohtaisen tai harkinnanvaraisen käyttöluvan eri muodot. 19

4.3 Alueellisten paikkatietoaineistojen formaatit ja koordinaatistot Eri organisaatioissa tuotetaan ja käytetään melko erityyppisiä paikkatietoaineistoja. Vastaajien mukaan myös aineistojen tallennuksessa käytettävät formaatit vaihtelivat organisaatioiden ja myös organisaatioiden eri yksiköiden kesken. Kuitenkin pääsääntöisesti jokaisella organisaatiolla oli käytössä ainoastaan yksi tallennusmuoto ja koordinaattijärjestelmä. Organisaation tuottamat paikkatietoaineistot, aineistoformaatti (n=66) MapInfo 35 CAD 13 ESRI:n Arc 12 Teklan x-tuoteperhe 11 3D 4 MicroStation 3 muu 15 0 5 10 15 20 25 30 35 40 vastausten lkm Kuvio 10. Organisaatioiden tuottamien paikkatietoaineistojen tallennusformaatit. Organisaation tuottamat paikkatietoaineistot, koordinaattijärjestelmä (n=63) KKJ 44 kuntien omat 13 YKJ 8 muu 4 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 vastausten lkm Kuvio 11. Organisaatioiden käyttämät koordinaattijärjestelmät. 20

Kuvion 10 mukaan yleisimmin käytetty aineistoformaatti on MapInfo, jota yli puolet vastanneista ilmoitti käyttävänsä. Kaiken kaikkiaan vastaajat antoivat yhteensä yli 20 eri tiedostomuotoa, joita organisaatioissa käytetään paikkatietoaineistojen tallennuksessa. Koordinaattijärjestelmistä kansallinen kartastokoordinaatistojärjestelmä eli KKJ oli yleisimmin käytössä: 70 prosenttia vastaajista ilmoitti organisaation käyttävän sitä (Kuvio 11). Viidennes vastaajista ilmoitti organisaatiossa olevan käytössä organisaation, käytännössä kunnan, oma koordinaattijärjestelmä. 4.4 Valtakunnallisten paikkatietoaineistojen käyttö Kyselyssä tiedusteltiin mitä valtakunnallisia aineistoja vastaajien organisaatioissa käytettiin. Vastaamisen helpottamiseksi haastattelulomakkeen liitteenä oli Paikkatietoasiain neuvottelukunnan Kansallinen paikkatietostrategia 2005-2010 julkaisussa määrittelemät keskeiset paikkatietoaineistot Suomessa (Paikkatietoasiain neuvottelukunta 2004) niin sanotut ydinpaikkatiedot. PATINE:n luettelossa keskeiset paikkatietoaineistot jaettiin peruspaikkatietoihin (geodeettiset perustiedot, yleiset maastotiedot, hallinnolliset perusrekisteritiedot, paikannimet ja osoitteet ja kaukokartoitustiedot) ja keskeisiin toimialakohtaisiin paikkatietoihin (liikenneverkko- ja väylätiedot sekä muuta infrastruktuuria kuvaavat tiedot, alueiden hallintaa sekä käyttöä ja suojelua kuvaavat tiedot, maa- ja kallioperätiedot, hydrologiaa kuvaavat tiedot, tilastotiedot sekä ympäristöä ja luonnonvaroja kuvaavat tiedot). Neuvottelukunnan luettelossa nämä olivat edelleen jaettu alaluokkiin. Tämän kysymyksen vastauksia ei voitu tyydyttävästi analysoida PATINE:n luettelon tarkimmalle tasolle saakka, sillä kaikki vastaajat eivät pystyneet erittelemään aineistojaan tarkimman tason mukaisesti. Kuvion 12 mukaan käytetyimmät aineistoluokat erottuivat vastauksista selkeästi: hallinnolliset perusrekisteritiedot, alueiden hallintaa ja käyttöä sekä suojelua kuvaavat tiedot, yleiset maastotiedot ja liikenneverkko- ja väylätiedot sekä muuta infrastruktuuria koskevat tiedot mainittiin noin 80 prosentissa vastauksia. Useat vastanneista mainitsivat käyttävänsä maastotietokantaa tai peruskartta-aineistoa. Nämä vastaukset tulkittiin siten, että aineistot sisältävät teemoja yleisten maastotietojen, hallinnollisten perusrekisteritietojen, hallinnollisten perusrekisteritietojen, alueiden hallinnan, käytön ja suojelun sekä liikenneverkko-, väylä sekä muuta infrastruktuuria kuvaavien tietojen aineistoluokista. Tässä jaottelussa käytettiin apuna maastotietokannan teknisen selosteen sisältöä (Maanmittauslaitos 2002). Maastotietokannan oli erikseen maininnut 24 vastaajaa ja peruskartta-aineiston 20 vastaajaa. Vähiten käyttömainintoja saivat tilastotiedot. Myös maa- ja kallioperätiedot olivat käytössä verraten harvassa organisaatiossa. 21

Minkälaisia organisaationne tuottamat ja/tai käyttämät aineistot ovat? (valtakunnalliset paikkatietoaineistot) (n=72) Hallinnolliset perusrekisteritiedot Alueiden hallintaa, käyttöä ja suojelua kuvaavat tiedot Yleiset maastotiedot Liikenneverkko- ja väylätiedot, muuta infrastruktuuria kuvaavat tiedot 62 60 59 57 Paikannimet ja osoitteet Hydrologiaa kuvaavat tiedot 28 27 Ympäristöä ja luonnonarvoja kuvaavat tiedot Geodeetiset perustiedot 19 19 Kaukokartoitustiedot 16 Maa- ja kallioperätiedot 11 Tilastotiedot 6 0 10 20 30 40 50 60 70 vastausten lkm Kuvio 12. Organisaatioiden tuottamat tai käyttämät valtakunnalliset paikkatietoaineistot 5. Paikkatietojen laatukysymykset Useat tekijät vaikuttavat paikkatietojen laatuun ja käytettävyyteen. Jotkut haasteista ovat teknisiä tai selkeästi sellaisia esiin tulevia ongelmia, joiden ratkaiseminen on välttämätöntä ennen paikkatietoaineiston käyttöönottoa. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi formaattimuunnokset, koordinaattimuunnokset ja aineistojen saatavuus. Toisia, usein vaikeammin havaittavia problemaattisia seikkoja ovat mm. ristiriitaiset tiedot eri lähteistä tulevissa tiedoissa, aineistot, joista puuttuu kohteita tai niitä on liikaa, tai aineiston ominaisuus- eli attribuuttitietojen puutteet tai virheet. Lisäksi paikkatietojen käytettävyyteen liittyy poliittisen tason haasteita, joista päällimmäisenä on paikkatietokeskusteluissa kestoaiheeksi muodostunut hinta. Korkea aineistojen hankintahinta saattaa estää laadukkaiden aineistojen käyttöä (Katajamäki 2002) ja johtaa halvempien mutta heikkotasoisempien ja helpommin saatavilla olevien perusaineistojen käyttöön. Paikkatietoaineistojen tuotanto nojautuu valtaosassa tapauksia pohjakartta-aineistoon, jonka päälle uudet tietosisällöt rakennetaan. Tässä tuotantometodissa perusaineiston laatu korostuu ja vaarana on, että pohjakartassa esiintyvät virheet siirtyvät uuteen aineistoon. Käyttäjän pitäisi voida luottaa käyttämiensä paikkatietoaineistojen tietosisältöjen paikkansapitävyyteen. Lisäksi teknisen kehityksen tuomat helpotukset paikkatietoaineistojen yleiseen käytettävyyteen tulisi olla kaikkien paikkatietoja käyttävien tahojen saavutettavissa. Paikkatietojen käytettävyyden ja laadun parantamisessa on kuitenkin edelleen haasteita. Selvityksessä pyydettiin vastaajaa määrittelemään monivalintana kolme keskeisintä tekijää, jotka ovat hänen mielestään haasteena paikkatietojen laadussa ja käytettävyydessä. Asiaa tarkasteltiin kahdesta näkökulmasta; kuviossa 13 on esitetty ensinnäkin ne haasteet, jotka olivat tulleet keskeisimpinä esiin organisaation omaa tuotantoa olevissa aineistoissa. Omaa tuotantoa oleviin aineistoihin rinnastettiin myös ne aineistot, jotka oli tuotettu tilaustyönä konsultilla. Lisäksi kuviossa 22

on esitetty vastaajien määrittämät keskeisimmät ongelmat niiden aineistojen osalta, jotka oli hankittu räätälöimättömänä organisaation ulkopuolelta. Keskeisimmät ongelmat paikkatietojen laadussa/käytettävyydessä (n=69, n=67) ajantasaisuus formaattimuunnokset ristiriitaiset tiedot eri lähteissä täydellisyys eli kohteita puuttuu tai niitä on liikaa koordinaattimuunnokset muu virheellisen tiedon jatkokäyttö puutteelinen dokumentaatio (metatieto) puutteet kattavuudessa paikkatietojen arkistoinnin järjestäminen organisaation sisällä hinta ominaisuustietojen laatu kartografisen eistyksen sopimattomuus omiin käyttötarkoituksiin aineistojen saatavuus tiedon eheys 2 2 1 1 0 8 7 9 8 6 10 5 5 12 12 12 12 17 16 15 15 14 14 17 19 20 22 23 31 31 ulkopuoliset aineistot omat aineistot 0 5 10 15 20 25 30 35 vastausten lkm Kuvio 13. Keskeisimmät ongelmat paikkatietojen laadussa tai käytettävyydessä. Paikkatietojen laatua ja käyttöä luotaavissa kysymyksissä vastaajaa varten oli määritelty 14 valmista vaihtoehtoa. Omaa tuotantoa olevien ja ulkopuolelta hankittujen aineistojen vastausvaihtoehdot olivat samat. Tämän lisäksi vastaajalla oli mahdollisuus määrittää jokin muu vaikuttava tekijä, ja moni vastaajista tarttui tähän mahdollisuuteen varsinkin omaa tuotantoa olevien aineistojen kohdalla. Omien aineistojen osalta ajantasaisuus mainittiin muita vaihtoehtoja selvästi useammin. Lähes puolet vastaajista valitsi ajantasaisuuden keskeisenä haasteena paikkatietojen laadussa ja käytettävyydessä. Ajantasaisuus koettiin tärkeäksi haasteeksi myös ulkopuolelta hankituissa aineistoissa, tosin vasta hinnan ja formaattimuunnosten jälkeen. Ulkopuolelta hankittujen aineistojen ongelmissa korostui odotetusti hinta. Kohtuullisella vaivalla ratkaistavissa oleva formaattimuunnos mainittiin yllättävän monessa vastauksessa lähes joka kolmannessa vastauksista sekä omaa tuotantoa, että ulkopuolista alkuperää olevien aineistojen kohdalla keskeisten haasteiden joukkoon lukeutuivat formaattimuunnokset. Erityisen merkillepantavaa oli se, että formaattimuunnokset aiheuttivat päänvaivaa myös omaa tuotantoa olevissa aineistoissa. Ristiriitaiset tiedot eri lähteissä oli mainittu noin joka neljännessä vastauksessa sekä oman tuotannon että ulkopuolelta hankittujen aineistojen kohdalla. Ehkäpä monessa yhteydessä ristiriita muodostui omien ja ulkopuolelta hankittujen tietojen välille. 23

Kysymysten 3.4.a ja 3.4.b kohdalla on huomattava, että osa vastaajia piti joidenkin annettujen monivalintavaihtoehtojen sisältöä osittain päällekkäisinä toisten vaihtoehtojen kanssa. Joidenkin vaihtoehtojen valinnan myös nähtiin johtavan automaattisesti toisen vaihtoehdon valintaan. Saatettiin esimerkiksi nähdä että kohteiden puuttuminen tai niiden liian suuri lukumäärä johtaa virheellisen tiedon jatkokäyttöön, tai kuten yllä tekstissä mainittiin jos ristiriita tietosisällössä syntyy omaa tuotantoa olevien aineistojen ja ulkopuolelta hankittujen aineistojen välille, niin kyseinen vaihtoehto tulee mainita molempien kysymysten vastauksissa. Vähiten haasteita sekä omissa aineistoissa että ulkopuolisissa aineistoissa nähtiin olevan tiedon eheyden ja kartografisen esityksen sopimattomuuden kanssa. Luonnollisesti oman tuotannon osalta aineistojen saatavuutta ei koettu ongelmalliseksi, kun taas ulkopuolelta hankittujen aineistojen kohdalla saatavuus koettiin haasteeksi joka viidennessä vastauksessa. Kysymysten 3.4. a ja 3.4 b kohdalla useat vastaajat olivat määrittäneet paikkatietojen käytettävyyden ja laadun haasteiksi seikkoja valmiiden vastausvaihtoehtojen ulkopuolelta. Kohtaan muu on kirjattu esimerkiksi sellaisia haasteita kuin tiedon laajempi käytettävyys, työvoimaresurssit ja henkilöstön taidot, digitoinnin virheet sekä ohjelmistopäivitykset. 6. Paikkatietopalvelut ja aineistojen dokumentointi 6.1 Paikkatietopalvelujen tarjonta, käyttö ja kehittämistarpeet Kun puhutaan paikkatietopalveluista, monella kansalaisella ja paikkatietojen ammattikäyttäjällä tulee ensimmäisenä mieleen internetin karttapalvelut, jotka ovat tarkoitettuja karttojen katseluun. Näihin palveluihin on useasti liitetty hieman edistyneempiä työkaluja kuten reitinoptimointi, paikkaan sidottujen vaihtuvien kelitietojen katselu tai osoite- ja paikannimihaut. Paikkatietopalveluja ovat myös paikkatietoaineistoihin liittyvät aineistojen arkistointi ja jakelupalvelut, kuten Paikkatietolainaamo (Kalliola&Toivonen 2004), sekä paikkatietojen kuvailueli metatietojen hakupalvelut, kuten Maanmittauslaitoksen paikkatietohakemisto (Maanmittauslaitos 2003) tai Lounaispaikan paikkatietohakemisto (Lounaispaikka 2005). Myös verkossa olevat sijaintitiedon sisältävät tietokannat, joista voidaan tehdä hakuja, voidaan rinnastaa paikkatietopalveluihin. Joissain tapauksissa paikkatietopalvelusta löytyy sekä metatietojen hakupalvelu, mahdollisuus selata aineistoa karttapalvelussa sekä ladata aineisto omaan käyttöön verkon yli. Tällöin mahdollisuudet keskitettyyn paikkatietosisältöjen vertailuun ovat entistä paremmat ja paikkatietoaineistojen saatavuus helpottuu (Toivonen&Kalliola 2005). Pääsääntöisesti avoimissa paikkatietopalveluissa pyritään tavoittamaan mahdollisimman laaja käyttäjäkunta. Jotkut käyttäjät kuitenkin tarvitsevat ominaisuuksiltaan huomattavasti moninaisempia palveluita samalla kun jollekin toiselle käyttäjälle on riittävää suppeampi joukko ominaisuuksia ja työkaluja sekä helppokäyttöisempi käyttöliittymä. Paikkatietopalveluiden käyttöä, tarjontaa ja kehittämistarpeita selvittävässä haastatteluosiossa pyrittiin saamaan selkeämpää kuvaa siitä, miten laajalti alueelliset organisaatiot tarjoavat toisaalta 24