KIRJALLINEN KYSYMYS 293/2012 vp Kelan matkakorvaukset Eduskunnan puhemiehelle Sairausvakuutuslain nojalla on mahdollista saada Kela-korvausta matkoista, jotka liittyvät julkiseen tai yksityiseen sairaanhoitoon tai raskauteen ja synnytykseen. Korvauksen saa myös kuntoutukseen liittyvistä matkoista, mikäli kuntoutus perustuu Kelan tai julkisen terveydenhuollon kuntoutuspäätökseen. Matka korvataan pääsääntöisesti lähimpään yksityiseen tai julkiseen hoitolaitokseen tai Kelan järjestämän kuntoutuksen osalta kuntoutuspäätöksessä ilmoitettuun kuntoutuspaikkaan. Pääsääntöisesti matkakustannukset korvataan halvimman matkustustavan mukaan. Matkakorvauksen saa, kun yhdensuuntainen matka ylittää omavastuun, joka tällä hetkellä on 9,25 euroa. Matkakustannusten omavastuuosuuksien ylittäessä kalenterivuoden aikana 157,25 euroa, Kela korvaa ylittävän osan matkakustannuksista kokonaan. Kelan tilastojen mukaan Kela maksoi matkakorvauksia vuonna 2010 yhteensä yli 250 miljoonaa euroa. Alueellisesti tarkasteltuna matkakorvauksen saajien osuus asukkaista on korkein Itä- ja Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi Lapissa korvauksensaajia on yli 18 prosenttia alueen asukkaista. Harvaan asutuilla alueilla etäisyydet ovat pitkiä ja sairaanhoitopalvelujen vuoksi matkustaminen on lähes poikkeuksetta välttämätöntä. Viime vuosien kehityssuunta on kuitenkin jatkuvasti pidentänyt ja samalla kallistuttanut näitä matkoja. Kuten edellä todetaan, matkakustannukset korvataan halvimman matkustustavan mukaan, pääasiassa siis julkisten kulkuneuvojen mukaan. Harvaan asutuilla alueilla julkinen liikenne on vähäistä tai sitä ei ole välttämättä lainkaan. Käytännössä matka hoitolaitokseen tai kuntoutuspaikkaan joudutaan tekemään esimerkiksi taksilla, ja tämä taas nostaa matkakorvausten kokonaiskustannuksia entisestään. Palvelujen keskittämisessä ja niillä tavoiteltavissa säästöissä tulisi huomioida myös matkakustannusten vaikutukset sekä inhimillinen näkökulma siinä, miten kaukana sairaanhoitopalvelut syrjäseuduilla ovat. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko olemassa laskelmia siitä, miten sairaanhoito- ja kuntoutuspalvelujen sijoittaminen ja keskittäminen vaikuttavat matkakorvauksiin ja miten matkakorvauksista aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon palvelujen sijoittamista suunniteltaessa? Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2012 Hanna Mäntylä /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hanna Mäntylän /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 293/2012 vp: Onko olemassa laskelmia siitä, miten sairaanhoito- ja kuntoutuspalvelujen sijoittaminen ja keskittäminen vaikuttavat matkakorvauksiin ja miten matkakorvauksista aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon palvelujen sijoittamista suunniteltaessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sairauden vuoksi tehdyn matkan kustannusten korvaamisesta säädetään sairausvakuutuslaissa (1224/2004). Matkakustannusten korvaamisen tavoitteena on, että vakuutetuilla on yhtäläinen oikeus saada hoitoa tai tutkimusta riippumatta asuinpaikasta. Matkakustannukset korvataan yleensä sellaiseen lähimpään tutkimus- ja hoitopaikkaan, jossa vakuutettu voi saada hänen terveydentilansa vaarantumatta tarpeellista tutkimusta ja hoitoa. Lähimpänä hoitopaikkana pidetään pääsääntöisesti oman kunnan terveyskeskusta tai sairaanhoitopiirin sairaalaa. Vakiintuneen korvauskäytännön mukaan matkat julkiseen terveydenhuoltoon korvataan kuitenkin sinne, missä hoito annetaan julkisen terveydenhuollon järjestämistavasta riippumatta. Vuonna 2011 sairausvakuutuksesta korvattiin noin 5,5 miljoonaa matkaa noin 694 000 vakuutetulle. Matkoista maksettavat korvaukset olivat noin 275 miljoonaa euroa. Matkakustannusten korvausprosentti on n. 90. Matkakustannusten korvausmeno on kasvanut noin 10 prosentin vuosivauhtia. Matkakustannusten kasvuun vaikuttavat muun muassa väestön ikääntyminen, joukkoliikenteen ja laitoshoidon väheneminen, palveluiden keskittyminen ja ostopalvelutoiminnan lisääntyminen. Yksittäisten syiden vaikutusta matkakustannusten kasvuun ei kuitenkaan ole selvitetty. Lisäksi on huomattava, että korvausrekisteriin perustuvat tiedot matkakustannuksista eivät kuvaa todellisia matkakustannuksia, koska asiakkaat hakevat korvausta arviolta vain noin 10 prosentista kaikista korvaukseen oikeuttavista matkoista. Kansaneläkelaitos on toimeenpanossa kiinnittänyt huomiota matkakustannusten kasvuun. Kansaneläkelaitos on mm. kehittänyt yhdessä Suomen Taksiliiton kanssa suorakorvausmenettelyn, jossa kaikki sairausvakuutuksesta korvatut taksimatkat tilataan yhdestä välityskeskuksesta sairaanhoitopiirin alueella. Toiminta laajenee asteittain siten, että se kattaa koko maan vuoteen 2013 mennessä. Keskittämiselle tavoitellaan luotettavaa sähköistä tiedonsiirtoa taksista välityskeskuksen kautta Kansaneläkelaitokseen ja matkakustannusten kasvun hillintää yhdistelemällä matkoja aina silloin, kun se on tarkoituksenmukaista asiakkaan terveydentila ja matkan pituus huomioon ottaen. Potilaan valinnanvapauden lisääntyminen terveydenhuoltolain ja potilaiden liikkuvuusdirektiivin implementoinnin myötä sekä palveluiden keskittäminen tulee lisäämään matkakorvausjärjestelmään kohdistuneita muutospaineita. Terveydenhuoltolakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että matkakorvausjärjestelmän muutostarpeet arvioidaan erikseen ja arvioinnissa otetaan kansallisten tarpeiden lisäksi huomioon EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja potilaiden liikkuvuusdirektiivin asettamat vaati- 2
Ministerin vastaus KK 293/2012 vp Hanna Mäntylä /ps mukset. Todennäköistä on, että sairauden hoidon vuoksi tehty matka tulisi jatkossa korvata yhtenäisin perustein riippumatta siitä, onko hoito annettu kotimaassa vai ulkomailla. Matkakorvausjärjestelmän muutostarpeita selvitettäessä otetaan huomioon sairausvakuutuksen roolia osana sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään selvittävän työryhmän (STM123:00/2011) ja rajat ylittävät terveydenhuollon ohjausryhmän (STM033:00/2011) tulevat ehdotukset. Helsingissä 8 päivänä toukokuuta 2012 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 293/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Hanna Mäntylä /saf: Finns det kalkyler kring huruvida lokaliseringen och utvecklingen av sjukvårds- och rehabiliteringstjänsterna inverkar på reseersättningarna och på vilket sätt beaktas kostnaderna som orsakas av reseersättningarna vid planeringen av lokaliseringen av tjänsterna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Sjukförsäkringslagen (1224/2004) innehåller bestämmelser om ersättning för kostnader för resor som företagits på grund av sjukdom. Målet med ersättningen för resekostnader är att de försäkrade ska ha samma rätt att få vård eller genomgå en undersökning oberoende av var de bor. Resorna ersätts i allmänhet till närmaste undersökningsoch vårdplats där den försäkrade kan få nödvändig undersökning och vård utan att hans eller hennes hälsotillstånd äventyras. Med närmaste vårdplats avses i regel den egna kommunens hälsovårdscentral eller sjukvårdsdistriktets sjukhus. Enligt etablerad ersättningspraxis har resor för hälso- och sjukvård som ordnas inom den offentliga hälso- och sjukvården dock ersatts till den plats där vården getts oberoende av den offentliga hälso- och sjukvårdens sätt att organisera vården. År 2011 ersattes från sjukförsäkringen ca 5,5 miljoner resor för ca 694 000 försäkrade. Kostnaderna för reseersättningarna uppgick till ca 275 miljoner. Ersättningsprocenten för resekostnaderna är ca 90. Utgiften för ersättning för resekostnader har ökat med en årstakt på ca 10 procent. Faktorer som inverkar på ökningen av resekostnaderna är bl.a. den åldrande befolkningen, den minskade omfattningen av kollektivtrafik och sluten vård, centraliseringen av tjänster och den ökade verksamheten med upphandlade tjänster. De enskilda orsakerna till att resekostnaderna har ökat har dock inte utretts. Det bör dessutom noteras att de uppgifter om resekostnaderna vilka baserar sig på registret över ersättningar inte beskriver de faktiska resekostnaderna eftersom klienterna ansöker om ersättning för uppskattningsvis endast ca 10 procent av alla resor som berättigar till ersättning. Folkpensionsanstalten har vid verkställigheten fäst uppmärksamhet vid att resekostnaderna har ökat. Folkpensionsanstalten har bl.a. i samråd med Finlands Taxiförbund rf utvecklat ett förfarande med direktersättning för taxiresor där alla taxiresor som ersätts från sjukförsäkringen beställs från en förmedlingscentral inom ett sjukvårdsdistrikt. Verksamheten utvidgas gradvis på så vis att det omfattar hela landet före utgången av 2013. Med centraliseringen eftersträvas en tillförlitlig elektronisk informationsförmedling från taxibilarna via förmedlingscentralen till Folkpensionsanstalten och ett stävjande av de ökade resekostnaderna genom att samordna resor alltid då det är ändamålsenligt med beaktande av klientens hälsotillstånd och resans längd. I och med att patienternas valfrihet ökar tack vare hälso- och sjukvårdslagen och implementeringen av patientens rörlighetsdirektiv och i och med att tjänster centraliseras kommer trycket på att ändra systemet med ersättningar för resekostnader att öka. I regeringens proposition med för- 4
Ministerns svar KK 293/2012 vp Hanna Mäntylä /ps slag till hälso- och sjukvårdslag konstateras att bedömningen av ändringsbehoven i fråga om systemet för reseersättningar sker separat och att man vid bedömningen utöver de nationella behoven också bör beakta EG-domstolens rättspraxis och de krav som ställs i patientrörlighetsdirektivet. Det är sannolikt att en resa som görs på grund av behandling av en sjukdom framöver bör ersättas på likadana grunder oberoende av om behandlingen har getts i hemlandet eller utomlands. Vid utredningen av ändringsbehoven i fråga om systemet för reseersättningar beaktas de förslag som framläggs av arbetsgruppen för utredning av sjukförsäkringens roll som ett led i social- och hälsovårdssystemet (SHM123:00/2011) och styrgruppen för gränsöverskridande hälso- och sjukvård (SHM033:00/2011). Helsingfors den 8 maj 2012 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 5