KIRJALLINEN KYSYMYS 725/2013 vp Eläkeläisten palkansaajia ankarampi verotus Eduskunnan puhemiehelle Työeläke on ansiosidonnaista jatkopalkkaa, jota on käsiteltävä verotuksessa tasapuolisesti palkkatuloon nähden. Näin ei tapahdu, sillä eläketulon verotus on verohallinnon virallisten lukujen mukaan tuloluokasta 900 euroa/kk alkaen kaikilla tasoilla palkkaverotusta selvästi ankarampaa. Syynä ovat verottajan viran puolesta tekemät ansio-, työtulo- ja tulonhankkimisvähennykset, joita eläketulovähennys ei kata. Esimerkiksi keskimääräistä 1 450 euron kuukausieläkettä saavan veroprosentti on 16, kun se vastaavalla palkkatulolla on 9 prosenttia. Näin eläkeläinen maksaa vuodessa 1 230 euroa, eli lähes kaksinkertaisesti (+84 %) veroa samaan palkkatuloon verrattuna! Ylemmällä tasolla 3 400 euroa/kk vastaavat prosentit ovat 31 ja 24 veroeron ollessa n. 2 700 euroa vuodessa. Tuntuu siltä, että päättäjät harhauttavat kansalaisia vakuuttamalla eläkeverotuksen olevan korkeintaan palkkaverotuksen tasolla. Harhautus lähtee siitä, että vertailuja ja päätöksiä tehtäessä palkansaajan työeläkemaksu manipuloidaan veroksi, jota eläkeläisellä ei muka ole. Näin verotus saadaan virheellisesti näyttämään samantasoiselta. Todellisuudessa TyEL-maksu ei suinkaan ole vero, ja kaiken huippuna se vähennetään myös eläkepalkasta pienentämään eläkettä ja käteen jäävää tuloa pysyvästi kuukaudesta ja vuodesta toiseen! TyEL-maksu on osa työntekijän palkkaa, joka lakisääteisesti peritään ja tilitetään palkanmaksun yhteydessä työeläkeyhtiöille. Se on säästöä tulevaisuuteen eikä veronluonteinen maksu seuraavista syistä: 1) Se on vastikkeellinen, sillä TyEL-vakuutusmaksut luovat vakuutetun omiin ansioihin tiukasti sidotun ja omistusoikeudella turvatun eläkeoikeuden. 2) Se talletetaan yksityisoikeudellisille eläkevakuutusyhtiöille ja -laitoksille, kun taas vero maksetaan julkisyhteisöille. 3) Maksusta osa rahastoidaan ja karttuneet eläkeoikeudet kirjataan yksilötasolla vakuutuslaitoksissa. Veroja ei rahastoida. 4) Se on verovähennyskelpoinen (keskipalkkaiselle n. 40 %:n vähennys), mitä vero ei vastaavasti ole. 5) Vaikka maksu on pakollinen, niin pakollisuus ei tee siitä veronluonteista. Miksi TyEL-maksu peritään eläkkeestäkin? Kun eduskunta tuposopimuksen pohjalta aikoinaan sääti työntekijöille ko. maksun, päätettiin samalla, "ettei työntekijän eläkemaksulla muuteta palkasta ja eläkkeestä muodostuvan toimeentulon välistä suhdetta". Eli käytännössä kun palkasta pidätetään tulevan eläkkeen osamaksuerä, niin pidätettäköön se tasapuolisuuden vuoksi myös eläkkeestä. Siten eläkepalkkaa laskettaessa henkilön vuosiansioista vähennetään TyEL-maksu bruttomääräisenä. Näin eläke jää tuon maksun verran alemmalle kasvu-uralle kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tuloksena edellä esitetystä eläkeläinen maksaa eläkettään kolmeen kertaan: Ensiksi työssä ollessa eläkemaksuna palkasta, toiseksi eläkkeellä ollessa eläkkeen ja käteen jäävän tulon pienennyksenä sekä kolmanneksi palkansaajaa korkeampana verona (manipulointi). Versio 2.0
Lisää verokurimusta on tulossa eläkeläisille, sillä hallituksen vuoden 2013 budjettiesitys sisälsi ylempiin tuloluokkiin kohtuuttoman raippaveron, jolle ei ole vakuuttavaa perustetta. Sen mukaan eläkeverotusta korotetaan palkkaverotukseen nähden vielä nykyisestäkin niin, että sille osalle eläketuloa, mikä ylittää 3 750 euroa kuukaudessa, tulee 6 prosentin pysyvä lisävero. Esimerkiksi tuloluokassa 5 000 euroa/kk veronlisäys on 900 euroa vuodessa. Kun tässä luokassa eläketulosta jo nyt menee palkkatuloon verrattuna n. 3 000 euroa enemmän veroa vuodessa, nousee veroenemmyys vuonna 2013 lähes 4 000 euroon. Kaikessa edellä esitetyssä on sekä verolakiemme tasapuolisuus- että perustuslakimme oikeudenmukaisuussäädökset toteutettu kyseenalaisella tavalla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus ja asianomainen ministeriö aikovat tehdä, että eläkeverotus ja eläkkeiden indeksimuutokset ovat yhtenäisellä tasolla palkansaajien kanssa? Helsingissä 4 päivänä syyskuuta 2013 Reijo Tossavainen /ps 2
Ministerin vastaus KK 725/2013 vp Reijo Tossavainen /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Tossavaisen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 725/2013 vp: Mitä hallitus ja asianomainen ministeriö aikovat tehdä, että eläkeverotus ja eläkkeiden indeksimuutokset ovat yhtenäisellä tasolla palkansaajien kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ansiotulojen eri lajeja kohdellaan ansiotuloverojärjestelmässämme eri tavoin. Eläketulon ja työtulon veroasteen eroavaisuus johtuu eläketulosta ja työtulosta tehtävistä erilaisista vähennyksistä sekä työtulon perusteella maksettavista palkansaajamaksuista. Esimerkiksi vain palkkatulosta myönnetään tulonhankkimis-, ansiotulo- sekä työtulovähennystä. Nämä palkkatuloon kohdistettavat verovähennykset otettiin käyttöön työllisyyden ja työn tarjonnan kannustamiseksi. Eläketulosta puolestaan myönnetään kunnallisverotuksen eläketulovähennys ja valtionverotuksen eläketulovähennys. Eläkkeiden rahoituksen osalta Suomessa on käytössä niin sanottu sekajärjestelmä, jossa osa eläkemaksuista rahastoidaan tulevia eläkkeitä varten ja osa käytetään maksussa olevien eläkkeiden rahoitukseen. Työttömyysvakuutusmaksu on sidottu palkkaan, mutta sillä ei ole yhteyttä työttömyysetuuden suuruuteen. Sairausvakuutusmaksuja ei voida puolestaan pitää perustuslain 81 :n 2 momentissa tarkoitetuille valtion maksuille ominaisina korvauksina tai vastikkeina yksilöidyistä julkisen vallan palveluista tai muista vastaavista suoritteista, sillä sairausvakuutusmaksuja peritään yleisesti etuus- ja korvausmenojen sekä Kansaneläkelaitoksen toimintakulujen rahoittamiseksi. Sairausvakuutusmaksut ovat näin ollen valtiosääntöoikeudellisessa mielessä veroja. Myös tuloverotuksen kansainvälisessä vertailussa lakisääteiset palkansaajamaksut pääsääntöisesti sisällytetään veroasteeseen. Näin ollen on johdonmukaista huomioida lakisääteiset palkansaajamaksut palkka- ja eläketulon veroasteiden vertailussa. Lakisääteisinä veronluonteisina maksuina ne vähentävät verovelvolliselle verojen ja maksujen jälkeen jäävää tuloa. Suurta eläketuloa saavien verovelvollisten verotus kiristyi verovuodesta 2013 alkaen siten, että luonnollisen henkilön on suoritettava eläketulostaan valtiolle eläketulon lisäveroa 6 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksellä ylittää 45 000 euroa. Eläketulon lisävero kohdistuu eläketuloihin ja eläketuloksi on määritelty se tulo, johon kohdistetaan eläketulovähennys. Lisäveron ensisijaisena tarkoituksena on kerätä verotuloja niiltä, joiden veronmaksukyky on korkealla tasolla. Veroasteiden eron kaventamisella pyritään parantamaan ikääntyneiden kannustimia työelämässä jatkamiseen. Tarkoituksena on myös kaventaa eläketulon ja palkkatulon veroasteiden eroa korkeammilla tulotasoilla. Eläketulon veroaste verovuonna 2013 on pääsääntöisesti palkkatulon veroastetta alempi noin 75 000 euron vuosituloille saakka, kun verrataan eläketulon veroastetta 53 vuotta täyttäneen palkansaajan veroasteeseen siten, että vertailussa käytetään keskimääräistä kunnallisveroprosenttia ja huomioidaan 53 vuotta täyttäneen palkansaajan palkansaajamaksut. Eläketulojen ollessa 75 000 150 000 euroa eläketulon veroaste on keskimäärin 0,5 prosenttiyksikköä palkkatulon 3
Ministerin vastaus veroastetta korkeampi. Eläketulosta tehtävien vähennysten ansiosta pienituloisten eläkeläisten verotus on selvästi palkansaajan verotusta kevyempää. Eläketulon ollessa noin 10 500 euroa vuodessa, eläketulosta ei tule maksettavaksi ansiotulon veroa, kun taas vastaavan palkkatulon veroaste on noin 9,5 prosenttia. On huomioitava, että palkan ja eläketulon veroasteiden eron tarkasteleminen erillisenä kysymyksenä antaa asiasta ja nettoeläkkeiden oikeudenmukaisesta tasosta puutteellisen kuvan. Keskeistä on tarkastella palkan ja eläketulon saajan asemaa kokonaisuutena, jossa arvioidaan kuinka paljon eläkettä olisi jäätävä nettomääräisesti käteen kullakin palkkatasolla työtä tehneellä henkilöllä eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Esimerkiksi takuueläkkeen ja kansaneläkkeen taso on asetettu huomioiden tulon veronalaisuus ja siihen kohdistuvat vähennykset. Toisena vaihtoehtona olisi esim. takuueläkkeen ja kansaneläkkeen korkeampi taso ja nykyistä kireämpi verotus. Keskeistä on siis se, kuinka paljon pientä eläketuloa saavalle jää nettotuloa elantomenoihin. Hallituksen tavoitteena on edelleen edistää eläketuloa ja vastaavan suuruista palkkatuloa saavan verovelvollisen yhdenvertaista kohtelua. Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 4
Ministerns svar KK 725/2013 vp Reijo Tossavainen /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 725/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Reijo Tossavainen /saf: Vad avser regeringen och det aktuella ministeriet göra för att beskattningen av pensioner och pensionernas indexförändringar ska ligga på enhetlig nivå med löntagarnas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Olika slags förvärvsinkomster behandlas på olika sätt i vårt system för beskattning av förvärvsinkomster. Skillnaderna i skattesats för pensionsinkomst och arbetsinkomst beror på de olika avdrag som görs från pensionsinkomsten och arbetsinkomsten samt de löntagaravgifter som ska betalas utgående från arbetsinkomsten. Avdraget för inkomstens förvärvande, förvärvsinkomstavdrag samt arbetsinkomstavdrag beviljas till exempel endast på löneinkomst. Dessa skatteavdrag, som hänför sig till löneinkomst, togs i bruk för att sporra sysselsättningen och utbudet på arbete. På pensionsinkomst beviljas för sin del separat pensionsinkomstavdrag i kommunalbeskattningen och pensionsinkomstavdrag i statsbeskattningen. I Finland används ett så kallat blandsystem för finansiering av pensionerna, där en del av pensionsavgifterna fonderas för framtida pensioner och en del används för finansiering av de pensioner som ska betalas. Arbetslöshetsförsäkringsavgiften är kopplad till lönen, men den har inget samband med storleken på arbetslöshetsförmånen. Sjukförsäkringsavgifterna kan för sin del inte anses vara sådana ersättningar samt avgifter för de statliga myndigheternas tjänsteåtgärder, tjänster och övriga verksamhet som avses i 81 2 momentet i grundlagen, eftersom sjukförsäkringsavgifterna tas ut för finansiering av förmåns- och ersättningsutgifterna samt Folkpensionsanstaltens verksamhetstutgifter. Detta betyder att sjukförsäkringsavgifterna ur statsförfattningsjuridiskt perspektiv är skatter. Vid internationell jämförelse av inkomstbeskattningen inkluderas också de lagstadgade löntagaravgifterna som huvudregel i skattegraden. Det är därmed konsekvent att beakta de lagstadgade löntagaravgifterna vid jämförelse av skattegraden på löneoch pensionsinkomst. Såsom lagstadgade avgifter av skattenatur minskar de den inkomst som den skattskyldige får efter skatter och avgifter. Det skedde en åtstramning av beskattningen av skattskyldiga med stor pensionsinkomst från och med skatteåret 2013, så att en fysisk person på sin pensionsinkomst ska betala 6 procent tillläggsskatt till staten till den del som pensionsinkomsten med avdrag för pensionsinkomstavdraget överskrider 45 000 euro. Tilläggsskatten på pensionsinkomst hänför sig till pensionsinkomsterna och såsom pensionsinkomst har den inkomst definierats på vilken pensionsinkomstavdrag görs. Den primära avsikten med tilläggsskatten är att samla in skatteinkomster av dem som har hög skattebetalningsförmåga. Genom att åstadkomma en mindre differens mellan skattesatserna strävar man efter att sporra äldre personer att fortsätta i arbetslivet. Avsikten är även att minska klyftan mellan skattesatserna för pensionsinkomst och löneinkomst på de högre inkomstnivåerna. Skatteåret 2013 ligger skattesatsen på pensionsinkomst som regel under skattesatsen för löneinkomst upp till årsinkomster på cirka 75 000 5
Ministerns svar euro, då skattesatsen för pensionsinkomst jämförs med skattesatsen för en löntagare som har fyllt 53 år, sålunda att man vid jämförelsen använder den genomsnittliga kommunalskatteprocenten och beaktar löntagaravgifterna för en löntagare som har fyllt 53 år. Då pensionsinkomsterna är 75 000 150 000 euro är skattegraden för pensionsinkomst i genomsnitt 0,5 procentenheter högre än skattegraden för löneinkomst. Tack vare de avdrag som görs från pensionsinkomsten är beskattningen av pensionärer med låg inkomst klart lägre än beskattningen av löntagare. Då pensionsinkomsterna är cirka 10 500 euro i året betalas ingen skatt på förvärvsinkomst i form av pensionsinkomst, medan motsvarande skattegrad för löneinkomst är cirka 9,5 procent. Beaktas bör att en granskning av skillnaderna i skattegrad mellan lön och pensionsinkomst separat ger en bristfällig bild av frågan och den rättvisa nivån på nettopensionerna. Det centrala är att granska den ställning lön och pensionsinkomst har som helhet, där man bedömer hur mycket pension en person som har arbetat på en viss lönenivå ska få netto i handen efter pensioneringen. Som exempel kan nämnas att nivån på garantipension och folkpension har fastställts med beaktande av att inkomsterna beskattas och vilka avdrag man får göra. Det andra alternativet skulle t.ex. vara en högre nivå på garantipensionen och folkpensionen och en strängare beskattning än i dag. Det centrala är alltså hur mycket nettoinkomst en person med liten pensionsinkomst får i handen för sitt uppehälle. Regeringen har som mål att också i fortsättningen främja jämlik behandling av skattskyldiga som får pension och lyfter löneinkomst av samma storleksordning. Helsingfors den 26 september 2013 Finansminister Jutta Urpilainen 6