KIRJALLINEN KYSYMYS 781/1999 vp Euroarktisen yhteistyön kehittäminen Eduskunnan puhemiehelle Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoiset alueet muodostavat Barentsin euroarktisen alueen. Yhteistyö alueen valtioiden välillä on luontevaa, ja se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia talouden, työllisyyden ja alueellisen kehityksen näkökulmasta. Aivan olemattomaksi ei voida myöskään sanoa Barentsin alueella tapahtuvan lähentymisen turvallisuuspoliittisia vaikutuksia. Arktisen alueen ympäristönsuojelulla on huomattava merkitys koko pohjoiselle pallonpuoliskolle. Norjan hallitus on kauniiden juhlapuheiden sijaan aidosti sitoutunut yhteistyöhön sijoittamalla runsaasti varoja oman maansa pohjoisosien kehittämiseen ja samalla vienyt uudenlaista osaamista Venäjän luoteisosiin rakentamalla Kuolan ja Arkangelin alueille toimivat tietoliikenneverkot. Norjan hallituksen tavoitteena on ollut pitää Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin alueet asuttuina ja elinvoimaisina investoimalla alueelle ja tukemalla Barentsin alueen yhteistyötä. Tavoite on onnistunut yli odotusten. Suomessa tilanne ei ole aivan yhtä hyvä. Utsjoen alue on jäänyt kehityksessä pahasti jälkeen verrattuna tuon alueen norjalaisiin kaupunkeihin ja kuntiin. Todellisen aluepolitiikan puuttuessa joukkomuutto eteläisempiin kasvukeskuksiin jatkuu vilkkaana. Pahimmillaan on jo väläytetty kansanäänestyksen järjestämistä siitä, että jotkut Pohjois-Suomen kunnat liittyisivät Norjaan, koska siellä elintaso on paljon korkeammalla ja valtiovalta kantaa enemmän huolta kuntien talousja työllisyyskehityksestä kuin Suomessa. Taloudellinen panostaminen Barentsin alueen euroarktiseen yhteistyöhön ja poliittinen työ pohjoisen ulottuvuuden edistämiseksi selkeästi suomalaisena aloitteena maksavat itsensä pitkällä tähtäimellä varmasti takaisin korkojen kanssa. Helposti saa sen vaikutelman, ettei Suomen hallitus ole täysin ymmärtänyt niitä mahdollisuuksia, joita näiden elementtien yhdistäminen osaksi kansallista aluepolitiikkaa voisi avata kansallisten ongelmien hoitamiselle. Maamme pohjoisten osien aktivoiminen Barentsin alueen yhteistyöhön ja yritysrakenteen kehittäminen eivät tapahdu ilmaiseksi. Mutta ilman näitä taloudellisia valintoja muuttotappiokuntien tilanne kiristyy edelleen ja alueet jäävät sivuun yhteistyön tarjoamista mahdollisuuksista. Lisäksi Suomen hallitus antaa toistamiseen Norjalle mahdollisuuden kaventaa Suomen roolia Venäjän naapurina ja porttina Venäjän ja lännen välillä siten, että Norja saa itse tärkeimmän toimijan roolin tuolla alueella. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Mitä hallitus aikoo tehdä Barentsin euroarktisen alueen yhteistyön lisäämiseksi, Pohjois-Suomen kuntien kehitysmahdollisuuksien parantamiseksi ja tätä kautta Suomen aseman turvaamiseksi Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden isänä ja porttina Venäjän ja lännen välillä Euraasian pohjoisilla alueilla? Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 1999 Matti Kangas /vas 2
Ministerin vastaus KK 781/1999 vp Matti Kangas /vas Eduskunnan puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 781/1999 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä Barentsin euroarktisen alueen yhteistyön lisäämiseksi, Pohjois-Suomen kuntien kehitysmahdollisuuksien parantamiseksi ja tätä kautta Suomen aseman turvaamiseksi Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden isänä ja porttina Venäjän ja lännen välillä Euraasian pohjoisilla alueilla? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Barentsin euroarktisen yhteistyön käynnistyessä vuonna 1993 annetulla Kirkenesin julistuksella Suomella, Ruotsilla ja Norjalla oli kaksi tärkeää päämäärää: Vakaus Venäjän luoteisalueilla ja Pohjois-Kalotilla sekä turvallisuuden lisääminen laaja-alaisesti käsitettynä samoilla alueilla. Turvallisuuteen sisällytettiin tällöin myös ympäristönsuojelu, rikollisuuden ehkäiseminen, väestönliikkeet ja elintasoerojen muodostamat jännitteet. Suomi on painottanut Barentsin yhteistyössä kolmea aluetta, jotka ovat erityisen tärkeitä tässä tavoitteenasettelussa: ympäristönsuojelu, liikenneyhteyksien kehittäminen ja taloudellinen yhteistyö. Ne ovat muodostaneet Suomen puheenjohtajakausien ohjelman ytimen, 1994 1995 ja nykyisellä kaudella 1999 2000. Suomi on puheenjohtajana myös taloustyöryhmässä ja liikennekysymyksiä käsittelevässä johtoryhmässä sekä varapuheenjohtajana energiatyöryhmässä. Ympäristönsuojelussa on kehittynyt hyvä yhteistyö ympäristö-, talous- ja energiatyöryhmien sekä pohjoismaisen ympäristöinvestointeja koskevan rahaston (NEFCO) välillä ympäristöä parantavien investointien toteuttamiseksi. Samalla tuetaan Luoteis-Venäjän ympäristöhallinnon kehittämistä. Hyvää edistystä on tapahtunut biologisen monimuotoisuuden suojelemisessa Barentsin alueella. Suomi toimii aktiivisesti ympäristötyöryhmän nykyisen puheenjohtajan Norjan kanssa yhteistyön edistämiseksi tällä alueella. Barentsin alueen ympäristöön liittyy tärkeä kysymys Luoteis-Venäjän ydinturvallisuudesta ja ydinjätteiden puhdistamisesta. Barentsin neuvosto toimii poliittisena foorumina näiden asioiden käsittelyssä. Neuvoston edellisessä, viime maaliskuussa Bodössa pidetyssä kokouksessa allekirjoitettiin monenvälistä ydinjäte- ja ympäristöyhteistyötä Venäjällä koskeva periaatejulistus, jonka toteuttamista koskevat sopimusneuvottelut ovat käynnissä. Taloudellisen yhteistyön alalla pyritään valitsemaan jo kerätystä laajasta aineistosta muutamia keskisuuria projekteja ja kehittämään ne toteuttamisvaiheeseen. Suomen puheejohtajakaudella painotetaan työssä kaupan esteiden poistamiseen liittyvää työtä erityisesti rajanylitystä ja tullimuodollisuuksia koskevilta osin. Aikaisemmin Barentsin yhteistyössä vähäiselle huomiolle jääneet metsäkysymykset on otettu erääksi Suomen puheenjohtajakauden prioriteetiksi. Maalis-huhtikuussa kerättiin nämä asiat Barentsin metsäaloitteeksi, jota käsiteltiin lokakuussa Petroskoissa pidetyssä metsäseminaarissa. Seminaarin tuloksista raportoitiin Pohjoisen ulottuvuuden ulkoministerikonferenssia. Barentsin metsäaloitetta ja sen toteuttamista voidaan pi- 3
Ministerin vastaus tää esimerkkinä pohjoisen ulottuvuuden hankkeille. Ehkä tärkein Barentsin euroarktisen yhteistyön tulos on ollut ihmisten välisten kontaktien voimakas vilkastuminen alueella kylmän sodan kauden eristyneisyyden jälkeen. Tähän kuuluu kaupallisten, taloudellisten ja kulttuurisuhteiden nopea elpyminen alueen eri osien välillä. Hallitustasolla on kehitetty terveydenhuolto- ja vaihto-ohjelmat. Suomi on nostanut nuorisokysymykset tärkeälle sijalle puheenjohtajakaudellaan. Suomi on panostanut lähialueyhteistyössä voimakkaasti Barentsin alueen Venäjän osan, erityisesti Karjalan ja Murmanskin alueiden kehittämiseen. Vuosina 1990 1998 Murmanskin alueelle on kohdistettu lähialueyhteistyövaroja lähes 54 milj. markkaa ja Karjalan tasavaltaan 165 milj. markkaa. Tämän lisäksi samana ajanjaksona useille Venäjän alueille Murmanskin alue ja Karjalan tasavalta mukaan lukien on suunnattu varoja 177 milj. markkaa. Vuonna 1999 Murmanskin alueelle on tarkoitus allokoida 7 milj. markkaa ja Karjalan tasavaltaan lähes 6 milj. markkaa. Monialuehankkeille, joissa Murmanskin alue ja Karjalan tasavalta ovat mukana, osoitetaan yli 34 milj. markkaa. Barentsin euroarktisen alueen ja koko Pohjoisen ulottuvuuden kehityksen kannalta on tärkeää EU:n komission sitoutuminen yhteistyöhön. Komissio osallistuu toimivaltansa puitteissa Barentsin neuvoston työhön. Tultuaan EU:n jäseneksi Suomi on pyrkinyt aktiivisesti myötävaikuttamaan komission aktivoitumiseen yhteistyössä. EU:n osallistuminen konkretisoituu lähinnä TA- CIS-, INTERREG- ja raja-alueita (CBC) koskevien ohjelmien kautta. Parhaillaan on valmisteilla INTERREG III, jossa Pohjois-Suomi on keskeisessä asemassa Barentsin yhteistyön ja sitä kautta myös osan Pohjoisen ulottuvuuden toimintapolitiikan toteutumisessa. Lähtökohtana ohjelmatyön osalta on Suomen komissiolta saaman rahoituskehyksen kasvu vuosille 2000 2006. Barenstin alueella toteutetaan jo useita INTERREG II -ohjelmia. Nykyinen Karjala INTERREG II A on vahvistanut Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois- Karjalan yhteistyömahdollisuuksia Karjalan tasavallan ja osin Arkangelin ja Pietarin alueiden kanssa. Barentsin INTERREG II A -ohjelman kautta Lappi on voinut kehittää yhteyksiä Murmanskin ja Arkangelin alueille sekä nostaa Venäjän osaamista maakunnassa. Suomen tavoitteena on ohjelmakaudella 2000 2006 edelleen vahvistaa INTERREG -ohjelmatyön kautta alueiden osallistumismahdollisuuksia rajat ylittävään yhteistyöhön Barentsin alueella. Barentsin alueellisen yhteistyön edelleen kehittämiseksi Suomen päämääränä on saada toteutettavaksi INTERREG III B -ohjelma, joka vahvistaisi laajasti koko Barentsin alueen liikenne- ja toimintaverkkoja. Ohjelma pyritään saamaan joko erillisenä tai selväpiirteisenä osana Itämeren INTERREG III B -ohjelmaa. Suomi on korostanut tarvetta yhteensovittaa INTERREG -ohjelmat TACIS:in raja-alueohjelman kanssa raja-alueyhteistyön tehostamiseksi. Tämä järjestely tukisi myös Pohjois-Suomen kuntien asemaa käytännön ohjelmatyön toteutuksessa. Pohjois-Suomen kannalta on myös huomionarvoista tavoite 1 ja tavoite 2 -ohjelmien kautta tuleva lisärahoitusmahdollisuus alueelliseen kehittämiseen. Tavoite 1 ohjelman perusteena on Pohjois-Suomessa ollut pohjoisille alueille ominainen harva asutus ja pitkät etäisyydet. Näiden yhteistyömuotojen kautta Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että Barentsin yhteistyön ja Pohjoisen ulottuvuuden perustavoite pitkällä tähtäyksellä toteutuu vakaus ja hyvinvointi pohjoisilla alueilla. Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 1999 Ulkoasiainministeri Tarja Halonen 4
Ministerns svar KK 781/1999 vp Matti Kangas /vas Till riksdagens talman I det syfte 37 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru talman, till vederbörande medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsman Matti Kangas /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 781/1999 rd: Vad tänker regeringen göra för att öka samarbetet i den euroarktiska Barentsregionen och förbättra utvecklingsmöjligheterna för kommunerna i norra Finland samt för att på detta sätt trygga Finlands ställning som den nordliga dimensionens primus motor och som port mellan Ryssland och väst i de nordliga eurasiska områdena? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Då det euroarktiska Barentssamarbetet inleddes genom Kirkenesdeklarationen 1993 hade Finland, Sverige och Norge två viktiga mål: stabilitet i de nordvästra delarna av Ryssland och på Nordkalotten samt ökad trygghet i vid bemärkelse i dessa områden. I detta trygghetsbegrepp ingick också miljövård, brottsbekämpning, befolkningsrörelser och spänningar till följd av olikheter i levnadsstandard. Finland har betonat tre områden inom Barentssamarbetet, områden som är särskilt viktiga för målsättningen, dvs. miljövården, utvecklandet av transportförbindelserna och det ekonomiska samarbetet. Dessa har utgjort kärnan i programmet under perioderna med finsk ordförande, dvs. åren 1994 1995 och den nu pågående perioden 1999 2000. Finland är ordförande också i ekonomiarbetsgruppen och i ledningsgruppen för transportfrågor samt vice ordförande i energiarbetsgruppen. Inom miljövården har ett gott samarbete utvecklats mellan arbetsgrupperna för miljö, ekonomi och energi och det nordiska miljöfinansieringsbolaget NEFCO när det gäller att genomföra miljöförbättrande investeringar. Samtidigt har också utvecklandet av miljöförvaltningen i nordvästra Ryssland fått stöd. Fina framsteg har skett i fråga om skyddet av den biologiska mångfalden i Barentsregionen. Finland arbetar aktivt tillsammans med den nuvarande ordföranden i miljöarbetsgruppen, dvs. Norge, för att främja detta samarbete i området. Miljöfrågorna i Barentsregionen hör nära samman med frågan om kärnsäkerheten i nordvästra Ryssland och frågan om kärnavfallssaneringen. Barentsrådet är ett politiskt forum för behandlingen av dessa frågor. Under rådets senaste möte i Bodö i mars undertecknades en multilateral principförklaring om kärnavfalls- och miljösamarbete i Ryssland. Nu pågår avtalsförhandlingar för att genomföra denna förklaring. Inom området för ekonomiskt samarbete har man för avsikt att välja ut några medelstora projekt i det stora material som redan har samlats in och att göra dessa projekt klara att genomföras. Under Finlands ordförandeperiod fokuseras arbetet på åtgärder som hör samman med slopandet av handelshinder, särskilt åtgärder som gäller gränsövergång och tullformaliteter. Skogsfrågorna som tidigare fått mindre uppmärksamhet inom Barentssamarbetet har prioriterats under den finska ordförandeperioden. I mars-april samlades dessa ärenden i ett skogsinitiativ som behandlades under ett skogsseminarium i Petroskoj i oktober. Resultaten från konferensen rapporterades till utrikesministerkonferensen om den nordliga dimensionen. Skogsinitiativet inom Barentssamarbetet och genomföran- 5
Ministerns svar det av detta initiativ är ett exempel på projekt inom den nordliga dimensionen. Det kanske viktigaste resultatet av det euroarktiska Barentssamarbetet har varit att kontakterna mellan människorna i regionen tagit fart ordentligt efter isoleringen under det kalla kriget. Hit hör det snabba återupptagandet av kontakterna mellan olika delar i regionen, inom handeln samt på det kommersiella och kulturella området. På regeringsnivå har man utarbetat hälsovårdsprogram och utbytesprogram. Finland har lyft fram ungdomsfrågorna under sin tid som ordförandeland. I närområdessamarbetet har Finland arbetat särskilt aktivt för att utveckla det ryska området av Barentsregionen, särskilt Karelen och Murmanskområdet. Åren 1990 1998 har nästan 54 milj. mk närområdesmedel riktats till Murmanskområdet och 165 milj. mk till Karelska republiken. Under samma tidsperiod har dessutom 177 milj. mk använts för projekt som omfattat flera ryska områden, inbegripet Murmanskområdet och Karelska republiken. Meningen är att 7 milj. mk skall användas i Murmanskområdet och nästan 6 milj. mk i Karelska republiken 1999. Projekt som avser flera områden, och som också Murmanskområdet och Karelska republiken deltar i, kommer att få mer än 34 milj. mk. Att EU-kommissionen förbinder sig till samarbetet är viktigt för utvecklingen i hela den euroarktiska Barentsregionen och inom hela den nordliga dimensionen. Kommissionen deltar i Barentsrådets arbete inom ramen för sin behörighet. Sedan Finland blev medlem av EU har vi träget arbetat för ett aktivt deltagande av kommissionen i samarbetet. EU-deltagandet konkretiseras framför allt i TACIS- och INTERREG-programmen och i programmen för gränsområdena (CBC). För tillfället håller man på att utarbeta INTER- REG III där norra Finland kommer att ha en central ställning vad gäller genomförandet av Barentssamarbetet och därigenom också för en del av handlingsprogrammet inom den nordliga dimensionen. Utgångspunkten för arbetet är den större finansieringsram som Finland fått av kommissionen för åren 2000 2006. I Barentsregionen genomförs redan flera program inom IN- TERREG II. Det nuvarande INTERREG IIA för Karelen har stärkt norra Österbottens, Kajanalands och norra Karelens samarbetsmöjligheter med Karelska republiken och delvis också med Arkangelsk- och S:t Petersburgsområdena. Genom IN- TERREG IIA för Barentsregionen har Lappland kunnat utveckla förbindelserna till Murmanskoch Arkangelskområdena samt öka kunskaperna om Ryssland i landskapet. Inom ramen för INTERREG-programmen avser Finland att ytterligare stärka områdenas möjligheter att delta i det gränsöverskridande samarbetet i Barentsregionen under programperioden 2000 2006. I syfte att ytterligare utveckla det regionala samarbetet i Barentsregionen arbetar Finland för genomförande av ett INTERREG IIIB, som på ett omfattande sätt kunde stärka transport- och insatsnäten i regionen. Man vill att programmet skall bli antingen en separat del eller en klart markerad del av INTERREG IIIB för Östersjön. Finland har betonat att det är viktigt att sammanstämma INTERREG-programmen med Tacis-programmet för gränsområdena för att åstadkomma effektivare samarbete i gränsområdena. Ett sådant arrangemang skulle även stödja de nordfinska kommunernas ställning vad gäller det praktiska genomförandet av programmet. För norra Finlands del är det också skäl att uppmärksamma den möjlighet till extra finansiering för regional utveckling som ingår i Mål 1 och Mål 2. Mål 1 -programmet bygger på att norra Finland har haft den glesa befolkningsstruktur och de långa avstånd som är utmärkande för de nordliga områdena. Genom dessa samarbetsformer strävar Finland efter att medverka till att Barentssamarbetets och den nordliga dimensionens grundläggande mål, dvs. stabilitet och välfärd i de nordliga områdena, skall förverkligas på lång sikt. 6
Ministerns svar KK 781/1999 vp Matti Kangas /vas Helsingfors den 3 december 1999 Utrikesminister Tarja Halonen 7