1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto Opiskelijapoliittinen ohjelma Luonnos 11.3.2011 Johdanto Maailmamme rakentuu yhä enemmän tiedon ja osaamisen varaan. Siksi opiskelun ja koulutuksen entisestäänkin suuri merkitys sekä yksilölle että yhteiskunnalle kasvaa. Hyvä koulutusjärjestelmä parantaa jokaisen mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöönsä sekä luo tilaa pohdinnalle ja uusille ajatuksille. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen vaatii ajan haasteisiin vastaavaa koulutusta. Tasa-arvoinen, maksuton ja laadukas koulutus on elinehto yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle ja kehitykselle. Tähän opiskelijapoliittiseen ohjelmaan on koottu tavoitteita ja keinoja, joita hyvä opiskelu ja koulutus edellyttävät toisella ja korkea-asteella. Ne pohjaavat sivistykseen, yhdenvertaisuuteen, ympäristövastuuseen ja aitoon demokratiaan. 1. Opiskelun puitteet korjattava Hyvinvointiin vaikuttavat yhtä lailla fyysiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Opiskelijan hyvinvointi luo pohjan hyville oppimistuloksille ja opintojen etenemiselle. Hyvinvoivan yhteiskunnan kannalta on tärkeää huomioida opinnoissa jaksamisen vaikutukset myös työelämään. Riittävät opintojen ohjaus- ja tukipalvelut ovat edellytys tasapainoiselle opiskelulle. Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäviä toimintatapoja tarvitaan sekä opintoihin hakeutumisessa että oppilaitoksissa. Koulutuksen periytyvyyden vaikutukset tulee huomioida jo peruskouluvaiheessa. 1.1 Tasavertainen toimeentulo Opintotuki on sidottava indeksiin Opintotukeen on saatava huoltajakorotus Asumistuki ei saa olla sidottuna opintorahaan ja puolison tulojen vaikutus on poistettava Perustuslaissa taattu oikeus toimeentuloon kuuluu opiskelijoille yhtä paljon kuin kaikille muillekin. Perustulo ratkaisisi opiskelijoidenkin toimeentulo-ongelman. Sitä odotellessa opintotuki on saatettava sellaiselle tasolle, että sillä elää käymättä töissä ja ottamatta lainaa. Tämän saavuttamiseksi opintotuki on sidottava indeksiin. Kouluverkon harveneminen asettaa erityisiä haasteita toisen asteen opiskelijoiden toimeentulolle. Lainapainotteinen tuki asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan paitsi keskenään, myös kaikkiin muihin edunsaajaryhmiin nähden. Lainan ottaminen on aina riski, sillä yhä harvemmalla alalla voi odottaa saavansa opintojen päätteeksi työpaikan tai vakituisen työpaikan. Pahimmassa tapauksessa lainapainotteisuus ajaa opiskelijat tekemään entistä enemmän töitä, joka johtaa opintoaikojen pitenemiseen. Toisen asteen opiskelijoiden tuleekin olla oikeutettuja riittävään opintotukeen iästä ja vanhempien tuloista riippumatta. Opiskelijat eivät ole samasta muotista. Erityisryhmien jääminen väliinputoajiksi on estettävä. Lapsen saaminen ei saa heikentää opiskelijoiden toimeentuloa. Opintorahaan on lisättävä huoltajakorotus. Tällä hetkellä noin 61 % perheellisistä opiskelijoista elää
53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 köyhyysrajan alapuolella, se tarkoittaa noin 30 000 lasta. Myös esimerkiksi joustavat päivähoitopalvelut ovat perheelliselle opiskelijalle ensiarvoisen tärkeitä. Sairauspäivärahaa nostavan opiskelijan on saatava tehdä opintoja jaksamisensa puitteissa, ettei hän täysin erkaannu opiskeluyhteisöstään. Niinä kuukausina, joilta opiskelija ei nosta opintotukea, on hänellä oltava oikeus yleiseen asumistukeen. Opiskelijoiden asumista on tuettava ympärivuotisesti ja opiskelijaasunnoissa sekä asuntoloissa tulee saada asua myös kesäisin. Asumisen tukea on yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava siten, ettei uudistaminen kuitenkaan heikennä opiskelijoiden asemaa. Yleiseen asumistukeen sen nykyisessä muodossa ei tule siirtyä, sillä se pudottaisi tuhansia opiskelijoita pois tuen piiristä puolison tulojen sekä matalampien tulorajojen vaikutuksen vuoksi. Opintotuen tulorajojen tulee seurata ansiotason kehitystä. Aikaraja opintotuen vapaaehtoiselle palauttamiselle on ulotettava seuraavan vuoden elokuuhun ja takaisinperinnässä siihen lisättävää korotusta on kohtuullistettava. Tukikuukausien takaisinperintä tulee aloittaa tukisummaltaan pienimmästä kuukaudesta. 1.2 Kestävää asuntopolitiikkaa ja vuorovaikutteista elämää Monimuotoinen ja kestävä asuminen on mahdollistettava Kotikansainvälistyminen on nykyaikaa Opiskelija-asuntojen on oltava energiatehokkaita Opiskelijoiden asema paikallisessa päätöksenteossa on vakiinnutettava Kaikki hyötyvät, jos opiskelija voi asua lähellä oppilaitostaan tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä siitä. Sosiaalista asuntotuotantoa on tuettava julkisesti enemmän, jotta edullisia opiskelija-asuntoja on tarjolla riittävästi. Kaikkia asuntotyyppejä keskustayksiöistä lähiösoluihin ja perheasunnoista kimppakämppiin tarvitaan. Perheasuntoja jaettaessa on otettava huomioon perhemuotojen moninaisuus. Omaehtoisesti perustetut asumisyhteisöt on myös nähtävä tasavertaisena ja yhteisöllisenä asumisen muotona. Esteettömiä opiskelija-asuntoja on oltava riittävästi. Alueilla, joilla asuminen on kallista, voidaan paljon tilaa vievistä esteettömyysvaatimuksista kuitenkin tinkiä osassa asunnoista, jotta vuokrat pysyisivät kohtuullisina. Kansainvälisiä opiskelijoita ja muualla kuin asumispaikkakunnallaan opiskelevia on kohdeltava tasa-arvoisesti opiskelija-asuntoja jaettaessa. Eri ihmisryhmiä ei tule perusteetta erottaa toisistaan; esimerkiksi vaihto-opiskelijoille tarkoitettujen asuntojen sijoittaminen muiden opiskelijoiden kanssa samoihin asuntoloihin kannustaisi kotikansainvälistymiseen. Rakentamisessa avainkäsitteitä ovat energiatehokkuus ja ekologisuus. Uudet opiskelijaasunnot tulee rakentaa suomalaisten passiivirakennuskriteerien mukaisesti. Kaikissa opiskelija-asunnoissa on siirryttävä vihreään sähköön. Sähköstä ja vedestä on maksettava kulutuksen mukaan ja asuntoihin sisälle on asennettava veden- ja sähkönkulutusta osoittavat mittarit. Kunnan tulee nähdä opiskelijat voimavarana ja satsauksena omaan tulevaisuuteensa. Viihtyäkseen paikkakunnalla opiskelijat tarvitsevat toimivia palveluja, avointa ja moninaisuutta arvostavaa ilmapiiriä sekä kulttuuritarjontaa.
105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 1.3 Terveyden edistystä ja sairaanhoitoa / Opiskelijan terveydenhuolto Ammattikorkeakouluopiskelijat on saatava Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön piiriin Opiskelijoille on taattava kattavat liikunta- ja hyvinvointipalvelut kaikilla koulutusasteilla Joustavia ja esteettömiä opintosuoritusmahdollisuuksia on lisättävä huomattavasti Opetus- ja kasvatusalan koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmaan pitää sisällyttää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatus Kansainvälisille opiskelijoille on taattava sairausvakuutusmaksu Opiskelijoiden terveydenhuoltoa kehitettäessä katse on käännettävä koko julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Sen resursseja on lisättävä niin, että apua todella riittää kaikille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö tarvitsee lisää julkista rahoitusta. Myös ammattikorkeakouluopiskelijat on ulotettava Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön piiriin. Terveydenhoitoa täytyy aina voida saada ongelmattomasti ja keskitetysti opiskelupaikkakunnalla, asuinkunnasta huolimatta. Tämä koskee erityisesti toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita. Kansainvälisten opiskelijoiden tarvitsemat terveyspalvelut on taattava myös englanniksi. Toisella asteella opiskelijahuolto on toteutettava koordinoidusti yhteistyössä koulupsykologien, -kuraattorien ja opinto-ohjaajien kesken. Näitä opiskelijahuollon työntekijöitä on oltava kaikkialla riittävästi suhteessa opiskelijamäärään. Kunnille on korvamerkittävä lisärahoitusta täysipäiväisen ja pätevän opinto-ohjaajan palkkaamiseen jokaista 200 toisen asteen opiskelijaa kohtaan. Kaikille uusille opiskelijoille on tehtävä terveystarkastus. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy ovat tehokkainta terveyden edistämistä yksilön kannalta. Terveystiedon opetusta erityisesti ammattioppilaitoksissa on lisättävä. Opiskelijoiden mielenterveysongelmien jatkuva kasvu on pysäytettävä varaamalla vihdoin riittävästi resursseja mielenterveyspalveluihin. Henkinen hyvinvointi syntyy virikkeistä, haasteista ja rentoutumisesta. Myös opiskelija ansaitsee elämässään hengähdystaukoja, lomaa ja hetkiä ajatusten kokoamiseen. Opintojen tiukka rajaaminen ajaa opiskelijat suorittamaan suppeita opintokokonaisuuksia ja luo liiallisia paineita opiskeluun. Terveellinen ja monipuolinen ruoka on keskeinen osa opiskelijan hyvinvointia. Opiskelijalounas on monille päivän tärkein ateria. Sen on oltava laadukasta, ravitsevaa ja eri ruokavaliot huomioivaa. Kunnon opiskelijaravintola tarjoaa lähellä tuotettua luomuruokaa ja päivittäin laadukkaan kasvisvaihtoehdon. Oppilaitoksissa tulee ekologisista ja eettisistä syistä olla viikoittainen kasvisruokapäivä. Kasvissyöntiä ja veganismia ei pidä joutua millään koulutusasteella perustelemaan. Kasvisruoan hinta ei saa olla korkeampi kuin liharuoan. Kelan ateriatuen suuruutta tulee tarkistaa, jotta ei syntyisi paineita nostaa ateriatuetun aterian enimmäishintaa. Liikunta auttaa opiskelijoita pärjäämään arjessa ja pysymään terveinä. Opiskelijan saatavilla on oltava toimivat, monipuoliset ja kohtuuhintaiset liikuntapalvelut. Oppilaitosten on varmistettava opiskeluympäristöjen fyysinen ja psyykkinen turvallisuus sekä esteettömyys.
157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 184 185 186 187 188 189 190 191 192 193 194 195 196 197 198 199 200 201 202 203 204 205 206 207 208 Hyvinvoinnin merkittävimpiä peruskiviä on, että jokainen opiskelija tuntee itsensä yhteisön hyväksytyksi jäseneksi riippumatta esimerkiksi sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. Kaikenlaisten opiskelijoiden ja oppilaiden on toimittava samoissa luokissa ja ryhmissä jo peruskoulusta asti, mieluummin jo päivähoidossa. Häirintää ja kiusaamista ehkäiseviin ratkaisuihin tulee kiinnittää entistä suurempaa huomiota jokaisella koulutusasteella. Opetusmateriaalien pitää olla yhdenvertaisuutta edistäviä, sukupuolisensitiivisiä ja uskonnollisesti vakaumuksettomia. Opetus- ja kasvatusalan koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmaan pitää sisällyttää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatus. 2. Koulutusta opiskelijan ja yhteiskunnan tarpeisiin Kaikkien koulutusasteiden perusrahoituksen tulee olla julkista Duaalimalli korkea- ja ala-asteella on säilytettävä Pakkoruotsista on luovuttava ja kieliopintoja on monipuolistettava Kvartaalitalouden ajatusmallit eivät sovi koulutuspolitiikkaan. Koulutuspoliittiset uudistukset tulee tehdä pitkäjänteisesti ja opiskelijat huomioiden. Uudistusten lähtökohtana ei saa olla koulutusjärjestelmän muuttaminen liike-elämää palvelevaksi innovaatiotehtaaksi. Kaikkien koulutusasteiden perusrahoituksen tulee olla julkista. Korkeakoulujen julkista perusrahoitusta on lisättävä ja rahoituksen on oltava demokraattista, tasa-arvoista ja laatuun perustuvaa. Korkeakoulujen perusrahoituksessa tulee huomioida niiden asema tieteen ja taiteen instituutioina. Myös korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus esimerkiksi työllistävinä sekä aktiiviseen kansalaisuuteen kannustavina instituutioina on huomioitava. Tieteen ja taiteen riippumattomuuden sekä vahvan asiantuntemuksen säilyttäminen on lähtökohta myös yksityisen rahoituksen kanssa toimittaessa. Opetuksen joustavuutta ja tavoitettavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä teknologiaa, kuten lisäämällä sähköisiä suoritusmahdollisuuksia, esim. tenttiakvaariot, videoimalla oppitunteja ja lisäämällä etäoppimismahdollisuuksia. Läsnäolo oppitunneilla ei saa olla itsetarkoitus. Ylioppilaskirjoitukset on voitava suorittaa tietokoneella. Koulutuksen duaalimalli, eli jako tieto- ja taitopainotteiseen linjaan on toisella asteella säilytettävä. Korkeakoulutuksen duaalimallia on selkeytettävä, jotta ammattikorkeakouluja yliopistotutkintojen sisällölliset erot ovat selkeät niin työnantajille kuin opiskelijoillekin. Korkeakoulutus ei ole lähipalvelu. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen erillisiä profiileja vahvistetaan ja tutkinnot pidetään toisistaan erillään. Paikallinen yhteistyö ura- ja rekrytointipalveluiden, työelämä- ja kieliopintojen sekä hallinto- ja tukipalveluiden järjestämisessä mahdollistetaan. Oppilaitosten kansainvälistymiskehitystä on tuettava. Ratkaisut tähän löytyvät riittävästi resursoiduista kansainvälisistä palveluista, erikoistuneesta osaamisesta, integraatiosta, avoimesta ilmapiiristä ja tasavertaisista työllistymismahdollisuuksista. Lukukausimaksut ovat askel taaksepäin. Suomessa opiskelevat ulkomaiset opiskelijat on liitettävä opiskelijayhteisöjen täysivaltaisiksi jäseniksi, ja heille on tarjottava riittävät neuvontapalvelut. Kansainvälisten koulutusohjelmien suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota niiden tarjoamiin työllistymismahdollisuuksiin. Opiskelijoiden liikkuvuutta on parannettava esimerkiksi kehittämällä sekä Suomeen että maailmalle suuntautuvaa opiskelijavaihtoa ja parantamalla eri oppilaitoksissa suoritettujen
209 210 211 212 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 253 254 255 256 257 258 259 260 opintojen yhteensovittamista. Kielenopetuksessa on painotettava nykyistä enemmän käytännön kielitaitoa. Pakollinen ruotsin kielen opetus on osoittanut tehottomuutensa taata kyseisen kielivähemmistön oikeudet. Toisen kotimaisen kielen sijaan on erityisesti muualla kuin kaksikielisillä seuduilla jo peruskoulussa voitava valita muu kieli. Vaihtoehtoina on varsinkin saamelaisten kotiseutualueella tarjottava saamen kieliä. Korkeakoulujen tutkintovaatimuksista on poistettava kaikille pakollinen virkamiesruotsi. Julkisilla työpaikoilla kotimaisten kielten osaamisvaatimuksia on muutettava niin, että ne todella edistävät kielellisiä oikeuksia. Kieliryhmien perusoikeudet taataan palkitsemalla palkanlisin hyvä kielitaito niin suomessa, ruotsissa kuin muissakin kyseiselle viranomaiselle tarpeellisissa kielissä. Ruotsinkielistä korkeakoulutusta on tarjottava kysynnän ja tarpeen mukaan. Myös suomenkielisiä on rohkaistava pyrkimään ruotsinkielisiin koulutuksiin kaksikielisyyden lisäämiseksi. 2.1 Demokratiaa oppilaitoksiin Opiskelijaedustus on saatava tasavertaiseksi kaikille koulutustasoille Opiskelijakunnille on saatava automaatiojäsenyys Anonyymi tenttimismahdollisuus on kaikkien perusoikeus Toisen asteen oppilaskuntien, ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien ja yliopistojen ylioppilaskuntien vaikutusvaltainen ja aktiivinen toiminta on oleellista demokratian toteutumiselle oppilaitoksissa. Oppilaskunnista ei saa tehdä hiekkalaatikkoja leikkidemokratialle vaan niille on annettava todellista valtaa oppilaita koskevissa asioissa. Opiskelijajäsenet kuuluvat tasavertaisesti kaikkien koulutusasteiden hallintoon. Lailla on säädetty toisen asteen opiskelijoille mahdollisuus osallistua koulutuksen kehittämiseen tuetusti sekä koulutuksen järjestäjälle velvollisuus kuulla opiskelijoita opiskelijoihin olennaisesti vaikuttavassa päätöksenteossa. Lain antamia oikeuksia ja sen asettamia velvollisuuksia tulee selventää, jotta lain tulkinta olisi yhtenäistä kaikissa oppilaitoksissa ja jotta oppilaskuntien vaikutusmahdollisuudet olisivat todellisia. Oppilaskuntien juridinen asema on selkeytettävä esimerkiksi tukemalla niiden muuttamista rekisteröidyiksi yhdistyksiksi. Ylioppilaskunnan automaatiojäsenyys takaa parhaiten opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa. Myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnilla on oltava automaatiojäsenyys, jotta ne voivat keskittyä lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseen. Oppilaskuntien, opiskelijakuntien ja ylioppilaskuntien tehtävänä ei ole ajaa vain omia etujaan vaan niiden on otettava rohkeasti rooli yhteiskunnallisina vaikuttajina. Yhteiskunnallisilla järjestöillä tulee olla mahdollisuus esitellä toimintaansa ja kampanjoitaan oppilaitoksissa. Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon tulee olla kaikkien oppilaitosten toiminnan lähtökohtana. Kaikkien oppilaitosten pitää laatia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, jotka koskevat oppilaitoksen työntekijöiden lisäksi myös oppilaita tai opiskelijoita. Korkeakouluissa tulee siirtyä anonyymin tenttimisen käytäntöön, jotta yhdenvertaisuus tenttimisessä mahdollistuu. Julkisilla rahoilla laadittujen oppimateriaalien tulee mahdollisuuksien mukaan olla internetissä kaikkien saatavilla.
261 262 263 264 265 266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 283 284 285 286 287 288 289 290 291 292 293 294 295 296 297 298 299 300 301 302 303 304 305 306 307 308 309 310 311 312 2.2 Maksuttomuus edistää yhdenvertaisuutta Maksuton koulutus on kirjattava perustuslakiin Lukukausimaksut on lopetettava tilauskoulutuksesta? Oikeus maksuttomaan koulutukseen kaikilla asteilla on turvattava kirjaamalla se perustuslakiin. Koulutus ei ole tuote eikä opiskelija ole asiakas. Kaikille maksuton koulutus takaa parhaiten osaamisen riittävyyden ja koulutuksen tasa-arvoisuuden. Ylioppilaskirjoitusten sekä pakollisten oppikirjojen ja työvälineiden kustannukset on siirrettävä opiskelijalta opetuksen järjestävälle taholle, jotta kaikki opiskelijat olisivat samalla viivalla varallisuudesta riippumatta. Oppikirjojen kierrättämisen on oltava aidosti mahdollista. Myös pääsykokeisiin valmistautuvien toimeentulo tulee taata. Tilauskoulutus ja lukukausimaksukokeilut romuttavat korkeakoulutuksen maksuttomuutta. Ne eivät saa viedä resursseja pois perustutkimuksesta tai perusopetuksesta. Mahdollisen saadun lisärahan on näyttävä perusopetuksen laadun parantumisena. Opetuksen vaatimusten tulee olla vastaavia kuin muussa opetuksessa, ja kaiken opetuksen tulee olla avointa kaikille. EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille tarkoitetun lukukausimaksukokeilun päätyttyä on sen onnistumisen arviointi suoritettava puolueettomasti noudattaen ennalta määrättyjä kriteereitä. Kokeilun on voitava myös epäonnistua. Lukukausimaksukokeilu ja tilauskoulutus eivät saa olla askelia kohti kaikille maksullista korkeakoulutusta Suomessa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamiseen tulee luoda joustavia tapoja ja työelämäkokemusvaatimus lyhennetään yhteen vuoteen. Mahdollistetaan ylemmän amktutkinnon suorittaminen kokopäiväopiskeluna. Yliopistoissa opiskelijat on edelleen otettava ensisijaisesti suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa. 2.3 Pätevää apua valinnanvaikeuksiin Oppivelvollisuusikä on nostettava 18 vuoteen Pakkohaut on korvattava laadukkaalla opinto- ja työelämäohjauksella Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada asiantuntevaa ja riittävää opinto- ja työelämäohjausta. Opinto-ohjauksen resursseja on lisättävä kaikilla opintoasteilla peruskoulusta aina korkeimman asteen opetukseen. Ohjausta antavan henkilöstön pätevyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kuntien ja valtion yhdessä tulee huolehtia vähintään lain vaatimukset täyttävän opinto-ohjauksen järjestämisestä lukioissa. Alle 25- vuotiaiden työttömyysetuuksien sitominen ammatti- tai ammattikorkeakoulutukseen niin kutsutulla pakkohaulla edustaa jatko-opintoihin ohjausta huonoimmillaan ja se on lopetettava. Oppivelvollisuusikä on nostettava 18 ikävuoteen. Näin ehkäistään peruskoulussa heikosti menestyneiden syrjäytymistä, luodaan opiskelijalle aidosti maksuton toisen asteen koulutus sekä varmistetaan koulutuspaikkojen riittävyys kaikille. Peruskoulu ei anna riittäviä eväitä nyky-yhteiskunnassa pärjäämiseen. Siirtymävaiheessa kaikille on taattava oikeus toisen asteen opiskelupaikkaan. Ylioppilas- tai muun vastaavan todistuksen painoarvoa korkeakoulujen valintakriteerinä voidaan varovasti kasvattaa,
313 314 315 316 317 318 319 320 321 322 323 324 325 326 327 328 329 330 331 332 333 334 335 336 337 338 339 340 341 342 343 344 345 346 347 348 349 350 351 352 353 354 mikäli todistuksen voidaan katsoa mittaavan soveltuvuutta kyseiselle alalle. Hyvä todistus ei saa kuitenkaan muodostua ainoaksi keinoksi päästä korkeakouluun. Lukiossa opinto-ohjauksen pitää antaa opiskelijalle valmiudet oman alan valinnalle. Puutteellisen ohjauksen seurauksena lukemattomat nuoret päätyvät opiskelemaan itselleen väärää alaa. Lukioiden opetussuunnitelmaan tuleekin lisätä työelämään tutustumista, jolloin opiskelijan on helpompi hahmottaa eri opintopolkujen antamia työvalmiuksia. Yliopistoissa opiskeltavat aineet ovat myös usein vieraita toiselta asteelta tuleville. Hyvin kapeisiin opintolinjoihin hakemista tuleekin soveltuvilla aloilla vähentää ja lykätä erikoistumista esimerkiksi toiselle tai kolmannelle opintovuodelle. Opiskelujen pitkittyminen ei saa johtua tiedon puutteen takia tehdyistä vääristä valinnoista. 2.4 Ovi työelämään Oppisopimuskoulutuksen tunnettuutta on lisättävä Harjoittelujaksot eivät saa aiheuttaa kuluja opiskelijoille Ammatillista koulutusta tulee monipuolistaa niin, että eri tavoilla oppivat löytävät itselleen sopivan tavan opiskella ammattiin. Kuntien pitää nykyistä rohkeammin kokeilla vaihtoehtoisia koulutusmalleja, esimerkiksi oppisopimuskoulutusta. Oppisopimuskoulutusta tulee kehittää ja laajentaa yhteistyönä seudun järjestöjen ja yritysten välillä. Myös työpajatoiminta voi madaltaa kynnystä työelämään astuttaessa ja ehkäistä syrjäytymistä. Työharjoittelun ei pitäisi tarkoittaa ilmaista työpanosta vaan siitä on saatava asianmukainen vastine. Harjoitteluun liittyy nykyään kaikilla koulutusasteilla ongelmia. Monilla aloilla harjoittelu on täysin palkatonta, ja usein harjoittelija joutuu itse maksamaan matkansa harjoittelupaikkaan sekä ruokailunsa. Opiskelijoille tulee taata mahdollisuus harjoitteluapurahaan, jos harjoittelupaikka maksaa vain osan palkasta tai ei palkkaa ollenkaan. Työtehtävien tulee vastata harjoittelun tavoitteita. Yliopistoissakin oman alan työkokemus opintojen aikana auttaa opiskeluun motivoitumisessa, opintojen suuntaamisessa ja työllistymisessä opintojen jälkeen. Työelämän tarpeet muuttuvat jatkuvasti, joten niihin vastataan parhaiten mahdollistamalla laaja ja monipuolinen opiskelu. Viimeistään korkeakouluvaiheessa opiskelijalle tulee taata riittävät resurssit urasuunnitteluun. Korkeakouluharjoittelua on tuettava valtiollisesti, mikäli harjoittelupaikka sitä vaatii. Koulutusten sisäänottomäärissä on otettava huomioon alan työllistymismahdollisuudet koko maassa sekä kyseisellä alueella. Monen vuoden opiskelu koulutusta vastaamattomiin töihin on inhimillisten resurssien haaskausta. Ammattikorkeakoulujen rahoituksen ei tule perustua aloituspaikkojen määrään.