SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT. Maaret Kallio. Opinnäytetyö Marraskuu 2005

SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT Maaret Kallio Opinnäytetyö Marraskuu 2005 Sosiaali- ja terveysala, Seksologian ammatilliset erikoistumisopinnot

JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU KUVAILULEHTI Päivämäärä Tekijä(t) KALLIO, Maaret Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 34 Julkaisun kieli suomi Luottamuksellisuus Työn nimi Salainen saakka SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT Koulutusohjelma Seksologian ammatilliset erikoistumisopinnot Työn ohjaaja(t) SIRONEN, Maija Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen perustarpeita ja hyvinvointia. Parhaimmillaan se on myönteisen terveyden ja yleisen hyvinvoinnin tärkeä edistäjä. Seksuaalisuus on ennen kaikkea tunnetta, ei pelkkää halua, intohimoa tai genitaaleja. Se on ihmiselle voimavara, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä elämään, mutta jonka edellytyksenä on tasapaino. Seksuaalinen minä on kuitenkin herkästi haavoittuva, jonka vuoksi myös psyykkiset paineet tai ongelmat voivat aiheuttaa heilahduksia seksuaalisuuden alueella. Syömishäiriöt ovat aikamme ja kulttuurimme sairaus, johon sairastuu yhä useampi nainen. Suhde ruokaan ja ulkonäköön on kulttuurissamme kaksijakoinen: nautinnollinen sekä syyllinen. Kehon hallitseminen voi myös olla keino kohdata nyky-yhteiskunnan vaatimukset ja paineet. Kehoa rankaisemalla ja sitä kontrolloimalla ihminen on itse vallan kahvassa muun elämän ollessa epävarmaa ja pelottavan ennustamatonta. Anoreksiaa nervosaa (pakonomainen laihduttaminen) ja bulimia nervosaa (ahmimishäiriö) sairastavat tytöt ja naiset ovat kuitenkin vain osa siitä joukosta, jotka kamppailevat oman naiseutensa, ulkonäköpaineiden, riittämättömyyden ja hallitsemattomuuden tunteiden kanssa. Syömishäiriöön sairastuvat tytöt ovat syntyneet tähän maailmaan muita herkempinä ja yrittävät syömisen kontrolloinnin kautta ratkaista omia sisäisiä ongelmiaan tai tarpeitaan. Työssäni pohdin seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden vaikutusta toisiinsa, ikään kuin niiden välistä keskustelua naisen ruumiissa ja sielussa. Seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä tarkasteltaessa on katseltava laajemmin myös ympäröivään kulttuuriin ja sen ihanteisiin, ruumiinkuvaan, naiseuden kokemiseen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, hoitoon sekä terapeuttisiin näkökulmiin. Pohdinta-osuudessa pyrin kokoamaan työni erilaisia katsantokantoja seksuaaliterapeutin työn näkökulmasta käsin. Työn tavoitteena on avata syömishäiriöiden salaista kieltä kosketuksessa seksuaalisuuteen ja sitä kautta laajentaa osaamista seksuaaliterapeutin työssä erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa. Avainsanat (asiasanat) Seksuaalisuus, syömishäiriöt, naiseuden kokemus, seksuaaliterapia Muut tiedot

SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Seksuaalisuus... 2 2.1 Seksuaalisuus ihmisen elämänkaaressa... 3 2.2 Seksuaalisuus ja mielenterveys... 4 2.3 Naiseus ja naisellisuus... 4 2.4 Länsimaissa vakiintunut naisihanne... 6 3 Syömishäiriöiden määrittelyä... 8 3.1 Syömishäiriön taustalla vaikuttavia syitä... 10 3.2 Anoreksia nervosa... 12 3.3 Bulimia nervosa... 13 4 Seksuaalisuus ja syömishäiriöt... 14 4.1 Syömishäiriöisen ruumiinkuva... 15 4.2 Syömishäiriöisen naisen seksuaalisuus ja naisellisuus... 15 4.3 Anorektikon ihmissuhteet ja seksuaalisuus... 17 4.4 Bulimikon seksuaalisuus... 19 4.5 Syömishäiriöisen tunteiden ja tarpeiden käsittely... 19 5 Seksuaalinen käyttäytyminen ja syömishäiriöt... 21 5.1 Seksuaalisen käyttäytymisen alaluokat syömishäiriöisillä... 22 5.1.1 Seksuaalisuuden kieltävä... 22 5.1.2 Seksuaalisesti epävarma... 22 5.1.3 Seksuaalisesti passiivinen... 23 5.1.4 Seksuaalisesti aktiivinen... 23 6 Seksuaalinen hyväksikäyttö ja syömishäiriöt... 24 7 Hoito, parantuminen ja ennuste... 25 7.1 Seksuaalisuuden kohtaaminen mielenterveystyössä... 26 7.2 Seksuaaliterapia ja neuvonta... 27 7.3 Seksuaaliterapia mielenterveysongelmissa... 29 8 Pohdinta... 31 LÄHTEET

Jumala, sinä joka loit eroottiset tunteet panit niihin myös voiman, jotta elämä jatkuisi maan päällä tätä voimaako me pelkäämme niin paljon että kieltäydymme elämästä toistemme lähellä miten minä voisin olla kompastumatta seksuaalisuuden pelkoon päinvastoin siunata sen voiman ja luomisen riemun ja kulkea toisen ihmisen kanssa vastuullisesti käsi kädessä kauas hellyyden maahan syvälle sinun yhteyteesi jossa lapsen läheisyyden tarve ja aikuisen seksuaalisuudet tunteet muuttuvat yhdeksi suureksi ylistyslauluksi Luojalleen (Anja Porio)

1 1 JOHDANTO Syömisongelmat ovat voimakkaasti lisääntymässä yhteiskunnassamme. Ei tarvitse olla anorektikko tai ylipainoinen kärsiäkseen siitä, että ruoka hallitsee elämää. Ruoan kautta selvitetään tunteita ja elämän solmukohtia, joita ei muuten pystytä kohtaamaan. (Kristeri 2005) Naisen kohtaamat paineet suurenmoisen uran, perheen ja ulkonäön saavuttamiseksi uuvuttavat toisia niin, että elämänhallinta tuntuu mahdottomalta. Median tuottamat epärealistiset ulkonäköpaineet ja rooliristiriidat voivat ulottua jopa seksuaalisuuteen asti. (Näre 2000) Nykyisin yleistyneiden syömishäiriöiden on havaittu aiheuttavan myös seksuaalista haluttomuutta (Heusala 2003, 246). Ovatko suoritus- ja identiteettipaineet niin kovat, että syömishäiriöstä kärsivä tyttö pitää ruumiillisten oireidensa avulla kiinni viimeisestä hänellä olevasta määräysvallasta? Jos tämä on totta, anoreksian ja bulimian lisääntyminen kielii siitä, kuinka hämärä kuva naisilla on omasta itsestään ja miten vaikeaa on liittyä kulttuurin vääristämään naiskuvaan. Suoritus- ja identiteettipaineessa oma ruumis on ainoa, jonka tyttö itse omistaa. (Perheentupa 1993) Syömishäiriöistä voi ajatella tulleen jopa aikamme kulttuuriepidemia. Syömishäiriöitä voidaan pitää yksilöllisinä oireina, joilla hallitaan ratkaisemattomia ongelmia tai joiden avulla haetaan helpotusta selittämättömään pahaan oloon. Nyky-yhteiskunta tuntuu suosivan myös sellaista ongelmanratkaisua, jossa kontrolloidaan omaa kehoa ja syömistä. Suomessa anoreksian esiintyvyys on arviolta noin 0,5-1 prosenttia ja bulimian 2-4 prosenttia. Eräiden tutkimusten mukaan jopa 20 prosentilla opiskelijoista on oireita syömishäiriöistä. (Rissanen 2000, 1084) Syömishäiriöitä esiintyy selvästi enemmän naisilla kuin miehillä, jonka vuoksi olen valinnut työni näkökulmaksi naisen syömishäiriöt. Miehet ovat tämän näkökulman valinnan vuoksi jääneet työni ulkopuolelle, vaikka syömishäiriöt koskevat myös miessukupuolta vähäisesti. Työssäni pohdin seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden vaikutusta toisiinsa, ikään kuin niiden välistä keskustelua naisen ruumiissa ja

2 sielussa. Seksuaalisuuden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä pohdittaessa on katseltava laajemmin myös ympäröivään kulttuuriin ja sen ihanteisiin, ruumiinkuvaan, naiseuden kokemiseen, tunteiden ja tarpeiden käsittelyyn, hoitoon sekä terapeuttisiin näkökulmiin - vain osan mainitakseni. Pohdintaosuudessa pyrin kokoamaan työn erilaisia katsantokantoja seksuaaliterapeutin työn näkökulmasta käsin. Työn tavoitteena on avata syömishäiriöiden salaista kieltä kosketuksessa seksuaalisuuteen ja sitä kautta laajentaa osaamista seksuaaliterapeutin työssä erilaisten asiakkaiden kohtaamisessa. 2 SEKSUAALISUUS Seksuaalisuus on ennen kaikkea tunnetta, ei pelkkää halua, intohimoa tai genitaaleja. Se on ihmiselle voimavara, joka tuo iloa ja tyytyväisyyttä elämään, mutta jonka edellytyksenä on tasapaino. Seksuaalisuutta on kaikki se mielihyvä, jota ihminen kokee oman kehonsa eri osien tuntemuksina, sekä läheisyys ja lämpö vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. (Mäkelä 1999) Seksuaalisuuteen kuuluu ihmisten välinen vuorovaikutus. Parhaimmillaan seksuaalisuus toteutuu juuri ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tällöin seksuaalisuus voidaan ymmärtää sellaisen mielihyvän tuottamiseksi ja saamiseksi, johon ei liity toisen vahingoittamista. Rakkaus on terveen, hyvinvoivan seksuaalisuuden perusta ja käyttövoima. Kielteinen asenne seksuaalisuuteen on vahingollista, koska se voi samalla suuresti latistaa seksuaalisuuden tuomaa suurta elämänvoimaa. Myönteisen asenteen aikaansaaminen edellyttää, että seksuaalisuudesta tarjotaan tietoa ja annetaan apua ongelmien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen, jolloin seksuaalisuudesta nauttiminen voi olla täydempää. (Hovatta, Ojanlatva 1995) Seksuaalisuus on kulttuurisidonnaista, minkä vuoksi sitä on aina tarkasteltava kulttuurinsa ja historiansa viitekehystä vasten. Kulttuurit ovat aina muovanneet seksuaalista normistoa, etenkin sitä mitä pidetään hyväksyttävänä. Afrikkalainen

3 kulttuuri ylistää kehoa ja ruumiillisuutta, myös seksuaalisuutta. Keho ei jää hengen varjoon, sillä ruumis ja henki ovat tässä kulttuurissa yhtä. Keho ei jää henkisyyden varjoon, vaan sen kautta koetaan voimakas yhteenkuuluvuuden tunne muihin ihmisiin, esi-isiin ja luontoon. Länsimainen kulttuuri taas on uskonnollisfilosofisen tradition mukaan erottanut voimakkaasti henkisyyden ja ruumiin. Se on jakanut ruumiin ja seksuaalisuuden pakanalliseen pahaan puoleen. Ehkä ihminen tällöin joutuu torjumaan jotain itsessään ja ajautuu helpommin ristiriitaan kehossaan. Länsimaissa tapahtuva individualismin korostus luo vielä lisää paineita. (Heikkilä 2002; Hovatta, Ojanlatva, 1995) 2.1 Seksuaalisuus ihmisen elämänkaaressa Seksuaalisuus on mukana ihmisen elinkaaressa syntymästä hautaan asti. Vastasyntyneetkään eivät ole aseksuaalisia, vaan heissä on voitu havaita seksuaalisiksi tulkittavia reaktioita. Seksuaalisuus ankkuroituu muiden elintoimintojen tapaan ihmisen biologiseen rakenteeseen. Ilmenemismuodoiltaan se kuitenkin vaihtelee voimakkaasti riippuen kunkin yksilön elämänkokemuksesta, ympäröivästä yhteisöstä ja siinä vallitsevasta kulttuurista. (Niemi 1995) Seksuaalinen minuus on hyvin monipuolinen, herkästi haavoittuva ja hauras. Seksuaalisuus ilmenee ihmisen elämässä parhaimmillaan suurta tyydytystä ja iloa tuottavana voimana, mutta sen alueella ilmenee myös herkästi ongelmia. Vuosien kuluessa ihmisen elinkaaressa seksuaalisuus ei katoa mihinkään, vaan tarve tulla rakastetuksi ja saada läheisyyttä säilyy läpi elämän. Seksuaaliset tarpeet ovat osa ihmisen perustarpeita. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin ruoka ja uni. Seksuaalisuus on määritelty psykofyysiseksi kokemukseksi. Seksuaalinen terveys on ruumiillisten, emotionaalisten, älyllisten ja sosiaalisten tekijöiden yhdistymistä siten, että sillä on positiivinen vaikutus, joka rikastuttaa ja vahvistaa persoonallisuutta, kommunikaatiota ja rakkautta. Seksuaaliterveys on tärkeä osa koko ihmisen hyvinvointia, se on koko elämän mittainen voimavara, jota täytyy

4 leikkien helliä ja harjoitella koko ihmisiän ajan. (Heikkilä 2002; Heikura 2001; Hovatta, Ojanlatva 1995) 2.2 Seksuaalisuus ja mielenterveys Parhaimmillaan seksuaalisuus on myönteisen terveyden ja yleisen hyvinvoinnin tärkeä edistäjä. Ihminen voi nauttia kokonaisvaltaisesti seksuaalisuudestaan vasta sitten, kun tyydyttävän elämän välttämättömät perusedellytykset ovat olemassa. Mielenterveyden ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset eivät useinkaan voi toteuttaa seksuaalisuuttaan tyydyttävällä tavalla ja myös seksuaalisen läheisyyden puutteesta voi koitua haittaa mielenterveydelle. Vaikka psyykkiset paineet eivät horjuttaisikaan mielenterveyttä, ne voivat silti heilauttaa herkkää seksuaalisuuden aluetta. Jo stressi voi aiheuttaa haittoja, joiden vaikutuksia voidaan mitata myös hormonitasolla. Naisilla esimerkiksi stressin on havaittu johtavan sukupuoliseen haluttomuuteen. Toisaalta seksuaalinen tyydytys sekä aktiivisuus voivat toimia eräänlaisena stressin vastalääkkeenä estäessään stressihormonin, kortisolin, erittymistä. (Kontula 1999) Mikä tahansa sairaus voi muuttaa ihmisen seksuaalisuutta monin tavoin. Psykiatrisen oireen ja seksuaalisuuden vuorovaikutuksen tulokset voivat yllättää. Mielenterveysongelmat mutkistavat kommunikointia toisten kanssa ja heikentävät yleensä kykyä läheisyyteen. Mielenterveysongelma ei yleisesti kuitenkaan välttämättä vaikuta seksuaalisuuteen lainkaan. (Mäkelä 1999) 2.3 Naiseus ja naisellisuus Sukupuolisuuden ilmenemismuodot ihmisen elämässä eivät ole perittyjä tai vaistonvaraisia, vaan ajan myötä opittuja (Niemi 1995, 14). Seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat ovat usein erittäin ruumiillisia: suhde omaan miehisyyteen,

5 naiseuteen tai ruumiiseen voi olla ongelmallinen. (Tukiainen, Soramäki 2000) Kasvavan ja itseään etsivän tytön mieli tulisi rauhoittaa niille toiveille, odotuksille ja rakentaville mielikuville, jotka kumpuavat hänen naiseuden alkulähteestään. Kasvava tyttö tarvitsee tuekseen äitiään ja ennen kaikkea aikuisia, naiseudestaan tietoisia naisia, jotka osaavat suojella tätä kasvavaa erityisyyttä nuoressa naisessa. Naiseuden kokemukseen vaikuttaa myös kuva äitiä arvostavasta isästä ja vanhempien kumppanuudesta parisuhteessa. (Perheentupa 2001) Naisellisuus on ennen kaikkea kokemus. Naiseksi kasvamiseen sisältyy tietoisuus siitä, että oma naiseus on altis haavoitettavaksi (Näre 2000, 53). Naisen tapaan elää ja toteuttaa elämänsä mahdollisuuksia vaikuttaa hänen alitajuinen kuvansa naiseudesta. Jollei kuvaa naiseudesta ole tehty tietoiseksi, se vaikuttaa tiedostamattomasti naisen elämässä. Monen naisen kokemus on tulla tunnistetuksi väärin, eli tulla nähdyksi toisenlaisena, kuin miten itse itsensä kokee. Jos naiseutta loukataan, se koetaan usein hyvin haavoittavaksi ja satuttaa koko naisen olemusta: sukupuolisuutta lahjana, ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta. Naiseuden erityisenä alueena on kokemus raskaudesta ja äitiydestä, jota mies ei voi kokea samalla tavalla. Jos nainen joutuu parisuhteessaan kannattamaan suhteen toista osapuolta, hänen oman sukupuolisuutensa on vaikea päästä täyteen mittaansa. Oma naiseus ei tällöin saa riittävästi vastakaikua, eikä tule riittävästi tunnustetuksi. (Junkkari 1992; Näre 2004) Naisen suhdetta omaan ruumiiseensa leimaa usein miehinen näkökanta, yhä vielä patriarkaatin naiskuva, jossa nainen on miehen silmin katsottu ja määritelty. Kolmivuotias näkee vielä peilistään ihanan kuningattaren, kaksikymppinen kaunotar liian lihavan, laihan tai lyhyen naisen, viisissäkymmenissä nainen katsoo peiliin ja menee minne haluaa, mutta ehkä vasta neljännessä iässä 70- vuotiaan naisen peilistä katsoo viisaus ja hän ymmärtää nauttia elämästä. Kokonaisuudessaan kuitenkin keski-iän myötä naiseuden kokeminen muuttuu entistä myönteisemmäksi ja hyväksyvämmäksi. Kun nainen löytää itsestään naiseuden alkuvoiman, hän alkaa säkenöidä yksilöllisessä naisellisuudessaan. Kyse on siitä, että nainen nostaa oman ruumiillisuutensa takaisin subjektiksi, jota

6 ei sallita enää varastaa objektiksi toisten silmiä varten. Itsensä ja oman ruumiinsa inhoaminen on kuitenkin pelon kieltä, omaan naiseuteen kohdistuvaa pelkoa. (Dowling 1991; Junkkari 1992; Perheentupa 2001) 2.4 Länsimaissa vakiintunut naisihanne Länsimaissa on jo pitkään ollut vakiintunut naisihanne, jonka sanotaan olevan yksi varmimmista syyllisistä syömishäiriöiden syntyyn. Naisen seksuaalinen vetovoima liitetään edelleen hyvin paljon naisen ulkomuotoon, kun taas miehen viehätysvoima on enemmän riippuvainen älystä ja varallisuudesta. Kulttuurimme naisihanteen esikuvina ovat langanlaihat, jopa syömishäiriöistä kärsivät mannekiinit. Narsistisen yhteiskuntamme piirteisiin kuuluu ruumiin palvonta, jossa ihminen rääkkää itseään saavuttaakseen hyväksytyn täydellisen vartalon. Epäterve täydellisyyden tavoittelu liittyessään fyysiseen olemukseemme laukaisee usein vakavan ja vaikeasti hoidettavan syömisongelman. Tutkimusten mukaan suuri osa naisista väheksyy ja halveksii omaa ruumistaan, kun taas miehet voivat usein jopa yliarvioida ulkonäköään ja viehätysvoimaansa. Hyväksyttävän naisvartalon tärkein vaatimus on, että se on laiha. Laihuuteen liitetään muitakin ominaisuuksia, kuten seksikkyys, haluttavuus, menestys ja älykkyys. Näiden viestien vuoksi suuri osa naisista kärsii kokonsa vuoksi syyllisyyden- ja arvottomuuden tunteita ja he voivat kokea itsensä naisena vaillinaiseksi. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Duodecim 2003; Junkkari 1992; Kristeri 2005). Vastikään tehdyssä nuorisotutkimuksessa 20 25- vuotiaista vastaajista valtaosa (82 %) toivoo mainoksiin enemmän tavallisen näköisiä naisia. Lähes yhdeksän kymmenestä vastaajasta haluaisi vartalonsa olevan kiinteämpi ja yli puolet vastaajista tuntee itsensä lihaviksi vähintään viikoittain. Nyky-yhteiskunnassa pitää olla laiha, sen kertovat meille joka puolelta tunkevat laihojen naisten kuvat. Kuitenkin tutkimuksissa miehet valitsevat kuvista selkeästi pyöreämmät naiset

7 ihanteikseen kuin naiset. Miesten ihannenainen kuvista oli painoindeksiltään 22 luokkaa, kun naisten valitsema ihanne oli 18. (Pölkki 2005) Naisvartaloon on liitetty useita ihanteellisia ominaisuuksia, jotka liittyvät esimerkiksi rintoihin ja sääriin, mutta tärkeimpänä vaatimuksena on ollut laihuus. Surullista kyllä, moni nainen kokee olevansa epäkelpo henkilö ja huono ison tai normaalin kokonsa vuoksi. Naisista 90% pyrkii muuttamaan vartaloaan, minkä vuoksi suurin osa naisista on koko ajan laihdutuskuurilla, lopettamassa tai aloittamassa sitä. Laihaan naisvartaloon liitetään hyvin erilaisia piirteitä kuin lihavaan. Laihuuden ajatellaan tuovan mukanaan muita etuisuuksia. Esimerkiksi epävarma nuori voi ajatella sosiaalisten ongelmiensa helpottuvan laihuuden saavutettuaan. (Buckroyd, 1997) Länsimaisessa kulttuurissa yhteiskunta ja erityisesti tiedotusvälineet tarjoavat kahta vastakkaista viestiä ruoasta ja syömisestä. Mediarumba ruuan, liikunnan ja laihduttamisen ympärillä on loputon, mikä ei voi olla vaikuttamatta myös syömishäiriöiden yleisyyteen. Ensimmäinen viesti on, että hoikka on menestyvä, viehättävä, terve, onnellinen ja suosittu. Nuoret usein uskovat, että hoikkuus auttaa heitä saamaan hyvän työn, olemaan suosittu muiden joukossa, näyttämään hyvältä ja terveeltä. Toinen viesti on, että syöminen on miellyttävää. Se täyttää nälän lisäksi monia muita tarpeita. Naistenlehdissä on näitä vastakkaisia viestejä rinnakkain. Sosiaaliset paineet ovat myös ristiriitaisia: kaikki, mitä lautaselle laitetaan, on syötävä, mutta lihavaksi ei saa tulla. Ruoan antaminen on yksi meidän kulttuurimme tärkeimmistä huolenpitotavoista. Ruoan jakaminen aterialla nähdään yhtenä ensisijaisista sosiaalisista kontakteista. Näistä kulttuurisidonnaisista asenteista muodostuu taakka sekä äidille, jonka on huolehdittava ruoan tarjoamisesta, että lapsille, joiden on syötävä tarjottu ruoka. Ei siis ihme, että moni nainen kamppailee ruokaan liittyvien syyllisyydentunteiden kanssa ja vain harvat tunnistavat enää nälän ja kylläisyyden tunteita terveesti. Sama epätieosuus, mutta paljon suurempana, koskee myös anorektikkoja ja bulimikkoja. (Buckroyd 1997; Vesaoja 2005)

8 Kulttuurissamme vallitsevan naisihanteen vaikutusta syömishäiriöiden syntyyn on pohdittu useaan otteeseen. Syömishäiriöiden esiintyminen näyttää kuitenkin olevan yhteydessä laihuuden ihannointiin. Syömishäiriötä ei tavata niissä kulttuureissa, joissa ruuan vähyys on riski tai joissa lihavuutta pidetään toivottavana ominaisuutena. Koulutettujen, hyvin menestyneiden naisten rooliodotukset voivat tuntua erityisen tiukoilta ja ahdistavilta, jolloin syömishäiriö voi olla reaktio ylivoimaiseksi koetuille vaatimuksille. Naisihanne ei tietenkään ole ainoa syy syömishäiriöihin, mutta hyvin vaikuttava tekijä. Naisihanne luo naisille paineita, mutta ei yksistään aiheuta seurauksia. Syyllisyydentunteet ja itsensä hyväksytyksi kokeminen ovat aina yksilöllisiä kokemuksia, vaikka ihanteilla olisikin vaikutuksensa. Kaikki naiset yhteiskunnassamme altistuvat median paineille, mutta vain pieni osa sairastuu. Syömishäiriöinen näkee median viestit toisin ja kokee naiskuvan erilaisuuden vuoksi itsensä epäonnistuneeksi, koska ei ole itse samanlainen. Anorektikot ja bulimikot ovat juuri niitä, jotka eivät ole vielä oppineet hyväksymään itseään sellaisinaan, kulttuurin vaatimuksista välittämättä. Kulttuurin vaatimus on kuitenkin aina oma vaatimus, jos sen kohdistaa itseensä. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Nikkola 2001) 3 SYÖMISHÄIRIÖIDEN MÄÄRITTELYÄ Syömishäiriöistä kärsivät pääasiassa naiset ja nimenomaan tietynlaisessa kulttuuriympäristössä elävät naiset. Syömishäiriöt ovat pääasiassa nuorten naisten häiriöitä, ja niistä kärsivät eniten koulutetut, keski- tai yläluokan perheiden tytöt. (Nikkola 2001). Syyllinen suhtautuminen ruokaan, vaikeus hyväksyä omaa kehoa sekä syyllisyydentunne siitä, ettei vastaa yleistä naisihannetta, ovat monelle naiselle tavallisia. Anoreksia ja bulimia nervosa ovat vain näiden äärimmäisiä muotoja. Emotionaalisesti usein herkkiin ja haavoittuviin naisiin kohdistuvien vaatimusten ja paineiden paljous saattaa johtaa näennäiseen pärjäämiseen, mutta sisäiseen toivottomuuden ja hyödyttömyyden tunteisiin.

9 Joku saattaa käyttää syömishäiriötä keinona hallita sisäistä minää, joka tuntuu ansiottomalta ja kehnolta. (Buckroyd 1997) Yleisesti syömishäiriöillä tarkoitetaan tiloja, joille yhteistä on poikkeava suhtautuminen ruokaan, syömiseen ja omaan ulkomuotoon. Yksilö pyrkii tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti kontrolloimaan omaa painoaan ja ulkonäköään. Tällöin ruualle annetaan ravintoarvosta riippumaton välineellinen merkitys: ruoka on välikappale, jolla tiedostamattomia sisäisiä tai ympäristöön liittyviä ristiriitoja voidaan välttää. Syömishäiriöiden kirjo ulottuu kroonisesta laihduttamisesta äärimmäiseen nälkiintymiseen johtavaan anorexia nervosaan ja pakonomaisesta ylensyömisestä johtavaan vaikeaan lihavuuteen. (Räsänen ym 1996) Tyypillisimpiä syömishäiriöitä ovat laihuus- ja ahmimishäiriöt. Yleisesti voidaan sanoa, että näitä esiintyy tytöillä ja naisilla kymmenenkertaisesti poikiin ja miehiin verrattuna (Engblom 1998, 7). Luultavasti tytöillä alttius on suurempi, koska heille asetetaan suurempia paineita olla yleisten ihanteiden mukaisesti hoikkia. Heille myös ulkonäkö on tärkeämpi osa itseä ja sosiaalista elämää kuin pojilla - ainakin yleisen ajattelun mukaisesti. Poikien anoreksia taas kytkeytyy enemmän häiriintyneeseen seksuaaliseen kasvuun tai itsenäistymiseen. (Riihonen 1998). Syömishäiriöistä kärsivän nuoren minäkäsitys on usein jakautunut. Esimerkiksi hänen havainnointikykynsä, realiteettitajunsa, muistinsa toimivat hyvin, kun taas tunne-elämään ja ihmissuhteisin liittyy usein tiedostamattomia ristiriitaisia tarpeita ja tunteita. Yleensä anorektikolla vihamieliset ja pakkoneuroottiset piirteet tulevat esille ja bulimiassa taas yleisemmin narsistiset ja impulsiiviset piirteet. Heikko itsetunto, huono ahdistuksen sietokyky sekä masennus ovat molemmissa häiriöissä keskeisiä. (Engblom 1998) Työssäni tarkoitan syömishäiriöillä anoreksia nervosaa ja bulimia nervosaa, sillä ne ovat syömishäiriöistä eniten tutkittuja ja tunnetuimpia. Molemmat ovat psyykkisiä sairauksia. Nykyisin tunnetaan näiden lisäksi muun muassa Binge

10 eating disorder, BED (lihavien ahmimissyndrooma) ja ortoreksia, jossa terveellinen ruokavalio alkaa vallita ja rajoittaa elämää sairaalloisesti. 3.1 Syömishäiriön taustalla vaikuttavia syitä Syömishäiriöiden syiksi on esitetty monia yksittäisiä tekijöitä, mutta nykyään ollaan melko yleisesti sitä mieltä, että ne ovat monien tekijöiden yhteisvaikutuksen tuote. Syömishäiriöiden taustalla on moninainen yhdistelmä sosiaalisia, biologisia sekä kulttuuri- ja perintötekijöitä. Syömishäiriöiden taustalla saattaa olla myös häiriötä muun muassa serotoniinin erityksessä, sillä anorektikkojen serotoniinitasojen on todettu olevan usein normaalia alhaisemmat. Syömishäiriöt liittyvät myös masennukseen, vaikkei ole varmuutta siitä, kumpi edeltää kumpaa. Periytyvyydestä ei ole paljon tietoa, mutta anoreksiaa sairastavien sukulaisista tavallista useammin jonkun tiedetään sairastaneen anoreksiaa tai bulimiaa. (Duodecim 2003; Saarijärvi, Aaljoki, 1997) Syömishäiriö on psyykkinen sairaus, joka puhkeaa usein erilaisissa elämäntilanteisiin liittyvissä paineissa tai muutoksissa, jotka aiheuttavat psyykkistä stressiä. Usein syömishäiriö liittyy itsenäistymiskehitykseen, jolloin on vaikea luottaa omiin tuntemuksiin ja omaan kyvyttömyyteen. Käännekohtia nuoren naisen elämässä ovat muun muassa lukioon siirtyminen, abiturienttivuosi, yliopistovaihe ja muut muutokset, joiden kaaosmaisuutta syömishäiriöinen pyrkii hallitsemaan alkamalla kontrolloida ruokaa ja kroppaansa. Syömishäiriön funktiona on siirtää koko ajattelutoiminta ruokaan ja kehon hallintaan, jolloin voi paeta vaikeita tunteita ja tarpeita. Kaaoksen keskellä syömiseen keskittyminen vie ajatukset pois ahdistavista asioista. Piikkeinä tilastoissa nousevat 15 16- vuotiaat sekä 20- vuotiaat. Lisäksi jotkut kehonkuvaan voimakkaasti keskittyneet urheilulajit voivat edesauttaa syömishäiriön puhkeamista. (Charpentier 2001, 2005; Vesaoja 2005).

11 Perhesuhteilla on myös oma vaikutuksensa syömishäiriön puhkeamiseen, esimerkiksi perheen asettamilla painella saattaa olla suuri merkitys anoreksian puhkeamisessa. Liian huolehtiva äiti, joka ei anna lapselle tai nuorelle tilaa toimia ikätasoaan vastaavasti, voi tukahduttaa tytön itsenäistymispyrkimyksiä. Ylihuolehtiva äiti onkin yksi sairastumisen riskitekijä. Itsenäistymiskehitys ei pääse eteenpäin, jos taustalla on liiallisen vaativa tai ylihuolehtiva vanhempi. Ylihuolehtiva vanhempi osoittaa omilla reaktioillaan lapselle, että tämän tunteet ovat vaarallisia, kun taas liian vaativa vanhempi viestittää tunteiden, heikkouden ja pelon olevan arvottomia. Tämän vuoksi lapsi tai nuori on oppinut tuntemaan, että tarpeet ja tunteet ovat kiellettyjä. Naisen suhde isään on myös merkittävä. Etenkin vaativan, tai hyvin vaativaksi koetun isän merkitys voi olla taustavaikuttajana. Lapsesta voi myös kasvaa perheen olosuhteiden vuoksi liian aikaisin itsestään ja perheestään liikaa vastuuta ottava, esimerkiksi alkoholismin vuoksi. Tällöin apua muilta on vaikea hyväksyä myöhemmässäkään vaiheessa. (Charpentier 2001; Charpentier 2005; Vesaoja 2005). Usein syömishäiriöön liittyvät aikuisen naisen roolin omaksumisen myötä tulevat ristiriidat sekä usein korostunut riippuvuus äidistä. Syömishäiriöt voivat siis johtua toisaalta yksilöstä itsestään ja hänen perheestään, perheen sisäisistä suhteista, mutta toisaalta myös kulttuurista ja yhteiskunnasta, jossa hän elää. Yksi syy syömishäiriöiden yleistymiseen ovatkin yhteiskunnassa elävät väärät ihanteet. (Engblom 1998; Nikkola 2001) Syömishäiriöön turvautuminen joko psyykkisessä paineessa tai varhaisten vuorovaikutussuhteiden problematiikan vuoksi edellyttää myös tietyntyyppistä persoonaa ja luonnetta. Syömishäiriöisen luonteesta löytyy usein yhteneviä persoonarakenteita, jotka ilmenevät muun muassa vaativuutena sekä itseä että toisia kohtaan, perfektionismiin pyrkimisenä sekä mustavalkoisena ajatteluna, jossa välimaastoa ei tunneta. Syömishäiriöiset ovat ikään kuin syntyneet tähän maailmaan muita ihmisiä herkempinä, minkä vuoksi he kokevat vastaanotetut ärsykkeet muita voimakkaammin. Tämä taas vaatisi vanhemmalta kykyä

12 herkistyä lapsen herkkyydelle entistä voimakkaammin. (Charpentier 2005; Vesaoja 2005) On todennäköistä, että anoreksia ja bulimia auttavat yksilöä käsittelemään vaikeita asioita, tunteita ja muistoja. Ne toimivat suojana sellaisia asioita vastaan, joita on muuten vaikea psyykkisesti kohdata. Näin syömishäiriöt toimivat selviytymiskeinoina. Taustalla olevat syyt ovat varsin erilaisia eri ihmisillä. Niitä voivat olla avioero, kuolema tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Syömishäiriö voi olla myös pyrkimys lisätä yksilön autonomiaa. Etenkin nuori voi kokea oman autonomiansa hauraaksi, jolloin hänen on vaikea hallita ja säädellä omaa ruumistaan ja mieltään. Hän pakenee näitä elämänsä uusia haasteita laihduttamiseen ja painon kontrolloimiseen. (Haukipudas 2005) 3.2 Anoreksia nervosa Anoreksia nervosa on 15 kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Se alkaa yleensä nuoruusiässä tai aikuisuuden kynnyksellä, ilmaantuvuushuiput ovat 12-14- vuotiailla ja 17-19- vuotiailla. Anoreksiaa leimaa syömättömyys, sairaalloinen laihtuminen ja liikkuminen, itsensä tunteminen lihavaksi myös alipainoisena ja jatkuva lihomisen sekä painonnousun pelko. Hallitsevana piirteenä on henkilön itsensä aikaansaama ja ylläpitämä tarkoituksellinen painonmenetys. Anorektikko on sairaudentunnoton. Hallitsevana piirteenä on pelko lihavuudesta sekä sairastuneen oman ruumiinkuvan vääristyminen. Sairastuneet asettavat itselleen alhaiset painotavoitteet ja pyrkivät niihin niukin ja rituaalinomaisin ruokailutavoin. Sairaus on äärimmillään hengenvaarallinen. Osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että moni nuori nainen potee lievää anoreksiaa, ja päätyy lääkäriin vasta pitkään sairastettuaan, jos silloinkaan. Monet sairauden oireet, niin fyysiset kuin psyykkisetkin, ilmenevät heillä lievinä, mutta aiheuttavat melkoisia kärsimyksiä. (Järvi 2000; Suokas, Muhonen, Viljanen 2000)

13 Anoreksiassa kyseessä on ruumiinkuvan vääristymä, joka muodostaa erityisen psykopatologian. Anorektikolle on erittäin tärkeää menestyminen ja ihailu. Hän on ottanut minä-ihanteikseen perfektionismin ja ahkeruuden, joita hän parhaansa mukaan käytännön elämässään toteuttaa. Ulkopuolisen on yleensä hyvin vaikea uskoa jonkin olevan vialla, ennen kuin selkeät liikalaihuuden merkit alkavat näkyä. Jopa ystävän voi olla vaikea mennä sekaantumaan anorektikon vajoamiseen yhä syvemmälle, sillä oireilevan minäkäsitys on hyvin voimakas ja hänellä on selkeä kuva mahansa pömpöttämisestä tai reisiensä paksuudesta. Tämä sairaus esiintyy lisäksi usein myös perheittäin, jolloin nuoren saamat mallit jo varhaislapsuudessa vahvistavat hänen oikeaa käsitystään omasta fyysisestä minästään. Anoreksian esiintyminen on lähes kaksinkertaistunut länsimaissa viime vuosikymmeninä, joten on ilmeistä, että se liittyy kulttuuriimme. Arviot kuolleisuudesta vaihtelevat, mutta joidenkin tutkimusten mukaan anoreksiaan kuolee 6-10 prosenttia sairastuneista. (Buckroyd 1997; Charpentier, Marttunen 2001; Korpi, Seppänen 1998) 3.3 Bulimia nervosa Bulimialla eli ahmimishäiriöllä tarkoitetaan syömishäiriötä, jossa on toistuvia (useina päivinä viikossa, useiden kuukausien ajan) toisilta salassa pidettäviä kontrolloimattomia ylensyönti- ja ahmimisjaksoja, jolloin henkilö syö poikkeuksellisen suuren ruokamäärän lyhyessä ajassa. Ahmimiskohtauksen aikana henkilö ei kykene hillitsemään itseään. Painonnousu pyritään estämään käyttämällä ulostuslääkkeitä, väkisin oksentamalla, laihduttamalla ankarasti tai kuntoilemalla. Sairauteen liittyy voimakkaasti oman kehon ja painon tarkkailua sekä oman kehon hyväksymisen vaikeus. Anorektikon riutuessa sairaalloisessa laihuudessaan voi bulimikko usein olla normaalipainoinen tai lihava nainen. (Abraham, Llewellyn- Jones 1994; Buckroyd 1997; Charpentier, Marttunen 2001) Bulimiaa sairastavalla nuorella minäkäsityksen ongelmat liittyvät samaan asiaan. Hänkään ei ole tyytyväinen fyysiseen minäänsä vaan pyrkii kontrolloimaan sitä

14 laihduttamalla. Hän ei kuitenkaan onnistu pitämään ruokavaliotaan haluttuna, kuten anorektikko, vaan sortuu hetkelliseen ylensyömiseen. Turhautumisen kokemukset ja pettymyksen tunteet ovat yleisiä eivätkä itsetuntoa ylentäviä. Nuori kamppaileekin itsessään olevien kahden puolen välillä. (Buckroyd 1997; 38-39, Korpi, Seppänen 1998) Merkittävä osa syömishäiriöisistä naisista ei täytä laihuus- tai ahmimishäiriöiden diagnostisia kriteerejä. Näitä häiriöitä on tutkittu varsin niukasti, mutta erityisesti nuorten syömishäiriöt ovat usein epätyypillisiä. Yleensä nämä häiriöt ovat niin sanottuja epätäydellisiä syömishäiriöitä, joista puuttuu jokin tyypillinen oire. Syömishäiriöt ovat ensisijaisesti psyykkisiä sairauksia, mutta aiheuttavat erityisesti pitkään jatkuessaan myös somaattisia oireita. (Charpentier, Marttunen 2001) 4 SEKSUAALISUUS JA SYÖMISHÄIRIÖT Syömishäiriöinen kokee pelkoa seksuaalisuutta kohtaan itsensä ja oman itsetuntonsa kautta, ei itse seksuaalisuuden vuoksi. Seksuaalisuus on usein ongelmallista siksi, että itsetunnon kysymykset ovat suuria: kelpaanko kumppanilleni, olenko seksuaalisesti haluttava, olenko riittävä? Itsensä jatkuva kritisointi ja mollaaminen estävät myös toisen kosketuksesta, halusta tai seksistä nauttimisen. Suorittaminen on keskeistä kaikessa, minkä vuoksi seksikin voidaan ikään kuin suorittaa vain nopeasti pois alta. Anoreksia on huonommuuden tunteen kompensointia ja siihen liittyvä voimakas perfektionismi on huonommuuden kompensaatiota. Tämä aiheuttaa usein sen, että skaalan ollessa musta tai valkoinen syömishäiriöinen kokee pienessäkin pettymyksessä totaalisen epäonnistumisen. (Charpentier 2005)

15 4.1 Syömishäiriöisen ruumiinkuva Ruumiinkuva tarkoittaa ihmisen sisäistä kokemusta siitä, miten oma ulkoinen olemus hänelle on. Ihmisellä on oma mielikuvansa ruumiistaan sen mukaan, kokeeko hän itsensä esimerkiksi viehättäväksi, kömpelöksi, sopivan kokoiseksi. Syömishäiriöisen ruumiinkuva ei toimi terveesti, vaan hän kokee itsensä tosiseikkojen vastakohdaksi. Kuva omasta ruumista alkaa muodostua jo varhaislapsuudessa saadessamme hoivaa. Jokainen ihminen toimii oman ruumiinkuvansa mukaisesti, niin syömishäiriöinenkin, jolla se vain on häiriintynyt. (Riihonen 1998) Syömishäiriössä ruumis ilmentää naiselle sitä, miten paljon tai vähän hän antaa tilaa tunteilleen ja tarpeilleen. Ruumiinkokemusta saattaa tällöin värittää voimakas ristiriitaisuus tai huonommuuden tunne. Syömishäiriöisen ruumiinkuva on perinteisestä naisellisuudesta poikkeava ja hän näkee ruumiinsa usein vain osina, ei kokonaisuutena. Syömishäiriöinen kokee ruumiikseen pömpöttävän mahan, liian isot reidet ja ison takapuolen. Sen sijaan, että syömishäiriöinen tyttö kokisi rasvakudoksen naisellisen pyöreyden, pehmeyden, aistillisuuden ja kauneuden lähteeksi, hän kokee sen enemminkin inhottavaksi ja yököttäväksi läskiksi, josta täytyy päästä eroon. Syömishäiriöinen osaa usein nimetä ruumiinsa osat, muttei niihin liittyviä tuntemuksia. (Engblom 1998; Vesaoja 2005) Olisi pinnallista ajatella, että syömishäiriöinen haluaa vain laihtua. Sairastuneen itsensä näkökulmasta katsoen hänen ruumiinkuvansa on vääristynyt ja häiriintynyt eikä toimi terveesti. (Riihonen 1998) 4.2 Syömishäiriöisen naisen seksuaalisuus ja naisellisuus Anoreksian esiintyminen murrosiässä saattaa liittyä myös nuoren identiteettiongelmaan. Tytön on vaikea hyväksyä omaa naisellisuuttaan, minkä

16 vuoksi hän ei halua muotojen kehittyvän tai kuukautisten alkavan. Anoreksia toimii tässä elämänvaiheessa aikuistumista estävänä, sillä kehitys pysähtyy anoreksian myötä. On olemassa murrosikäisiä ja nuoria aikuisia, jotka näyttävät lapsilta, sillä anoreksia on saanut aikaan lapsen kehoon palaamisen. Kaikki asiantuntijat eivät kuitenkaan näe seksuaalisuuden olevan niin merkittävä sairauden puhkeamisessa. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005; Riihonen 1998) Moni nuori voi haluta olla poikatyttö, jolloin anoreksiaelämä ikään kuin sopii kuvioon. Kuukautisten poisjääminen onkin yleistä, mutta anorektikko on usein tästä vain tyytyväinen eikä siksi kerro siitä lääkärilleen. Jos lääkäri ei ymmärrä mistä on kyse, tyttö voi joutua hormonilääkitykselle, joka ei tietenkään auta pohjalla olevaan todelliseen ongelmaan. (Riihonen 1998) Anoreksia voi olla kieltäytymistä kasvamasta aikuiseksi, seksuaaliseksi naiseksi. Taustalla voi olla vaaralliseksi, tuhoavaksi tai hankalaksi koettu itsenäistymisen estyminen. Nuoren itsenäistyminen vanhemmistaan saattaa häiriytyä muun muassa silloin, jos lapsesta huolehditaan liikaa ikätasoon nähden. (Riihonen 1998) Syömishäiriön eri vaiheissa seksuaalisuuden merkitys on sairastuneelle erilainen. Nälkiintymisvaiheessa seksuaalisuus jää jo hormonitoiminnan loppumisen vuoksi taka-alalle, sillä seksuaaliset halut puuttuvat kokonaan elimistön taistellessa elonjäämisestä. Kuitenkin paranemisprosessissa seksuaaliset halut palaavat, jolloin ne voivat tuntua hämmentäviltä ja vierailta, etenkin jos ne ovat olleet pitkään poissa. Sairastunut on voinut myös identifioida itsensä uudelleen aseksuaalisena ja haluttomana ihmisenä, minkä vuoksi uudelleen heräävät tuntemukset voivat tuntua vaikeilta. Joskus jopa pursuavilta tuntuvat seksuaaliset tunteet ja tarpeet voivat hämmentää paljon, jolloin sairastunut voi tuntea itsensä myös suojattomaksi seksuaalisuuden saralla. (Charpentier 2005)

17 4.3 Anorektikon ihmissuhteet ja seksuaalisuus Ihmisellä on luontaisesti kaipuu hellyyteen, jota aikuinenkin tarvitsee. Jos lasta ei pienenä pidetä hyvänä, oma keho jää hänelle vieraaksi. Myöhemmin tämä voi aiheuttaa fyysisen tarpeen kieltämistä toista ihmistä kohtaan. Myös syömishäiriöisellä on parisuhteen ja kumppanin kaipuu, vaikkei niitä sairautensa aikana kykenisikään saamaan tai pitämään yllä. (Riihonen 1998) Anorektikko eristäytyy usein sosiaalisista suhteistaan, sillä itsensä nälkiinnyttäminen vaatii valtavia emotionaalisia ponnisteluja ja keskittymistä, minkä vuoksi muille ihmisille ei juuri jää tilaa. Muiden ihmisten kanssa ollessa täydellinen kontrollointi on vaikeampaa ja pienikin muutos on katastrofi. Seksuaalisesti anorektikko elää vielä esipuberteettia ja on usein lapsellisenkin tietämätön seksuaalisesta vetovoimasta. Kyse ei ole pelkästään sosiaalisista suhteista vetäytymisestä, vaan juuttumisesta sille tasolle, jolla hän oli, kun anorektiset ajatukset ensi kerran veivät ajatukset. Tämän vuoksi anorektikko jää vaille sitä aikaa, jolloin sosiaalisia suhteita yleensä opetellaan. Sosiaalisten suhteiden opetteleminen sekä kahdenkeskisten ja seksuaalistenkin suhteiden luominen sekä harjoitteleminen ovatkin olennaista anorektikon paranemisprosessissa. (Buckroyd 1997, 31-32; Riihonen 1998, 145; Vesaoja 2005) Pettymykset seurustelu- ja ihmissuhteissa saattavat herättää syömishäiriöisessä nuoressa voimakkaan suojautumisen niiden aiheuttamaa psyykkistä ahdistusta ja tuskaa vastaan. Tällöin hän voi jäädyttää omat tunteensa ja turvautua varhaisiin puolustuskeinoihin, kuten kieltämiseen, lohkomiseen, kuolemanvietin kokemiseen, projektioon, omnipotenssiin tai idealisaatioon. (Engblom 1998, 16-17) Anorektikot saattavat tulkita väärin seksuaaliset toiveensa ja kaikenlaiset pelot vaivaavat heitä. Ongelmana heillä on ennemminkin tyrannimaisten fyysisten vaatimustensa kuin seksuaalisten viettien kontrolloiminen. Anorektikko pelkää omaa ruumistaan. Laihduttaminen saa hänen ruumiinsa näyttämään ikään kuin

18 lapsen ruumiilta, ja näin hän vapautuu sekä seksuaalisuudesta että sen aiheuttamasta syyllisyydestä ja ahdistuksesta. Myös muuntyyppiset syömishäiriöt, kuten liikalihavuus, voivat palvella tätä tehtävää. (Hägglund 1985; Korpi, Seppänen 1998) Anorektikolla ei välttämättä ole edes haluja seksuaaliseen kontaktiin, sillä usein hormonitoiminta on aikaa sitten lähes täysin loppunut. Anorektikolla voi ikään kuin olla edelleen lapsen hormonit, eikä hän ole kokenut murrosiän hormonimuutosten aiheuttamaan seksuaalista heräämistä. Seksi ei tunnu lähes miltään tai se voi olla vain toisen tarpeiden täyttämistä. Anorektikon maailmaan eivät mahdu muut ihmiset tai tarpeet, kun ruoka ja laihdutus täyttävät koko ajatusmaailman. Häiriöt hormonitoiminnassa voivat olla myös syy seksuaaliseen haluttomuuteen, jolloin häiriö saattaa johtua esimerkiksi aliravitsemuksesta. Seksuaalisuus voi olla anorektikolle hirvittävän uhkaavaa, sillä se vaatisi heittäytymistä sekä nautinnon sallimista itselle. Heittäytyminen on kuitenkin mahdotonta, sillä sisäinen vaatimus hallita on aina päällimmäinen. (Buckroyd 1997; Heusala 2003; Vesaoja 2005) Osa anorektikoista menee toki naimisiin tai elää seksuaalisuhteessa, mutta näissä suhteissa seksi ei ole yleensä tyydyttävää. Moni anorektinen nainen ei ilmeisesti kykene tuntemaan seksuaalisessa kontaktissa mitään eikä liioin pysty vastaamaan kumppaninsa tarpeisiin tai toiveisiin. Anorektikko voi myös altistua yhdyntään miellyttääkseen toista ja toteuttaakseen toisen tarpeita. Joskus nainen voi jännittää yhdynnässä niin paljon, että siitä tulee kivulias. Anorektikko voi pitää ruoan sisälle ottamista myönnytyksenä altistua fyysiseen nautintoon eli hänelle vähempiarvoisiin perustarpeisiin. Hän voi kokea samaa tunnetta myös rakastajan intiimissä läheisyydessä. Intohimojen toteuttaminen voi merkitä syömishäiriöiselle hallinnan menetystä. Orgasmiin tai nautintoon antautuminen olisi kauhistus, sillä se merkitsisi kontrollin kadottamista. ( Buckroyd 1997; Hornbacher 1999; Vesaoja 2005 )

19 Usein keho voi olla myös niin jännittynyt, että rentoutuminen seksuaalisessa kontaktissa ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Toisen koskettamisen sietäminen voi olla käsittämättömän vaikeaa voimakkaan itseinhon kokemuksen vuoksi. Anorektikko ei usein kestä viestiä omasta kehostaan. Toisinaan anorektikon suhteessa pari päättää yhteisellä sopimuksella jättää seksin pois kokonaan. Jos ja kun anorektikko paranee, suhde yleensä päättyy. Suhteen sisällä tasaarvoisuuden, paranemisen ja itsenäistymisen tulee olla mahdollista, jotta suhde voisi jatkua myös anorektikon voittaessa sairauttaan ja vahvistuessaan ihmisenä. Jos suhde on ollut kahden aikuisen liitto, se säilyy usein paremmin kuin hoitajapotilas-positioilla toiminut suhde. Syömishäiriöinen on voinut olla myös miehen tarpeita palvellut hädässä oleva nainen, joka ei enää parannuttuaan sovikaan parisuhteen kuvioon. Sairaus on usein parisuhteelle niin suuri koettelemus, ettei rakkaus kestä sen paineessa. Myös sairastuneen kumppani kaipaa tukea ja mahdollisesti terapiaa. (Buckroyd 1997; Hornbacher 1999; Vesaoja 2005) 4.4 Bulimikon seksuaalisuus Syömishäiriössä ruokaan paetaan vaikeita tunteita ja tarpeita. Myös ahmiminen palvelee samaa tarkoitusta ja ahmimisen kohteena voi olla esimerkiksi ruoka tai myös seksi. Bulimikoilla sairauteen liittyy usein myös hyvin heikko itsetunto. Tämän vuoksi osa heistä voi ajautua sellaisiin seksuaalisuhteisiin, jossa heitä voidaan käyttää hyväksi. Lisäksi he hakevat hyväksytyksi tulemisen tunnetta erilaisin keinoin, jolloin myös seksi voi toimia yhtenä välineenä tai testikeinona. Bulimikon ajoittain ahmiva ja kontrolloimaton suhtautuminen ruokaan ilmenee myös suhteessa alkoholiin, minkä vuoksi bulimikoilla voi esiintyä myös alkoholiongelmaa. Tämä vaikuttaa usein myös seksuaalisten kontaktien syntyyn. (Charpentier 2005; Vesaoja 2005) 4.5 Syömishäiriöisen tunteiden ja tarpeiden käsittely

20 Syöminen ja syömättä jättäminen on monelle terveellekin naiselle tapa käsitellä vaikeita tunteita. Tunne-elämän tarpeet ohittavat tällöin normaalit syömistä säätelevät nälän ja kylläisyyden tunteet. Tällainen suhtautuminen ruokaan on naisten keskuudessa varsin yleistä, syömishäiriöisillä se vain on saanut äärimmäisiä muotoja. Jotta sairastuminen syömishäiriöön olisi mahdollista, on naisen suljettava kehon viestit tarpeistaan. (Buckroyd 1997; Charpentier 2001) Syömishäiriöinen saattaa nähdä oman ruumiinsa yhdistämättömien tarpeiden ja vihan tunteiden kautta, joita hänen täytyy hallita ruumiinsa ja sen toiminnan kautta: syömättömyydellä, liikunnalla, näännyttämisellä. (Engblom 1998) Syömishäiriöinen ei erota välttämättä ruokaan ja nälkään liittyviä tunteitaan muista tarpeistaan ja tunteistaan. Hän pyrkii suojautumaan hylätyksi tulemisen kokemukselta tarpeista ja pettymyksistä vapaan eli laihan ja hänen näkökulmastaan katsottuna täydellisen ruumiin avulla. (Engblom 1998) Anorektikko kipuaa sairaudessaan ylettömään itsehillintään, jossa hän ei voi kieltää tai ei enää kykene tuntemaan ja tunnistamaan tunteitaan sekä tarpeitaan. Anorektikon elämässä kaikki tarpeet ja halut on tukahdutettu täysin. Anorektikko ei kykene hyväksymään tarvitsevaa minäänsä, vaan kokee sen ehdottomana puutteena. Anorektikko arvostaa itsessään vain sitä puolta, jolla ei ole tarpeita lainkaan. Syömishäiriöinen kieltää usein itseltään jopa tunteen avun tarpeesta, riippuvuuden toisesta ihmisestä. Bulimikko voi vielä tunnistaa itsessään tämän tarpeen, mutta katuu heti apua pyydettyään. Silti syömishäiriöiset ovat usein hyvin virittäytyneitä huomaamaan toisen ihmisen tarpeet. Miten miellyttää toista ihmistä, on peruskysymys syömishäiriöisen kommunikoidessa ihmisten kanssa. Sairastunut huomaavat toisten tarpeet ja voivat pakottaa itsensäkin tekemään vastentahtoisesti täyttääkseen toisen tarpeet. (Buckroyd 1997; Charpentier 2005) Bulimikko ei kykene samalla tavoin kieltämään itseltään normaaleita tarpeitaan, vaan antaa periksi haluilleen, mikä sinänsä onkin normaali reaktio. Kuitenkin monen bulimikon historiaan kuuluu myös anoreksia, jolloin ehdoton kieltäminen on kääntynyt kontrolloimattomaksi ahmimiseksi. Bulimikon suhde ruokaan,

21 alkoholiin, seksiin ja huumeisiin on usein samanlainen kuin ruokaankin. Bulimikkojen suhde omiin tarpeisiinsa on hämärtynyt, jolloin heidän vaihtoehtonaan ovat pidot tai puute. (Buckroyd 1997) 5 SEKSUAALINEN KÄYTTÄYTYMINEN JA SYÖMISHÄIRIÖT Syömishäiriöinen elämä vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja seksuaaliseen käyttäytymiseen. Syömishäiriöön liittyvä eristyneisyys ja yksinäisyys sekä itseinho ja voimakas häpeän tunne vaikeuttavat ihmissuhteiden luomista ja seksuaalista kanssakäymistä. Syömishäiriöiden avainsanat ovat tarpeet ja niiden hallitseminen. Syömisen hallinnalla pyritään korvaamaan mahdotonta täydellistä elämän hallitsemista eli perfektionismia. Tämän vuoksi myös ihmissuhteisiin ja etenkin seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvässä luottamisessa ja heittäytymisessä on suuria vaikeuksia. Itsensä jatkuva tarkkailu ja nälkiinnyttäminen vievät valtavia emotionaalisia voimia ja keskittymistä, minkä vuoksi muille ihmisille ei välttämättä jää juuri tilaa. Seksuaalisesti syömishäiriöinen elää vielä esipuberteettia ja on usein lapsellisen tietämätön sukupuolisesta vetovoimasta. (Abraham, Llewellyn- Jones 1994; Buckroyd 1997) Syömishäiriöisen naisen tai tytön itsetunto on hyvin alhainen. He ovat tulvillaan itseinhoa ja itsevihaa ja omasta mielestään he ovat pohjasakkaa. He uskovat olevansa vastenmielisiä ja kelpaamattomia kenellekään toiselle ihmiselle. Syömishäiriö voi tukahduttaa henkilössä seksuaaliset tunteet kokonaan, minkä vuoksi hänen on vaikea tunnistaa niitä myöskään toisissa ihmisissä. (Buckroyd 1997) Oman seksuaalisuuden kohtaaminen on nuorelle ja aikuistuvalle aina suuri haaste. Monet syömishäiriöiset naiset näyttävät liittävän syömisen ja seksuaalisuuden yhteen. Syömishäiriöihin liittyy usein nautintoihin antautumisen poistamista ja rankaisevaa elämäntapaa, minkä vuoksi myös seksuaalisuhteissa antautuminen ja nauttiminen voivat tuntua hyvin vaikeilta.

22 5.1 Seksuaalisen käyttäytymisen alaluokat syömishäiriöisillä Abraham ja Llewellyn- Jones (1994) ovat päätyneet jakamaan tutkineensa syömishäiriöiset naiset neljään luokkaan käsitellessään syömishäiriöiden ja seksuaalisuuden välisiä yhteyksiä käyttäytymisessä: seksuaalisuuden kieltävä, seksuaalisesti epävarma, seksuaalisesti passiivinen ja seksuaalisesti aktiivinen. Syömishäiriöstä kärsivillä naisilla on hyvin erilaiset tiedot, asenteet ja käyttäytyminen liittyen seksuaalisuuteen. 5.1.1 Seksuaalisuuden kieltävä Kielletyssä seksuaalisessa suhtautumisessa syömishäiriötä sairastava nainen kieltää seksuaalisuuteensa liittyvät haasteet ja toiveet ja tukahduttaa seksuaaliset tuntemuksensa. Hän suhtautuu hyvin kielteisesti ja eristyvästi seksuaalisuuden ja naisellisuuden aihepiireihin liittyviin asioihin. Hän välttää itsensä koskettamista, ei kykene masturboimaan ja kokee seksuaalisuuden vaikeana. Hän on asenteeltaan usein ehdoton ja jäykkä. Nämä naiset pudottavat painoaan usein pelkästään ankaralla dieetillä ja liikunnalla ja ovat usein hyvin alipainoisia. Ankara laihduttaminen ja seksuaaliset asenteet tuntuvat olevan osa jatkuvaa itsekontrollin ja täydellisyyden tavoittelua. Usein tämän ryhmän naisilla ei ole seksuaalisia kokemuksia eivätkä he seurustele. (Abraham, Llewellyn- Jones 1994) 5.1.2 Seksuaalisesti epävarma Seksuaalisesti epävarmojen luokkaan kuuluvat syömishäiriöiset naiset tuntuvat käyttävän syömiskäyttäytymistään syynä torjua seksuaaliset suhteet, kunnes he ovat mielestään niihin valmiit. Heidän on usein vaikea muodostaa lämmin ja kypsä ihmissuhde. Miellyttämisen halu ja riippuvaisuus toisesta ihmisestä voi

23 johtaa jopa avioliittoon, mutta suhde on usein epätasapainoinen syömishäiriöisen jatkuvan seksuaalisen epävarmuuden vuoksi. He saattavat toisinaan masturboida, mutta kokevat myös usein sen olevan väärin. He pelkäävät yhdyntää ja kokevat sen usein kivuliaana. Tähän ryhmään kuuluvat naiset pudottavat painoaan ensisijaisesti ruokavalion ja liikunnan avulla, mutta voivat käyttää apunaan myös ulostuslääkkeitä tai diureetteja. (Abraham, Llewellyn- Jones 1994) 5.1.3 Seksuaalisesti passiivinen Seksuaalisesti passiivisiin kuuluvat syömishäiriöiset sairastavat yleensä anoreksiaa tai bulimiaa. Näyttää siltä, että tämän ryhmän henkilöt käyttävät syömishäiriötä syynä välttääkseen seksuaalisen sitoutumisen. Syömishäiriö antaa heille mahdollisuuden lykätä väliaikaisesti seksuaalisia kontakteja. Ahmimis- ja paastoamiskausiin liittyvät suuretkin painon vaihtelut vaikuttavat myös sukupuolisuhteiden syntyyn. Painon taakse voi myös piiloutua: hyvin lihava tai äärimmäisen laiha voi paeta naisellisuuttaan ja seksuaalisuuttaan ruumiinsa kautta. Piiloutumalla ruumiiseensa syömishäiriöinen voi viestittää, ettei ole viehättävä eikä välitä seksuaalisista suhteista. Tämän ryhmän naiset eivät usein halua sitoutua, minkä vuoksi he pyrkivät valitsemaan itselleen naimisissa olevia kumppaneita, jolloin pitkäaikainen sitoutuminen ei ole mahdollista. (Abraham, Llewellyn- Jones 1994) 5.1.4 Seksuaalisesti aktiivinen Seksuaalisesti aktiiviset syömishäiriöiset naiset ilmentävät sukupuolikäyttäytymistään syömiskäyttäytymisellään, johon kuuluu väkisin oksentamista, ahmimista ja ulostuslääkkeiden väärinkäyttöä. He eivät kykene muodostamaan pitkiä suhteita, mutta ovat usein seksuaalisesti hyvin aktiivisia, vaikka voivatkin kokea esimerkiksi harrastamansa suuseksin tai masturboimisen ristiriitaisesti myös epämiellyttävänä. Sisimmiltään he tuntevat olonsa yksinäisiksi, vaikka

24 käyttäytyvätkin jopa teatraalisesti ja sosiaalisesti. He puhuvat seksistä avoimesti eivätkä kiusaannu alastomuudesta yksin tai muiden seurassa. (Abraham, Llewellyn- Jones 1994) 6 SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ JA SYÖMISHÄIRIÖT Syömishäiriöiden syitä etsittäessä ja pohdittaessa nousee usein esille myös syömishäiriöisen historiaan mahdollisesti liittynyt seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen väkivalta tai raiskaus. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi liittyä syömishäiriön taustalla oleviin syihin, joilla usein myyttisessäkin mielessä pyritään ratkaisemaan seksuaalisen hyväksikäytön traumaattisuutta kohdentamalla se kehon sairauteen sekä kontrollointiin. Syömishäiriöisten kanssa työskentelevät asiantuntijat kuitenkin törmäävät ajoittain terapiassa ilmenevään taustalla olevaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja tunnustavat sen yhdeksi mahdolliseksi laukaisevaksi tekijäksi syömishäiriön synnyssä. Seksuaalisen hyväksikäytön ja syömishäiriöiden yhteydestä on ristiriitaisia käsityksiä. Osa sanoo, että syömishäiriöt ovat kohoamassa huippuunsa, koska seksuaalinen hyväksikäyttö on tulossa ulos kaapista. Syytöksiä tai epäilyjä seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi syömishäiriöiden yhteydessä tulla turhaankin. Olisi kuitenkin liioiteltua sanoa, että syömishäiriöt olisivat seksuaalisen hyväksikäytön seurausta. Tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimuksia, jotta voidaan perusteellisesti selvittää lapsuudessa koetun seksuaalisen väkivallan ja syömishäiriön kehityksen välinen yhteys. (Abraham, Llewellyn-Jones 1994; Claude-Pierre 2000) Hyväksikäytön seurauksiksi on todettu monenlaisia vaihtelevia oireita, kuten masennus, ahdistuneisuus, itsemurha-ajatukset, huono itsetunto, unihäiriöt, muistivaikeudet sekä päihteiden käyttö, fobiat, stressihäiriöt sekä syömisongelmat tai -häiriöt. Jälkiseurauksiin vaikuttavia tekijöitä ovat hyväksikäytön luonne, olosuhteet, lapsen käytössä olevat voimavarat ja keinot sekä hyväksikäytön kesto ja tiheys. Seksuaalinen hyväksikäyttö on erityisen