1.2.1995 Päivitetty 1.8.1996 Uusi päivitys 19.12.2004 Lisäys 11.5.2010/Miikka Sopanen Matti Harkko LAPPEENRANTALAISEN NAIS- JA TYTTÖKORIPALLOILUN KEHITTÄMINEN
2 Sisällysluettelo 1. Lappeenrantalaisen naiskoripalloilun visio 3 2. Toiminta-ajatus 4 3. Resurssit 6 4. Tavoitteet. 8 5. Menestystekijät 9 6. Toimintatapa 9 7. Valmennuksen osa-alueet 10 8. Psyykkisestä valmennuksesta 10 9. Liikunta, erityisesti joukkueurheilu nuoren kehityksen tukijana... 11 10. Kansainvälisyydestä... 11 11. Nykytila-analyysi... 12 12. Tiedotus- ja markkinointi... 12 13. Lopuksi... 13
3 1 LAPPEENRANTALAISEN NAISKORIPALLOILUN VISIO *) Jotta pitkäjänteinen, tavoitehakuinen toiminta, joka koskee kymmeniä, jopa satoja ihmisiä, olisi mahdollista loogisesti toteuttaa, edellyttää se välttämättä asioiden kirjaamista tietyllä johdonmukaisuudella paperille, jotta kaikki toimintaan liittyvät osa-alueet tulisivat riittävällä selkeydellä ja pysyvyydellä ilmaistuiksi ja jotta ajatusten ja johtopäätöksien kestävyyttä voitaisiin ajoittain kriittisesti arvioida ja tarvittaessa niitten sisältöä muuttaa. Toimivan ryhmän (koripallojoukkue) tai itse asiassa toimivien ryhmien (lisäksi joukkueen johtoryhmä, seuran johtokunta, markkinointiryhmä, toimitsijaryhmä ym.) toiminnan synkronoiminen johdonmukaisesti tavoitehakuiseksi ja eteenpäinpyrkiväksi kestää epäilemättä useamman vuoden varsinkin, jos kulttuuripohja on vähäinen, kuten Lappeenrannan osalta on laita. Mikäli naiskoripallon halutaan nousevan valtakunnan kärkitasolle, edellyttää se ei pelkästään joukkueen ja sen valmentajien halua ja pyrkimystä huipputasolle vaan myös kaikkien muitten mainitsemieni ryhmien toiminnan saattamista "mestaruussarjatasolle". Tämä puolestaan edellyttää ensin niitten tekijöitten analysointia, jotka vallitsevat mainitsemallani tasolla. Näistä seikoista yksityiskohtaisemmin tuonnempana. Urheilullisessa mielessä asian eteenpäin vieminen edellyttää ensisijaisesti sen hahmottamista, millaista naisten koripallo jatkossa tulee olemaan. Viittaan myös näiltä osin Jaakko Heikkilän esityksessä mainittuihin arvoihin, jotka olen osin hänen ja osin Veikka Toivosen kanssa ja opastuksella mieltänyt oikeiksi ja jotka ovat osoittaneet toimivuutensa valmentamani joukkueen kohdalla. Lyhyesti ottaen pelaamisen tulee olla sellaista, että siitä nauttivat sekä pelaajat itse että myös yleisö, mahdollisuuksien mukaan jopa erotuomarit. *) Tässä kirjoituksessa esitetyt ajatukset ja esityksen jaottelu perustuvat pitkälle naisten maajoukkueen managerin Jaakko Heikkilän 18.7.1994 päiväämään esitykseen suomalaisen naiskoripalloilun kehittämisestä. Eräänä johtoajatuksena on myös, että lappeenrantalaisten tyttökoripallojoukkueiden valmennus ja pelityyli olisivat sellaisia, että ne palvelevat myös suomalaista koripalloa kokonaisuudessaan ja että pelaajien siirtyminen opiskelu tai muista syistä joukkueista toisiin tapahtuisi kitkatta pitkälti siksi, että heidän omat psyykkiset, tekniset, taktiset ja sosiaaliset valmiutensa ovat riittävän korkealla tasolla. 2 TOIMINTA-AJATUS Naisten edustusjoukkue, joka koostuu tällä hetkellä pääosin A-junioreista, on luonnollisesti kehittämisen painopistealue. Valmennusryhmän toiminta-ajatuksena on kehittää sekä lyhyellä että pitemmällä aikavälillä naisten edustusjoukkuetta sekä kaikkia juniorijoukkueita lähemmäs suomalaista huipputasoa 1990-luvun loppuun mennessä. Valmennettavat joukkueet ovat: - naisten edustusjoukkue - haastajajoukkue - vähintään yksi joukkue jokaisessa ikäluokassa - harrastelijat - maahanmuuttajaryhmä
4 Kilpailutavoitteiden ohella pyritään kehittämään lappeenrantalaista valmennusosaamista ja luomaan yhteistoimintaa eri joukkueiden ja erityisesti niitten valmentajien välille. Toiminnalla tarjotaan lahjakkaille, kilpaurheiluun sitoutuneille nuorille mahdollisuus edetä urheilijana koripalloilun parissa mahdollisimman pitkälle. Toiminta on kokonaisvaltaista ja ottaa huomioon urheilullisten tavoitteiden lisäksi myös muut yksilökohtaiset opiskelu- ja uratavoitteet, joita edistetään kokonaisvaltaisesti yhdessä pelaajan ja hänen läheistensä kanssa. Valmentajien ammattitaitoa kehitetään ensisijaisesti paikallisilla koulutustapahtumilla, joihin hankitaan maajoukkuetason kouluttajia. Myös liiton järjestämiin koulutustapahtumiin osallistutaan. Yhtenä toiminnan perustarkoituksista on tarjota kaikille pelaajille ja muille lajin parissa työskenteleville positiivisia, kehittäviä elämyksiä ja mieleen jääviä hetkiä. Valmennustiimin päätehtäviä ovat: - toiminnan strateginen suunnittelu - joukkueiden valmentaminen - harjoitus- ja kilpailuohjelman laatiminen - valmentajien kouluttaminen - kilpailutoiminta - pelaajien kehittymisen seuranta ja ohjaus - käynnit harjoituksissa - yhteistyö kotien ja koulujen kanssa 3 RESURSSIT Välttämättömiä resursseja toiminnalle ovat: A Henkilöresurssit B Muut resurssit - pelaajat- - raha - valmentajat - harjoitustilat - huoltajat - aika - joukkueenjohtajat - koulujen mahdollisuudet - toimitsijat - erotuomarit - vanhemmat - poikaystävät Pelaajat Naisten ja tyttöjoukkueiden eri ryhmissä on tällä hetkellä noin 60-70 pelaajaa. Määrää ajatellen olisi suotavaa, että luku kaksinkertaistetaan kuluvan ja seuraavan kauden aikana. Kaikki ikäluokat ovat liiton sarjatoiminnassa mukana aina supermikroista A-tyttöihin. Varsinaisesti erillistä naisten joukkuetta ei tällä hetkellä ole. Toistaiseksi uuden pelaajan mukaantulo on perustunut lähinnä omaan haluun eikä varsinaista lahjakkuuksien etsintää ole näillä voimavaroilla kyetty toistaiseksi järjestämään. Koulujen oppilasaineksen tarkempi seulominen olisi välttämätöntä.
5 Valmentajat/huoltajat Seurassa on naisten/a-tyttöjen, B-tyttöjen, C-tyttöjen, minityttöjen ja mikrotyttöjen joukkueet, jotka kaikki osallistuvat sarjatoimintaan. Nuorinta ikäluokkaa lukuunottamatta joukkueilla on pääsääntöisesti vain yksi lajivalmentaja. Ensimmäisenä tavoitteena onkin saada jokaiselle joukkueelle kaksi lajivalmentajaa. Tämä on tarpeen paitsi työ ja muitten esteiden johdosta myös erityisesti siksi, että harjoituksen täysipainoiseen läpiviemiseen tarvitaan välttämättä kaksi valmentajaa varsinkin tilanteessa, jossa harjoittelijoiden lukumäärä on 8-10 pelaajaa suurempi. Naisten/A-tyttöjen toimintaan osallistuu kiinteästi lisäksi fyysinen valmentaja, jonka ammattitaito lienee käytettävissä myös muitten joukkueitten osalta. Erillistä fysioterapeuttia ei millään joukkueella tällä hetkellä ole. Psyykkistä valmennusta on hoidettu kauko-ohjatusti. Valmentajien määrällisen lisäämisen ohella on välttämätöntä panostaa myös laatutekijään. Kyetäkseen viemään joukkuetta eteenpäin valmentajan tulee olla päämäärätietoinen, voimakastahtoinen ja myös oikealla tavalla tuloshakuinen. Valmentajan tulee asettaa paitsi itsellensä myös joukkueellensa realistisesti saavutettavissa oleva tavoite. Valmentajan tulee hellittämättä pyrkiä siihen, että eri resursseja on oikealla tavalla käytettävissä suhteessa joukkueen sen hetkiseen ja lähiajan tavoitetilaan. Tähän mennessä yhteisiin valmentajatapahtumiin ovat osallistuneet vain tyttöjoukkueiden valmentajat, näistäkään eivät kaikki. Koko lajin kehityksen kannalta olisi tarpeen, että ainakin kaikki juniorivalmentajat olisivat valmentajakoulutuksen piirissä. On myös syytä perusteellisesti pohtia, millä keinoin Lappeenrantaan saataisiin muualta yksi - kaksi pätevää valmentajaa, jotka toisivat uusia tuulia paikalliseen valmennus ja harjoittelukulttuuriin. Lisäys: V. 2004 seurassa toimii kaksi akateemisen koulutuksen ja yksi opistotason täyspäivätoiminen työntekijä. Joukkueenjohtajat Edustus- ja vanhempia juniorijoukkueita ajatellen eräänä merkittävänä menestystekijänä on pidettävä joukkueen toimintaan osallistuvaa joukkueenjohtajaa. Varsinkin tilanteessa, jossa varsinainen valmentaja on mies, on naispuolisen joukkueenjohtajan panos välttämätön. Jokaisella joukkueella tulisikin olla 1-2 joukkueenjohtajajaa. Koripalloliitto Liiton edustaja Seppo Sonkeri on käynyt tutustumassa Lappeenrannan koulu- ja harjoitteluympäristöön ja todennut liiton tukevan seuran ja Kimpisen lukion välillä käynnistynyttä, erityisesti tyttökoripalloilijoille tarkoitettua kehitysprojektia. Taloudellista tukea liitolta ei tässä vaiheessa ole edes kysytty, sellaista ei vallitsevassa tilanteessa liene mahdollista saadakaan. Myöskään kaupungin koululaitokselta ei ole kysytty taloudellista panostusta. Koulunkäynnin yhteydessä ja aikana tapahtuvan harjoittelun valmentajat hoitavat talkooperiaatteella. Koska työaikana tapahtuvaan harjoitteluun arvioidaan jatkossa kuluvan aikaa 10-15 tuntia viikossa olisi jatkossa selvitettävä, onko em. tahoilla mahdollista osallistua valmennuksesta syntyvien taloudellistan menetysten korvaamiseen. Raha ei ole kuitenkaan este projektin kehittämiselle.
6 Raha Rahoituskeinoja ovat: - seuran budjettirahoitus - sponsorirahoitus - pelaajien oma rahoitus - kaupungin tuki - liiton tuki - valtion tuki - varainhankinta talkootoimin Raha tulee aina olemaan ns. niukka resurssi. Uskoisinkuitenkin, että nais- ja tyttökoripalloilussa alkanut myönteinen kehitys, joka on saanut huomattavaa julkisuutta, poikii jatkossa liike-elämän tukea laajemminkin. Harjoitustilat Harjoitustilat ovat tähän mennessä olleet ilmaiset tai lähes maksuttomat. Liikuntatoimenjohtajalta saadun tiedon mukaan tilat tulisivat maksullisiksi mahdollisesti jo v. 1995, viimeistäänkin v. 1996. Liikuntatoimen tavoitteena kuitenkin on, että maksu olisi lähinnä symbolinen, ettei se tyrehdyttäisi seurojen tekemää liikuntakasvatustyötä. Lappeenrannassa on verraten runsaasti laadukkaita harjoittelusaleja. Salit sinänsä eivät siten muodosta estettä joukkueiden kehittymiselle. Aika Kaikkien joukkueiden valmentaminen tapahtuu täysin harrastuspohjalta. Pelaajat ovat pääsääntöisesti koululaisia. Aika on siten toinen ns. niukka resurssi. Tästä huolimatta on eri intressitahojen myönteisellä asennoitumisella saatu olosuhteet muokattua sellaisiksi, että ne optimaalisella tavalla palvelevat harjoittelua ja valmennusta. Tässä yhteydessä on kuitenkin jälleen todettava, että edustusjoukkueen kehityksen jatkuessa nykyisen kaltaisena varsinkin valmentajien taloudellisia menetyksiä tulisi pystyä korvaamaan nykyistä paremmin. Ainoa saatava korvaus on tällä hetkellä oman auton käytöstä maksettava, pääasiassa polttoainekulut kattava korvaus. Lisäys v. 2004: Kuten todettu, on seurassa nyt kolme täyspäivätoimista työntekijää, joka on oleellisella tavalla parantanut toimintaedellytyksiä. Koulu Kilpaurheilua harrastavan nuoren on kyettävä jakamaan aikansa kolmen elämänsä keskeisen perustekijän välillä, nimittäin kodin, urheilun ja koulun välillä. Opiskelu koulussa ja sen jälkeen eri oppilaitoksissa varsinaisesti valmistaa nuorta tulevaan ammattinsa ja mahdollistaa taloudellisesti turvatun elämän. Ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä, että moni menestynyt urheilija, varsinkin joukkueurheilija, on menestynyt hyvin, jopa erinomaisesti myös työelämässä ja erilaisissa johtamistehtävissä. Hyvin hoidettu joukkuevalmennus tähtää siten osaltaan myös menestykseen työelämässä. Kun nuori haluaa todella vakavissaan pyrkiä huipulle omassa lajissaan, ovat hänen valmentajansa ja seurayhteisönsä vastuussa siitä, että edellytykset kilpaurheilun harjoittamiselle ja menestyksekkäälle opiskelulle ovat olemassa. On erittäin tärkeää ymmärtää, että urheiluseuran johto ja erityisesti nuoren urheilijan valmentaja tarkkaan käsittävät sen vastuun, joka nuoren kehitykseen myös koulunkäynnin ja
7 opiskelun kannalta liittyy. Yksipuolinen innostaminen ja kannustaminen pelkästään urheiluun aiheuttaa lopulta vain vahinkoa nuorelle. Kuten edellä jo todettiin, on aika yksi huippu-urheiluun liittyvistä niukoista resursseista. Tätä ongelmaa ratkaistaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko olosuhteet koulunkäyntiin/urheiluun/kotielämään järjestetty optimaalisella tavalla, millä tarkoitan sitä, että nuoren ajankäyttö on mahdollisimman tehokkaasti organisoitu. Tätä mietittäessä olen yksinkertaisesti paneutunut omien valmennettavieni vuorokausirytmiin ja pyrkinyt hyvässä yhteistyössä Kimpisen lukion rehtorin Yrjö Viitikon ja mahdollisuuksien mukaan pelaajien muitten opettajien kanssa sunnittelemaan osaltani heidän ajankäyttöään siten,että vuorokaudessa käytettävissä oleva aika tulisi tehokkaasti käytettyä huomioon ottaen koulunkäynnin, harjoittelun, levon ja ravinnon saannin keskinäisen suhteen unohtamatta muitta nuoren elämään liittyviä tekijöitä. Edellä esitetyistä syistä johtuen merkittävä osa harjoituksista on ajoitettu alkamaan suoraan tai lähes suoraan urheilijan koulupäivän jälkeen. Tällä on pyritty siihen, ettei edestakaisin kodin ja kaupunginkeskustan välillä tapahtuvaa, aikaa runsaastikin vievää matkustelua syntyisi. Tätä kohtaa sanellessani olen vierailulla Kimpisen lukion joukkueen kanssa Ruotsissa, Jönköpingissä sijaitsevassa Sandan koripallolukiossa. Olen ilokseni voinut havaita, että opiskelu, koripallovalmennukseen ja nuoren kehitykseen yleensä liittyvät ajatukset ovat meillä Lappeenrannassa sangen yhteneväiset ruotsalaisen mallin kanssa. Suurena erona on luonnollisesti se, että Ruotsissa toiminta nauttii laajaa yhteiskunnan tukea, valmentajat ovat täyspäivätoimisia yms. Seuran ja Kimpisen lukion ja muun koululaitoksen välillä on saavuttanut kaikkien osapuolten, myös Koripalloliiton, hyväksymisen. Onkin uskottavaa, että koulujen ja valmentajien yhteistyön terävöityessä ja toiminnan asettuessa lopullisesti uomilleen se laajoukkueiden valmentajat mieltävät Lappeenrannan yhtenä hyvänä vaihtoehtona huipputasolle pyrkivän urheilijan koulunkäyntipaikkana. Aikaa myöden toiminta toivottavasti laajenee ja saavuttaa lopulta sellaiset mittasuhteet, että myös taloudelliset panostukset toimintaan tulevat mahdollisiksi. On merkille pantavaa, että esim. kaiki nais- ja tyttöjoukkueiden maajoukkuevalmentajat pitävät Lappeenrantaa hyvänä koulutuspaikkana ja ovat sitä jopa suositelleet. 4-5 kertaa viikossa tapahtuvan joukkueharjoittelun lisäksi pelaajille on varattu koulupäivien aikana mahdollisuus henkilökohtaiseen harjoitteluun 2-4 kertaa viikossa. 4 TAVOITTEET Naisten ja tyttöjen koripalloilulle on asetettu seuraavat kilpailulliset tavoitteet: - naisten I-divisioonaan nousu keväällä 1995 - naisten mestaruussarjaan nousu joko keväällä 1998 tai 1999 - jokaisen tyttöjuniorijoukkueen nostaminen kahden vuoden aikana alueen parhaitten joukkueitten joukkoon ja - sittemmin ikäluokkiensa mestaruussarjaan. 5 MENESTYSTEKIJÄT Naisten edustusjoukkue tähtää kotimaiselle huipputasolle. Tavoite on määritetty silmällä pitäen nyt käytössä olevat ja myöhemmin tulevat pelaaja- ja lmentajaresurssit. Jatkuvuuden turvaamiseksi on erityistä huomiota kiinnitettävä valmentajien jatkokoulutukseen.
8 Heikkilää myötäillen voidaan hahmottaa seuraavat menestystekijät: - pelaajiin ja valmentajiin on sytyttävä sisäinen halu (motivaatio) kehittyä - päivittäisharjoittelun laatu ja määrä on taattava - yhteistyön eri joukkueiden valmentajien kesken on toimittava - valmentajien ja valmennuksen tason on parannuttava - kaikkien joukkueiden valmentajien ja pelaajien välille on sytytettävä yhteinen innostunut henki - tarvitaan myös riittävät taloudelliset resurssit - johtokunnan ja muiden taustavaikuttajien tavoitteiden ja toiminnan tason on vastattava sitä, jolle edustusjoukkue on seuraavaksi pyrkimässä. Organisaatio ei saa laahata perässä, jonka seurauksena on, että kulloisenkin sarjanousun jo tapahduttua ryhdytään miettimään, mitä uusi taso edellyttää taustavoimilta. 6 TOIMINTATAPA Edustusryhmään kuuluvat pelaajat, valmentajat, johtajat ja taustaryhmät. Viimeksimainittuun kuuluvat mm. edustaja(t) johtokunnassa, jopa muut juniorijoukkueet valmentajineen ja luonnollisesti vanhemmat. Olisi hienoa, jos kaikki voisivat samaistua joukkueeseen ja sen tavoitteisiin. Valmentaminen on ryhmätyötä, johon kaikki edellä mainitut tahot taustaryhmiä lukuunottamatta täysipainoisesti osallistuvat. Toiminnan tavoitteet voivat toteutua vain kaikkien jäsenten aktiivisen ja tavoitehakuisen toiminnan kautta. Jokaisen pitää omalla vastuualueellaan jatkuvasti miettiä oman alueensa kehittämismahdollisuuksia. Valmennuksen kokonaisnäkemyksen tulisi vastata niitä ajatuksia, joiden siivittäminä naismaajoukkuen toimintaa viedään kohti kansainvälistä menestystä. Valmentamisesta ja sen menetelmistä keskustellaan ryhmän jäsenten kesken avoimesti, rakentavasti ja kannustavasti. Valmennusryhmän jäsenet ovat säännöllisessä yhteydessä naisten maajoukkueen toiminnasta vastaaviin henkilöihin, ensisijaisesti maajoukkueen manageriin ja päävalmentajaan. Uusia vaikutteita haetaan myös ulkomailta paitsi valmennus-, myös pelikontaktien osalta. Näin turvataan jatkuva uusien ajatusten virta Lappeenrantaan. Valmentamiseen kuuluu myös säännölliset kehityskeskustelut pelaajien kanssa, henkilökohtaisten kehitysohjelmien laatiminen, tilannekartoitukset (miten joukkue ja sen jäsenet voivat) yms. Pelaajien on voitava luottaa siihen, että heidän rakentavassa mielessä esittämänsä muutos- ja parannusehdotukset käsitellään oikeudenmukaisesti ja ennakkoluulottomasti. 7. VALMENNUKSEN OSA-ALUEET Kokonaisvaltaisesti johdettu valmennus voidaan jakaa seuraaviin osa-alueisiin: - kokonaisjohtaminen - ottelun johtaminen - saliharjoittelu - fyysinen valmennus - psyykkinen valmennus - huolto, fysioterapia - joukkueenjohto - uusien pelaajien rekrytointi
9 - uuden pelaaja-aineksen kartoittaminen - taloudenhoito - viestintä - yhteydet kotimaisiin tahoihin - yhteydet kansainvälisiin tahoihin Osa edellä mainituista tehtävistä voidaan antaa samankin henkilön hoidettavaksi. On kuitenkin korostettava, että työtaakka on valmennusryhmän jäsenten kesken jaettu oikeudenmukaisesti siten, ettei kukaan joudu vastaamaan liian monesta osaalueesta, koska tämä häiritsee vastaavasti paneutumista muihin osa-alueisiin. Tulevaisuutta ajatellen olisi tärkeää, että johtokunnassa olisi ainakin yksi, mieluiten kaksi henkilöä, joista toisen vastuualueeseen kuuluisi naisten edustusjoukkueen toiminnan kehittäminen ja toisen tyttökoripalloilun kehittäminen. Molemmat osallistuisivat säännöllisin väliajoin pidettäviin valmennusryhmän palavereihin, joissa tuolloin käsiteltäisiin ensisijaisesti ns. infrastruktuurikysymyksiä eli asioita, joilla on vaikutuksensa lähinnä pelikentän ulkopuolisiin tapahtumiin. 8 PSYYKKISESTÄ VALMENNUKSESTA Opastuksen psyykkisen valmennuksen pariin sen moniulotteisuudessaan on antanut psykologi Jorma Heikkonen Innotiimi Oy:stä. Psyykkisen valmennuksen keskeisenä ajatuksena on se, etteivät lihakset (luonnollisestikaan) itsekseen tee mitäänu rheilusuorituksia, eivät pelkää, eivät jännitä, eivät keskity jne. Tämä tarkoittaa sitä, että vasta sen jälkeen, kun mieli on hallinnassa, voi pallokin sitä olla. Olen usein itse kuvannut aivoja ikäänkuin lihakseksi, joita voidaan systemaattisen ja pitkäjänteisen harjoittelun avulla kehittää aivan samoin kuin lihaksia koulutetaan selviytymään teknisesti eri tilanteista. Keskusteltuani useiden merkittävien koripallovalmentajien kanssa olen voinut havaita, että systemaattinen psyykkinen valmennus on vielä verraten tuntematonta. Näen tähän osa-alueeseen panostamisen eräänä lappeenrantalaisen koripallon kansallisena ja suomalaisen koripallon kansainvälisenä menestystekijänä. Psyykkinen valmennus koetaan usein ns. vähemmän tärkeänä asiana, johon panostaminen helposti jää muitten tärkeämpänä pidettyjen asioiden johdosta. On kuitenkin niin, että perustyön tultua tehdyksi urheilijat itse kykenevät omaaloitteisesti hoitamaan merkittävän osan mentaalivalmennuksesta. 9 LIIKUNTA, ERITYISESTI JOUKKUEURHEILU NUOREN KEHITYKSEN TUKIJANA Vanhaa sanontaa käyttääkseni totean, että jo muinaiset roomalaiset oivalsivat fyysisen ja psyykkisen vireyden yhteyden: Mens sana in corpore sano. Tämä pitää edelleen paikkansa. Siksi on valitettavaa, että niin opetusohjelmiin kuuluva liikunta, kuin koulujen liikuntakerhotkin ovat menettäneet asemansa säästöleikkurin leuoissa. Onko esimerkiksi nuorten alkoholinkäytön perin huolestuttava lisääntyminen johtunut ainakin osaltaan siitä, ettei ns. tavallisilla, eli ei-urheilullisilla nuorilla ole mahdollisuuksia ohjattuun liikunnan harjoittamiseen? Urheiluseuroilla ei kovin usein ole resursseja tällaisen toiminnan harjoittamiseen. Me suomalaiset olemme luonteeltamme yksilöurheilijoita. Suomessa on aina asuttu harvaan, eikä joukkuelajeilla siten ole ollut mahdollisuutta kehittyä samalla tavalla kuin eteläisemmän Euroopan tiheämmin asutuissa taajamissa. Tämä yksilöurheilullisuus ilmenee myös jokapäiväisessä käyttäytymisessämme mm. toiset huomioimatta ilmenevänä itsekkyytenä, jonkin intressipiirin etujen yksipuolisena valvomisena, yleensäkin tavoilla, joissa kokonaisvaltaisen hahmottamisen heikkous
10 on silmiinpistävää. Hyvin johdettu joukkueurheilutapahtuma korostaa kaikkien tapahtumaan osallistuneiden suorituksen tärkeyttä onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa. Myös edellä kerrotuista syistä liikunnan ja erityisesti joukkueurheilun merkitystä tulisi kasvavassa mitassa tuoda esille. Tällaisen toiminnan kaikkia positiivisia ulottuvuuksia ei ole edes mielletty. 10 KANSAINVÄLISYYDESTÄ Oman merkittävän lisänsä nuoren kehitykseen sekä koripalloilijana että myöhemmin työelämään osallistujana antaa koripallon kansainvälinen ulottovuus. Sen merkitystä ei ole syytä vähätellä erityisesti nyt, kun Suomi on liittynyt Euroopan Unionin jäseneksi. Valmentamani joukkueet ovat olleet pelaamassa Venäjällä, Eestissä, Ruotsissa, Tanskassa, Espanjassa ja Gibraltarilla. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tällainen matkustelu kehittää pelaajia paitsi yksilöinä myös nostaa lappeenrantalaisen ja Suomenkin koripallon tasoa. Kansainväliset ystävyys- ja tuttavuussuhteet helpottavat nuoren mahdollista työtai opiskeluelämää ulkomailla. 11 NYKYTILA-ANALYYSI Naisten/A-tyttöjen ryhmä käsittää tällä hetkellä 10 pelaajaa. Joukkueharjoituksia on viikossa neljä, samoin henkilökohtaisia harjoituksia. Viimeksi mainittujen aikana harjoitellaan henkilökohtaisia lajitaitoja ja suoritetaan voimahankintaa. Harjoituksiin käytetään 10-12 tuntia viikossa. Kahden sarjan pelit tulevat tämän lisäksi. Kaudella 1993/94 joukkue pelasi 75 ottelua. Nyt meneillään olevalla kaudella otteluiden määräksi muodostunee 65-70. Osa pelaajista siirtyy varmaan opiskelemaan muille paikkakunnille 2-3 vuoden kuluessa. Toisaalta näyttää siltä, että vastaava määrä uusia pelaajia tulee Kimpisen lukioon. Myös omista nuoremmista junioreista saataneen 2-3 pelaajaa kauden 1995/96 harjoitusrinkiin. Voidaan siten ennakoida muutaman pelaajan nettolisäystä. Menestys aikuisten sarjoissa edellyttää myös kokeneemman pelaaja-aineksen saamista. Pidän tärkeänä, että kaudelle 95/96 saataisiin ainakin yksi mahdollisesti mestaruussarjatasoa oleva pelaaja. Sama toivomus on myös kaudelle 96/97. Tuolloin joukkueen tulisi olla jo lähellä mestaruussarjakarsintoja. Valmennuksen osalta ei tällä hetkellä ole odotettavissa muutoksia. Sangen tarpeellista kuitenkin olisi, että kaupunkiin saataisiin myös kokenutta valmentajakaartia. Tulevaa (95/96) kautta silmällä pitäen tuntuisi järkevältä, että naisten joukkue (yli A- juniori-ikäisiä 5-6 pelaajaa) ja A-juniorit (8-9 pelaajaa) muodostavat oman harjoitusryhmänsä. Vastaavasti B-juniorit ja muutama lahjakkaimmista C-junioreista muodostaisivat toisen itsenäisen kokonaisuuden, jolle asetettaisiin selkeät kilpailulliset tavoitteet. Harjoitusohjelmat luonnollisesti laadittaisiin näitä tavoitteita tukemaan. 12 TIEDOTUS JA MARKKINOINTI
11 Naisten edustusjoukkue/a-tyttöjen joukkue omaa jo kohtuullisen urheilullisen ja mainonnallisen arvon. Joukkueen imago on hyvä. Tällä perusteella voisi olettaa, että taloudellista tukea olisi kohtuullisin ponnistuksin saatavissa. Tähän mennessä sponsorisopimusten teko on ollut pääosin valmentajan harteilla. Toimintoja on jatkossa kuitenkin eriytettävä ja tälle sektorille saatava oma vastuuhenkilönsä taustaryhmineen. 13 LOPUKSI Olen edellä pyrkinyt hahmottamaan niitä menestystekijöitä, joiden turvin valmentamaani joukkuetta voidaan viedä kohti kansallista huippua. Mitä korkeammalla tasolla työskennellään, sitä enemmän tarvitaan hyviä ja päämäärätietoisia ihmisiä edellä kuvailemilleni toiminnan eri osa-alueille. Jos halutaan menestyvä koripallojoukkue ja laadukas juniorityö, on kaikkien edellä lueteltujen henkilöresurssien miellettävä tavoitteet ja niihin sitouduttava. Jos tällaista sitoutuneisuutta ei saada syntymään, ei tuloksiakaan voida odottaa. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin oikein tavoitehakuisille pelaajille ilmoittaa asian todellinen laita. Miikka Sopasen näkemyksiä: Jo vuonna 1995 sinulla oli selkeä käsitys siitä, mitä vaaditaan menestyvältä koripalloseuralta ja sen organisaatiolta. Toiminta-ajatuksen mukaisesti Catz on noussut valtakunnan naiskoripallon kärkiseuraksi edustusjoukkueen osalta, siitä osoituksena tämän hetkinen tilanne niin kilpailullisesti kuin organisoinnin puolesta. Kehitys on jäänyt edustusjoukkueesta jälkeen junioritoiminnan osalta, (viitaten aiempaan keskusteluumme) pitkälti henkilöstöresurssien vähäisyyden takia. Konkreettisena tuloksena näkyy junioreiden määrän/laadun lisäksi esim. haastajajoukkueen puuttuminen (vrt. tämän syksyn farssi). Toiminnan haasteet ovat mielestäni koko lailla samoja; sekä raha että aika (tänä päivänä salivuorot kuuluvat aika-käsitteen alaisiin niukkoihin resurseihin) ovat mainitsemiasi niukkoja resursseja edelleen, ja nykyään jopa korostetusti, koska lajien välinen kilpailu on kiristynyt 15 vuodessa valtavasti. Tärkeimpänä pidän kuitenkin jo mainittua henkilöstöresurssia: motivoituneet ja tarpeeksi osaavat/koulutetut valmentajat ovat ykkösvaatimus toiminnan laadun parantamiseen. Rekrytoinnin tarve on selkeästi olemassa; valmiin ammattitaidon rekrytoinnin ongelmaksi voi muodostua raha, mutta ns. valmentajatyyppejä pitäisi pystyä rekrytoimaan paikallisesti ilman merkittäviä kuluja. Valmentajatyyppejä löytyy erityisesti entisistä/nykyisistä pelaajista, mutta myös pelaajien vanhemmista, liikunnan opettajista/ohjaajista ja jopa muiden lajien parissa toimijoista, tärkeimpänä ominaisuutena innokkuus valmennusta kohtaan. Oleellista mielestäni on se, että kun valmentajatyyppi on löytynyt, pitää hänelle tarjota selkeä väylä kouluttautua paremmaksi valmentajaksi, sillä se motivoi jatkamaan valmennustyötä useiden vuosien ajan, usein jopa pientä rahallista korvausta enemmän. Koripalloliiton koulutusjärjestelmä on tänä päivänä erittäin toimiva ja laadukas, sillä se on sekä sisältöjen että kouluttajien osalta päivitetty aivan viime vuosina. Liiton koulutustarjonnan läpi käynyt valmentaja hallitsee sekä urheilu- että lajivalmennuksen teorian ja käytännön niin hyvin, että voidan oikeasti puhua ammattitaitoisesta valmentajasta. Koulutusohjelman läpikäyminen vie toki vuosia, mutta samalla valmentaja voi siirtyä haastellisempiin valmennustehtäviin joko saman joukkueen kanssa tai joukkuetta vaihtamalla. Olisi mielestäni myös oleellista, että aloitteleva valmentaja pääsisi kokeneemman ja koulutetun kollegan pariksi, jolloin oppimista tapahtuisi myös oman valmennustyön kautta. Minulla ei ole aivan selkeää kuvaa tämän hetkisestä yhteistyöstä oppilaitosten
12 kanssa, mutta se on keino lisätä koripalloliiton, olympiakomitean ym. yhteiskunnan tahojen konkreettista panostusta paikalliseen koripallotoimintaan. Luonnollisesti toimiva yhteistyö tarvitaan myös pelaajia varten, sillä vain yhteistyö oppilaitosten kanssa mahdollistaa nuorten pelaajien riittävän määräharjoittelun. Catzin toiminnan suurimpina mahdollisuuksina näen seuran hyvän maineen ja lappeenrantalaisten Suomen mittakavassa poikkeuksellisen voimakkaan kiinnostuksen naisten palloilua kohtaan. Koska kansallisella huipulla pelaaminen ei koskaan tule onnistumaan pelkästään omien kasvattien voimin, on pelaajien rekrytointi tärkeässä roolissa tulevaisuudessakin. Seuran kyky ja halu auttaa pelaajia kokoamaan heidän tulevaisuuttaan palveleva paketti, jossa on huomioitu yksilöiden elämäntilanne niin huippu-urheilun kuin siviilielämän suhteen (yhteistyö oppilaitosten kanssa jälleen tärkeää), on suuri voimavara. Yllätyksekseni olen huomannut, että Lappeenrannassa naisten joukkueurheilu kiinnostaa oikeasti ns. suurta yleisöä, mikä on havaittavissa mm. eri lajien katsojalukujen sekä paikallismedian antaman huomion määrissä. Tätä taustaa vasten uskon, että varainhankinta sekä edustusettä junioritoimintaan voisi onnistua nykyistä mittavammalla volyymillakin. Luonnollisesti tämän tärkeän taustatyön tekemiseen tarvitaan lisää sitoutuneita tekijöitä, eli rekrytointia voisi lisätä tälläkin saralla. Yksittäisenä tekijänä Catzin kiinostavuuden lisäämiseksi näkisin osallistumisen kansainväliseen kilpailutoimintaan, erityisesti mieleen tulee Baltian liiga. Kv-pelit kiinnostavat ja motivoivat huippupelaajia, joilla on tavoitteena ammattilaisura ulkomailla. Toisaalta kv-kontaktien ansiosta seura voisi olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä suomalaisessa naiskoripallossa pelillisesti; naisten maajoukkue toimii ainakin tällä hetkellä niin rajatuin resurssein, ettei se kiinnosta edes kaikkia ammattilaispelaajiamme, saati sitten että maajoukkueen toiminta viitoittaisi tietä kohti kv-huippua. Jos ja kun edessä oleva taloudellinen nousukausi mahdollistaa lisäpanostukset, kannattaa tätä vaihtoehtoa harkita vakavasti. Myös talentin rekrytoinnissa kv-kontaktit saattavat poikia hedelmällisiä tuloksia, vrt. tapaus Reshetko. Olen täysin samaa mieltä siitä, että onnistuakseen ja toimiakseen seuran pitää saada omat visionsa ja toimintamallinsa "paperille", jotta niitä voidan jäsentää menestyksekkäästi ja aika ajoin tarkastella riittävän kriittisesti. Catz on luonut jo tietynlaisen naiskoripallon kulttuurin Lappeenrantaan; nyt tavoitteena tulisi olla tämän kulttuurin jalostaminen ja kehittäminen. Yksi seuran tärkeimmistä tavoitteista pitäisi mielestäni olla harrastajamäärien lisääminen, ja se tapahtuu luonnollisesti vain koripalloharrastuksen aloittavien lasten (7-10 v) määrän lisäämisellä. Tällöin henkilöstöresurssien määrä jokaiselle toiminnan saralle lisääntyisi, ja toiminnan yhteiskunnallinen merkitys ja sitä myöten yhteiskunnallinen kiinnostus kasvaisi. Tässä prosessissa koulumaailmasta saattaa löytyä toimintaedellytyksiä iltapäiväkerhojen muodossa.