Matkailualan materiaalinhallinta Case Kuopio-Tahko Markkinointi Oy Ronja Kääriäinen Pro gradu -tutkielma Tietojenkäsittelytieteen laitos Tietojenkäsittelytiede Joulukuu 2019
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, Kuopio Tietojenkäsittelytieteen laitos Tietojenkäsittelytiede Kääriäinen, Ronja Henriina: Matkailualan materiaalinhallinta Case Kuopio- Tahko Markkinointi Oy Pro gradu -tutkielma, 67 s. Pro gradu -tutkielman ohjaaja: FT Marko Jäntti Joulukuu 2019 Tiivistelmä: Tutkielmassa selvitetään mediatiedostojen hallinnan roolia matkailualan organisaatioissa tapaustutkimuksen avulla. Tapaustutkimuksen tavoitteena on tutkia miten digitaalisilla alustoilla voidaan parantaa matkailutoimijoiden markkinointimateriaalin hallintaa. Tapaustutkimuksen tapausorganisaationa on Pohjois-Savon alueella toimiva aluemarkkinointiorganisaatio Kuopio-Tahko Markkinointi Oy. Tapaustutkimuksessa muodostetaan yleiskuva tapausorganisaation materiaalinhallinnan nykytilasta, tarpeista sekä haasteista. Tutkielmassa esitellään myös laajemmin materiaalinhallinnan käsitteistöä, materiaalien roolia yritysten toiminnassa sekä matkailualan markkinoinnin organisaatioiden materiaalinhallinnan erityispiirteitä. Markkinointimateriaalien käyttö aluematkailuorganisaatioissa on jatkuvaa ja keskeistä niiden ydintoiminnan kannalta. Organisaatioiden kannattaakin varmistaa, että mediaresursseja on mahdollista hyödyntää tehokkaasti. Matkailualan toimijoiden käsittelemien mediatiedostojen määrä kasvaa jatkuvasti. Samaan aikaan teknologinen edistys tuo kehittyneitä ratkaisuja yhä useamman organisaation ulottuville sekä mahdollistaa täysin uusia toimintamalleja. Materiaalinhallinnan toimintatapoja kehittämällä organisaatioiden on mahdollista turvata materiaaliensa saavutettavuus ja löydettävyys, tehostaa liiketoimintaansa ja materiaalinhallintaprosessejaan sekä parantaa edellytyksiään muuttuvassa toimintaympäristössä menestymiselle. Avainsanat: Materiaalinhallinta, mediakirjastot ACM-luokat (ACM Computing Classification System, 2012 version): Information systems ~ Multimedia databases Applied computing ~ Business-IT alignment Applied computing ~ Enterprise information systems i
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Science and Forestry, Kuopio School of Computing Computer Science Kääriäinen, Ronja Henriina: Digital asset management in a destination marketing organization Case Kuopio-Tahko Markkinointi Oy Master s Thesis, 67 p. Supervisor of the Master s Thesis: PhD Marko Jäntti December 2019 Abstract: In this master s thesis, the role of media asset management in organizations operating in travel industry is researched using a case study. The goal of the case study is to investigate how digital platforms can be used to improve the management of marketing materials of destination organizations. The case organization Kuopio-Tahko Markkinointi Oy is a destination marketing organization operating in Northern Savonia. During the case study, a comprehensive view of the current digital asset management practices, needs and challenges of the case organization is formed. A broad overview of related terminology is presented, and the role of digital materials in the operations of businesses is examined. Features intrisic to the digital asset management of destination management organizations are identified. The usage of marketing materials in destination marketing organizations is constant and central for their core operations. Therefore organizations should ensure they are able to efficiently use their assets. The amount of digital media being used and handled by destination marketing organizations is increasing constantly. Advance of technology brings highly sophisticated solutions to the reach of a larger share of organizations and simultaneously creates completely novel models of operation. By improving their digital asset management practices, organizations can secure the availability and discoverability of their materials, streamline their business operations as well as digital asset management processes, in addition to improving their prospects of operating successfully in a shifting economic context. Keywords: Digital Asset Management, media libraries CR Categories (ACM Computing Classification System, 2012 version): Information systems ~ Multimedia databases Applied computing ~ Business-IT alignment Applied computing ~ Enterprise information systems ii
Esipuhe Haluan kiittää erityisesti tutkielman ohjaajaa Marko Jänttiä. Lisäksi haluan kiittää kaikkia opintojeni aikana tukenani olleita ihmisiä. Tutkielma on osa Tuottavuutta ja digitaalisia palveluita liiketoiminnan avuksi -hankkeen (ELY-keskus, ESR, S21138) tuloksia. iii
Lyhenneluettelo CMS CM DAM DAMS ECM EDMS EXIF WCM Content Management System; sisällönhallintajärjestelmä Content management; sisällönhallinta Digital Asset Management; digitaalinen resurssienhallinta Digital Asset Management System; digitaalinen materiaalinhallintajärjestelmä Enterprise content management; organisaatioiden sisällönhallinta Electronic Document Management System; sähköinen dokumentinhallintajärjestelmä Exchangeable image file format; eräs kuvatiedostojen metatietoformaatti Web Content Management; web-sisällönhallinta iv
Sisältö 1 Johdanto 1 2 Materiaalinhallinta ja tiedonhallinta 6 3 Materiaalit ja niiden määritelmä 10 3.1 Metatieto................................ 12 3.2 Automaation hyödyntäminen materiaalinhallinnassa.......... 17 3.3 Materiaalin tuotanto........................... 18 4 Materiaalinhallinnan tarpeet 22 4.1 Tiedon saavutettavuus.......................... 24 4.2 Tiedon löydettävyys........................... 26 4.3 Toiminnalliset tarpeet.......................... 28 5 Tutkimusmenetelmät 30 5.1 Tapausorganisaatio........................... 30 5.2 Tapaustutkimus tutkimusmenetelmänä................. 32 5.3 Tiedonkeruumenetelmät........................ 33 5.4 Analyysimenetelmät.......................... 35 6 Tulokset 37 6.1 Millaisia haasteita Kuopio-Tahko Markkinoinnilla on materiaalinhallintaan liittyen?............................. 38 6.2 Millaisia materiaalinhallinnan tarpeita Kuopio-Tahko Markkinoinnilla on?.................................... 40 6.3 Miten muut alan organisaatiot hallitsevat markkinointimateriaalia?.. 44 6.4 Kuopio-Tahko Markkinoinnin materiaalinhallinta........... 46 6.5 Tutkimuksen rajoitteet......................... 59 7 Yhteenveto 61 Viitteet 63 v
Taulukot 1 Kuopiotahko.fi-sivuston mediakirjaston tiedostot tiedostopäätteen mukaan.................................... 32 2 Kuopiotahko.fi-sivuston artikkelit ja tapahtumakalenterin tapahtumat vuosittain................................. 32 3 Tulosten esittelyssä käytetyt lyhenteet.................. 38 4 Kuopio-Tahko Markkinoinnin materiaalinhallinnan haasteet...... 39 5 Kuopio-Tahko Markkinoinnin materiaalinhallinnan haastet soviteltuina kaavoihin............................... 40 6 Kuopio-Tahko Markkinoinnin materiaalinhallinnan tarpeet....... 42 7 Kuopio-Tahko Markkinoinnin materiaalinhallinnan tarpeet soviteltuina kaavoihin............................... 43 8 Aluematkailun organisaatioiden mediapankkien laajuus huhtitoukokuussa 2019............................ 46 9 Kuopiotahko.fi-sivuston artikkelit kielen mukaan............ 54 vi
1 Johdanto Informaation hallinta ja oikean tiedon saatavuus ovat ensisijaisen tärkeitä yritysten liiketoiminnan jatkumisen varmistamiseksi. Yksi informaation hallinnan osa-alue on materiaalinhallinta, joka on tämän tutkielman aiheena. Materiaalinhallintaa on tutkittu eri lähestymissuunnista ja se sivuaa montaa läheistä konseptia, kuten tiedonhallintaa ja sähköisiä dokumenttijärjestelmiä. Sen voidaan katsoa olevan osa organisaatioiden sisällönhallintaa (Enterprise content management, ECM). Liiketoiminnan kilpailullisuus on kasvanut 1990-luvulta nykypäivään osittain sen takia, että teknologia on tehostanut toimintamalleja ja liiketoimintaprosesseja sekä mahdollistanut näiden parannusten tehokkaan toisintamisen eri toimipaikkojen ja myös toimijoiden välillä. Markkinoilla voittaa se yritys, jolla on parhaat prosessit. (McAfee & Brynjolfsson, 2008). Tästä syystä teknologiat, jotka mahdollistavat prosessien digitalisoimisen, yritysten nopean reagoimisen toimintaympäristön muutoksiin sekä toiminnan jatkuvan tehostamisen, ovat tärkeitä liiketoiminnan kannalta. Matkailualan markkinoinnin alueorganisaatioissa hyödynnetään markkinointimateriaalia, joka digitalisaation takia on ensin siirtynyt sähköiseen muotoon ja myöhemmin saataville verkkoon. Sähköisten dokumenttien määrä on kasvanut kaikilla toimialoilla, mutta markkinointialan toimijoilla nämä materiaalit ovat toiminnan keskiössä. Markkinointimateriaalin, mediatiedostojen ja muiden sähköisten resurssien hallintaan panostaminen on liiketoiminnan tehostamisen kannalta mielekästä. Materiaalinhallintaa yritystoiminnassa on tutkittu verrattain vähän. Osittain tähän on vaikuttanut se, että materiaalinhallinnan määritelmä on häilyvä ja ero muihin tutkimusaloihin pieni. Yleisemmällä tasolla tiedon säilytystä ja informaationhallintaa on tutkittu paljon eri konteksteissa ja toimialoilla. Materiaalinhallinnan tutkimus on sijoittunut enemmän 2000-luvun alkuun. Materiaalinhallinnan määritelmää käsitteleviä artikkeleita ovat julkaisseet esimerkiksi Wager (2005) sekä Weinstein (2005). Materiaalinhallinnasta on myös julkaistu useita kirjoja. Digitaalista materiaalihallintaa käsitteleviä yleisteoksia ovat kirjoittaneet Austerberry (2012) sekä Regli (2016). Keathley (2014) käsittelee materiaalinhallintaa mediaprojektien hallinnan näkökulmasta. Mauthe ja Thomas (2005) keskittyvät materiaalinhallintaan ja sisällönhallintaan. Krogh (2009) käsittelee aihetta erityisesti valokuvaajien näkökulmasta. Materiaalinhallinnalle on muodostunut useita eri termejä, joilla on pieniä vivahde- 1
eroja. Ne kaikki käsittelevät samaa peruskysymystä: miten varmistetaan, että organisaation jäsenet pääsevät käsiksi tarvitsemaansa materiaaleihin helposti ja nopeasti? Wagerin (2005) mukaan materiaalinhallinta, digitaalisten resurssien hallinta, aineistonhallinta, sisällönhallinta ja dokumenttien hallinta kuvaavat kaikki lähestymistapoja tähän kysymykseen, mutta kyseisillä termeillä on kuitenkin sävyeroja ja omat vakiintuneet käyttötapansa. Laudonin & Laudonin (2011) mukaan Enterprise content management system (ECM) on järjestelmä, joka mahdollistaa tiedon keräämisen, tallentamisen, hakemisen, jakelun ja säilyttämisen organisaatioissa. Niihin kuuluvat yrityksen tietovarannot, joissa säilytetään muun muassa dokumentteja, ja joiden avulla voidaan hallinnoida strukturoitua sekä ei-rakenteista tietoa. (Laudon & Laudon, 2011). Heidän esimerkissään kaivosyritys käyttää ECM-järjestelmää CAD-piirrosten, sopimusten, ja erilaisten raporttien säilyttämiseen. ECM-järjestelmien ja sähköisten dokumentinhallintajärjestelmien (EDMS) välinen ero on pieni, ja Paramonovan (2016) mukaan kyseiset termit vastaavat toisiaan merkitykseltään. Hän toteaa tutkimuksessaan, että EDMS-järjestelmien luokittelu on haasteellista. Paramonovan määritelmän puitteissa kaikki materiaalinhallintajärjestelmät ovat sähköisiä dokumentinhallintajärjestelmiä, sillä hän kuvaa EDMSjärjestelmiä tietojärjestelmiksi, jotka tarjoavat ympäristön dokumenttien keräämiseen, käsittelyyn, saavuttamiseen sekä käyttökulkujen hallintaan. (Paramonova, 2016). Sisällönhallinta (Content management, CM) tarkoittaa yleensä kontekstista riippuen joko laajaa yläkäsitettä kaikelle materiaalin, tekstin, kuvien sekä muun sisällön hallintaan tarkoitetuille järjestelmille, tai vaihtoehtoisesti sillä viitataan pelkästään websisällön ja verkkosivujen sisällönhallintajärjestelmiin. Esimerkiksi Austerberry (2012) täsmentää sisällönhallinnalla tarkoitettavan usein web-sisällönhallintaa (Web Content Management, WCM). Mauthe ja Thomas (2004) käyttävät termiä CMS kaikista järjestelmistä, joiden avulla hallinnoidaan mediasisältöä sekä siihen liittyvää metadataa. Wager määrittelee sisällönhallinnan säilöttyjen ja järjestelmästä noudettujen digitaalisten resurssien käyttönä (Wager, 2005). Keathley (2014) määrittelee sisällönhallintajärjestelmät (Content management system, CMS) verkkosivujen luomiseen tarkoitetuiksi työkaluiksi, joissa voi olla myös mediakirjastoelementti, mutta joiden tarkoitus ei ole toimia resurssin loppusijoituspaikkana. Digitaalisten resurssien hallinta (Digital asset management, DAM) on liiketoiminnan strategia, jonka tavoitteena on lisätä liiketoiminnan kannattavuutta (Wager, 2005; Aus- 2
terberry, 2012) ja vähentää työnkulkuun sekä prosessien kiertoon kuluvaa aikaa (Wager, 2005). Monessa lähteessä käytetään käsitteitä digitaalisten resurssien hallinta (DAM) sekä digitaalisten resurssien hallintajärjestelmä (DAMS) toistensa synonyymeinä. Esimerkiksi Keathley (2014) käyttää kumpaakin muotoa: (...) what a DAM system is (...) (ss. 1), What a DAM Is and Isn t (ss. 3), viitaten kummassakin DAM-järjestelmään. Myös Krogh (2005) käyttää kirjassaan määritelmää, jonka mukaan digitaalisten resurssien hallinnan ohjelmistot (DAM software) ovat ohjelmistoja, joista voi olla hyötyä mediatiedostoja hallittaessa. Hänen näkemyksensä mukaan esimerkiksi tiedostoselaintai varmuuskopiointiohjelma voi myös olla DAM-ohjelmisto. Laaja nimeämisskaala hankaloittaa tiedonhakua sekä järjestelmien vertailua keskenään. Keathley (2014) toteaakin, että markkinoilla olevien tiedonhallintajärjestelmien taso ja ominaisuudet vaihtelevat merkittävästi, koska kaupalliset toimijat ovat vapaita kutsumaan järjestelmiään valitsemillaan nimillä. Hän syyttää järjestelmätoimittajia siitä, että alun perin eri tarkoituksiin kehitettyjä järjestelmiä on brändätty harhaanjohtavasti tiedonhallintajärjestelmiksi. Mauthe ja Thomas (2004) taas näkevät resurssinhallintajärjestelmillä (DAM) ja sisällönhallintajärjestelmillä (CMS) olevan erona lähinnä sen, että DAM yleensä sisältää resursseja, joilla on korkeampi rahallinen arvo, ja joiden käyttöoikeuksien hallinta on merkittävä vaatimus järjestelmän toimintojen suhteen. Myös Austerberry (2012) määrittää resurssin (asset) sen arvon sekä käyttöoikeuksien mukaan. Tätä määritelmää kommentoi Cocciolo (2016), joka käsittelee tiedostojenhallintaa arkistonhoitajien näkökulmasta: arkistoon talletettavan resurssilla (tietueella) ei tarvitse olla rahallista arvoa. Tämä näkemysero on yksi tekijä, joka aiheuttaa konflikteja arkistonhoitajien ja DAM-asiantuntijan välille Cocciolon tapaustutkimuksessa. Toisaalta myöhemmin Austerberry myös toteaa, että jokaisella nykyajan yrityksellä on digitaalisia resursseja, vaikka ne olisivat vain tekstinkäsittelyohjelman tiedostoja tai laskentataulukoita, joilla ei sinänsä ole helposti mitattavissa olevaa rahallista arvoa (Austerberry, 2012). Yakel (2007) määrittelee digitaalisen arkistoimisen, säilönnän sekä digitaalisten resurssien hallinnan kuuluvan digitaalisen kuratoinnin (Digital Curation) muodostaman sateenvarjon alle. Yakel määrittelee digitaalisen kuratoinnin tarkoittavan informaatioalan ammattilaisten aktiivista osallistumista hallintotoimiin, joiden tarkoitus on digitaalisen tiedon tulevan käytön mahdollistaminen. Hänen mukaansa kuratoinnille on 3
kuitenkin myös useita muitakin määritelmiä, joista osa on ristiriidassa keskenään. Tässä tutkielmassa ei perehdytä arkistoimiseen eikä kuratointiin, eikä oteta laajemmin kantaa niiden rooliin suhteessa materiaalinhallintaan. Mediaresurssien hallinta (Media asset management, MAM) Wagerin mukaan eroaa DAMista siten, että DAM on strategisemman tason toimintaa, kun MAM yleensä keskittyy strategian toteuttamiseen taktisella tasolla. Austerberryn (2012) johdannossa MAM esiintyy erityisesti mediatiedostojen digitoimisen alkuaikojen jäänteenä. Hänen mukaansa MAM syntyi, kun teippipohjaisten tallennusjärjestelmien hallintaan käytettyä kirjastomaista katalogia ei voitu käyttää enää digitaalisten videotiedostojen etsimiseen ja luettelointiin. Regli (2016) taas käyttää lyhennettä MAM viittaamaan markkinointiresurssien hallintaan (Marketing Asset Management). Regli (2016) määrittää digitaalisen resurssienhallintajärjestelmän (Digital Asset Management System) tietojärjestelmäksi, joka tarjoaa turvallisen ympäristön digitaalisiksi resursseiksi tunnistettavien mediaresurssien luomiseen, hallinnoimiseen, organisoimiseen, tuottamiseen, jakeluun sekä potentiaalisesti kaupallistamiseen. Hän tunnistaa myös DAM-termin pirstaloitumisen, joka johtuu hänen mukaansa DAM-järjestelmien juurista kolmella eri alalla. Samankaltaisia DAM-järjestelmiä syntyi palvelemaan kuvakatalogien hallinnan, digitaalisten julkaisijoiden sekä videoeditoinnin tarpeita. Nykyään digitaalisia materiaalinhallintajärjestelmiä käytetään monenlaisen multimediasisällön (rich media) hallintaan. (Regli, 2016). Regli edustaa uusimpia näkökulmia DAM-kirjallisuudessa, jossa näkökulma on siirtynyt enemmän sisällön säilyttämisestä ja organisoimisesta kohti sisällön rikastamista, resurssien toisiinsa linkittämistä ja käsittelemistä osana työnkulun prosesseja. Myös sähköisten dokumenttien ja asiakirjojen hallintaan käytettäviä työkaluja ja menetelmiä voidaan käyttää usein mediaresurssienkin hallintaan. Esimerkiksi tiedonhallintajärjestelmiä koskevassa ISO 15489 -standardissa todetaan tietueiden voivan sisältää mitä tahansa informaatiota (ISO, 2016), joten standardin periaatteita ja menettelytapoja olisi hyvinkin mahdollista soveltaa myös materiaalinhallintaan. Tässä tutkielmassa käytetään tietojärjestelmässä säilöttävistä tiedostoresursseista termiä materiaali. Englanninkielinen vastine on resource tai digital asset. Suomenkielinen terminologia ei ole täysin vakiintunutta. Myös nimityksiä dokumentti, tiedosto, tietue ja resurssi käytetään puhuttaessa materiaaleista, joita erilaisiin materiaalinhallintajärjestelmiin ja digitaalisiin varastoihin säilötään. Näistä kuitenkin esimerkiksi tietue 4
record voi kantaa lainsäädännöllistä erityismerkitystä (Healy, 2010) ja virallisilta tietueilta (authoritative record) odotetaan autenttisuutta, luotettavuutta, eheyttä sekä käytettävyyttä (ISO 2016). Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten digitaalisilla alustoilla voidaan parantaa matkailutoimijoiden markkinointimateriaalin hallintaa. Tätä varten selvitetään, millaisia materiaalinhallinnan haasteita ja tarpeita matkailualan toimijoilla on, mitä teknologioita aluemarkkinoinnin organisaatiot käyttävät markkinointimateriaalin hallintaan sekä mitä ominaisuuksia matkailualan toimijoiden materiaalinhallintajärjstelmältä edellytetään. Tutkielman tutkimusmenetelmänä käytettiin tapaustutkimusta. Tapaustutkimuksen aineistona käytettiin haastatteluja, digitaalisia tietueita, osallistuvaa sekä suoraa havainnointia ja fyysisiä artefakteja. Tapaustutkimuksessa tunnistettiin Kuopio-Tahko Markkinoinnin materiaalinhallinnan tarpeita sekä haasteita. Tutkimuskysymykseksi muotoutuivat seuraavat: 1. Millaisia haasteita Kuopio-Tahko Markkinoinnilla on materiaalinhallintaan liittyen? 2. Millaisia materiaalinhallinnan tarpeita Kuopio-Tahko Markkinoinnilla on? 3. Miten muut matkailun alueorganisaatiot hallitsevat markkinointimateriaalia? 4. Mitä ominaisuuksia ja toimintoja materiaalinhallintaan liittyy? Tutkielma koostuu seitsemästä luvusta. Johdannossa esiteltiin aihe sekä siihen liittyvää terminologiaa. Luvussa 2 käsitellään materiaalinhallintaa laajempana kokonaisuutena sekä sen suhdetta tiedonhallintaan. Luvussa 3 käsitellään materiaalinhallinnassa käsiteltäviä dokumentteja ja niiden ominaisuuksia. Luvussa 4 käydään läpi materiaalinhallintaan liittyviä tarpeita, jotka oli tunnistettavissa aihepiiriä käsittelevästä kirjallisuudesta. Luvussa 5 esitellään tapaustutkimus tutkimusmenetelmänä sekä tutkimuksessa käytettävät aineistonkeruun ja analyysin menetelmät. Luvussa 6 esitellään tutkielman tulokset, ja luvussa 7 tutkielman yhteenveto. 5
2 Materiaalinhallinta ja tiedonhallinta Informaatiomateriaalien järjesteleminen, kuvailu ja säilöminen ovat olleet ihmiskunnan tiedonhallinnan tarpeita siitä lähtien, kun informaatiomateriaaleja on ollut olemassa. Keathleyn (2014) mukaan miimeisen sadan vuoden aikana syntynyt informaatiotutkimuksen tieteenala käsittelee näitä käytäntöjä, joiden tutkimiseen on käytetty miljoonia tunteja. Informaation hallintaan ei ole olemassa täydellistä toimintatapaa, joka soveltuisi kaikkiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Tiedon löytämisen ongelman ikiaikaisuus voi olla joko lannistavaa tai lohduttavaa. Informaation hallinta on yksi avainmekanismeista, joiden avulla organisaation tehokkuutta ja operatiivista hyötysuhdetta voidaan nostaa (Hicks & al., 2006; Laudon & Laudon 2011). Informaation hallinta (information management) tarkoittaa laajemmin niitä toimenpiteitä, mitä organisaatiot tekevät tiedon säilyttämisen, keräämisen, siirtämisen ja arkistoinnin suhteen. Sen tavoitteena on huolehtia siitä, että oikea informaatio on saatavilla silloin kun sitä tarvitaan. Informaation hallinta on käsitteenä laajempi kuin materiaalinhallinta ja käsittää myös muiden dokumenttien, kuten sopimusten, laskujen ja muistiinpanojen hallinnan. Tiedonhallinta (knowledge management) taas yleisesti tarkoittaa organisaatioiden tietämyksen hallintaa, jolla varmistetaan että työntekijöiden hiljainen tieto (tacit knowledge) voidaan jakaa, välittää ja säilyttää organisaation sisällä. Tiedonhallinta myös ohjaa asiakastiedon hankintaa, jatkuvaa toiminnan kehittämistä, osaamisen kehittämistä sekä innovaatioiden tuottamista (Davenport & Prusak, 1998). Kuten Hicks & al (2006) toteavat, ero informaation- ja tiedonhallinnan välillä on pieni, sillä kummatkin käyttävät samaa terminologiaa, teknologioita ja työkaluja. Lisäksi monet tiedonhallinnan projektit sisältävät merkittävän informaationhallinnan elementin (Hicks & al., 2006). Digitaalisten materiaalien määrä kasvaa monissa yrityksissä jatkuvasti. Laajoja tietomassoja käsitellessä tiedon löytämisen rooli korostuu. Informaatiota on usein liikaa, mikä tekee dokumenttien hallinnasta vaikeaa (Henderson, 2005). Johnson & al (2005) esittävät, että tulevaisuuden liiketoimintaedun kasvu ei tapahtuisi mitään tiettyjä teknologioita käyttämällä, vaan käyttämällä saatavilla olevia ratkaisuja kaikkein tuottavimpien työntekijöiden tehokkuuden nostamiseksi. Uusimpien digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoon keskittymällä yritys ei voi saavuttaa liiketoimintaetua, koska 6
myös kilpailijoilla on yleensä pääsy samoihin teknologioihin. Työntekijöitä voimaannuttamalla yritys saavuttaa kilpailuetua, joka on pysyvämpää. Johnson & al.:n mukaan teknologiaa voi hyödyntää tähän kolmella tavalla: käyttämällä automaatiota eliminoimaan matalan tason rutiintehtäviä, käyttämällä teknologian avulla tuotettua informaatiota nopeuttamaan, tukemaan ja skaalaamaan päätöksentekoa, tai käyttämällä teknologiaa ponnistinlautana ei-rutiininomaisisten työtehtävien tekemiseen entistä merkityksellisemmiksi ja laajamittaisemmiksi. Tehokas materiaalinhallinta voi vähentää rutiinitehtävien tarvetta (Krogh, 2005), tarjota päätöksentekoa tukevia taustatietoja sekä mahdollistaa täysin uusia toimintamalleja (Solomon, 2010). Eri alan toimijoilla on luonnollisesti erilaisia tarpeita digitaalisten resurssien hallinnalle. Esimerkiksi taidemuseon materiaaliarkiston käyttötarpeet ovat jokseenkin erilaiset kuin pienyrityksen dokumentinhallintajärjestelmän. Akateemiset ja voittoa tavoittelemattomat toimijat suosivat usein digitaalisia tietovarantoja, arkistoja tai kirjastoja (Digital repositories, archives, libraries) (Monson, 2017). Näiden järjestelmien perustoiminnallisuudet ovat usein erittäin samankaltaisia digitaalisiin resurssinhallintajärjestelmiin nähden, mutta niitä markkinoidaan erityisesti kirjasto- ja kulttuurialan toimijoille, sillä niissä on erityisiä räätälöityjä kulttuurialan toimintoja, joita niiltä edellytetään. (Monson, 2017). Joskus organisaatiot yhdistelevät markkinoilla olevia järjestelmiä. Off-the-shelf -tyyliset, generalisoidut sovellukset tai palvelut kattavat joskus jopa suurimman osan käyttötarpeista. Yritysten pitääkin usein arvioida, onko tarjottu ratkaisu tarpeeksi kattava ja missä ollaan valmiita joustamaan toiveista. Toisaalta useiden erillisten palveluiden käyttö mahdollistaa laajemman toiminnallisuuksien kirjon, mutta toisaalta se lisää toimintaympäristön kompleksisuutta ja eriyttää sisällöt omiin datasiiloihinsa, jolloin löydettävyys kärsii. Bharadwaj & al (2013) odottavatkin, että yritysten intresseissä on jatkossa yhä vahvemmin modularisoida liiketoimintaprosesseja ja hyödyntää valmiita plug-and-play -toiminnallisuuksia, joilla voidaan yhteenliittää digitaalisia resursseja toisiinsa. Mitä laajempaa tietomassaa halutaan hallita, sitä oleellisempaa on tiedon löydettävyys. Yleinen ratkaisu tähän on materiaalin kategorisointi eri luokittelujen mukaan, tiedon ryhmittely (esimerkiksi kansioilla tai avainsanoilla) ja metadatan hyödyntäminen (Fu & Rui, 2016). Uutena lähestymistapana löydettävyyden parantamiseen on noussut esille kuvantunnistuksen, syväoppimisen ja muun sisällön analysoinnin mahdollistama älykäs automaatio (LeCun, Bengio & Hinton, 2015). 7
Materiaalinhallintajärjestelmien ydintarpeita ovat sisältöjen kokoaminen, katalogisointi ja tallentaminen digitaalisessa muodossa. Sisältöön yhdistetään käytännössä aina myös metadataa, jonka muokkaaminen ja hallinnointi helpottaa mediasisältöjen hakua, selaamista ja indeksointia. Toinen ydintarve on mediatiedostojen julkaiseminen ja toimittaminen niille tahoille, jotka niitä tarvitsevat. Pelkistetysti tämä voi tapahtua tiedostoja kopioimalla ja vaikkapa sähköpostin välityksellä. Monet pienyritysten käyttämistä tiedonhallintajärjestelmistä ovat nykyään pilvipalvelupohjaisia, ja niissä voi jakaa pääsyn valittuihin mediaresursseihin myös organisaation ulkopuolisille tahoille. Kehittyneemmissä tiedonhallintajärjestelmissä on yksityiskohtaiset pääsynhallinnan työkalut sekä jakeluun vaadittavia, mediaformaattien muunnoksiin käytettäviä toimintoja. Tiedostoista halutaan arkistoida usein alkuperäisversio. Joissain järjestelmissä on mahdollista automaattisesti muuntaa tiedosto toiseen muotoon tai suorittaa sille muita operaatioita, esimerkiksi rajata sitä tai pienentää sen kokoa. Nämä eivät kuitenkaan ole perustavanlaatuisia ominaisuuksia, vaan periaatteessa medianhallintajärjestelmä voi olla tietokoneen tiedostorakenne tai fyysisten materiaalien tapauksessa niiden kokoelma. (Monson, 2017; Austerberry, 2012). Samoin kuin tiedostot voidaan tallentaa monella erilaisella tavalla, ne voidaan myös julkaista tai toimittaa eteenpäin monella tapaa. Internetin yhteisökuvapalvelu Flickr ja videopalvelu Vimeo mahdollistavat mediasisältöjen jakamisen tavalla, jota on mahdollista käyttää korvaamaan materiaalinhallintajärjestelmän erikoistuneempia toimintoja. Joissain materiaalinhallintajärjestelmissä on mahdollista seurata käyttökertojen määrää tai vielä yksityiskohtaisemmin tarkkailla käyttäjäkohtaisten latauslinkkien tai tunnusten käyttöä. Tällöin voidaan seurata, ketkä tahot käyttävät tiettyä resurssia. Seurantajärjestelmät jopa mahdollistavat tulevaisuudessa uusia liiketoimintamalleja (Solomon, 2010). Seurantatoimintojen merkitys on suuri erityisesti sellaisille yrityksille, joissa materiaalin käyttöoikeuksia ja lisensointia halutaan valvoa tarkasti, tai materiaalinhallintajärjestelmää käyttää materiaalin myymiseen. Jos materiaalipankkiin yhdistyy mediatiedostojen verkkokauppa, yksityiskohtaiset kävijätilastot auttavat kehittämään myyntistrategioita. Kuitenkin myös materiaalipankeissa, joita ei käytetä myytävän median sisällöille, saatetaan käyttää tälläisiä analyyttisiä ominaisuuksia. Yhdestä resurssista saadaan 8
enemmän hyötyä, jos tiedostoa voidaan käyttää useaan kertaan. Silloin kustannukset käyttökertaa kohden ovat pienet. Seuranta myös mahdollistaa resurssien tarjoamisen hakutuloksissa ns. suosituin ensin- lajittelulla, joka edistää käyttäjien orgaanista materiaalin löytämistä. Materiaalinhallintajärjestelmillä ja muilla järjestelmillä on selkeitä eroavaisuuksia. Yksinkertaisetkin sisällönhallintajärjestelmät tarjoavat tiedostojärjestelmäpohjaiseen tallennukseen verrattuna kehittyneitä toimintoja ja palveluita, joita voivat olla esimerkiksi median indeksointi, automaattinen tiedon nouto sekä suoratoisto (Mauthe & Thomas, 2005). Näitä voivat olla myös erilaiset kehittyneet, automatisoidut sisällöntunnistukseen perustuvat hakutyökalut tai metatiedon lisäämiseen käytettävät toiminnot, joita käsitellään luvussa 3.2. Materiaalinhallintajärjestelmät (Digital Asset Management System) eroavat tiedostojen säilytys-, jako- ja synkronointipalveluista käyttötarkoitukseltaan ja kohdeyleisöltään. Joidenkin organisaatioiden tarpeisiin soveltuu yksinkertaisempi järjestelmä, kun taas joillakin on erityisiä tarpeita, joita varten tarvitaan kattavampi ratkaisu tai jopa rakennetaan räätälöity järjestelmä. Digitaalisten tiedonhallintajärjestelmien kirjo johtuu osittain näistä erilaisista tarpeista, joita on vaikea täyttää yhdellä järjestelmällä, jollei se ole modulaarinen (Mauthe & Thomas, 2005). Monsonin (2017) mukaan materiaalinhallintajärjestelmät koostuvat pohjimmiltaan kuitenkin tiedon säilytykseen käytettävästä tietokannasta, sisällön etsimiseen ja noutamiseen vaadittavasta indeksointijärjestelmästä, sekä sisällön käsittelemiseen tarvittavasta käyttöliittymästä. Näiden ydintoimintojen lisäksi järjestelmässä voi olla vaihtelevan paljon muita osia, joiden monimutkaisuus vaihtelee järjestelmäkohtaisesti. 9
3 Materiaalit ja niiden määritelmä Erilaisiin tietojärjestelmiin säilöttäviä tiedostoresursseja eli materiaaleja on useanlaista ja materiaalien ominaisuudet vaihtelevat. Tässä luvussa käsitellään materiaalien ominaisuuksia sekä niihin liittyvien prosessien, kuten materiaalintuotannon ja versionhallinnan, piirteitä. Materiaalien elinkaareen kuuluu niiden luominen, käyttö, sekä mahdollisesti arkistoiminen pitkäaikaista säilytystä varten tai tuhoaminen. Joidenkin näkemysten mukaan mediaresursseilla ei ole vanhenemispäivää, vaan resurssin on kannattavaa olla saatavilla hallintajärjestelmässä ikuisesti (Keathley, 2014; Krogh, 2005). Myös arkistoiminen terminä saattaa tarkoittaa eri asioita: Krogh (2005) tarkoittaa niillä tiedostoja, jotka ovat pitkäaikaisessa säilytyspaikassa ja jotka pidetään turvassa varmuuskopioinnin avulla. Krogh kuitenkin edellyttää, että arkistoituihin tiedostoihin tulee tarjota yhtälainen pääsy, toisin kuin esimerkiksi Keathley (2014), jonka mukaan esimerkiksi tiedostojen vanhojen versioiden arkistoiminen oletusarvoisesti merkitsee sitä, että niiden saatavuus voi olla rajoittunutta: yleensä vain ylläpitäjä pääsee käsiksi arkistoituihin versioihin. Lisäksi joissain tapauksissa arkistoimisen status voi olla lakien tai säädösten noudattamisen kannalta merkityksellinen (Keathley, 2014). Materiaaleja voidaan kategorisoida esimerkiksi niiden käyttötarkoituksen tai tiedostotyypin pohjalta. Sisältöjen kategorisointimallit voivat vaikuttaa järjestelmän käyttötapaan, tai olla puhtaasti konseptuaalisia ryhmittelyn työkaluja. Usein käyttäjillä on oma mentaalinen kuva sisältöjen suhteen niiden luokittelusta järjestelmään kuuluviin ja järjestelmän ulkopuolisiin materiaaleihin. Tämä kuva voi joskus olla ristiriidassa saman järjestelmän eri käyttäjien kesken. Mauthe & Thomas (2005) jakavat sisällön kolmeen tyyppiin: diskreettiin (discrete) ja jatkuvaan (continuous) mediaan sekä näiden yhdistelmään. Diskreetti media kuvaa sisältötyyppiä, joka on aikariippumaton. Sen kuluttaminen ja seuraaminen ei ole sidonnainen aikaan. Diskreettejä medioita ovat esimerkiksi kuvat, teksti ja grafiikka. Jatkuvia medioita ovat videot, ääni ja animaatiot. Yhdistelmissä on kyse esimerkiksi videon ja tekstin yhdistämisestä niin, että teksti on osa videota. Keathley taas jakaa materiaalit staattisiin ja eläviin resursseihin. Staattiset resurssit eivät itsessään oletusarvoisesti muutu, mutta jos niihin tarvitsee kuitenkin tehdä päivityksiä, syntyvä uusi tiedosto tulee lisätä omana resurssinaan järjestelmään ja linkittää 10
jollain yhteydellä aiempaan resurssiin. Keathleyn mukaan elävien resurssien tiedetään tarvitsevan muutoksia, hyväksyntää tai päivittämistä ajan mittaan, ja niiden hallintaan voi käyttää versiointia tai työnkulkuja (workflows). (Keathley, 2014). Materiaalia on mahdollista ryhmitellä myös tiedon rakenteellisuuden mukaan. Esimerkiksi Austerberry (2012) mainitsee rakenteellisten (structured) sekä ei-rakenteellisten dokumenttien eroina sen, että jälkimmäisiä on vaikea tallettaa tietokantaan, koska niiden sisältämä informaatio ei ole yhdenmukaista. Materiaaleja voidaan käsitellä myös kokoelmatasolla. Keathley (2014) esittelee Henry J. Gwiazdan vuonna 1987 sisällön ryhmittelyyn kehittämän menetelmän, joka kuvaa ryhmittelyn tasoja materiaalin tallettamiselle. Sisällönhallintajärjestelmiin on mahdollista tallettaa materiaalia yleensä myös kokoelmina, jotka sisältävät useita yksittäisiä elementtejä, tai jokainen resurssi omana, erillisenä, haussa löydettävänä yksikkönään. Gwiazdan tasot ovat A, B ja C. A-tasolla käsittely tapahtuu yksittäisen nimikkeen kohdalla, jolloin esimerkiksi jokaiseen valokuvaan lisätään metatietoja ja hakutuloksissa näytetään kuvakohtainen esikatselukuva. B-tasolla nimikkeet ryhmitellään kansioihin, jolloin järjestelmään lisätään kokoelma materiaaleja yhdellä kertaa. Keathley käyttää esimerkkinä kaikkien yhdestä mallista yhtenä kuvauskertana otettujen valokuvien kokoamista samaan kansioon. B-tason kokoelma voi näkyä hakutuloksissa esikatselukuvana tai kansiokuvakkeena. Metatieto lisätään kansioon, ei yksittäisiin resursseihin sen sisällä. Keathleyn mukaan Gwianda kuvaa C-tason ryhmää laatikkotasona (box level), joka on todennäköisesti peräisin fyysisten dokumenttien aikakaudelta. C-tasolla laaja ryhmä dokumentteja niputetaan yhteen, esimerkiksi yksittäiseen projektiin liittyvät kaikki dokumentit voidaan koota C-tason käsittelyllä yhdeksi kansioiden joukoksi. Keathleyn mukaan käyttäjät odottavat usein järjestelmältä kaikkien resurssien saatavuutta A-tason tarkkudella, mutta A-tason prosessointi vaatii paljon aikaa ja työtä. Tästä johtuen on yleistä, että tasoja yhdistellään. Tärkeimmät ja käytetyimmät resurssit käsitellään A-tasolla. Samalla B- ja C- tasoja hyödynnetään sellaisissa tapauksissa, joissa odotettavissa ei ole resurssin merkittävää uudelleenkäyttöä (Keathley, 2014). Materiaalikokoelmasta on järkevää puhua silloin, kun hallinnoitavat materiaalit muodostavat selkeästi jonkun yksittäisen kokonaisuuden. Joskus kokoelman raja määräytyy käytettävän ohjelmiston perusteella: materiaalit, jotka ovat saatavissa tietyssä jär- 11
jestelmässä tai joita hallinnoidaan tietyllä työkalulla, voivat muodostaa konseptuaalisen kokoelman. Käyttäjästä ja näkökulmasta riippuen esimerkiksi kuvapankissa olevat kuvat saattavat muodostaa oman kokoelmansa. Vaihtoehtoisesti taas kuvapankki saatetaan nähdä vain julkaisukanavana, jolloin kuvien ei koeta liittyvän toisiinsa osana kokoelmaa. 3.1 Metatieto Resursseihin liittyy aina metatietoa tai metadataa, joka kuvailee resurssia tavalla tai toisella. Mauthen ja Thomaksen (2005) mukaan metadataa tarvitaan sisällön kuvaamista, löytämistä ja noutamista varten. Tiedostojärjestelmän tiedostonimi on esimerkki metatiedosta, kuten myös tiedoston luomisajankohta. Tiedonhallintajärjestelmät voivat käyttää näitä metatietoja esimerkiksi sanahaun hakukriteereinä, kategorisoidun haun kategorioina sekä hakutulosten suodattamiseen ja järjestämiseen. Metatiedon tehtäviksi on mahdollista määritellä sisällön haettavuuden ja saavutettavuuden mahdollistaminen, kontekstin tarjoaminen, käyttöoikeuksien määrittely, käyttöhistorian tallettaminen ja pitkällä aikavälillä jopa sisältöjen arvon määritteleminen (Regli 2016, ss. 11). Metatiedon tyyppejä voidaan luokitella eri kategorioihin. Esimerkiksi Mauthe ja Thomas (2005) erottavat sisältöä kuvaavan metadatan sen tiedostomuotoon liittyvistä ja säilytystä kuvaavasta metadatasta. Sisältöön liittyvä metatieto koostuu Mauthen ja Thomaksen määritelmässä sisällön muodon tiedoista, indeksointitiedoista, sekä oikeuksiin liittyvästä tiedosta. Muotoon liittyviin tietoihin kuuluvat esimerkiksi otsikko, alaotsikko, kesto, sekä mediassa esiintyvät henkilöt. Sisällön indeksointiin liittyvää tietoa ovat esimerkiksi avainsanat, sisällön tekstimuotoinen kuvaus ja luokittelu. Oikeuksienhallintaan liittyviä tietoja ovat esimerkiksi oikeuksien omistajan tiedot ja käyttöoikeuden tila. (Mauthe & Thomas, 2005). Metatietoa voi olla myös resurssin työnkulun tila tai kommentit. Krogh jakaa metatiedon kolmeen kategoriaan: automaattisesti lisättävään metadataan sekä käyttäjän itsensä lisäämään metadataan, joka on joko yksilöllistä tai massalisättyä (Krogh, 2005). Krogh mainitsee automaattisen metadatan lähteinä kameran EXIFtiedot sekä käyttöjärjestelmän luomat tiedostorakenteeseen liittyvät metatiedot. Automaattista metatiedon lisäämistä käsitellään myöhemmin tässä kappaleessa lisää. Mauthe ja Thomas mainitsevat myös pääteltävissä olevien metatietojen olevan oma 12
Kuva 1: Mediatiedoston metatietojen tarkastelua Windows 10-käyttöjärjestelmässä. tyyppinsä. Joitain metatietoja voidaan kerätä automaattisesti mediatiedostoa järjestelmään lisättäessä (Mauthe & Thomas, 2005). Automaattiseen metatietoon kuuluu heidän mukaansa esimerkiksi kamerasta saatavat EXIF-tiedot valokuvissa sekä tiedoston ominaisuudet, joita käyttöjärjestelmä esittää. Käytännössä vaikkapa tiedoston koko, luomis- ja muokkauspäiväys sekä tiedostonimi ovat automaattista metatietoa. Regli (2016) määrittelee kolme kategoriaa metatiedolle: implisiittinen, eksplisiittinen sekä johdettu metatieto. Implisiittinen metatieto on itsessään osa tiedostoa, esimerkiksi tiedostokoko tai -muoto sekä tekijä. Eksplisiittistä tietoa on kaikki käyttäjän tai automaattisen prosessin lisäämät tiedot, jotka joko vaativat arviokykyä (kuten aiheen, kategorian tai laatuluokituksen antaminen) tai jotka ylikirjoittavat implisiittisiä tietoja (esimerkiksi vaihtavat tekijän nimen). Johdettuihin (derived) metatietoihin kuuluvat kaikki ne muut tiedot, jotka voidaan kerätä tiedostoa analysoimalla. Näitä voivat olla esimerkiksi PowerPoint-diaesityksen tekstisisältö tai viittaus toiseen relevanttiin resurssiin. (Regli, 2016). Metatietoja on myös mahdollista lisätä automaattisesti. Automaattisesti lisättävissä olevien metatietojen osuus on laajentunut viime aikoina sisältämään myös kuvassa tai videossa esiintyvien värien, aiheiden, henkilöiden ja paikkojen tunnistamisen sekä puheen muunnoksen tekstimuotoon. 13
Automaatiota käytetään usein metatiedon lisäämisen nopeuttamiseen. Metatiedon lisääminen kasvattaa itse resurssien arvoa (Krogh, 2005), koska laadukas metatieto parantaa haun toimivuutta. Kroghin näkemyksen mukaan liiallisen yksityiskohtainen metadatan manuaalinen lisääminen käsin on ajan tuhlausta, ja syötettäviä tietoja kannattaa priorisoida. Kuvantunnistuksen ja muun sisältöä ymmärtävän automaation avulla voidaan kuitenkin saavuttaa tämä metatiedon lisäämisen hyöty ilman siihen kuluvaa ajankäyttöä. Keathley (2014) tunnistaa, että manuaalinen tiedon lisääminen on työlästä, etenkin jos käsiteltävää materiaalia on kerralla paljon. Hän ehdottaa, että tekemällä metatiedon lisäämisestä mahdollisimman helppoa, kynnys materiaalin avainsanojen lisäämiseen laskee. Käyttäjiltä voi kysyä tärkeimpiä tietoja hyödyntämällä valmiita vaihtoehtoja. Jos pakollisia täytettäviä kenttiä on vähemmän kuin kolme tai neljä, osallistuminen tietojen lisäykseen on Keathleyn mukaan yleensä suopeampaa. Kao & al (2003) toteavat, että käyttäjät ovat vastahakoisia lisäämään metatietoja luomiinsa tai hallinnoimiinsa tiedostoihin. Tämän suhteen tilanne kuitenkin vaikuttaa olevan muuttuvassa tilassa: Nov & Ye (2010) esittävät, että asiasanojen ja tunnisteiden (tag) lisäämisen suosio on kasvanut viime aikoina. Tähän voi vaikuttaa mediatottumusten muutos: ihmiset ovat oppineet käyttämään aihetunnisteita eli hashtagejä esimerkiksi Twitterin ja Instagramin takia. Solomon (2010) ehdottaa mahdollisimman yksinkertaista metatietorakennetta, koska monimutkaisuus lisää käytön vaivalloisuutta, joka taas vähentää todennäköisyyttä sille, että metatietoja syötetään järjestelmään. Hän pitää metatietojen keräämistä kuitenkin tärkeinä materiaalinhallintajärjestelmän toiminnalle. Solomonin mukaan metatietomallien suunnittelu DAM-strategian alussa on kriittistä menestyksen kannalta. Yksinkertaiset ja minimaaliset mallit tuovat massiivisia tuloksia, kunhan vain niiden avulla on mahdollista kuvata sisällön ja muodon välistä suhdetta ja niiden käyttö on johdonmukaista. Automaattisten metatietojen osuus on laajentunut sisältämään myös kuvassa tai videossa esiintyvien aiheiden, henkilöiden ja paikkojen tunnistamisen sekä puheen muunnoksen tekstimuotoon. Kehitys on ollut nopeaa. Vielä 2000-luvun alkupuolella sisällön tulkinta oli käytännössä mahdotonta: Davis & al (2004) mainitsevat, että senhetkiset algoritmit eivät kyenneet erottamaan mediatiedostoista kuin matalan tason informaatiota, esimerkiksi väri- ja valoisuustietoja. Siksi tunnisteita lisättiin esimerkiksi kontekstista päättelemällä (Davis & al, 2004) sekä tarjoamalla käyttäjälle mahdollisimman vaivatto- 14
Kuva 2: Mediatiedoston metatietojen tarkastelua Adobe Bridge-sovelluksessa. masti käytettäviä konteksipohjaisia tunnistelistoja, joista kuvaan sopivat tunnistesanat oli helppo poimia (Ames & Naaman, 2007). Metadatan standardoimiseen on olemassa useita malleja. Yksi niistä on Dublin Core -metatietostandardi, joka on vakiintunut, rajattu sanasto metatiedon kuvaamiseen. Erilaisia Dublin Core -metadatan kenttiä ovat mm. otsikko, tekijä, aihe, kuvaus, julkaisija, tuotantoon osallistuneet tahot, päivämäärä tai muu ajanmääre, tyyppi, tiedostoformaatti, tunniste, lähde, kieli, kyseessä olevaan teokseen liittyvät resurssit, kattavuus sekä käyttöoikeudet. (Dublin Core, 2019). Organisaation tulisi kuitenkin kustomoida mallia omiin tietotyyppeihinsä sopivaksi, ja esimerkiksi Keathley (2014) suosittelee Dublin Core -elementtien uudelleennimeä- 15
mistä tarpeiden mukaan. Keathleyn mukaan metadatamallin tavoite on olla tarpeeksi selkeä sanastossaan tuottaakseen tasalaatuisia hakutuloksia, mutta myös sopivan joustava, jotta se vastaa käyttäjien hakutarpeita. Metadatan mallintamiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua (Mauthe & Thomas, 2005), vaan eri tilanteissa tarvitaan erilaisia käytettäviä sanastoja ja kenttätyyppejä. Kenttätyyppien valinnassa onkin tärkeää tietää tiedon käyttötarkoitus, jotta merkitykselliset attribuutit voidaan valita. Dublin Core -metadataluokituksessa kehotetaan käyttämään tiedostotyypin kuvaamiseen esimerkiksi media type -tiedostomuotoja (ent. MIME). MIMEtiedostomuotosanaston listausta ylläpitää Internet Assigned Numbers Authority (IANA). Sen käyttötarkoitus on ollut alun perin sähköpostilla lähetettävien digitaalisten tiedostojen tiedostomuotojen standardisointi, mutta se on laajalti käytössä internetissä olevien tiedostojen muotoa kuvatessa. Esimerkkejä Media Type -mediatyypeistä ovat audio/mpeg, application/pdf, image/jpeg sekä video/ogg. Erilaisia standardien tunnistamia tiedostomuotoja on suuri määrä. Usein myös materiaalinhallintajärjestelmän on hyödyllistä tunnistaa erilaisia tiedostomuotoja, vaikka se ei osaisi muodostaa niistä esikatselukuvia. Myös Mauthe ja Thomas tunnistavat tämän: heidän mukaansa tiedonhallintajärjestelmän pitää ymmärtää tiedostorakennetta, mediasyntaksia ja semantiikkaa, eikä se voi olla vain tiedostovaranto. (Mauthe & Thomas, 2005). Tiedostojen noutamista varten järjestelmän tulee siis jollain tasolla ottaa huomioon tiedoston mediatyyppi ja tiedostomuoto. Digitaalisten toimintaympäristöjen ja -tapojen muutos on jatkuvaa ja kiihtyvää. Digitalisaatio tuo uusia haasteita, joihin yritysten on vaikea varautua niiden ennakoimattomuuden takia. Epävarmassa toimintaympäristössä on tärkeää tehdä päätöksiä joustavasti ja ketterästi. Materiaalinhallinnalle tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mahdollisten hallintajärjestelmien kannattaa käyttää yleisesti tunnettuja tiedostomuotoja omien formaattiensa sijaan sekä tukea ominaisuuksia, joilla tietoa voidaan viedä automaattisesti mahdolliseen uuteen järjestelmään, jos järjestelmää päätetään myöhemmin vaihtaa. Erikoistuneet materiaalinhallintajärjestelmät ovat perinteisesti olleet melko raskaita tietojen siirtämisen kannalta. 16
3.2 Automaation hyödyntäminen materiaalinhallinnassa Käsin tehtävän työn määrää voidaan vähentää automatisoimalla osa toiminnasta. Mauthe ja Thomas (2005) käyttävät esimerkkinä tästä ympärivuorokautisen videovalvonnan tuottaman videodatan seuraamista. Koska useasta kamerasta kerättävää materiaalia ei joskus ole edes mahdollista seurata ihmisvoimin, tarvitaan tueksi automaattisia työkaluja, jotka auttavat identifioimaan sisältöä. (Mauthe & Thomas, 2005). Sisältömäärien kasvaessa automaattiset tunnistusjärjestelmät helpottavat tiedon löytämistä (Fu & Rui, 2017; Ames & Naaman, 2007). Automaation merkittävä käyttökohde on metadatan lisääminen mediaresursseihin sekä median tulkitseminen. Uudet automaattiset kuvantunnistukseen pohjautuvat työkalut mahdollistavat esimerkiksi kuvissa esiintyvien henkilöiden tai aiheiden tunnistamisen ja näiden käyttämisen hakukriteereinä tai lisäämisen metatietoihin kategorisointia tai jatkoanalyysia varten. Syväoppimista käytetään myös puheentunnistuksessa, jolloin sen avulla voidaan etsiä sanahaulla katkelmia videoiden äänisisällöstä. Monet materiaalinhallinnan järjestelmät ovat pitkään tarjonneet mahdollisuuksia värin perusteella hakemiseen ja osa myös henkilöiden tunnistamiseen (Keathley, 2014; Krogh, 2005). Kuvantunnistus ja sisällön analysoinnin mahdollistama automaattisen avainsanojen lisääminen on mahdollista useissa eri työkaluissa, esimerkiksi Adobe Lightroomissa (Adobe, 2019) sekä Flickrissä (Flickr, 2019). Lisäksi ainakin Google Drive, Microsoft OneDrive ja ios 10 -mobiilikäyttöjärjestelmän valokuvasovellus järjestelevät käyttäjän valokuvia aihesanoittain (Fu & Rui, 2017). 17
Kuva 3: Adobe Lightroom-sovellus löytää hakusanalla cat kuvia kissoista. Kuviin ei ole etukäteen lisätty avainsanoja. Automaatiota hyödynnetään myös materiaalinhallinnan työnkulkujen helpottamiseen. Merkittävä työmäärä säästyy, kun käyttäjät voivat viestiä keskenään suoraan materiaalinhallintajärjestelmän sisäisillä työkaluilla. Automaattiset viestit ja ilmoitukset työnkulun vaiheiden muutoksista voidaan ohjata myös toiseen järjestelmään tai esimerkiksi sähköpostiin. Automaattisilla ilmoituksilla voidaan hälyttää yllättävistä muutoksista esimerkiksi verkkopohjaisten materiaalipankkien käytössä. 3.3 Materiaalin tuotanto Materiaalinhallinnan haasteet ovat sidoksissa myös materiaalin tuotantoon. Mauthe ja Thomas (2005) esittävät, että materiaalintuotannon rooli on muuttunut. Heidän mukaansa sisällöntuotanto ei ole enää lineaarinen prosessi, vaan sisältö yhdistellään useista eri medialähteistä ja eri muodossa olevista tietotyypeistä. Mediaprojektien hallinnassa hyödynnetään arkistomateriaalia, tiiviillä aikataululla tuotettua sisältöä, käsittelemätöntä kuvausmateriaalia sekä muita lähteitä. Markkinointivideoiden tuotantoon saattaa liittyä käsikirjoituksia, tuotantosuunnitelmia, jälkikäsittelyohjeistuksia ja muita dokumentteja. (Mauthe & Thomas, 2005). Myös Austerberry (2012) toteaa, että tuotannon työnkulussa on useampia yhtäaikaisia prosesseja kuin aiemmin, osittain sen takia, että 18
Kuva 4: Mediatiedosto Wordpress-sisällönhallintajärjestelmän mediakirjastossa. uudet teknologiat ovat mahdollistaneet tämän tyyppisen työskentelyn. Hänen mukaansa multimediatuotanto saattaa nykyään lähteä liikkeelle audio- ja videomateriaaleista, jota rikastetaan myöhemmin grafiikka- tai tekstielementeillä. (Austerberry, 2012). Tälläinen työnkulku vaatii informaation yhdistelemistä useasta paikkaa, jos eri materiaalit ovat saatavilla eri järjestelmissä. Moninaisten järjestelmien käyttäminen vaatii käyttäjältä keskittyneisyyttä, jos järjestelmien käyttöliittymä ja toimintaperiaatteet vaihtelevat. Materiaalien pitää olla niitä tarvitsevien toimijoiden saatavilla jo tuotannon aikana. Tästä syystä materiaalinhallintajärjestelmien rooli on muuttunut loppusijoituspaikasta keskeisemmäksi sisällöntuotannon ja toimittamisen työkaluksi (Mauthe & Thomas, 2005). Tässä yhteydessä myös tehokkaiden työnkulun prosessien rooli korostuu. Digitaaliset alustat tai materiaalinhallintajärjestelmät voivat sujuvoittaa työnkulkua esimerkiksi automaattisten ilmoitusten avulla (Keathley, 2014). Ilmoitukset ovat hyödyllisiä etenkin, jos työnkulkuun kuuluu hyväksyntä- ja kommentointiaktiviteetteja, tai jos on tarve koordinoida yhteistyötä useiden käyttäjien välillä. Mediaprojektin toteuttamisen aikana syntyy usein erilaisia versioita mediatiedostoista, kun haetaan idean lopullista esitysmuotoa. Näiden luonnosten hallinnoinnissa tarvitaan tietojärjestelmältä toiminnallisuuksia versionhallinnan tukemiseksi (Mauthe & Thomas, 2005). Jos esimerkiksi markkinointiaineiston tekstisisältöön pitää tehdä muutoksia, on tärkeää, että uusin ja oikeellinen versio on aina saatavilla ja käytössä. Vanhoja versioita voidaan myös kuitenkin haluta tallentaa, ja niiden käyttöön palata. 19
Versioiden hallinta voi tapahtua esimerkiksi versionhallintasovelluksen tai -toiminnallisuuden avulla, tiedonhallintajärjestelmässä tai yksinkertaisimmillaan käyttäjän manuaalisesti toteuttamana aktiviteettina (Henderson, 2011). Manuaalinen aktiviteetti voi pohjautua esimerkiksi tiedostoversion nimeämiskäytäntöön, kansiointiin tai tiedostojen luomisajankohdan aikaleiman seurantaan. Manuaaliseen versiointiin ei ole kuitenkaan vakiintunutta universaalia käytäntöä, vaan eri toimijat eri yhteydessä käyttävät parhaaksi kokemiaan tapoja. Tästä johtuen tiedostojen tiedostonimen muodostamisen säännötkin voivat olla erilaisia, ja viimeisimmän version löytäminen voi olla hankalaa. Manuaalisen nimeämistyylin käytäntöjen ongelmana on se, että niiden noudattamista ei ole helppo pakottaa järjestelmätasolla, ja manuaaliseen tiedon syöttöön liittyy aina virheiden mahdollisuus sekä suuren työmäärän aiheuttamat ajankäytölliset haasteet. Manuaalisia nimeämistapoja käsittelee esimerkiksi Krogh (2005). Joidenkin mediatiedostojen kohdalla käyttötapaus määrittelee mediaresurssille tehtäviä toimenpiteitä, joilla sitä muunnellaan: kuvatiedostoista saatetaan halutaan käyttää tietyllä väriprofiililla varustettua versiota paino- tai web-käyttöön, sitä saatetaan pienentää resoluutioltaan tai muuttaa sen rajausta. Näitä muunnoksia ei välttämättä sisällytetä dokumentinhallintajärjestelmään, mutta ne saattavat jäädä käyttäjän paikalliseen tietojärjestelmään. Niitä ei myöskään aina haluta varsinaisen versionhallinnan piiriin, vaan ne saatetaan poistaa, kun ne ovat täyttäneet tehtävänsä. Ohjelmistotuotannossa versionhallintajärjestelmiä on käytetty vuosikymmenien ajan, mutta pääsääntöisesti tekstipohjaisille resursseille. Kuva- ja mediatiedostojen haasteena ovat lukuisat erilaiset suljetut tiedostoformaatit sekä tiedostojen suhteellisen suuri koko. Käyttöjärjestelmien ei lähtökohtaisesti odoteta tarjoavan työkaluja tiedostokopioiden eroavaisuuksien vertailuun, koska tähän tarvittaisiin jokaista tiedostomuotoa varten erilainen tapa eroavaisuuksien visualisointiin (Henderson, 2011). Myös kuvaja videoresurssien tapauksessa tiedostoformaatti vaikuttaa käytettävissä oleviin visualisointeihin. Tästä johtuen kuvaresurssien versioiden vertailu on toteutettu joskus esikatselukuvien avulla. Jotkut versionhallintajärjestelmät saattavat myös rajoittaa käsiteltävät tiedostomuodot tiettyyn joukkoon. Yksi lähestymistapa on myös materiaalin käsittely versionhallinnassa binäärisenä raakadatana, joka taas kasvattaa huomattavasti tiedostohistorian kokoa. Yleensä materiaalinhallintajärjestelmissä versionhallinta on nykyään toteutettu tiedos- 20
tokohtaisesti siten, että kaikki tiedostot säilytetään kokonaisuudessaan, ja uusia versioita lisätessä edellinen arkistoidaan. Käyttäjä voi tarvittaessa palauttaa tai tarkastella aiempia versioita. Versionhallinta on mainittu yhtenä materiaalinhallintajärjestelmien ydintoiminnoista Reglin (2016) kirjassa. Kuvatiedostojen kohdalla on olemassa ratkaisuja, jotka ovat erikoistuneet tietyn tiedostomuodon versionhallintaan. Esimerkiksi Adobe Lightroom Classic CC:n kuvakatalogeissa on kuvakohtainen muokkaushistoria, johon tallentuu jokaisen yksittäisen muokkauksen tiedot. Muokkaushistoria mahdollistaa erilaisten tallennuskohtien (save state) luomisen, niiden palauttamisen ja muokkaamisen. Tämä on mahdollista, koska Lightroom toimii Parametric Image Editing -periaatteella, jolloin kuvatiedoston muutokset tallennetaan muutoskomentoina suhteessa alkuperäiseen raakakuvaan (Krogh, 2005). Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kuvan valoisuutta lisätessä järjestelmä ei tallenna kirkkaampaa kuvaa, vaan tallentaa raakakuvan sekä valoisuuden tarkat parametrit. Tämän kaltainen teknologia mahdollistaa kuvan muokkauksen ilman informaation menetystä ja sitä kutsutaankin non-destruktiiviseksi muokkaamiseksi (non-destructive editing). 21
4 Materiaalinhallinnan tarpeet On ensiarvoisen tärkeää, että järjestelmä palvelee sitä käyttävän organisaation tarpeita. Tietojärjestelmän valinta tunnistetaan useassa lähteessä erittäin tärkeäksi (Monson, 2017; Keathley, 2014) ja siihen liittyvän strategian muodostaminen keskeiseksi yrityksen menestymisen kannalta. Erilaisten tietojärjestelmien soveltuvuutta varten on kehitetty myös tarvittavien toimintojen kartoitukseen ja järjestelmien pisteytykseen käytettäviä työkaluja, esimerkkinä Goh & al (2006). Austerberryn mukaan mikä tahansa materiaalinhallintajärjestelmä tulee aina tarvitsemaan kustomisaatiota, koska yrityksillä on yksilölliset tarpeet ja vaatimusten kirjo on laaja (Austerberry, 2012). Myös Regli (2016) tunnustaa tämän tarpeen. Erityisesti metatiedon osalta Regli mainitsee, että erilaisia malleja ja standardeja on lukemattomia, eikä mikään niistä ole aina kaikissa tilanteissa oikea, vaan mallia valitessa tulee ottaa huomioon yrityksen yksilölliset tarpeet (Regli, 2016). Materiaalihallintajärjestelmä voi täyttää erilaiset tarpeet joko itsessään, ns. out-of-thebox, tai erilaisten lisäosien ja muiden integraatioiden avulla. Mauthe ja Thomas kuvaavat modulaarista järjestelmäarkkitehtuuria, jossa hyödynnetään erilaisia komponentteja tarjoamaan yksittäisiä toimintoja. Heidän näkemyksessään sisällönhallintajärjestelmä tarjoaa käyttöjärjestelmään verrattavissa olevan alustan, johon palvelut ja sovellukset voidaan integroida. (Mauthe & Thomas, 2005). Mauthe ja Thomas varoittavat, että kaikkien kaupallisten toimijoiden järjestelmät eivät noudata joustavaa arkkitehtuuria, ja niiden kustomointi tai täysin uusien toiminnallisuuksien lisääminen jälkikäteen ei aina ole mahdollista. Regli (2016) tuo esille uuden modulaarisen tietojärjestelmärakenteen yleistymisen myös materiaalinhallinnan alalla. Näissä materiaalinhallintajärjestelmissä järjestelmätoimittaja tarjoaa kevyitä, karsittuja versioita tarjoamastaan tuotteesta edullisempaan hintaan. Järjestelmää kustomoidaan aktivoimalla moduuleja tarpeen tullessa (Regli, 2016). Tälläisissä modulaarisissa arkkitehtuureissa on se etu, että lisätoiminnallisuuksia on mahdollista hankkia vasta tarpeen tullessa, jolloin kaikkia tarpeita ei tarvitse tietää täysin vielä järjestelmää valitessa (Regli, 2016). Samalla myös tarvittavia ominaisuuksia yhdistelemällä voi muodostaa yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvan ratkaisun. Modulaaristen versioiden perusrungotkin voivat olla riittäviä joidenkin toimijoiden tarpeisiin vastaamiseen, vaikka ne ovatkin usein vähemmän erikoistuneita ja toiminnoil- 22
taan vaatimattomampia. Tietojärjestelmän tarpeiden tunnistamiseen liittyy keskeisenä sidosryhmien ja loppukäyttäjien kanssa kommunikointi, jotta voidaan määritellä halutut ominaisuudet. (Laudon & Laudon, 2011). Kommunikaation tavoitteena on välttää aukkoja, joita helposti syntyy lähestyttäessä ongelmaa erilaisista lähtökohdista ja näkökulmista. Teknisen suunnittelijan ja loppukäyttäjän tavoitteet, oletukset ja tausta ovat yleensä niin erilaisia, että kommunikaatiossa ja yhteistyössä vaaditaan erityistä huolellisuutta sekä näiden eroavaisuuksien huomiointia. Tietojärjestelmä- ja arkkitehtuurivalintojen tärkeydestä huolimatta usein organisaatioiden sisällönhallintastrategiat ovat epämuodollisia niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Solomonin (2010) mukaan päätöksiä tietorakenteesta tehdään yrityksissä usein kuin raiteita liikkuvan junan alle, ja digitaalisten materiaalien hallinnan suunnitelmallisuuden tarve huomataan vasta jälkijunassa (Solomon, 2010). Oikean hetken löytämiselle ei kuitenkaan ole olemassa yleissääntöä, sillä myös materiaalinhallinnan toimintatapojen liian tiukka etukäteismäärittely on haitallista. Yksi syy tälle on Solomonin esittämä digitaalisen ympäristön jatkuva muutos, joka lisää tilanteen kompleksisuutta (Solomon, 2010). Myös organisaation sisäinen muutos aiheuttaa tarpeiden kehittymistä ajan myötä. Onkin tärkeää, että suunnitelmallisuuden ja reaktiivisuuden välillä on sopiva tasapaino. Toimintatapojen pitää voida muuttua vastaamaan uusiin tarpeisiin, joita muuttuvat teknologiat, liiketoimintamallit sekä toimintakenttä synnyttävät. Samalla toisaalta nopeaan reagointiin liittyy myös ongelmia, joista yksi on tiedon paljastaminen epähuomiossa kilpailijoille (Grover & Kohli, 2013). Jos järjestelmä ei täytä käyttäjien tarpeita, on riski, että yrityksen sisällä muodostuu useita päällekkäisiä tilapäisratkaisuja tai varjojärjestelmiä. Varjo-IT kuvaa hyväksytyn ja suunnitelmallisen toimintamallin rinnalle muodostunutta improvisoitua ja työntekijöiden itse valitsemaa, mahdollisesti tietoturvariskejä lisäävää ohjelmisto-, laite- tai menetelmäkokonaisuutta. Salasanojen jakaminen, uusien IT-järjestelmien luvaton käyttöönotto, sekä omien henkilökohtaisten tilien käyttö työtarkoituksessa ovat esimerkkejä tälläisistä toimintamalleista. (Silic & al, 2017). Tarkkaan hallinnoiduissa suuryritysten IT-ympäristöissä varjojärjestelmät ovat suuri riski. Pienyritysten ITratkaisut ovat usein joustavia, mutta myös pienten toimijoiden on järkevää suunnitella valintojaan etukäteen. Esimerkiksi kaikkien organisaation jäsenten ei tarvitse painia samojen ongelmien kanssa useaan kertaan, jos sopiva IT-ratkaisu on jo kertaalleen löydetty tai toimintatapa suunniteltu. Tässä korostuu myös IT-investoinneista vastaavien 23
henkilöiden IT-tietämys. Carmichael & Palacios-Marques (2011) toteavat tutkimuksessan, että päätöksentekijöiden yksilölliset IT-taidot sekä organisaation kyvykkyydet vaikuttavat myös ITinvestoinneista saataviin hyötyihin. Pelkät investoinnit uusiin sisältöjärjestelmiin ja muihin teknologioihin eivät välttämättä tuota minkäänlaista hyötyä, vaan yritykseltä vaaditaan myös muutosmyönteistä kulttuuria ja substanssiosaamista (Carmichael & Palacios-Marques, 2011). Myös Antlová (2009) esittää kirjallisuuskatsauksensa perusteella pienten ja keskisuurten yritysten teknologian käyttöönoton suurimmiksi haasteiksi teknologiset esteet, organisationaaliset esteet, toimintaympäristön esteet sekä yksilöllisistä kyvykkyyksistä kumpuavat rajoitteet. Antlován mallin mukaisiin organisationaalisiin esteisiin voidaan laskea esimerkiksi yrityksen pienen koon aiheuttamat resurssirajoitteet sekä taloudelliset realiteetit. Toimintaympäristön tuomia haasteita taas ovat asiakkaiden ja sidosryhmien paine sekä digitaalisen toimintakentän jatkuva muutos. Hicks, Culley ja McMahon (2006) tunnistivat tutkimuksessaan erilaisia tiedonhallintajärjestelmien käyttöön liittyviä haasteita keskisuurissa tekniikan alan yrityksissä. He peilasivat haasteita informaation hallinnan kolmeen aspektiin, joita ovat informaatio, tietojärjestelmä sekä näiden kummankin hallinta. Haasteista suurin osa liittyi käytössä olevaan tietojärjestelmään ja sen ominaisuuksiin. Heidän tunnistamiaan haasteita olivat muun muassa tiedonvälitys järjestelmien välillä, tiedon käsittely manuaalisesti, tietojärjestelmien puutteet, tiedon tallennukseen liittyvät haasteet, räätälöidyistä sovelluksista johtuvat ongelmat, tietojärjestelmän käytettävyyteen ja ylläpitoon liittyvät ongelmat, tiedon saatavuus, tietojärjestelmän toteutus ja kustomointi, informaation tunnistaminen ja organisoiminen, tiedon kattavuus ja tarkkuus, tiedon duplikaatio, paperipohjaiset järjestelmät sekä tietojärjestelmän kehittämisen strategia ja suunnitelmallisuus. 4.1 Tiedon saavutettavuus Tiedon helppo ja vaivaton saavutettavuus on yksi tiedonhallinnan perustavoitteista. Hyvä saavutettavuus tarkoittaa sitä, että tietoon on helppo ja luotettava pääsy. Tiedon saavutettavuus kärsii esimerkiksi silloin, jos tietojärjestelmä on väliaikaisesti saavuttamattomissa (pilvipalvelun käyttökatkos, internet-yhteyden katkeaminen), pääsy järjestelmään on hidasta ja vaivalloista (vaikeakäyttöinen haku, suuret tiedostokoot, erilaiset 24
käytettävyysongelmat) tai pääsy loppuu kokonaan (tieto tuhoutuu, käyttöoikeus lakkaa, tai palveluntarjoaja lopettaa toiminnan). Esimerkiksi järjestelmä, joka on saavutettavissa vain tietyssä fyysisessä sijainnissa, voi nykyään olla hankalakäyttöinen käyttäjän näkökulmasta. Perinteinen paikallisessa tiedostojärjestelmässä tapahtuva dokumenttien hallinta onkin osittain väistynyt pilvipalveluiden tieltä, ja harvalla organisaatiolla tiedostot sijaitsevat pelkästään yhden laitteen paikallisessa muistissa. Tämä tuo haasteita tietoturvalle, koska pääsyn tiedostoihin tulee olla yhtä aikaa helppoa ja vaivatonta, mutta myös hallittua ja rajattua. Joshin (2015) mukaan yritykset usein aliarvioivat digitaalisiin hyödykkeisiinsä kohdistuvia riskejä. Jos yritys menettää paljon digitaalisia resursseja kerralla, myös asiakasja yhteistyökumppanisuhteet voivat kärsiä. Henkilöstön vaihtuessa esimerkiksi salasanat ja dokumentoimattomat yksityiskohdat tietojärjestelmistä voivat jäädä välittämättä eteenpäin. Erityisesti pienyritysten perustajan äkillinen sairastuminen tai estyminen voi jättää jälkeensä avoimia kysymyksiä digitaalisten materiaalien kohtalon suhteen. Mediatiedostoja halutaan usein jakaa yhteistyökumppaneille ja julkaisukanaviin. Saavutettavuutta ei siten pidä arvioida pelkästään organisaation näkökulmasta, vaan kaikkien järjestelmän potentiaalisten loppukäyttäjien kannalta. Media-alan toimijoiden tarjoamat aineistopankit ovat pääsääntöisesti nykyään saavutettavissa myös verkon kautta. Tiedostojen selaaminen ja niihin pääsy on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää organisaatiolle itselleen, koska tuntimääräisesti mediapankkia käyttää yleensä eniten sen omistaja. Nykyään myös mediatiedostojen tuottamisen kanavat voivat olla monimuotoisia, jolloin kuitenkin eri lähteistä peräisin olevat tiedostot halutaan hallita keskitetysti yhden järjestelmän avulla. Käytännössä monet organisaatiot käyttävät useita järjestelmiä, joiden toiminnallisuudet limittyvät (Hicks & al, 2006). Erilliset järjestelmät ovat riski saavutettavuudelle sekä haittaavat löydettävyyttä. Tietojärjestelmän saavutettavuuden kannalta myös verkossa tapahtuva yhteiskäyttö on tärkeää. Keathleyn (2014) mukaan nykyään työn tekeminen ei ole paikkasidonnaista, vaan samaan projektiin voi osallistua ihmisiä eri puolilla maailmaa, ja heidän pitää silti päästä käsiksi samoihin tiedostoihin ja pystyä tekemään muutoksia asynkronoidusti. Verkkokäyttöä ja useiden yhtäaikaisten käyttäjien tekemien muutosten hallintaa voidaan tukea esimerkiksi versionhallinnan työkalujen avulla. 25
Laudonin & Laudonin (2011) mukaan sekä yritysmaailmassa että akateemisessa yhteisössä tunnustetaan, että yhteistyö edistää yrityksen menestymistä. Tietojärjestelmien tuleekin tukea monenlaisia yhteistyön muotoja. Yhteistyön laadusta riippuen sen kesto voi olla lyhytaikaista tai pitkäjänteistä ja siihen osallistuvien määrä sekä keskinäinen ryhmittyminen voi vaihdella (Laudon & Laudon, 2011). Laudon & Laudon mainitsevat myös, että McKinsey-konsultointiyrityksen raportin mukaan (Johnson & al, 2005) 41 prosenttia Yhdysvaltojen työvoimasta koostuu työstä, jossa kanssakäyminen, kuten esimerkiksi puhuminen ja sähköpostittelu, ovat pääasiallinen lisäarvoa tuottava aktiviteetti. Digitaalisen materiaalinhallintajärjestelmän alustan kannattaakin tukea kanssakäymistä, esimerkiksi työnkulun statusilmoitusten, kommentoinnin sekä resursseihin linkittämisen mahdollistamisen avulla. 4.2 Tiedon löydettävyys Tiedon löydettävyys on tärkeää, kun tietomäärä kasvaa. Mathen ja Thomaksen (2005) mukaan sisällön arvo on sen hyödyntämisessä ja Keathleyn (2014) mukaan resurssinhallintajärjestelmän hyödyllisyys tulee resurssien löydettävyydestä. Löydettävyys on yksi tärkeimmistä tiedonhallintajärjestelmien olemassaolon syistä. Löydettävyys kärsii, jos tietojärjestelmäarkkitehtuuri koostuu useasta käytössä olevasta erillisestä järjestelmästä. Tällöin syntyy informaatiosiiloja. Informaatiosiiloja ovat talletusjärjestelyt, jotka estävät helpon pääsyn sisällensä tallennettuun tietoon (Keathley, 2014). Yleensä siiloutuminen johtaa vähintään siihen, että sama haku pitää toistaa useassa järjestelmässä. Tähän ongelmaan on etsitty ratkaisuja jo pitkään. Esimerkiksi Dumais & al (2003) kehittivät 2000-luvun alussa hakujärjestelmää, jolla olisi mahdollista etsiä käyttäjän tiedostoista, internethistoriasta, sähköposteista ja muista paikoista yhdellä haulla. Heidän kuvaamansa kaltaisia hakusovelluksia on olemassa nykyäänkin, mutta ne eivät ole yleistyneet. 2000-luvun alusta kehitystä on tapahtunut kuitenkin esimerkiksi siinä, että tulosten rikastaminen muun muassa esikatseluiden avulla on lisääntynyt (Mauthe & Thomas, 2005). Epäselkeä järjestelmäarkkitehtuuri saattaa pahimmillaan aiheuttaa sen, että tiedon tallentaminen pirstaloituu niin perusteellisesti, että osa materiaalista jää heitteille ja kaikkien järjestelmien ulkopuolelle. Tällöin sitä ei ole mahdollista löytää ollenkaan, eikä 26
sitä välttämättä varmuuskopioida. Näin saattaa helposti tapahtua esimerkiksi paikallisessa tietojärjestelmässä säilytettäville väliaikaistiedostoille. Laajan mediamassan läpikäyminen manuaalisesti on hidasta. Jos kyse on esimerkiksi videomateriaalista, suoraviivainen lähestymistapa, kuten sisällön katseleminen alusta loppuun, on liian epätehokasta materiaalimäärän kasvaessa. Sisällönhallintajärjestelmien on mahdollista käsitellä videomateriaalia niin, että siitä muodostetaan esikatselunäkymiä, aikajanoja ja sitä voidaan toistaa moninkertaisella nopeudella. Nämä toiminnot nopeuttavat manuaalista hakua ja läpikäymistä. Erityisesti videotiedostojen kohdalla esikatselukatkelmien käyttö nopeuttaa hakua huomattavasti. Rowlands & al.:n mukaan tiedonhaussa korostuu nykyään ns. selailu, sisältöjen vilkaisu, sekä nopea informaatiosisältöjen pääpiirteiden tunnistaminen. Tämä on yleistynyt ikäryhmien välillä ja sukupolvesta riippumatta. (Rowlands & al., 2008). Sisällön tehokas ja helppokäyttöinen haku on ensiarvoisen tärkeä ominaisuus medianhallinnan järjestelmässä. Mauthe ja Thomas (2005) määrittävät haun tärkeimmiksi ominaisuuksiksi yksinkertaisen, käyttäjäystävällisen käyttöliittymän, rakenteeltaan selkeän hakutulosnäkymän, sekä käyttöoikeuksien huomioimisen jo hakunäkymässä. Heidän käyttämänsä jaottelu erottaa strukturoimattomat, eli tekstihaut, sekä edistyneet tietokantakyselyn kaltaiset hakutoiminnot. Mauthe ja Thomas myös mainitsevat, että tulevaisuudessa esimerkkisyötteiden perusteella toimivat hakutoiminnot voivat yleistyä. Tällöin haku voidaan tehdä hyräilemällä musiikkikappaleen melodiaa tai antamalla kuva, jota visuaalisesti muistuttavia tuloksia järjestelmä palauttaa. (Mauthe & Thomas, 2005). Ihmisten tapa kuvailla tietoa ei aina vastaa tietojärjestelmien tarjoamia hakutyökaluja: Gonçalves & Jorge (2004) havaitsivat tutkimuksessaan, että dokumenteista puhuttaessa mainitaan usein niiden tarkoitus, aihe, kirjoituskumppanit, rakenne, sekä tehtävät, joihin dokumentti liittyi. Osa näistä on mahdollista tallentaa metatietona dokumenttiin, mutta yleisesti hakustrategiat digitaalisten ja fyysisten dokumenttien suhteen ovat erilaisia. Gonçalvesin ja Jorgen mukaan summittainen luomisajankohta ja karkea tallennuspaikka on helpompia muistaa kuin esimerkiksi tarkka nimi. He arvioivat, että tämä johtuu ihmisten tavasta ajatella tarinamuotoisesti ja siitä, että ihmisten on yleisesti ottaen vaikeaa palauttaa muistiin tarkkoja yksityiskohtia. Luonnollista kieltä ja tarinamuotoista narratiivia ymmärtäviä älykkäitä assistentteja on kehitetty eteenpäin viime vuosina, mutta assistenttijärjestelmillä on vielä paljon rajoituksia. Keathley kuvaa hakusanoilla ja -lausekkeilla tapahtuvan tekstihaun (direct search) lisäksi navigationaalista (navigational) ja tarkennettua hakua (faceted search). (Keathley, 27
2014). Navigationaalisessa hakutyypissä käyttäjä voi edetä aineistossa hierarkisesti kategorioiden läpi, esimerkiksi avainsana Eurooppa voi sisältää alakategorian Suomi, joka sisältää kategorian Kuopio. Navigoimalla näiden kategorioiden sisällä käyttäjä löytää hakutuloksensa rajaamalla haun palauttamaa joukkoa. Tarkennetussa haussa käyttäjä syöttää ensin hakutekstin, jonka jälkeen hän voi täsmentää hakua tarkemmilla hakukriteereillä, esimerkiksi rajaten tulokset tiettyyn kategoriaan tai muuhun ominaisuuteen. Tarkennettua hakua käytetään usein myös verkkokaupoissa. Sen avulla on helppo tehdä hakuja suurten materiaalimäärien sisällä. Tarkennettua hakua onkin hyödynnetty esimerkiksi valokuvakokoelmien hallinnoimiseen ja se on sisällytetty joiuihinkin eri toimialakohtaisiin ratkaisuihin, kuten tieteellisten julkaisujen kokoelmiin (Geel & al., 2011). Haun teknisiä vaatimuksia ovat muun muassa hakulausekkeiden taivutus eri kielillä, eri merkistökoodausten tuki, hakutermien synonyymien käyttömahdollisuus sekä mahdollisuus rajattujen sanastojen käyttöön. Haun käytettävyyttä lisää esimerkiksi hakusanan korostaminen hakutuloksissa sekä tulosten linkittäminen kontekstuaalisesti eri metadata-attribuuttien välillä (Keathley, 2014). 4.3 Toiminnalliset tarpeet Austerberry (2012) listaa materiaalinhallintajärjestelmiltä vaadittaviksi toiminnallisuuksiksi yhteistuotannon (coauthoring), tallennusten hallinnoinnnin, arkistoinnin, tarvittavien tiedostoformaattien tuen sekä muunnokset tyypistä toiseen, materiaalin katalogisoimisen sekä indeksoinnin, hakutoiminnot, sisällön yksilöimistunnukset (unique identifiers), hakutulosten käyttäjäystävällisen esikatselun, videon avainkuvien (keyframe) tunnistamisen, äänen litteroinnin puheentunnistuksen tai tekstityksen avulla, avainsanojen käytön, materiaalin sisäänoton (ingest) sekä materiaalin julkaisun ja toimittamisen (fulfillment). Näiden toimintojen on tarkoitus palvella yrityksen mediaresurssien arvon hyödyntämistä. Tämä onnistuu vain, jos järjestelmän avulla voidaan vastata seuraaviin kysymyksiin: mitä sisältöä on olemassa, missä se sijaitsee, missä muodossa se on tallennettu, kenellä on oikeus käyttää sitä, ja onko sisältö luottamuksellista vai yleisesti jaettavissa. (Austerberry, 2012). Austerberry myös mainitsee, että ulkopuolisiin järjestelmiin linkittäminen, skaalautuvuus, etäkäyttö, oikeuksien hallinta, sopimusten hallinta, piratismin esto, sekä verkko- 28
asiakasohjelman käyttöoikeuksien hallinta ovat tärkeitä ominaisuuksia. Myöhemmin Austerberry (2012) mainitsee myös muun muassa monikielisyyden tuen sekä poikkeustilanteisiin varautumisen. 29
5 Tutkimusmenetelmät Seuraavassa luvussa esitellään käytettävät tutkimus- ja analyysimenetelmät. Tutkielman aihepiirinä on materiaalinhallinta matkailualan yrityksissä ja tutkimusongelmana on selvittää, miten materiaalinhallintaa voidaan kehittää matkailun alueorganisaatioissa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena ja toteutusmenetelmänä on tapaustutkimus. Tapausorganisaationa on Kuopio-Tahko Markkinointi Oy, joka esitellään seuraavassa luvussa tarkemmin. Tapaustutkimuksen tutkimuskysymyksiä on neljä: 1. Millaisia haasteita Kuopio-Tahko Markkinoinnilla on materiaalinhallintaan liittyen? 2. Millaisia materiaalinhallinnan tarpeita Kuopio-Tahko Markkinoinnilla on? 3. Miten muut alan organisaatiot hallitsevat markkinointimateriaalia? 4. Mitä ominaisuuksia ja toimintoja materiaalinhallintaan liittyy? 5.1 Tapausorganisaatio Tapausorganisaatioksi valikoitui Kuopio-Tahko Markkinointi, koska materiaalinhallinta on heidän kannaltaan merkittävässä roolissa yrityksen toiminnassa. Tapausorganisaation valintaan vaikutti myös käytännön syyt: minun oli mahdollista kerätä aineistoa, toteuttaa haastatteluja ja kerätä taustamateriaalia, koska tapausorganisaatio oli työnantajani asiakas. Tutkimuksen aihepiiriä valitessani halusin ensisijaisesti toteuttaa tutkimuksen, jonka tuloksista voisi olla välitöntä konkreettista hyötyä tapausorganisaatiolle. Kuopio-Tahko Markkinointi Oy ei kuitenkaan tilannut tutkimusta, enkä myöskään tehnyt tutkimusta työajalla. Kuopio-Tahko Markkinointi Oy (KTM) on Kuopiossa ja lähialueilla toimiva matkailun yhteismarkkinointia toteuttava matkailun alueorganisaatio. Matkailun alueorganisaationa Kuopio-Tahko Markkinointi Oy:n toiminnan tärkein ydin on toteuttaa sellaisia markkinointitoimenpiteitä, joihin yksittäinen yritys ei pysty. 30
Suurin hyöty kumppaneille tulee siten alueen yleisen kiinnostavuuden ja matkailijoiden määrän kasvusta. (Kuopio-Tahko Markkinointi Oy, 2019). Kuopio-Tahko Markkinoinnin tytäryhtiön Kuopio Convention Bureau Oy:n tehtävä on edistää kokous- ja kongressimatkailun kasvua alueella (Kuopio, 2019). Kuopio-Tahko Markkinointi Oy on toimijana paikallisesti merkittävä, vaikkakin kooltaan kansainvälisesti katsottuna pieni. KTM:lla on tutkimuksen alussa keväällä 2019 yksi kokopäiväinen työntekijä, jonka lisäksi organisaatio työllistää osa-aikaisia työntekijöitä sekä hyödyntää ostopalveluita. Kuopio-Tahko Markkinoinnin toiminnan luonteesta johtuen markkinointimateriaalien hallinta on heille kiinnostava aihe. Markkinointimateriaalien tuotanto ja käyttö ovat jokapäiväisiä, tärkeitä aktiviteetteja Kuopio-Tahko Markkinoinnin toiminnassa. Materiaalien käyttö on myös Kuopio-Tahko Markkinoinnin sidosryhmien kannalta merkittävässä asemassa. Kuopio-Tahko Markkinointi Oy käyttää video-, kuva- ja tekstimuotoista markkinointimateriaalia alueen matkailun edistämiseen eri keinoin. Käytännössä tämä voi olla sisällön jakamista sosiaalisessa mediassa, uutisten ja ajankohtaisten artikkeleiden tuottamista ja julkaisemista heidän Kuopiotahko.fi-sivustollaan, TV- ja videomainosten tuottamista sekä muita markkinointiaktiviteetteja. Markkinointimateriaalia on määrällisesti paljon, koska toimintaa on ollut vuosia. Näiden viimeisen viiden vuoden ajalta kerätyn, aktiivikäytössä olevan materiaalin lisäksi on olemassa historiallista materiaalia, jota ei enää aktiivisesti käytetä. Materiaali on jakautunut usean fyysisen laitteen sekä pilvipalvelun välille. Suuri osa aktiivisesti käytössä olevasta materiaalista on pilvipohjaisissa aineistopankeissa, joista kuvat.fi-kuvapankissa oli 842 kuvaa huhtikuun 2019 lopussa. Kuopio- Tahko Markkinoinnin Vimeo-tilillä oli 1205 julkista videota 25.4.2019, joiden lisäksi Vimeossa on yksityisenä videokuvausten raakamateriaalia. Verkkosivuston mediapankin laajuutta kuvastaa siellä olevien tiedostojen määrä, joka on esitetty taulukossa 1. Vuodelta 2019 aineisto on laskettu vain huhtikuun puoleen väliin saakka. Tällöin kuvatiedostoja oli yli 7000. Tekstipohjaisten sisältöjen laajuutta kuvaa artikkeleiden ja tapahtumien määrä (taulukko 2). Mediapankin mediaresursseissa luku kuvaa itse kuvatiedostojen lukumäärää. Tähän lukuun ei ole laskettu WordPressin automaattisesti luomien pienennettyjen kuvien määrää. 31
Kuopio-Tahko Markkinoinnin verkkosivuilla on yhteensä yli 2000 artikkelia. Osa artikkeleista on uutisartikkeleita. Verkkosivujen teknisestä toteutuksesta johtuen myös tarjoukset ja kumppaniesittelyt lasketaan artikkeleiksi, joten ne on laskettu lukuun mukaan. Tarjoukset ja kumppaniesittelyt kuitenkin ovat sisältöjä, joita pitää hallita, joten niiden sisällyttäminen antaa paremman kuvan sivuston laajuudesta. Tiedostotyyppi Lukumäärä.jpg &.jpeg 6148.png 901.pdf 155 muut 5 Taulukko 1: Kuopiotahko.fi-sivuston mediakirjaston tiedostot tiedostopäätteen mukaan. Vuosi Kuvia Artikkeleita Tapahtumia 2014 506 146-2015 1651 375 6 2016 1564 633 330 2017 1510 634 1136 2018 1545 565 940 2019 (14.4 asti) 435 141 365 Yhteensä 7211 2484 2777 Taulukko 2: Kuopiotahko.fi-sivuston artikkelit ja tapahtumakalenterin tapahtumat vuosittain. 5.2 Tapaustutkimus tutkimusmenetelmänä Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tapaustutkimus auttaa havainnoimaan yhtä ilmiötä tai tilannetta syvällisesti ja pohdiskellen. Yksittäistä matkailualan toimijaa tarkastelemalla voidaan saada tarkka yksilökuva matkailualan organisaation kohtaamista materiaalinhallinnan haasteista sekä tunnistaa mahdollisia kohteita jatkotutkimukselle. Tapaustutkimuksen haasteina ovat mm. aineiston keräys, tutkimuksen tekijän näkemys, aineiston analysoinnin monet vaihtoehtoiset lähestymistavat, sekä sen toistettavuus (Yin, 2005). Yin (2005) mukaan tapaustutkimusta kannattaa käyttää tutkimusmenetelmänä, kun tutkimukseen liittyvät kysymykset ovat tyyppiä miten, miksi, tutkijalla ei ole tarvetta tai mahdollisuutta kontrolloida tutkimukseen liittyviä käyttäytymistapahtumia, ja tutkimus liittyy tässä ajassa esiintyviin tapahtumiin tai ilmiöihin. Tutkimukseni aiheena 32
on selvittää materiaalinhallinnan kehittämistapoja, ja siihen liittyvät kysymykset ovat tyypiltään tapaustutkimukseen soveltuvia. Vaihtoehtoisesti myös kyselytutkimus, joko suuremman organisaation sisällä tai eri organisaatioiden välillä, olisi voinut olla materiaalinhallinnan käsittelemisen kannalta mielekäs vaihtoehto. Tälläinen kyselytutkimus toisaalta ei olisi tuonut esille kehityskohteita juuri Kuopio-Tahko Markkinoinnin näkökulmasta. 5.3 Tiedonkeruumenetelmät Tapaustutkimuksessa on suositeltavaa käyttää mahdollisimman monta eri lähdetyyppiä, sillä ne tukevat toisiaan. (Yin, 2005; Eriksson & Koistinen, 2014). Tutkimuksessa hyödynnettiinkin kaikkia saatavilla olevia läheitä: haastatteluja, havainnointia, dokumentteja ja media-aineistoja sekä muita digitaalisia materiaaleja. Tämän tutkielman tutkimusmenetelmäksi valikoitui tapaustutkimus osittain saatavilla olleen aineiston moninaisuuden takia. Kokosin tutkimusaineistona käytetyn haastatteluaineiston maalis-huhtikuun 2019 aikana. Tutkimuksen aikaisten havaintojen avulla oli mahdollista ohjata tiedonhakua kiinnostavaa aihealuetta kohti sekä muodostaa kysymyksiä haastattelua varten. Tutkimuksen aikana haastattelin Kuopio-Tahko Markkinonti Oy:n toimitusjohtajaa, markkinointikoordinaattoria ja KTM:n tytäryhtiön Kuopio Convention Bureaun markkinointiassistenttia. Kaikki haastateltavat käyttivät erilaisia materiaalinhallinnan järjestelmiä työssään. Haastattelut olivat vapaamuotoisia, osittain pohjustettuja noin tunnin mittaisia keskusteluja, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin. Haastatteluissa käsiteltiin Kuopio-Tahkon materiaalinhallinnan prosesseja, nykytilannetta ja käytäntöjä. Haastattelujen muita teemoja olivat Kuopio-Tahko Markkinoinnin materiaalinhallinnan tarpeet sekä toivotut ominaisuudet materiaalinhallinnan järjestelmälle KTM:n näkökulmasta. Haastattelun lisäksi havainnoin verkkosivujen käyttötilannetta. Toimin myös itse osallistuja-havainnoijana käyttäessäni Kuopio-Tahko Markkinoinnin verkkosivuja ja tein havaintoja organisaation toiminnasta toimiessani vuorovaikutuksessa sen kanssa. Tapaustutkimuksen dokumenttiaineistona olivat Kuopio-Tahko Markkinoinnin kuvaja videoaineistopankit, verkkosivusto sekä sosiaalisen median tilit. Verkkosivujen si- 33
Kuva 5: Litteroitua haastattelumateriaalia, johon on merkitty siinä esiintyviä teemoja. sältö kerättiin viemällä se WordPress-alustan omalla vientityökalulla XML-tiedostoon. Tiedostojen perusteella oli mahdollista laskea numeerista tietoa sivustolla olevan sisällön laajuudesta. Esimerkiksi mediatiedostojen XML-vientitiedoston koko oli 19,3 MB ja rivejä tiedostossa oli noin 255 000. Tämän kokoluokan tiedostosta oli mahdollista laskea säännöllisten lausekkeiden avulla esimerkiksi tiedostopäätteiden tai vuosien esiintymiskertoja pelkkää tekstieditoria käyttäen. Kuva 6: Sublime Text-tekstieditori, jossa on nähtävissä vuonna 2019 julkaistujen mediatiedostojen määrä. Hakemiseen on käytetty hakulauseketta (pubdate).*(2019).*(pubdate). Tutkimuksessa käytettiin myös fyysisiä dokumentteja, esimerkiksi markkinointimateriaaleja ja esitteitä vuodelta 2018. Fyysisten dokumenttien osalta saatavilla ollut materiaali kattoi vain murto-osan yrityksen toiminnan aikana julkaistusta materiaalista. Tutkimusaineiston ulkopuolelle jätettiin tarkoituksellisesti luottamukselliset dokumentit, jotka eivät olleet markkinointimateriaalia. Osittain tämä johtui siitä syystä, että luotta- 34
muksellista tietoa sisältävien dokumenttien käsittelyä ei nähty tarpeelliseksi, ja osittain siitä, että laajemman aineiston analysoiminen ei ollut mahdollista tutkimuksen laajuuden puitteissa. Tutkimuskysymyksen Miten muut alan organisaatiot hallitsevat markkinointimateriaalia? suhteen aineistoa kerättiin tarkastelemalla muiden organisaatioiden verkossa saatavilla olleita materiaalipankkeja. Materiaalipankkien aineiston määrä saatiin selville tietojärjestelmästä riippuen joko sivukartan avulla tai sivuston lähdekoodista laskemalla. 5.4 Analyysimenetelmät Aineiston kvalitatiivinen analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti. Empiirisen aineiston järjestäminen tapahtui teemoittelemalla. Haastatteluaineistoa jäsenneltiin tunnistamalla siinä toistuneita, materiaalinhallinnan haasteisiin ja tarpeisiin liittyviä teemoja. Tämän jälkeen tunnistettuja teemoja käytettiin aineiston luokitteluun. Kuva 7: Haastatteluaineistosta poimittiin kohtia, jotka liittyivät tunnistettuun teemaan. Kuvassa näkyy osa aiheeseen liittyvistä katkelmista. 35