LAUSUNTO Varsinais-Suomen ELY-keskus PL 236, 20101 TURKU (Kirjaamo) kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry Martinkatu 5 20810 Turku varsinais-suomi@sll.fi Asia: Lausunto ehdotuksista Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi ja Saaristomeren valuma-alueen pintavesien toimenpideohjelmaksi vuosille 2016-2021 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry kiittää lausuntomahdollisuudesta ja toteaa lausuntonaan seuraavaa: Vesienhoidon suunnitelma on järkälemäinen, kattava tietopaketti alueen vesien tilasta, hoidon tarpeista ja suunnittelun linjauksista ja perusteista. Toimenpidelinjaukset ovat oikeaan tietoon pohjautuvia ja perusteltuja, mutta toimenpiteiden riittävyyttä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi piiri epäilee. Vapaaehtoisuuteen perustuvien ja ilman selkeää rahoitusta omaavien toimenpiteiden toteutus tuskin tapahtuu suunnitelmassa ehdotetuissa aikatauluissa ja laajuudessa. Suunnitelmassa suuri osa ehdotettujen toimenpiteiden toteutuksesta vastuutetaan yksityisille toimijoille, eli kansalaisille ja järjestöille. Näillä ei kuitenkaan ole yleensä laajaa tuntemusta vesienhoidon haasteista, vaan tietämys perustuu yksityiskohtaisempiin ja pienempiin alueisiin kuin mitä suunnitelmassa käsitellään. Vesienhoidon suunnittelu tarkastelee vain suurimpia vesistöjä. Resurssien puuttuessa pienimmät vesistöt on jätetty pois. Ymmärrettävä toimintamenettely, mutta tällöin pienten vesistöjen ongelmat eivät tule esille, eikä niille ole esitetty tavoitteita. Pienillä vesillä on kuitenkin yhteisiä ongelmia, joista muodostuu tavallaan "isompi" ongelma. Järkälemäisestä opuksesta on melkein mahdotonta saada käsitystä omien intressien kohteena olevien alueiden suunnitelluista toimenpiteistä. Myös aluekohtaiset toimenpideohjelmat ovat haastavaa luettavaa, eivätkä ne anna riittävästi eväitä yksityisten toimijoiden konkreettisille toimille. Saattaa olla, että ehdotettujen toimenpiteiden toteutus jää vähälle jo sen takia, etteivät kansalaiset jaksa perehtyä suunnitelma-asiakirjoihin ja tieto toimenpiteistä jää saamatta. Suunnitelma-asiakirjoissa pitäisikin selkeämmin tuoda esille eri alueet ja niiden toimenpiteet. Myös suunnitelmien ja toimenpideohjelmien valmistuttua on panostettava edellistä kautta enemmän neuvontaan ja ohjaukseen. Vesienhoitoa tulisi jatkossa kehittää enemmän käytännön läheiseksi. Vesienhoidossa pitäisi vielä enemmän panostaa toimijoiden sitouttamiseen ja konkreettisten rahoitusmahdollisuuksien luomiseen. Suunnitelmissa on lukuisia numeerisia arvoja joilla kuvataan esimerkiksi pintavesien tilatavoitteiden poikkeamien määriä (VHS s.187). Näillä saadaan arvokasta kvantitatiivista tietoa, mutta konkreettisten vesienhoitotoimien ja eri tahojen sitouttamisen kannalta ne eivät ole merkityksellisiä. Hyödyllisempää olisi kertoa, mikä kohde on kyseessä ja miksi. Näin vesien suojeluun saataisiin avoimuutta ja osallisten kiinnostuvuus olisi mahdollista herättää.
Suunnitelmissa mainitaan Riittämätön vesien tilaa koskeva aineisto tulee kuitenkin olemaan yksi vesienhoidon keskeisistä haasteista. Tähän ongelmaan on tartuttava ja parannettava vesien tilan aineiston keruun ja seurannan resursseja, jos todella on tarkoitus tulevaisuudessa parantaa vesien tilaa. Kattavan vesientila-tiedon ja seuranta-aineiston avulla vesienhoidosta saadaan myös kustannustehokkaampaa, kun toimet pystytään kohdentamaan kustannustehokkaimpiin toimiin. Suunnitelmassa todetaan, että: Toimenpiteiden toteuttaminen perustuu suurelta osalta vapaaehtoisuuteen, mikä on hidastanut toimeenpanoa alueella. Toimeenpanon rahoitusta ei ole turvattu suunnitelmassa esitettyä tarvetta vastaavaksi. Toimenpiteiden vapaaehtoisuus ei piirin mielestä ole merkittävin hidastava ominaisuus, vaan ennemminkin mainittu riittävän rahoituksen turvaamisen puute. Suunnitelmassa mainitaan myös, että: Vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen ei etene riittävällä tavalla ilman uutta rahoitusta. Vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää riittävää toimenpiteiden kustannusten mukaista pitkäaikaista rahoitusta. Pelkkä uusi raha ei riitä. Vesien tilan parantamiseen tähtäävät toimet ovat pääsääntöisesti pitkäaikaisia. Niiden rahoittamiseen suunnitelmassa ehdotettu hankkeistaminen soveltuu heikosti, koska hankerahoitus on kertaluontoista. Toistuvaan tai vuosia jatkuvaan toimintaan hankerahaa on yleensä lähes mahdotonta saada. Vesienhoidon suunnittelussa ja toteutuksen ohjauksessa on paneuduttava rahoituksen mahdollisuuksien kehittämiseen enemmän. Suunnitelmassa todetaan, että: Ensisijainen vastuu toimien toteuttamisesta on kuitenkin niillä yksityisillä toimijoilla (mm. toiminnanharjoittajat, kansalaiset, järjestöt), jotka vaikuttavat toimillaan vesien tilaan. Piiri näkee, että koko yhteiskuntaa hyödyttävää toimintaa ei voida vastuuttaa ensisijaisesti yksityisille toimijoille, vaan ensisijainen vastuu toimien toteuttamisesta on kaikilla tahoilla, myös julkisilla toimijoilla, jotka vaikuttavat toimillaan vesien tilaan. Suunnitelmassa kuvataan lukuisia toimenpiteitä, jotka ovat erinäisten toimijoiden lakisääteistä toimintaa siis lakisääteinen minimisuoritustaso. Piiri pohtii, että kuuluuko tällaisten lakisääteisten velvoitteiden kuvaaminen tällaiseen ohjelmaan ollenkaan, kun ne on jo kuvattu laissa ja muissa ohjelmissa sekä ympäristöluvissa yms. Yhdyskuntien ja haja-asutusalueiden jätevesipäästöjen hillitsemistoimenpiteenä pitää ottaa tarkasteluun myös vesivessoille vaihtoehtoisten menetelmien edistäminen etenkin haja-asutusalueilla. Asianmukaisia ja kustannustehokkaita menetelmiä on jo nyt olemassa ja niiden esille tuomiseen todellisena vaihtoehtona ja kehittämiseen pitää panostaa jatkossa enemmän ja tuoda esille suunnitelmissa. Kiinteistökohtaiset muut kuin perinteiseen vesivessaan pohjautuvat jätevesiratkaisut säästävät kustannuksia myös siirtoviemärien rakentamistarpeen osalta. Rakentamista haja-asutusalueilla ei tule ohjata vain viemäriverkostojen varaan, kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Haja-asutuksen jätevesien osalta yksittäisten kansalaisten on vaikea toimia, jos ei valtiokaan sitoudu nykyistä paremmin laatimiensa asetuksien voimaan saattamiseen. Jätevesilaitosten häiriötilanteisiin varautumista, valvontaa ja korjaaviin toimiin on lisättävä panostusta. Kalojen kassikasvatus sopii Saaristomerelle huonosti ja se tulisi pyrkiä siirtämään täyskiertoaltaisiin maalle. Suunnitelmassa vesistöjen kunnostusta, säännöstelyä ja rakentamista koskevat toimenpiteet sisältävät muun muassa vesivoiman tehokkaamman hyväksikäytön. Piiri pohtii, että voiko vesienhoitosuunnitelmassa todella olla vesivoiman edistämiseen tähtääviä kirjauksia.
Erikseen Saaristomeren toimenpideohjelmasta: Säännöstellyissä vesistöissä (esim. Paimionjoki) tulisi tarkastella ja tarvittaessa määrätietoisemmin edellyttää riittävää ympäristövirtaamaa voimalaitosten yhteyteen. Vesieliöstön kulkua helpottaviin toimenpiteisiin piiri ehdottaa lisättäväksi Hirvijoelle Kankaisten padon purkamisen ja Sahapadon muuttamisen pohjapadoksi. Lisäksi Hirvijoelle vesien pidättämisen valuma-alueella (pohjapadot, kosteikot ym.) tulisi lisätä toimenpideohjelmaan. Laajoen Korvensuunkoskella on noussut esille voimalaitoksen uudelleen käyttöönotto. Jos voimalaitos otetaan uudelleen käyttöön, tulee alueelle rakentaa kalatie ja turvattava riittävä veden virtaama siinä. 1. Toimenpideohjelman kappaleessa 2 sivulla 17 mainitaan, että toimenpideohjelmassa tarkasteltavat vesistöt kuuluvat pääasiassa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) toimialueeseen, mutta pienet osat Kiskonjoen-Perniönjoen ja Paimionjoen vesistöalueista ulottuvat myös Uudenmaan ELY-keskuksen alueelle. Piiri huomauttaa, että osa tarkasteltavasta alueesta kuuluu myös Hämeen ELY-keskuksen alueeseen. Lisäksi toimenpideohjelman kappaleessa 2 on mainittu seuraavasti: Toimenpideohjelma-alueelta tarkasteluun on valittu kaikki joet, joiden valuma-alue on yli 100 km², kaikki yli 50 ha:n kokoiset järvet ja rannikkovedet kokonaisuudessaan. Mukana voi olla myös tätä kokorajaa pienempiä jokia, mikäli ne on katsottu alueellisesti merkittäviksi. Edellä mainitun kohdan mukaisesti Saaristomeren valuma-alueelta toimenpideohjelmaan tulisi ottaa mukaan omana vesimuodostumana Purilanjoen vesistö (vesistöalue 82.028). Purilanjoki on Saaristomeren Halikonlahteen laskeva savimaan pieni joki Salossa. Purilanjoen valuma-alueen pintaala on noin 83 km³. Purilanjoen vesistöön kuuluu arvokkaita luontotyyppejä, mm. puroissa esiintyy reheviä luonnontilaisia puronotkoja ja savimaan luonnontilaisia virtavesiosuuksia. Vesistöön kuuluu myös yksi pieni järvi, Kankareenjärvi. Purilanjoki kuuluu Kiskonjoki-Uskelanjoki-Halikonjoki osaalueeseen. Purilanjoen vesistö voidaan katsoa alueellisesti merkittäväksi arvokkaan lajiston perusteella. Purilanjoessa esiintyy muun muassa äärimmäisen uhanalainen taimen (Salmo trutta) ja vuollejokisimpukkaa (Unio crassus), joka on suojeltu luonnonsuojelulailla ja EU:n luontodirektiivillä. Purilanjoen mukaan ottamista toimenpideohjelmaan voidaan perustella myös sillä, että Purilanjoki laskee Saaristomeren Halikonlahden Viurilan Natura2000-alueelle (FI0200027). Purilanjoen vedenlaadulla ja kuormituksella on vaikutuksia Viurilanlahden Natura-alueeseen. Purilanjoen vesistössä on useita kohteita, joissa vesistön kunnostustoimenpiteillä voidaan parantaa huomattavasti vesistön uhanalaisten lajien elinympäristöjä ja vesistön ekologista tilaa. Purilanjoella on myös yhteys Viurilanlahden Natura-alueeseen. Purilanjoen vesistössä on mm. useita vaellusesteitä (Tolonen 2015). Purilanjoen arvokkaan lajiston vuoksi olisi tärkeää seurata Purilanjoen vesistön tilaa ja vedenlaatua ja sisällyttää se toimenpideohjelmaan omana vesimuodostumana. 2. Paimionjoki Toimenpideohjelmassa on mainittu seuraavasti: Paimionjoen arvioituun toteuttamiskelpoiseen toimenpidekokonaisuuteen kuuluu rantojen monimuotoistamista voimalaitosalueilla ja sivu-uomien kunnostuksia sekä Hovirinnankosken, Karjakosken, Rounankosken ja Patakosken (Tuimalankosken) padoilla eliöstön (vähintään kalat) kulkumahdollisuuksien parantamista. Tällöin kalankulku tulisi mahdolliseksi joen
keskiosalta koko järvialueelle sekä sivu-uomiin. - - Voimalaitosten kalateiden toteuttaminen ja minimijuoksutukset aiheuttavat merkittävää haittaa voimatuotannolle (syy: joen pienet virtaamat). Lyhytaikaissäännöstelyn lopettaminen tai pienentäminen ei ole mahdollista aiheuttamatta merkittävää haittaa voimataloudelle. Näiden edistämisessä edetään neuvottelujen pohjalta. Paimionjoen ekologisen tilan parantaminen vaatii muutoksia nykyiseen joen säännöstelyyn ja voimalaitosten käyttöön. Lähtökohtaisesti vesienhoidon toimenpideohjelmassa tulisi ajatella vesistön etuja eikä voimalaitosyhtiön mahdollisia taloudellisia tappioita etenkin kun voimalaitoksen lupaehdoissa on velvoitteita mainittu. Kaikkiin Paimionjoen voimalaitoksiin tulisi mahdollisimman nopeasti saada minimijuoksutusvelvoite. Alimmalla Askalankosken voimalaitoksella velvoitetta ei tällä hetkellä ole, mutta voimalaitoksen lupaehtoihin on kirjattu kalatievelvoite, jonka mukaan voimalaitos on velvoitettu rakentamaan kalatie ja luovutettava siihen tarvittava vesimäärä. Paimionjoen vesistön säännöstelyn kehittäminen ja voimalaitosten minimivirtaamien vaatiminen on ajankohtaista lähivuosina kun Turun kaupunki on todennäköisesti luopumassa Paimionjoen vesistöstä varavesilähteenään. Jatkuva ympäristövirtaama Paimionjoen Askalankoskessa parantaisi voimalaitoksen alapuolisen jokiosuuden tilaa huomattavasti ja mahdollistaisi muun muassa useiden kalalajien lisääntymisen alueella. Askalan voimalaitoksen alapuolella sijaitsee Paiminjokilaakson Natura2000-alue. Minimivirtaamavelvoite parantaisi Natura-alueen luontoarvoja. Virtaamalla voitaisiin katsoa olevan myös merkittävä vaikutus alueen maisema- ja virkistyskäyttöarvoihin. Virtaaman säännöstelyn pehmentäminen vähentäisi myös voimakkaan virtaaman säännöstelyn aiheuttamaa eroosiota voimalaitoksen alapuolisella jokiosuudella. Uoman eroosio on voimalaitoksen alapuolella paikoin erittäin voimakasta ja aiheuttaa suurta kiintoainekuormitusta, mikä on osittain seurausta voimakkaasta säännöstelystä. 3. Vaellusesteet Saaristomeren alueella merkittäviä vaellusesteitä on lukuisia, joista vain osa on merkittynä karttoihin. Myös jokien sivujoissa ja puroissa on lukuisia pienempiä vaellusesteitä, joilla on merkittävä vaikutus vesistöjen ekologiseen tilaan. Osa vanhoista padoista muodostaa myös turvallisuusriskejä. Tiedot huonokuntoisista vesistörakenteista ja patojen turvallisuusriskit tulisi päivittää ja tämä olisi hyvä lisätä toimenpideohjelman toimenpiteisiin Vaellusesteiden kartoittamiseen ja niiden purkamiseen tarvitaan nykyistä enemmän resursseja ja rahoitusta. Suunnitelmassa tulisi mainita vesienhoidon keinona tarpeettomien tai vähäistä hyötyä tuottavien patojen purkaminen. Esim. kartoista puuttuvia merkittäviä vaellusesteitä: Toimenpideohjelman kappaleessa kaksi sivulla 22 esitetyssä kartassa on esitetty vesienhoidon keskeiset kysymykset ja mm. merkittävimmät vesistöjen vaellusesteet. Kuvasta puuttuu mm. Sauvonjoen alaosan pato (maastokartalla Haaviston mylly), joka on merkittävä vaelluseste. Pato on täydellinen vaelluseste mm. kaloille. Sauvonjoen vaelluseste tulisi merkitä myös kappaleessa 4.2 esitettyyn karttaan vaellusesteistä (kuva 7). Edellä mainituista kartoista puuttuu myös Hirvijoen Pyykosken pato, joka on täydellinen vaelluseste kaikille vesieliöille.
4) Kappaleeseen 8.3 Tavoitetilan saavuttaminen: kuormituksen ja muiden paineiden vähentämistarve esitetään seuraavia lisäyksiä/ muutosehdotuksia: Sivulla 78 mainittu: Vaelluskalojen liikkuminen tulee olla mahdollista mahdollisimman monessa jokivesistössä ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita. Kalojen lisääntymismahdollisuudet merialueella tulee turvata. Kommentti: Vaelluskalojen liikkumisen mainitseminen on tärkeää, mutta vesistöjen vaellusesteet vaikuttavat myös muiden vesieliöiden liikkumismahdollisuuksiin ja aiheuttavat myös muita haittoja vesistöille. Muutosehdotus: Vaelluskalojen ja muiden vesieliöiden vapaa liikkuminen vesistöissä tulee mahdollistaa purkamalla tarpeettomia patoja ja rakentamalla kalateitä. Kalojen lisääntymismahdollisuudet sekä sisävesissä että merialueella tulee turvata. Sivulla 78 on mainittu seuraavasti: Tulokaslajien vaikutuksia merialueen ekologiseen tilaan tulee seurata Kommentti: Piiri ehdottaa lisäyksenä lauseeseen, seuraavaa: Tulokaslajien vaikutuksia merialueen ekologiseen tilaan tulee seurata ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten estämiseksi tai leviämiseksi. Sivulla 79 esitetään Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueelle Kiskonjoelle säännöstelyn kehittämistä vesimäärien vaihtelun tasaamiseksi. Piiri ehdottaa, että kappaleeseen lisätään, että myös Perniönjoella tulee tavoitella vaihtelevien vesimäärien ja tulvien tasaamista, vaikka joki ei olekaan säännöstelty. Perniönjoen vesimäärien tasaaminen tulisi toteuttaa lisäämällä valuma-alueen vedenpidätysrakenteita koko Perniönjoen alueella. Sivulla 82 (kpl 8.4.2.)mainitaan, että Raisionjoen-Ruskonjoen arvioituun toteuttamiskelpoiseen toimenpidekokonaisuuteen kuuluu rannan monimuotoistaminen ja sivu-uomien tulvatasanteiden rakentaminen. Jos vedenotto lopetetaan tulevaisuudessa (laitos jää varavedenottamoksi), mahdollisuudet Hymo-muutosten pienentämiseen paranevat. Kalan nousun edistäminen on todennäköisesti tulevaisuudessa mahdollista kaikilla padoilla, mutta nykytilanteessa vesimäärä kalateihin on hyvin pieni. Toimenpidekokonaisuuteen ei kuulu maatalouden ojitusten ennallistaminen (maatalouden kuivatushaitta). Virtaamien palauttaminen vastaamaan luonnonmukaista ei myöskään ole mahdollista. Mahdollisesta vedenoton lopettamisesta huolimatta patojen madaltaminen tai poistaminen ei ole mahdollista aiheuttamatta merkittävää haittaa jokirannan käytölle" Kommenttina edellä kirjoitettuun piiri toteaa, että Raision kaupunki on jo teettänyt yleissuunnitelman patojen muutostöistä: http://raisio02.hosting.documenta.fi/kokous/2014240715-7-1.pdf ja suunnitelma on tarkoitus toteuttaa. Patojen poistaminen ja/tai madaltaminen on mahdollista ja Raisionjoen-Ruskonjoen nykyiset padot tulee mahdollisuuksien mukaan purkaa ja korvata luonnonmukaisilla koskirakenteilla eli ennallistamalla kosket. Turussa 31.3.2015 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri Tarja Marsh puheenjohtaja