Hygienia ja infektioiden torjunta suun terveydenhuollossa

Rovaniemen kaupungin terveyskeskus / Suun terveydenhuolto 23.11.2009 Infektio-sairaalahygieniayksikkö / Lapin sairaanhoitopiiri Hygienia ja infektioiden torjunta suun terveydenhuollossa

2 1. INFEKTIOTAUDIT JA SUUN TERVEYDENHOITO 2. TAVANOMAISET VAROTOIMET 2.1 Käsihygienia 2.2 Suojakäsineet 2.3 Suu-nenäsuojus ja suojalasit 2.4 Hiussuoja 2.5 Suojatakki 2.5.1 Työ- ja suojavaate 2.6 Aseptinen toiminta 2.6.1 Toiminta ennen hoitoa 2.6.2 Toiminta hoidon aikana 2.6.3 Toiminta hoidon jälkeen 2.6.3.1 Toiminta proteettisia töitä käsiteltäessä 2.6.4 Ympäristön aseptiikka 2.6.4.1 Imulaitteisto 2.6.4.1.1 Hoitolaitteiston vesijärjestelmä 2.7 Eritetahran poisto ja siivous 2.8 Jätteet. 3. VÄLINEISTÖN ASEPTIIKKA 3.1 Puhdistus 3.2 Desinfektio 3.2.1 Desinfioivan pesukoneen toiminnan tarkistaminen 3.3 Sterilointi 3.3.1 Höyryautoklaavin toiminnan tarkastaminen 3.4 Käsi- ja kulmakappaleiden sekä turbiinikappaleiden huolto 3.5 Ultraäänihammaskivenpoistolaite ja sähköveitsi 4.6 Monitoimiruisku 4. ENDOGARDIITTIPROFYLAKSIA 5. INFEKTIOTAUDIT JA ERISTYSTOIMET SUUN TERVEYDENHUOLLOSSA 5.1 Kosketus-, pisara- ja ilmaeristys 5.2 Altistustapahtumat 5.2.1 Toiminta altistuksen jälkeen. Liitteet 1. Tavanomaiset varotoimet 2. Käsihygienia: käsien pesu, käsien desinfektio ja suojakäsineiden käyttö 3. Kosketuseristysohje 4. Pisaraeristysohje 5. Ilmaeristysohje 6. Työ- ja suojavaatteet sekä suojainten käyttö 7. Eritetahrojen poisto-ohje 8. Eritetahrapullot ja niiden huolto 9. Rovaniemen kaupungin jätehuoltosuunnitelma 10. Toiminta veri- tai eritetartuntavaaratilanteessa (Rovaniemen kaupungin työterveyshuollon ohje) 11. Toiminta veri- tai eritetartuntavaaratilanteessa (Lapin sairaanhoitopiirin ohje)

1. INFEKTIOTAUDIT JA SUUN TERVEYDEN HOITO 3 Suun mikrobiflooralle on tyypillistä lajien runsaus. Mitä huonompi on suuhygienia, sitä enemmän on mikrobeja. Suusta voidaan viljellä myös yleispatogeenejä. Useat bakteerit, sienet, ja virukset voivat aiheuttaa infektioita suun limakalvoilla. Monia tauteja aiheuttavia mikrobeja voidaan todeta myös täysin oireettoman henkilön syljestä. Taudin leviämiseksi tarvitaan mikrobi, jolla on kyky aiheuttaa tauti, riittävä määrä mikrobeja ja vastaanottava yksilö, joka altistuu mikrobeille. Lisäksi taudinaiheuttajan on päästävä kosketuksiin vastaanottavan yksilön ja oikean kohdesolun kanssa siten, että se voi aiheuttaa infektion. Hygieniataso, infektiopotilaiden määrä ja hoitotoimenpiteen laatu vaikuttavat infektioriskiin suun terveydenhuollossa. Hoitohenkilökunnan suureksi kokema tartuntariski ei aina ole suhteessa todelliseen tartuntavaaraan. Veren välityksellä tarttuvia tauteja (esim. HIV, HBV ja HCV) sairastavia potilaita pidetään usein suun terveydenhuollossa kaikkein tartuntavaarallisimpina. Kuitenkin väestössä yleisesti esiintyvien muiden infektiotautien tartuntariski on usein huomattavan suuri. Näiden tavallisten infektiotautien komplikaatioihin kuolee vuosittain enemmän kuin veritartuntavaarallisiin tauteihin. Potilaita ja hoitohenkilökuntaa on siis aina syytä suojata tehokkaasti kaikilta tartunnoilta tavanomaisten varotoimien mukaisesti. Suun terveydenhuollossa kiinnitetään huomiota tartuntariskin pienentämisen ohella myös potilaan infektioherkkyyteen (mm. immuunipuolustusta heikentävää lääkitystä saavat, iäkkäät ja HIVpotilaat). Väestön vanhetessa yhä useammat henkilöt sairastavat kroonisia sairauksia, ja heidän saamansa lääkitys on pitkäaikaista, mikä voi altistaa heidät herkemmin infektioille. Infektioherkkiä henkilöitä ovat mm. syöpäpotilaat, immunosuppressiivista lääkitystä saavat (esim. solusalpaajalääke, kortisoni ja biologinen reumalääke) elinsiirtopotilaat, immuunipuutostilapotilaat sekä monet perussairaat ja korkean iän omaavat potilaat. Suhteellisen vaaraton mikrobi voi aiheuttaa vakavan infektion näissä ryhmissä. Tulehdus on elimistön vaste infektiolle. Tulehdusreaktion aiheuttavat paitsi mikro-organismit, myös niiden toksiinit. Jos huonosti puhdistettu instrumentti steriloidaan, instrumentti voi olla täysin puhdas elävistä mikrobeista, mutta sisältää runsaasti endotoksiineja (kuolleita mikro-organismeja), jotka voivat aiheuttaa hyvinkin voimakkaan tulehdusvasteen kudoksessa. Hammashoitolan vastaanoton hygieniatason on oltava niin hyvä, että hoidot voidaan tehdä turvallisesti.

4 Tavanomaiset varotoimet ovat riittävät infektioiden torjunnan kannalta suun terveydenhoidossa. On kuitenkin tiettyjä infektiosairauksia, jotka tarvitsevat tiukempia eristyskäytäntöjä myös hammashuollossa ja niitä käsitellään myöhemmin tässä toimintaohjeessa kappaleessa 5. 2. TAVANOMAISET VAROTOIMET SUUN TERVEYDENHUOLLOSSA Tavanomaisilla varotoimilla tarkoitetaan suositeltavaa hyvää hoitokäytäntöä kaikkien terveydenhuollon asiakkaiden / potilaiden hoidossa ja huolenpidossa. Niiden tarkoitus on torjua mikrobien siirtymistä (mm. käsien, instrumenttien, työtasojen välityksellä) työntekijöistä potilaisiin, potilaista työntekijöihin ja potilaasta työtekijöiden välityksellä toisiin potilaisiin. Tätä käytäntöä suositellaan kaikessa potilashoidossa, oli potilaalla infektio tai ei. Tavanomaiset varotoimet ovat perustana eri eristysluokissa käytettäville lisätoimenpiteille. Tavanomaiset varotoimet koskevat verta, kaikkia kehon nesteitä ja eritteitä (hikeä lukuun ottamatta) riippumatta siitä, onko nähtävissä verta. Lisäksi ne koskevat potilaan rikkinäistä ihoa ja limakalvoa. Katso liite 1 Tavanomaiset varotoimet. 2.1 Käsihygienia Käsien pesun ja desinfektion tarkoituksena on poistaa käsistä tartuntaa aiheuttavia mikrobeja ja estää tartunnan siirtyminen potilaasta toiseen käsien välityksellä. Rakennekynsien ja kynsien lävistyskorujen käyttö terveydenhuollossa on infektioriskin vuoksi ehdottomasti kielletty ja lisäksi ne estävät tehokkaan käsihygienian toteutumisen. Muiden lävistyskorujen lävistyskanavien tulee olla kunnolla parantuneita, eikä niissä saa olla tulehduksen merkkejä, esim. punoitusta, turvotusta, arkuutta tai eritystä. Lävistyskoruja ei tule kosketella työvuoron aikana. Sormuksien, rannekellon ja rannerenkaiden käyttö ei ole suotavaa terveydenhuoltotyössä, koska ne estävät käsihygienian toteutumisen

5 Käsienpesu: Kädet pestään vedellä ja saippualla ainoastaan kun niissä on näkyvää likaa, muulloin pelkkä desinfektio alkoholihuuhteella riittää. Clostridium difficile - (kyseessä on itiöllinen bakteeri) ja Norovirus - potilaita hoidettaessa kädet pestään haalealla vedellä ja saippualla ennen käsien desinfektiota. Käsien desinfektio: Kädet desinfioidaan alkoholihuuhteella ennen ja jälkeen potilaskontaktin, eri tehtävien ja työvaiheiden välillä sekä eri tilojen välillä. Kädet desinfioidaan ennen suojakäsineiden tai muiden suojaimien pukemista ja niiden riisumisen jälkeen. Käsien desinfektiotekniikka: Desinfektiohuuhde annostellaan aina kuiviin käsiin. Huuhdetta otetaan 3-5ml (kaksi painallusta), jolloin kuivumiseen kuluva hieronta-aika on 20 30 sekuntia. Kädet ovat desinfioituneet vasta, kun ne ovat kuivuneet. 2.2 Suojakäsineet Suojakäsineiden käytön tarkoituksena on ehkäistä potilaan infektoitumista tai ympäristön kontaminoitumista. Suojakäsineillä suojataan potilasta ja työntekijää mikrobikontaminaatiolta, käsineet suojaavat työntekijän käsiä mikrobitartunnoilta ja estävät infektion leviämisen työntekijästä potilaaseen ja potilaasta tai ympäristöstä toiseen potilaaseen. Käsineet puetaan aina alkoholihuuhteella desinfioituihin käsiin. Kertakäyttökäsineitä ei saa pestä eikä desinfioida ja ne on välittömästi toimenpiteen jälkeen poistettava ja laitettava suoraan jätteisiin. Kädet desinfioidaan myös käsineiden riisumisen jälkeen. Tehdaspuhtaat suojakäsineet on valmistettu vinyylistä, luonnonkumista eli lateksista, synteettisestä kumista eli nitriilistä tai neopreenista. Vinyylikäsine on hyvä yleiskäsine, sopii lyhytkestoisiin vähän mekaanista rasitusta vaativiin töihin. Se on vaihtoehto, jos potilaalla tai työntekijällä on lateksiallergia (luonnonkumiallergia). Lateksikäsine antaa vinyylikäsinettä paremman suojan ja on kestävämpi. Puuterillisten lateksikäsineiden lateksiallergeenipitoisuus on usein korkeampi kuin puuterittomien. Puuteri voi myös kuivattaa tai muuten ärsyttää käsien ihoa, vaikka kyseessä ei olisi luonnonkumiallergia. Käsineiden tulisikin olla sellaiset, jotka tutkimuksen pohjalta tiedetään olevan matalia allergeeniipitoisuuksiltaan ja mieluimmin talkittomia. Nitriilikäsine on vaihtoehto, jos potilaalla tai työntekijällä on lateksiallergia ja tarvitaan suojaavampaa ja kestävämpää käsinettä kuin vinyylikäsine. Hyvänlaatuisia ja hyvin käteen sopivia steriilejä leikkauskäsineitä käytetään tarkkaa aseptiikkaa vaativissa toimenpiteissä kuten suukirurgisissa leikkauksissa. Kaksoiskäsineitä (indikaattorikäsineitä) käytetään leikkauksissa, joissa käsineiden rikkoutumisen riski on suuri (suukirurgia) tai mikäli potilaalla on veriteitse tarttuva tauti. Hammashuollon potilastyössä ja välinehuollossa käytetään yleensä kertakäyttöisiä vinyyli-, lateksi- tai nitriilikäsineitä, jotka suojaavat ihoa myös useimmilta hammashoitotyön ärsykkeiltä ja allergian

6 aiheuttajilta. Akrylaatit (kovettumattomia muovimateriaaleja) läpäisevät kuitenkin melko nopeasti tavanomaiset suojakäsineet. Parempi suojaus saadaan käyttämällä nitriilikäsineitä. Kovettumattomia muovimateriaaleja ei saa koskaan käsitellä paljain käsin. Jos paljaalle iholle joutuu kovettumatonta muovimateriaalia, kosketuskohta on pestävä heti vedellä ja saippualla. Kovettumattoman muovin kanssa kosketuksiin joutunut suojakäsine on vaihdettava välittömästi. Suun terveydenhuollossa infektioiden torjunnan kannalta lateksikäsine antaa riittävän suojan työntekijälle. Työntekijä arvioi toimenpiteen keston, käsineen mekaanisen rasituksen määrän, eriteriskin jne. perusteella sen, mitä käsinettä hän missäkin toimenpiteessä käyttää. Katso liite 2 Käsihygienia (käsien pesu, käsien desinfektio ja suojakäsineiden käyttö). 2.3 Suu- ja nenäsuojus sekä suojalasit Toimenpiteissä, joissa muodostuu aerosolia tai isoja partikkeleita käytetään kirurgista suunenäsuojusta ja suojalaseja (tai visiirimaskia). Ne estävät mikrobien kulkeutumisen aerosolina ja roiskeina henkilökunnan hengitysteihin ja silmiin. Suojuksia ei tule kosketella niiden paikalleen asettamisen jälkeen. Kun suu-nenäsuojusta vaihdetaan tai sen asentoa korjataan, on kädet desinfioitava käsihuuhteella. Suu-nenäsuoja on kertakäyttöinen ja potilaskohtainen. Suu-nenäsuoja poistetaan vain nauhoihin koskemalla ja laitetaan suoraan roskiin. Suojalaseilla estetään aerosolin ja roiskeen joutumista sekä hoitohenkilökunnan että potilaan silmiin. Suojalasit puhdistetaan käytön jälkeen pesevällä desinfektioaineella ja päivän päätteeksi ne pestään ensisijaisesti lämpödesinfektiokoneessa. 2.4 Hiussuoja Hiussuojusta käytetään kirurgisissa ja puhtausasteeltaan niihin rinnastettavissa toimenpiteissä. Sen käyttö on suositeltavaa myös silloin, kun aerosolien tai eritteiden muodostuminen on runsasta, esim. hammaskivenpoisto, paikkaustoimenpiteet. 2.5 Suojatakki Kertakäyttöisen tehdaspuhtaan suojatakin tai kertakäyttöisen muoviesiliinan tarkoitus on estää sen alla olevan työasun tai omien vaatteiden likaantuminen potilaasta tai työympäristöstä peräisin olevilta roiskeilta, vereltä tai eritteiltä. Suojatakki on työ-, toimenpide- ja potilaskohtainen ja se puetaan työasun päälle ja riisutaan siten, etteivät ympäristö ja henkilön kädet kontaminoidu esimerkiksi takin etumuksen mikrobeilla. Suojatakki laitetaan riisumisen jälkeen suoraan roskiin. Kädet desinfioidaan suojatakin riisumisen jälkeen. Katso liiteet: 1 Tavanomaiset varotoimet, 3 Kosketuseristysohjeisto, 4 Pisaraeristysohjeisto ja 5 Ilmaeristysohjeisto.

7 2.5.1 Työ- ja suojavaate Työssä käytetään työnantajan tarjoamaa työ- ja suojavaatetta sekä suojaimia. Työnantaja huolehtii työ- ja suojavaatteiden hankinnasta, puhtaanapidosta ja huollosta. Työasuun pukeudutaan pukeutumistilassa ennen työvuoroon menoa, asu vaihdetaan päivittäin ja tarvittaessa sen likaantuessa. Työjalkineina käytetään puhtaita sisäkenkiä ja ne puhdistetaan välittömästi, mikäli ne tahriintuvat verellä ja eritteillä. Suojavaatteen tarkoitus on peittää alla olevat vaatteet ja estää roiskeita esim. verta tai muita eritteitä likaamasta vaatteita. Katso liite 6 Työ- ja suojavaatteet sekä suojainten käyttö, ohje henkilökunnalle. 2.6. Aseptinen toiminta Aseptinen käyttäytyminen vaatii itsenäistä päätöksentekoa ja vastuullisuutta. Aseptiset työtavat näkyvät kaikessa toiminnassa ja niissä valinnoissa, joita kukin työssään tekee. Aseptinen toiminta on omantunnon asia, ja aseptisen omantunnon pitää ohjata ja valvoa toimintaa. Kysymyksessä on ensisijaisesti potilaan suojaaminen infektiolta, mutta myös oma ja muiden työntekijöiden työturvallisuus. Aseptiikan toteutuminen on tärkeä asia, ja periaatteita rikkovan neuvominen myös omantunnon asia. Toisen neuvominen on kuitenkin vaikeaa ja siksi yhteisten pelisääntöjen luominen ja avoin keskustelu ovatkin parhaita keinoja. Aseptiset työtavat perustuvat hyvään henkilöhygieniaan ja etenkin käsihygienian merkityksen tiedostamiseen ja annettujen ohjeiden noudattamiseen. Koko toiminta suunnitellaan aseptisen työjärjestyksen mukaan siten, että edetään aina puhtaasta likaiseen päin. Tavoitteena on, että puhdas, terve työntekijä työskentelee puhtaissa työvaatteissa, oikealla tavalla, asianmukaisesti huolletuilla välineillä ja puhtaassa ympäristössä. Ammattihenkilöillä on vastuu työstään ja myös aseptiikan toteutumisesta. Tämä vastuu ei ole jaettavissa, vaan kukin vastaa siitä, minkä on saanut tehtäväkseen ja sen pohjalta, mitä häneltä koulutuksensa perusteella on oikeus odottaa. 2.6.1 Toiminta ennen hoitoa Potilaan lähetetiedoista ja anamneesilomakkeesta ilmenevät potilaan sairastamat taudit. Potilaan täyttämän esitietolomakkeen lisäksi on hänelle syytä tehdä tarkentavia / selventäviä kysymyksiä. Lisäksi on tärkeää vuosittain tarkistaa potilaalta, onko muutoksia tullut yleisterveyteen tai lääkitykseen. Suun limakalvojen tutkiminen antaa viitteitä sairauksista, jotka eivät ole potilaan tiedossa. Potilas voi sairastaa tautia, joka saattaa aiheuttaa tartuntavaaraa muille potilaille tai hoitaville henkilöille. Hoidossa käy myös potilaita, jotka sairastuvat helposti infektiotauteihin. Potilaan suojauksena käytetään potilaan rintakehän peittävää, kosteutta läpäisemätöntä suojaliinaa. Silmien suojana käytetään suojalaseja, jotka puhdistetaan käytön jälkeen pesevällä desinfektioaineella.

8 2.6.2 Toiminta hoidon aikana Suunhoitotoimenpiteissä tulisi ottaa huomioon kaksi ongelma-aluetta aseptiikan kannalta: roiskuminen eli mikropartikkelien siirtyminen potilaan suusta sekä ympäristön koskettelu hoidon aikana. Molemmat ongelmat voidaan minimoida suunnittelemalla potilaan hoito mahdollisimman tarkkaan etukäteen. Toimenpidettä varten otetaan esiin vain hoidossa tarvittavat välineet ja muut sijoitetaan laatikostoihin, suojaan roiskeilta. Kaapit ja laatikot pidetään kiinni hoidon aikana. Eritteiden leviämistä ympäristöön voidaan vähentää kofferdam kumilla sekä tehokkaan teho- ja syljenimun avulla. ATK-näppäimistö voidaan suojata alan liikkeestä saatavalla kalvolla, jos ei ole pyyhkimisen kestävää hipaisunäppäimistöä. Silloin, kun kaapistosta joudutaan ottamaan tavaraa, tehdään se potilaskohtaisilla puhtailla atuloilla. Puhelimeen vastattaessa poistetaan suojakäsineet ja desinfioidaan kädet. Hoidon aikana työskennellään siten, että steriloidut hoitovälineet pysyvät steriloidulla tarjottimella. Potilaan eritteillä kontaminoitunut kertakäyttömateriaali laitetaan välittömästi roskakoriin. Muut hoidossa käytetyt tarvikkeet ja välineet pidetään puhtaalla työskentelyalueella. Potilaspaperit ja rtgkuvat ovat omalla alueellaan, eikä niitä kosketella potilaan eritteillä kontaminoituneilla käsillä tai käsineillä. Instrumenttien hyvä järjestys hoitotarjottimella ehkäisee veri- ja eritetapaturmia sekä nopeuttaa toimenpidettä. 2.6.3 Toiminta hoidon jälkeen Hoidon jälkeen roskat ja kertakäyttömateriaali kerätään roskakoriin. Veri- ja eritetahrat poistetaan välittömästi hoidon päätyttyä hoitoympäristöstä kloori 1000 ppm-liuoksella. Kaikki käytetyt hoitovälineet huolletaan yhteisesti sovitun ja kirjatun käytännön mukaisesti (katso kohta 3: Välineistön aseptiikka). Kaikki kosketuskohdat laitteissa ja kaapistoissa, porien johdot, pidikkeet, tehoimunletkut ja lampun kahvat puhdistetaan pesevällä desinfektioaineella. Periaate on se, että siivouksessa edetään puhtaasta likaisempaan. Siivousliinoja/ taitoksia tulee olla useita: toisella pidetään kiinni puhdistettavasta kohteesta (esim. letku) ja toisella puhdistetaan. Taitosta vaihtamalla varmistetaan, etteivät mikrobit siirry seuraavaan kohteeseen. Myös hoidossa käytetyt tarveainerasiat ja putkilot pyyhitään ja asetetaan laatikoon tai kaapistoon. 2.6.3.1. Toiminta proteettisia töitä käsiteltäessä Jäljennösten, proteettisten töiden ja kipsimallien desinfektioaine ei saa vahingoittaa jäljennösmateriaalia, sen tulee olla laajatehoinen ja potilaalle ja käyttäjälleen turvallinen. Jäljennösaineen valmistajalta saa tiedon menettelytavasta, miten ko. jäljennös ja proteettinen työ tulee desinfioida. Valmistaja ilmoittaa myös sopivan desinfektioaineen, sen pitoisuuden ja vaikutusajan. Kaikki hammashoitolasta hammaslaboratorioon lähtevät työt tulee puhdistaa ja desinfioida. Hammaslaboratoriolähetteeseen tulee laittaa maininta: Työ on desinfioitu.

9 2.6.4 Ympäristön aseptiikka Työpäivän lopussa pesevällä desinfiointiaineella puhdistetaan ne hoitoyksikön kohteet ja pinnat, joihin on joutunut eritteitä joko roiskeita tai likaisista käsistä. Kohteet, joissa ei ole eritteitä, puhdistetaan heikosti emäksisellä puhdistusaineella. Viikoittain pyyhitään heikosti emäksisellä puhdistusaineella hoitoyksikön kohteet ja pinnat sekä hoitohuoneessa olevien välineiden säilytyskaapit ja laatikot. Hoito- ja aputuolien myyjältä saa lisäohjeita puhdistusaineista. Yleissääntö on, että keinonahkaisten tuolien puhdistukseen sopii heikosti emäksinen puhdistusaine ja nahkakalusteisiin mieto, rasvainen saippua. Vitalometrin, valokovettajan ja paikka-aineensekoittajan osat, joihin on koskettu hoidon aikana, puhdistetaan ja desinfioidaan. 2.6.4.1 Imulaitteisto Hammashoitoyksikön imulaitteiston letkuissa on sen seinämiä peittävä mikro-organismeista, proteiineista ja polysakkarideista muodostunut biokalvo. Koska sylki sekä huuhtelu- ja jäähdytysvesi poistuvat imulaitteiston kautta, voi siinä olla suun mikro-organismeja ja mahdollisesti muita patogeenisiä mikrobeja. Potilaan sulkiessa suunsa syljenimurin ympärille takaisinvirtaus imulaitteistosta potilaan suuhun on mahdollinen. Imulaitteisto puhdistetaan desinfektioaineella joka päivä työskentelyn jälkeen. Ennen potilastyöskentelyn aloittamista imulaitteiston letkuihin imetään kylmää vettä yksi litra. Potilaan vaihtuessa letkujen läpi vedetään 1-2dl kylmää vettä sisäosien mikrobiston vähentämiseksi. Letkut pyyhitään puhdistavalla desinfektioaineella. Työpäivän päätteeksi letkustoon imetään yksi litra ainetta, joka sekä poistaa orgaanisen lian että desinfioi letkuston. Aineen tulee olla tarkoitettu nimenomaan imulaitteistolle ja ennen desinfiointia huuhdellaan imulaitteisto vedellä. Kerran viikossa letkustoon imetään imulaitteiston erikoispuhdistusaine, jonka säännöllinen käyttö estää saostumien ja tukkeumien syntymistä ja irrottaa epäpuhtaudet. Paras tulos saavutetaan, kun aineen annetaan vaikuttaa letkuissa 1-2 tuntia ja sen jälkeen huuhdellaan imulaitteisto vedellä. Imulaitteisto desinfioidaan vasta erikoispuhdistusaineen vaikutusajan jälkeen. Myös irrotettavat osat pestään vähintään kerran viikossa desinfioivassa pesukoneessa tai desinfioidaan kemiallisesti ja pestään se jälkeen harjalla. Myös sylkykuppi pestään harjalla ja imulaitteen puhdistukseen tarkoitetulla liuoksella. 2.6.4.1.1 Hoitolaitteiston vesijärjestelmä Hammashoitoyksikössä on vesijärjestelmä, josta saadaan nopeasti pyörivien instrumenttien, turbiinin ja kulmakappaleen sekä hammaskiven ultraäänipoistolaitteen jäähdytysvesi ja kolmitoimiruiskun huuhteluvesi. Jotta hammashoitoyksikön veden mikrobipitoisuus pysyisi talousvedelle asetettujen vaatimusten mukaisena, on vesiputkistojen seinämille muodostunut biofilmikerrostuma pyrit-

10 tävä poistamaan putkien seinämiltä. Juomavedelle on asetettu sekä kemiallisia että mikrobiologisia vaatimuksia. Juomavedessä ei asetuksen mukaan saa olla enemmän kuin sata bakteeripesäkettä muodostavaa yksikköä millilitraa kohden (cfu/ml). Suomessa tehdyssä tutkimuksessa hoitokoneyksikön vesijärjestelmän vesi sisälsi viikonlopun käyttötauon jälkeen jopa 60 000 cfu/ml. Hammashoitoveden mikrobikontaminaation toteamiseen on saatavana kaupallisia testejä, jotka ilmaisevat kontaminaation määrän muttei lajia. Pitkäaikainen tyhjäkäyttö (10 min pitkän käyttötauon jälkeen, 3 min vuorokauden käyttötauon jälkeen ja 30 sek potilaiden välillä) vähentää hammashoitoyksikön veden bakteerimäärää merkittävästi, mutta ei ole riittävän tehokas menetelmä yksin käytettynä poistamaan vesikanavien seinälle muodostunutta bakteerikerrostumaa. Laitevalmistajat ovat kehittäneet laitteita vesilinjojen kemialliseen puhdistukseen. Niitä voidaan asentaa hoitoyksikköön jälkiasennuksena. 2.7 Eritetahran poisto ja siivous Veri ja eritetahrat poistetaan välittömästi hoidon päätyttyä hoitoympäristöstä: Laitetaan käteen kertakäyttökäsine, imeytetään erite puuvanuun tai vastaavaan materiaaliin, laitetaan eritevanu ja kertakäyttökäsine roskiin. Käsitellään eritetahran paikka riittävällä määrällä kloori 1000 ppm liuosta ja pyyhitään pinta uudelleen, kuten edellä, käyttäen uutta käsinettä. Laitetaan puuvanu ja käsine roskiin, kuten edellä. Desinfioi kädet alkoholihuuhteella kertakäyttökäsineiden riisumisen jälkeen. Siivouksessa käytetään tavanomaisia siivousvälineitä ja heikosti emäksistä puhdistusainetta. Katso liitteet: 7 Eritetahrojen poisto-ohje ja 8 Eritetahrapullot ja niiden huolto. 2.8 Jätteet Jokainen Lapin sairaanhoitopiirin terveyskeskus toimii oman kunnan jätehuoltosuunnitelman mukaisesti. Rovaniemen kaupungin jätehuoltosuunnitelma (on päivityksen alla): Terveydenhuollolle ominaisilla jätteillä tarkoitetaan jätelajeja, joita ei käytännössä synny muilla elämänaloilla. Nämä jätteet syntyvät terveydenhuollon toimenpiteiden yhteydessä ja vaativat erityiskäsittelyä, vaikka ne eivät olisikaan varsinaisia ongelmajätteitä. Terveydenhuollolle ominaiset jätteet voidaan jakaa neljään ryhmää: a. tartuntavaaralliset jätteet b. tapaturmavaaralliset jätteet c. eettiset jätteet d. ongelmajätteet

11 Terveydenhuollon kaikki jätteet voivat olla tartuntavaarallisia, joten jätteiden käsittelyn ensimmäisen kriteerin tulee olla tartuntavaaran eliminoiminen ohjattaessa niitä loppusijoitusprosessiin. Tartuntavaarallisia jätteitä syntyy kuitenkin satunnaisesti, joten niiden määrä on häviävän pieni, vain prosentin murto-osa alan kokonaisjätemäärästä. Suomessa tartuntatautien neuvottelukunnan hyväksymä tulkinta on, että jäte on tartuntavaarallista jos se on kontaminoitunut hemorragisia kuumeita (Ebola, Lassa ja Marburg), ruttoa (yersinia pestis) tai pernaruttoa(bacillus anthacis) aiheuttavilla taudinaiheuttajilla. Näissä tapauksissa jäte merkitään myös erillisellä tartuntavaara-tarralla. Tapaturmavaarallisia jätteitä (ns. särmäisjäte) syntyy lähes jokaisessa terveydenhuoltoalan yksikössä. Särmäisjäte: neulat, veitsenterät, tyhjät ampullit, ampulliviilat, letkujen terävät osat, näyte- ja koeputket, terävät lasin yms., jotka voivat aiheuttaa pisto- tai viiltohaavan. Ruiskut ja mäntä laitetaan irrallisina yhdyskuntajätteisiin. Em. keräykseen on suositeltavaa käyttää ainoastaan teollisesti valmistettuja, turvallisuusstandardi BS 7320:n kriteerit täyttäviä astioita. Kaatopaikalla nämä jätteet tulee haudata välittömästi. Ongelmajäte merkitään ongelmajätetarralla ja kerätään erillisiin astioihin, jotka toimitetaan terveyskeskukseen eteenpäin kuljetettavaksi Riihimäelle. Lääkejäte: Kaikki vanhentuneet tai muuten käyttökelvottomat lääkkeet toimitetaan sairaalaapteekiin/ terveyskeskuksen lääkevarastoon sinetöidyssä laatikossa. Palautettavat lääkkeet kirjataan joko vanhentuneiden tai hyvitettävien lääkkeiden palautuslomakkeelle. Lääkejätteen kunta toimittaa ongelmajätelaitokselle hävitettäväksi. Myös lääkekaapissa olevat tarpeettomat lääkkeet voi palauttaa lääkekeskukseen. Lääkekeskus hyvittää lääkevalmisteesta, mikäli laadusta voidaan varmistua ja kestoaikaa on riittävästi. Palautettavista käyttökelpoisista lääkkeistä tarkistetaan kestoaika, pakkauksen virheettömyys, siisteys ja säilytysolosuhteet. Avatut lääkepurkit ovat aina lääkejätettä, eikä niitä hyvitetä, vaikka kestoaikaa olisi jäljellä. Ne kirjataan vanhentuneiden lääkkeiden palautuslomakkeelle. Vajaat infuusiopussit ja -pullot tyhjennetään viemäriin (vain kirkkaat- ja matalaenergiset nesteet). Tyhjät infuusiopussit ja -pullot hävitetään kunnan jätehuoltosuunnitelman mukaisesti. Em. ohjeistuksessa toimitaan sairaala-apteekin/lääkekeskuksen antaman ohjeistuksen mukaisesti. Jätefilmit toimitetaan terveyskeskukseen edelleen toimitettavaksi. Röntgenin kehite- ja kiinniteliuokset, saadaan helposti kierrätykseen niiden sisältämien jalometallien takia. Kemikaalit kerätään tiiviisiin ja lujiin astioihin, merkataan ja toimitetaan terveyskeskukseen edelleen toimitettavaksi ongelmajätelaitokselle.

12 Yleisistä ongelmajätteistä ongelmajäteparistot ja akut kerätään ja toimitetaan terveyskeskukseen edelleen toimitettaviksi. Käytöstä poistetut, elohopeaa sisältävät mittarit ja muut laitteet, amalgaamijäte sekä valaisimien loisteputket toimitetaan terveyskeskukseen edelleen toimitettavaksi. Elohopeajäte pakataan, merkataan ja toimitetaan terveyskeskukseen edelleen toimitettavaksi. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyvää ja siihen määränsä ja laatunsa puolesta verrattavaa muusa toiminnassa syntyvää jätettä, joka ellei minkäänlaista lajittelua tehdä - viedään sekajätteenä kaatopaikalle tai poltettavaksi. Yhdyskuntajäte on terveydenhuollon suurin jätelaji. Sen määrä on noin 90 % alan jätteiden kokonaismäärästä. Yhdyskuntajätteiden osalta noudatetaan kuntien jätehuoltosuunnitelmaa. Jätteen tuottaja huolehtii siitä, että jäte pakataan ja merkitään olomuodon, pitoisuuden, vaara tai haittatekijän sekä muiden erityisominaisuuksien mukaan. Runsaasti eritteitä sisältävä jäte pakataan erilliseen pussiin, joka laitetaan muun jätteen joukkoon. Katso liitteet: 1 Tavanomaiset varotoimet ja 9 Rovaniemen kaupungin jätehuoltosuunnitelma. 3. VÄLINEISTÖN ASEPTIIKKA Hammashoidon välineet jaetaan kolmeen puhtausluokkaan: puhdas, desinfioitu ja steriili. Vaadittava puhtausluokka riippuu tehtävästä toimenpiteestä ja siitä kudoksesta, jonka kanssa väline joutuu kosketuksiin puhdistuksen, desinfektion tai steriloinnin jälkeen. 3.1 Puhdistus Puhdistuksessa poistetaan välineistä lika, pöly ja vähennetään mikrobeja niin, että tartunta-annos (mikrobin infektoiva annos) ei ylity ja väline tai pinta on tarkoitukseensa riittävän turvallinen. Puhdistus tehdään mekaanisesti likaa irrottavalla puhdistusaineella. Tähän luokkaan kuuluvat välineet, jotka koskettavat potilaan tervettä ihoa, mutta eivät limakalvoa. Esimerkkejä: käsipeili, suojaliinan pidike, rtg - kuvan kuljetuskasetti, rtg - filmin suojapussi (laitetaan käytön jälkeen roskiin), eritteinen näytepurkin ulkopinta 3.2 Desinfektio Desinfektio tarkoittaa puhtausastetta, jossa tapetaan tai poistetaan patogeenien mikrobien määrä niin pieneksi, etteivät ne enää voi aiheuttaa tartuntaa. Desinfektiolla ei voida tuhota kaikkien bakteerien itiöitä. Desinfektio tehdään lämpödesinfektiona (pesukoneessa) tai kemiallisesti laajatehoisella desinfektioaineella. Tähän luokkaan kuuluvat välineet, jotka koskettavat potilaan ihoa tai limakalvoa sitä läpäisemättä tai välinettä käytetään immuunipuutteisen tai infektoituneen potilaan hoidossa. Esimerkkejä: Paikkausvälineet (mm. instrumentit, matriisinauhat ja poranterät), sekoitusvälineet, vanurullatelineet ja taitosastia. Perustutkimustarjotin ja siihen asetettavat instrumentit: esim. sondi, ekskavaattori, atula, peili, kuvalevy.

13 Kaikki kovettuva paikka-ainejäämä tulee poistaa instrumenteista heti käytön jälkeen. Puhdistus- ja desinfektio tehdään ensisijaisesti lämpödesinfektiokoneessa. Instrumenttien pesukonetta käytettäessä instrumentit laitetaan lukot ja nivelet avattuina pesukoriin ja se laitetaan suoraan koneeseen. Instrumentteja ei pidä lastata pesukoreihin päällekkäin eikä konetta liian täyteen, ettei pesutulos vaarannu. Instrumentit otetaan ohjelman loputtua pois koneesta kuivattaviksi ja tarkistettaviksi. Jos desinfioivan pesukoneen käyttö ei ole mahdollista, instrumentit laitetaan kemiallista desinfektioainetta sisältävään kannelliseen astiaan. Ainetta on oltava niin paljon, että instrumentit peittyvät. Valmistajan antamia pitoisuuksia ja aikoja on noudatettava halutun vaikutuksen saavuttamiseksi. Aika lasketaan viimeiseksi laitetusta instrumentista. Välineille, joita ei voida pestä välittömästi käytön jälkeen, voidaan käyttää suojageeliä. Suojageeli estää lian kuivumisen instrumenttiin kiinni ja bakteerien lisääntymisen. Suojageeli suihkutetaan kauttaaltaan instrumenttien päälle heti käytön jälkeen, ja instrumentit voivat olla geelissä jopa 3-5 vuorokautta. Geeliä ei tarvitse huuhtoa pois ennen pesua, ja se soveltuu yleisesti käytössä oleville materiaaleille. Suojageelin etuna on, että se ei aiheuta instrumentteihin korroosiota, kuten liottaminen. Käytetyt, paikka-ainejäämistä puhdistetut instrumentit voidaan myös säilyttää kuivana suljetussa astiassa 3-4 tuntia ennen desinfioivaan pesukoneeseen laittoa. 3.2.1 Desinfioivan pesukoneen toiminnan tarkistaminen Pesutuloksen laadunvalvonta on yhtä tärkeää kuin steriloinnin valvonta. Desinfioivien pesukoneiden vaatimukset on määritetty Standardissa EN ISO 15883. Tämän standardin mukaan käyttäjän on osoitettava paitsi sterilointiprosessin toiminnan myös pesuvaiheen tehokkuus. Desinfioivien pesukoneiden testaukseen käytetään testejä, jotka mittaavat likajäämiä pestävien tuotteiden pinnoilta tai testitahran avulla. Desinfioivan pesukoneen lämpötila-anturien, pesusuuttimien, pesuannostelijoiden ja kiertovesipumpun toiminta on tarkistettava säännöllisesti (kaksi kertaa vuodessa). Lisäksi tulee muistaa pesuaineen sopiva annostus ja paras käyttölämpötila. Kaikki pesu- ja desindektiokoneet on huollettava säännöllisesti valmistajan ohjeen mukaan. 3.3 Sterilointi Sterilointi tarkoittaa puhtausastetta, jossa tuhotaan mikrobit ja niiden itiöt niin, että tuote ei sisällä elinkykyisiä mikrobeja, jotka voisivat lisääntyä ja aiheuttaa tautia. Mitä vähemmän mikrobikuormitusta steriloitavaan välineeseen kohdistuu, sitä suurempi on sterilointiprosessin toimintavarmuus. Siksi kaikki steriloitavat instrumentit ja välineet tulee puhdistaa huolellisesti ennen sterilointia biologisen kuormituksen vähentämiseksi. Sterilointi tehdään, jos välineellä läpäistään iho tai limakalvo tai esim. hampaan ydin paljastuu toimenpiteessä ja kosketus tapahtuu sidekudokseen tai luuhun. Esimerkkejä: leikkausinstrumentit, hampaan poistossa tarvittavat välineet, parodontologian välineet, juurenhoitovälineet.

14 Välineistö pakataan käyttäen sterilointiin tarkoitettua pakkausmateriaalia. Steriilejä välineitä säilytetään huoneenlämmössä kosteudelta, pölyltä ja auringonvalolta suojattuna. Steriilinä pysymisen kesto riippuu pakkausmateriaalista ja sulkemistavasta. Pakkaukseen on merkittävä viimeinen käyttöpäivämäärä ja ne säilytetään steriileinä sterilointipussissa käyttöönottoon saakka. Pakkaukset avataan siten, että instrumentit pysyvät steriileinä. Sterilointiin käytetään hammashoidossa yleisesti pieniä autoklaaveja, jotka on valmistettu EN 13060 standardin mukaan, tai vanhempia autoklaaveja, jotka eivät ole standardin mukaisia. 3.3.1 Höyryautoklaavin toiminnan tarkistaminen Sterilointilaitteisiin voi tulla vikoja, joten niitä on huollettava säännöllisesti ja niiden toimintaa on tarkkailtava jatkuvasti steriloinnin toteutumisen varmistamiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet suuria puutteita hammashoidossa käytettävien autoklaavien toimintakunnosta. Lisäksi autoklaavien toimintaa valvotaan epäsäännöllisesti ja usein väärillä tavoilla. Käyttäjän on oltava selvillä käyttämänsä autoklaavin tyypistä ja sen soveltuvuudesta eri välineiden sterilointiin. Fysikaaliset indikaattorit: Paine (Bar), lämpötila, ja aika tarkastetaan mittareista tai piirturista joka sterilointiprosessissa. Kaikki sterilointilaitteet on huollettava säännöllisesti valmistajan ohjeen mukaan. Kemialliset indikaattorit: Kemiallisessa indikaattorissa tapahtuu värinmuutos tiettyjen steriloitumiselle tärkeiden tekijöiden vaikutuksesta (höyry, lämpötila, paine, aika). Pakkauksen päällä käytetään kemiallista indikaattoria (raita, täplä, teippi) ja vaikeammin steriloitavan pakkauksen (esim. juurenhoitotarjotin, leikkauskori) sisälle pannaan indikaattoriliuska joka sterilointikerralla. Biologiset indikaattorit: Sisältävät bakteeri-itiöitä, jotka kestävät hyvin kuumuutta. Itiöampullia käytetään 1-3 kpl hyllyä kohti. Itiöampullit idätetään kontrolliampullin kanssa inkubaattorissa. 3.4 Käsi ja kulmakappaleiden sekä turbiinikappaleiden huolto Käsi- ja kulmakappaleita sekä turbiinikäsikappaleita käytetään tyhjänä 30 sekuntia heti hoidon jälkeen. Monissa uusissa hoitoyksiköissä kappaleet voidaan sijoittaa tyhjäkäyttöön tarkoitettuun telineeseen. Kappaleiden vesi- ja ilmakanavien puhdistukseen, öljyämiseen sekä sisäosien desinfektioon voidaan käyttää siihen suunniteltua laitetta. Jos öljytään käsin, kappale suojataan esimerkiksi paperipyyhkeellä tai sijoitetaan muovipussiin ja ylimääräisen öljyn annetaan valua pois. Kulmakappaleiden ulkopinnat puhdistetaan instrumenttien pesukoneessa. Jos instrumenttien pesukonetta ei ole käytettävissä, kappaleet pestään harjalla ja miedolla saippualiuoksella juoksevassa vedessä välttäen veden joutumista kappaleen sisäosiin. Kappaleet kuivataan pesun jälkeen ja kemiallinen desinfektio 80%:lla denaturoidulla etanolilla. Kirurgisissa toimenpiteissä käsi- ja kulmakappaleet tulee aina steriloida autoklaavissa, jonka ohjelmassa on monipulssinen esityhjiötoiminto. Kappaleet sijoitetaan erityisesti niille suunniteltuihin reiällisiin laatikoihin ja suojataan sterilointiin soveltuvalla paperilla tai pakataan sterilointipussiin,

jotta öljyä ei pääse autoklaaviin. Kappaleet otetaan pois autoklaavista heti niiden jäähdyttyä. Toimenpiteestä riippuen käsi- ja kulmakappaleet joko pestään ja desinfioidaan tai steriloidaan. 15 Esimerkkejä: Kirurgisissa toimenpiteissä käsi- ja kulmakappaleet steriloidaan ja paikkauksen yhteydessä puhdistus ja desinfektio lämpödesinfektiokoneessa. 3.5 Ultraäänihammaskivenpoistolaite ja sähköveitsi Kärkiosat tulee steriloida potilaskohtaisesti (veritieyhteys), samoin muut irrotettavat osat, jos se valmistajan mukaan on mahdollista. Hammaskivenpoistolaitetta tyhjäkäytetään 30 sekuntia käytön jälkeen. Jos osia ei voi steriloida, ne pestään ja desinfioidaan. 3.6 Monitoimiruisku Monitoimiruiskun kärki on potilaskohtainen ja sitä tyhjäkäytetään 30 sekuntia käytön jälkeen. Ruiskun kärkiosa puhdistetaan ja desinfioidaan instrumenttien pesukoneessa. Muista laitteista (esim. juurikanavan mittauslaite) irrotetaan ja steriloidaan ne osat, jotka valmistajan ohjeen mukaan voidaan. Muut osat desinfioidaan.

16 4. ENDOKARDIITTIPROFYLAKSIA LAPIN SAIRAANHOITOPIIRI Infektio-sairaalahygienia ENDOKARDIITTIPROFYLAKSIAN OHJEET 16.12.2008 Potilasryhmät, joille toimenpidettä edeltävä antibioottiprofylaksi on paikallaan. Proteesiläppäpotilas tai potilas, jolle on käytetty keinomateriaaleja sydänläpän korjausleikkauksessa Aikaisemmin sairastettu endokardiitti Korjaamaton syanoottinen synnynnäinen sydänvika, mukaan lukien palliatiivisen suntin tai putkisiirteen (conduit) saaneet potilaat. Korjattu synnynnäinen sydänvika, mikäli potilaalle on jäänyt residuaalidefekti, joka sijaitsee keinomateriaalin tai proteesin lähellä. Ensimmäisen 6 kk ajan potilaille, joille on suoritettu synnynnäisen sydänvian vuoksi leikkaus käyttäen keinomateriaaleja, suntteja ja putkisiirteitä (conduit), sekä potilaille, joille on asetettu suljinlaite leikkauksessa tai katetroinnin yhteydessä. Sydämensiirtopotilaat, joille on kehittynyt läppävika. Toimenpiteet, joiden yhteydessä antibioottiprofylaksi on paikallaan Endokardiittiprofylaksi on aiheellinen ennen toimenpiteitä, joissa rikotaan limakalvoa,jolloin bakteremia on mahdollinen tai todennäköinen, esimerkiksi: Hampaisiin ja parodontiumiin kohdistuvat toimenpiteet, joihin yleisesti liittyy ienverenvuotoa (hampaan poisto, kyretointi) tai periapikaalisen alueen manipulointia (juurihoito, resektio) Hammaslääkärin tai -hoitajan tekemä hampaiden tukikudosten puhdistus (subgingivaalisen hammaskiven poisto, scaling ) Poskiontelon huuhtelu Nielu- tai kitarisan poistoleikkaus Bronkoskopia, johon liittyy invasiivisia toimenpiteitä Toimenpiteet, joissa endokardiittiprofylaksi ei ole tarpeen Hampaan paikkaaminen Juurihoito, jossa ei kajota periapikaalialueeseen Suuonteloon tehty puudutus Hammasproteesin sovitus Hampaiston pastapuhdistus Non-invasiivinen bronkoskopia Gastroskopia Kolonoskopia Transuretraalinen prostataresektio Gynekologiset ja obstetriset toimenpiteet Synnytykset Bakteeriendokardiitin antibioottiprofylaksiohje. Lääke Aikuinen Lapsi Ensisijaisesti Amoksisilliini p.o 2 g 50 mg/kg Ampisilliini i.m tai i.v 2 g 50 mg/kg Vaihtoehto penisilliiniyliherkille Kefaleksiini p.o 2 g 50 mg/kg Klindamysiini p.o 600 mg 20 mg/kg Atsitromysiini p.o 500 mg 15 mg/kg Klaritromysiini p.o 500 mg 15 mg/kg Roksitromysiini p.o 300 mg 10 mg/kg Kefuroksiimi i.v 750 mg 1,5 g 60 mg/kg Klindamysiini i.v 600-900 mg 20 mg/kg SLL 35/2008: Jukka Meurman, Jukka Lumio, Eero Jokinen, Markku S. Nieminen, Heikki Peltola, Irma Koivula, Hannu Vanhanen

17 5. INFEKTIOTAUDIT JA ERISTYSTOIMET SUUN TERVEYDENHUOLLOSSA On tiettyjä infektiosairauksia, jotka tarvitsevat tiukempia eristyskäytäntöjä myös hammashuollossa Näitä ovat esimerkiksi kosketus-, pisara-, ja ilmaeristystä vaativat sairaudet. 5.1 Kosketus-, pisara ja ilmaeristys Kosketusreristystä käytetään potilailla, joilla tiedetään olevan tai epäillään olevan helposti suoran tai epäsuoran kosketuksen välityksellä leviävä infektio. Kosketuseristyksen tarkoitus on katkaista kosketustartuntatie. Olennaista kosketuseristyksessä on korostunut käsihygienia ja suojainten käyttö, erityisesti suojakäsineiden käyttö. Pisaraeristystä käytetään potilailla, joilla tiedetään tai epäillään olevan suurien pisaroiden välityksellä leviävä sairaus. Näitä pisaroita syntyy yskiessä, niistäessä, puhuessa, aivastaessa tai toimenpiteissä. Pisarat eivät leijaile ilman mukana, vaan putoavat melko pian alaspäin, eivätkä tavallisesti kulkeudu metriä kauemmas syntypaikastaan. Siten tartuntaan tarvitaan yleensä melko läheinen kosketus. Ilmaeristystä käytetään potilailla, joilla tiedetään olevan ilmatartunnan välityksellä leviävä sairaus. Tautia aiheuttavia ilmassa leijailevia mikropartikkeleita muodostuu hengitystie-eritteistä erityisesti potilaan yskiessä tai aivastaessa tai aerosolia muodostavien toimenpiteiden yhteydessä. Partikkelit voivat kulkeutua myös pölyn mukana. Ilmaeristystä edellyttävää sairautta sairastava potilas ohjataan mahdollisimman suorinta tietä päivystyspoliklinikalle ilmaeristyshuoneeseen tutkimuksiin ja hoitoon. Katso LSHP:n ohjeet eristystä edellyttävistä sairauksista ja eristyksen kestosta. Liitteet: 3 Kosketuseristys, 4 Pisaraeristys ja 5 Ilmaeristys. 5.2 Altistustapahtumat Hyvä käsihygienia, oikea suojakäsineiden käyttö ja suojavaatetus ovat yksinkertaisia ja tehokkaita menetelmiä mikrobien siirtymisen estämiseksi. Aiheuttaakseen infektion mikrobien on päästävä ihon läpi tai haavaiselle iholle tai limakalvolle. Veren välityksellä tarttuvien tautien ei ole todettu tarttuneen aerosolissa. Suurin tartunnan riski hoitotoimenpiteen yhteydessä aiheutuu terävien instrumenttien aiheuttamista pistotapaturmista. 5.2.1 Toiminta altistuksen jälkeen Jokainen Lapin sairaanhoitopiirin terveyskeskus toimii oman työterveyshuollon laatiman toiminta veri-/ eritetartuntavaaratilanteessa ohjeen mukaisesti. Rovaniemen kaupungin terveyskeskuksen toimintaohje veri- / erite tartuntavaaratilanteessa (on päivityksen alla): Veritapaturma-aluetta (ihohaava tai iholle, nenän tai suun limakalvolle tai silmiin joutuneet roiskeet) huuhdellaan runsaalla vedellä ainakin 3-5 min ajan. Huuhtelun jälkeen alue kuivataan kevyesti ja iho desinfioidaan alkoholikäsihuuhteella tai iholle pannaan 80 %:n etanolihaude vähintään kahden minuutin ajaksi. Aluetta ei saa puristaa, sillä vieras veri ja sen sisältämät mikrobit pääsevät tällöin

syvempään kudokseen. Lisäksi alueelle kulkeutuu puristelun takia tulehdussoluja, jotka kuljettavat mikrobeja muualle elimistöön. 18 Vastuu muiden toimenpiteiden toteuttamisesta virka-aikana on työterveyshuollolla ja virka-ajan ulkopuolella yhteispäivystyksessä. Katso liitteet: 10 Toiminta veri-/erite tartuntavaaratilanteessa (Rovaniemen kaupungin työterveyshuollon ohje) ja 11 Toiminta veri-/erite tartuntavaaratilanteessa (Lapin sairaanhoitopiirin ohje). Lapin sairaanhoitopiirin (LSHP) hygieniatoimikunta on hyväksynyt ohjeen 23.11.2009