teksti Heidi Haapalahti kuvat Teija Tuisku Mukula on taas muotia. Kellareiden kätköistä esiin kaivettujen perinnelajikkeiden maut ja muodot ovat jotain aivan muuta kuin peruspotuilla. Perunan paluu Unkarista kotoisin oleva 'Sarpo Mira' tekee suuria, kaunismuotoisia mukuloita. Lajike on rutonkestävä. Perunan kuorien väri vaihtelee kellanvalkoisesta lähes mustaan. Kuvassa vaalea 'Nicola', punainen 'Rosamunda ja täplikäs 'Lohtajan laivaperuna'. 22 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 23
'Asparges' -parsaperuna on kulinaristien suosima kiinteämaltoinen lajike. Sileäpintaiset, säännöllisen muotoiset ja tasakokoiset perunan mukulat ovat tinkimättömän jalostustyön hedelmiä. Näin siksi, että nykyaikaisten perunalajikkeiden tulee soveltua mahdollisimman hyvin koneelliseen ammattiviljelyyn ja sadon teolliseen jatkokäsittelyyn. Kestävyyden lisäksi jalostustyössä tähdätään myös miellyttävään makuun ja satoisuuteen. Esimerkiksi perusperuna Van Goghin jälkeen Suomen toiseksi suosituin perunalajike, kiinteämaltoinen Nicola on jalostajan napakymppi saksalainen lajike on soman soikea, viljelyvarma ja maukas. Kotipuutarhojen pottumaaasta nostetaan kuitenkin yhä useammin aivan toisennäköistä satoa. Pallomaisen pyöreiden, pisaran muotoisten, naurismaisen littanoiden tai pitkulaisten ja solakoiden potaattien kuoret ovat väriltään kaikkea mustanvioletin, kirsikanpunaisen, purppuraläiskikkään, punatäplikkään ja kullankeltaisen väliltä. Niiden omaleimainen maku tuo parhaimmillaan mieleen pikemminkin jonkin hienostuneen vihanneksen kuin arkisen perunan. Vanhat perinnelajikkeet ovat suuria persoonallisuuksia. Historialliset makuperunat Omintakeisuutensa säilyttäneissä perinnelajikkeissa on sitä jotakin, minkä ansiosta vuosikaudet vähäisestä arvostuksesta kärsinyt peruna elää uutta renessanssia. Maukkaudeltaan ylivertaiset mukulat ovat myös muistoja menneistä ajoista, jolloin perunaa viljeltiin omiin tarpeisiin joka talossa. Maan omenana tunnettu uutuusmukula tuotiin jo 1500-luvulla Eurooppaan Atlantin yli, mutta vasta 1700-luvun lopulla Andien kasvatin viljely alkoi yleistyä meillä. Pommerin sotaan osallistuneet suomalaiset tutustuivat lajiin Saksassa vuosina 1757 1762, ja toivat perunoita tuliaisina kotiin. Vanhat lajikkeet ovat suuria persoonallisuuksia. Krimin sodasta 1850-luvulla palanneiden sotilaiden matkassa Suomeen on perimätiedon mukaan saapunut legendaksi kohonnut Lemin Punanen. Kaakkois-Suomen maineikkain peruna on yhä paikallisilla toreilla kysytty erikoisuus. Tuontilajikkeet saivat kansan suussa uusia nimiä, jotka viittasivat kuoren väritykseen, mukulan muotoon tai johonkin muuhun ominaisuuteen. Samalla perunakannalla saattaa siten olla useita täysin toisistaan poikkeavia nimityksiä. Esimerkiksi Lemin Punanen tunnetaan myös nimillä Mikkelin peruna ja Sokkalan peruna. Sekaantumisen vaara on suuri myös siksi, että monet lajikkeet muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Usein eron huomaa vasta maussa. Monet perunalajikkeet tunnetaan myös eri nimillä eri maissa. Pohjoismaiseen geenivarapankkiin moni meillä tuttu lajike on merkitty ruotsalaisella nimellään. 1 Magnum Bonum on englantilaislajike vuodelta 1876. Sen varret ovat paksut ja mukulat soikeat ja valkokuoriset. Jauhoinen lajike oli 1800-luvun lopulla hyvin suosittu, mutta se taantui ja tuli hyvin herkäksi perunarutolle. Lajiketta on käytetty muun muassa herkkuperunana tunnetun King Edward -lajikkeen jalostukseen. 2 Purple Eyed Seedling on jauhoinen lajike 1970-luvulta. Alkuperältään walesilaisen lajikkeen maukkaat mukulat ovat kauniin ovaalit, syväsilmäiset ja violettiläiskäiset. Lajike muistuttaa suuresti yleisemmin saatavissa olevaa Kestrel -herkkuperunaa. 3 Lemin Punanen on itäsuomalainen klassikkoperuna. Krimin sotaan 1870-luvulla osallistuneet lemiläiset toivat perimätiedon mukaan matkassaan tämän lajikkeen. Se tunnettiin pian kaikilla itäisen Suomen toreilla, ja sitä kaupataan yhä esimerkiksi Lappeenrannan torilla. Vanhojen lajikkeiden tapaan perunat ovat syväsilmäisiä ja epätasaisen muotoisia, minkä vuoksi niitä on hankala kuoria. 4 Red Duke of York on skotlantilainen lajike vuodelta 1942. Sen mukulat ovat soikeita tai pitkänomaisia ja niitä peittävä kuori punainen ja rypyliäisen verkon peittämä. Keltainen malto ei hajoa keitettäessä. Lajike on saanut Royal Horticultural Societyn tunnustuksen herkullisuudestaan. 5 Asparges on vanha herkkuperunalajike Tanskasta, jossa sitä tiedetään viljellyn laajalti jo ennen 1900-lukua. Parsaperunaksi kutsutun lajikkeen pitkulaisten, käyrien ja kapeiden mukuloiden kuori on sileä ja kellertävä. Keitettäessä kiinteinä säilyvien perunoiden malto on myös keltainen. Lajike on melko hyväsatoinen, mutta arka sekä lehtiettä mukularutolle. 24 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 25
1 Angelner Zapfen on pitkulainen saksalaislajike, jonka ikää ei tunneta. Pikkirillimäisen muotoiset perinneperunalajikkeet ovat muodissa erityisesti Yhdysvalloissa. Lajikkeen mukuloiden kuori on kauniin vaaleanpunainen ja malto keltainen. Maultaan ne ovat mausteisia ja herkullisia. 2 Kajanaland on ulkonäöltään hyvin samanlainen kuin Vanha musta, mutta aivan eri makuinen. Satoisan ja jauhoisen lajikkeen mukulat ovat tiukasti kiinni varressa. Lämpimänä kesänä lajike kasvaa hyvin, mutta viileä ja sateinen kesä heikentää kasvua. 3 Tammiston Aikainen on ensimmäisiä kotimaisia perunalajikkeita vuodelta 1930. Se sai nimensä varhaisperunaksi soveltuvuutensa sekä Keskusosuusliike Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Tammisto-koetilan mukaan. Hyvin keltamaltoinen ja kiinteä kesäperunalajike oli suosittu varhaisperuna aina 1960-luvulle asti. Hyvältä maistuvaa lajiketta viljellään yhä kotipuutarhoissa. 4 Maya Twilight on näyttävä kaksivärinen erikoisuus Etelä-Amerikasta. Se kuuluu vähän jalostettujen Phureja -ryhmän Maya-perunoihin, jotka ovat malloltaan keltaisempia kuin Euroopassa yleiset perunat. Mukulat kypsyvät keitettäessä muita perunoita nopeammin. 5 Norjan Punainen sekoitetaan usein paljon yleisempään Rosamunda -lajikkeeseen, sillä molemmat ovat syvänpunaisia. Tuntomerkiksi sopii lajikkeen valkoinen itusilmun pohja. Keskiaikainen lajike kasvaa tavallisesi melko isokokoiseksi ja sopii sose- ja uuniperunaksi. 6 Appell on ruotsalaista alkuperää oleva, hyvin ruttoa sietävä lajike. Kiinteä ja myöhäinen. Se soveltuu hyvin myös luomuviljelyyn. Mukulat ovat tasaisen muotoisia, valkokuorisia ja malloltaan kiinteitä. Paikalliset erikoisuudet 1800-luvulla peruna syrjäytti nauriin tärkeimpänä ruokakasvina. Peruna on yhä niin oleellinen osa suomalaista ruokakulttuuria, että Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee mukulan päivittäistä käyttöä. Vielä 1900-luvulla Suomessa tunnettiin lukuisia paikallisia maatiaislajikkeita, joita viljelijät olivat kehittäneet omiin olosuhteisiinsa sopiviksi. Yhä kaupallisesti merkittävä Puikula kasvaa maan pohjoisosissa paljon paremmin kuin etelässä, jossa voimakkaan keltamaltoisia ja mantelimaisen kapeita herkkumukuloita tuottavaa lajiketta uhkaavat taudit. Paikallisperunat takaavat nykyäänkin perinneherkkujen aidon maun. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa yleisesti viljelty Vanha Punainen mainitaan erinomaiseksi ohuenohuiden, tulikuumalla arinalla paistettujen perunarieskojen ainekseksi. Moni meistä on hurmaantunut ominta- Erikoisperunoita etsitään toreilta ja taimimarkkinoilta. keisista perinneperunoista niin, että on valmis näkemään hieman vaivaa löytääkseen vanhoja lajikkeita. Erikoisuuksia kannattaa etsiä toreilta ja maalaismarkkinoilta. Taimienvaihtoipäivillä saattaa keväisin olla tarjolla vanhojen kantojen siemenperunoita. Tosiharrastajat kääntyvät ulkomaisten nettikaupojen puoleen ja tilaavat erikoisuudet siemeninä. Tavallisesta ruokakaupasta näitä aarteita on usein turha etsiä, sillä vanhat lajikkeet eivät kelpaa ammattiviljelyyn. Ne ovat pienisatoisia, eivät kestä vahvaa lannoitusta eivätkä sovellu koneelliseen perunannostoon vahvan mukulajuuren takia. Ruokateollisuudelle ja laitoskeittiöihin perinnemukulat ovat aivan liian muhkuraisia ja hajakokoisia. Kotona ei onneksi haittaa, että jokainen maasta nostettu peruna on yksilö. 26 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 27
Kalevi Tikka kasvattaa perunoita Suhmurassa Kultasten maatilalla, jossa vaalitaan myös ylämaankarjaa. Kalevi Tikka, Kitee Perunapankkiiri Kalevi Tikalle peruna on jokapäi- väinen herkku. Eniten hänen perheensä syö keitinperunaa, perinteisistä lajikkeista. Vanhojen lajikkeiden maku on poikkeuksetta hyvä. Niissä on sellainen vanhanajan perunan herkullinen maku, jonka moni muistaa lapsuudestaan, Kalevi kehaisee. Hänen mielestään perunan makua ei ole onnistuttu nykyjalostuksella parantamaan, vaikkei uusissakaan lajikkeissa mitään vikaa ole ne ovat satoisampia ja taudinkestävämpiä kuin perinnelajikkeet, joiden säilymistä uhkaa taantuminen ja sadon heikkeneminen. Kiteeläinen rajavartija hullaantui hyötyviljelyyn eläkepäivillään ja vaalii perunakokoelmaansa Jussi ja Heini Kultasen maatilalla Suhmurassa. Noin 50 lajikkeen perunapankkiin kertyy vuosittain lisää harvinaisuuksia. Kanelpotatis. Hauska nimi ja hyvän makuinen peruna. Tämä ei ole kasvanut minulla suurta mukulakokoa, joten se kypsyy kattilassa nopeasti ja tasaisesti. Lohtajan Laivaperuna. Tässä on jotakin samaa kuin Vanhassa Mustassa. Suu tykkää tämän mausta eikä pellossakaan ole tullut kasvamisen ongelmaa. Voi olla, että lajikkeeseen liittyy tunnesiteitä, kun lapsena totuin laivaperunan makuun. Irish Cobbler. Varhainen ja nostettavissa heti Timon jälkeen. Neutraali maku sopii niin kalasoppaan kuin perunalaatikkoonkin. Ollut meillä 22 vuotta eikä sinä aikana ole ollut huonoja kokemuksia. Vanha Musta. Kielen makunystyröiden mukaan tässä on täydellinen peruna kuorineen keitettäväksi. Sopii perunamuusiin ja on erinomainen peruna satakuntalaiseen perunamämmiin. Professor Maerker ( Trinntyskor ). Tähän on helppo ihastua. Se on satoisa, kaunis ja viljelyvarma eikä maussakaan ole moittimista. Sopii kaikenlaisiin ruokiin. Sarpo Mira. Kasvaa kesänä kuin kesänä reilun kokoisia perunoita, jotka ovat uuniperunana erinomaisia. Perunan ulkonäkö on kaunis ja nämä ovat helppoja myydä torilla tai myyntitapahtumissa. Kuusi pottua Kalevin makuun 1 Professor Maercker on tuntematon, mutta ilmeisesti vanha lajike. Hyvänmakuinen peruna tuottaa kylmässä ja märässäkin maassa hyvän sadon. 2 Sarpo Mira on jauhoinen ja satoisa unkarilaislajike. Sárvári -tutkimussäätiö tuottaa ja ylläpitää Walesissa alun perin unkarilaisia Sárpo-lajikkeita, joista osa on täysin kestäviä lehti- ja mukularutolle. Lajikkeet kasvavat hyvin monenlaisissa maaperissä. 3 Kanelpotatis on harvinaisuus, jonka alkuperästä ei ole tietoa. Lajike on kohtalaisen satoisa. Sen mukuloiden maussa on hyvä, vanhanajan perunan maku. 4 Irish Cobbler on kohtuullisen aikainen ja satoisa 1800-luvun lopun lajike Yhdysvalloista. Tiettävästi sen jalostukseen on käytetty Suomessakin tuttua Early Rose -lajiketta, joka on yksi ensimmäisistä aikaisista lajikkeista. Tämän yleisperunan mukulat ovat syväsilmäisiä, maukkaita ja poikkeuksellisen valkomaltoisia. 5 Lohtajan Laivaperuna on vanha ja maukas, kuoreltaan violetinkirjava lajike. Nimensä mukaisesti sen on arveltu tulleen Suomeen jonkin laivakeittiön kautta. Merimiehet hankkivat laivamatkoille perunaa milloin mistäkin satamasta ja toivat erityisen maukkaaksi osoittautuneita perunoita kotiin siemenperunaksi. 6 Vanha Musta on tummakuorinen maatiainen. Valkea, maukas ja jauhoinen mukula on kunnon muusiperuna, jossa on vahva vanhanajan perunan maku. Sitä on viljelty paljon etenkin Ruotsissa, jossa se tunnetaan nimellä Blå Dalsland. Suomessa kanta tunnetaan myös nimillä Kainuun musta, Karungin musta, Lopen musta, Kuusamon tumma, Musta maatiainen ja Musta peruna. Perunat itävät hitaasti ja säilyvät varastossa pitkälle kesäkuuhun. 28 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 29
Onnistu perunamaalla Idätä ensin Idättäminen lisää ja aikaistaa satoa. Aloita noin neljä viikkoa ennen kylvöpäivää. Itämisherkkyys vaihtelee suuresti lajikkeen mukaan. Asettele siemenperunat valoisaan ja viileään 8 15-asteiseen paikkaan, jotta idut kehittyvät tanakoiksi. Kokeile vanhaa keinoa parantaa perunan laatua ja satoa eli käytä vain perunan kärkisilmuja ja leikkaa muu osa perunasta pois. Voit myös lohkoa perunan niin, että kussakin palassa on yksi itu. Näin saat muutamastakin harvinaisen lajikkeen siemenperunasta kylvettyä rivin. Istuta lämpimään 7 8-asteiseksi lämmennyt maa on sopiva istuttamiselle. Kylmässä maassa peruna lähtee hitaasti kasvuun, ja tautiriski kasvaa. Istuta siemenperunat vakoon noin 10 sentin syvyyteen 20 30 cm päähän toisistaan, varhaislajikkeet hieman tiheämpään kuin myöhäiset. Suojaa halloilta tarvittaessa harsolla. Harso nopeuttaa myös varhaisperunan valmistumista. Perunoita ämpäristä Täytä pohjasta rei itetty ämpäri hieman yli puoliväliin mullalla ja työnnä siihen pari siemenperunaa. Nosta lämpimään paikkaan. Kun versot nousevat, siirrä ämpäri valoon. Huolehdi, että multa on tasaisen kosteaa ja suojaa ämpäri tarvittaessa kylmältä. Lisää multaa, kun varret ovat noin 15 cm. Muista multaus Kun perunoiden varret ovat noin 15-senttiset, multaa perunat eli nostele niiden päälle lisää multaa rautaharavalla tai perunakuokalla. Multaus kuohkeuttaa maata, poistaa rikkaruohoja ja estää pinnalla olevia mukuloita saamasta valoa ja vihertymästä. Hyvin mullatussa penkissä mukulat kehittyvät syvälle, missä on pintaa paremmat kosteusolosuhteet. Toista multaus vielä myöhemmin kesällä. Jos lajike tekee Vanha Musta mukuloita siemenperunan yläpuolelle, ole multauksessa erityisen huolellinen. Kasvata siemenestä Perunan voi kylvää myös siemenestä: Poimi perunan marjat kypsinä terveistä kasveista. Halkaise ja erottele siemenet irti vedessä. Siivilöi ja kuivaa. Kylvä siemenet maaliskuussa ja istuta taimet ulos touko kesäkuussa. Hoida terveyttä Noudata tauteja ehkäisevää 4-vuotista viljelykiertoa. Valitse lajikkeet huolella. Nopeasti kasvavat varhaiset lajikkeet eivät yleensä ehdi sairastua esimerkiksi ruttoon ennen sadonkorjuuta. Monet vanhat lajikkeet ovat ruvelle alttiita. Vettä ja ravinteita Lannoita perunoita maltillisesti. Levitä kompostia perunamaahan maan muokkauksen yhteydessä noin 100 150 litraa 10 neliölle tai anna peru-nalle tarkoitettua luonnonlannoitetta 2,5 litraa 10 neliölle. Liikaa lannoitettujen perunoiden säilyvyys ja maku kärsivät ja niistä tulee keitettäessä vetisiä. Liian vähän lannoitetut perunat halkeilevat helposti keitettäessä. Kastele perunoita tarvittaessa, sillä ne viihtyvät tasakosteudessa. Epätasainen kosteus saa kuoren halkeilemaan. Korjaa satoa 'Vanha Musta' -lajikkeen sato kypsyy myöhään. Nosta aikainen peruna heti, kun mukulat ovat haluamasi kokoisia. Myöhäisempien lajikkeiden nosto lähenee, kun perunanvarret vanhenevat ja niiden vihreys heikkenee syksyllä. Leikkaa varret pari viikkoa ennen nostoa, jotta perunan kuori vahvistuu. Nosta perunat aurinkoisella säällä ja anna kuivahtaa. Varo kolhimasta mukuloita. Säilytä ne pimeässä ja viileässä. Peruspottuja koko kesäksi Tavalliset, yleisesti saatavilla olevat perunalajikkeet ovat varmoja ja tarjoavat satoa heinäkuusta syyskuuhun. aikainen Hankkijan Timo Kenties tunnetuin kotimainen varhaisperunalajike esiteltiin vuonna 1975. Se kestää hyvin istuttamisen kylmään maahan. Lajike tekee suuria ja pyöreitä mukuloita, joiden kuori on ohut ja vaalea. Malto on kiinteä. Erittäin aikainen peruna kestää huonosti varastointia. Se onkin parhaimmillaan heti noston jälkeen kattilaan kiikutettuna. keskiaikainen Van Gogh Suomen suosituin kaupallisesti viljelty perunalajike on jauhoinen yleis- peruna Hollannista. Sen kuori on sileä ja vaalea, malto voimakkaan keltainen. Se kestää hyvin rupea. Lajike itää poikkeuksellisen nopeasti. keskimyöhäinen Nicola Saksalaista alkuperää oleva kiinteämaltoinen lajike vuodelta 1964 on erittäin viljelyvarma. Sen kanssa on vaikea epäonnistua. Lajike kestää erittäin hyvin ruttoa ja pärjää kuivemmassakin maassa. myöhäinen Rosamunda Ruotsalaislajikkeen kookkaat, punakuoriset mukulat valmistuvat vasta syksyllä. Ne kestävät hyvin varastointia. Satoisa ja jauhoinen lajike on parhaimmillaan uuniperunana. Se kestää hyvin virustauteja ja ruttoa. 30 Kotipuutarha 4/2014 Kotipuutarha 4/2014 31