BIOA120 Lajintuntemus: kasvit, peruskurssi (2op) BIOA120 -jakso suoritetaan kasviolla, johon on tallennettu 60 Suomessa yleistä kasvilajia. Huomaa, että kasvion ohjeistus on muuttunut aiemmasta. Lajiluettelona käytetään kasvilajintuntemuksen monistetta: Saari ym (ei vuosilukua): Kasvilajintuntemukset (BIOA120, EKOA120). Luettelo annettu oppimateriaalina Optimassa, sen voi ostaa monisteena Ylistönrinteen kirjastosta (n. 1 Euro) ja on luettavissa myös sivulla: https://www.jyu.fi/bioenv/osastot/eko/opetus/bioa120-lajintuntemuskasvit/bioa120_kasvioohje.pdf Luettelossa entisen peruslajintuntemuskurssin kasvit on merkitty lihavoituna, mutta myös pelkästään jatkokurssiin kuuluvia (ei lihavoituja) lajeja voi sisällyttää kokoelmaan. - Määrityksessä luettelon taso riittää (osa lajeista on nimetty vain sukutasolle). - Kasviossa 60 lajiin täytyy sisällyttää vähintään: a) 2 sanikkaislajia (liekoja, kortteita tai saniaisia) b) 2 vihvilä- tai sarakasvia c) 2 heinäkasvia d) 2 sammallajia e) 2 jäkälälajia Kasvikokoelman keräämistä ei ole rajoitettu yhteen alueeseen vaan kerättävät kasvit voivat olla peräisin eri puolilta Suomea. Kerää kokoelmaan vain edustavia näytteitä: - ei jättikasvuisia tai miniatyyrejä - ei erikoisen värisiä (albiinoja) - kukkakasveista kukkiva näyte (tai hedelmä), myös sammalista mielellään itiöpesäkkeellinen verso - koko kasvi juurineen (ei puut tai pensaat) - suurikasvuisista ruohovartisista lajeista voi laittaa tyviosan juurineen ja latvan Muita ohjeita kokoelman keräämiseen: Ennen keräämisen aloittamista: - Tutustu lajiluetteloon ja sen sisältämiin lajeihin kirjojen, nettikasvioiden ja kuivanäytteiden avulla - Hanki tai lainaa Hämet-Ahti ym: Retkeilykasvio (uusin painos on vuodelta 1998) ja Eurola ym. 1990: Suokasviopas, Oulanka Reports 9/1990 (etenkin sammalet, sara- ja vihviläkasvit), jokin hyvä kuvitettu kasviopas, esimerkiksi: Mossberg: Suuri Pohjolan kasvio ja sammal ja jäkäläopas, esim. Jahns: Sanikkaiset, sammalet ja jäkälät. - Nettikasvioista suositeltavimmat Luontoportti: http://www.naturegate.net/, JYn Avoimen yliopiston Valokki-nettikasvio: http://kasvio.avoin.jyu.fi/ (sisältää
kaikki luettelon kasvit, ei muita), Helsingin yliopiston lajintuntemuksen oppimisympäristö Pinkka: http://www.helsinki.fi/biosci/pinkka/pinkat/pinkat.htm - o Älä luota kaikkeen netistä löytyvään lajitietoon! o Listassa olevat lajit löytyvät kuivanäytteinä Ambiotican kokoelmahuoneesta ja ovat aina opiskelijoiden käytettävissä! - Hanki tarvikkeet: o kuivaamisessa tarvittavaa paperia (sanomalehtipaperit ja aaltopahvilevyt ok, imupaperi tehokkainta) o puristamiseen pino kirjoja painoksi tai kasviprässi (voi ostaa valmiina tai tehdä itse, ohjeita löytyy kirjoista ja netistä) o paperit kasvin kiinnittämiseen (isokokoinen valkoinen kartonki ok, pitkämäinen kasvipaperi paras (kirjakaupoista)) o kiinnittämiseen mieluiten liimapaperi, mutta tavallinen teippi myös OK. Päällystä kasvit kontaktimuovilla, jos haluat niiden kestävän käyttöä pidempään. Päällystä sammalet ja jäkälät vasta kasvion palautuksen jälkeen (muovin alta hankala/mahdoton tunnistaa). Maastossa - Pyri määrittämään laji jo maastossa! o usein enemmän yksilöitä tuntomerkkien tarkasteluun o kasvupaikkaan liittyvät havainnot - Ellet ole varma määrityksestä, tee muistiinpanoja kasvupaikasta, lajin kasvustosta, tuoksusta tms., myös valokuvaaminen voi auttaa määrittämisessä jälkeenpäin (kuvaa kukkien lisäksi myös tyvilehtiä jne.) - Kirjoita jokaisesta keräämästäsi kasvista muistiin o laji, jos mahdollista o keräyspäivä, keräyspaikka (alue ja paikan kuvaus) - Kerää kasvit tukevaan kassiin etteivät ne litisty ja rikkoudu o apuna voi käyttää myös ns. kantopuristinta, jossa kahden levyn väliin laitetaan muutama paperi, levyt kiinnitetään esim. nahkahihnoilla, jolloin paperit pysyvät suorina (kerättävät kasvit voidaan asetella jo keräämisen aikana alustavasti papereiden väliin jolloin ne pysyvät siisteinä) o poista kuolleet kasvinosat ja irtonainen multa o älä tunge liikaa kasveja yhteen kassiin - Vesikasvinäytteet - Kerää kasvit mieluiten kukkivina. Poikkeuksena kuitenkin heinät ja sarakasvit, joiden tunnistaminen on helpointa hedelmävaiheessa. Kerää siis heinät ja sarakasvit loppukesästä. o vesikasvit ovat usein rentoja ja ohutlehtisiä menevät kasaan vedestä nostettaessa: laita paperi esim. laudanpalan päälle ja ujuta vesikasvin alle vedessä, nosta varovaisesti kohti pintaa ja katkaise verso sopivasta kohdasta (voit asetella lehtiä tms. vielä veden alla), nosta varovasti vedestä ja peitä kasvi esim. kertakäyttölakanan palalla (kuitupaperilla), joka irtoaa kuivaamisenkin jälkeen - Älä kerää kaikkia tarvitsemiasi lajeja kerralla
o kasveja voi kerätä ainakin toukokuusta syyskuuhun o suuren näytemäärän kuivaaminen kerralla voi olla ongelmallista - Älä kerää harvinaisia ja rauhoitettuja lajeja, vaikka niitäkin listasta löytyy o Esim. kämmekkäkasvit pitkäikäisiä ja kuivattaessa yleensä mustuvat tunnistamattomiksi Kasvien kuivaaminen - Asettele kasvit kokoelmapahvia vastaavan kokoiselle paperille o voit taittaa kapeat ja pitkät kasvit pariinkin kertaan o suorista lehdet, osa lehdistä voi olla alapuoli ylöspäin o voit kääntää ja avata kukkia varovasti - Peitä kasvi värjäämättömällä paperilla ja aseta kuivumaan esim. sanomalehtikerrosten väliin o imupaperin tai sanomalehden tarve vaihtelee kasvin paksuuden ja vesipitoisuuden mukaan: vesikasvit ja mehevät suokasvit sekä suurikokoiset ruohovartiset tarvitsevat hyvän imutehon - Voit pinota useampia kasveja kuivauspapereineen samaan kasaan puristamista varten - Aseta sopiva paino o liian pieni paino esim. lehdet pääsevät käpristymään o liian suuri paino näytteestä tulee täysin litteä - Muista vaihtaa imupaperit mahdollisimman usein! o mitä vesipitoisempi kasvi, sen tiheämpi vaihto o kuivemmat kasvit, kuten sarat ja heinät voi kuivata ilman paperin vaihtojakin, jos kerros riittävän paksu - Vinkkejä hyvän prässäystuloksen saavuttamiseksi o tiheä papereiden vaihto, osa kasveista mustuu silti (mm. maitikat) o kukkien värin säilyttämiseksi voit ripottaa suolaa kasvia peittävälle paperiarkille kukkien kohdalla (useimmat kukat menettävät värinsä todella helposti (mm. kellot)) o jos kasvin juurakko hyvin paksu, siitä voi vuolla osan pois (paperia vasten jäävä pinta) Näytteen valmistaminen - Kiinnitä täysin kuivunut kasvi vaalealle pahville tai paksulle paperille o perinteinen tapa: liimapaperiliuskoilla, jotka pujotetaan kasvin varren yli ja sen molemmin puolin tehdyistä viilloista paperin toiselle puolelle (liimaus vain paperin kääntöpuolelle) o varren kiinnittäminen em. tavalla, mutta käyttäen ompelemismenetelmää (langan päät solmitaan paperin kääntöpuolella yhteen) o kiinnittäminen ohuilla teipinpalasilla varren eri kohdista ( ihmeteippi näkyy vähiten) o kasvi kannattaa kiinnittää myös ennen peittämistä kontaktimuovilla - Kontaktimuovia vai ei?
o kontaktimuovin edut: näytteestä pitkäikäinen, säilyttää värejä paremmin ja kestää kovempaa käyttöä (opetus tms.) o kontaktimuovin haitat: hyvälaatuinen kontaktimuovi on kallista, laittaminen helpommin sanottu kuin tehty (erityisesti paksut näytteet), osa tuntomerkeistä mahdoton havaita muovin läpi (varren muoto, nystykarvaisuus, karheus jne.) o osan näytteistä voi käsitellä muovilla ja osan jättää käsittelemättä - Sammal- ja jäkälänäytteet o voidaan kiinnittää samalla tavalla kuin muutkin näytteet (esim. kontaktimuovin alle) tai laittaa paperista taiteltuihin kirjekuoriin, jotka etiketoidaan tai kiinnittää samalle alustalle kuin muutkin näytteet - Huomaa vielä: o selkeintä on kiinnittää vain yksi laji yhdelle arkille o näytteessä voi olla eri aikana kerättyjä näytteitä samasta lajista (esim. kevätverso, kukkiva yksilö ja hedelmiä) o pienistä lajeista kannattaa laittaa useampi yksilö Etiketointi ja kasvion kokoaminen - Etiketit voi ostaa valmiina tai tehdä itse (alla esimerkki) - Etikettiin kirjoitetaan o kasvilajin nimi ja heimo (suomenkielinen ja tieteellinen) o keräyspaikka, paikan kuvaus ja päivämäärä o kerääjän nimi o alueen sijainti yhtenäiskoordinaatistossa: peruskartasta ko. ruudukon vasen alakulma (vaakaviiva pohjoista leveyttä: pystyviiva itäistä pituutta), paikan sijainnin voi ilmoittaa myös Kansalaisen karttapaikka sivuston kartan avulla (www.karttapaikka.fi), joka antaa tarkasti kunkin karttaruudun keskipisteen koordinaatit. PLANTAE FENNICAE Mesimarja Rubus arcticus Ruusukasvit Rosaceae Jyväskylän maalaiskunta: Vaajakoski Kasvupaikka: Haapalahden rantaniitty metsikön reunassa, muutamia 12.6.2007 Maija Metsäketo GRID27 E: 6903:3440
- Tee luettelo kasviosi kasveista liitteeksi o kasvit voivat olla listassa esim. taksonomisessa (Retkeilykasvion) järjestyksessä tai esim. aakkosjärjestyksessä o kasvit kannattaa numeroida sekä luetteloon, että näytteeseen - Laita näytteet joko varsinaisiin kasviokansioihin (kirjakaupoista) tai tukevaan laatikkoon tms. kuljettamista ja säilyttämistä varten Kasvion tarkistus - kasvion tarkistaa Veikko Salonen (veikko.salonen@jyu.fi) - kasvio tuodaan tarkastettavaksi syyslukukauden aikana (1.8. 31.12.). Kevätlukukaudella kasvioita ei tarkisteta. - kasvio tuodaan tarkistettavaksi laittamalla valmis kasvio Ambiotican Ekologian käytävällä sijaitsevaan kaappiin, jossa lukee ovessa Kasvioiden palautuskaappi - kasvion palautetilaisuus on joka maanantai klo 14 kokoelmahuoneessa (Ambiotica, Tuma). - opintopisteet kirjataan Korppiin palautetilaisuuden jälkeen