KIRJALLINEN KYSYMYS 649/2003 vp Ulosmitatun omaisuuden realisointiajankohta Eduskunnan puhemiehelle Yksityisen henkilön tai yrityksen joutuessa maksuvaikeuksiin velkoja hakee usein saatavalleen tuomion, joka on lainvoimaisuuden jälkeen ulosottokelpoinen tai saatava voi olla lain perusteella muutoinkin täytäntöönpanokelpoinen. Mikäli vapaaehtoista suoritusta ei tapahdu, velkoja kääntyy lähes poikkeuksetta ulosottoviranomaisen puoleen, joka pyrkii saamaan suorituksen rahana. Mikäli tämä ei onnistu, suorittaa ulosottomies velallisen omaisuuden ulosmittauksen, jos velallisella on realisoitavaksi katsottavaa omaisuutta. Ulosmittauksen jälkeen, mikäli rahasuoritusta ei myöhemminkään saada, ulosottoviranomainen realisoi ulosmitatun omaisuuden velkojan pyynnöstä, joka kiinteän omaisuuden kyseessä ollessa suorittaa ulosottoviranomaiselle pakkohuutokauppaennakkoa. Irtaimen omaisuuden osalta pakkohuutokauppaennakkoa ei yleensä vaadittane. Joissakin tilanteissa, lähinnä verotusta koskevissa asioissa, verovelallinen voi antaa ulosottoviranomaisille riittävän suuren pantin ulosmitattavaksi tulevaa verovelkaa varten. On käynyt ilmi, että joissakin tilanteissa veroviranomainen ei ole pyytänyt ulosottoviranomaisia ulosmitatun pantin realisoimiseen, vaikka vero on saanut lainvoiman. Tämän seurauksena verovelka on kasvanut ajan myötä korkoa siten, että verovelan pantiksi annettu ja ulosmitattu omaisuusmassa ei enää katakaan alkuperäistä verovelkaa, minkä se olisi tehnyt, mikäli realisointi olisi suoritettu edes kohtuuajassa verovelan saatua täytäntöönpanokelpoisuuden. Tällaisissa tilanteissa verovelalliset katsovat tulleensa viranomaisten taholta kohdelluiksi voimassa olevien säädösten ja määräysten vastaisesti. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Katsooko hallitus, että voimassa olevat ulosottoa koskevat säädökset ja määräykset pantiksi annetun ja ulosmitatun omaisuuden osalta ovat riittävät, kenellä hallitus katsoo olevan vastuun mahdollisista taloudellisista menetyksistä, mikäli realisointia pitkitetään siten, ettei alkuperäisen verovelan pääoman riittäväksi kattamiseksi annettu ja ulosmitattu pantti enää realisoitaessa riitäkään, koska korot ovat kasvattaneet verovelkaa ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, mikäli voimassa olevat säännökset ja määräykset ovat epäselvät tai tulkinnanvaraiset? Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 2003 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 649/2003 vp: Katsooko hallitus, että voimassa olevat ulosottoa koskevat säädökset ja määräykset pantiksi annetun ja ulosmitatun omaisuuden osalta ovat riittävät, kenellä hallitus katsoo olevan vastuun mahdollisista taloudellisista menetyksistä, mikäli realisointia pitkitetään siten, ettei alkuperäisen verovelan pääoman riittäväksi kattamiseksi annettu ja ulosmitattu pantti enää realisoitaessa riitäkään, koska korot ovat kasvattaneet verovelkaa ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, mikäli voimassa olevat säännökset ja määräykset ovat epäselvät tai tulkinnanvaraiset? Vastauksena kysymyksiin esitän kunnioittavasti seuraavaa: Ulosottolaissa tai verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (VeroUL) ei ole säännöstä siitä, että ulosottomies voisi vastaanottaa pantin ulosottoon mahdollisesti myöhemmin tulevasta verovelasta tai muusta velasta. Ulosottoviranomainen ei toimi maksutalletusviranomaisena, kuten lääninhallitus. Veronulosotossa ei myöskään tunneta velallisen asettamaa ns. torjuntavakuutta, jolla voitaisiin estää ulosmitatun omaisuuden myynti. Tällainen vakuus voidaan asettaa vain täytäntöönpanossa, jossa perusteena on ulosottolaissa tarkoitettu ulosottoperuste. Vakuus voidaan veronulosotossa asettaa veron maksuunpanoa koskevassa muutoksenhaussa. Veron maksuunpanoa koskevaa muutoksenhakemusta käsittelevä viranomainen voi kieltää tai keskeyttää saamisen ulosottamisen, jollei oikaisuvaatimus ole ilmeisen aiheeton. Kiellon tai keskeytyksen ehdoksi voidaan määrätä, että keskeytyshakemuksen esittäjän on asetettava ulosottomiehelle vakuus saamisen maksamisesta, jos saamisen perintä tai ulosottaminen saattaisi muutoin vaarantua. Pääsääntönä on siten, että lainvoimaa vailla olevan veron ulosotto keskeytetään ja vakuutta edellytetään vain, jos perintä muutoin vaarantuisi. Keskeytyshakemuksen esittäjällä on lisäksi aina oikeus saada täytäntöönpano keskeytymään antamalla vakuus veron määrästä (VeroUL 9 ). Näidenkään säännösten tarkoituksena ei ole, että vakuus annettaisiin ulosottomiehelle etukäteen ilman, että ulosottoasia olisi tullut ensin vireille. Jos taas mainittu keskeytysvakuus on annettu silloin, kun ulosottoasia on tullut vireille, ulosottomiehen tulee pitää täytäntöönpano keskeytyneenä. Ulosottomiehellä ei ole mahdollisuutta viran puolesta tarkkailla, milloin muutoksenhakemus on lopullisesti käsitelty ja vero tai muu saatava on tullut lainvoimaiseksi. Tarkkailtavia asioita olisi valtava määrä. Myös muutoksenhakuja tutkivia valitusviranomaisia on lukuisia. On asianosaisten, lähinnä velkojan asia osoittaa ulosottomiehelle se, että asiassa voidaan edetä omaisuuden realisointiin. Myös velallisella on sama mahdollisuus toimittaa selvitys ulosottomiehelle veron tai muun saatavan lainvoimaisuudesta. Ulosottolaissa ei edellytetä erillistä realisointipyyntöä velkojalta. Ulosottoasiat on toi- 2
Ministerin vastaus KK 649/2003 vp Raimo Vistbacka /ps meenpantava joutuisasti, joten sen jälkeen kun ulosottomies on saanut selvityksen veron lainvoimaisuudesta, realisointi tulee toimittaa joutuisasti. Ulosottolain uudistuksissa on harkittu myös sitä, että tuomioistuimille annettaisiin tehtäväksi ilmoittaa, milloin ulosoton perusteena oleva verotus tai yksityisoikeudellinen ulosottoperuste tulee lainvoimaiseksi. Tämä olisi kuitenkin hankala ja epävarma tapa, koska läheskään aina asiassa ei ole annettu tai pyydetty keskeytysmääräystä, eikä ole edes selvää, missä piirissä asia on vireillä tai että ulosottoasia on ylipäätään vireillä. On lähdetty siitä, että asianosaiset omassa intressissään esittävät ulosottomiehelle selvityksen siitä, milloin verotuspäätös tai yksityisoikeudellinen ulosottoperuste on tullut lainvoimaiseksi. Kun tämä mahdollisuus on kummallakin osapuolella, voidaan oikeusturvan katsoa toteutuvan riittävällä tavalla eikä velalliselle koidu sellaista vahinkoa, jota hän ei omilla toimillaan voisi estää. Helsingissä 7 päivänä tammikuuta 2004 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf undertecknade skriftliga spörsmål SS 649/2003 rd: Anser regeringen att de gällande författningarna och bestämmelserna om utsökning är tillräckliga i fråga om egendom som givits som pant och utmätts, vem anser regeringen att bär ansvaret för eventuella ekonomiska förluster, om realiseringen drar ut på tiden så att en utmätt pant som när den gavs räckte för att täcka den ursprungliga skatteskuldens kapital inte längre är tillräcklig vid realiseringen, eftersom räntorna har ökat skatteskulden och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta, om de gällande bestämmelserna är otillräckliga eller lämnar rum för tolkning? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Varken i utsökningslagen eller i lagen om indrivning av skatter och avgifter i utsökningsväg (SkatteUL) finns det någon bestämmelse om att utmätningsmannen skulle kunna ta emot en pant för en skatteskuld eller någon annan skuld på grund av vilken ett utsökningsärende eventuellt senare blir anhängigt. Utsökningsmyndigheten fungerar till skillnad från länsstyrelsen inte som deponeringsmyndighet. Vid skatteutsökning kan gäldenären inte heller ställa s.k. avvärjningssäkerhet för att förhindra försäljning av utmätt egendom. Sådan säkerhet kan endast ställas vid verkställighet som baserar sig på en sådan utsökningsgrund som anges i utsökningslagen. Vid skatteutsökning kan säkerhet ställas när ändring söks i debiteringen av skatt. Den myndighet som behandlar ändringsansökan kan förbjuda utsökning av fordran eller avbryta utsökningen, om inte rättelseyrkandet är uppenbart obefogat. Som villkor för förbudet eller avbrytandet kan bestämmas att den som gjort ansökan skall ställa säkerhet hos utmätningsmannen för betalning av fordran, om indrivningen eller utsökningen av fordran annars kunde äventyras. Huvudregeln är således att utsökning av skatt som inte har vunnit laga kraft avbryts och säkerhet förutsätts endast om indrivningen annars kunde äventyras. Den som gjort ansökan om avbrytande har dessutom alltid rätt att avbryta verkställigheten genom att ställa säkerhet för skattens belopp (SkatteUL 9 ). Inte heller dessa bestämmelser syftar till att säkerhet skall ställas hos utmätningsmannen på förhand, utan att ett utsökningsärende först har blivit anhängigt. Utmätningsmannen skall betrakta verkställigheten som avbruten, om ovan nämnd säkerhet för avbrytandet har ställts när utsökningsärendet har blivit anhängigt. Utmätningsmannen har inte möjlighet att på tjänstens vägnar bevaka när en ändringsansökan slutligt har avgjorts och skatten eller någon annan fordran har vunnit laga kraft, eftersom antalet ärenden som måste bevakas skulle vara oerhört stort. Också antalet besvärsmyndigheter som prövar ändringsansökningar är stort. Det är parterna, främst borgenärerna, som för utmätningsmannen skall visa att saken kan avancera till realisering av egendomen. Även gäldenären har samma möjlighet att upplysa utmätningsmannen om att skatten eller någon annan 4
Ministerns svar KK 649/2003 vp Raimo Vistbacka /ps fordran har vunnit laga kraft. I utsökningslagen förutsätts av borgenären inte någon särskild begäran om realisering. Utsökningsärenden skall verkställas skyndsamt, vilket betyder att realiseringen skall genomföras i brådskande ordning efter det att utmätningsmannen har upplysts om att skatten har vunnit laga kraft. I samband med att utsökningslagen reformerats har man också övervägt att ge domstolarna i uppdrag att meddela när beskattning eller en privaträttslig utsökningsgrund som ligger till grund för utsökning vinner laga kraft. Detta skulle dock vara ett besvärligt och osäkert förfarande, eftersom ett förordnande om avbrott inte på långt när alltid har meddelats eller begärts, och eftersom man inte ens vet i vilket distrikt ett ärende är anhängigt eller om ett utsökningsärende över huvud taget är anhängigt. Det har ansetts att det är i parternas eget intresse att de upplyser utmätningsmannen om att ett beskattningsbeslut eller en privaträttslig utsökningsgrund har vunnit laga kraft. Eftersom bägge parterna har denna möjlighet, kan det anses att rättsskyddet tillgodoses i tillräckligt hög grad, och gäldenären åsamkas inte sådan skada att gäldenären inte själv skulle kunna förhindra den genom sina åtgärder. Helsingfors den 7 januari 2004 Justitieminister Johannes Koskinen 5