TYÖNANTAJAT VEROHALLINNON REKISTERISSÄ JA SOSIAALIVAKUUTTAMISESSA HTSY Verohallinto 4.11.2014
2 (6) TYÖNANTAJAT VEROHALLINNON REKISTERISSÄ JA SOSIAALIVAKUUTTAMISESSA Harmaan talouden selvitysyksikkö on tutkinut yrityksiä, jotka ovat olleet vuosina 2008 2012 Verohallinnon rekisterissä työnantajina. Lisäksi vertailtiin Eläketurvakeskuksen ja Työttömyysvakuutusrahaston työnantajatietojen vastaavuutta Verohallinnon rekisteritietoihin. Selvitettiin myös liittyykö työnantajayrityksiin kohonnutta harmaan talouden riskiä. SELVITYKSEN TAUSTAA Verohallinnon työnantajarekisteriin merkitään kaikki säännöllisesti palkkaa maksavat työnantajat. Yritys katsotaan verotuksessa säännöllisesti palkkaa maksavaksi, jos se maksaa palkkaa kahdelle tai useammalle työntekijälle taikka jos se maksaa palkkaa samanaikaisesti vähintään kuudelle palkansaajalle, vaikka heidän työsuhteensa ovat tilapäisiä tai tarkoitettu lyhytaikaisiksi. Muut palkanmaksajat ovat satunnaisia työnantajia, joiden ei tarvitse rekisteröityä työnantajarekisteriin. Verohallinnon rekisterissä oli vuonna 2012 yhteensä noin 270 000 säännöllistä tai satunnaista julkisen ja yksityisen sektorin työnantajaa. Työnantajien lukumäärä on pysynyt lähes samana viimeisen viiden vuoden aikana. Seuraava kaavio kuvaa tilannetta kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolta. Pidemmän aikavälin tarkastelu osoittaa, että palkkaa maksavien yritysten osuus on kasvanut yrityksen henkilöstön määrän mukaan luokiteltuna kaikissa palkanmaksajaryhmissä. Kaavio 1 Palkanmaksaja yritykset ja niiden määrän muutos aikavälillä 1993-2012
3 (6) SELVITYKSEN SISÄLTÖ Selvityksessä kartoitettiin työnantajayritysten perustietoja kuten lukumäärää, rekisteröitymistä, oikeudellista muotoa ja toimialaa. Kohdejoukon muodostivat noin 440 000 organisaatiota, käsittäen yritykset, yhteisöt ja yksityiset elinkeinonharjoittajat, jotka toimivat säännöllisenä tai satunnaisena työnantajana vuosina 2008 2012. Lisäksi selvityksessä tarkasteltiin työnantajayrityksissä ilmenevää harmaan talouden riskiä tilastollisin menetelmin. Selvityksessä kuvattiin myös palkanmaksajien merkitystä veronmaksajina sekä yleisemmin taloudessa. Tämä tehtiin vertailemalla palkanmaksajien osuutta arvonlisäveron maksajista ja ilmoitetusta arvonlisäverollisesta myynnistä suhteessa kaikkiin toimiviin yrityksiin ja yksityisiin elinkeinonharjoittajiin. Vuonna 2012 kaikista arvonlisäverollista myyntiä ilmoittaneista yrityksistä 58 prosenttia oli työnantajina toimivia yrityksiä tai elinkeinonharjoittajia. Ilmoitetun myynnin volyymista 95 prosenttia oli kohdejoukon työnantajayritysten myyntiä. Arvonlisäverollista myyntiä harjoittavista osakeyhtiöistä 90 prosenttia oli työnantajayrityksiä. Työnantajayritysten myynti muodosti 99 prosenttia osakeyhtiöiden arvonlisäverollisesta myynnistä. Yrityksillä ja yhteisöillä, jotka maksavat palkkaa, näyttäisi siten olevan merkittävä rooli arvonlisäveron tilittäjinä. Havainto osoittaa, että tuotanto palkkatyön muodossa on edelleen Suomessa merkittävässä asemassa. TYÖNANTAJAT JA HARMAA TALOUS Työnantajayrityksiin liittyvä harmaa talous ilmenee samoin kuin muillakin yrityksillä lakisääteisen maksu- ja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntinä. Työnantaja asemaan liittyviä erityisiä velvoitteita ovat muun muassa palkkojen kausi- ja vuosi-ilmoittaminen, ennakonpidätyksen ja sosiaaliturvamaksun maksaminen sekä työntekijöiden työeläke- ja työttömyysvakuuttaminen. Pimeä palkanmaksu on joidenkin työnantajien tapa välttää lakisääteisiä maksuja. Pimeä palkanmaksu tulee usein ilmi viranomaisten valvontatoimenpiteiden johdosta, esimerkiksi Verohallinnon suorittamassa verotarkastuksessa. Eläkevakuuttamista valvoo Eläketurvakeskus yhdessä eläkelaitosten kanssa ja työttömyysvakuutusmaksujen suorittamista valvoo Työttömyysvakuutusrahasto. Rikollisesta toiminnasta on kysymys silloin, kun maksetaan pimeää palkkaa, josta jätetään suorittamatta lakisääteiset ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksut ja eläkevakuutusmaksut. Tällainen teko täyttää usein rikoslaissa kriminalisoidun veropetoksen ja työeläkevakuutusmaksupetoksen tunnusmerkistön.
4 (6) SELVITYKSEN HAVAINTOJA Selvityksessä tarkasteltiin tilastollisin menetelmin työnantajien lakisääteisten velvoitteiden hoitamista ja harmaan talouden ilmenemistä tai sen riskiä verotarkastusten, arvioverotusten ja verovelkojen kautta. VEROTARKASTUS Verotarkastuksen tavoitteena on turvata verotulojen kertyminen, huolehtia verojärjestelmän uskottavuudesta sekä varmistaa, että verorasitus jakautuu lainmukaisesti eri veronmaksajien välillä. Verotarkastuksilla halutaan myös estää verotukseen liittyvät virheet ja väärinkäytökset mahdollisimman ajantasaisesti. 1 Kohdejoukon säännöllisistä työnantajista oli tarkastettu vuosina 2008 2012 yhteensä 11 267 yritystä, mikä on 6,4 prosenttia kaikista säännöllisistä työnantajista. Säännöllisten työnantajien verotarkastuksissa paljastui viideltä vuodelta yhteensä 478 miljoonaa euroa palkkoja, joista ei ollut toimitettu ennakonpidätyksiä. Harmaan talouden tarkastusten osuus oli 14 prosenttia työnantajiin kohdistuneista tarkastuksista. Harmaan talouden tarkastuksia oli rekisteröidyillä työnantajilla kuitenkin suhteessa vähemmän kuin satunnaisilla työnantajilla tai yrityksillä, jotka eivät toimineet työnantajina. Verotarkastuksessa harmaan talouden tarkastuksiksi määritellään tarkastuskohteet, joissa todetaan ennakonpidätystä toimittamatta maksettuja palkkoja, puuttuvaa myyntiä tai vääränsisältöisiä tositteita. Harmaan talouden kohteina pidetään myös sellaisia tarkastuksia, jotka on tehty ennalta ilmoittamatta tai yhteistyössä poliisiviranomaisen kanssa. ARVIOVEROTUS Verotus on toimitettava arvioimalla, jos veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voida panna oikaistunakaan verotuksen perusteeksi. Verotus on toimitettava arvioimalla myös, jos verovelvollisen ilmoittama tulo muiden samalla alalla ja vastaavasti samanlaatuisissa olosuhteissa toimivien verovelvollisten tuloon verrattuna on ilmeisesti liian vähäinen ja on syytä epäillä, että verovelvollinen salaa tulojaan. Selvityksessä havaittiin, että työnantajarekisteriin rekisteröidyistä säännöllisesti palkkaa maksavista työnantajista oli arvioverotettu verolajista riippuen 4 7 prosenttia. Säännöllisiin työnantajiin oli kohdistettu arvioverotuksia suhteessa enemmän kuin satunnaisiin työnantajiin tai muihin kuin työnantajayrityksiin. Arvioidun elinkeinotulon määrä viideltä vuodelta oli yhteensä noin 1,2 miljardia euroa, josta säännöllisten työnantajien osuus oli 576 miljoonaa euroa. 1 Mitä verotarkastus on? Verohallinnon Vero.fi sivusto.
5 (6) YHTEENVETO Arvioverotukseen liittyy lähes aina lakisääteisen valvontailmoituksen laiminlyöminen tai annetun ilmoituksen epäluotettavuus. Arvioverotus kertoo kohonneesta harmaan talouden riskistä. VEROVELKA JA PERINTÄ Verovelalla tarkoitetaan eräpäivän jälkeen maksamatta olevaa veroa. Verovelka liittyy harmaaseen talouteen silloin, kun verovelvollisen tarkoituksena on ollut verojen välttäminen muun syyn kuin maksukyvyttömyyden takia. Verovelan tilastollisessa tarkastelussa ei voida erotella sitä, onko verovelka syntynyt maksukyvyttömyyden vai esimerkiksi rikollisen toiminnan johdosta. Kokonaisuutena verovelan määrän kehitys kuitenkin kuvastaa harmaan talouden riskiä, mistä syystä sen seuraaminen on harmaan talouden torjunnan kannalta tärkeää. Selvityksen kohderyhmänä olevista säännöllisistä työnantajista 20 prosentilla oli verovelkaa. Näistä kolmasosalla verovelkaa oli vähemmän kuin 5 000 euroa ja vastaavasti 13 prosentilla verovelkaa oli enemmän kuin 100 000 euroa. Verovelkaisten yritysten suhteellinen osuus säännöllisten työnantajien ryhmässä oli jonkin verran korkeampi kuin Suomessa toimivilla yrityksillä keskimäärin. Vuonna 2012 julkaistun elinkeinotoiminnan verovelkoja koskevan selvityksen mukaan joulukuussa 2011 toimivista yrityksistä 13 prosentilla oli verovelkaa. 2 Perinnän toimenpiteet alkavat, kun maksuunpantu vero jää eräpäivänä maksamatta tai maksamattomat verot siirretään verotilijärjestelmästä perinnän järjestelmään. Selvityksessä havaittiin, että pääsääntöisesti perinnän toimenpiteiden suhteellinen osuus oli suurempi säännöllisillä työnantajilla verrattuna satunnaisiin työnantajiin ja yrityksiin jotka eivät toimineet työnantajina. Havainto osoitti, että erikoisperinnän toimenpiteet kohdistuvat sinne, missä verovelat ja perinnällinen intressi on suurin. Työnantajat ovat ryhmänä myös merkittävä arvonlisäverojen ja työnantajasuoritusten maksaja. Tästä syystä säännöllisten työnantajien ryhmässä verovelkaisten keskimääräistä suuremman osuuden ei voida suoraan katsoa tarkoittavan keskimääräistä korkeampaa harmaan talouden riskiä. Verohallinnon rekisteröityjen säännöllisten työnantajien joukko vastasi varsin hyvin Eläketurvakeskuksen ja Työttömyysvakuutusrahaston asiakasjoukkoa. Selvityksen perusteella näyttää siltä, että Verohallinnon erityisvalvonta on kohdistanut resursseja sinne, missä toiminnan volyymi on merkittävää ja taloudellinen intressi suuri. Erityisvalvonta täydentää Verohallinnon perusvalvontaa sisältäen verotarkastuksia, erikoisperintää ja puhevallan käyttämistä rikosasioissa. Havaintojen mukaan rekisteröityjen säännöllisten työnantajien joukko oli hyvin yhteneväinen Eläketurvakeskuksen (ETK) ja Työttömyysvakuutusrahaston (TVR) 2 Verovelat, osaraportti I, Ilmiöselvitys 17/2012, Verohallinto, Harmaan talouden selvitysyksikkö
6 (6) työnantaja-asiakkaiden kanssa. Säännöllisiä työnantajia koskevat verotarkastuksen, arvioverotuksen ja perinnän havainnot voidaan yleistää koskemaan myös ETK:n ja TVR:n kohdejoukkona olevaa asiakaskuntaa. Tästä poiketen selvityksessä nousi esille 2 493 ETK:n ja 4 430 TVR:n työnantaja-asiakasta, jotka eivät olleet Verohallinnon tiedoissa työnantajina. Selvityksessä ilmeni, että säännöllisiä työnantajia oli arvioverotettu suhteessa enemmän kuin satunnaisia työnantajia tai muita kuin työnantaja yrityksiä. Säännöllisissä työnantajissa oli suhteessa enemmän verovelkaisia yrityksiä ja näillä yrityksillä oli määrällisesti enemmän verovelkaa kuin satunnaisilla työnantajilla tai yrityksillä, jotka eivät toimineet työnantajia. Säännöllisiin työnantajiin oli kohdistettu suhteessa enemmän arvioverotuksia kuin muihin yrityksiin. Toisaalta harmaan talouden tarkastuksia oli suhteellisesti vähemmän säännöllisinä työnantajina toimivissa (14 %), kuin keskimäärin muissa yrityksissä (38 %), mutta niiden euromääräinen osuus jälkiverotusesityksistä oli merkittävä (82 %). Peiteltyä osingonjakoa oli esitetty verotarkastuksissa työnantajayrityksille kaksi kertaa useammin kuin muille yrityksille. Kirjoitus perustuu Harmaan talouden selvitysyksikön selvitykseen. Lisätiedot ja selvitystilaukset htsy@vero.fi Lisätietoja medialle: Johtaja Janne Marttinen, puh. 020 612 6066 Apulaisjohtaja Marko Niemelä, puh. 020 612 6070