Kala- ja vesiraportteja 4 Ari Haikonen, Petrina Köngäs ja Lauri Paasivirta Vantaanjoen yhteistarkkailu Pohjaeläimet vuonna 2009
KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: Kesäkuu 2010 Tekijät: Haikonen, A., Köngäs, P. ja Paasivirta, L. Julkaisun nimi: Vantaanjoen yhteistarkkailu - pohjaeläimet vuonna 2009 Julkaisun laji: Raportti Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesiraportteja 4 Tiivistelmä: Pohjaeläintarkkailun tarkoituksena on seurata pistekuormittajien jätevesien vaikutuksia Vantaanjoen vesistön pohjaeläimistön ekologiseen tilaan. Vantaanjoen pohjaeläintarkkailu perustuu vesioikeudellisiin lupapäätöksiin, joiden mukaan luvan haltijoilla on oikeus johtaa jätevesiä Vantaajoen vesistöön. Viime vuosina kuormituspisteet ovat vähentyneet ja puhdistus teho jätevedenpuhdistamoilla on tehostunut. Vuonna 2009 jätevesien merkitys Vantaanjoen kuormittajana korostui, sillä vuosi 2009 oli vähäsateinen ja hajakuormituksen määrä oli pientä. Pohjaeläimistö Vantaanjoen vesistöalueella kuvastaa hyvin sen tilaa. Vantaanjoen pääuomassa vakiintuneimmat olot ovat kuormittamattomalla alueella joen latvaosissa. Vuonna 2009 pohjaeläinlajien monimuotoisuus ja yksilömäärät ovat kasvaneet, jolloin myös bioindeksit ilmentävät entistä parempaa tilaa. Useimmilla paikoilla indeksit saavuttivat koko tarkkailujakson korkeimmat arvot. Rehevyysindeksin (RCI) perusteella vuonna 2009 kaikki suvantomaiset tarkkailupaikat lukuun ottamatta Rantakulman ja Arolammen suvantoa, kuuluivat lievästi karuun tai karuun luokkaan. Kuitenkin EPT indeksin mukaan biologisesti monimuotoisiksi ja vedenlaadultaan erinomaiseksi tai hyväksi luokiteltavia koskipaikkoja ei ole ollut Vantaajoen vesistössä kertaakaan tarkkailujakson aikana. Vantaanjoen pääuomassa jätevedenpuhdistamoiden alapuolisissa tarkkailupaikoissa pohjaeläinten lajimäärä ja bioindeksien arvot olivat pienempiä kuin kuormittajien yläpuolisissa paikoissa tai paikoissa jotka sijaitsevat kuormituslähteestä kauempana alajuoksulla. Keravanjoessa ja Luhtajoessa ei vastaavanlaista yhteyttä havaittu. Näillä alueilla hajakuormituksen merkitys pohjaeläimistön tilaan on suurempi kuin pistemäisillä päästölähteillä. Entisten jätevedenpuhdistamoiden alapuolisissa koskissa on pohjaeläinyhteisöissä havaittavissa hidasta elpymistä, joten niiden kehitystä kohti luonnontilaa tulisi seurata vielä jatkossa. ISBN numero: 978-952-67271-1-0 Jakelu: Kala- ja vesitutkimus Oy Kustantaja: Kala- ja vesitutkimus Oy, Mekaanikonkatu 3, 00810 Helsinki Puh. (09) 692 7100
SISÄLLYSLUETTELO: 1. Tarkkailun perusteet ja tavoitteet... 2 2. Tarkkailualue... 3 3. Vesistöalueen kuormitus... 5 4. Näyttepaikat ja olosuhteet... 6 5. Aineisto ja menetelmät... 9 5.1. Käytetyt indeksit... 10 5.1.1. Suvantoalueet... 10 5.1.2. Koskialueet... 10 6. Tulokset... 11 6.1. Suvantopaikat... 11 6.1.1. Näytealakohtainen tarkastelu... 12 6.1.2. Yhteenveto - suvannot... 21 6.2. Koskipaikat... 23 6.2.1. Koskikohtainen tarkastelu... 24 6.2.2. ASPT - ja EPT -indeksi... 38 6.2.3. HI c -indeksi... 40 7. Pohdiskelua pohjaeläintutkimuksesta... 42 7.1. Suvantoalueet... 42 7.2. Koskipaikat... 42 8. Yhteenveto... 44 9. Velvoitetarkkailun kehittäminen... 45 10. Kirjallisuus... 46
1. Tarkkailun perusteet ja tavoitteet Pohjaeläintarkkailun tarkoituksena on seurata jätevesien vaikutuksia pohjaeläimistöön. Tarkkailua tehtiin Uudenmaan ja Hämeen TE-keskuksien kalatalousyksiköiden hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti (Haikonen & Paasivirta 2008). Vuosien 1996 1999, 2000, 2002 ja 2004 tarkkailuista vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Leinonen & Saura 2000, Saura ja Könönen 2001, Saura ym. 2003, Saura ym. 2005). Vuoden 2006 tarkkailun toteutti Kala- ja vesitutkimus Oy (Haikonen ym. 2007). Vantaanjoen pohjaeläintarkkailu perustuu vesioikeudellisiin lupapäätöksiin, joiden mukaan luvanhaltijoilla on oikeus johtaa jätevesiä Vantaanjoen vesistöön. Luvanhaltijat ovat sopineet, että velvoite hoidetaan yhteistarkkailuna, jota koordinoi Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Kalatalous- ja pohjaeläintarkkailu on osa koko Vantaanjoen yhteistarkkailua, johon kuuluu lisäksi Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tekemä vedenlaadun tarkkailu (Vahtera ja Lahti 2006). Luvanhaltijat ovat Riihimäen Vesi, Hyvinkään Vesi, Nurmijärven Vesi, Tuusulan kunta, Helsinki-Vantaan lentoasema, Altia Oyj ja Versowood Oy Riihimäen yksikkö. Tarkkailun tavoitteena on seurata pistekuormituksen vaikutuksia pohjaeläimistön ekologiseen tilaan pitkällä aikavälillä. 2
2. Tarkkailualue Vantaanjoen vesistöalueen kunnissa asuu noin miljoona suomalaista mikä tekee siitä Suomen tiheimmin asutun vesistöalueen. Vesistöalueen kokonaispinta-ala on 1686 km 2 (Ekholm 1993) Pääuoman pituus on noin 100 km ja pudotuskorkeutta joen latvoilta Vanhankaupunginlahteen on 111 m (kuva 1). Vantaanjoki on alaosiltaan savisamea, mutta latvaosissa on myös osin kirkasvetisiä pikkupuroja. Vantaanjoki on tyypitelty savimaiden luontaisesti reheväksi joeksi. Vantaanjoki on vedenlaadultaan luokiteltavissa reheväksi ja ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Vantaanjoen vesistöön on tehty viime vuosina lukuisia uomakunnostuksia ja runsaita kalaistutuksia. Nämä yhdessä parantuneen vedenlaadun kanssa ovat lisänneet vesistöalueen virkistyskäyttöä. Keravanjokea on lisäksi kunnostettu johtamalla siihen kesäisin lisävettä Päijänne-tunnelista vuodesta 1989 alkaen. Kuva 1. Vantaanjoen vesistöalue ja tarkkailuvelvolliset pistekuormittajat. Kartta: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. 3
Vesistöalueen järvisyys on vain 2,3 %, mistä aiheutuvat voimakkaat virtaamavaihtelut (kuva 2). Rankat sateet saattavat lisätä virtaamaa ajoittain rajusti, kuten esimerkiksi vuonna 2004. Kuva 2. Vantaanjoen virtaamat Oulunkylän mittauspisteellä vuosina 1980 2009. Lähde: Suomen ympäristökeskuksen Oiva-ympäristötietojärjestelmä. 4
3. Vesistöalueen kuormitus Vantaanjoen pohjaeläintarkkailu perustuu vesioikeudellisiin lupapäätöksiin, joiden mukaan luvanhaltijoilla on oikeus johtaa jätevesiä Vantaanjoen vesistöön. Luvanhaltijat ovat Riihimäen Vesi, Hyvinkään Vesi, Nurmijärven Vesi, Tuusulan kunta, Helsinki-Vantaan lentoasema, Altia Oyj ja Versowood Oy Riihimäen yksikkö (taulukko 1). Jätevesihaitat keskittyvät voimakkaimmin Vantaanjoen pääuoman yläosaan, Luhtajoen alaosaan ja Luhtaanmäenjokeen (kuva 1). Poikkeuksellisten sääolosuhteiden ja mm. laitevikojen seurauksena käsittelemättömiä viemärivesiä voi vesistöön päästä myös jätevesipumppaamoilta eri puolilla vesistö-aluetta. Vesistön kuormitusta ja veden laatutarkkailua ovat kuvanneet tarkemmin mm. Vahtera ja Männynsalo (2009). Taulukko 1. Tarkkailuun osallistuvat Vantaanjoen pistekuormittajat ja niiden kuormitus vuonna 2008 (Vahtera ja Männynsalo 2009). Pistekuormittaja Riihimäen Vesi; Riihimäen jäteveden puhdistamo Hyvinkään Vesi, Kaltevan jätevedenpuhdistamo Hyvinkään Vesi, Kaukasten puhdistamo Hyvinkään Vesi, Ridasjärven puhdistamo Nurmijärven kunta, Kirkonkylän jätevedenpuhdistamo Nurmijärven kunta; Klaukkalan jätevedenpuhdistamo Versowood Oy Riihimäki Timber Nurmijärven kunta; Rajamäen ja Röykän puhdistamot Lupa LSY Nro 62/2004/1 Dnro LSY-2003-Y- 393, 23.11.2004 LSY Nro 63/2004/1, 23.11.2004 Uudenmaan ympäristökeskus, No YS 1432 Dnro UUS-2003-Y-587-121, 9.10.2006 Uudenmaan ympäristökeskus, No YS 1432 Dnro UUS-2003-Y-586-121, 9.10.2006 LSY Nro 72/2004/1, Dnro LSY-2003-Y- 413, 20.12.2004 KHO, Dnro 3138/1/06 7.3.2007 LSY Nro 20/2002/1 Dnro 01159, 17.4.2002 Hämeen ympäristökeskus, Nro YSO/57/06 Dnro HAM-2004-Y-121-111, 11.4.2006 LSY Y35, Y36/2004 30.11.2004 Altia Oyj, Rajamäki LSVO 87/1998/3 19.11.1998, Uudenmaan ympäristökeskus, Dnro UUS-2003-Y-577-111 Tuusulan kunta Jokelan puhdistamo Ilmailulaitos Finavia; Helsinki- Vantaa lentoasema* * Ympäristölupa käsittelyssä VYO 77/1998, 26.6.1998 LSVO 97/1998/3 LSVO 98/1998/3 VYO 129/1999 Jätevesiä (m 3 /d) BOD 7 (kg/d) fosfori (kg/d) typpi (kg/d) 15 300 130 6,4 210 13 917 40 2,6 140 43 0,19 0,02 0,9 52 0,19 0,02 0,8 2 020 8,0 0,93 38 7 070 31 1,2 58 68 4,5 0,04 0,14 Toiminta loppunut, seurantavelvoite Jätevedenpuhdistamon toiminta on loppunut, seurantavelvoite Toiminta loppunut, seurantavelvoite 220 0,64 3,8 Kuormituspisteet ovat viime vuosina vähentyneet, sillä latvavesissä sijaitsevien pienten kuormittajien jätevesiä on alettu johtaa suuriin puhdistamoihin. Klaukkalaan on valmistunut uusi puhdistamo vuoden 2005 lopulla. Uuden siirtoviemärin kautta puhdistamolle johdetaan Klaukkalan jätevesien lisäksi Nurmijärven Röykän, Rajamäen ja Altia Oyj:n jätevedet. Samalla Nurmijärven Rajamäen ja Altia Oyj:n puhdistamoiden toiminta loppui. Altia Oyj:n 5
puhdistamon altaat jäävät edelleen varajärjestelmäksi turvaamaan satunnaispäästötilanteita. Tuusulan Palojokeen jätevesien johtaminen Jokelan jätevedenpuhdistamolta loppui joulukuussa 2004. Sen paikalla on nyt jätevesipumppaamo. Helsinki-Vantaan lentoasemalta tulee Vantaanjoen vesistöön pistemäistä ravinnekuormitusta lentoasemalla käytettävistä kentälle ja lentokoneisiin suihkutettavista jäätymisen estävistä kemikaaleista. Kuormitus kohdistuu pääosin Kylmäojaan, mutta osin myös muihin alueen pikku ojiin ja edelleen Vantaanjokeen (Kamppi 2006). Helsinki-Vantaan lentoaseman valumavesien tarkkailu ulottuu myös Vantaan- ja Keravanjokeen. Lentoaseman vesistötarkkailusta vastaa FCG Planeko Oy. Vantaanjoen vesistöön johdetaan jätevesiä yhteistarkkailuun osallistuvien tahojen lisäksi mm. koulujen ja kurssikeskusten pienpuhdistamoilta. Vesistöalueella on myös tarkkailuvelvollisia kuormittajia, mm. kaatopaikkoja. Vesistöihin tulee lisäksi hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta, luonnonhuuhtoumasta ja laskeumasta. Maatalouden ja varsinkin peltoviljelystä aiheutuvan ravinnekuormituksen suhteellinen osuus on suurin Vantaanjoen kuormituksesta (http://www.vhvsy.fi/?p=kuormitus&l=fi). 4. Näyttepaikat ja olosuhteet Vantaanjoen pohjaeläinseuranta tehtiin Vantaanjoen velvoitetarkkailuohjelman (Haikonen ja Paasivirta 2008) mukaisesti. Pohjaeläinnäytteet kerättiin 6.10. 23.10.2009 välisenä aikana. Juuri ennen näytteenottoa joen vesi oli noussut, mutta laski nopeasti sen jälkeen (kuva 3). Vedenkorkeus ei haitannut näytteenottoa eikä sillä ollut vaikutusta tuloksiin. Kuva 3. Vantaanjoen virtaamat Oulunkylän mittauspisteellä vuonna 2009. Lähde: Suomen ympäristökeskuksen Oiva-ympäristötietojärjestelmä. 6
Näytteitä kerättiin 11 suvantoalueelta sekä 19 koskesta (kuva 4, taulukot 2 ja 3). Koskipaikoilta seuranta lopetettiin Kylmäojan tekokoskelta (15), Jokelankoskelta (18), lopettaneen Jokelan puhdistamon yläpuolella sekä Lepsämänjoen lopettaneen Röykän puhdistamon yläpuolelta näytepaikalta Myllypuro 2 (20). Lopettaneiden puhdistamoiden alapuolisista koskipaikoista seurannassa olivat vielä vuonna 2009 mukana paikat 19, 21 ja 22. Näiden paikkojen jatkoa osana tarkkailuohjelmaa harkitaan erikseen tämän raportin pohjaeläintulosten perusteella. Kuva 4. Vantaanjoen pohjaeläinnäytepisteet vuonna 2009. 7
Taulukko 2. Pohjaeläinseurannan suvantomaiset näytepaikat Vantaanjoen velvoitetarkkailussa vuonna 2009 sekä tarkkailun kohde. Joki näytepaikan näytepaikan nimi numero tarkkailun kohde Vantaanjoki 1 Vanhankaupunginkosken niska lentoaseman ja pistekuormittajien jätevesien yhteistarkkailu - - 2 Pitkäkosken niska lentoaseman ja pistekuormittajien jätevesien yhteistarkkailu - - 3 Königstedtinkosken niska pistekuormittajien jätevesien yhteistarkkailu - - 4 Boffinkosken niska Nurmijärven kirkonkylän puhdistamon alapuoli - - 5 Rantakulma Kaltevan puhdistamon alapuoli - - 6 Arolampi Riihimäen puhdistamon alapuoli - - 7 Versowood Riihimäki Oy:n alapuoli Riihimäen puhdistamon yläpuoli, Versowood - - 8 Versowood Riihimäki Oy:n yläpuoli Riihimäki Luhtaanmäenjoki 9 Luhtaanmäenjoki Klaukkalan alapuoli Lepsämänjoki 10 Lepsämänjoki pistekuormituksen vertailualue Keravanjoki 11 K24, Keravan ja Vantaan raja Vantaanjoen pääuoman vertailualue, lentoasema 8
Taulukko 3. Pohjaeläinseurannan koskipaikkojen potkuhaavinäytealueet Vantaanjoen vesistössä vuonna 2009 sekä tarkkailun kohde. VHA-pisteissä otetiin 6 näytettä paikkaa kohden. Ruutinkoskesta otettiin 9 näytettä. Muilla alueilla otetaan kolme näytettä/paikka. Joki näytepaikan numero näytepaikan nimi tarkkailun kohde, seuranta 1 Ruutinkoski lentoaseman ja pistekuormittajien jätevesien yhteistarkkailu, VHA-piste 2 Köningstedtinkoski lentoaseman ja pistekuormittajien jätevesien yhteistarkkailu, VHA-piste 3 Myllykoski Nurmijärven jätevesipuhdistamon alapuoli, VHApiste 4 Nukarinkoski Kaltevan puhdistamon alapuoli, VHA-piste 5 Petäjäskoski Kaltevan puhdistamon alapuoli 6 Vanhanmyllynkoski Riihimäen puhdistamon alapuoli, pistekuormituksen laajuuden arviointi 7 Vaiveronkoski Riihimäen puhdistamon alapuoli, VHA-piste 8 Käräjäkoski pääuoman latvaosan vertailu 9 Shellinkoski Klaukkalan puhdistamon alapuoli, VHA-piste 10 Klaukkalankoski Klaukkalan puhdistamon yläpuoli 11 Kuhakoski Klaukkalan puhdistamon yläpuoli 12 Tikkurilankoski Vertailu, VHS 13 Seppälänkoski Kaukasten puhdistamon alapuoli, VHA-piste 14 Myllykoski Kaukasten puhdistamon yläpuoli Kylmäoja 16 Kylmäoja lentokentän pintavaluma Palojoki 17 Koivumäenkoski Entisen Jokelan puhdistamon alapuoli, elpymis-kehityksen seuranta, harvinaisen vesiperhosen menestyminen: Hydropsyche saxonica (silmälläpidettävä NT-laji) Lepsämänjoki 19 Myllypuro 1 entisen Röykän jätevedenpuhdistamon alapuoli 21 Koirasuolenoja Luhtajoen latva, entisen Altia Oyj:n puhdistamon alapuoli 22 Matkunoja Luhtajoen latva, entisen Nurmijärven Rajamäen puhdistamon alapuoli Vantaanjoki Luhtajoki Keravanjoki Luhtajoen latvat 5. Aineisto ja menetelmät Suvannoista näytteet kerättiin Ekman-pohjanoutimella tekemällä kolme nostoa kullakin paikalla SFS-standardin 5076 mukaisesti. Noutimen suun pinta-ala oli 289 cm 2. Näytteet seulottiin 0,5 mm seulalla. Koskipaikoilta näytteet otettiin SFS 5077 standardin mukaisesti potkuhaavimenetelmällä 3-9 erillisellä 30 sekuntia kestäneellä haavinnalla. Kukin näyte pidettiin erillään. Näytteet laitettiin pakastepurkkeihin ja säilöttiin 80 % etanoliin. Pohjaeläimet poimittiin osittamattomista näytteistä vaalean tarjottimen päällä. Poiminnan jälkeen näytteet säilöttiin 80 % etanoliliuokseen. Pohjaeläimet määritettiin lajitasolle. 9
Rinnakkaisnäytteet yhdistettiin jatkokäsittelyä varten. Aineistosta laskettiin pohjaeläinlajien eli taksonien lukumäärä sekä yksilömäärät. Suvannoista kerätyistä Ekman näytteistä laskettiin lisäksi pohjaeläinten tiheys (yks/m2) sekä märkäbiomassa (g/m2) (suursimpukat (Unio, Anodonta) eivät mukana). Suvantoalueiden vertailukelpoisten taksonien lukumäärän kehitys on esitetty vuodesta 2000 lähtien. Sitä aikaisemmissa raporteissa on puutteita esim. juotikkaiden, koskikorentojen, kovakuoriaisten ja vesiperhosten määrityksissä. Harvasukasmadot ja surviaissääsket on määritetty pääasiassa lajitasolle, mitä ei ole tehty 2000-luvulla ennen vuoden 2006 selvitystä. Pohjaeläintulokset on tallennettu POHJE-rekisteriin siten, että rinnakkaiset näytteet on pidetty erillään. Näytteitä säilytetään Kala- ja vesitutkimus Oy:n tiloissa seuraavat kolme vuotta. 5.1. Käytetyt indeksit 5.1.1. Suvantoalueet Suvantoalueilla laskettiin rehevyyttä kuvastava RCI -indeksi (River Chironomid Index). Indeksi saa arvoja 1 (hyvin rehevä) 4 (karu). RCI -indeksin kaava on: RCI = (k x n) / N, missä k = indikaattorin ekologinen kerroin n = indikaattorin yksilömäärä N = indikaattorien kokonaisyksilömäärä Indeksilajit sekä niiden ekologiset kertoimet on esitetty liitteessä 2. Suvantopaikkojen rehevyystason osoittavan RCI -indeksin arvot on voitu laskea vuosilta 1984, 1988, 1992, 1996, 2006 ja 2009. 5.1.2. Koskialueet Koskialueiden pohjaeläinheimoista laskettiin pohjaeläinten herkkyyttä likaantumiselle kuvaava ASPT-indeksi. Indeksi pyrkii kuvaamaan virtavesien tilaa pohjaeläimistön avulla. Pohjaeläinten herkkyyttä likaantumiselle kuvaava ASPT-indeksi saa sitä korkeampia arvoja mitä parempaa veden laatua pohjaeläimet ilmentävät. Indeksi perustuu siihen, että virtavesipohjaeläinten ympäristövaatimuksista on johdettu kunkin heimon painoarvoksi luku 4-10 (10 pisteen heimot ovat herkimpiä orgaaniselle kuormitukselle) (liite 3). Nämä luvut summaamalla saadaan pohjaeläinheimoista indeksi TS (Total Score), joka painottaa näytteessä esiintyvien heimojen määrää. Siitä voidaan johtaa ns. ASPT-indeksi (Average Score Per Taxon), joka kuvaa näytealueen keskimääräistä likaantuneisuutta pohjaeläimistön perusteella. ASPT lasketaan jakamalla TS näytteestä määritettyjen heimojen lukumäärällä, eli laskemalla keskiarvo. Eurooppalaisen heimotasoisen ASPT-indeksin arvot eivät kuitenkaan erottele kovin hyvin koskia ja vuosia toisistaan. Sen sijaan enemmän lajitason ekologista tietoa sisältävät EPT -indeksi ja HI -indeksit (koskihyönteisindeksit) kuvaavat paremmin vesistöä ja vuosien välistä vaihtelua. EPT- ja HI indeksit huomioivat herkimpiä hyönteislajeja sisältävien ryhmien (päivänkorentojen, 10
koskikorentojen ja vesiperhosten) lajimäärät (liitteet 3 ja 4). HI c indeksi puolestaan huomioi erityisesti indikaattorilajien runsausluokat. EPT -indeksi on päivänkorentojen, koskikorentojen ja vesiperhosten yhteinen lajimäärä (liite 3). HI -indeksien kaava on: HI a = ekologisen kertoimen K:n keskiarvo HI c = ekologinen kerroin K x runsausluokka, lajit summataan HI tot. K = ekologisen kertoimen summa Indeksilajit sekä niiden ekologiset kertoimet sekä runsausluokat on esitetty liitteessä 4. 6. Tulokset 6.1. Suvantopaikat Tässä selvityksessä määritettiin suvantopaikoilta 50 taksonia ja lisäksi harvasukasmatoja, vesipunkkeja ja surviaissääskiä yhteensä 36 lajia eli yhteensä 86 taksonia (taulukko 4). Yhtään uhanalaiseksi luokiteltua lajia ei löydetty. Vantaanjoessa tiedetään elävän vaarantuneeksi (VU) luokiteltu vuollejokisimpukka (Unio crassus), mutta sen osuminen Ekman-näytteisiin on sattumanvaraista. Taulukko 4. Vuonna 2009 Vantaanjoen vesistön suvantopaikoilla havaitut pohjaeläinten yksilömäärät, taksonimäärät, biomassat sekä rehevyyttä kuvastava RCI -indeksi. RCI -indeksi saa arvoja 1,0 4,0 (1,0-1,49 = hyvin rehevä, 1,50-2,49 = rehevä, 2,50-3,24 = lievästi karu ja 3,25-4,0 = karu). kokonais taksonimäärä Näytepaikka 1. Vanhankaupunginkosken niska (harvasukasmadot, vesipunkit ja surviaissääsket vain ryhmätasolla) kokonais yksilömäärä kaikki 2 (yks/m ) taksoni biomassa 2 (g/m ) RCIindeksi 1 362 11 6 5,3 4,0 2. Pitkäkosken niska 510 20 11 1,6 2,6 3. Königstedtinkosken niska 767 25 18 5,7 3,0 4. Boffinkosken niska 744 27 19 6,8 3,2 1 757 29 16 7,6 2,1 441 13 7 1,1 2,3 7. Versowood Riihimäki Oy:n alapuoli 1 227 17 11 11,4 4,0 8. Versowood Riihimäki Oy:n yläpuoli 1 438 20 15 11,0 4,0 9. Luhtaanmäenjoki 383 15 10 11,6 2,9 10. Lepsämänjoki 499 15 12 6,5 3,0 2 301 32 21 13,6 3,4 5. Rantakulma 6. Arolampi 11. Keravanjoki Näytepaikkakohtaiset lajitason tiedot ovat liitteissä 5 ja 6. 11
6.1.1. Näytealakohtainen tarkastelu Kuvissa 5-15 on esitetty suvantopaikkojen biomassan ja yksilömäärien kehitys vuodesta 1984 sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI -indeksit vuosina 1984 2009. Vuonna 2000 biomassoja ei punnittu. Nykyisessä seurantaohjelmassa jäljellä olevien 10 suvantopaikan (ennen vuotta 2002 oli 26-28 paikkaa) rehevyystason osoittavan RCI -indeksin arvot on voitu laskea vain vuosilta 1984, 1988, 1992, 1995, 2006 ja 2009. Tiedot perustuvat velvoitetarkkailuraportteihin (Kosonen 1985, Oy Vesi-Hydro Ab 1988, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy 1992, Kala- ja vesitutkimus Oy 1996, Saura & Könönen 2001, Saura ym. 2005 ja Haikonen ym. 2007). Vanhankaupunginkosken niska (S 1) Kokonaisyksilömäärä Vanhankaupunginkosken niskalla on noussut ja oli korkeimmillaan koko seurantakauden aikana. Tämä johtui harvasukasmatojen yksilömäärän huomattavasta kasvusta. Muita vuonna 2009 runsaina esiintyviä lajeja olivat hernesimpukat (Pisidium sp.) ja surviaissääsket. Yksilömäärässä on ollut selvää kasvua vuodesta 2003 lähtien. Taksonimäärä paikalla on yksilömäärän kasvusta huolimatta laskenut ja lajimäärä on nyt pienempi kuin muissa suvantopaikoissa. Myös biomassa suvannossa on hieman laskenut edellisestä seurannasta. Kuva 5. Vanhankaupunginkosken niskan (S 1) pohjaeläimistön kokonaistaksonimäärät ja RCI -indeksi vuosina 1984 2009. biomassat ja yksilömäärät sekä Vanhankaupunginkosken niskan pohjaeläimistö on kuvastanut vaihtelevasti reheviä tai lievästi karuja olosuhteita. Pohjan ravinneisuutta kuvaava RCI -indeksin arvo (4) on noussut huomattavasti vuodesta 2006 ja kuvastaa vuonna 2009 karuja olosuhteita. RCI saa nyt myös koko seurantajakson suurimman arvon. Pitkäkosken niska (S 2) Pitkäkosken niskalla yksilömäärät ovat vähentyneet huomattavasti vuoden 1984 jälkeen. 2000-luvun alussa yksilömäärät ovat olleet kasvussa, lukuun ottamatta vuotta 2004, jolloin kesän tulvien vaikutus näkyy yksilömäärän vähentymisenä. Toisin kuin Vanhankaupungin niskalla (S 1), paikan yksilömäärä on pysynyt suunnilleen samana vuoden 2006 jälkeen. Taksonimäärissä on ollut laskeva suuntaus 2000 2004, mutta tilanne on kohentunut vuosina 2006 2009. Paikan pohjaeläinyhteisön biomassa on noussut hieman vuodesta 2006. 12
Vallitsevana lajina oli Cyrnus trimaculatus -vesiperhonen. Paikalta löydettiin ainoana paikkana sysijokisimpukkaa (Unio tumidus), liejukotiloa (Valvata piscinalis) ja vaarantuneeksi luokiteltua Donacia -ruokokuoriaista. Kuva 6. Pitkäkosken niskan (S 2) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI -indeksi vuosina 1984 2009. RCI -indeksi Pitkäkosken niskalla on ilmentänyt rehevää vuonna 1984 ja sen jälkeen lievästi karua. Nyt arvo on laskenut vuoden 1992 huippuarvosta (3,0) nykyiseen 2,6. RCI on pysynyt samalla tasolla vuoden 2006 jälkeen, mutta kuvastaa silti rehevämpiä olosuhteita kuin Vanhankaupungin niskan suvanto. Königstedtinkosken niska (S 3) Königstedtinkosken niskalla on ollut suuresti vaihtelua yksilömäärissä vuosien 1984 2009 aikana. Vuodesta 2003 suvannon yksilömäärä lähti jälleen laskuun, mutta on nyt noussut takaisin vuoden 1995 tasolle. Biomassa on kasvanut edelleen saaden nyt seurantakauden maksimiarvon (5,4 g/m2). Kasvanut biomassa johtuu hernesimpukoiden (Pisidium sp.) ja pallosimpukan (Sphaerium corneum) runsaasta esiintymisestä. Surviaissääskien määrä on palautunut samalle tasolle, jossa se oli ennen vuotta 2006. Yksilömäärän tavoin taksonimäärä suvannossa on kasvanut saaden nyt korkeimman arvon (18) sitten vuoden 2000 (20), jolloin näytteessä oli poikkeuksellisen paljon mukana tyypillistä koskilajistoa. Lajisto on paikalla monipuolisempaa kuin muissa pääuoman alajuoksun suvannoissa. 13
Kuva 7. Königstedtinkosken niskan (S 3) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI -indeksi vuosina 1984 2009. Vuoden 2000 taksonimäärä on jätetty pois tuloksista, sillä se sisälsi runsaasti koskilajistoa. RCI -indeksi on vaihdellut paljon vuosien välillä. Merkittävää on pohjan ravinneisuuden voimakas muuttuminen lyhyenkin ajanjakson sisällä. Nyt RCI -arvo kuvastaa lievästi karuja olosuhteita kun taas vuonna 2006 arvo oli rehevän puolella. Rehevyysindeksin nousu on suunnilleen yhtä jyrkkää kuin Vanhankaupunginkosken niskalla (S 1), mutta Königstedtinkosken niskan pohja on hieman ravinteikkaampaa. Boffinkosken niska (S 4) Boffinkosken niska tuli mukaan tarkkailuohjelmaan vasta vuonna 2002. Yksilömäärä suvannossa on romahtanut edellisestä seurannasta, jolloin suvannossa havaittiin surviaissääskien massaesiintymä (peräti 5 382 yks/m2). Surviaissääsket esiintyvät paikalla edelleen runsaina, mutta niiden yksilömäärä on pudonnut samalle tasolle kuin tulvavuonna 2004. Muita suvannossa runsaina esiintyviä lajeja olivat hernesimpukat (Pisidium sp.) ja isosurviainen (Ephemera vulgata). Aiemmin paikalla esiintynyttä suokkojokisimpukkaa (Unio pictorum) ei tavattu enää vuonna 2009. Biomassa on romahtanut edellisen seurantakerran maksimista ja on alhaisimmillaan koko seurantajakson aikana. Vuosi 2006 oli paikalle poikkeuksellinen, sillä samanlaista yksilömäärän ja biomassan maksimia ei havaittu millään muulla tarkkailuasemalla. Biomassa on kuitenkin Boffinkosken niskalla ollut jatkuvasti suurta, suurempaa kuin Vantaanjoen alajuoksulla sijaitsevissa suvannoissa. Taksonimäärä on myös laskenut hieman edellisestä seurannasta, mutta lajisto on yhä monimuotoisempaa kuin 2000-luvun alussa. 14
Kuva 8. Boffinkosken niskan (S 4) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI -indeksi vuosina 2002 2009. RCI -indeksi on voitu määrittää vain vuosilta 2006 ja 2009. Vuonna 2006 Boffinkosken niskan RCI -arvo on kuvastanut rehevää pohjaa. Nyt rehevyysindeksin arvo on noussut ja kuvastaa lievästi karuja olosuhteita. Rantakulma (S 5) Hyvinkään jätevedenpuhdistamon alapuolella sijaitsevan Rantakulman suvannon pohjaeläinyhteisön yksilömäärissä on ollut suurta vaihtelua tarkkailujakson aikana. Vuonna 1984 yksilömäärä on ollut hyvin korkea (9 685 yks/m2), jonka jälkeen se on laskenut tasaisesti vuoteen 2000 asti (seurantakauden minimi 242 yks/m2). 2000-luvun aikana yksilömäärä on pysytellyt suunnilleen samalla tasolla (noin 1 800 yks/m 2), lukuun ottamatta vuoden 2004 minimiä. Taksonimäärissä on nähtävissä nouseva kehitys. Lajiston monimuotoisuus on kasvanut vuodesta 2004 ja on nyt korkeimmillaan koko 2000-luvun aikana. Suvannossa valtalajina ovat surviaissääsket, joiden yksilömäärä on melkein nelinkertaistunut edellisestä seurantakerrasta. Muita runsaina esiintyviä lajeja ovat Pisidium -hernesimpukat ja Sialis lutaria -kaislakorennot. Merkittävää on harvasukasmatojen yksilömäärän väheneminen liki kymmenesosaan siitä mitä niitä oli ennen vuotta 2009. 15
Kuva 9. Rantakulman (S 5) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI indeksi vuosina 1984 2009. RCI -indeksi on ilmentänyt 1990-luvulla lievästi karua pohjaa. Nyt, kuten 1988 ja edelliselläkin seurantakerralla, suvannon pohja on rehevää. Arolampi (S 6) Tulvavuosi 2004 romahdutti Arolammen pohjaeläinyhteisön, jolloin jäljelle jäi vain vähäisiä määriä harvasukasmatoja ja surviaissääskiä. Yksilömäärissä ja biomassassa havaittiin pientä elpymistä vuonna 2006, mutta nyt molemmat ovat taas lähteneet laskuun ja biomassa (1,06 g/m2) saa kaikkien suvantopaikkojen pienimmän arvon. Tämä johtuu surviaissääskien yksilömäärän pienenemisestä. Harvasukasmatojen ja surviaissääskien lisäksi muuta lajistoa on hyvin vähän (taksonimäärä 7). Toisaalta biomassa on Arolammen suvannossa ollut koko tarkkailujakson hyvin alhainen, lukuun ottamatta vuotta 1984, jolloin harvasukasmatojen ja surviaissääskien kannat olivat huipussaan. Kuva 10. Arolammen (S 6) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI indeksi vuosina 1984 2009. 16
RCI -indeksin mukaan pohja on muuttunut vuodesta 1992 hyvin rehevästä rehevään tasoon, saaden tarkkailujakson suurimman arvon vuonna 2009. Arolammen RCI ilmensi yhtä reheviä olosuhteita kuin alapuolisen Rantakulman suvannon (S 5), joka Arolammen tavoin sijaitsee kuormituslähteen alapuolella. Versowood Riihimäki Oy:n alapuoli (S 7) Yksilömäärä ja biomassa ovat tällä paikalla vaihdelleet voimakkaasti eri vuosien välillä. Samanlaista vaihtelua ei alajuoksun suvannoissa ole ollut havaittavissa. Kokonaisyksilömäärä on 2000-luvun aikana laskenut huomattavasti vuoden 1995 huippuarvosta. Yksilömäärän lasku on seurausta harvasukasmatojen määrän pienenemisestä. Tämän paikan erikoisuus on ollut koko ajan (poikkeuksena vuosi 2003) juotikkaiden runsaus, mikä on nostanut kokonaisbiomassan korkeaksi. Vuosien 1992 ja 1995 hyvin korkeat biomassa-arvot johtuivat lisäksi pallosimpukoiden massaesiintymisestä. Vuonna 2009 juotikkaiden yksilötiheydet laskivat samalle tasolle missä ne olivat vuonna 2003, jolloin myös kokonaisbiomassa pieneni samalle tasolle kyseisen vuoden kanssa. Kuva 11. Versowood Riihimäki Oy:n alapuolen (S 7) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI -indeksi vuosina 1984 2009. Pohja on tällä paikalla ollut rehevyysindeksin mukaan vuosina 1988 ja 1992 lievästi karu ja muuttunut 1995 karuksi. RCI -indeksi saa nyt seurantakauden korkeimman arvon (4). RCI indeksin vaihtelu on tällä paikalla ollut tasaisempaa kuin yläpuolisella suvannolla (S 8), vaikkakin se on ennen vuotta 2006 ollut toistuvasti pienempi. Versowood Riihimäki Oy:n yläpuoli (S 8) Lajisto on tällä paikalla monipuolisempaa kuin Versowood Riihimäki Oy:n alapuoleisella suvantopaikalla (S 7). Taksonimäärä on pysynyt tasaisena vuodesta 2003 (15 16). Kokonaisyksilömäärä suvannossa on pitkäaikaisena trendinä vähentynyt. Biomassa on nyt samalla tasolla kuin vuonna 2006. Vuotta 2009 lukuun ottamatta paikan biomassat ovat jatkuvasti olleet paljon pienempiä kuin alapuolisen suvannon (S 7) arvot. Harvasukasmatojen ja surviaissääskien yksilötiheydet ovat edelleen kasvussa vuoden 2004 tulvien jälkeen. Hernesimpukka ja vesisiira olivat vähentyneet paikalla huomattavasti, minkä 17
takia myös kokonaisbiomassa suvannossa on pienentynyt. Biomassan kolminkertaistuminen vuosina 2004 2006 ja maksimiarvo vuonna 2002, on pääosin juuri näiden taksonien ansiota. Suvannossa esiintyi myös monipuolinen vesiperhoslajisto, useita paikalla esiintyviä lajeja ei löydetty muista suvantopaikoista, mikä kertoo paremmasta vedenlaadusta. Kuva 12. Versowood Riihimäki Oy:n yläpuolen (S 8) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI -indeksi vuosina 1984 2009. Rehevyysindeksin mukaan pohjan ravinteisuus on vaihdellut karun ja lievästi karun välillä, ollen vuonna 2009 karu. Luhtaanmäenjoki (S 9) Yksilömäärä Luhtaanmäenjoen tarkkailupisteessä on pysynyt koko seurantajakson suhteellisen pienenä. Kuitenkin yksilömäärä oli vuonna 2009 pienempi kuin aikaisemmin ja sai myös pienimmän arvon kaikista suvantopaikoista. Surviaissääskien yksilömäärä on vähentynyt huomattavasti edellisestä seurannasta, noin neljäsosaan. Harvasukasmatojen yksilötiheys oli pienentynyt kahdeksasosaan aikaisemmasta. Näin vähän harvasukasmatoja on ollut viimeksi tulvavuonna 2004. Vesisiirat, juotikkaat, polttiaiset ja suokkojokisimpukka (Unio pictorum) ovat kadonneet näytteistä vuoden 2006 jälkeen. Biomassa paikalla on kasvanut hieman edellisestä seurantakerrasta. Biomassan kasvu on seurausta hernesimpukoiden (Pisidium sp.), isosurviaisen (Ephemera vulgata) ja vesiperhosten (Phryganea bipunctata, Limnephilus sp. ja Molanna angustata) yksilömäärien runsastumisesta. Toisaalta vaikka biomassa on kasvanut, se ei yllä lähellekään vuosien 2002 ja 2004 huippuarvoja. 18
Kuva 13. Luhtaanmäenjoen (S 9) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI -indeksi vuosina 1984 2009. Pohjan rehevyys on koko seurantajakson ajan ollut rehevän ja lievästi karun rajalla. Vuonna 2009 indeksin arvo on korkeimmillaan ja ilmentää selkeästi lievästi karua pohjaa. Rehevyys on samaa luokkaa kuin läheisen Lepsämäenjoen (S 10) suvannossa. Pohja oli 1980- ja 1990luvuilla rehevämpää kuin puhdistamon yläpuolisella paikalla S10:ssä. Lepsämänjoki (S 10) Taksonimäärä Lepsämäenjoessa on ollut laskussa vuodesta 2002. Nyt lajiston monimuotoisuudessa on lievää kasvua vuoteen 2006 verrattuna. Paikalla esiintyi runsaasti vesiperhoslajistoa, muun muassa karuja vesiä suosivaa Lepidostoma hirtum -lajia. Paikalle uutena lajina löydettiin Leptophlebia -päivänkorentoa. Lisäksi suvannossa esiintyy järvisimpukkaa (Anodonta anatina), jota tämän paikan lisäksi löytyi vain Keravanjoesta (S 11). Taksonimäärän kasvusta huolimatta kokonaisyksilömäärä paikalla on laskenut edellisestä seurannasta. Harvasukasmatojen yksilömäärä on ollut kasvussa vuodesta 2003 asti, mutta nyt niitä ei enää tavattu paikalta ollenkaan. Myös 2006 hyvin runsaana esiintynyt isosurviainen (Ephemera vulgata) on kadonnut paikalta. Lisäksi surviaissääskien yksilömäärä on pudonnut murto-osaan edellisestä seurannasta. Lepsämänjoessa on havaittu tasaisen pieniä biomassoja vuoden 1984 jälkeen, lukuun ottamatta vuotta 2004, jolloin juotikkaiden, vesisiirojen sekä simpukoiden runsas lukumäärä nosti biomassan huippuunsa. Kokonaisbiomassan vaihtelu ja määrä paikalla on ollut hyvin samankaltaista kuin Luhtamäenjoessa (S 9). Myös täällä biomassa on kasvanut jonkin verran vuoden 2006 laskun jälkeen, johtuen pallosimpukoiden ja etenkin hernesimpukoiden yksilömäärän runsastumisesta. 19
Kuva 14. Lepsämänjoen (S 10) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI indeksi vuosina 1984 2009. RCI -indeksin arvo laski vuoden 1988 huippuarvosta vuoteen 2006, jolloin Lepsämänjoen pohja oli ravinteisuudeltaan rehevää. Nyt indeksin arvo on taas kasvussa ja kuvastaa lievästi karuja olosuhteita. Luhtamäenjokeen (S 9) verrattuna pohja on aikaisemmin ollut selkeästi karumpaa, mutta nyt molemmat ovat samalla tasolla. Keravanjoki (S 11, ent. K24) Keravanjoen suvantopaikka on kuulunut mukaan tarkkailuohjelmaan viimeksi vuonna 2000. Paikka on taas sisällytetty tarkkailuohjelmaan vertailualueeksi Vantaanjoen pääuomalle. Lajiston monimuotoisuus on Keravanjoella kasvanut huomattavasti edellisistä tarkkailukerroista. Vuonna 2009 yksilötiheys on samalla tasolla kuin vuosina 1984 1992. Yksilötiheyden tavoin biomassa on vaihdellut paljon vuosien välillä. Nyt biomassa saa tarkkailujakson korkeimman arvon. Sekä biomassa (13,6 g/m2) että yksilö- (2 301 yks/m2) ja taksonimäärä (21) ovat Keravanjoessa suurempia kuin muissa suvantomaisissa paikoissa. Ehdottomana valtalajina paikalla esiintyvät surviaissääsket. Muita hyvin runsaina esiintyviä ryhmiä ovat päivänkorennot, etenkin suursurviaiset (Ephemera, Caenis) ja Leptophlebia sp., harvasukasmadot sekä hernesimpukat, jotka vaikuttavat paikalla havaittuun melko korkeaan biomassan arvoon. 20
Kuva 15. Keravanjoen (S 11) pohjaeläimistön biomassat ja yksilömäärät sekä kokonaistaksonimäärät ja RCI indeksi vuosina 1984 2009. Rehevyysindeksi osoittaa Keravanjoen pohjan olevan edelleen vuonna 2009 karua. Keravanjoen suvantopaikan RCI ilmentää karumpaa pohjaa kuin muilla tarkkailupaikoilla, lukuun ottamatta Vanhankaupunginkosken niskaa (S 1) ja pääuoman yläjuoksun suvantoja S 7 ja S 8. 6.1.2. Yhteenveto - suvannot Vantaanjoen pääuoman suvannoissa vakiintuneimmat olot ovat kuormittamattomalla alueella joen latvaosissa tarkkailupaikalla 8 (kuva 16). Paikalla on myös koko tarkkailujakson ajan havaittu tasaisen korkeita taksonimääriä Vantaanjoen mittakaavassa. Vuonna 2009 Vantaanjoen vesistöalueella ei lajimäärissä havaittu suvantomaisilla paikoilla huomattavia muutoksia verrattuna vuoteen 2006. Koko tarkkailujakson aikana yleinen trendi suvantomaisten paikkojen lajimäärissä näyttäisi olevan laskeva. Vuonna 2009 monimuotoisin lajisto oli Keravanjoessa. Vantaanjoen pääuomassa kuormituslähteiden alapuolisissa suvannoissa lajimäärä on vähäisempi kuin kuormittamattomalla latva-alueella. Lajimäärät laskevat myös keskijuoksulta alajuoksulle mentäessä. 21
Kuva 16. Vantaanjoen vesistön suvantopaikoilla havaitut vertailukelpoiset taksonimäärät näytepaikoittain vuosina 2000 2009. Kuvasta on poistettu vuoden 2000 näytealan 3 tiedot sekä vuoden 2002 näytealan 4 tiedot, sillä näissä oli runsaasti suvantopaikoille kuulumatonta koskilajistoa. Pohjan ravinneisuutta kuvaavan rehevyysindeksin perusteella vuonna 2009 kaikki näytepaikat, lukuun ottamatta Rantakulmaa (S 5) ja Arolampea (S 6), kuuluivat joko lievästi karuun tai karuun luokkaan (kuva 17). Korkeimmat indeksin arvot saatiin Vantaanjoen pääuomasta pistekuormittamattomilta latvaosilta ja joen alajuoksulta. Yleinen trendi tarkkailualueilla näyttäisi olevan pohjan muuttuminen karumpaan suuntaan 1990-luvulta. Vuodesta 2006 RCI -indeksi on joko kasvanut tai pysynyt ennallaan kaikilla tarkkailupaikoilla. Kuva 17. Vantaanjoen vesistön suvantopaikoilta lasketut RCI -indeksit näytepaikoittain vuosina 2000 2009. Indeksi on voitu laskea vain vuosilta 1984,1988, 1992, 1995, 2006 ja 2009. 22
6.2. Koskipaikat Näytepaikkakohtaiset pohjaeläinyhteisöjen tunnusluvut ovat liitteessä 7 ja lajitasoiset tiedot liitteissä 8 9. Ennen vuotta 2000 velvoitetarkkailun näytepaikat olivat kaikki suvannoissa, joten potkuhaavintamenetelmää ei käytetty. Koskipaikoilta löydettiin yhteensä 137 taksonia joista surviaissääskiä oli yhteensä 40 lajia (taulukko 5). Taulukko 5. Vantaanjoen koskipaikoista vuonna 2009 lasketut yksilö- ja taksonimäärät sekä bioindeksit TS, ASPT ja EPT. HI -indeksit löytyvät liitteestä 4. Jokiosuus Vantaanjoki Luhtajoki Keravanjoki Kylmäoja Palojoki koski 1. Ruutinkoski 2. Königstedtinkoski 3. Myllykoski, Nurmijärvi 4. Nukarinkoski 5. Petäjäskoski 6. Vanhanmyllynkoski 7. Vaiveronkoski 8. Käräjäkoski 9. Shellinkoski 10. Klaukkalankoski 11. Kuhakoski 12. Tikkurilankoski 13. Seppälänkoski 14. Myllykoski 16. Kylmäoja 17. Koivumäenkoski 19. Myllypuro 1 21. Koirasuolenoja 22. Matkunoja kokonaiskokonaistaksonimäärä, TS ASPT EPT yksilömäärä taksonimäärä Baetis lajitasolla 231 31 34 146 6,6 13 94 29 30 145 6,9 12 597 35 39 165 6,6 14 595 39 42 176 6,8 17 379 25 27 126 6,6 11 597 26 28 117 6,9 11 539 31 33 125 5,7 9 435 30 31 150 6,5 13 461 39 41 157 6,3 13 756 30 32 127 6,4 9 268 31 33 115 6,1 9 521 45 49 166 6,4 13 576 37 39 171 6,6 15 502 33 35 145 6,6 12 763 11 11 30 6,0 1 5 553 25 25 106 6,2 7 588 20 20 65 5,9 3 472 29 31 115 6,1 9 225 21 22 81 6,2 6 23
6.2.1. Koskikohtainen tarkastelu Koskikohtainen pohjaeläimistön muutosten tarkastelu perustuu aikaisempiin tarkkailuraportteihin (Saura & Könönen 2001, Saura ym. 2005 ja Haikonen ym. 2007) ja vuoden 2009 näytteenoton tuloksiin. Ruutinkoski (K 1) Ruutinkosken pohjaeläimistö on monipuolista. Vaikka kokonaistaksonimäärä (31) on vähentynyt vuodesta 2006, on yksilömäärä (231 yks.) pysynyt lähes ennallaan. Sukeltajasurviaiset (Baetis) ovat ylivoimaisesti runsain pohjaeläinryhmä. Baetis -suvun lajeilla havaittiin edellisen kerran näin runsaslukuisena vuonna 2002. Purokatka esiintyy Ruutinkoskella yhä runsaana. Merkittävää on myös useiden hyvää vedenlaatua vaativien lajien, kuten ancyluskotilon, hankikorrin (Taeniopteryx) sekä Psychomyia pusilla -, Hydropsyche siltalai - ja Lepidostoma hirtum -vesiperhosten runsas esiintyminen. Ancyluskotiloa ei esiintynyt muilla seuratuilla koskipaikoilla yhtä runsaana kuin täällä. Kuva 18. Ruutinkosken (K 1) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c -indeksit vuosina 2000 2009. HI c -indeksi (109) on pysynyt samalla tasolla kuin vuosina 2000, 2002 ja 2006. EPT -indeksi oli laskenut edellisestä seurantakerrasta, ollen silti vielä samalla tasolla kuin ennen vuotta 2004. Molempien bioindeksien mukaan koski on palautunut samalle tasolle, jossa se oli ennen vuoden 2004 tulvaa. Königstedtinkoski (K 2) Kokonaistaksonimäärä Königstedtinkoskella (29) on hieman pienempi kuin Ruutinkoskella (K 1), mutta yksilömäärä on huomattavasti pienempi (94 yks.). Yksilömäärä on pienimmillään seurantajakson aikana ja on myös kaikista seurantapaikoista pienin. Siiviläsirvikkäät (Hydropsychidae) ovat edelleen valtalajina Königstedtinkoskella, vaikkakin niiden yksilömäärät ovat vähentyneet selvästi vuodesta 2006. Huomattavaa on aiemmin paikalla esiintyneiden vedenlaadun suhteen vaativana pidettyjen ancyluskotilon (Ancylus fluviatilis), virtaluteen (Aphelocheirus aestivalis) ja Psychomyia pusilla -vesiperhosen yksilömäärien väheneminen vuodesta 2006. Talvella 2003 2004 tehtyjen koskikunnostusten ja 2004 tulvan jälkeen pohjaeläinten yksilömäärät romahtivat. Vuoden 2006 elpymisen 24
jälkeen yksilömäärät ovat pudonneet vuoden 2004 tasolle. Toisaalta koskesta löydettiin purokatkaa ensimmäisen kerran vuoden 2002 jälkeen. Kuva 19. Königstedtinkosken (K 2) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - sekä HI c -indeksit vuosina 2000 2009. HI c -indeksi on laskenut vuodesta 2006 saaden seurantajakson toiseksi alhaisimman arvon 84. Indeksi on myös alhainen verrattuna Ruutinkoskeen (K 1). EPT -indeksi on noussut hieman vuoden 2006 arvosta. EPT -indeksin mukaan Königstedtinkoski ja Ruutinkoski ovat pohjan ravinneisuudeltaan samankaltaisia. Vantaanjoen Myllykoski (K 3) Myllykoski sijaitsee Nurmijärven jätevedenpuhdistamon alapuolella. Myllykoskella sekä kokonaistaksonimäärä (35) että yksilölukumäärä (597 yks.) ovat kasvaneet ja saavuttaneet seurantajakson korkeimmat arvot. Taksoneja on suunnilleen saman verran kuin Ruutinkoskella, mutta yksilölukumäärä on huomattavasti korkeampi. Siiviläsirvikkäät esiintyvät yhä runsaslukuisina, etenkin hyvää vedenlaatua vaativat, Hydropsyche siltalai ja H. pellucidula. Ylivoimaisesti runsain pohjaeläinryhmä on kuitenkin sukeltajasurviaiset, joista Baetis rhodani esiintyy dominoivimpana. Sukeltajasurviaisten yksilö- ja lajimäärät ovat kasvaneet vuodesta 2006, jolloin niitä tavattiin vain muutamia yksilöitä. Erikoisuutena koskessa on pienen Ithytrichia lamellaris-vesiperhosen runsaus. 25
Kuva 20. Vantaanjoen Myllykosken (K 3) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c indeksit vuosina 2000 2009. EPT - ja HI c -indeksit ovat nousseet edelleen. EPT -indeksin arvo on samaa luokkaa kuin Ruutinkoskella (K 1). HI c -indeksi antaa nyt koko tarkastelujakson ja kaikkien seurantapaikkojen korkeimman arvon (171). Korkea HI c -indeksin arvo kuvastaa hyvää vedenlaatua ja hyviä ravinto-oloja pohjaeläimiä syöville kaloille. Nukarinkoski (K 4) Lajisto on runsaampi (39) kuin aiemmin tarkastelujakson aikana. Myös yksilömäärä (595 yks.) on runsastunut vuoden 2004 jälkeen huomattavasti. Dominoivat lajit ovat siiviläsirvikkäät (H. siltalai) ja sukeltajasurviaiset (Baetis). Myös sukeltajasurviaisten yksilömäärä vuonna 2009 on kasvanut huomattavasti edellisiin vuosiin verrattuna. Huomattavaa on myös mäkärien (Simuliidae) ja surviaissääskien palautuminen vuoden 2006 jälkeen. Toisin kuin yläpuolisen Petäjäskosken (K 5), Nukarinkosken lajistoon kuuluu lisäksi useita karujen vesien lajeja (muun muassa ancyluskotilo). Erikoista koskelle on pienen Ithytrichia lamellaris vesiperhosen runsaus. Kuva 21. Nukarinkosken (K 4) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c -indeksit vuosina 2000 2009. Sekä EPT (17)- että HI c -indeksit (162) ovat kasvaneet huomattavasti ja saavuttaneet 26
mittausjakson korkeimmat arvot. EPT -indeksi on myös korkeampi kuin muilla seurantapaikoilla. Indeksien korkeat arvot edustavat hyvää vedenlaatua. Aikaisemmin Nukarinkosken EPT -indeksin arvo on ollut toistuvasti pienempi kuin yläpuolisella Petäjäskoskella (K 5), mutta vastaavasti HI c on tällä koskella kuvastanut karumpia olosuhteita. Petäjäskoski (K 5) Petäjäskoski sijaitsee Hyvinkään Kaltevan jätevedenpuhdistuslaitoksen alapuolella. Lajisto on huomattavasti köyhempää kuin Nukarinkoskella. Taksonimäärä on kohtalainen (25). Sekä lajimäärä että yksilömäärä ovat paikalla kasvaneet vuodesta 2006. Aiemmista paikoista poiketen vallitsevana lajina Petäjäskoskella ovat mäkärät. Muita runsaita lajeja ovat surviaissääsket ja sukeltajasurviaiset. Koskelta tavattiin myös purokatkaa vuonna 2009, joka katosi paikalta vuonna 2004. Kuva 22. Petäjäskosken (K 5) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c -indeksit vuosina 2000 2009. Molempien bioindeksien arvot ovat jatkaneet kasvuaan tasaisesti vuodesta 2006. Kasvu indekseissä johtuu sukeltajasurviaisten kannan osittaisesta elpymisestä. HI c -indeksi on kuitenkin edellisiä asemia, etenkin alajuoksulla sijaitsevaa Nukarinkoskea (K 4) tai Kaltevan puhdistamon yläpuolella sijaitsevaa Vanhanmyllynkoskea (K 6), paljon alhaisempi osoittaen suurempaa pohjan ravinneisuutta ja heikentyneitä kalojen ravintovaroja. Vanhanmyllynkoski (Hyyppärä, K 6) Lajimäärä (26) on Vanhanmyllynkoskella samalla tasolla kuin edellisellä seurantakerralla. Yksilömäärä (597 yks.) on tästä huolimatta kuitenkin yli kaksinkertaistunut vuosiin 2004 ja 2006 verrattuna. Valtalajina on Hydropsyche pellucidula - siiviläsirvikäs. Sukeltajasurviaisia, mäkäröitä ja surviaissääskiä esiintyy myös paikalla runsaasti. Mäkäriä on aikaisemmin havaittu vain muutamia yksilöitä tai ei ollenkaan. 27
Kuva 23. Vanhanmyllynkosken (K 6) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c -indeksit vuosina 2000 2009. Vuosiin 2004 ja 2006 verrattuna EPT -indeksi on hieman laskenut. HI c -indeksi (121) on kasvanut vuodesta 2004, johon mennessä oli havaittavissa laskeva trendi. Molempien bioindeksien perusteella koski on vedenlaadultaan hyvää. Indeksien arvot ovat jatkuvasti olleet parempia kuin lähempänä kuormituslähteitä sijaitsevalla Vaiveroisenkoskella (K 7) tai muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Kaltevan jätevedenpuhdistamon alapuolisilla Petäjäskoskella (K 5) ja Nukarinkoskella (K 4). Vaiveronkoski (K 7) Lajisto on monipuolista (31) ja taksoni- ja yksilölukumäärä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2004 ja on nyt samalla tasolla kuin tarkkailujakson alussa. Kuten edelliselläkin paikalla, valtalajina on Hydropshyce pellucidula -siiviläsirvikäs. Myös sukeltajasurviaiset ja surviaissääsket esiintyvät paikalla runsaina. Vesisiirojen ja Limnophora -sukaskärpästen kannat ovat pysyneet runsaina. Kuva 24. Vaiveronkosken (K 7) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c -indeksit vuosina 2000 2009. Yläjuoksun pienille ja hidasvirtaisille koskille tyypillisesti bioindeksien arvot ovat suhteellisen alhaisia. HI c -indeksi (87) on jatkanut kasvuaan ja on nyt korkeimmillaan. EPT -indeksi (9) on 28
noussut vuoden 2006 minimistä (5), mutta sillä ei kuitenkaan ole havaittavissa selkeää pitkäaikaista trendiä. Huomattavaa kuitenkin on, että indeksien arvot ovat koko seurannan ajan olleet selkeästi pienempiä kuin yläjuoksulla sijaitsevalla Käräjäkoskella (K8), mikä kertoo tämän paikan suuremmasta pohjan ravinneisuudesta. Käräjäkoski (K 8) Vantaanjoen ylin tarkkailukoski elättää monipuolisen ja vedenlaadultaan vaativan pohjaeläinlajiston (esim. Isoperla -koskikorento, Agapetus ochripes - ja Sericostoma personatum -vesiperhoset). Taksonimäärä onkin korkea (30) ja on ollut kasvussa vuodesta 2004. Sukeltajasurviaiset ovat nousseet lukumääräisesti vallitsevaksi suvuksi Käräjäkoskella. Aikaisemmin harvalukuisena esiintynyt Nemoura -koipikorri on myös runsastunut huomattavasti. ) Kuva 25. Käräjäkosken (K 8) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c -indeksit vuosina 2000 2009. Bioindeksien arvot ovat kasvaneet Käräjäkoskella edellisestä kerrasta ja ovat palautuneet vuosien 2002 2003 tasolle. Indeksit ovat kuitenkin jonkin verran korkeammat kuin lähellä alajuoksulla sijaitsevan Vaiveronkosken (K7). Luhtajoen Shellinkoski (K 9) Lyhyt koski sijaitsee Klaukkalan jätevedenpuhdistamon alapuolella. Yksilömäärä (461 yks.) on kasvanut voimakkaasti, mutta jää silti tulvakesää 2004 edeltäviä arvoja pienemmäksi. Myös kokonaistaksonimäärä on noussut ja lajisto on nyt hyvin monipuolista. Runsaimpia ryhmiä ovat sukeltajasurviaiset, mäkärät ja surviaissääsket. Myös muita päivänkorentoja tavattiin runsaasti. Vuonna 2006 runsaina esiintyneiden rehevämpien vesien tunnuslajien pallosimpukan ja Hydropsyche angustipennis -vesiperhosen yksilömäärät ovat vähentyneet huomattavasti. Toisaalta vesisiira on runsastunut. Vuodesta 2002 poissaollutta Lepidostoma hirtum -vesiperhosta havaittiin jälleen koskessa. Lajisto on samankaltaista kuin ennen vuotta 2004. 29
Kuva 26. Luhtajoen Shellinkosken (K 9) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c indeksit vuosina 2000 2009. Kosken pohjaeläinyhteisö romahti täysin tulvakesänä 2004. Lisäksi vuonna 2005 joki on ollut tavallista voimakkaamman kuormituksen kohteena Klaukkalan uuden jätevedenpuhdistamon rakennusten ajan. Vuoden 2004 jälkeen taksoni- ja yksilömäärät sekä bioindeksien arvot ovat lähteneet selkeään kasvuun. HI c -indeksi on jälleen vuoden 2003 tasolla (126). Myös EPT indeksi (13) on noussut huomattavasti vuoden 2004 arvosta (5). Molemmat indeksit osoittavat taas hyvää vedenlaatua ja hyviä ravintovaroja kaloille. Luhtajoen Klaukkalankoski (K 10) Koski sijaitsee Klaukkalan puhdistamon yläpuolella. Yksilömäärä (756 yks.) on suurempi ja lajimäärä (30) pienempi kuin edellisellä paikalla. Vuonna 2006 runsaina esiintyneitä hankikorria (Taeniopteryx) ja keltalaakasurviaista (Heptagenia sulphurea) havaittiin enää vain muutama yksilö. Kuten edellisellä paikalla, myös Klaukkalankoskessa sukeltajasurviaiset (Baetis) ovat vallitsevin suku. Lisäksi paikalla esiintyy runsaana myös vähäravinteisia vesiä edustava Lepidostoma hirtum -vesiperhonen sekä muita karujen vesien tunnuslajeja (esim. Hydropsyche pellucidula - ja H. siltalai -siiviläsirvikkäät sekä Agapetus ochripes vesiperhonen). Kuva 27. Luhtajoen Klaukkalankosken (K 10) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c indeksit vuosina 2000 2009. 30
Bioindeksien arvot Klaukkalankoskella ovat aikaisemmin olleet selvästi Klaukkalan puhdistamon alapuolella sijaitsevaa Shellinkoskea (K 9) korkeampia. Kuitenkin EPT -indeksi on tällä paikalla laskenut, kun taas edellisellä paikalla se on noussut tasaisesti vuodesta 2004 alkaen. Vaikka HI c -indeksi on kivunnut arvoon 119, jää se niukasti alle Shellinkosken arvon. Luhtajoen Kuhakoski (Sahamäenkoski, K 11) Yksilömäärä (268 yks.) on yli puolet pienempi kuin Klaukkalankoskella, mutta kokonaistaksonimäärä (30) on sama. Edelliseen tarkkailukertaan verrattuna sekä yksilömäärä että lajimäärä ovat säilyneet suunnilleen samana. Valtalajina koskessa on vesisiira (Asellus aquaticus). Muita runsaslukuisia lajeja ovat harvasukasmadot ja Elodes -kaavikkaat. Edellisinä vuosina valtalajeina esiintyneistä silokuoksasesta (Limnius volckmari), H. siltalai siiviläsirvikkästä, sukeltajasurviaisesta, keltalaakasurviaisesta ja Lepidostoma hirtum vesiperhosesta tavattiin enää vain muutama yksilö. Huomattavaa paikalle on Suomessa harvinaisen Dina lineata -juotikkaan esiintyminen. Kuva 28. Luhtajoen Kuhakosken (K 11) pohjaeläimistön yksilö- ja taksonimäärät, EPT - ja HI c indeksit vuosina 2000 2009. Toisin kuin Shellinkoskella, Kuhakosken Hi c -indeksin arvo on laskenut. Indeksi saa pienimmän arvon sitten vuoden 2004. Myös EPT -indeksi on laskenut, mutta indeksin arvo on silti samaa luokkaa kuin koskessa on aikaisemmin havaittu, lukuun ottamatta vuoden 2004 minimiä. Kuhakoski sijaitsee Luhtajoen yläjuoksulla ja bioindeksien arvot ovat yläjuoksun pienillä koskilla tavallisesti luontaisesti alempia kuin alajuoksun vuolaissa ja monimuotoisemmissa koskissa. Tikkurilankoski (K 12) Yksilömäärä on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2002, lukuun ottamatta vuotta 2004. Lajisto on monipuolisinta seurantajakson aikana saaden kaikkien seurantapaikkojen suurimman arvon (45). Purokatka (Gammarus pulex) ja sukeltajasurviaiset (Baetis) dominoivat. Muita runsaina esiintyviä lajeja ovat Hydropsyche siltalai ja Cheumatopsyche lepida siiviläsirvikkäät. Uutena lajina paikalta tavattiin niukkaravinteisia vesiä suosivaa hankikorria (Taeniopteryx nebulosa) runsaslukuisena sekä Dina lineata -juotikasta. Paikalta ei ole ennen löydetty koskikorentoja. 31