Maa- ja metsätalousministeriö MINVA MMM2015-00807 RO Fallenius Sanna-Helena(MMM) 09.10.2015 Viite Asia Maatalous- ja kalastusneuvosto 22.10.2015 Maatalous- ja kalastusneuvoston on määrä päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen komission ehdotuksesta, jolla vahvistetaan Itämeren silakka-, kilohaili-, turska-, lohi- ja punakampelakantojen kalastusmahdollisuudet vuodelle 2016. Itämeren jäsenvaltioiden kalastusfoorumin BALTFISH:n puheenjohtajamaa Puola on tehnyt ehdotuksen, jonka perusteella asiaa yritetään ratkaista neuvostossa. Kompromissiratkaisu vastaa Suomen neuvottelutavoitteita ja on linjassa kestävän kalastuksen ja tieteellisen neuvon kanssa. Kompromissiratkaisun mukaan Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC (suurin sallittu saalis) ja Suomenlahden lohen TAC säilyisivät kuluvan vuoden tasoilla sekä Pohjanlahden silakan TAC pienenisi 24 prosentilla. Turskakantojen kalastusmahdollisuuksiin liittyy ongelmia, jotka voivat vaarantaa konsensuksen BALTFISH:ssa. Tällöin komission ehdotukset silakan ja lohen TAC:sta voisivat Suomen tavoitteiden vastaisesti toteutua. Tässä tilanteessa Suomi pyrkii toimimaan niin, että myös turskan TAC:sta voitaisiin päästä yhteisymmärrykseen. Maatalous- ja kalastusneuvosto keskustelee puheenjohtajan laatimien kysymysten perusteella kalastusneuvotteluista Norjan kanssa vuodelle 2016. Puheenjohtajan tarkoituksena on selvittää unionin lähestymistapaa ja näkemyksiä koskien EU:n ja Norjan yhteisiä jaettuja kalakantoja. Suomen kalastusalukset eivät toimi Itämeren ulkopuolella eikä Suomi osallistu Norjan kanssa käytäviin keskusteluihin. Puheenjohtajavaltio ottaa mahdollisesti neuvoston asialistalle yleisnäkemyksen muodostamisen ja valtuuksien antamisen kolmikantaneuvottelujen aloittamiseen Euroopan parlamentin kanssa virallista valvontaa koskevasta asetusehdotuksesta. Asetusehdotus koskee virallista valvontaa ja muita toimia, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä, kasvien lisäysaineiston ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi. Ehdotuksesta on jäsenvaltioiden kesken päästy yhteisymmärrykseen muilta osin paitsi valvonnasta perittävien maksujen osalta. Ehdotusta käsitellään vielä Coreper I:n kokouksessa 14.10.2015. Puheenjohtajavaltio tekee maksujen osalta uuden kompromissiehdotuksen Coreper I:n kokousta varten. Suomi ei ole ollut tähän mennessä valmis hyväksymään yleisnäkemystä ehdotuksesta sellaisena kuin se on puheenjohtajavaltion edellisessä kompromissiehdotuksessa, jota käsiteltiin Coreperissa 7.10.2015. Suomi voi kuitenkin hyväksyä yleisnäkemyksen, jos asetusehdotuksen lihantarkastuksesta perittäviä maksuja koskevia säännöksiä joustavoitetaan puheenjohtajavaltion uudessa kompromissiehdotuksessa. Neuvosto käy myös keskustelun ilmastoystävällisemmästä maataloudesta. Suomi pitää tärkeänä huomioida, että maatalouden päästövähennyspotentiaali on pieni ja tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomio päästöintensiteettiin eli päästöön per tuotettu litra tai kilo. Suomi pitää tärkeänä, että paikalliset olosuhteet huomioidaan hillitsemis- ja sopeuttamistoimia pohdittaessa.
2(30) Asialista: MAATALOUS- JA KALASTUSNEUVOSTON KOKOUS LUXEMBURGISSA 22.10.2015 1. Esityslistaehdotuksen hyväksyminen Lainsäädäntökäsittelyt 2. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen Muut kuin lainsäädäntöasiat 3. (mahd.) A-kohtien luettelon hyväksyminen KALASTUS 4. Ehdotus neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien 4 Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016 - Poliittinen yhteisymmärrys 5. EU:n ja Norjan vuotta 2016 koskevat vuotuiset neuvottelut 14 - Keskustelu MAATALOUS Lainsäädäntökäsittelyt 6. (mahd.) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi virallisesta 16 valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä, kasvien lisäysaineistoa ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 1829/2003, (EY) N:o 1831/2003, (EY) N:o 1/2005, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 834/2007, (EY) N:o 1099/2009, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1197/2009, (EU) N:o 1151/2012 ja (EU) N:o [...]/2013 ja direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY, 2008/120/EY ja 2009/128/EY muuttamisesta - Yleisnäkemys Muut kuin lainsäädäntöasiat 7. Kohti ilmastoystävällisempää maataloutta 21 - Keskustelu 8. Muut asiat 26 a) Kestävän kehityksen mukainen kasvinsuojeluaineiden käyttö - Alankomaiden valtuuskunnan pyyntö
3(30) b) Komission selvitykset pikkulapsille tarkoitettuja maitopohjaisia juomia ja vastaavia tuotteita ja urheilijoille tarkoitettuja elintarvikkeita koskevien säännösten tarpeesta. - Ranskan valtuuskunnan pyyntö c) Ministerikokous Miten säilyttää maatalous, jossa ei käytetä muuntogeenisiä organismeja (GMO) Euroopassa (Ptuj, Slovenia 21.8.2015) - Slovenian valtuuskunnan pyyntö d) G7 - terveysministereiden kokous Berliinissä 8-9.10.2015 - antibioottiresistentit - Saksan valtuuskunnan pyyntö
Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM2015-00786 LVO Bondestam Orian 12.10.2015 4(30) Asia Ehdotus neuvoston asetukseksi eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016 Kokous Maatalous- ja kalastusneuvosto 22.10.2015-23.10.2015 U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Valtioneuvoston kanta Komission ehdotus Itämeren kalakantojen saaliskiintiöistä vuodelle 2015 käsitellään Itämeren kalastusfoorumissa BALTFISH ja neuvoston kalastustyöryhmässä syys- ja lokakuussa. Päätös ehdotuksesta on määrä tehdä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa 22-23.10.2015. Kanta BALTFISH kompromissiehdotukseen Suomi on valmis hyväksymään BALTFISH (Itämeren jäsenvaltioiden kalastusfoorumi) puheenjohtajamaan Puolan ensimmäisen ehdotuksen kompromissiratkaisuksi, jonka mukaan Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC ja Suomenlahden lohen TAC säilyisivät kuluvan vuoden tasolla sekä Pohjanlahden silakan TAC pienenisi 24 prosentilla 120 872 tonniin. Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan TAC suurenisi 8,6 prosentilla 177 505 tonniin ja kilohailin TAC pienenisi 6 prosentilla 200 766 tonniin. Tämä kokonaisuus vastaa Suomen tavoitteita. BALTFISH puheenjohtajamaa ei ole tehnyt ehdotusta turskakantojen TAC:sta. Komissio on sen sijaan antanut epävirallisen asiakirjan, jonka mukaan läntisen turskan TAC pienenisi 35 prosentilla 10 363 tonniin (enintään 26 prosenttia tästä saisi pyytää osaalueilla 22-23). Komissio on perustanut asiakirjansa ICES:n neuvoon (7 797 tonnia osaalueille 22-23, josta se on vähentänyt virkistyskalastuksen turskasaaliit 3 586 tonnia osaalueilla 22-23 ja lisännyt 6 152 tonnia itäisestä turskakannasta osa-alueella 24 (12 vuoden keskiarvo)). Suomi katsoo, että komission epävirallinen asiakirja läntisen turskan TAC:sta on tulkinta ICES:n antamasta tieteellisestä neuvosta. Turskakantoja koskevan tieteellisen neuvon muutokseen (siirtyminen kantakohtaiseen neuvoon aiemmasta säätelyaluetta koskevasta neuvosta perustuen turskien kuuloluun muotoon ja genetiikkaan osa-alueella 24) liittyy merkittäviä vaikutuksia. Sen johdosta turskan kalastusmahdollisuuksia saattaa siirtyä läntiselle säätelyalueelle ja siellä noudatettavan suhteellisen vakauden perusteella
5(30) jaettaviksi (Suomen osuus pienenisi idän 1,76 %:sta lännen 0,86 %:iin). Tämä voisi nykytilanteeseen verrattuna siirtää Puolan, Ruotsin, Balttian maiden ja Suomen turskan kalastusmahdollisuuksia Tanskalle ja Saksalle. Esitys voi vaarantaa pyrkimyksen saavuttaa ehdotusta koskeva konsensus BALTFISH:ssa, jolloin myös komission ehdotukset silakan ja lohen TAC:sta voivat Suomen tavoitteiden vastaisesti toteutua. Tässä tilanteessa Suomi pyrkii siihen, että ICES:n muuttuneesta neuvosta ja sen soveltamisesta sekä virkistyssaaliiden huomioon ottamisesta käydään vuoden 2016 aikana perusteellinen keskustelu ennen kuin se mahdollisesti hyväksytään perusteeksi TAC:n vahvistamiselle. Vuodelle 2016 läntisen turskan TAC voitaisiin pienentää 25 prosentilla 11 925 tonniin siten, että se olisi ICES:n suositteleman Fmsy vaihteluvälin sisällä. Suomi pyrkii myös varmistamaan, että kompromissiin lisätään Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan sekä kilohailin lisäksi maininta Pohjanlahden silakan TAC:n laajennetusta siirtomahdollisuudesta (25 %) vuodelta 2015 vuodelle 2016. Tämä olisi sopeuttamiskeino Venäjän päätökselle jatkaa kalan tuontikieltoa. Suomi noudattaa alla mainittuja alkuperäisiä kantojaan sekä eduskunnan täydennyksiä niistä (E-kirjeen vastaus SuVEK 51/2015 vp) suhtautumisessaan komission ehdotukseen ja BALTFISH kompromissiehdotukseen tehtäviin muutoksiin. Alkuperäiset kannat Peruskanta Suomi kannattaa Itämeren kalastusmahdollisuuksien vahvistamista vuodelle 2016 siten, että kalakantojen hyödyntäminen kestävän enimmäistuoton (Maximum Sustainable Yield, MSY) mukaisesti saavutettaisiin EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan perusasetuksen 1380/2013 tavoitteiden mukaisesti vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kalakantojen osalta. Tämä tulee toteuttaa siten, että kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen perustuu ICES:n neuvon mukaisesti MSY kalastuskuolevuuden vaihteluväleihin. Vaihteluvälit tulevat sisältymään silakka-, kilohaili- ja turskakantoja koskevaan monivuotiseen suunnitelmaan (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus). Monivuotinen suunnitelmaehdotus on parhaillaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kolmikantaneuvotteluissa. Suomi kannattaa komissio Itämeren kalakannoille ehdottamia suurimpia sallittuja saaliita (TAC) vuodelle 2016 ja sitä koskevaa asetusta, jäljempänä mainituin tarkennuksin. Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen sekä Suomenlahden lohen TAC:t Suomen tavoitteena on lohikantojen hyödyntäminen MSY:n mukaisesti sekä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä lohenkalastus. Valtioneuvoston 16.10.2014 tekemän periaatepäätöksen (kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle) mukaisesti Suomi pyrkii löytämään yhteisymmärryksen komission ja muiden Itämeren jäsenvaltioiden kanssa Suomenlahden lohen TAC:sta sekä Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC:sta pyrkien noudattamaan ICES:n tieteellistä neuvoa. Tältä osin: Suomen tavoitteena on säilyttää Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC kuluvan vuoden (95 928 lohta) tasolla, jolloin otettaisiin huomioon ICES:n
6(30) arviot raportoimattomasta ja väärinraportoidusta saaliista ja sen kehityksestä***. Jos neuvotteluissa ilmenee, että tavoitteen saavuttaminen ei ole mahdollista, Suomi pyrkii minimoimaan TAC:n suurentamisen kuluvan vuoden tasolta. Suomi on valmis hyväksymään Suomenlahden lohen TAC:n pitämisen nykytasollaan (13 106 lohta) niin, että Viron pieni lohikiintiö ei johda kohtuuttomaan tilanteeseen, joka pakottaa Viroa sulkemaan muun rannikkokalastuksen. TAC:n nykyinen taso on mahdollistanut Viron luonnonlohikantojen myönteisen kehityksen. Lisäksi TAC:n kokonaiskäyttöaste on viime vuosina jäänyt alhaiseksi, joten saaliit ovat olleet ICES:n suosittelemalla tasolla. Tämän saalistason arvioidaan jatkuvan. Ottamalla huomioon Viron esittämät oikeutetut perustelut Suomenlahden lohen TAC:sta, Suomi pyrkii saamaan Viron tuen Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC:n pitämiseksi kuluvan vuoden tasolla em. mukaisesti. *** ICES:in neuvo on, että kaupallisen kalastuksen saalis saisi Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella olla enintään 116 000 lohta. Tästä määrästä 1,9 % on aiemmin sovittu olevan Venäjän osuus, jolloin EU:n osuudeksi jää 113 912 lohta. Tämän lisäksi tulee vähentää hylkeiden vahingoittamien kalojen arvioitu määrä 8 100 lohta, koska purkamisvelvoitetta koskevien määräysten mukaisesti ne jätetään kirjaamatta kiintiöön, jonka tasossa niitä ei näin ollen voida huomioida. Jäljelle jää siten 113 912-8 100 lohta = 105 812 lohta. Tästä määrästä tulee ICES:in mukaan vähentää arvio raportoimattomasta ja väärinraportoidusta lohisaaliista vuonna 2016. ICES on arvioinut, että niiden määrä vuonna 2015 olisi 25 000 lohta ja vuonna 2016 yhteensä 15 100 lohta. ICES:in tilastojen mukaan tämän saaliin määrä on vähentynyt viime vuosina merkittävästi (111 900 lohta v. 2010, 74 000 lohta v. 2011, 50 640 lohta v. 2012, 41 260 lohta v. 2013, 28 560 lohta v. 2014), joten saman trendin mukaisesti voidaan olettaa, että vuonna 2016 se olisi n. 10 000 lohta. Tällä perusteella (105 812-10 000 = 95 812 lohta) tulokseksi saadaan TAC-määrä, joka on lähellä kuluvan vuoden TAC:ia. Suomi edellyttää, että komissio ja jäsenvaltiot valvovat, että Itämerellä ei harjoiteta laitonta lohenkalastusta, ja jos sellaista todennetaan, se viipymättä ja kokonaan eliminoidaan. Suomi nostaa sopivissa asiayhteyksissä esiin Itämeren lohikantojen sekakantakalastukseen ja lohen merialueen vapaa-ajankalastukseen (lohen meriuistelu, eli ns. trollaus Etelä-Itämerellä) liittyvät ongelmat. Pohjanlahden silakan TAC Suomen tärkeänä tavoitteena on, että TAC vahvistetaan ICES:n neuvon mukaisen kalastuskuolevuuden MSY-vaihteluvälin (Selkämeren silakka 0,11 0,18) ylärajan perusteella siten, että TAC olisi 120 872 tonnia (Selkämeri 114 231 tonnia + Perämeri 6 641 tonnia), joka olisi 24 %:in pienennys kuluvan vuoden TAC:iin verrattuna. Selkämeren silakkakanta on arviointimenetelmää koskevan muutoksen johdosta arvioitu aiempaa pienemmäksi, mutta se on edelleen korkeimmalla havaitulla tasolla. TAC:in pienentämistarve johtuu uudesta arviointimenetelmästä. Komission ehdotus perustuu kalastuskuolevuuden MSY pistearvoon 0,15, jonka mukainen TAC pienennys (-35 %) on kannan hyvän tilan ja vuosien välisten TAC-vaihtelujen vähentämistarpeen vuoksi tarpeettoman suuri.
Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan TAC 7(30) Pääasiallinen sisältö Suomi pyrkii TAC:n vahvistamiseen ICES:n neuvon mukaisen kalastuskuolevuuden MSY-vaihteluvälin (0,16 0,28) mukaisesti siten, että TAC olisi kuluvaa vuotta ja komission ehdotusta suurempi. Riianlahden silakkakannan TAC Suomi kannattaa Riianlahden silakkakannan TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon mukaisen kalastuskuolevuuden MSY-vaihteluvälin (Riianlahti 0,24 0,38) ylärajan perusteella. Kilohailin TAC Suomi kannattaa kilohailin TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon mukaisen kalastuskuolevuuden MSY-vaihteluvälin (0,19 0,27) suuntaisesti siten, että se voidaan saavuttaa vuonna 2017. Turskakantojen TAC:t Suomi kannattaa itäisen turskakannan TAC:in pienentämistä komission ehdotuksen mukaisesti. Itäisen turskakannan tilasta ei ole voitu tehdä analyyttistä arvioita eikä ICES ole voinut suositella kalastuskuolevuuden vaihteluväliä kannalle. Suomi kannattaa läntisen turskakannan TAC:n vahvistamista ICES:n neuvon mukaisen kalastuskuolevuuden MSY-vaihteluvälin (0,13 0,39) suuntaisesti siten, että se voidaan saavuttaa vuonna 2017. Yhteisymmärryksen saavuttamiseen tarvittava neuvotteluvara Lisäksi Suomi on valmis hyväksymään sellaisia neuvotteluprosessin aikana esille tulevia muutoksia komission ehdotukseen, jotka ovat MSY 2015/2020 tavoitteen, ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kalastuksen ja varovaisuusperiaatteen mukaisia sekä ovat tarpeen poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi neuvostossa. Tausta Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES antoi 29.5.2015 (läntiselle turskalle päivitetty 28.8.2015) suosituksensa vuoden 2016 TAC:sta Itämeren kalakannoille. ICES:n suositukset muodostavat perustan komission ehdotukselle vuoden 2016 kalastusmahdollisuuksista Itämerellä. Komission TAC ehdotukset Kalakanta EU TAC 2015 Komission ehdotus Muutos % Pohjanlahden silakka 158 470 tonnia 103 254 tonnia a - 34,8 % Pääalt. ja Suomenl. silakka 163 451 tonnia 177 505 tonnia + 8,6 % Riianlahden silakka 38 780 tonnia 30 623 tonnia - 21 % Läntinen silakka 22 220 tonnia 24 797 tonnia + 11,6 % Kilohaili 213 581 tonnia 184 336 tonnia - 13,7 %
8(30) Pääaltaan/Pohjanlahd. lohi 95 928 lohta 105 850 lohta b + 10,3 % Suomenlahden lohi 13 106 lohta 10 024 lohta c - 25,3 % Itäinen turska 51 429 tonnia 41 143 tonnia - 20 % Läntinen turska 15 900 tonnia Ei vielä ehdotusta Punakampela 3 409 tonnia 4 034 tonnia + 18,3 % a Pohjanlahden silakan TAC muodostuu Selkämerelle suositetusta 72 334-114 231 tonnista ja Perämerelle suositetusta 6 641 tonnista. b Suositukseen sisältyy arvio vuoden 2014 mukaisista ei-toivotuista, raportoimattomista ja väärinraportoiduista saaliista. Ei-toivottu saalis koostuu hylkeen vahingoittamasta kalasta (8 100 lohta) ja alamittaisesta kalasta (3 500 lohta), josta ensin mainittu tulee vähentää TAC:sta ja viimeksi mainittu lisätä TAC:iin. Lisäksi suositukseen sisältyy raportoimatonta (7 %) ja väärinraportoitua (6 %) saalista, jonka esiintymistä vuonna 2016 tulee harkita TAC:ia vahvistettaessa. Suosituksen haarukka on arvioista ja laskentatavasta riippuen siten 89 320 116 000 lohta. c Suositukseen sisältyy arvio vuoden 2014 mukaisista ei-toivotuista ja raportoimattomista saaliista. Ei-toivottu saalis (10 %) (hylkeen vahingoittama tai alamittainen lohi) tulee ottaa huomioon vahvistettaessa TAC:ia poisheittokiellon mukaisesti. Lisäksi suositukseen sisältyy raportoimatonta saalista (7 %), jonka esiintymistä vuonna 2016 tulee harkita TAC:ia vahvistettaessa. Suosituksen haarukka on arvioista ja laskentatavasta riippuen siten 9 794 11 800 lohta. Itämeren säädeltyjen kalakantojen tila EU:n yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun perusasetuksen 1380/2013 artiklassa 2 olevan tavoitteen mukaan kalakantoja tulisi hyödyntää kestävän enimmäistuoton MSY:n (Maximum Sustainable Yield) mukaisesti vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kalakantojen osalta. MSY määritellään ICES:n suosituksissa kalakannan kutukannan sekä kalakannan kalastuskuolevuuden perusteella. Kalakannan katsotaan olevan MSY tilassa, kun kutukanta on määriteltyä kokoa suurempi ja kalastuskuolevuus määriteltyä tasoa pienempi. ICES:n suositusten (MSYBtrigger ja Fmsy pistearvo) perusteella Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta sekä läntinen silakkakanta ovat molempien muuttujien osalta tavoitetilassa. Selkämeren silakkakannan tilaa koskeva analyyttinen arvio muuttui vuodesta 2014 siten, että kutukannan koko on tavoitetilassa, mutta sen kalastuskuolevuus on hieman MSY tasoa suurempi. Myös kilohailikannan ja Riianlahden silakkakannan kutukannan koot ovat tavoitetilassa, mutta niiden kalastuskuolevuus on MSY tasoa suurempi. ICES on myös antanut vaihteluvälejä MSY mukaiselle kalastuskuolevuudelle. Nämä tulevat sisältymään silakka-, kilohaili- ja turskakantoja koskevaan monivuotiseen suunnitelmaan (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus). Jatkossa neuvosto vahvistaa kalastusmahdollisuudet näiden vaihteluvälien perusteella siten, että MSY saavutetaan viimeistään vuonna 2020. Selkämeren silakkakantaa, Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakkakantaa sekä läntistä silakkakantaa hyödynnetään jo nyt ICES:n suosittelemien kalastuskuolevuuden vaihteluvälien mukaisesti. Selkämeren silakkakanta on korkeimmalla havaitulla tasolla ja myös silakkasaaliit Pohjanlahdella ovat viime vuosina olleet ennätyksellisiä. Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC ja Suomenlahden lohen TAC kattavat molemmat useita lohikantoja, joiden tila vaihtelee suuresti. Vahvimmat lohikannat ovat
9(30) Perämeren suuret lohikannat (Tornionjoki, Kalix, Pite, Åby, Byske, Ume/Vindel), jotka poikastuotannon perusteella ovat MSY tilassa tai lähellä sitä. Heikkoja lohikantoja ovat erityisesti Rickleån, Kågeälven ja Öreälven Pohjanlahdella ja monet kannat Itämeren pääaltaalla. Suomenlahden villit lohikannat (Viron lohijoet Keila, Vasalemma ja Kunda) ovat poikastuotannon perusteella osoittaneet elpymisen merkkejä. ICES määrittelee lohikantojen MSY tilaa vaelluspoikastuotannon perusteella. ICES tuo neuvossaan myös esille, että sekakantakalastus on uhka heikoille lohikannoille, erityisesti Itämeren pääaltaalla, jossa kaikki heikot lohikannat käyvät syönnöksellä. Näiden kantojen elvyttäminen edellyttää pitkäaikaisia toimia kuten kalastusrajoituksia jokisuissa ja jokialueilla, elinympäristöjen kunnostuksia ja vaellusesteiden poistamista. ICES toteaa lisäksi, että Suomenlahden alueella pääosa lohista ovat istutettuja. Lohenkalastus Suomenlahdella tulisi kohdentaa istutettuun loheen mm. hyödyntämällä eväleikkauksia. Suomen luonnonlohikantojen osalta voidaan todeta, että kesällä 2015 Tornionjokeen ja Simojokeen nousi luonnonvarakeskuksen lohilaskureiden havaintojen perusteella hyvin lohta, Tornionjokeen noin 58 000 ja Simojokeen noin 2 500 lohta. Lohimäärät vastaavat vuosien 2012 ja 2013 tasoa. Vuonna 2014 havaittiin ennätyksellinen n. 100 000 lohen nousu Tornionjokeen. Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC:n osalta komissio on perustanut ehdotuksensa ICES:n neuvoon 116 000 lohesta, josta se Venäjän osuutena on vähentänyt 2 088 lohta (1,8 %) ja ICES:n arvio (n. 8 100 lohta) hylkeiden vahingoittamista kaloista, joita purkamisvelvoitteesta riippumatta ei lasketa kiintiöihin eikä näin ollen oteta huomioon TAC:n tasossa. Näin on päädytty ehdotettuun TAC:iin 105 850 lohta. Suomenlahden lohen TAC:n osalta komissio on perustanut ehdotuksensa ICES:n suositukseen siitä, että pyyntiponnistusta alueella ei lisättäisi ja että TAC perustuisi istutetun kalan määrään. Suositellusta 11 800 lohesta on vähennetty Venäjän osuutena (9,3 % = 1 097 lohta) sekä ICES:n arvio (n. 679 lohta) hylkeiden vahingoittamista kaloista. Näin on päädytty ehdotettuun TAC:iin 10 024 lohta. Meritaimenen osalta EU:ssa ei tehdä päätöksiä TAC:sta. ICES toteaa kuitenkin meritaimenta koskevassa neuvossaan, että meritaimenen kohdennettua kalastusta ja joutumista sivusaaliiksi muussa kalastuksessa tulisi vähentää Pohjanlahdella ja eteläisellä Itämerellä villien meritaimenkantojen suojelemiseksi. Lisäksi on tarpeen kunnostaa meritaimenen elinympäristöjä ja poistaa vaellusesteitä. ICES toteaa, että se ei voi antaa analyyttistä arviota itäisen turskakannan tilasta. Tästä syystä ICES antaa varovaisuusperiaatteeseen perustuvan suosituksen kiintiön pienentämisestä. Läntinen turskakanta ei ole MSY tavoitteen mukainen, kalastuskuolevuus on liian korkea ja kutukanta liian pieni. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Neuvosto päättää EU:n kalastusmahdollisuuksista, SEUT 43 artiklan 3 kohta. Käsittely Euroopan parlamentissa
Kansallinen valmistelu 10(30) Eduskuntakäsittely Kalastusjaosto (EU17) 9.9.2015 ja 12.10.2015 Valtioneuvoston selvitys E 43/2015 vp ja siitä annetut maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto (MmVL42015 vp) ja ympäristövaliokunnan lausunto (YmVL 4/2015 vp) sekä suuren valiokunnan päätös (SuVEK 51/2015 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa todetaan, että se yhtyy jäljempänä esitetyin täydennyksin valtioneuvoston kantaan: Valiokunta painottaa sitä, että pääaltaan ja Pohjanlahden kiintiötä koskevissa neuvotteluissa tulee aktiivisesti pyrkiä yhdessä Ruotsin kanssa pitämään kiintiö nykyisellä tasolla, eikä komission ehdotusta kiintiön nostosta tule hyväksyä. Valiokunta toteaa, että ICES:n neuvonannon mukaan lohenkalastusta pääaltaalla ja Pohjanlahdella ei tule lisätä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä pitää kiinni ICES:n tieteellisten neuvojen noudattamisesta ja korostaa sitä, ettei Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiötä tulee nostaa vuoden 2015 tasosta. Valiokunta pitää todennäköisenä, että raportoimattoman, väärin raportoidun ja eitoivotun lohisaaliin määrä pysyy ensi vuonna suunnilleen nykyisellä tasolla, mikä tulee ehdottomasti ottaa huomioon ensi vuoden lohikiintiötä määritettäessä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että Ruotsin kanssa tehdään kiintiöitä asetettaessa tiivistä yhteistyötä, koska Suomessa ja Ruotsissa sijaitsee suurin osa Itämeren suuremmista lohijoista ja alueen merkittävin lohijoki Tornionjoki on valtioiden välinen rajajoki. Myös kutuvaltioperiaatteen soveltamista tulee edelleen pitkällä tähtäimellä edistää EU:n kalastuspolitiikassa. Suomen ja Ruotsin tulee jatkossa pyrkiä lohikantojen elvyttämisessä ja kalastuksen säätelyssä mahdollisimman yhdenmukaisiin kestävän kalastuksen ratkaisuihin, jotta koko Itämerellä saavutetaan nykyistä elinvoimaisemmat luonnonlohikannat. Valiokunta korostaa myös sitä, että yhteinen lohipolitiikan tavoitteenasettelu ja samantyyppinen kalastuksen säätely edistävät huomattavasti Ruotsin ja Suomen vaikutusmahdollisuuksia Itämerta koskevien EU:n yhteisen kalastuspolitiikan päätösten valmistelussa. Myös Viron kanssa tulee tehdä tiivistä yhteistyötä lohikiintiöitä koskevassa kannanmuodostuksessa. Valiokunta korostaa sitä, että Suomenlahdella lohenkalastus tulee jatkossa kohdistaa istutettuun loheen hyödyntämällä eväleikkauksia, jotka tulee pikaisesti saada kattaviksi. Täten voidaan tukea Kymijoelle palautettavan luontaisesti lisääntyvän lohikannan vahvistamista. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomenlahden lohikiintiöt asetetaan pitkällä aikavälillä sellaisiksi, että ne vastaavat nykyistä paremmin tieteellistä neuvoa. Viime vuosina kiintiö on ollut huomattavasti suurempi kuin tieteellisen neuvonannon mukainen suositus. Valiokunta korostaa sitä, että nykyinen epätyydyttävä tilanne Suomenlahden lohikiintiön osalta tulee pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman pikaisesti. Valiokunta pitää välttämättömänä jatkaa ensi vuoden lohikiintiöitä koskevissa EU:n neuvotteluissa aktiivisesti ja pitkäjänteisesti keskusteluja siitä, miten voidaan vähentää sekakantakalastuksen vahingollisia vaikutuksia heikkoihin ja elvytettäviin lohikantoihin esimerkiksi lyhentämällä merkittävästi ajosiimakalastuskautta eteläisellä Itämerellä. Vaelluskalakantojen elvyttäminen edellyttää kalastuksensäätelyn ohella kalateiden rakentamista ja
11(30) vesistökunnostuksia. Valiokunta korostaa myös, että Itämeren heikossa tilassa oleville lohikannoille tarvitaan jatkossa jokikohtaiset elvytyssuunnitelmat. Valiokunta painottaa myös tarvetta parantaa virkistys- ja kotitarvekalastuksen lohisaaliiden raportointia koko Itämeren alueella. Erityisesti tarvitaan lisää tietoa eteläisen Itämeren lohenuistelun saaliista sekä tämän kalastuksen mahdollisista vaikutuksista lohikantoihin. Myös Suomessa tulee kehittää nykyistä kattavampi, mutta yksinkertainen ja kustannustehokas virkistys- ja kotitarvekalastuksen saalisraportointijärjestelmä sekä merelle että jokialueille. Hylkeiden jatkuvan runsastumisen myötä myös hylkeiden aiheuttamat vahingot lohenkalastukselle sekä saalis- että pyydystappioina ovat lisääntyneet. Valiokunta pitää tärkeänä hylkeiden metsästyksen tehostamista sekä myös kokonaan uusien keinojen kehittämistä tehostamaan kannanhoitoa. Valiokunta katsoo, että Itämeren turskakantojen elvyttäminen vaatii pikaisia toimenpiteitä. Valiokunta pitää tärkeänä, että syyt turskakantojen heikentyneeseen tilaan selvitetään tarkemmin, ja pikaisesti harkitaan tarvetta kalastussäännösten muutoksiin sekä tarkastellaan turskan monivuotisen hoitosuunnitelman muuttamistarvetta. Valtioneuvosto kannattaa suurimman sallitun saaliin vahvistamista ICES:n neuvon ja monivuotisen suunnitelman mukaisen kalastuskuolevuuden MSYvaihteluvälin (Selkämeren silakka 0,11 0,18) ylärajan mukaisesti siten, että suurin sallittu saalis olisi 120 872 tonnia, mikä merkitsisi 24 prosentin vähennystä kuluvan vuoden kiintiöön verrattuna. Valiokunta pitää esitettyä lähestymistapaa asianmukaisena. Valiokunta korostaa lopuksi tarvetta Itämeren kalakantojen saaliskiintiötasojen parempaan ennustettavuuteen. Valiokunta painottaa erityisesti sitä, että kalakantaarvioiden laadun jatkuvaan kehittämiseen ja parantamiseen on kiinnitettävä huomiota. Ympäristövaliokunnassa todetaan, että se yhtyy jäljempänä esitetyin täydennyksin valtioneuvoston kantaan: Valiokunta pitää välttämättömänä jatkaa ensi vuoden lohikiintiöitä koskevien neuvottelujen yhteydessä aktiivisesti keskusteluja siitä, miten voidaan vähentää sekakantakalastuksen vahingollisia vaikutuksia heikkoihin ja elvytettäviin lohikantoihin. Tavoitteena tulee olla esimerkiksi ajosiimakalastuskauden lyhentäminen eteläisellä Itämerellä. Valiokunta pitää tärkeänä valtioneuvoston vuonna 2014 hyväksymässä kansallisessa lohi- ja meritaimenstrategiassa asetettua tavoitetta kasvattaa jäljellä olevien luonnonvaraisten lohikantojen kutunousua säätelemällä kalastusta riittävän tehokkaasti ja pitkäjänteisesti siten, että saavutetaan korkea pysyvä emolohimäärä. Valtioneuvoston vuonna 2012 hyväksymän kansallisen kalatiestrategian mukaan vaelluskalojen kestävän käytön ja hoidon varmistaminen sekä kalojen kulun turvaaminen edellyttää tehokkaita kalastuksensäätelytoimenpiteitä sekä muita toimenpiteitä. Valiokunta pitää näiden lähtökohtien huomioimista tärkeänä Itämeren lohen kalastuskiintiöitä asetettaessa. Lohikantojen elvyttäminen edellyttää tehokkaan kalastuksensäätelyn ohella kalateiden rakentamista ja virtavesien vesistökunnostuksia sekä veden hyvästä laadusta huolehtimista. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että jatkossa pyritään osin muuttamaan istutusvelvoitteita suunnitelmallisesti kalatievelvoitteiksi. Tutkimustulokset osoittavat, että lohikannan palauttamiseen on hyvät mahdollisuudet silloin, jos syönnös- ja kutuvaelluksen kalastusta vähennetään
12(30) nykyisestä tasosta kauttaaltaan ja samalla kalojen vaellus joessa ylä- ja alavirtaan pystytään aikaansaamaan kohtuullisin pienin tappioin. Valiokunta toteaa, että Itämeren heikommassa tilassa oleville lohikannoille tarvitaan jatkossa tarkemmat jokikohtaiset elvytyssuunnitelmat. Valiokunta huomauttaa, että Itämeren lohen luontaisen poikastuotannon kasvattaminen erityisesti sekakantakalastuksen säätelyllä sekä muilla kantojen hoitotoimilla nykyistä suuremmaksi edistää pitkällä tähtäimellä kantojen elpymistä ja parantaa kalastusmahdollisuuksia koko Itämeren mittakaavassa. ICES:n neuvonannossa todetaan, ettei lohenkalastusta pääaltaalla ja Pohjanlahdella tule lisätä. Valiokunta pitää erittäin keskeisenä pitää neuvotteluissa kiinni ICES:n tieteellisten neuvojen noudattamisesta myös tältä osin. Valiokunta pitää todennäköisenä, että raportoimattoman, väärin raportoidun ja ei-toivotun lohisaaliin määrä pysyy ensi vuonna suunnilleen nykyisellä tasolla, mikä tulee ottaa huomioon ensi vuoden lohikiintiötä määritettäessä. Valiokunta korostaa, että pääaltaan ja Pohjanlahden kiintiötä koskevissa neuvotteluissa tulee aktiivisesti pyrkiä yhdessä Ruotsin ja Viron kanssa yhteistyössä pitämään vuoden 2016 kiintiö nykyisellä tasolla, eikä komission esitystä kiintiön nostosta tule sellaisenaan hyväksyä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomenlahden lohikiintiöt asetetaan tulevaisuudessa vastaamaan nykyistä paremmin ICES:n tieteellistä neuvoa ja todellisia saalismääriä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomenlahden lohikiintiöillä mahdollistetaan jatkossa istutettujen kalojen rannikkopyynti, mutta turvataan riittävä lohen nousu Kymijokeen. Tulevaisuudessa Suomenlahdella tulee kohdistaa lohen ammattikalastus eväleikattuihin istutuslohiin ja vapauttaa luonnonkalat asianmukaisella tavalla rysistä. Tämä edellyttää kaikkien istutettujen lohien eväleikkaamista jatkossa, jotta luonnonkalat ja istutetut kalat voidaan varmuudella erottaa toisistaan. Valiokunta painottaa myös tarvetta parantaa virkistys- ja kotitarvekalastuksen lohisaaliiden raportointia koko Itämeren alueella. Myös Suomessa tulee kehittää nykyistä kattavampi kustannustehokas virkistys- ja kotitarvekalastuksen saalisraportointijärjestelmä sekä meri- että jokialueille. Valiokunta katsoo, että Itämeren turskakantojen elvyttäminen vaatii pikaisia toimenpiteitä. Valiokunta pitää tärkeänä, että syyt turskakantojen heikentyneeseen tilaan selvitetään tarkemmin, ja harkitaan samalla pikaisesti tarve kalastussäännösten muutoksiin sekä tarkastellaan myös turskan monivuotisen hoitosuunnitelman muuttamistarvetta. Suuren valiokunnan pöytäkirjassa SuVP 26/2015 vp todetaan, että: Valiokunta hyväksyi eduskunnan kannan SuVEK 51/2015 vp: Valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien lausuntojen mukaisesti valtioneuvoston kantaan. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema TAC:ien vahvistaminen neuvoston toimesta ei vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön. Kalastuselinkeinon ohjaus kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain 1144/1991 mukaan Ahvenanmaan toimivaltaan. Ahvenanmaan maakunnan hallitus on kalastusjaoston (EU 17) jäsen. Taloudelliset vaikutukset
13(30) Komission ehdotuksen ja Suomenkin tavoitteiden toteutuminen TAC:na pienentäisi Suomen silakan yhteenlasketut kalastusmahdollisuudet. Myös kilohailikiintiö pienenisi hieman nykyisestään. Kuluvan vuoden silakan ja kilohailin kalastusmahdollisuudet eivät Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahden avomerellä ole riittäneet ja kalastusta on jouduttu rajoittamaan merkittävästi. Voidaan kuitenkin arvioida, että Saaristomerellä ja Suomenlahden rannikkovesissä silakkaa troolaavien kalastusyritysten toimintamahdollisuudet paranisivat kuluvaan vuoteen verrattuna. Pienempi silakkakiintiö Pohjanlahdella ei arvioida vaikuttavan kalastukseen, koska kuluvan vuoden kiintiö on tarvetta suurempi. Raaka-aineen tarjonta silakan jalostusyrityksille ja rehuksi sekä vientiin säilyisi suunnilleen nykyisellä tasolla. Turskakantojen kalastusmahdollisuuksien pienentyminen ei olennaisesti vaikuttaisi niitä hyödyntävien kalastusyritysten toimintamahdollisuuksiin, koska turskan alhainen hinta on heikentänyt kiinnostusta sen hyödyntämiseen. Suomen turskakiintiöitä ei vuonna 2015 toistaiseksi juuri ole hyödynnetty. Lohen kalastusmahdollisuuksien säilyminen suunnilleen nykytasollaan pitäisi myös niitä hyödyntävien ammattikalastajien toimintamahdollisuudet ennallaan ja edistäisi lohien nousua jokiin ja niissä harjoitettavaa vapaa-ajankalastusta ja kalastusmatkailuelinkeinoa. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat Itämeren jäsenvaltiot ovat BALTFISH:ssä kolmena edellisenä vuonna voineet päästä yhteisymmärrykseen tulevan vuoden TAC:sta lukuun ottamatta lohen TAC:eja. Itämeren pääaltaalla loheen kalastukseen osallistuvat jäsenvaltiot (Puola ja Tanska) ovat halunneet ylläpitää Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC:n tasoa tai puolustaneet komission ehdotusta, kun Suomi ja Ruotsi ovat halunneet noudattaa ICES:n tieteellistä suositusta siitä ja pienentää TAC:ia. 11675/2015 + ADD 1 PECHE 281, COM(2015) 413 Final Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Kalatalousneuvos Risto Lampinen, MMM/LVO, puh. 0295 62458 Neuvotteleva virkamies Orian Bondestam, MMM/LVO, puh. 0295 62494 EUTORI-tunnus EU/2015/1332 Liitteet Viite
Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM2015-00797 LVO Lehtinen Heikki 07.10.2015 14(30) Asia EU:n ja Norjan kahdenväliset kalastusneuvottelut koskien vuotta 2016, näkemysten vaihto Kokous Maatalous- ja kalastusneuvosto 22.10.2015 U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Pääasiallinen sisältö Maatalous- ja kalastusneuvosto, näkemysten vaihto Suomi ottaa käytävän keskustelun tiedoksi. Neuvostossa käydään perinteinen näkemysten vaihto erityisesti puheenjohtajan laatimien kysymysten pohjalta koskien kalastusneuvotteluja Norjan kanssa vuodelle 2016. Vuosittain käytäviä kalastusneuvotteluja varten on neuvostossa käyty valmistelevia keskusteluja vuodesta 2007 lähtien. Puheenjohtajan tarkoituksena on kysymyksillä selvittää unionin lähestymistapaa ja näkemyksiä koskien unionin ja Norjan yhteisiä jaettuja kalakantoja sekä kartoittaa mahdollisuuksia tunnistaa sellaisia mahdollisesti Norjaa kiinnostavia kalakantoja joita voitaisiin neuvotteluissa käyttää vastavuoroisten kalastusmahdollisuuksien vaihdon välineenä. Kalastusneuvotteluissa koskien vuotta 2016 voidaan tunnistaa eräitä keskeisiä teemoja. Näitä ovat yhteisesti kalastettavia kalakantoja koskevat säätelytoimet, kuten TAC:n tason asettaminen ja muut kalastuksen järjestämistä koskevat seikat. Tällaisia kalakantoja ovat esimerkiksi Pohjanmeren turska, kolja, silli, makrilli ja sei sekä eräät Skagerrakin kalakannat kuten valkoturska, punakampela, silli ja kilohaili. Lisäksi viimeisimmän tieteellisen neuvon pohjalta keskustellaan mm. koljan ja sillin kalastuksen säätelystä. Muita keskustelun aiheita ovat mm. vastavuoroiset kalastusmahdollisuudet osapuolten vesillä sekä muut osapuolten yhteisiä intressejä koskevat asiat. Norjan kanssa käytävät kalastusneuvottelut ovat keskeisimmät Pohjois-Atlantilla käytävät kalastusneuvottelut. Nämä neuvottelut luovat pohjaa unionin monenkeskisille ja kahdenvälisille kalastusneuvotteluille muiden kumppaneiden kanssa.
15(30) Norjan kanssa käytävät neuvottelut ovat perinteisesti olleet vaikeita. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Käsittely Euroopan parlamentissa Asiaa ei käsitellä Euroopan parlamentissa. Kansallinen valmistelu EU17 12.10.2015 Eduskuntakäsittely Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat 12468/15 PECHE 324 11922/15 PECHE 290 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot EUTORI-tunnus Heikki Lehtinen MMM/LVO, 0407709496 Liitteet Viite
Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM2015-00803 RO Ruuskanen Ritva 12.10.2015 16(30) Asia (Mahd.) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä, kasvien lisäysaineistoa ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi (virallista valvontaa koskeva asetus) Kokous Maatalous- ja kalastusneuvosto 22.10.2015 U/E/UTP-tunnus U 38/2013 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Puheenjohtajavaltion tarkoituksena on 22.10.2015 pidettävässä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa saada mahdollisesti ehdotuksesta hyväksyttyä yleisnäkemys ja antaa puheenjohtajavaltiolle valtuudet aloittaa kolmikantaneuvottelut Euroopan parlamentin kanssa. Vielä ei tiedetä, käsitelläänkö ehdotusta neuvoston kokouksessa ja jos käsitellään niin, minkä asiakirjojen pohjalta. Ehdotusta käsitellään ennen maatalous- ja kalastusneuvoston kokousta vielä Coreper I:n kokouksessa 14.10.2015. Aikaisemmat käsittelyvaiheet: Ehdotusta on käsitelty useissa neuvoston työryhmän kokouksissa kesästä 2013 lähtien, viimeisin 16. 17.4.2015 Attaseoiden työryhmä 29.5., 2.6., 5.6., 14.6., 4.9., 11.9. ja 22.9.2015 Coreper I 22.7., 25.9. ja 7.10.2015 Maatalous- ja kalastusneuvosto 16. 17.12.2013, 16. 17.6.2014 ja 15. 16.12.2014 Suomi ei ole valmis hyväksymään yleisnäkemystä ehdotuksesta sellaisena kuin se on puheenjohtajavaltion laatimassa Coreper I:n 7.10.2015 pidetyssä kokouksessa esillä olleessa kompromissiehdotuksessa (asiakirjat 12539/15 + ADD 1-5). Suomi voi kuitenkin hyväksyä yleisnäkemyksen, jos asetusehdotuksen lihantarkastuksesta perittäviä maksuja koskevia säännöksiä (asiakirja 12539/15 ADD 3) muutetaan siten, että ne mahdollistavat maksujen määräämisen myös minimimaksujen ja todellisten kustannusten välille. Suomi pitää tärkeänä kansallisen joustavuuden säilyttämistä valvonnan maksullisuudesta päätettäessä.
Pääasiallinen sisältö 17(30) Suomi tukee asetusehdotuksen periaatetta virallisen valvonnan maksullisuudesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä on riittävät resurssit virallisen valvonnan ja asetuksessa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamiseksi. Valvonnan maksullisuudella on vaikutusta sekä toimijoihin että viranomaisiin. Suomi pitää tärkeänä läheisyysperiaatteen soveltamista valvontamaksujen määräytymisessä. Voimassa olevan valvonta-asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukainen mahdollisuus kerätä maksuja joustavasti minimimaksujen lisäksi tulee säilyttää. Puheenjohtajavaltion kompromissiehdotuksen mukaan (asiakirja 12539/15 ADD 3 77 artikla) lihantarkastuksen valvontamaksut pitäisi määrätä joko todellisten kustannusten mukaan tai periä asetuksen liitteessä mainitut maksut. Suomi pitää tärkeänä, että erityisesti pienten toimijoiden osalta lihantarkastus- ja valvontamaksujen kustannusvastaavuudesta voidaan poiketa siten, että kuitenkin peritään vähintään asetusehdotuksessa säädetyt minimimaksut. Tällä varmistettaisiin, etteivät maksut muodostu esteeksi toiminnan harjoittamiselle. Suomi on valmis jatkamaan keskustelua asetusehdotuksen sisällöstä ja on lisäksi valmis tarkastelemaan maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa mahdollisesti esille tulevia muita kuin puheenjohtajavaltion kompromissiehdotuksessa (asiakirjat 12539/15 + ADD 1-5 mainittuja ehdotuksia), jotta asetusehdotuksen käsittelyssä edettäisiin. Virallista valvontaa koskevan asetuksen tavoitteena on yhtenäistää maatalouselintarvikeketjun virallista valvontaa ja toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksia. Virallista valvontaa koskevan asetuksen soveltamisala laajenee voimassa olevaan virallista valvontaa koskevaan asetukseen (EY) N:o 882/2004 verrattuna. Komission alkuperäisen ehdotuksen soveltamisalasta on neuvoston työryhmäkäsittelyn aikana poistettu kasvien lisäysaineisto, kasvinsuojeluaineiden ruiskujen testaus ja GMO:n soveltamisalaa on rajattu. Eläinlääkärin rooli valvonnassa Eläinlääkärillä on ollut perinteisesti vahva rooli elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden valvonnassa tuotannossa ja tuonnissa (asetus (EY) No 882/2004, asetus (EY) No 854/2004, direktiivi 91/496/ETY ja direktiivi 97/78/EY). Komission alkuperäisessä ehdotuksessa, jolla kumotaan em. kaksi asetusta ja direktiivit, eläinlääkärin roolia ehdotettiin muutettavaksi siten, että virallista valvontaa voisi tehdä muunkin koulutuksen omaava henkilö kuin virallinen eläinlääkäri. Joissain tapauksissa virallisen valvonnan toimet suoritettaisiin edelleen virallisen eläinlääkärin valvonnassa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että tarkastukset tekisi eläinlääkäri kuten tähänkin asti. Puheenjohtajavaltion kompromissiehdotuksessa eläinlääkärin roolia on jäsennelty enemmän kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin jakautuneet sen suhteen, millainen rooli eläinlääkärillä tulisi olla virallisessa valvonnassa. Eläinlääkärin roolista valvonnassa on kuitenkin päästy ratkaisuun, ainakin määräenemmistöllä. Kompromissiehdotuksen (asiakirja 12539/15 ADD 2) 15 artiklaan sisältyy uutena mahdollisuus käyttää virallista avustajaa ante-mortem-tarkastusten esivalinnassa. Lisäksi mahdollisuutta käyttää toimijan edustajaa apuna ante-mortem-, post-mortem- ja laitostarkastuksissa on kavennettu.
Maksut 18(30) Komission alkuperäisessä ehdotuksessa maatalous-elintarvikeketjun virallisen valvonnan maksuihin ehdotettiin merkittävää harmonoinnin lisäämistä. Harmonoitujen maksujen määrä on kuitenkin supistunut neuvoston työryhmäkäsittelyn aikana. Tätä eivät kuitenkaan aivan kaikki jäsenvaltiot tue. Harmonoitujen maksujen katsotaan aiheuttavan hallinnollista taakkaa johtuen niihin liittyvistä velvoitteista ja laskennan yhteensopimattomuudesta kansallisten laskentaperusteiden kanssa. Jäsenvaltiot myös tukevat eri tavalla valvontaa ja jäsenvaltioilla on eri prioriteetteja sen suhteen, mille valvontatoimille halutaan poikkeus harmonoituihin maksuihin. Jäsenvaltiot ovat olleet jakautuneita kolmeen ryhmään: 1) nykytilan kannattajiin, 2) harmonoinnin kannattajiin ja 3) läheisyysperiaatteen kannattajiin. Maksuihin on alkanut löytyä yhteisymmärrystä ja kompromissiehdotuksessa on mukana kaikkien hyväksymät pakolliset maksut. Viimeisimpänä on löytynyt yhteisymmärrystä lihantarkastuksen maksujen lisäämisestä pakollisten maksujen piiriin ja tämä on mukana kompromissiehdotuksessa (asiakirjat 12539/15 ADD 3 ja ADD 5). Lihantarkastusmaksut ovat tässä kompromissiehdotuksessa kuitenkin kiinteinä tai kustannusvastaavina maksuina toisin kuin eräissä aiemmissa kompromissiehdotuksen versioissa, joissa kiinteät maksut ovat olleet minimimaksuja vastaavia. Coreper I:n kokouksessa 7.10.2015 ei päästy ratkaisuun lihantarkastusta koskevien maksujen määräytymistä koskevista säännöksistä ja osa jäsenvaltioista piti yleisesti maksujen harmonointia riittämättömänä eikä puheenjohtajavaltio siten saanut valtuutta aloittaa epävirallisia kolmikantaneuvotteluja Euroopan parlamentin kanssa. GMO:t Myös siitä, miten asetusehdotusta sovelletaan geenimuunneltuihin organismeihin (asiakirja 12539/15 ADD 2) on ollut paljon keskustelua ja jäsenvaltiot ovat halunneet rajata voimakkaasti komission alkuperäistä ehdotusta, joka olisi kattanut kaikki geenimuunnellut organismit. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely - Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklat 43(2), 114 ja 168(4)(b) - Euroopan parlamentti: tavallinen lainsäätämisjärjestys - neuvosto: määräenemmistö Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Euroopan parlamentti hyväksyi ehdotuksesta ensimmäisen käsittelyn mietinnön täysistunnossaan 15.4.2015. Maa- ja metsätalousministeriön ehdotuksen käsittelyä varten perustama Ad hoc - työryhmä, jossa ovat edustajat mm. eri ministeriöistä, alaisesta hallinnosta ja sidosryhmistä
Eduskuntakäsittely 19(30) Maatalous- ja elintarvikejaosto 6.6. ja 5.12.2013 sekä 4.6. ja 8.12.2014 sekä 9.10.2015. Metsäjaosto 28.-30.5.2013 (kirjallinen menettely). EU-ministerivaliokunta 12.12.2013 sekä 4.-6.6. (kirjallinen menettely) ja 12.12.2014 sekä 14.10.2015. Valtioneuvoston kirjelmä 13.6.2013 (U 38/2013 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto 22.10.2013 (25/2013 vp). Suuri valiokunta 13.12.2013 sekä 11.6. ja 12.12.2014 sekä 21.10.2015. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Asetusehdotus on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Siltä osin kuin tarvitaan kansallista täytäntöönpanoa, tapahtuu se usean eri maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lain nojalla. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1997) mukaan toimivalta jakaantuu maakunnan ja valtakunnan kesken. Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksella on vaikutuksia virallisen valvonnan järjestelmään etenkin uusien sektorien (kasvinterveys, kasvinsuojeluaineet, GMO:t, nimisuoja-asiat, osa luomusta) ja tuontivalvonnan osalta. Asetuksesta on neuvoston työryhmäkäsittelyjen aikana pyritty karsimaan merkittävimpiä uusia hallinnollisia kustannuksia aiheuttavia vaatimuksia. Uuteen järjestelmään siirtyminen lisännee kuitenkin viranomaisten hallinnollisia kustannuksia. Yleisesti asetus edellyttää valvonnan riittävää resursointia. Osa säännöksistä annetaan myöhemmin delegoituina säädöksinä tai täytäntöönpanosäädöksinä, jolloin valvonnan kokonaiskuva ja vaadittavat resurssit selviävät tarkemmin. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Porot ja mukautukset, 15 artiklan 6(f) kohta Puheenjohtajavaltion kompromissiehdotuksessa (asiakirja 12539/15 ADD 2) on otettu huomioon mahdollisuus poikkeuksille porotaloudessa. Tämä poikkeusmahdollisuus on erityisen tärkeä Suomelle, mutta annettavan delegoidun säädöksen sisällöstä on epävarmuutta. Tällä hetkellä Suomella on kansallinen poroja koskeva mukautus, mikä perustuu nyt käsiteltävänä olevalla asetuksella kumottavaan asetukseen (EY) N:o 854/2004. Jos asia nousee 22.10.2015 pidettävässä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa esille, Suomi korostaa edelleen, että asetuksen (EY) N:o 854/2004 kansallisten mukautusten säilyminen voimassa tulisi varmistaa uudessa valvonta-asetuksessa. Suomi on tehnyt tästä useita ehdotuksia. Suomi esitti Coreper I:n kokouksessa 25.9.2015 kysymyksen kansallisten mukautusten säilymisestä voimassa. Tähän kysymykseen ei kuitenkaan ole saatu selvitystä komissiosta tai neuvoston lakipalvelusta.
20(30) Maksut Suomessa valtioneuvoston kanta (U 38/2013 vp) on ollut, että valvonnan maksullisuuden osalta tuetaan kansallisen joustavuuden säilyttämistä. Eduskunta on tukenut valtioneuvoston kantaa. Asiakirjat KOM(2013) 265 lopullinen 12539/15 AGRI 499 AGRILEG 180 VETER 74 PHYTOSAN 46 ANIMAUX 46 SAN 308 DENLEG 125 SEMENCES 20 CODEC 1274 + ADD 1-5 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Maa- ja metsätalousministeriön ruokaosasto, apulaisosastopäällikkö Taina Aaltonen, taina.aaltonen@mmm.fi, puh. 040 775 0219 lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen, anne.haikonen@mmm.fi, puh. 050 369 7618 neuvotteleva virkamies Berit Korpilo, berit.korpilo@mmm.fi, puh. 050 576 0562 erityisasiantuntija Johanna Nykyri, johanna.nykyri@mmm.fi, puh. 040 552 2651 hallitusneuvos Ritva Ruuskanen, ritva.ruuskanen@mmm.fi, puh. 040 824 1272 EUTORI-tunnus EU/2013/0984 Liitteet Viite
Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM2015-00689 RO Vainio-Mattila Birgitta 08.10.2015 JULKINEN 21(30) Asia Maatalous- ja kalastusneuvosto/kohti ilmastoystävällistä maataloutta Kokous Maatalous- ja kalastusneuvosto 22.10.2015 U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Luxemburgin puheenjohtajakauden epävirallisen maatalousministerikokouksen aiheena piti olla Kohti ilmastoälykästä maataloutta ( Towards climate-smart agriculture ), mutta pj-valtio vaihtoi aiheen juuri ennen kokousta. Pj-valtio lupasi, että asiaan palataan lokakuun neuvostossa, jossa se on nyt asialistalla. Pj- valtio laati aiheesta taustamuistion jo epävirallista maatalousneuvostoa varten. Sama taustamuistio täydennetty kysymyksillä toimitettiin jäsenvaltioille 12.10.2015. Maatalouden ilmastoystävällisyys on aiheena tärkeä ja ajankohtainen. On erittäin hyvä, että maatalouden ilmastoasioista keskustellaan maatalousministereiden kesken. Suomi toivoo, että lähitulevaisuuden maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa on mahdollisuus keskustella myös EU 2030 ilmasto- ja energiapaketin maatalouteen ja maankäyttöön liittyvistä osista, vaikka varsinainen ilmasto- ja energiapaketin valmistelu tapahtuu ympäristö- ja energianeuvostoissa. Kasvihuonekaasupäästöjen nykyinen raportointitapa kansainvälisessä ilmastosopimuksessa ei kannusta kokonaisvaltaiseen päästöjen ja poistumien tarkasteluun maatalouden toimialalla. Maatalouden raportointi on jaettu maataloussektorin, LULUCF- sektorin ja energiasektorin välille. Pohdittaessa maatalouden kokonaispäästövähennyspotentiaalia on muistettava, että päästövähennysten vaikutus ulottuu kolmelle raportointisektorille. Yksittäistä tehokasta keinoa maatalouden päästöjen vähentämiseksi ei ole, vaan kokonaisvähennys on koottava useista pienistä osista. Vähennyskeinojen tulee olla toteuttamiskelpoisia ja kustannustehokkaita saavutettavaan päästövähennykseen nähden. Tavoitteena on vähentää nettopäästöjä suhteessa tuotettuun yksikköön (viljakilo, lihakilo, maitolitra) tarkastellen kokonaisvaltaisesti koko tuotantoprosessia alkaen lannoitteiden valmistuksesta päätyen kuluttajien lautaselle ja jätteiden käsittelyyn. Maataloudessa on hankala erottaa toisistaan suoraan vain hillitsemiseen tai sopeutumiseen liittyviä toimia, joten erityisesti tulisi kannustaa toimia, joilla ilmastonmuutosta voidaan hillitä ja siihen sopeutua samanaikaisesti. Useimmilla toimilla on sekä hillintään että sopeutumiseen liittyviä vaikutuksia. Koska ilmastonmuutos on jo