Katsausartikkeli Mia Venhola, Pirkko Brusila Naisten seksuaalinen haluttomuus Tärkein tieto K Seksuaaliterveys on tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Useimmilla meistä on kaipaus läheisyyteen, hellyyteen ja rakkauteen, siis hyvään seksuaaliseen parisuhteeseen. K Naisten seksuaalinen haluttomuus on tavallista. K Halukkuus voi olla vähentynyt monesta syystä, kuten seksuaalisen kiinnostuksen puutteesta, parisuhteen muista ongelmista tai muista taustatekijöistä. Monet sairaudet, niin fyysiset kuin psyykkiset, voivat vaikuttaa ihmisen seksuaaliseen halukkuuteen. K Hormonaalisilla tekijöillä on merkitystä naisen seksuaaliseen käyttäytymiseen. Haluttomuuden korjaavaa täsmälääkettä ei toistaiseksi ole saatavilla. K Parisuhteen seksuaalisia ongelmia voidaan ratkoa seksuaaliterapian avulla. Seksuaaliterveyden käsite luotiin muutama vuosikymmen sitten. Aikaisemmin keskityttiin lähinnä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Naiset halusivat lisääntymisterveyden käsitteen perhesuunnitteluun, ja pian alettiin puhua seksuaali- ja lisääntymisoikeudesta. Seksuaaliterveyden päämäärä on elämänlaadun ja ihmissuhteiden vaaliminen (1). Miesten erektiohäiriöiden uudet hoidot PDE5-estäjillä (sildenafiili, tadalafiili ja vardenafiili) ovat tuoneet parisuhteeseen mahdollisuuden jatkaa yhteistä rakastelua miehen ikääntymisestä ja sairauksista huolimatta. Nämä lääkkeet toimivat kiihottumishäiriön hoitona, ja niillä saattaa olla hyötyvaikutusta joidenkin naisten kiihottumisen ongelmissa, koska naisen paisuvaiskudoksissa näillä lääkkeillä on sama vaikutus kuin peniksenkin paisuvaiskudoksissa (2). Varsinaisen seksuaalisen haluttomuuden hoidossa niillä ei näytä olevan sijaa. Määritelmä Masters ja Johnson tutkivat 1960-luvulla ihmisen seksuaalifysiologiaa lukuisten vapaaehtoisten parien yhdyntöjä seuraamalla. Heidän tutkimustensa mukaan seksuaalireaktiot koostuvat kiihottumisesta, tasannevaiheesta, orgasmista ja laukeamisesta. Kiihottuminen käsitti elimistön fysiologiset reaktiot, mutta sitä edeltävää emotionaalista puolta ei otettu huomioon. Kaplanin malli vuodelta 1979 käsittää ajatuksen seksuaalisesta halusta, sitä seuraavasta kiihottumisesta ja seksuaalisen toiminnan seurauksena tulevasta orgasmista. Sittemmin hän liitti ongelmakenttään myös kivun ja lihastoiminnan häiriöt (3). Nykyään naisten seksuaaliset toimintahäiriöt (Female Sexual Dysfunction, FSD) jaotellaan DSM-IV:n mukaisesti kiihottumisen häiriöihin, orgasmihäiriöihin, seksuaaliseen kipuun ja seksuaalisen halun häiriöihin (4). Naisen kiihottumisen ja seksuaalisen halun ymmärtäminen on muuttunut suoraviivaisesta ajattelusta ymmärrykseksi monien tekijöiden yhteisvaikutuksista. Näitä ovat naisen oma terveys, erilaiset elämäntilanteet, kumppanin suhtautuminen ja tyytyväisyys omaan seksuaalielämään (5,6). ICD-10-tautiluokituksessa toimintahäiriöt kuuluvat diagnoosiryhmään F52, joista F52.0 on varsinainen primääri seksuaalinen haluttomuus (Hypoactive Sexual Desire Disorder, HSDD), eikä se ole seurausta muista sukupuolielämän vaikeuksista. F52.1 on taas seksuaalinen aversio tai sukupuolisen nautinnon puute, jolloin ihminen ei kykene nauttimaan seksuaalisuudestaan, vaikkakin seksuaalireaktiot sinänsä ovat yleensä normaalit. Ahdistus ja pelko ovat tällöin tavallisia hallitsevia oireita. Seksuaalinen halu jaotellaan usein kolmikantaiseksi käsittäen sukupuolivietin, seksuaaliset toiveet ja odotukset sekä 4703
sukupuolisen motivaation. Viettitoiminnat ovat perusta, toiveet ja odotukset elämän varrella opittuja, kuten myös motivaatio (7). Lapsuuden merkitys Lapsuuden kasvatus, asenteet ja elinympäristökin vaikuttavat seksuaaliseen halukkuuteen erittäin paljon. Positiivinen suhtautuminen lapsuuden terveeseen uteliaisuuteen seksuaalisuutta kohtaan luo yleensä hyvän pohjan normaalille seksuaalielämälle. Seksuaalikielteinen kasvatusmalli on usein syynä monenlaisiin seksuaalielämän ongelmiin, joista naisilla tavallisia ovat haluttomuus ja orgasmiongelmat. Lapsuuden seksuaalinen riisto vaurioittaa aina lasta ja hänen normaalia seksuaalista kehitystään. Seksuaalifantasiat alkavat usein lapsuudessa, mutta niiden seksuaalinen merkitys konkretisoituu vasta aikuisena ja usein tiedostamatta. Lapsuuden lääkärileikit luovat pohjan aikuisena toteutettavaan esileikkiin. Yleisyys Taulukko 1. Naisten seksuaalisia toimintahäiriötä on kuvattu esiintyvän jopa 60 %:lla parisuhteessa olevista naisista. Haluttomuus on varsin tavallinen naisten ongelma (8). Osmo Kontula ja Elina Haavio-Mannila mainitsevat, että 15 35 %:lla suomalaisista naisista on haluttomuutta parisuhteessaan (9). Haluttomuusongelmat ovat olleet lisääntymässä viime vuosina. Professori Juha Mäkisen tutkimusryhmän selvityksen mukaan jopa 70 %:lla menopaussi-ikäisistä naisista esiintyi seksuaalista haluttomuutta. Haluttomuus koettiin yhdeksi tärkeimmistä vaihdevuosioireista. Myös miesten haluttomuus on selkeästi lisääntynyt. Pienten lasten perheissä 40 % naisista kertoo seksuaalisen halukkuuden vähentyneen ennen raskautta olleeseen tilanteeseen nähden, kun nuorimman lapsen synnytyksestä on vielä alle vuosi aikaa (10). Naisten seksuaalinen haluttomuus on siis riippuvainen naisen iästä, jonka karttuessa seksuaalinen aktiivisuus saattaa vähetä. Samankin persoonan kohdalla voi seksuaalinen halukkuus vaihdella erilaisissa elämänvaiheissa. Siihen vaikuttavat monet seikat, erityisesti oma fyysinen ja psyykkinen terveys ja myös kumppanin tila. Aikaisemman parisuhteen ongelmat saattavat heijastua nykysuhteeseen, jossa saattaa myös olla aivan uudenlaisia seksuaaliongelmia (11,12). Seksuaalinen haluttomuus saattaa kohdistua vain yhteen Lääkärin avaavia kysymyksiä. Oletteko tyytyväinen seksuaalielämäänne? Kuinka siellä kotona kumppanin kanssa sujuu? Kiinnostaako rakasteleminen lainkaan, vai onko käyntiin pääseminen työläämpää kuin ennen? Haluaisitteko kertoa, onko teillä intiimejä asioita, jotka askarruttavat mieltänne? Teidän ikäisillänne naisilla seksuaalinen haluttomuus on tavallista, haluaisitteko keskustella asiasta? tiettyyn kumppaniin tai olla yleistynyttä haluttomuutta seksuaalisiin toimintoihin. Tavallisimmin hoitoon hakeutuva nainen elää parisuhteessa ja tulee siinä olevan ongelman vuoksi vastaanotolle, joskus kumppanin painostuksesta. Primääri haluttomuus Kiinnostus seksuaalisiin toimintoihin on pysyvästi alentunut, libido on heikko, eikä nainen koe tarvetta hakea apua haluttomuuteensa. Tämä voi olla naiselle varsin normaali tila; hän ei koe jäävänsä mistään paitsi. Seksi ei häntä yksinkertaisesti kiinnosta. Halukkuuden normaaliuden tarkka määrittäminen on liki mahdotonta. Jotkut haluavat elää yksin ilman kumppania, ja se olkoon heidän oikeutensa. Useimmat toivovat rinnalleen toista ihmistä. Parisuhteessa kumppanin toiveitten ja tarpeiden tyydyttäminen kuuluu ottaa huomioon. Systeemisen terapian näkökulma David Schnarch miettii haluttomuutta systeemisenä prosessina, vähäisen ja voimakkaan halun välisenä suhteena. Parisuhteen haluttomampi osapuoli kontrolloi seksuaalista aktiviteettia ja sen toteutumista haluamallaan tavalla (13). Haluttomuuden uusi määrittely ISSWISH (International Society for the Study of Women's Sexual Health) on halunnut muuttaa haluttomuuden määrittelyä. Perinteisesti seksuaalisuuteen liittyviä konkreettisia ongelmia on tarkasteltu kategorisesti ja siis suorituskeskeisestä näkökulmasta. Jos nainen ei toimi odotetulla tavalla, on kyse toiminnan häiriöstä, jollaiseksi haluttomuuskin on nähty. Viime kongressissaan Amsterdamissa 2002 ISSWISH ehdotti haluttomuusongelmat nimettäväksi uudelleen taustatekijöihinsä suhteutettuina. Halukkuuden häiriöihin katsottaisiin siten kuuluviksi vähentyneet tai puuttuvat seksuaalisen kiinnostuksen tunteet, seksuaaliset ajatukset ja fantasiat tai vähäinen tai täysin puuttuva halu kiihottua seksuaalisesti. Seksuaaliongelmille tulisi löytää myös taustatekijöitä, kuten sosiokulttuuriset, taloudelliset tai uskonnolliset tekijät, parisuhteen tilanne, mahdolliset psyykkiset vaikuttajat ja terveyteen liittyvät tekijät. Taustatekijöiden moninaisuuden vuoksi haluttomuusongelman hoitaminen vaatii huolellista kokonaistilanteen kartoitusta ja asiaan paneutumista. Suomalaisnäkökulma Tässä artikkelissa tarkastellaan naisen seksuaalista haluttomuutta suomalaisnäkökulmasta. Kulttuuriset käsitykset ja tavat sekä uskonnolliset vakaumukset heijastuvat varsin vahvasti ihmisen seksuaalikäyttäytymiseen, vaikkakin monet seksuaaliongelmat ovat samanlaisia maapallon eri puolilla. Tavallisesti suomalainen hoitoon hakeutunut nainen kokee haluttomuuden syyksi uupumuksen ja väsymyksen, ristiriidan kodin ja työn välillä. Pienet lapset tarvitsevat runsaasti hoivaa ja huolenpitoa ja näissä askareissa parisuhteen ylläpito kärsii. 4704
Tapausselostus Matti ja Maija ovat nelikymppisiä. Heillä on kaksi lasta, toinen ala-asteella ja toinen vielä päiväkoti-iässä. Molemmat vanhemmat käyvät töissä, ja Maijalla on joskus myös iltaan asti ulottuvia vuoroja. Matti harrastaa liikuntaa. Suhteen alussa, kuten tavallista, rakastelua oli lähes päivittäin. Matin mielestä Maija välttelee nyt kaikenlaista seksuaalista toimintaa, ja siksi hän on harkinnut muuttamista pois yhteisestä kodista. Maijan mielestä hänen halunsa ovat ennallaan, mutta hän on uupunut ja väsynyt pitkistä työpäivistä sekä kotihommista, joissa Matti ei juurikaan auta. Usein kun Maija tulee töistä, Matti makaa sohvalla lukemassa lehteä ja lapset leikkivät omiaan. Taloudellisissa asioissa ei ole ongelmia, vain seksistä riidellään. Matti vonkaa, ja Maija torjuu. Terapeutti kohtaa ensin Maijan, joka on varannut ajan haluttomuuden vuoksi. Sitten Matin yksin, minkä jälkeen jatketaan kolmisin. Maija on tilanteesta ymmällään. Matti on tarpeineen kuin teini-ikäinen poika. Terapeutti kysyy: Maija, miten Matista voisi tulla haluttava? Maija vastaa: Jos se edes joskus keittäis mulle kupin kahvia, kun tuun kotiin. Parisuhteen ristiriitojen käsittelemisen vaikeus ja yhteisten tunteiden viileneminen arkipäivän aherruksessa saattaa johtaa kyllästymiseen. Suhteen alkuvaiheen intohimo katoaa, ja rakastamisen taidon puute ja kommunikaatiovaikeudet johtavat haluttomuuteen. Rakkaus kuolee, ja tilalle tulee viha. Tästä tilanteesta on helppo lähteä hakemaan uutta ihastusta. Tavallisia syitä naisten seksuaaliseen haluttomuuteen ovat puutteellinen esileikki ja miehen nopea laukeaminen, jolloin nainen jää tyydytystä vaille. Naiset tarvitsevat yleensä halunsa heräämiseen seksuaalisia virikkeitä, hellyyttä, läheisyyttä ja koskettelua, puhumattakaan kauniista sanoista. Miehet ovat yleensä visuaalisiin ärsykkeisiin reagoivampia kuin naiskumppaninsa. Mies saattaa yrittää innostaa naistaan pornofilmeillä, jotka taas useimmat naiset kokevat alistaviksi eivätkä lainkaan seksuaalisesti kiihottaviksi. Hormonit ja haluttomuus Estrogeenilla on tärkeä merkitys naisten seksuaalitoiminnoille niin genitaalien kuin hermostonkin alueella. Estrogeeni hoitaa naisen limakalvot, mutta sen määrä elimistössä ei korreloi seksuaaliseen halukkuuteen. Progestiinin merkitys naisen seksuaalisuudelle on edelleen epäselvä. Kuukautiskierrolla sinänsä on vaikutusta naisten seksuaaliseen käyttäytymiseen (6). Testosteronia on pidetty halukkuuden hormonina, ja vähäiset testosteronipitoisuudet on yhdistetty libidon heikkouteen. Suomessa ei ole markkinoilla saatavilla naisille sopivaa testosteronivalmistetta haluttomuushoitoihin. Tutkimukset testosteronin ja dehydroepiandrosteronin (DHEA) käytöstä naisten haluttomuuden hoidossa ovat toistaiseksi ristiriitaisia ja tieteellisesti puutteellisiakin (14). Testosteronitutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa fertiili-ikäisiin naisiin, joilta on poistettu munasarjat ja menopausaalisiin naisiin, joilla on kuitenkin adekvaatti estrogeenikorvaushoito. Ei tiedetä naisten testosteronin viitearvoja, jotka osoittaisivat hoidon tarpeellisuuden tai sen tehoa voitaisiin seurata (15). Pitkäaikaiskäytön turvallisuudesta ei ole luotettavaa tietoa. Lupaavimmalta näyttää postmenopausaaliseen tai ovarioiden poiston jälkeiseen seksuaaliseen haluttomuuteen toimivan kahdesti viikossa vaihdettava testosteronilaastari, josta erittyy 300 µg/vrk hormonia (16,17). Rinta- ja kohtusyöpäpotilailla testosteronihoito on kontraindisoitu (18). Naisten postmenopausaalisena hormonihoitona käytettävä tiboloni ei ole estrogeeni eikä progestiinikaan, mutta saattaa androgeenisten ominaisuuksiensa ansiosta parantaa seksuaalista halukkuutta (19). On kuitenkin muistettava, etteivät mitkään temput tai hormonit lisää halukkuutta, jollei parisuhde toimi henkisellä tasolla. Hormonaaliset raskaudenehkäisyvalmisteet saattavat vähentää naisten seksuaalista halukkuutta. Tämä on yksilöllistä ja vaikeasti ennakoitavissa ensimmäistä ehkäisyvalmistetta valittaessa. Haluttomuus on helppo laittaa lääkkeen aiheuttamaksi ja jättää miettimättä mahdolliset parisuhteen muut ongelmat. Ehkäisyvalmisteen progestiinilla näyttää olevan estrogeeniosaa enemmän merkitystä haluttomuuden aiheuttajana ja valmisteen vaihtoa toiseen progestiiniosioon kannattaa tällöin harkita. Luotettavan raskauden ehkäisyn puute voi aiheuttaa haluttomuutta, koska pelätään ei-toivottua raskautta. Oksitosiini on tärkeä laktaatiossa, ja sillä on mahdollisesti merkitystä myös kiihottumisessa sekä orgasmissa (20). Prolaktiini vähentää seksuaalista kiinnostusta serotoniinireseptoreita inhiboimalla ja vaikuttamalla limbiseen järjestelmään, jonka häiriöitä esiintyy myös hypotyreoosissa (6). Sairaudet Monet somaattiset ja psyykkiset sairaudet saattavat vaikuttaa seksuaaliseen käyttäytymiseen. Sairastumisvaiheessa seksuaalinen kiinnostus hiipuu, mutta palaa yleensä ajan mittaan. Mitä vaikeammasta sairaudesta on kyse, sitä voimakkaampia haluttomuusvaikutuksia sillä voi olla. Ulkosynnytinten tulehdukset ja ihottumat saattavat aiheuttaa kipua tai häpeää, ja erityisesti vaikea vestibuliitti estää aktin yrityksenkin. Monet gynekologiset sairaudet johtavat välttämiskäyttäytymiseen ja aiheuttavat siten välillisesti seksuaalista haluttomuutta. Näiden sairauksien hyvä hoito on ensiarvoisen tärkeää. Virtsankarkailu varsinkin yhdynnän aikana johtaa nopeasti haluttomuuteen noloksi koetun tilanteen välttämiseksi. Kohdun laskeumalla, erityisesti vaikea-asteisena, on haluttomuutta aiheuttava vaikutus. Kohdun poistolla tai alatiekorjauksella inkontinenssileikkausten ohella voi olla halua virkistävä vaikutus, kun kiusallinen vaiva on menestyksekkäästi korjattu. Endometrioosin vaikeat muodot ovat ongelmallisia. Niihin liittyy yhdyntäkipuja sairauden itsensä aiheuttamina, ja leikkausten jälkeen voi taas tulla kiinnikekipuja. Tällaisissa tilanteissa olisikin aivan erityisen tärkeää vaalia tietoisesti suhteen fyysistä puolta perinteistä yhdyntää korvaavilla keinoilla käyttäen hyväksi mielikuvitusta ja luovuutta. Rintasyövän ablaatioleikkauksen jälkeen naisen kehon kuva muuttuu, jolloin hän voi nähdä itsensä epäviehättäväksi torjuen oman seksuaalisuutensa, tarpeensa ja kump- 4705
paninkin tarpeet. Vaikeat sairaudet vievät usein ajatukset pois seksistä ja sen seurauksena halukin katoaa, esimerkiksi somaattisen kivun tai sairauden aiheuttaman psyykkisen kuormituksen vuoksi. Tosin jotkut ihmiset kokevat äärimmäistä läheisyyden tarvetta ja toivovat hyvää seksuaalista vuorovaikutusta ja rentoutumista mukavan parisuhdeaktin avulla erilaisten sairauksien kiusatessa. Haluttomuusongelmat ovat tavallisia kivuliaitten yhdyntäasentojen vuoksi, mutta silloin haluttomuuden aiheuttaja on seksuaalinen kipu ja haluttomuus on sekundääri. Vaikeaa ja keskivaikeaa masennusta sairastavista ihmisistä jopa 70 %:lla on kuvattu olevan seksuaalielämän häiriöitä, tavallisesti libidon laskua, haluttomuutta ja orgasmiongelmia. Nämä saattavat liittyä myös käytettyihin lääkkeisiin. SSRI-lääkkeillä on varsin usein epäsuotuisia vaikutuksia seksuaalitoimintoihin. Toisaalta ne parantavat psyykkistä tilaa ja auttavat siten myös seksuaaliasioissa. Tämän ryhmän lääkkeitä käytettäessä on syytä muistaa mainita potilaalle mahdollisista haitoista ja myös keskustella asiasta seurantakäynneillä (5). Alkoholi on pienenä määränä seksuaalisesti stimuloiva, mutta suurina annoksina ja kroonisessa päihdekäytössä seksuaalitoimintoja voimakkaasti heikentävä aine. Naisilla pienikin alkoholimäärä aiheuttaa testosteronilisän, mistä voi herätä halu yhdyntään ilman estojen höltymistäkin. Samalla orgasmin kokeminen puolestaan vaikeutuu. Amfetamiinin, heroiinin ja metadonin pitkäaikaisen käytön tiedetään aiheuttavan seksuaalista haluttomuutta. Tupakalta tai alkoholilta voimakkaasti haiseva kumppani voi olla näitä aineita käyttämättömälle vähemmän haluttava tympeine tuoksuineen. Raskaus Naisen ollessa raskaana saattaa parisuhteen yhteinen seksi häiriintyä. On tavallista, että pari rakastelee muuten entiseen tapaan, mutta usein kuulee parin lopettaneen yhteiset aktit raskauden edetessä. Kyseessä ei ole siis primääri haluttomuus, vaan se on sekundääri, hormonaaliseen ja elämänvaiheeseen liittyvä. Miehen haluttomuus on myös varsin tavallista vaimon raskauden aikana ja varsinkin jos hän pelkää vahingoittavansa äitiä tai lasta yhdynnän seurauksena. Raskaudenaikaisen haluttomuuden salliminen on olennainen osa hoitoa, ja pari itse päättää keskenään rakastelun taajudesta. Äitiysneuvolassa lääkärin on otettava tämäkin asia tahdikkaasti keskusteltavaksi. Vaginaalisen yhdynnän kieltämiselle pitää olla perustelu, kuten cervixiä avaavat supistelut, mutta tämä täytyy myös sanoa odottavalle naiselle selkein sanoin. Loppuraskauden aikana naisen kokema kehon kömpelyys saattaa vähentää kiinnostusta rakastelemiseen. Tyynyjen ja pehmikkeiden käyttö uusien rakasteluasentojen ohella voi olla hyvä ratkaisu. Jälkitarkastuksessa parisuhteen yhteiseen seksiin on syytä ottaa kannustava asenne. Erityisesti on muistutettava liukasteiden käytöstä ja emättimen limakalvojen hoitamisesta tarvittaessa paikallisilla estrogeenivalmisteilla oman hormonitoiminnan palautumiseen saakka. Hoito Naiset kertovat seksuaaliongelmistaan tavallisesti gynekologin vastaanotolla tai muissa paikoissa, joissa käsitellään gynekologisia asioita. On tärkeää kuunnella potilasta ja varsinkin olla mitätöimättä hänen ongelmaansa. Joskus potilas alkaa kertoa omalle lääkärilleen vasta usean vuoden jälkeen luottamuksen synnyttyä isosta ongelmastaan, jota hän ei ole tohtinut aikaisemmin tuoda esiin. Seksuaalinen kipu on tärkeä haluttomuuden aiheuttaja, ja sen syyt ovat usein gynekologisia sairauksia. Kipu nujertaa yleensä aina nautinnon. Gynekologisia potilaita hoitavan lääkärin pitää uskaltaa kysyä aktiivisesti potilaan seksuaalielämästä. Potilas päättää, haluaako hän kertoa intiimeistä asioistaan. Lääkärin velvollisuus on kehittää omia vuorovaikutustaitojaan aiheesta puhumiseen. Kokemuksemme mukaan lyhytkin keskustelu potilaan ongelmasta voi auttaa, kun potilas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Lievät oireet helpottuvat usein puhumalla, ja puhumisen aloittamista helpottaa tuttu ja turvallinen lääkäri. Joskus auttavat yksinkertaiset ohjeet esimerkiksi yhdyntäajankohdan siirtämisestä hetkeen, jolloin molemmat ovat levänneitä. Joidenkin potilaiden kanssa kommunikoidessa sopii suora kysymyksenasettelu, toisille taas tarvitaan vähän pehmentävää johdantoa. Näitä mahdollisia aloituslauseita on taulukossa 1. Lääkärin on hyvä miettiä ja muokata omaan tyyliinsä sopivat sanat. Potilaan on helppo jatkaa vaikeaakin aihetta, kun siihen on annettu mahdollisuus. Jos parin tilanne on jo kaikenlaisen koskettamisen välttämistä ja suhde vaikeiden ristiriitojen sävyttämä, tarvitaan laajempia terapeuttisia interventioita ja aikaa niiden toteuttamiseen, edellyttäen, että parilla on motivaatiota tähän. Haluttomuuden hoitona käytetään seksuaaliterapeuttisia ohjelmia, jotka sisältävät parin haastattelun. Tavallisesti vastaanotolle tulee ensin haluttomampi osapuoli ja hänen jälkeensä haluavampi kumppani. Yleensä on hyvä tavata aluksi molemmat erikseen. Tämän jälkeen istunnot jatkuvat pariterapiana. Hyödyllisiä ovat erilaiset hellyysharjoitukset ja ratkaisukeskeiset interventiot. Tavallisimmin vastaanotto kestää 30 60 minuuttia kerrallaan, yhteensä neljästä kahdeksaan istuntoa. Mistä apua? Lääkäreiden peruskoulutukseen kuuluu valitettavasti varsin vähän seksologiaan liittyvää aihepiiriä. Seksuaalisuuden intiimiys herättää usein työntekijässä ahdistusta tai häpeää, ja siksi aihe on helpompi sivuuttaa kuin kohdata. Haluttomuusongelmissa voidaan tarvita erikoisosaajia. Suomessa on olemassa koulutettuja seksologeja ja seksuaaliterapeutteja, joiden yhteystietoja löytyy Suomen Seksologisen Seuran sivuilta paikkakunnittain osoitteesta www.seksologinenseura.net. Muitakin asiansa osaavia terapeutteja on maassamme niin erilaisissa järjestöissä kuin yksityisvastaanotoilla. Julkishallinnollinen erikoissairaanhoito ei valitettavasti kykene vielä vastaamaan seksologian aihepiirin haasteisiin. 4706
Kirjallisuutta 1 Kontula O, Lottes I. Seksuaaliterveys Suomessa. Tampere: Tammi 2000. 2 Caruso S, Rugolo S, Agnello C, Intelisano G, Di Mari L, Cianci. Fertil Steril 2006;85:1496 501. Epub 2006 Mar 31. 3 Kaplan HS. The Sexual Desire Disorders. Bristol: Brunner/Mazel Inc. 1995. 4 Pauls RN, Kleeman SD, Karram MM. Female Sexual Dysfunction: Principles of Diagnosis and Therapy. CME 2005;3:196 220. 5 Basson R, Brotto LA, Laan E, Redmond G, Hultian WH. Assessement and Management of Women s Sexual Dysfunctions: Problematic Desire and Arousal. J Sex Med 2005;2:291 300. 6 Räsänen M. Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt. Duodecim 2003;47:219 27. 7 Virtanen J. Kliininen Seksologia. Vantaa: WSOY 2001. 8 Berman JR. Physiology of female sexual function and dysfunction. Int J of Impotence Research 2005;17:S44 S51 9 Kontula O, Haavio-Mannila E. Suomalainen seksi. Juva: WSOY 1993. 10 Reinholm M. Kupeitten kuuma vai kadonnut kaipaus? Pikkulasten vanhempien kokemuksia seksielämästä perhekoon kasvaessa. Perheverkko. Väestöliitto. Helsinki: Nykypaino 1999. 11 Weeks GR, Gambescia N. Hypoactive Sexual Desire. New York: WW. Norton & Company 2002. 12 Regan PC, Berscheis E. Lust. London, New Delhi: Sage Publications Inc. Thousand Oaks 1999. 13 Leiblum SR, Rosen RC. Principles and Practice of Sex Therapy. New York: The Guilford Press 2000. 14 Verit FF, Yeni E, Kafali H. Progress in Female Sexual Dysfunction. Urol Int 2006;76:1 10. 15 Davis SR, Guay AT, Shifren JL, Mazer NA. Endocrine aspects of female sexual dysfunction. J Sex Med 2004;1:82 6. 16 Simon J, Braunstein G, Nachtigall L, Utian W, Katz M, Miller S, Waldbaum A, Bouchard C, Derzko C, Buch A, Rodenberg C, Lucas J, Davis S. J Clin Endocrin Metab 2005;90:5226 33. 17 Nappi RE, Wawra K, Schmitt S. Hypoactive sexual desire in postmenopausal women. Gynecol Endocrinol 2006;22:318 23. 18 Position statement of The North American Menopause Society. The role of testeosterone therapy in postmenopausal women. Menopause 2005;12:496 511. 19 Kenemans P, Speroff L. Tibolone: Clinical recommendations and practical guidelines. Maturitas 2005;51:21 8. 20 Bancroft J. The endocrinolgy of sexual arousal. J Endocrinology 2005;186:411 27. Mia Venhola LL, terveyskeskuslääkäri, kliininen seksologi NACS, vaativa erityistaso Myyrmäen terveysasema Pirkko Brusila LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, pari- ja seksuaaliterapeutti Väestöliitto English summary Hypoactive Sexual Desire, HSD Female Sexual Dysfunction, FSD, is categorized as sexual arousal or orgasmic disorders and sexual pain or hypoactive sexual disorder. Lack of sexual desire is common and can be either primary or secondary. In the primary form of HSD, the libido and the desire for sexual activity have decreased but this is not associated with other sexual problems. In the secondary forms of HSD many different physiological, psychological or social factors can be associated with the problem. Female sexual dysfunction is common, and lack of sexual desire is one of the most common reasons for relationship problems. During research interviews, 15 30% of Finnish women admitted experiencing a lack of sexual desire and the figures were as high as 70% in women going through the menopause. Sexual desire generally decreases with age, but may also vary significantly depending upon the individual s current life situation. Issues such as possible changes in a relationship, the woman s own health-related issues or those of her partner, and socioeconomic or cultural-religious issues can be contributing factors. It may be said that a conflict between responsibilities at work and at home is the common factor in sexual dysfunction. In families with small children, up to 40% of the mothers admitted that their sexual drive had decreased significantly compared with the situation prior to pregnancy. Sexual experiences outside of the relationship tend to lead to a decline in sexual desire. Also, a lack of foreplay or ejaculatio praecox can be limiting factors. Several gynaecological diseases e.g. cancers, infertility, vestibulitis etc. can have a negative impact on sexual desire. Physical and psychological factors as well as several medicines can lead to a decline in libido. Determining hormone levels is not usually relevant in HSD treatment, nor does a specific medicine to treat lack of sexual desire exist. Couples suffering from this problem can be helped, but the most important thing is to bring up this issue and discuss it in an understanding and supportive atmosphere. Mia Venhola M.D., General Practitioner, Clinical Sexologist Myyrmäki Health Centre E-mail: mia.venhola@vantaa.fi Pirkko Brusila 4707