AFrikAn AikA JA AJAnlAsku Afrikkalainen elämänrytmi on usein eurooppalaiselle ihmiselle vieras. kyse on siitä, että useiden afrikkalaisten kulttuurien aikakäsitys poikkeaa länsimaisesta. Afrikkalaisesta aikakäsityksestä puhuminen on hankalaa, sillä ei ole olemassa yhtä yhtenäistä afrikkalaista aikakäsitystä. Afrikka on huomattavasti suurempi maantieteellinen alue kuin eurooppa ja alueen eri kulttuurit poikkeavat toisistaan paljon. Perinteinen afrikkalainen aikakäsitys Perinteinen afrikkalainen aikakäsitys kuvataan usein luonteeltaan sykliseksi ajaksi, jossa vuodenkierrot seuraavat toisiaan. Vuosi onkin tärkeä aikayksikkö kaikille maatalousyhteiskunnille, sillä se on myös viljelykausi. Muita tärkeitä syklejä ovat esimerkiksi kuunvaiheet, karjan ja laiduneläinten vuosittaiset vaellukset, päivä ja yö sekä markkinapäivien kierto. Huolimatta elämää rytmittävistä sykleistä samojen tapahtumien ei uskota toistuvan uudestaan ja uudestaan. Pikemmin kuin syklistä afrikkalainen aika on samanaikaista. Nykyhetki, tulevaisuus ja menneisyys ovat läsnä koko ajan, sillä sekä tulevaisuudella että menneisyydellä on merkitystä vain suhteessa nykyhetkeen. Voidaan ajatella, että tulevaisuus on ikään kuin peili menneisyydelle. Tapahtumat jatkuvat tulevaisuudessa, koska ne ovat tehneet niin menneisyydessä. Menneisyyden ja tulevaisuuden samanaikaisuus nykyhetken kanssa mahdollistaa monissa afrikkalaisissa uskonnoissa keskeisen ennustamisen sekä esi-isien ja myyttisten hahmojen esiintymisen erilaisissa rituaaleissa. Afrikkalaista aikakäsitystä on myös kuvattu kaksijakoiseksi. Se sisältää luonnollisen ajan, joka 1
liittyy vuoden kiertoon ja maatalouden tai karjanhoidon sykleihin, sekä sosiaalisen ajan, joka liittyy ihmisen elämään erilaisten siirtymäriittien kautta. Siirtymäriiteistä voit lukea osiosta Ajan filosofiaa, Aikakaudet ja ikäkaudet. Aika on tapahtumia Perinteisen afrikkalaisessa aikakäsityksessä erityisin piirre on sen konkreettisuus. Aika mielletään tapahtumien kestoina ja keskinäisinä suhteina toisin kuin länsimaissa, joissa aikakäsitys on varsinkin mekaanisen kellon keksimisen myötä alkanut perustua numeroihin. Siinä missä me aikataulutamme elämäämme kalenterin ja kellon avulla, on Afrikassa perinteisesti seurattu kuunvaiheita ja muita konkreettisia ajan määreitä. Jokin tapahtuma voi kestää yhtä kauan kuin ruuan kypsyminen. Näin on Suomessakin ennen seurattu aikaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että länsimainen aikakäsitys vaikuttaa jatkuvasti afrikkalaiseen ja varsinkin kaupungeissa eletään kellon ja kalenterin rytmittämää elämää. Afrikkalaisten kirjoituksettomien yhteiskuntien ajanlasku on poikennut huomattavasti Lähi-Idän, Euroopan tai Aasian kirjallisista yhteiskunnista. Aikaa ei ole perinteisesti laskettu vuosissa vaan tapahtumissa, sillä kalentereita ja kirjallista ajanlaskua ei ollut. Vaikka tapahtumista ei ole ollut kirjallisia muistiinpanoja, suullinen perinne ulottunut hyvinkin kauas. Heimon historiassa voidaan luetella jopa 20 hallitsijan hallituskaudet ja niiden tapahtumat. Ihmiset saattavat tietää nimeltä jopa kuusi sukupolvea omia esivanhempiaan. Kuinkakohan moni suomalainen tuntee omat juurensa yhtä hyvin? Aika liikkuu kohti menneisyyttä Toinen perinteiselle afrikkalaiselle aikakäsitykselle tyypillinen piirre on suuntautuminen menneisyyteen. Monissa afrikkalaisissa kielissä kuten esimerkiksi kikujussa voi tulevaisuudesta puhua vain hyvin rajoitetusti. Tulevaisuuten liittyviä verbien aikamuotoja on vähän, kun taas menneisyyteen liittyviä on useita. Tämä ei kuitenkaan estä tulevaisuudesta puhumista tai sen suunnittelua. On sanottu, että afrikkalaisessa aikakäsityksessä menneisyys on todellisempaa ja konkreettisempaa kuin tulevaisuus. Tämä johtuu siitä, että 2
aika abstraktissa mielessä, minuutteina ja sekunteina, ei ole merkityksellistä. Vasta tapahtumat antavat ajalle sisällön. Koska tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, se on merkityksetöntä. Konkreettista merkitystä ihmisen elämässä on vain sellaisilla tulevaisuuden tapahtumilla, jotka ovat jo jollain lailla alkaneet. Esimerkiksi kylvetyn sadon korjuu ja siitetyn lapsen syntymä ovat merkittäviä. Jorubojen ajanlasku Jorubat asuvat pääsääntöisesti Nigerian lounaisosassa, ja he ovat maan suurin etninen ryhmä. Joruboita asuu myös Beninissä, Togossa ja Sierra Leonessa sekä orjakaupan seurauksena Latinalaisessa Amerikassa. Joruboilla on länsimaisen kalenterin lisäksi käytössään nykyään oma kalenteri, joka ammentaa heimon perinteistä. Joruba-kalenterissa viikon pituus on neljä päivää, jotka ovat omistettu neljälle jorubamytologian jumalalle, Shangolle, Ogunille, Obtalalle ja Orunmilalle. Kuukaudessa on seitsemän viikkoa ja vuodessa kaksitoista kuukautta. Kalenterin uusivuosi on 3. kesäkuuta Kalenteri ei todennäköisesti ole kovin vanha. Se on syntynyt Amerikassa elävien jorubojen jälkeläisten tarpeesta korostaa omia juuriaan ja identiteettiään. Nelipäiväisellä viikolla on tosin pidemmät perinteet, sillä se pohjoutuu jorubojen luomismyyttiin ja rytmittää jumalille suoritettavia viikoittaisia palveluksia. Jorubojen vuotuisjuhlat Vuotta rytmittävät vuodenaikojen lisäksi vuotuiset juhlat. Länsi-Afrikassa jorubojen asuinalueilla vuodenaikoja on kaksi: kuivakausi ja sadekausi. Sadekausi kestää suurin piirtein huhtikuusta lokakuuhun. Useimmat jorubojen jumalille omistetut vuotuiset juhlat sijoittuvat sadonkorjuuseen ja sitä seuraavaan aikaan, noin kolmen kuukauden ajanjaksolle kesäkuusta elokuuhun. Siihen aikaan ruokavarastot ovat suurimmillaan, joten ruokaa riittää juhlissa niin ihmisille kuin jumalillekin. Myös muiden länsiafrikkalaisten heimojen tärkeimmät juhlat vietetään useimmiten sadonkorjuun aikoihin. Toinen tärkeä juhlasesonki on kylvöjen aikaan. Silloin esi-isiltä ja jumalilta pyydetään menestystä tulevalle satokaudelle. Esimerkiksi 3
igbo-kansan perinteiset naamiojuhlat, mmanwut, sijoittuvat kylvökauden alkuun ja sadonkorjuuseen. Jorubojen vuotuinen juhlakalenteri ei ole kiinteä, vaan juhlat vaihtelevat kylästä kylään. Esimerkiksi sadonkorjuujuhlalla on jorubojenkin keskuudessa monta eri nimeä ja jokaisen kylän juhliin liittyy omia tapoja ja perinteitä. Egungun Egungun on jorubojen tärkein vuotuinen juhla. Se liittyy sadonkorjuuseen, vuoden vaihtumiseen ja esi-isiin. Juhlaa vietetään touko-kesäkuussa. Sadonkorjuuta ei saa aloittaa ennen egungun-juhlaa, ja ensimmäinen korjattu sato uhrataan esi-isille ja jumalille tulevan vuoden menestyksen takaamiseksi. Egungun on myös salaseura, jonka jäsenet esiintyvät ja tanssivat naamioasuisina egungun-juhlassa ja muissa vuosittaisissa juhlissa sekä hautajaisissa. Egungun-juhla kestää kaksi viikkoa ja se huipentuu rituaaliin, jossa miestanssijat pukevat naamioasut ylleen ja vaipuvat tanssin ja rummutuksen avulla transsiin. Transsin aikana esi-isän henki ottaa tanssijan valtaansa. Rituaalissa esi-isien henget esittävät vuoden aikana tapahtuneita asioita ja punnitsevat yhteisön jäsenten eettisiä ja moraalisia käytöstapoja. Lopuksi henget antavat varoituksia ja neuvoja tulevaa vuotta varten. Tanssija egungun-puvussa. Helinä Rautavaaran museo 4
Egungun-rituaalit ovat hyvä esimerkki esiisien merkityksestä afrikkalaisissa yhteisöissä. Joruboille esi-isät eivät suinkaan ole vain kuolleita sukulaisia, vaan heillä on edelleen aktiivinen rooli yhteisöjen jokapäiväisessä elämässä. Naamiojuhlien tehtävänä on muistuttaa siitä, että ihmisten hyvinvointi edellyttää menneiden sukupolvien kunnioittamista. Monet afrikkalaiset juhlat ovat kulkeutuneet orjakaupan takia Latinalaiseen Amerikkaan. Tämä egungun-puku on kuvattu Bahiassa, Brasiliassa. Helinä Rautavaaran museo. 5
Saderituaalit Sateen merkitys sadolle on kaikkialla maailmassa tärkeä. Erityisesti Afrikan kuivilla alueilla sade ja sadon onnistuminen pyritään varmistamaan erilaisilla rituaaleilla. Nämä rituaalit eivät välttämättä ole jokavuotisia. Saderituaalit ovat hätätapauksessa suoritettuja riittejä. Ne eivät ole luonteeltaan juhlia, kuten vaikkapa Suomessa vietetyt vakkajuhlat, joilla pyrittiin varmistamaan tulevan sadon runsaus. Sade rituaalit liittyvät läheisesti vuodenkiertoon, sillä niihin turvaudutaan, jos sade ei saavu ajallaan. Jorubojen asuinaluilla Länsi-Afrikassa sateet saapuvat yleensä maalis-huhtikuun aikana. Jos ne viivästyvät, vaaditaan erityisiä toimia. Aluksi kylän päällikkö kysyy neuvoja ennustajalta. Jos ennustuksessa näkyy sadetta, jatketaan kärsivällisesti odottamista, mutta jos ei, suoritetaan sateentekorituaali. Gelede Naisen hedelmällisyyttä juhlistavaa gelede-juhlaa vietetään jorubojen keskuudessa sadekauden alkaessa. Juhlassa lepytellään esiäitejä ja yhteisön vanhimpia naisia, joilla on elämän tuottamisen voima. Naisten hedelmällisyys halutaan juhlan avulla suunnata yhteisön hyväksi, jotta sitä ei käytettäisi noituuden välineenä. Gelede-juhlassa tanssijat käyttävät erityisiä gelede-naamioita, joita pidetään pään päällä tanssiasun kanssa. Gelede-naamio muistuttaa patsasta ja se kuvaa imettävää äitihahmoa. Naiseuden merkitys elämää luovana voimana näkyy myös baga-kansan nimba-naamioissa, jotka esittävät tyyliteltyä nais- tai äitihahmoa. Nimbanaamiot esiintyvät vuotuisjuhlissa, joita vietetään peltojen hedelmällisyyden lisäämiseksi, sekä erityisesti häissä. Geleden ja Nimban kaltaisia juhlia on myös muilla Länsi-Afrikan kansoilla. Gelede-patsas kuvastaa naisen hedelmällisyyttä. Helinä Rautavaaran museo 6