Opinnäytetöiden laatiminen HAAGA-HELIAssa

Opinnäytetöiden laatiminen HAAGA-HELIAssa Raportointiohjetyöryhmä Ohje 1.9.2007

Tiivistelmä Opinnäytetyön esityksen päivämäärä Koulutusohjelma Tekijät Merkitse tähän tekijöiden nimet peräkkäin. Kirjoita etunimi ennen sukunimeä ja aakkosta nimet sukunimen alkukirjaimen mukaan. Opinnäytetyön nimi Kirjoita tähän opinnäytetyön pääotsikko. Jos pääotsikko on kaksiosainen, jaa se kahdelle riville seuraavasti: Viestinnän avoimuus julkisuuskriisissä Ryhmä X Sivu- ja liitesivumäärä 20 + 1 Tapaustutkimus: Suomen Hiihtoliitto ry Ohjaajat Merkitse tähän ohjaajien nimet peräkkäin. Kirjoita etunimi ennen sukunimeä. Mainitse ensimmäinen ohjaaja ensimmäisenä. Tämä ohje kertoo, miten laadit johdonmukaisen opinnäytetyön ja miten asettelet sen. Tämä sivu on aseteltu opinnäytetyön tiivistelmälomakkeelle. Ohjeen muut sivut on aseteltu opinnäytetyön muiden osien tapaan, joten käytä tätä tiedostoa työsi pohjana. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun opiskelijat laativat opinnäytetyönsä koulun ohjeistuksen mukaisesti. Tämä ohje koskee HAAGA-HELIAn kaikkien koulutusalojen opiskelijoita. Ohje korvaa HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulussa, Haaga Instituutin ammattikorkeakoulussa ja Helsingin liiketalouden ammattikorkeakou-lussa (HELIA) aiemmin käytössä olleet ohjeet opinnäytetöiden laatimisesta. Tiivistelmässä esitetään keskeiset asiat siten, että lukija ymmärtää tiivistelmän luettuaan, mitä koko opinnäytetyö sisältää. Tiivistelmässä esitetään opinnäytetyön perustietojen lisäksi lyhyesti selvitettävän asian tausta, työn tavoite ja rajaus, työn toteutus ja mahdolliset menetelmät, tutkimuksen tekemisen ajankohta sekä tulokset ja päätelmät. Tiivistelmä on enintään yhden sivun pituinen. Käytä tiivistelmässä asiatyyliä ja ilmaise asiasi tiiviisti ja mahdollisimman objektiivisesti ja selvästi, jotta opinnäytetyön kaikki kohderyhmät ymmärtävät varmasti, mitä työ koskee. Käytä kokonaisia lauseita ja virkkeitä. Jaa teksti kappaleisiin ja erota ne toisistaan ylimääräisellä rivinvaihdolla. Aloita uusi kappale aina kun siirryt uuteen asiaan. Tiivistelmä ei saa sisältää lähdeviitteitä. Käytä tiivistelmässä passiivia tai yksikön 3. persoonaa älä milloinkaan yksikön 1. persoonaa. Asiasanat Merkitse tiivistelmän loppuun asiasanat eli 3 6 sanaa, jotka kuvaavat työsi sisältöä parhaiten. Kirjaa sanat tärkeysjärjestykseen ja muotoile ne niin, että työsi löytyy niiden perusteella Yleisestä suomalaisesta asiasanastosta (YSA).

Abstract Date of presentation Degree programme Authors Group The title of thesis Number of pages and appendices Supervisors Key words

Sisällys 1 Johdanto... 1 1.1 Opinnäytetyön tekeminen harjaannuttaa työelämässä tarvittavia taitoja... 1 1.2 Tutkimustyyppinen tai projektityyppinen opinnäytetyö... 2 2 Työn rakenne ja sisältö... 3 2.1 Kansilehti... 3 2.2 Tiivistelmä... 3 2.3 Sisällys... 4 2.4 Johdanto... 4 2.5 Käsittely... 5 2.6 Pohdinta... 6 2.7 Lähteet... 6 2.7.1 Lähdekritiikki... 6 2.7.2 Lähdeviitteet... 7 2.7.3 Alaviitteet... 13 2.7.4 Lähdeluettelo... 14 2.8 Liitteet... 15 3 Työn ulkoasu... 16 3.1 Kansilehti... 16 3.2 Tiivistelmä... 17 3.3 Sisällysluettelo... 17 3.4 Otsikot... 17 3.5 Teksti... 18 3.6 Taulukot ja kuviot... 18 3.7 Luetelmat... 20 3.8 Lähdeluettelo... 20 3.9 Liitteet... 20 Lähteet... 19 Liitteet Liite 1. Opinnäytetyön rakenteen malli... 20

1 Johdanto HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun opiskelijat laativat opinnäytetyönsä tämän ohjeistuksen mukaisesti. Tämä ohje koskee HAAGA-HELIAn kaikkien koulutusalojen opiskelijoita. Ohje korvaa HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulussa sekä Haaga Instituutin ammattikorkeakoulussa ja Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulussa (HELIA) aiemmin käytössä olleet ohjeet opinnäytetöiden laatimisesta. Jos olet aloittanut opinnäytetyösi viimeistään 31.8.2007, voit valita, sovellatko HAAGA-HELIAssa aiemmin käytössä ollutta ohjetta vai otatko tämän ohjeen käyttöösi. Jos aloitat opinnäytetyösi 31.8.2007 jälkeen, laadi työsi tämän ohjeen mukaisesti. Tämä ohje kertoo, miten laadit johdonmukaisen opinnäytetyön ja miten asettelet työsi. Tämä tiedosto on aseteltu opinnäytetyön tapaan, joten käytä tätä työsi pohjana. Tutustu myös muihin verkkosivuilta löytyviin ohjeisiin. Ohjeista selviää myös, millaista tyyliä ja kieltä sinun kannattaa käyttää, jotta teksti palvelee tavoitettasi ja lukijaa sekä miten käytät Word-ohjelmaa opinnäytetyötä laatiessasi. Tämä ohje pohjautuu HAAGAssa ja HELIAssa käytössä olleisiin ohjeisiin. Ohjeen on laatinut raportointiohjetyöryhmä, johon kuuluivat Tommi Immonen, Juha Lindstedt, Sirke Lohtaja, Helena Mansio, Pirjo Nuotio ja Elizabeth San Miguel. Ohjeen laatimiseen ovat osallistuneet myös Irina Hokkonen, Kristiina Huff, Saija Laitinen, Raisa-Liisa Moilanen, Helena Mustonen, Raija Niemelä, Anja Rosenström, Kati Selvenius, Vuokko Vanhala, Kaija Varjola-Vahvelainen, Anna-Liisa Vitikainen ja Timo Vuorimaa. 1.1 Opinnäytetyön tekeminen harjaannuttaa työelämässä tarvittavia taitoja Opinnäytetyön tekeminen harjaannuttaa opiskelijaa käyttämään taitoja, joita kaikki liikkeenjohdossa ja asiantuntijatehtävissä työskentelevät tarvitsevat. Näitä taitoja ovat esimerkiksi tiedonhankinta, tiedon kriittinen arviointi, luova ongelmanratkaisukyky ja toiminta luotettavan tiedon perusteella. Opinnäytetyö on ammattikorkeakouluopinnoista annetun asetuksen (352/2003) säätämä osa ammattikorkeakouluopintoja. Työn laajuus on HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulussa 15 opintopistettä, johon sisältyy yksilöllinen työskentely sekä osallistuminen menetelmäohjaukseen ja seminaariin. 1

Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan ammattiopintoihin liittyvässä käytännön asiantuntijatehtävässä (Asetus ammattikorkeakouluista 352/2003). Opinnäytetyön suunnittelu, laatiminen ja esittäminen perehdyttävät opiskelijan oman alansa tiedontuottamisprosessiin. Opinnäytetyö on näyte itsenäisestä, pitkäjännitteisestä työskentelystä, aiheeseen perehtymisestä ja käytetyn menetelmän hallitsemisesta. Tavoitteena on, että opiskelija oppii hankkimaan tietoa, käsittelemään ja muokkaamaan sitä itsenäisesti, esittämään työnsä tulokset selkeästi ja johdonmukaisesti sekä arvioimaan omaa ja toisen työtä. Opiskelija osoittaa valmiutta itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun sekä työn organisointiin. Hän osaa käyttää aiheensa kannalta tarkoituksenmukaista lähdeaineistoa. Opiskelija oppii jäsentämään omat ajatuksensa ja saa kokemusta määrämuotoisen raportin kirjoittamisesta. Tehdessään opinnäytetyötä opiskelija oppii tuottamaan ammatillisesti käyttökelpoista tietoa. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä korostuu työelämälähtöisyys ja tulosten sovellettavuus käytännön ongelmatilanteisiin. Tavoitteena on ammatillisen kasvun lisäksi se, että opiskelija voi hyödyntää työtään esimerkiksi työnhaussa ja tulevissa tehtävissään. Valmis opinnäytetyö on julkinen ja sitä säilytetään kirjastossa. Valmis opinnäytetyö sisältää opettajien antaman arvion työstä, joten se on opinnäytetyön lailla julkinen. Ohjaaja liittää työhön arviointilausunnon ennen työn sitomista. Liike- tai ammattisalaisuuksia sisältävä materiaali jätetään tausta-aineistoksi, jota ei arvioida. Tutustu asiaan liittyvään tarkempaan ohjeistukseen, joka on verkkosivuilla kohdassa Opinnäytetyö. 1.2 Tutkimustyyppinen tai projektityyppinen opinnäytetyö HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun opinnäytetyö voi olla tutkielma, tuotekehitystyö, tapahtuma tai koulutus-, suunnittelu- tai kehityshanke. Opinnäytetyö on tutkimustyyppinen tai projektityyppinen eli toiminnallinen. Tutkimustyyppisessä opinnäytetyössä opiskelija tutkii jotakin asiaa ja laatii tutkimuksestaan raportin. Projektityyppisessä opinnäytetyössä opiskelija valmistaa jonkin tuotoksen ja kuvaa tuotoksen valmistumisen raportissa. Opinnäytetyön pituus on 40 60 sivua ilman liitteitä, pari- ja ryhmätyössä 60 100 sivua. Projektityyppisessä opinnäytetyössä raportin vähimmäispituus on 20 sivua. Opinnäytetyön rakenteen malli on liitteenä 1. 2

2 Työn rakenne ja sisältö Opinnäytetyöhön liittyy aina kirjallinen raporttiosuus, jossa on johdanto, viitekehys, prosessinkuvaus ja pohdinta. Opinnäytetyö ja muut Haaga-Helian raportit sisältävät aina tiivistelmän. Työ alkaa johdannolla ja päättyy pohdintaan, joista silmäilijä näkee helposti, mitä kirjoittaja aikoo tehdä ja mihin hän päätyi. Työelämän edustajille riittää yleensä tiivistelmän ja yhteenvedon tarjoama tieto, joten huolehdi etenkin niiden ymmärrettävyydestä. Raportti jakaantuu pää- ja alalukuihin, joiden sisältö määräytyy aiheen ja työmenetelmien mukaan. Etene johdonmukaisesti ja jaa teksti kappaleisiin. Käytä lähteitä referoiden ja merkitse niistä saadut tiedot lähdeviitteillä. Tässä luvussa kerrotaan, miten laadit johdonmukaisen raportin, joka palvelee kaikkia kohderyhmiään, niin opiskelijoita ja opettajia kuin työelämänkin edustajia. 2.1 Kansilehti Liitä opinnäytetyön alkuun kansilehti. Kirjaa kansilehden sisältämät tiedot Internetin hakukoneita varten myös kohtaan Tiedosto > Ominaisuudet. Opinnäytetyön kansilehti poikkeaa hieman muiden raporttien kansilehdistä. Merkitse opinnäytetyön kansilehteen koulun logo työn otsikko työn laatijan nimi tai laatijoiden nimet asiakirjatyyppi eli opinnäytetyö koulutusohjelman nimi työn valmistumisvuosi. Muokkaa otsikkoa työsi valmistuttua tarvittaessa niin, että otsikko vastaa varmasti työsi sisältöä ja kuvaa sitä hyvin. 2.2 Tiivistelmä Laadi opinnäytetyöhön aina tiivistelmä. Tiivistelmä on yhden sivun mittainen, ja se sijoitetaan kansilehden jälkeen ennen sisällysluetteloa. Tiivistelmä on työn luetuin osa, joten sen kirjoittamiseen on syytä paneutua. Tiivistelmä on johdonmukainen kokonaisuus, josta ilmenee 3

koko työn keskeinen sisältö. Tiivistelmä ei saa sisältää lähdeviitteitä. Käytä tiivistelmässä passiivia tai yksikön 3. persoonaa älä milloinkaan yksikön 1. persoonaa. Tiivistelmässä esitetään lyhyesti selvitettävän asian tausta työn tavoite ja rajaus työn toteutus ja mahdolliset menetelmät ajankohta tulokset ja päätelmät. Merkitse opinnäytetyön tiivistelmän loppuun 3 6 asiasanaa, jotka kuvaavat työsi aihetta ja sisältöä parhaiten. Käytä kuvailuun Yleisestä Suomalaisesta Asiasanastosta (YSA) löytyviä asiasanoja. Kirjaa sanat tärkeysjärjestykseen. Sanasto on Internetissä osoitteessa http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/. Opinnäytetyöhön liitetään englanninkielinen tiivistelmä suomenkielisen jälkeen. Löydät verkkosivujen opinnäytetyötä koskevasta kohdasta tietoa siitä, miten käännät tekstin englanniksi. 2.3 Sisällys Liitä opinnäytetyöhön myös sisällysluettelo. Sisällysluettelo tulee tiivistelmän jälkeen. Sivun otsikko on Sisällys. Sisällysluettelosta näkee yhdellä silmäyksellä työn rakenteen ja eri osien väliset keskinäiset suhteet, joten siitä on helppo tarkistaa päälukujen ja alalukujen järjestys ja tasapaino. Numeroi pää- ja alaluvut. Pääluvut alkavat vasemmasta marginaalista ja alaluvut sisennetään. Jos teet alalukuja, tee niitä vähintään kaksi. Jos esimerkiksi otsikoit lukuun 2 alaluvun 2.1, sinun tulee otsikoida sen lisäksi vähintään toinen alaluku 2.2. Vältä nelitasoisia alalukuja. Jotta työn kokonaiskuvan ja rakenteen oivaltaminen on mahdollisimman helppoa, numeroi kaikki tekstissä käytetyt otsikot. Merkitse sisällysluetteloon vain numeroidut otsikot. 2.4 Johdanto Aloita teksti johdannolla. Johdannolla on kaksi päätehtävää: se virittää lukijan kiinnostuksen ja antaa lukijalle alustavat tiedot käsiteltävästä asiasta. Tee johdannosta tiivis ja mielenkiintoinen. Johdanto on onnistunut, kun lukija ymmärtää sen luettuaan, mitä raportti koskee. 4

Aluksi johdannossa esitellään lyhyesti selvitettävän asian taustaa ja autetaan lukijaa hahmottamaan, mihin laajempaan kokonaisuuteen käsiteltävä aihe mahdollisesti liittyy. Johdannossa voidaan lukijan mielenkiinnon saavuttamiseksi myös kyseenalaistaa jokin vanha tieto tai käsitys kyseisestä asiasta. Tekijä voi kertoa myös, miksi aihe on tärkeä, ajankohtainen tai muutoin kiintoisa. Opinnäytetyön johdannosta pitää helposti selvitä, mitkä ovat projektityyppisen työn tavoitteet ja alatavoitteet ja tutkimustyyppisen työn tutkimusongelmat ja alaongelmat, miten tekijä rajaa aiheensa sekä mitä tekniikkaa tai menetelmiä hän käyttää. Johdannossa voi esitellä mahdollisen toimeksiantajan ja työn keskeiset käsitteet sekä mainita olennaiset työn rakennetta kuvaavat seikat. Rakenteen kuvaus ei saa olla sisällysluettelon toistamista, vaan sen tulee syventää sisällysluettelon otsikoita. Johdanto kirjoitetaan lopulliseen muotoonsa vasta viimeiseksi, kun työn tulos on jo selvillä, vaikka tuloksia ei johdannossa kerrotakaan. Tekijän kannattaa kuitenkin kirjoittaa jo työn alussa alustava johdanto, sillä se auttaa työn hahmottamisessa. Hyvä johdanto on lyhyt, opinnäytetyössäkin vain 2 4 sivua. 2.5 Käsittely Johdannon jälkeen tulee käsittelyosa, joka koostuu viitekehyksestä ja empiirisestä osasta. Viitekehys muodostaa työn teoreettisen taustan. Se pohjautuu aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja aikaisempiin tutkimuksiin ja liittää työn johonkin yleisempään ilmiöön tai laajempaan kokonaisuuteen. Jos työn ymmärtämisen kannalta keskeisiä käsitteitä ei ole esitelty johdannossa, se tulee tehdä käsittelyosassa. Käsitteet määritellään osana jotain tunnettua ja vakiintunutta, asiantuntijoiden hyväksymää, käsitejärjestelmää. Tällä varmistetaan, että esimerkiksi käsitteet liikeidea ja ammattipätevyys ymmärretään samalla tavoin. Teoria tai teoriat on aina esitettävä riittävän tarkasti ja lisäksi on osoitettava, miten teoria liittyy työn empiiriseen osaan. Viitekehyksen jälkeen käsitellään empiirinen eli kokemuksellinen osa, joka kuvaa tekijän omaa tuotosta. Tutkimustyyppisissä töissä empiirinen osa jakaantuu neljään osaan: aineiston käsittelyyn, menetelmien esittelyyn, tuloksien kuvaukseen ja tulkintaan. Projektityyppinen työ sisältää vastaavasti suunnitelman, toteutuksen, tulokset sekä arvioinnin. Esitä tulokset ongelmien esittämisjärjestyksessä. Kukin osa tulee raportoida niin yksityiskohtaisesti, että lukija 5

pystyy ymmärtämään, mitä tekijä on tehnyt, miten hän on sen tehnyt ja mitä hän on saanut tulokseksi. Projektityyppisen työn raportin tulee olla niin tarkka, että lukija pystyisi tekemään tuotoksen raportin sisältämän tiedon perusteella. 2.6 Pohdinta Lukijat ja ennen kaikkea työelämän edustajat ovat kiinnostuneita pohdinta- eli tarkasteluosuudesta, joka sisältyy kaikkiin raportteihin. Se kokoaa kuvaillen työn päätulokset ja niistä tehtävät päätelmät. Siinä tarkastellaan tulosten merkitystä, luotettavuutta ja arvoa teoriaan ja käytäntöön verrattuna. Pohdintaosuudessa edetään tulosten yksityiskohdista yleiseen pohdintaan. Pohdintaosuus on hyvä aloittaa viittaamalla työn tavoitteeseen ja päätarkoitukseen, minkä jälkeen todetaan kokoavasti päätulokset. Osuuden tulee osoittaa, miten työssä onnistuttiin ratkaisemaan ongelmat. Tässä voi mainita niistä ristiriitaisuuksista tai muista vastaavista asioista, joita kirjoittaja on työtä tehdessään huomannut. Pohdintaosuudessa on hyvä näkyä, mitä ja millaisia rajoituksia käytettyyn tutkimusmenetelmään liittyi ja miten menetelmiä pitäisi jatkotutkimuksia varten mahdollisesti kehittää. Pohdintaosuudessa tulisi selostaa myös sitä, miten tutkimus lisäsi tietoa tutkittavalla alueella ja missä määrin tulokset ovat yleistettävissä. Osuudessa annetaan usein suosituksia ja soveltamisesimerkkejä siitä, miten ja mitä tutkimustuloksia voidaan hyödyntää käytännössä. Myös toimenpidesuositukset ja jatkotutkimusaiheet voi esittää pohdintaosassa. 2.7 Lähteet Työn viitekehys perustuu lähteistä saatuihin tietoihin. Tavallisimmin käytettyjä lähteitä ovat tutkimukset, kirjat, artikkelit, haastattelut, Internet, asiantuntijaseminaarien luennot sekä yritysten, yhteisöjen tai julkisen sektorin tuottamat raportit ja muut dokumentit sekä haastattelut. Kaikki käytetyt lähteet merkitään sekä tekstiin että työn loppuun tulevaan lähdeluetteloon. Näin lukija voi tarkastaa, mistä esitellyt tiedot on saatu. Lisäksi hän pystyy tietojen avulla arvioimaan työn laatua ja luotettavuutta. 2.7.1 Lähdekritiikki 6

Kirjallisten töiden yhtenä tavoitteena on, että opiskelija harjaantuu käyttämään oman alansa lähteitä sekä arvioimaan niiden luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta juuri kyseisen työn kannalta. Tärkeitä luotettavuuden mittareita ovat lähteen kirjoittajan ja julkaisijan tunnettuus ja asiantuntijuus. Lähteen uskottavuutta ja objektiivisuutta kannattaa arvioida myös sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen teksti on laadittu. Niinpä esimerkiksi yrityksen mainos- ja markkinointimateriaali ei täytä tutkimuksellisen työn lähteille asetettuja objektiivisuuden kriteereitä. Luotettava lähde on ajantasainen, joskaan lähdettä ei aina voi arvioida pelkästään iän perusteella. Jokaisella tieteen alalla on myös klassikoita, jotka ovat säilyttäneet arvonsa vuosikymmenestä, jopa vuosisadasta toiseen. 2.7.2 Lähdeviitteet Kirjoittaja osoittaa lukijalle lähdeviittein, milloin hän viittaa muiden teksteihin ja milloin hän lainaa niitä. Lähdeviitteitä käyttämällä kirjoittaja erottaa lähteiden tiedot omista tiedoistaan ja näkemyksistään. Jos tekijä esittää muiden ajatuksia ja tekstiä lähdettä mainitsematta, hän syyllistyy plagiointiin eli kirjalliseen varkauteen. Tämä ja muut vilpilliset menettelyt on määritelty ja seuraukset kerrottu erillisessä ohjeessa, joka löytyy verkkosivujen opinnäytetyötä koskevassa kohdassa. Lähdeviitteiden merkitseminen on myös luotettavuuskysymys: niiden avulla lukija voi tarkistaa, että tiedot pitävät paikkansa ja että lähteitä on käytetty oikein. Lähdeviitteiden avulla lukija voi lisäksi punnita kulloinkin käytetyn lähdetiedon arvon. Lähteiden merkinnässä käytetään eri tieteissä erilaisia tapoja. Lähdeviite merkitään niin, että lukija ymmärtää helposti, mikä teksti pohjautuu johonkin lähteeseen ja mikä puolestaan työn kirjoittajan omiin näkemyksiin. Lähdeviitteen on aina oltava mahdollisimman lyhyt, jotta se ei häiritse lukemista, mutta kuitenkin niin informatiivinen, että käytetty lähde löytyy lähdeluettelosta helposti. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon välillä täytyy olla tiukka vastaavuus, jolloin lähde löytyy luettelosta kirjoittajan tai julkaisijan nimen mukaan aakkostettuna. HAAGA-HELIAssa käytetään vain tekstiviitteitä eli tekstin sisään merkittyjä lähdeviitteitä. Merkitse lähteet sulkuihin yleistä nimi-vuosijärjestelmää käyttämällä eli Harvardin järjestelmän mukaisesti. Merkitse sivunumerot vuosiluvun perään aina, jos et viittaa koko teokseen. Erota vuosiluku sivunumerosta pilkulla. Lähdeviite merkitään lainatun tai referoidun tiedon jälkeen. 7

Seuraavaksi on lueteltu tavallisimpia esimerkkejä. Esimerkit on sisennetty havainnollistamisen vuoksi. Esimerkki 1. Viittaus yhteen virkkeeseen Jos referoit lähdettäsi yhden virkkeen verran, merkitse viite sulkeisiin ennen loppupistettä. Vaikka tehtyjen tutkimusten pohjalta näyttääkin siltä, että mielialan vaikutus tyytyväisyyteen on kohtalaisen pieni, kannattaa sen vaikutus silti huomioida asiakastyytyväisyystutkimuksia tehtäessä (Grönroos 2001, 112 113). Esimerkki 2. Viittaus moneen virkkeeseen Jos referoit lähdettäsi useamman kuin yhden virkkeen verran, sijoita viite viimeisen virkkeen päättävän pisteen jälkeen. Piste on siis virkkeen lopussa ja viitteen jälkeen sulkeiden sisällä. Yritykset, jotka sopeuttavat liikaa toimintaansa asiakkaiden tarpeiden mukaan, ajautuvat ennen pitkää toimimaan asiakkaiden armoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että yritys ajautuu erilaisiin tilanteisiin asiakkaiden mukana ilman selkeää omaa tahtoa. (Storbacka & Lehtinen 1997, 17.) Esimerkki 3. Suora lainaus Suoria lainauksia kannattaa käyttää säästeliäästi, jotta niiden teho säilyy. Lainattuja asioita ei pidä irrottaa asiayhteydestään. Lyhyt suora lainaus merkitään aina lainausmerkkien - - sisään. Lainaus on lyhyt, jos se on omassa tekstissäsi enintään kolmen rivin mittainen. Suoran lainauksen on oltava täsmälleen samassa muodossa kuin alkuperäisessä tekstissä. Jos lainaamasi teksti on pitkä, sisennä sitä yhden sarkaimen verran ja pienennä teksti pistekokoon 10. Sisentäminen osoittaa, että kysymyksessä on suora lainaus, joten älä käytä silloin lainausmerkkejä. Tekstistä pitää siis aina käydä ilmi, mikä on tutkijan omaa, mikä toiselta saatua, olipa tämä muualta saatu sitten suoraa lainaa, tiivistävää referointia tai toisen tekstin omin sanoin sanomista (parafraasi). Varsin yleistä on, että kokemattomat kirjoittajat sijoittavat kappaleen loppuun lähdeviitteen, mahdollisesti jopa nipun kirjoittajien nimiä, erittelemättä, mikä osa kappaleen sisällöstä perustuu mihinkin lähteeseen tai mikä on kirjoittajan omaa panosta. Tämä epätarkka menettely ei täytä täsmällisen ja luotettavan viittaustavan vaatimuksia. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, 322.) Esimerkki 4. Yksi tekijä 8

Merkitse kirjoihin ja lehtien artikkeleihin lähdeviitteeseen tekijän tai kirjoittajan sukunimi, julkaisuvuosi ja sivunumerot, jolta tieto löytyy. (Lotti 2001, 65.) (Kauppinen 2002, 38.) Esimerkki 5. Kaksi tekijää Jos viittaat tekstiin, jolla on kaksi tekijää, mainitse aina molempien tekijöiden nimet kaikkialla tekstissä. Jos nimet ovat juoksevassa tekstissä, yhdistä ne ja-konjunktiolla. Sulkeiden sisällä olevat nimet yhdistetään &-merkillä. Merkitse nimet siinä järjestyksessä kuin ne esiintyvät teoksen kannessa, vaikkeivät ne olisikaan aakkosjärjestyksessä. (Aula & Heinonen 2002, 31.) Aulan ja Heinosen (2002, 31) mukaan Esimerkki 6. Tekijöitä kolme tai useampia Jos tekijöitä on 3 5, luettele ne kaikki, kun mainitset lähteen ensimmäisen kerran. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 322.) Kun mainitset lähteen myöhemmin uudelleen, merkitse viitteeseen vain ensimmäinen tekijä ja lyhenne ym. (Hirsjärvi ym. 2001, 322.) Jos tekijöitä on 6 tai useampia, käytä lyhyttä merkintää aina, myös ensimmäistä kertaa lähteen mainitessasi. (Lonka ym. 2001, 15.) Esimerkki 7. Useampi kuin yksi lähde usealta tekijältä Lähdeviitteessä voidaan viitata myös useampaan kuin yhteen lähteeseen. Merkitse siinä tapauksessa lähteet sulkeisiin aakkosjärjestyksessä. Erota julkaisut toisistaan puolipisteellä. (Grönroos 2001, 112; Sillanpää 2002, 156.) 9

Esimerkki 8. Kaksi lähdettä yhdeltä tekijältä Jos samalta kirjoittajalta on kaksi lähdettä samalta vuodelta, erota lähteet liittämällä vuosilukuun pieni kirjain. (Kauppinen 2003a, 48; Kauppinen 2003b, 118.) Esimerkki 9. Lähteenä teksti, jonka tekijää ei tiedetä Jos lähteenä käytetyn julkaisun kirjoittaja ei ole tiedossa, viittaa julkaisun tai julkaisijan nimeen. (Vitriini 5/2005, 9.) (Keskuskauppakamari 2007, 12.) Esimerkki 10. Lähteenä teksti, jossa viitataan toiseen tekstiin Pyri aina hakemaan tietosi alkuperäisestä lähteestä. Jos et löydä alkuperäistä lähdettä, joudut käyttämään sekundäärilähdettä eli lähdettä, jossa viitataan alkuperäiseen lähteeseen. Viittaa silloin käyttämääsi lähteeseen eli sekundäärilähteeseen. Naukkarisen tutkimuksessa selvisi, että opintolaina ei ole suosittu vaihtoehto. (Virtanen 2005, 123.) Naukkarinen (2004, teoksessa Virtanen 2005, 234) esittää, että opintolainan suosion kasvattamiseen on useita mahdollisuuksia. Ensinnäkin Esimerkki 11. Lähteenä verkkosivut Internet-lähteeseen viitataan yleensä samoin kuin painettuihin lähteisiinkin: viitteeseen merkitään kirjoittajan, julkaisijan tai julkaisun nimi ja vuosi, jos se on tiedossa. Merkitse myös sivunumero, jos viittaat pdf-tiedostoon tai vastaavaan. Jos viittaat useaan saman julkaisun tai julkaisijan lähteeseen, erota lähteet toisistaan kirjaimin. (Lehtinen 2006.) (Finnair Oyj 2007a.) (Finnair Oyj 2007b.) (Tilastokeskus.) Esimerkki 12. Lähteenä Internet-artikkelit 10

Jos Internet-artikkeli on ulkoasultaan samanlainen kuin painettu artikkeli ja jos siinä on lisäksi ISBN- tai ISSN-numero, viittaa siihen kuten painettuun artikkeliin. Jos et tiedä artikkelin kirjoittajan nimeä, viittaa artikkelin julkaisijaan. Merkitse lähdeluetteloon vain sellainen osoite, joka johtaa sellaisenaan lähteenä käyttämääsi dokumenttiin. http://www.kka.fi/julkaisut_tkteksti.lasso?id=1056 http://www.kka.fi/pdf/julkaisut/kka_207.pdf Älä merkitse lähdeluetteloon koskaan osoitetta, joka johtaa dokumenttiin vain tietyn osoitteen kautta. Tällaiset osoitteet ovat usein hyvin pitkiä ja ne sisältävät erikoismerkkejä. Jos viittaat tietokantaan, merkitse lähdeluetteloon vain domainin eli tietokannan päätason osoite. Ei näin: https://helka.linneanet.fi/cgi-bin/pwebrecon.cgi? LANGUAGE=Finnish&SL=None&CNT=50& Search%5FArg=rantanen &Search%5FCode=NAME%5F&PID=7205&BROWSE =2&HC=1&SID=1 Vaan näin: https://helka.linneanet.fi Esimerkki 13. Lait Lainsäädäntöön viitataan siten, että teksti on löydettävissä esimerkiksi Finlexistä. Laista ilmoitetaan aina säädöksennumero ja säätämisvuosi, esimerkiksi Laki työriitojen sovittelusta (420/1962). Jos lakia on muutettu sen säätämisen jälkeen ja viitataan nimenomaan muutettuun pykälään, mainitse muutospäivä. Lakiviittaukset muodostuvat seuraavista tiedoista, jotka esitetään seuraavassa järjestyksessä: Lain nimi, esim. Avioliittolaki 13.6.1929 (AL). Kerro lyhenne, jos se on yleisesti käytössä. Lain säätämispäivä 13.6.1929/234 tai 1929/234 Luku, esim. 2: Pykälä, esim. 1 Momentti, jos momentteja on enemmän kuin yksi Pykälän muutoksen ajankohta ja muutosnumero sulkuihin. 11

Jos viittaat avioliittolain 2. luvun 1 pykälän 1 momenttiin, jota on muutettu 16.4.1987 lailla numero 411, merkitse tekstiin lyhyt tai pitkä viittaus seuraavasti: AL 2:1.1 (16.4.1987/411), Si 201 AL 2 luvun 1 1 mom (16.4.1987/411), Si 201. Si 201 kertoo, mistä lakikirjan kohdasta avioliittolaki löytyy. Lakikirjassa lait on asiayhteyden mukaan kerätty saman otsikon alle, esimerkiksi siviilioikeus, yritysoikeus tai rikosoikeus. Si tarkoittaa lakikirjan siviilioikeuden osastoa, johon kaikki kyseiset alan säädökset on kerätty yhteen. 201 tarkoittaa, että avioliittolaki on tuon osaston ensimmäinen laki. Lain sijaintipaikan voit tarkistaa lakikirjasta. Lähdeluetteloon merkitset näin: Avioliittolaki 13.6.1929/234. Jos viittaat lakiin toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi, merkitse tekstiin lyhyt tai pitkä viittaus seuraavasti: Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi 5. luvun 13c (21.7.2006/700), So 610. Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi 5:13c. (21.7.2006/700), So 610. Lähdeluetteloon merkitset näin: Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/76). Lain alkuperäinen antopäivä ilmaistaan, kun viittaat kyseiseen lakiin yleensä; muutospäivä ilmaistaan, kun viitataan muutettuun pykälään. Tekstin sisällä viittaus näyttää tältä: Rikoksen tekemiseen käytetty esine voidaan tuomita valtiolle menetetyksi silloin, kun rikoksen tekeminen on ollut tahallista (RL 2:16.1, Ri 101) tai (RL 2 luku 16 1 mom, Ri 101). Osakeyhtiön osakkaat eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön velvoitteista (OYL1:1.2, Yr 103) (tai Osakeyhtiölaki 1 luku 1 2 mom, Yr 103). Lähdeluetteloon merkitset Rikoslaki 19.12.1889 ja Osakeyhtiölaki 734/78. 12

Esimerkki 14. Asetukset ja komiteanmietinnöt Komiteanmietintöjä käytetään, kun tutkimuksessa viitataan yhteiskunnallisten lähtökohtien perusteluihin. Asetus-sana voidaan korvata A-kirjaimella. Opinnäytetyö kuuluu myös ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin (Asetus ammattikorkeakouluista (352/2003) 3 luku 4 1 mom (16.6.2005/423). Lähdeluetteloon merkitset: Asetus ammattikorkeakouluista (352/2003) Kun kuulustellaan alaikäistä henkilöä, on otettava huomioon huoltajien oikeus olla läsnä kuulustelussa. Siinäkin tapauksessa, kun vanhemmat asuvat erillään, on kummallekin huoltajalle varattava mahdollisuus läsnäoloon kuulustelussa. (EOA 1994, 57 58.) Jos keittiötyöntekijällä on tulehtunut haava kädessään, hän ei saa käsitellä pakkaamattomia elintarvikkeita (Asetus elintarvikehygieniasta 852/2004/EY). Opettajankoulutuksen kehittämistoimikunnan mietinnön (1989:26) mukaan. Esimerkki 15. Asiantuntijahaastattelu ja henkilökohtainen tiedonanto Viittaa haastatteluun tai muuhun henkilökohtaiseen tiedonantoon sukunimellä, etunimen alkukirjaimella tai -kirjaimilla sekä mahdollisimman tarkalla päivämäärällä. Näin viitataan esimerkiksi kirjeitse tai puhelimitse saatuihin tietoihin, luentomuistiinpanoihin, sähköpostiviesteihin tai keskusteluihin. (Laakso-Manninen, R. 14.3.2007.) 2.7.3 Alaviitteet Alaviitteissä voidaan antaa sellaisia lisätietoja, jotka eivät olennaisesti kuulu asian selvittelyyn, mutta jotka valaisevat jotakin yksityiskohtaa, tai antavat muuten asiaan liittyvää tärkeää lisätietoa. Varsinaisen tekstin on kuitenkin oltava aina ymmärrettävissä ilman alaviitteitäkin. Alaviitteisiin voidaan kirjoittaa esimerkiksi käännöksen alkuperäisteksti tai jokin matemaattinen kaava. Alaviitteisiin voidaan sijoittaa myös numerotietoja, jotka liiaksi rikkoisivat tekstin 13

yhtenäisyyttä. Alaviitteissä kirjoittaja voi myös luonnehtia ja arvioida käyttämiään lähteitä, jos hän katsoo niiden joissakin kohdissa merkittävästi poikkeavan yleisestä tyypistä tai sisältävän metodiselta kannalta jotakin erityisen kiinnostavaa. Sen sijaan viitemerkintöinä alaviitteitä ei HAAGA-HELIAssa käytetä. 2.7.4 Lähdeluettelo Lähdeluettelon tehtävänä on antaa lukijalle tarkat tiedot siitä, mistä työn aineisto on saatu. Lähdeluettelon avulla lukijan on mahdollista hakea asiasta lisätietoja sekä tarkistaa tietojen paikkansapitävyys ja arvioida työn laatua. Sijoita lähdeluettelo työsi loppuun ennen liitteitä. Sivun otsikko on Lähteet. Aakkosta lähteet lähteen ensimmäisen sanan alkukirjaimen mukaan. Älä erottele painettuja ja painamattomia lähteitä. Lähdeluetteloon merkitään vain ne lähteet, joihin tekstissä viitataan. Kirjasta merkitään lähdeluetteloon tekijä tai tekijät julkaisuvuosi kirjan nimi painos, jos se ei ole ensimmäinen julkaisusarja, jos teos on ilmestynyt jossain sarjassa kustantaja ja kustantajan kotipaikka. Artikkelista merkitään lähdeluetteloon kirjoittajan nimi artikkelin ilmestymisvuosi otsikko lehden nimi lehden vuosikerta aikakauslehden numero ja sanomalehden osasto ja päivämäärä sivut, joilla artikkeli on. Sähköisestä lähteestä merkitään lähdeluetteloon 14

kirjoittajan (tai julkaisijan tai julkaisun nimi) julkaisu- tai päivitysajankohta sen sivun otsikko, johon viittaat osoite, josta lainaus on luettavissa viittauksen ajankohta eli päivä, jolloin tutustuit viittaamaasi tietoon. Kokoomateoksen eli toimitetun teoksen artikkelista merkitään artikkelin kirjoittajan nimi, painovuosi, artikkelin nimi, teoksen toimittajat, teoksen nimi, sivut, joilla artikkeli on, kustantaja ja kustantajan kotipaikka. Asiantuntijahaastattelusta ja henkilökohtaisesta tiedonannosta merkitään haastatellun nimi, vuosi, haastatellun asema organisaatiossa, organisaation nimi, paikkakunta ja haastattelun tai tiedonannon päivämäärä. Sähköisestä lähteestä merkitään asiasana, julkaisuvuosi, jos se on mainittu, otsikko tai artikkelin nimi, (julkaisun nimi, vuosikerta ja numero), Internet-osoite ja päivämäärä. Internet-lähteestä kannattaa aina ottaa itselle kopio. Älä alleviivaa Internet-osoitetta lähdeluetteloon. EY-säädöksistä merkitään lähdeluetteloon säädöksen julkaisutiedot Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (Euroopan unionin virallinen lehti, lehden numero, julkaisupäivä, sivunumerot). 2.8 Liitteet Liitteet tulevat työn loppuun. Sijoita liitteiksi kaikki sellainen aines, johon joudut viittaamaan tekstissä, mutta jota ei tarvitse esittää tekstissä sellaisenaan. Liitteitä voivat olla esimerkiksi aineiston hankkimiseksi käytetty kyselylomake ja sen saate, asiakirja, sopimus sekä suuri taulukko tai kuvio. Liitteet eivät saa olla raportin irrallisia lisiä, vaan jokaiseen liitteeseen on viitattava tekstissä. 15

3 Työn ulkoasu Asettele kansilehti, tiivistelmä, sisällysluettelo ja lähdeluettelo tämän ohjeen sisältämien mallien mukaisesti. Asettele kaikki raportit seuraavasti: ylämarginaali 2 cm, alamarginaali 2 cm vasen marginaali 2 cm ja sidontareunus 2 cm, oikea marginaali 1,5 cm riviväli 1,5 ylätunnisteen etäisyys sivun yläreunasta 1 cm päälukujen otsikoiden kirjasin Garamond 15 pt pienaakkosin ja lihavoituna pääluvun otsikon alle 1 tyhjä rivi muiden otsikoiden kirjasin Garamond 12 pt pienaakkosin ja lihavoituna tekstin kirjasin Garamond 12 pt. Aloita teksti vasemmasta marginaalista. Käytä aina tavutusta ja liehureunaa. Lisää sivunumero alatunnistealueen keskelle. Sivunumerointi alkaa johdannon ensimmäisestä sivusta ja jatkuu työn loppuun saakka. 3.1 Kansilehti Käytä kansilehden pohjana tämän ohjeen kansilehteä. Asettele kansilehti seuraavasti: työn otsikko: 15 pt lihavoituna, 9 cm yläreunasta työn laatijan nimi tai laatijoiden nimet: etunimi ennen sukunimeä, sukunimen alkukirjaimen mukaan aakkostettuna peräkkäin 12 pt, 11,5 cm yläreunasta asiakirjatyyppi eli opinnäytetyö: 12 pt, 25 cm yläreunasta, 9,2 cm vasemmasta marginaalista koulutusohjelma: 12 pt, 25,7 cm yläreunasta, 9,2 cm vasemmasta marginaalista opinnäytetyön valmistumisvuosi: 12 pt, 26,5 cm yläreunasta, 9,2 cm vasemmasta marginaalista. 16

Kuvio 1. Malli opinnäytetyön kannesta 3.2 Tiivistelmä Käytä tiivistelmän pohjana tämän ohjeen tiivistelmälomaketta. 3.3 Sisällysluettelo Käytä sisällysluettelon mallina tämän ohjeen sisällysluetteloa pohjana. Otsikoi sisällysluettelo sanalla Sisällys. Aloita otsikko vasemmasta marginaalista ja sijoita se 4,7 cm päähän sivun yläreunasta. Kirjoita otsikko isolla alkukirjaimella, pienaakkosin ja lihavoituna pistekoolla 15. Älä numeroi otsikkoa. 3.4 Otsikot 17

Työn pääotsikko tiivistää koko asiakirjan sisällön. Käytä pääotsikoiden lisäksi alaotsikoita silmäilijän ja muiden lukijoiden palvelemiseksi. Käytä alaotsikoissa enintään kahta otsikkotasoa. Tee otsikoista enintään yhden rivin mittaisia. Numeroi otsikot ja kirjoita jokaisen otsikon alle tekstiä. Aloita kaikki otsikot vasemmasta marginaalista. Aloita uusi pääluku aina uudelta sivulta. 3.5 Teksti Lisää kaikkien otsikoiden jälkeen yksi tyhjä rivi. Aloita teksti vasemmasta marginaalista ja tasaa teksti vasempaan reunaan. Käytä oikeassa reunassa liehureunaa ja tavuta teksti. Jaa teksti kappaleisiin ylimääräisellä rivinvaihdolla. Aloita uusi kappale aina kun siirryt uuteen asiaan. Käytä typografisia tehokeinoja eli kursivointia ja lihavointia harkiten, jotta ne säilyttävät tehonsa. Älä alleviivaa tekstiä. 3.6 Taulukot ja kuviot Tekstiä voi havainnollistaa taulukoilla ja kuvioilla. Kuvioita ovat kuvat, kartat, diagrammit ja kaavat. Otsikoi jokainen taulukko ja kuvio. Numeroi ne juoksevasti läpi koko työn omina sarjoinaan, esimerkiksi Kuvio 1., Taulukko 1. Kirjoita taulukon numero ja otsikko taulukon yläpuolelle, ja kuvion numero ja otsikko kuvion alapuolelle. Kirjoita sanat taulukko ja kuvio pienaakkosin ja lisää numeron perään piste. Älä merkitse pistettä otsikon perään. Taulukot ja kuviot alkavat samasta kohdasta kuin teksti. Jos tiedot eivät ole omasta aineistostasi, merkitse lähde taulukon tai kuvion otsikon loppuun. Työn sisältämiä taulukoita ja kuvioita ei mainita sisällysluettelossa. Jos taulukot tai kuviot ovat hyvin suuria tai jos niitä on hyvin paljon, tee niistä liite sen sijaan, että upottaisit ne tekstiin. Suosi värityksessä mustaa ja valkoista ja vältä harmaata ja muita värejä, jotta taulukon ja kuvion osat erottuvat selvästi toisistaan. Vältä myös kolmiulotteisia kuvioita, koska ne vääristävät helposti sisältämänsä tiedot. Viittaa tekstissä kaikkiin taulukoihin ja kuvioihin. Lukijan pitää kuitenkin pystyä ymmärtämään teksti perehtymättä taulukoihin ja kuvioihin. Seuraavasta taulukosta näet esimerkkejä taulukon otsikoista ja taulukon sisältämien yksiköiden merkitsemisestä. 18

Taulukko 1. Neljän Suomen kannalta tärkeimmän kansallisuuden edustajien yöpymisten määrä Suomen majoitusliikkeissä vuosina 1996, 2000 ja 2005 ja yöpymisten osuus kaikkien ulkomaalaisten yöpymisistä (Tilastokeskus 2006, 34) Yöpymiset, 1 000 kpl Osuus yöpymisistä, % 1996 2000 2005 Yöpymiset, Osuus Yöpymiset, 1 000 kpl yöpymisistä, 1 000 kpl Osuus yöpymisistä, % % Ulkomaat 3 369 4 129 4 499 Ruotsi 566 17 656 16 598 13 Venäjä 464 14 461 11 499 11 Saksa 531 16 490 12 543 12 Britannia 226 7 367 9 421 9 Taulukon alapuolella olevassa tekstissä kerrotaan keskeisimmät asiat taulukossa esitetystä ilmiöstä esimerkiksi näin: Venäläiset viettivät Suomessa vuosina 1996, 2000 ja 2005 lähes viisisataa yötä vuotta kohti (taulukko 1). Brittiyöpyjien määrä on sen sijaan lähes kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa runsaasta kahdestasadasta yli neljäänsataan. Brittien osuus kaikista Suomessa yöpyvistä ulkomaalaisista on kuitenkin kasvanut vain 7 prosentista 9 prosenttiin. Tämä johtuu siitä, että yöpyjien määrä on kasvanut samassa ajassa yli tuhannella lähes 4 500:aan. Seuraavasta kuviosta näet esimerkkejä kuvion otsikoista ja kuvion sisältämien yksiköiden merkitsemisestä. Yöpymiset tuhansina 700 600 500 400 300 200 100 0 Ruotsi Venäjä Saksa Britannia 1996 2000 2005 Vuosi Kuvio 2. Neljän Suomen kannalta tärkeimmän kansallisuuden edustajien yöpymisten määrä Suomen majoitusliikkeissä vuosina 1996, 2000 ja 2005 (Tilastokeskus 2006, 34) 19

Kuvion alapuolella olevassa tekstissä kerrotaan olennaiset asiat ja johtopäätökset kuviossa esitetystä ilmiöstä taulukkoa koskevan tekstin tapaan. 3.7 Luetelmat Merkitse luetelmaviiva samaan kohtaan, josta työn teksti alkaa. Tee luetelma niin, että luetelman teksti alkaa aina 0,5 cm luetelmaviivan jälkeen. Jos luetelman yksi kohta on useamman kuin yhden rivin pituinen, tasaa teksti alkamaan aina samasta kohdasta. Käytä luetelmaviivaa eli pitkää viivaa muiden merkkien sijaan. Käytä luetelman mallina tämän ohjeen luetelmia. 3.8 Lähdeluettelo Otsikoi lähdeluettelo sanalla Lähteet. Aloita otsikko vasemmasta marginaalista ja sijoita se 4,1 cm päähän sivun yläreunasta. Kirjoita otsikko isolla alkukirjaimella, pienaakkosin ja lihavoituna pistekoolla 15. Älä numeroi otsikkoa. Lisää yksi tyhjä rivi pääotsikon jälkeen ja jokaisen lähteen väliin. Käytä riviväliä 1,5. 3.9 Liitteet Kaikissa raporteissa voi olla liitteitä. Mainitse liitteistä sisällysluettelon lopussa numeroimattoman väliotsikon Liitteet alla. Numeroi ja nimeä liitteet ja kirjoita nimet Liitteetväliotsikon alle, kuten tämän ohjeen sisällysluettelossa. Aloita jokainen liite omalta sivultaan ja lisää liitteet työn loppuun. Jos liitteet ovat sähköisiä, lisää niihin Liite-sana, liitteen numero ja nimi sekä sivunumero. Jos teet liitteen Wordohjelmalla, määrittele sidontareunukseksi 2 cm, vasemmaksi marginaaliksi 0 2 cm ja oikeaksi marginaaliksi 0 1,5 cm. Jos liitteet eivät ole sähköisiä, kirjoita niihin käsin Liite-sana sekä liitteen numero ja nimi. Laita myös sähköisesti palautettavan opinnäytetyön liitteisiin numerointi ja pyri sisällyttämään liitteet varsinaiseen opinnäytetyötiedostoon. Sivunumerointi jatkuu liitteissä raportin viimeiseen liitesivuun saakka, vaikka sivunumeroa ei voisi teknisesti kaikkiin liitteisiin merkitä. Liitesivut eivät sisälly tiivistelmässä mainittuun raportin sivumäärään, vaan raportin sivumäärä on sama kuin lähdeluettelon viimeisen sivun sivunumero. Tämän jälkeen tulevat sivut ilmoitetaan liitesivujen määränä. 20

Lähteet Asetus ammattikorkeakouluopinnoista 256/95. Seuraavasta löydät esimerkkejä lähteiden merkintätavoista: Asetus elintarvikehygieniasta 852/2004/EY. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 elintarvikehygieniasta. Euroopan unionin virallinen lehti L226/3, 25.6.2004, s. 3 21. Finnair Oyj 1999. Finnair lentänyt tasan 30 vuotta New Yorkiin. Lehdistötiedote. Luettavissa:http://www.finnair.fi/sisalto/lue/uutiset/tiedotteet/990519.htm. Luettu: 10.4.2006. Grönroos, C. 2001. Palveluiden johtaminen ja markkinointi. WSOY. Porvoo. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu 2006. Opinnäytetyö Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa 2003 2008. Luettavissa: http://www.hli.hiamk.fi/tietopal/opinnaytetyot.htm. Luettu: 29.9.2006. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2004. Tutki ja kirjoita. 10. painos. Tammi. Helsinki. Keskuskauppakamari 2005. Yrityksen perustajan opas 2005. Keskuskauppakamari. Helsinki. Laakso-Manninen, R. 31.8.2006. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Rehtori. Haastattelu 31.8.2006. Lehtonen, J. 1998. Yhteisöt ja julkisuus. Mainonnasta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Teoksessa Kivikuru, U.-M. & Kunelius, R. (toim.). Viestinnän jäljillä. s. 119 142. WSOY. Helsinki. Lotti, L. 2001. Tehokas markkina-analyysi. WSOY. Helsinki. Mottiar, Z. & Quinn, D. 2004. Couple dynamics in household tourism decision making: Women as the gatekeepers? Journal of Vacation Marketing, 10, 2, pp. 149 160. 21

MEK 2006a. Matkailun edistämiskeskus. Ulkomaiset matkailijat Suomessa. Kesä 2005. Rajahaastattelututkimuksen maakohtaiset tulokset. MEKin julkaisusarja. MEK A:151. Matkailun edistämiskeskus. Helsinki. Luettavissa: http://www.mek.fi/web/stats/publish.nsf/fc9c13f0eb6e6fc9c225691a00424e98/951b12cfd 60f108ac22571ec005e0b9e/$FILE/A151%20RAJAKes%C3%A405Maakoht.pdf. Luettu: 21.9.2006. MEK 2006b. Matkailun edistämiskeskus. Maakatsaukset. Luettavissa: http://www.mek.fi/web/stats/publish.nsf/(pages)/maakatsaukset?opendocument. Luettu: 21.9.2006. Opettajankoulutuksen kehittämistoimikunnan mietintö. Kehittyvä opettajankoulutus. Komiteanmietintö 1989:26. Valtion painatuskeskus. Helsinki. Rikoslaki 19.12.1889. Opetusministeriö 2005. Koulutus ja tutkimus 2003 2008. Kehittämissuunnitelmassa asetettujen vuoden 2008 koulutustarjonnan tavoitteiden väliarviointi. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:45. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Yliopistopaino. Helsinki. Luettavissa: http://www.minedu.fi/export/sites/default/opm/julkaisut/2005/liitteet/tr45.pdf?lang=fi. Luettu: 21.9.2006. Palace Kämp. Hotellit. Luettavissa: http://www.palacekamp.fi/index.asp?lang=fi. Luettu: 2.9.2006. Sillanpää, M. 2002. Säännöstelty huvi. Suomalainen ravintola 1900-luvulla. Bibliotheca Historica 72. SKS. Helsinki. Storbacka, K. & Lehtinen, J. 1997. Asiakkuuden ehdoilla vai asiakkaiden armoilla. WSOY. Helsinki. Taipale, T. 2006. Kiina on jo täällä. Talouselämä, 69, 30, s. 32 37. Tilastokeskus 2006. Verkkokoulu. Luettavissa: http://www.tilastokeskus.fi/tup/verkkokoulu/index.html. Luettu: 21.9.2006. 22

Yleinen elintarvikeasetus 178/2002/EY. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 elintarvikehygieniasta. Euroopan unionin virallinen lehti L226/3, 25.6.2004, s. 3 21. 23

Opinnäytetyön rakenteen malli Liite 1 Tutkimustyyppinen työ Empiirinen tutkimus* 1 Johdanto yleisjohdanto tavoitteet, tutkimusongelmat/kysymykset ja rajaukset käsitteet Kansi Arviointilausunto Tiivistelmä Abstract Sisällys Projektityyppinen työ Selvitys, sovellus-, kokeilu-, suunnittelu- tai kehityshanke 1 Johdanto yleisjohdanto tavoitteet, tehtävänasettelu (yksilöidysti) käsitteet 2 Viitekehys eli teoreettinen osa aikaisempi tutkimus, teoriat ja mallit, ammattikirjallisuus ja muut lähteet 3 Empiirinen osa kohteen esittely aineisto menetelmät (tiedon hankinta ja analyysi) tulokset arviointi (reliabiliteetti ja validiteetti) 4 Diskussio eli pohdinta yhteenveto 3 Empiirinen osa kohteen esittely suunnitelma käytännön toteutus tuotoksen kuvaus / tulokset arviointi eli evaluaatio johtopäätökset ja/tai toimenpidesuositukset jatkotutkimusehdotukset tai (jatko)kehittämisehdotukset (diskussiossa voi olla myös opinnäytetyöprosessin evaluaatio) Lähteet Mahdolliset liitteet Liite: Dokumentointi (tuotos voi olla erillinen dokumentti) *Teoreettis-filosofisessa tutkimuksessa (kirjoituspöytätutkimus) luvun 3 sisältö on hieman erilainen. 24