KARJAANJOEN VESISTÖN KALASTO JA SEN SEURANNAT. Markku Marttinen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus Kalatalousyksikkö

Maa- ja metsätalousministeriö Karjaanjoen vesistön kalasto ja sen seurannat Markku Marttinen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus Kalatalousyksikkö Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 70/2004

KARJAANJOEN VESISTÖN KALASTO JA SEN SEURANNAT Markku Marttinen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus Kalatalousyksikkö Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 70/2004

Julkaisusarjan nimi ja numero: Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 70/2004 Julkaisija: Julkaisun nimi: Tekijä: Kansikuva: Maa- ja metsätalousministeriö Karjaanjoen vesistön kalasto ja sen seurannat Markku Marttinen (Uudenmaan TE-keskus) Ilkka Sammalkorpi: Lohjanjärven koeverkkokalastusaineiston käsittelyä Porlassa kesällä 2003 Painopaikka ja aika Painosektori Oy, Helsinki 2004 ISSN 1236-7222 ISBN 952-453-157-7 Maa- ja metsätalousministeriö vastaa esitetyistä näkemyksistä ja asiasisällöstä vain, mikäli kirjoituksen mainitaan edustavan ao. tahon virallista kantaa.

Kuvailulehti Julkaisija Maa- ja metsätalousministeriö Julkaisuaika Tekijä(t) Markku Marttinen (Uudenmaan TE-keskus) Toukokuu 2004 Julkaisun nimi Karjaanjoen vesistön kalasto ja sen seurannat Tiivistelmä Karjaanjoen vesistön kalastoa on aikojen saatossa olennaisesti muutettu erilaisten ihmistoimintojen vuoksi eikä luonnontilaisesta tai alkuperäisestä kalastosta ole enää luotettavaa tietoa. Vesistöhankkeiden lisäksi on kalaston koostumukseen vaikutettu pitkäaikaisella ja monilajisella istutustoiminnalla. Tämä vaikeuttaa vesistön kalaston käyttöä vesipolitiikan puitedirektiivin luokittelussa. Vesistössä esiintyy nykyisin 36 kalalajia ja kaksi rapulajia. Kalalajeista 23 on talouskaloja, joista kaksi kolmasosaa kuuluu myös vesistön nykyisiin istutuslajeihin. Monet vesistön nykyisistä kalalajeista ja kannoista ovat kokonaan istutusten varassa. Ulkomaalaista alkuperää olevia kalalajeja on vesistössä kuusi. Myös täplärapu on vesistössä ulkomaista perua. Vesistön nykyisten jätevesikuormittajien viidellä kalataloudellisella tarkkailulla saatu käsitys tarkkailualueiden kalastosta ja kalastuksesta on vesistön tarkkailujen tarpeita ajatellen tarkoituksenmukainen. Tarkkailuihin kuuluvat koekalastukset, saalistiedustelut ja kirjanpitokalastus täydentävät olennaisesti toisiaan muodostettaessa kuvaa vesistön kalastosta. Koko kalaston seurantaa ajatellen varsinkin pienet vähäarvoiset kalalajit jäävät kuitenkin järvien velvoitetarkkailuahavaintojen ulkopuolelle. Osa vesistön tarkkailuohjelmista on vanhentunut, mistä johtuen ne on uusittava vastaamaan uusia suosituksia. Lohjanjärven kalataloudelliseen yhteistarkkailuun on pyrittävä liittämään Karjalohjan kunta ja Karjaan kaupunki Pinjaisten puhdistamoluvan osalta. Koko vesiekosysteemin käsittävien tarkkailujen muodostamiseksi voidaan nykyisiä ohjelmia uusittaessa yhdistää erilliset vesistö- ja kalataloustarkkailut laatimalla yhteisiä tarkkailuohjelmia, joiden mukaisissa raporteissa hyödynnetään syntyvä synergia. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisen kalaston perusseurannan tulee suorittamaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Seurantaverkon suunnittelulle on erinomaiset edellytykset Karjaanjoen vesistön runsaiden koekalastusaineistojen vuoksi. Puitedirektiivin mukainen toiminnallinen seuranta pyritään järjestämään nykyisten velvoitetarkkailujen avulla. Nykyiset kalataloudelliset velvoitetarkkailut eivät kuitenkaan ole metodeiltaan riittäviä puitedirektiivin seurantatarpeisiin. Ainakin Lohjanjärvellä on käynnistettävä uudelleen koeverkkokalastukset, mikä kuitenkin on perusteltua myös velvoitetarkkailuja uusittaessa. Lisäksi pienten vähäarvoisten kalalajien seurantaa tarkkailujärvissä on tehostettava. Toiminnallinen seuranta aiheuttaa lisäkustannuksia, sillä myös hajakuormitetut ja rakennetut vesistöt kuuluvat toiminnalliseen seurantaan. Kalaston seurantatarpeita vesistössä aiheuttaa myös luontodirektiivi, sillä vesistön alueella on mm. useita Natura-verkostoon kuuluvia alueita. Erityisen tärkeitä seurattavia kohteita Karjaanjoen vesistössä ovat luontodirektiiviin kuuluvat pikkujoet ja purot, joissa monissa elää arvokkaita luonnonvaraisia taimenkantoja. Asiasanat Tärkeitä kalastoseurannan tietojen käyttäjiä ovat viranomaisten ja tutkimuslaitosten lisäksi vesistön kalastusalueet, osakaskunnat ja ranta-asukkaat, joiden aktiviteettia kalatalousedun valvonnassa, velvoitteiden hyödyntämisessä ja omaehtoisessa seurannassa on edistettävä. Kertyvistä kalastoseurannoista rakennetaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen kalastorekisteri, joka linkitetään ympäristöhallinnon ja kalataloushallinnon rekistereihin. kalasto, seurannat, kalataloudelliset velvoitetarkkailut, vesipolitiikan puitedirektiivi Julkaisusarjan nimi ja numero Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 70/2004 Julkaisun teema Julkaisun myynti/ jakaja Julkaisun kustantaja ISSN ISBN 1236-7222 952-453-157-7 sivuja Kieli 41 suomi Luottamuksellisuus Hinta julkinen Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus, kalatalousyksikkö PL 15, Maistraatinportti 2 00241 Helsinki 09-2534 2111 Maa- ja metsätalousministeriö Painopaikka ja aika Painosektori Oy, Helsinki 2004

Presentationsblad Utgivare Jord- och skogsbruksministeriet Datum Författare Markku Marttinen (Nylands TE-central) Maj 2004 Publikationens titel Fiskbeståndet i Svartåns vattendrag och uppföljning av det Sammandrag Fiskbeståndet i Svartåns vattendrag har med tiderna förändrats väsentligt på grund av olika mänskliga åtgärder och det finns inte längre någon tillförlitlig information om det naturliga eller ursprungliga fiskbeståndet. Fiskbeståndets sammansättning har påverkats förutom av projekt i vattendraget också av en långvarig utplantering av många olika arter. Det gör det svårt att använda fiskbeståndet i den klassificering som ingår i ramdirektivet för vatten. I vattendraget finns för närvarande 36 fiskarter och två kräftarter. Av fiskarterna är 23 av ekonomisk betydelse, och av dem hör två tredjedelar till de arter som nu också planteras ut i vattendraget. Många av de fiskarter och fiskbestånd som nu finns i vattendraget är helt och hållet beroende av utplanteringar. I vattendraget finns sex fiskarter med utländskt ursprung. Även signalkräftan är av utländskt ursprung. De som idag belastar vattendraget med avloppsvatten genomför fem fiskeriekonomiska kontrollprogram. Den bild som de ger av fiskbeståndet och fisket på kontrollområdena är ändamålsenlig med tanke på behoven av kontroll av vattendraget. Kontrollerna omfattar provfiske, fångstförfrågningar och bokföringsfiske, vilka kompletterar varandra på ett väsentligt sätt och ger en bild av fiskbeståndet i vattendraget. När det gäller uppföljningen av hela fiskbeståndet lämnas särskilt små mindre värda fiskarter ändå utanför de observationer som görs vid de ålagda kontrollerna i sjöarna. En del av kontrollprogrammen för vattendraget har föråldrats, och därför bör de förnyas så att de motsvarar de nya rekommendationerna. Till den fiskeriekonomiska samkontrollen av Lojo sjö borde även Karislojo kommun och Karis stad anslutas när det gäller tillståndet för reningsverket i Billnäs. För att få kontroller som omfattar hela vattenekosystemet kan man när de nuvarande programmen ses över förena separata vattendrags- och fiskerikontroller till samkontrollprogram, och i rapporteringen kan man dra nytta av synergieffekten. Den kontrollerande övervakningen av fiskbeståndet enligt ramdirektivet för vatten görs av Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet. Det finns utmärkta förutsättningar för planering av ett nät för kontrollerande övervakning tack vare det omfattande provfiskematerialet från Svartåns vattendrag. Avsikten är att försöka ordna den operativa övervakningen enligt ramdirektivet med hjälp av de nuvarande ålagda kontrollerna. Metoderna i de nuvarande ålagda fiskerikontrollerna är emellertid inte tillräckliga för övervakningsbehoven enligt ramdirektivet. Åtminstone i Lojo sjö måste provfiske med nät återupptas, vilket ändå är motiverat med tanke på revideringen av de ålagda kontrollerna. Dessutom skall uppföljningen av små mindre värda fiskarter i de kontrollerade sjöarna effektiviseras. Den operativa övervakningen föranleder merkostnader, eftersom den skall omfatta även diffust belastade och byggda vattendrag. Även habitatdirektivet föranleder behov av att följa upp fiskbeståndet i vattendraget, för på vattendragets område finns bl.a. flera områden som hör till Natura-nätverket. Särskilt viktiga uppföljningsobjekt i Svartåns vattendrag är de av habitatdirektivet omfattade små älvar och bäckar i vilka det finns värdefulla naturliga öringsbestånd. Nyckelord Viktiga användare av informationen från fiskbeståndsuppföljningen är förutom myndigheter och forskningsinstitut även vattendragets fiskeområden, delägarlag och de som är bosatta på stränderna. Deras aktivitet när det gäller bevakning av fiskeriintresset, utnyttjandet av åliggandena och uppföljning på eget initiativ bör främjas. Utifrån uppföljningarna av fiskbestånden sammanställs ett fiskbeståndsregister vid Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet. Registret skall anslutas till miljöförvaltningens och fiskeriförvaltningens register. fiskbestånd, uppföljningar, ålagda fiskeriekonomiska kontroller, ramdirektivet för vatten Publikationsserie och nummer Fisk- och viltförvaltningens publikationer 70/2004 Publikationens tema Beställningar/ distribution Förläggare ISSN ISBN 1236-7222 952-453-157-7 Sidantal Språk 41 finska Offentlighet Pris offentlig Nylands arbetskrafts- och näringscentral, fiskerienheten PB 15, Magistratsporten 2, 00241 Helsingfors 09-2534 2111 Jord- och skogsbruksministeriet Tryckningsort och år Painosektori Oy, Helsingfors 2004

KARJAANJOEN VESISTÖN KALASTO JA SEN SEURANNAT SISÄLLYSLUETTELO sivu 1. JOHDANTO... 7 2. KERÄTTY AINEISTO JA SEN KÄSITTELY... 7 3. VESISTÖN LUONNONTILAINEN KALASTO... 8 3.1 Kalaston koostumukseen vaikuttaneita tekijöitä... 8 3.2 Lajisto ja siinä tapahtuneet muutokset... 10 4. VESISTÖN NYKYINEN KALASTO JA SEN SEURANNAT... 13 4.1 Lajisto ja kannat... 13 4.2 Kalasto velvoitetarkkailujen valossa... 15 4.2.1 Kuormittajien ja muiden luvanhaltijoiden kalataloudelliset velvoitteet... 15 4.2.2 Kalataloudelliset tarkkailuohjelmat... 18 4.2.3 Kalastustiedustelut ja saaliskirjanpito... 19 4.2.4 Koekalastukset ja ravustukset... 19 4.2.5 Tarkkailuilla saatu kuva vesistön kalastosta... 20 4.3 Muita kalastoseurantoja ja tutkimuksia... 23 5. VESIPOLITIIKAN PUITEDIREKTIIVI JA KALASTO... 25 5.1 Direktiivin tavoite ja toimeenpano... 25 5.2 Direktiivin seurantajärjestelmä... 27 6. KALASTOSEURANTOJEN TULEVAISUUDESTA... 29 6.1 Seurantojen kehittämistarpeista ja -keinoista... 29 6.1.1 Kalasto seurantakohteena... 29 6.1.2 Kalakantarekisterit... 29 6.1.3 Velvoitetarkkailut... 30 6.1.4 Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset seurannat... 31 6.2 Seurannat Karjaanjoen vesistössä... 32 6.2.1 Velvoitetarkkailut... 32 6.2.2 Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset seurannat... 32 6.2.3 Muut seurannat... 33 7. YHTEENVETO... 34 8. LÄHTEET... 36 LIITE 1. Karjaanjoen vesistön Mustionjoen ja eräiden järvien kalalajisto 1920-50-luvuilla... 41

1. JOHDANTO Maamme vesien velvoitetarkkailujärjestelmän tavoitteena on tuottaa tietoa vesi- tai ympäristönsuojelulain nojalla luvan saaneiden jätevesikuormittajien ym. toiminnanharjoittajien vesistö- ja kalatalousvaikutuksista. Velvoitetarkkailusta ensisijaisesti vastuussa oleva taho on em. luvissa tarkkailuvelvoitteen saanut toiminnanharjoittaja. Tarkkailujen toteutusten laillisuusvalvontaa suorittavat vesistötarkkailujen osalta alueelliset ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja kalataloustarkkailujen osalta maa- ja metsätalousministeriö ja työvoima- ja elinkeinokeskusten (=TE-keskusten) kalatalousyksiköt. Karjaanjoen vesistö on Uudenmaan suurin ja kalataloudellisesti merkittävin vesistö. Vesistön valuma-alue on 2039 km 2 vesistön sijaitessa suurimmaksi osaksi Uudenmaan TE-keskuksen toimialueella. Sitä luonnehtivat toisaalta alueen suurimmat järvet Lohjanjärvi (89 km 2 ) ja Hiidenvesi (30 km 2 ) ja toisaalta latvaosan lukuisten pienten järvien ja kirkasvetisten jokien mosaiikki. Vesistö laskee vanhan kulttuurialueen läpi Mustionjokena (keskivirtaama 19,4 m 3 /s) Suomenlahden Pohjanpitäjänlahteen (ks. kuva 1). Vesistön virkistyskäyttöpaine (ml. kalastus) lähellä pääkaupunkiseutua on huomattava. Ammattimaista kalastusta ei vesistössä sen sijaan enää harjoiteta (Marttinen 1990, Uudenmaan ympäristökeskus 1995, Toivonen ym. 2002). Vuonna 2001 käynnistyi nelivuotinen EU:n LIFE-ympäristörahaston tukema hanke: Karjaanjoen vesistö. Yhdennetty vesistön hallinta - vesistön kestävän käytön, vesistöentisöinnin ja vesiluonnon suojelun toimijaverkosto, josta käytetään nimeä Karjaanjoki LIFE. Projekti toteutetaan osahankkeina, joista yksi on vesistöalueen tilan seurannan kehittäminen. Tässä hankkeessa kehitetään vesistöalueen tilan ja siihen vaikuttavien tekijöiden seurantaa siten, että se täyttää EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisen seurantatarpeen. Hankkeen tavoitteena on erityisesti kehittää vesistön kuormittajien velvoitetarkkailujen mukaisia seurantoja siten, että kuormittajien jätevesien vaikutukset vesistön ekologiseen tilaan saadaan selville. Lisäksi tavoitteena on välittää ja kansantajuistaa tietoa vesistön ekologisesta tilasta asukkaille sekä lisätä ja kannustaa heitä vesiensuojeluun sekä vesien tilan hoito- ja parantamistoimiin. Hankkeen toimijoina ovat Uudenmaan ympäristökeskus ja Uudenmaan TE-keskus, jotka mm. kokoavat vesistöalueelta olemassa olevan biologisen seurantamateriaalin. Kasviplankton-, pohjaeläimistö- ja vesikasvillisuustutkimukset on koottu Uudenmaan ympäristökeskuksessa tehtyyn julkaisuun (Teräsvuori 2003). Vesistön kalastoa koskevaa aineistoa on kerätty nyt käsillä olevaan julkaisuun, jossa pyritään esittelemään mm. keskeistä aineistoa vesistön kala- ja rapukannoista painottaen vesistön kuormittajien voimassa olevia kalataloudellisia velvoitetarkkailuja. Työ on tehty Uudenmaan TEkeskuksessa osittain Karjaanjoki LIFE-projektin rahoituksella. Aineiston kokoamisessa ja käsittelemisessä oli suurena apuna iktyonomi Anu Saarinen, kuvakartat piirsi lopulliseen asuun FM Liisa Teräsvuori, joille lausun parhaimmat kiitokseni. 2. KERÄTTY AINEISTO JA SEN KÄSITTELY Historiallista ja 1980-1990-lukujen taitteen tietoa Karjaanjoen vesistön kalataloudesta ja vesistön muista käyttömuodoista on koottu Karjaanjoen vesistön kalatalousselvitykseen (Marttinen 1990) sekä Karjaanjoen vesistön käytön ja suojelun yleissuunnitelmaan (Uudenmaan ympäristökeskus 1995). Tietoja vesistön kala- ja rapukannoista 1920-1950-luvuilta ja 1970-luvun alusta on puolestaan koottu insinööritoimisto Maa- ja vesi Oy:n laatimaan selvitykseen Uudenmaan vesistöjen kalakannoista vesistöjen käyttökelpoisuuden kuvaajina (Ovaskainen ja Pärnänen 1971). 7

Säännöllistä, pitkäaikaista aineistoa Karjaanjoen vesistön kalastosta ja kalastuksesta on kertynyt ja kertyy vesistön suurimmille jätevesikuormittajille määrättyjen kalataloudellisten velvoitetarkkailujen muodossa, joista viimeisimmät tarkkailuraportit (Ranta ym. 1993, Perander ja Ranta 2000, Mettinen ja Perander 2000, Ranta ja Kukkonen 2001, Ranta ja Poutanen 2002, Holmberg 2003, Niinimäki ja Hindsberg 2003) ovat tämän julkaisun keskeisiä lähteitä. Edellä mainittujen tarkkailujen koekalastusten menetelmiä ja raportointia on verrattu kalataloudellisten tarkkailujen toteuttamisesta annettuihin suosituksiin (Tammi ja Ala-Opas 2002). Karjaanjoen vesistössä on seitsemän kalastusalueen vesialueita, joista kolmen (Lohjanjärven, Hiidenveden ja Nummi-Pusulan kalastusalueet) toimialueet sijaitsevat kokonaan tai lähes kokonaan Karjaanjoen vesistön alueella. Kalastusalueiden laatimissa Kalastuslain 79 :n mukaisissa käyttö- ja hoitosuunnitelmissa on selvitykset kalastusalueen kala- ja rapukantojen tilasta sekä hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat yleiset suuntaviivat (Niinimäki ja Partanen 1987, Niinimäki ym. 1988, Tuominen ja Niinimäki 1993, Kaukoranta 1994). Karjaanjoen vesistön kalastosta kertyy aineistoja myös viranomaisten ja tutkimuslaitosten tekemissä tutkimuksissa. 1990-luvun alussa koottiin Uudenmaan kalastuspiirissä (nykyisin Uudenmaan TEkeskuksen kalatalousyksikkö) kaikki tiedossa olleet paikkakohtaiset sähkökalastusaineistot entisen Uudenmaan läänin alueelta. Työ liittyi ympäristöhallinnon valtakunnalliseen kartoitukseen maamme talouskaloihin kuulumattomista kalalajeista (Leikola 1994, Leikola julkaisematon), jota on jossain määrin jatkettu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa erityisesti luontodirektiivissä olevien kalalajien osalta (Kaukoranta ym. 1998 ja 2000). Uudenmaan ympäristökeskus on suorittanut Karjaanjoen vesistön alueella pienvesi-inventointeja ja kunnostushankkeiden seurantaa (Lempinen 1996, Haavisto ja Lempinen 1999). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella on meneillään vesistössä useita tutkimusprojekteja (Salminen 2002, Olin ja Ruuhijärvi 2002). Erityisen mittava aineisto vesistön nykyisestä kalastosta muodostuu Karjaanjoki LIFE-projektin eri osahankkeisiin kuuluvista koekalastuksista (Malinen ym. 2003, Sammalkorpi 2003, Vuorinen 2003, Hyytiäinen 2003). Vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämistä toimenpiteistä ja seurannoista Suomessa on käytetty 14.4.2004 päivättyä Vepo-toimikunnan mietintöä (Ympäristöministeriö 2004) sekä ko. aiheeseen liittyviä julkaisuja, selvityksiä ja muistioita (Hanski 2000, Tammi ja Ala-Opas 2002, Tammi ym. 2002, Vuori ym. 2002, Lappalainen ja Rask 2003, Teräsvuori 2003, Teräsvuori ym. 2003, Villa ym. 2003, Rekolainen 2003, Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen koordinaatioryhmä 2003, Rask ja Tammi 2004, Rask ym. 2004). Edellä mainittujen aineistojen pohjalta on kuvattu Karjaanjoen vesistön luonnontilaista ja nykyistä kalastoa ja sen koostumukseen vaikuttaneita tekijöitä, esitelty vesistön kalataloudellisia velvoitteita ja velvoitetarkkailuja sekä muita kalastoseurantoja, hahmoteltu vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoa ja sen seurantajärjestelmää, kartoitettu kalastoseurantojen kehittämistarpeita ja keinoja sekä esitetty lopuksi joitakin näkemyksiä vesistön tulevien kalastoseurantojen toteuttamiseksi. 3. VESISTÖN LUONNONTILAINEN KALASTO 3.1 Kalaston koostumukseen vaikuttaneita tekijöitä Vesistöjen veden laatu on eräs keskeisimmistä kalaston koostumukseen vaikuttavista tekijöistä. Eri kalalajien kriittiset sietoarvot tärkeimpien veden laatutekijöiden suhteen tiedetään varsin tarkasti. Kalaston lajikoostumukseen ja lajien runsaussuhteisiin vaikuttavat kuitenkin lisäksi mm. ilmasto, vesistön hydrologiset ja morfologiset ominaisuudet, kalojen levinneisyyshistoria ja leviämisesteet, tarjolla oleva ravinto ja kutualueet, saalistus, taudit ja kilpailu sekä alueella harjoitettu kalastus ja 8

kalavesien hoitotoiminta (mm. Koli 1984 ja 1990, Heinonen ym. 1985, Leikola 1994, Degerman ym. 1998 ja Lehtonen 2003). Suomen kalastossa tapahtuu jatkuvasti muutoksia, niitä on havaittavissa lajien määrässä ja levinneisyysalueissa ja ennen muuta kantojen runsaudessa. Sadan viime vuoden aikana maamme alkuperäisessä kalastossa on tapahtunut suhteellisen vähän muutoksia. Monien lajien yleisyyden ja runsauden muutokset ovat sen sijaan ilmeisiä, joskin kalavesien hoito on osaksi korjannut taloudellisesti tärkeiden lajien negatiivista kehitystä. Kalastomme elinympäristö on sen sijaan ollut ja on edelleen niin voimakkaiden muutosten alaisena, ettei mitään vastaavaa tunneta samanpituiselta ajanjaksolta jääkauden jälkeen (Koli 1984, 1990 ja 1997). Maamme luonnontilainen kalasto on kärsinyt vesien rakentamisesta, pilaantumisesta, happamoitumisesta, istutustoiminnasta sekä valikoivasta kalastuksesta. Nämä tekijät yhdessä ilmaston lämpenemisen, rehevöitymisen ja kalatautien kanssa muodostavat suurimman uhan nykyisin olemassa oleville kalakannoille. Vesien tilassa tapahtuneet muutokset ovat kohdistuneet erityisen haitallisina virtakutuisiin kalalajeihin, joista varsinkin lohen, järvilohen, meri-, järvi- ja purotaimenen, virtakutuisten siikojen ja nahkiaisen erilaistuneet kannat on suureksi osaksi menetetty (Maa- ja metsätalousministeriö 1996, Kaukoranta ym. 1998, Rask ym. 2000). Karjaanjoen vesistön alueelta on vaikeaa enää löytää luonnontilaisia vesiä, sillä vesistön luonnontilaa ovat muuttaneet jo varhain lukuisat vesivoiman käyttöä palvelevat rakenteet, järvenlaskut, säännöstelyt sekä uitto- ja tulvasuojeluperkaukset. Myöhemmin vesistön tilaa ovat muuttaneet teollisuuden, taajamien ja kaupunkien pistekuormitus sekä maatalouden ja haja-asutuksen kuormitus, viime aikoina myös ilmalevintäinen kuormitus (Uudenmaan ympäristökeskus 1995). Kaikki edellä mainitut tekijät ovat vaikuttaneet myös Karjaanjoen vesistön luonnontilaisiin kala- ja rapukantoihin. Osa vaikutuksista on ollut pysyviä, osa on jäänyt väliaikaiseksi, kun ko. ihmistoiminta on lakannut tai vaimentunut. Vesistön luonnontilaisiin kala- ja rapukantoihin on vaikutettu jo kauan myös siirto- ja kotiutusistutuksin, sillä kalanistutustoiminnalla on Karjaanjoen vesistössä pitkät perinteet. Siirtoistutusten tuloksena on monen vesistössä luontaisesti esiintyneen kalalajin ja ravun levinneisyysalue muuttunut tuomalla alueelle muista vesistöistä jo noin sata vuotta sitten mm. lahnaa, ruutanaa, sorvaa ja kuhaa (Gottberg 1918). Osa tehdyistä istutuksista on ollut niin tuloksellisia, että istuttaja on saanut niistä valtion kalanistutuspalkinnon (ks. Marttinen 1990). Esimerkkinä jo varhain onnistuneesta istutuksesta mainittakoon vuonna 1890 Heinijärveen tehty muikun istutus, josta kalastustentarkastaja Gottberg (1921) mainitsee, että kala on nyt siinä melkoisen kalastuksen esineenä sekä levinnyt lisäksi myötävirtaan Saloveteen, Tarkelanjärveen, Vahermaan ja Saarijärveen. Tästä istutuksesta ovat voineet saada alkunsa em. järvien nykyiset luontaiset muikkukannat Myös kalanviljelyä on vesistöalueella harjoitettu jo yli sadan vuoden ajan ensin Vihdin Hiiskulassa ja sitten mm. Lohjan Porlassa, joista jälkimmäisessä toimi pitkään mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalanviljelylaitos. Osa em. laitosten monipuolisesta poikastuotannosta on säännöllisesti istutettu Karjaanjoen vesistöön ja esim. Hiiskulan laitoksen istutustoimintaan kuuluivat jo noin sata vuotta sitten tehdyt taimenistutukset lähivesiin (Marttinen 1990). Vesistön rapukantoihin on puolestaan vaikuttanut dramaattisesti 1800-luvun lopussa maahamme kulkeutunut rapuruttosieni (Nikiforow 1993). 9

3.2 Lajisto ja siinä tapahtuneet muutokset Karjaanjoen vesistön seitsemän järven ja Mustionjoen 1920-1950-lukujen aikaista kalastoa ja lajien suhteellista runsautta on esitetty liitteessä 1. Kuvassa 1 on ko. vesialueiden sijainnit, niiden kalalajien kokonaismäärät ja runsaimpina esiintyneet kalalajit. Aineistot perustuvat mm. Jääskeläisen (1930), Järnefeltin (1956) ja Hurmeen (1962 ja 1970) tutkimuksiin sekä Valkerpyyjärven ja Hormajärven nuottakalastajilta saatuihin tietoihin, jotka Ovaskaisen ja Pärnäsen (1971) mukaan kuvaavat ko. alueiden luonnontilaisia kalakantoja. Viitaten edellä esitettyyn on kuitenkin syytä painottaa, että Karjaanjoen vesistön luonnontilaan ja sen kalakantoihin olivat jo tuohon aikaan vaikuttaneet lähes kaikki edellisessä luvussa mainitut ihmistoiminnat. Luonnontilaisten järvien suurin kalalajisto (16 lajia) oli luonnollisesti em. aineiston suurimmassa järvessä Hiidenvedessä ja pienin (7 lajia) pienessä Petäysjärvessä. Ovaskaisen ja Pärnäsen (1971) luokittelun mukaan yleisimpiä ja runsaimpia lajeja ko. järvissä olivat salakka, ahven, hauki, lahna ja särki. Hiidenvedellä ja Kirkkojärvellä oli em. lisäksi jo tuolloin runsaat sulkava-, kuha-, kuore- ja pasurikannat ja Hormajärvellä vahva muikkukanta (kuva 1). Uudenmaan suurin joki Mustionjoki oli aikoinaan huomattava vaelluskalajoki. Joesta tiedetään pyydetyn jo 1300-luvulla lohta, meritaimenta, ankeriasta, siikaa sekä vimpaa, joista viimeksi mainittu ei kuulu varsinaisiin vaelluskaloihin. Lohi ja meritaimen nousivat Mustionjokea pitkin Lohjanjärveen ja sen yläpuolisiin vesistöihin. Kutupaikkoina olivat paitsi Mustionjoen tuolloin vielä lukuisat padottomat kosket, myös Lohjanjärven yläpuoliset virtapaikat ja nivat, kuten esimerkiksi Karnaistenvirta (ks. kuva 1). Lohenpyynnillä oli vesistössä aikoinaan tärkeä merkitys ja vielä 1920- luvulla lohta mainitaan olleen joessa runsaasti. Tuolloin pyynti perustui pääasiassa lippoamiseen Åminneforssin alueella. Myös ankeriasta ja vimpaa oli joessa hyvin runsaasti (Marttinen 1990). 1930-luvun lopulle tultaessa Uudenmaan jokivesistöjen tila oli jo kaukana luonnontilasta. Kalabiologi Curt Segerstrålen (1939) mainitsemista Uudenmaan vesistöjen lukuisista padoista, tehtaiden ja yhdyskuntien jätevesipäästöistä ja peltojen eroosiosta huolimatta oli tuolloin kuitenkin vielä ainakin seitsemässä uusmaalaisjoessa luonnonvaraiset meritaimenkannat. Mustionjoen vaelluskalakannat tuhoutuivat lopullisesti vuonna 1956, kun Åminneforssin pato uusittiin (Marttinen 1990). Myös rapua tiedetään olleen Karjaanjoen vesistössä aikoinaan hyvin runsaasti. Vesistön rapukantojen taantuma alkoi kuitenkin jo noin sata vuotta sitten pohjoisamerikkalaisen rapuruttosienen edetessä maassamme. Ensimmäiset ruttoinfektiot on kirjattu vesistöstä vuosina 1908-1910, minkä jälkeen ruttoepidemiat ovat toistuneet lukuisia kertoja eri alueilla. Rapuruton ohella ovat rapukantojen taantumaan vaikuttaneet vesien luonnontilan muutokset (Nikiforow 1993). Taulukossa 1 on esitetty Karjaanjoen vesistön kala- ja rapulajistossa tapahtuneita muutoksia 1920- luvulta nykypäivään. Istutuslajit on merkitty erikseen siten, että 1920-50-lukujen istutustiedot perustuvat Halmeen (1961) ja Kostiaisen ym.(1965) aineistoihin, 1970-luvun alun tiedot Ovaskaisen ja Pärnäsen (1971) selvitykseen ja nykyiset tiedot Uudenmaan TE-keskuksen rekisteriin vesistöön vuosina 1998-2003 tehdyistä kala- ja rapuistutuksista. Vesistön tiedossa olleiden kalalajien lukumäärä näyttää 1920-1970-lukujen välillä pysyneen melko vakaana (noin 20 lajia). Vesistön oma lohikanta menetettiin ko. aikana, mutta alueelle istutetut säyne ja suutari olivat vakiinnuttaneet kantansa ja uusina lajeina vesistöön oli tuotu ulkomaista alkuperää olevaa kirjolohta, karppia ja täplärapua. 1970-luvulta nykypäivään tultaessa vesistön kalalajien kokonaismäärä näyttää kasvaneen huomattavasti. Tähän ovat vaikuttaneet alueella tehdyt istutukset monilla lajeilla. Uusina ulkomaisina istutuslajeina esiintyy vesistössä edellä mainittujen lisäksi nykyisin peledsiikaa, puronieriää ja piikkimonnia sekä Porlan kalanviljelylaitokselta todennäköisesti Lohjanjärveen karannutta viisipiikkiä. 10

11

Taulukko 1. Karjaanjoen vesistön kala- ja rapulajit 1920-1950-luvuilla ja 1970-luvun alussa (Ovaskainen ja Pärnänen 1971) sekä nykyisin (ks. taulukko 2). Kalalajinimistö Lehtosen (2003) mukaan. x = esiintyminen tiedossa? = esiintyminen mahdollinen, ei tietoa. (i) = istutettu (lähteet: ks. teksti) Laji 1920-50-luku 1970-luvun alku Nykyään Nahkiainen, Lampetra fluviatilis (L.)??? Pikkunahkiainen, Lampetra planeri (Bloch.) x x x Ankerias, Anguilla anguilla (L.) x(i) x(i) x(i) Hauki, Esox lucius L. x(i) x(i) x(i) Lohi, Salmo salar L. x x (i) Taimen, Salmo trutta L. x(i) x(i) x(i) Kirjolohi, Oncorhynchus mykiss (Walbaum) x (i) x (i) Muikku, Coregonus albula (L.) x(i) x(i) x(i) Siika, Coregonus lavaretus (L.) x(i) x(i) x(i) Peledsiika, Coregonus peled (Gmelin) x (i) Nieriä, Salvelinus alpinus (L.) x (i) Puronieriä, Salvelinus fontinalis (Mitchill) x (i) Harjus, Thymallus thymallus (L.) x (i) Kuore, Osmerus eperlanus (L.) x x x Särki, Rutilus rutilus (L.) x x x Säyne, Leuciscus idus (L.)? (i) x (i) x Mutu, Phoxinus phoxinus (L.)?? x Sorva, Scardinius erythropthalmus (L.) x x x Toutain, Aspius aspius (L.) x (i) Suutari, Tinca tinca (L.)? (i) x (i) x Salakka, Alburnus alburnus (L.) x x x Pasuri, Abramis bjoerkna (L.) x x x Lahna, Abramis brama (L.) x(i) x(i) x(i) Sulkava, Abramis ballerus (L.) x x x Vimpa, Vimba vimba (L.) x? x Ruutana, Carassius carassius (L.) x x x Karppi, Cyprinus carpio (L.) x(i) x(i) Kivennuoliainen, Barbatula barbatula (L.)?? x Piikkimonni, Ameiurus nebulosus (Le Sueur) x Made, Lota lota (L.) x x x (i) Kolmipiikki, Gasterosteus aculeatus L.?? x Kymmenpiikki, Pungitius pungitius (L.)?? x Viisipiikki, Culaea inconstans (Kirtland.) x Kivisimppu, Cottus gobio L. x x x Ahven, Perca fluviatilis L. x x x Kuha, Sander lucioperca (L.) x(i) x(i) x(i) Kiiski, Gymnocephalus cernuus (L.) x x x Jokirapu, Astacus astacus x(i) x(i) x Täplärapu, Pacifastacus leniusculus x(i) x(i) Kalalajeja tiedossa yhteensä 21 23 36 12

Lohi on palannut istutetun vieraan Nevanlohen muodossa Åminneforssin voimalapadon alapuoliseen Mustionjokeen. Vesistöön istutettuja uusia kotimaisia lajeja ovat nykyisin osittain luonnonvaraiset toutain- ja harjuskannat. Myös istutettua nieriää esiintyy vesistössä nykyisin. Uusia lajeja ovat niinikään kivennuoliainen, mutu, kolmipiikki ja kymmenpiikki, mutta taloudellisesti merkityksettöminä ja pienikokoisina ne voivat kuulua jopa vesistön alkuperäiseen kalastoon. Vesistön vielä 1940-luvulla runsas ja voimakkaan pyynnin kohteena ollut vimpakanta (ks. Marttinen 1990) on kutistunut nykyisin lähes olemattomiin (Saulamo ja Lehtonen 1998). Nahkiaisen esiintymisestä vesistössä ei ole varmoja tietoja käytetyssä aineistossa, mutta hyvinä nahkiaisvuosina niitä todennäköisesti on noussut ja nousee edelleen Åminneforssin padon alapuolelle. Monen vesistön kalalajin historiallinen esiintyminen kaipaakin vielä tarkennuksia eikä vesistön alkuperäisen kalaston koostumuksesta ole enää varmaa tietoa (ks. taulukko 1). Maamme sisävesien alkuperäinen kalasto käsittää 38 lajia (Koli 1990). Vesiimme on tuotu kotiuttamismielessä kaikkiaan 14 alun perin ulkomaalaista kalalajia (ks. Lehtonen 2003) ja ainakin yksi rapulaji. Karjaanjoen vesistön alkuperäiseen kalalajistoon ja ravustoon kuulumattomia ovat siten ainakin: karppi, kirjolohi, puronieriä, piikkimonni, viisipiikki, peledsiika ja täplärapu. Lisäksi kotimaisista lajeista ilmeisesti ainakin harjus, toutain ja nieriä eivät kuulu vesistön alkuperäiseen kalastoon (Kaukoranta ym.1998 ja 2000). Alkuperäisiin kalakantoihin kuulumattomia ovat niin ikään vesistössä nykyisin esiintyvät lohi-, taimen- ja siikaistukkaat. 4. VESISTÖN NYKYINEN KALASTO JA SEN SEURANNAT 4.1 Lajisto ja kannat Lähinnä vesistön kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmista, velvoitetarkkailuista ja istutusrekisteristä poimittujen tietojen mukaan tavataan Karjaanjoen vesistössä nykyisin ainakin 36 kalalajia ja kaksi rapulajia (taulukko 2). Kalalajeista ainakin 31 ja molemmat rapulajit muodostavat luonnonvaraisia kantoja vesistössä. Kun Suomen sisävesien vakituinen kalalajisto (ml. ulkomaiset istutuslajit) käsittää nykyisin 43 lajia (Lehtonen ja Rask 2004), voidaan Karjaanjoen vesistön kalastoa pitää poikkeuksellisen runsaslajisena. Tämä johtuu mm. vesistön hyvin erityyppisistä ja -laatuisista osista, vesistön eteläisestä sijainnista ja monien kalalajiemme eteläisestä levinneisyydestä (ks. Koli 1990) sekä edellä kuvatusta monipuolisesta ja pitkäaikaisesta istutustoiminnasta alueella. Taulukossa 2 on esitetty nykyisten kala- ja rapulajien yleistä levinneisyyttä vesistössä (luokat 1-3) sekä lajien suhteellista runsautta esiintymisalueillaan (luokat 1-4). Tämä tuoreimpiin koekalastus- ja saalistiedusteluaineistoihin perustuva suuntaa antava, karkea luokittelu on tehty päivittäen Marttisen (1990) edellistä luokittelua. Vesistön yleisimmät ja runsaimpana esiintyvät kalalajit ovat em. luokittelun mukaan ahven, hauki, särki, salakka, pasuri, lahna ja kiiski, ts. suunnilleen samat valtalajit, kuin mitä vesistön järvissä esiintyi jo 1920-50-luvuilla (vrt. liite 1). Monien, varsinkin pienikokoisten ja vähäarvoisten kalalajien nykyisestä esiintymisestä ja runsaudesta on kuitenkin hyvin niukasti tietoja. Kotimainen jokirapu muodostaa vesistössä edelleen paikoin pyyntivahvojakin kantoja, mutta systemaattisen istutustoiminnan myötä täpläravun merkitys on alueella huomattavasti kasvanut. Vesistön kalalajeista 23 on ns. talouskaloja (ks. taulukko 2), joiksi on laskettu ne kalalajit, joita ei ole listattu luonnonsuojeluasetuksen (1997/160) liitteeseen 1. Talouskalalajeja käytetään hyödyksi esim. ihmisravinnoksi tai rehuksi ja niiden saaliilla tai kalastuksella on taloudellista arvoa. 13

Taulukko 2. Karjaanjoen vesistön nykyiset kala- ja rapulajit (Niinimäki ja Partanen 1987, Marttinen 1990, Tuominen ja Niinimäki 1993, Kaukoranta 1994, Saulamo ja Lehtonen 1998, Kaukoranta ym. 1998 ja 2000 sekä velvoitetarkkailu- ja istutusrekisteriaineistot). Kalalajinimistö Lehtosen (2003) mukaan. Istutustiedot Uudenmaan TEkeskuksen vuosien 1998-2003 istutusrekisteristä. Esiintyminen: Runsaus: Viimeisissä 1 = yhdellä alueella 1 = vähälukuisesti velvoitetarkkailuissa 2 = paikoitellen 2 = kohtalaisesti havaittu laji: 3 = yleisesti 3 = runsaasti K = koekalastus (t) = talouskala 4 = hyvin runsaasti T = Tiedustelu ja/tai Laji (i) = istutettu? = ei tietoa saaliskirjanpito Pikkunahkiainen, Lampetra planeri (Bloch.) 2 3 Ankerias, Anguilla anguilla (L.) 2 (t, i) 2 T Hauki, Esox lucius L. 3 (t, i) 4 K, T Lohi, Salmo salar L. 1 (t, i) 1 Taimen, Salmo trutta L. 2 (t, i) 1-3 K, T Kirjolohi, Oncorhynchus mykiss (Walbaum) 2 (t, i) 1 T Muikku, Coregonus albula (L.) 2 (t, i) 1-4 T Siika, Coregonus lavaretus (L.) 3 (t, i) 1-3 T Peledsiika, Coregonus peled (Gmelin) 2 (t, i) 2 T Nieriä, Salvelinus alpinus (L.) 1 (t, i) 1 Puronieriä, Salvelinus fontinalis (Mitchill) 1 (t, i) 1 T Harjus,Thymallus thymallus (L.) 2 (t, i) 1-2 K, T Kuore, Osmerus eperlanus (L.) 2 (t) 2-4 T Särki, Rutilus rutilus (L.) 3 (t) 4 K, T Säyne, Leuciscus idus (L.) 2 (t) 2 T Mutu, Phoxinus phoxinus (L.) 1? Sorva, Scardinius erythropthalmus (L.) 2 3 T Toutain, Aspius aspius (L.) 2 (t, i) 2 K, T Suutari, Tinca tinca (L.) 2 (t) 2 T Salakka, Alburnus alburnus (L.) 3 4 K, T Pasuri, Abramis bjoerkna (L.) 3 4 K, T Lahna,Abramis brama (L.) 3 (t, i) 4 K, T Sulkava, Abramis ballerus (L.) 2 4 T Vimpa, Vimba vimba (L.) 1 (t) 1 Ruutana,Carassius carassius (L.) 2 3-4 K, T Karppi, Cyprinus carpio L. 2 (t, i) 1 T Kivennuoliainen, Barbatulua barbatula (L.) 2? Piikkimonni, Ameiurus nebulosus (Le Sueur) 2 2 Made, Lota lota (L.) 3 (t, i) 1-3 K, T Kolmipiikki, Gasterosteus aculeatus L. 1? Kymmenpiikki, Pungitius pungitius (L.) 1? Viisipiikki, Culaea inconstans (Kirtland.) 1? Kivisimppu, Cottus gobio L. 3 3 K Ahven, Perca fluviatilis L. 3(t) 4 K, T Kuha, Sander lucioperca (L.) 2 (t, i) 2-3 K, T Kiiski, Gymnocephalus cernuus (L.) 3 (t) 4 K, T Jokirapu, Astacus astacus 2 1-3 Täplärapu, Pacifastacus leniusculus 2(i) 1-3 14

Kaksi kolmasosaa vesistön nykyisistä talouskalalajeista on istutusten piirissä (taulukko 2), monet lajit tosin vain satunnaisesti. Toisaalta eräät vesistössä esiintyvät kalalajit ja kannat ovat nykyisin täysin systemaattisten istutusten varassa vesistössä olevien vaellusesteiden vuoksi (ankerias, lohi ja merivaelluksen tekevät meritaimen ja vaellussiika) tai maamme luonnonoloista johtuvien lisääntymisvaikeuksien vuoksi (kirjolohi, karppi). Kuvassa 2 on esitetty kalojen nousun estäviä patoja vesistössä. Vesistön omat mereiset vaelluskalakannat ovat patoamisten vuoksi tuhoutuneet, mutta vesistön eri alueilla on runsaasti luonnonvaraisia purotaimenkantoja, joista monien on todettu olevan geneettisesti ainutlaatuisia. Osa em. purotaimenkannoista saattaa olla peräisin taannoin vaelluksen tehneistä taimenkannoista (Marttinen ja Koljonen 1992, Lempinen 2001, Kallio-Nyberg ym. 2001). 4.2 Kalasto velvoitetarkkailujen valossa 4.2.1 Kuormittajien ja muiden luvanhaltijoiden kalataloudelliset velvoitteet Karjaanjoen vesistön alueella on nykyisin kahdeksalla jätevesiä vesistöön päästävällä toiminnanharjoittajalla Uudenmaan ympäristökeskuksen, Länsi-Suomen ympäristölupaviraston tai Vaasan hallinto-oikeuden päätöksissä määrätty kalataloudellinen tarkkailuvelvoite. Em. lupapäätöksissä on luvanhaltija velvoitettu tarkkailemaan jätevesipäästöjensä vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen Uudenmaan TE-keskuksen hyväksymällä tavalla (kuva 2 ja taulukko 3). Lisäksi viidelle em. luvanhaltijalle on määrätty vuosittain suoritettava kalatalousmaksu käytettäväksi kalakannoille tai kalastukselle aiheutuneiden vahinkojen ehkäisemistä tai vähentämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin Uudenmaan TE-keskuksen hyväksymällä tavalla (taulukot 3 ja 4). Karkkilan kaupungin jätevesiluvan kalatalousmaksut on viime vuosina käytetty kirjolohi- ja harjusistutuksiin Vanjokeen. Lohjanjärven jätevesikuormittajien kalatalousmaksuilla on istuttu järvitaimenta ja kuhaa Lohjanjärveen. Vihdin kunta on ensisijaisesti velvoitettu osallistumaan hoitokalastuksiin kalatalousviranomaisen määräämällä tavalla ja maksamaan kalatalousmaksua vain niinä vuosina, jolloin hoitokalastuksia ei järjestetä. Edellä mainittujen velvoitteiden lisäksi on M-Real Kirkniemen tehtailla Lohjanjärven Osuniemenlahden ruoppauslupaan kuuluva kalataloudellinen tarkkailuvelvoite, joka toteutetaan Lohjanjärven kalataloudellisen yhteistarkkailun yhteydessä. Helsingin Vesi Oy:n Sakaran, Kerityn, Punelian ja Hiidenveden säännöstelylupaan kuuluu vuosittainen kalatalousmaksu, jota on viime vuosina käytetty Hämeen TE-keskuksen hyväksymällä tavalla Hiidenveden kunnostusprojektin hoitokalastuksiin. Muista vesistön kalatalousvelvoitteista mainittakoon Mustionjoen Billnäsin, Peltokosken ja Mustionkosken voimalaitosten säännöstelylupiin kuuluvat velvoitteet sallia kalatien rakentaminen ko. voimalaitospatojen yhteyteen sekä luovuttaa niihin tarvittava vesi. Nämä velvoitteet tulevat ajankohtaisiksi vasta, kun Mustionjoen alimpaan patoon Åminneforssiin rakennetaan kalatie. Nummenjoen alueella on jatkunut jo hyvin pitkään vesilain mukainen prosessi, jossa Nummenjoen järjestely-yhtiö hakee lupaa mm. Nummenjoen tulvasuojeluperkauksiin. Mikäli hanke saa lainvoiman, sisältyy siihen hyvin todennäköisesti myös kalataloudellisia velvoitteita. 15

16

Taulukko 3. Vesistön jätevesikuormittajien kalatalousvelvoitteet. Luvan haltija Jätevesien Ympäristö- Tarkkailu- Maksuvelvoite purkualue lupa (No) velvoite ( /v) Karkkilan kaupunki Vanjoki 42/2001/1, On 1 682 01/0071/2 Vihdin kunta Hiidenvesi YS 514/2002 On Hoitokalastus tai 3 000 Nummi-Pusulan kunta Nummenjoki 36/1995/1 On Ei Lohjan kaupunki -Peltoniemen puhdistamo Lohjanjärvi 44/2002/1 On 400 -Pitkäniemen puhdistamo Lohjanjärvi 43/2002/1 On 1 700 Karjalohjan kunta Lohjanjärvi 46/2000/1 On Ei M-Real, Kirkniemi Lohjanjärvi 22/1995/1, On 2 500 28/1996 Loparex Lohjanjärvi 93/1994/1, On 2 203 28/1996 Karjaan kaupunki Mustionjoki 42/1999/1, On Ei 00/0022/2 Taulukko 4. Vesistön jätevesikuormittajille määrättyjen kalatalousmaksujen käyttö. Luvan haltija Istutuslaji/ikä Istutuskohde Karkkilan kaupunki Kirjolohi/2v. Vanjoki Harjus/1-kes. Lohjan kaupunki Järvitaimen/2v. Lohjanjärvi Kuha/1-kes. M-Real, Kirkniemi Järvitaimen/2v. Lohjanjärvi Kuha/1-kes. Loparex Järvitaimen/2v. Lohjanjärvi Kuha/1-kes. 17

4.2.2 Kalataloudelliset tarkkailuohjelmat Kalataloudelliset tarkkailut pyritään mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan yhteistarkkailuina, ts. samaan vesistönosaan jätevesiä päästävät luvanhaltijat laativat ja toteuttavat yhteistä ohjelmaa. Tämä säästää sekä tarkkailukustannuksia että mahdollistaa laaja-alaisemman ja monipuolisemman tarkkailun toteuttamisen. Karjaanjoen vesistön kuormittajille määrätyt kalataloudelliset velvoitetarkkailut toteutetaan nykyisin viiden tarkkailuohjelman muodossa (taulukko 5). Ko. tarkkailuja on toteutettu kalataloushallinnon valvonnassa parikymmentä vuotta, Lohjanjärvellä lähes 30 vuotta. Tarkkailuohjelmia on jouduttu joiltakin osin ajoittain muuttamaan mm. niissä olevien vanhentuneiden tai epätarkoituksenmukaisten menetelmien johdosta. Taulukko 5. Karjaanjoen vesistön nykyiset kalataloudelliset velvoitetarkkailut. *) = Nykyinen ohjelma päättynyt 2003 +) = Menetelmät Mustionjoen alajuoksun alueella Tarkkailuohjelman nimi Tarkkailuohjelman Tarkkailumenetelmät ja tarkkailuvälit (v) Luvan haltija(t) hyväksymisvuosi Vanjoen kalataloudellinen 1991 Kalastustiedustelu, paikalliset kalastajat (3 v) tarkkailu Sähkökoekalastus (3 v) Karkkilan kaupunki Vihdin Kirkkojärven 1991 Kalastustiedustelu, paikalliset kalastajat (3 v) kalataloudellinen tarkkailu Koeverkkokalastus (3 v) Vihdin kunta Kalojen maku- ja hajuhaittatutkimus (3 v) Nummenjoen ja *) 2002 Kalastustiedustelu, paikalliset kalastajat Musterpyynjärven Sähkökoekalastus kalataloudellinen tarkkailu Koeverkkokalastus Nummi-Pusulan kunta Koeravustus Lohjanjärven 2001 Kalastustiedustelu, paikalliset kalastajat (3 v) kalataloudellinen tarkkailu Kalastustiedustelu, lähikuntien kalastajat (6 v) Lohjan kaupunki, Saaliskirjanpito (jatkuva) M-Real Kirkniemi ja Kalojen maku- ja hajuhaittatutkimus (3 v) Loparex Kalojen vierasainepitoisuustutkimus (kerran) Mustionjoen alajuoksun, 1991 +) Kalastustiedustelu, paikalliset kalastajat (4 v) Pohjanpitäjänlahden ja +) Saaliskirjanpito (jatkuva) Tammisaaren merialueen +) Kalojen maku- ja hajuhaittatutkimus (4 v) kalataloudellinen tarkkailu Karjaan kaupunki, Pohjan kunta, Tammisaaren kaupunki, IDO-Kylpyhuone Oy ja Fundia Koverhar 18

Nykyiset tarkkailuohjelmat ovat laatineet ja tarkkailut toteuttaneet Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry ja Kala- ja Vesitutkimus Oy. Vesistöalueella on yksi kalataloudellinen yhteistarkkailu: Lohjanjärven suurimpien jätevesikuormittajien (Lohjan kaupunki, Loparex ja M-Real) muodostama Lohjanjärven kalataloudellinen tarkkailu. Mustionjoen alajuoksun, Pohjanpitäjänlahden ja Tammisaaren merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu liittyy Karjaanjoen vesistöön vain Karjaan kaupungin Pinjaisten puhdistamoluvan osalta. Vesistön muiden jätevesikuormittajien kalataloustarkkailut on toteutettu erillisinä johtuen niiden jätevesien purkualueiden toisilleen kaukaisesta sijainnista (ks. kuva 2). Kalataloudellisten velvoitetarkkailuohjelmien suunnitteluun ja niiden toteuttamiseen on käytettävissä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen julkaisemia oppaita, joista viimeisin on julkaistu vuonna 1999 (Böhling ja Rahikainen 1999). Näitä oppaita on mm. Uudenmaan TE-keskus pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan noudattamaan hyväksyessään tarkkailuohjelmaesityksiin kirjattuja menetelmiä. Osa vesistön kalataloudellisista tarkkailuohjelmista on uusittu hiljattain, osa on yli 10 vuotta vanhoja. Yleisin tarkkailu- ja raportointiväli nykyisissä ohjelmissa on kolme vuotta. Käytetyin tarkkailumenetelmä on kalastustiedustelu. Muita yleisiä tarkkailumetodeja ovat koekalastukset sekä kalojen maku- ja hajuhaittaselvitykset. Kahdessa tarkkailussa seurataan talouskalojen saaliita jatkuvalla kirjanpidolla. Lohjanjärven tarkkailuun kuuluu lisäksi kertaluonteinen selvitys järven haukien raskasmetallijäämistä (taulukko 5). 4.2.3 Kalastustiedustelut ja saaliskirjankirjanpito Karjaanjoen vesistön kalastusalueet ovat pyyntivuorokausilla mitaten Vantaanjoen jälkeen Uudenmaan sisävesien tärkeimpiä kalastuskohteita (ks. Toivonen ym. 2002). Kaikkiin vesistön kalataloudellisiin tarkkailuihin kuuluvatkin määrävuosin toteutetut kalastustiedustelut. Lisäksi kahdessa tarkkailussa on mukana kirjanpitokalastus. Kalastustiedustelut on kohdistettu jätevesien vaikutusalueella kalastaville paikallisten kalastusseurojen tai osakaskuntien jäsenille. Tiedusteluissa kysytään pyydyskohtaisten kala- ja rapusaaliiden lisäksi mm. kalastuksen ajoittumista sekä kalastajien kokemia epäkohtia (mm. jätevesikuormituksen mahdolliset haitat) kalastuksessa. Uudenmaan suurimman järven Lohjanjärven kalastustiedustelu poikkeaa muista. Tiedustelu kohdennetaan sekä em. paikallisille kalastajille että harvavälisemmin lisäksi otantana lähikuntien henkikirjoitetulle väestölle, jotta myös yleiskalastusoikeuksilla (=maksuton onginta ja pilkintä ja maksullinen viehekalastus yhdellä vavalla ja vieheellä) kalastavien henkilöiden kalastus järvessä saadaan kartoitettua (ks. taulukko 5). Tiedustelussa ja saaliskirjanpidossa käytetään lisäksi osa-aluejakoa, jolloin saadaan tiedot kalastustoiminnasta Lohjanjärven eri alueilla. Paikallisten aktiivikalastajien ylläpitämillä jatkuvilla saaliskirjanpidoilla pyritään ennen kaikkea ko. kirjanpidosta laskettujen yksikkösaaliiden (lajikohtaiset saaliit/pyydysvuorokausi) avulla saamaan kuva tärkeimpien saaliskalalajien kantojen suhteellisista muutoksista. 4.2.4 Koekalastukset ja -ravustukset Virtavesien kalastoseurantojen päämenetelmäksi on maassamme vakiintunut sähkökoekalastus, jolle on myös valmistunut EU/CEN-standardi. Järvissä suositellaan käytettäväksi ositettuun satunnaisotantaan perustuvaa verkkokoekalastusta pohjoismaisella NORDIC-yleiskatsausverkolla, joka 19

on myös mukana EU/CEN-standardointiprosessissa (Lappalainen ja Rask 2003). Kummastakin menetelmästä löytyy myös suomenkieliset ohjeet em. tarkkailuoppaasta (Böhling ja Rahikainen 1999). Karjaanjoen vesistön velvoitetarkkailujen koekalastuspaikat selviävät kuvasta 2. Jokialueilla koekalastusalueiksi on vaikutusten esille saamiseksi valittu jäteveden purkualueen ylä- ja alapuolella olevia kohteita. Järvissä tämä ei läheskään aina ole mahdollista, vaan niissä koekalastusalueet sijaitsevat kuormituksen läheisellä vaikutusalueella sekä mahdollisuuksien mukaan jollakin vertailualueella. Hiidenveden Kirkkojärven koeverkkokalastukset on toteutettu viimeksi vuonna 1992. Kalastuksissa käytettiin nk. VKA:n verkkosarjoja siten, että sarjan pienisilmäisimmistä verkoista asetettiin pyyntiin vain puolet. Koekalastuksia ei tämän jälkeen ole tehty, ja em. menetelmäkin on jo pahasti vanhentunut eikä vastaa uusia suosituksia. Musterpyynjärven koeverkkokalastukset on sen sijaan toteutettu uusilla NORDIC-yleiskatsausverkkosarjoilla ottaen huomioon myös useita muita koekalastuksille annettuja suosituksia (ks. taulukko 6). Sähkökoekalastukset Vanjoen ja Nummenjoen koskissa on toteutettu samantyyppisesti ja lähes uusien suositusten mukaisesti. Raportointi on kuitenkin ollut puutteellista. Vanjoen aineiston raportointi on vastannut useilta osin paremmin annettuja suosituksia (taulukko 6). Nummenjoen ja Musterpyynjärven tarkkailuun kuului lisäksi koeravustusten suorittaminen Nummenjoessa. 4.2.5 Tarkkailuilla saatu kuva vesistön kalastosta Vesistön nykyistä kalastoa esittelevään taulukkoon 2 on merkitty myös viimeisissä kalataloudellisissa tarkkailuissa tehdyt lajihavainnot erikseen koekalastusten sekä kalastustiedustelujen ja saaliskirjanpitojen osalta. Vastaavasti kuvassa 3 on esitetty em. aineistojen pohjalta laaditut paikkakohtaiset koekalastuksista saadut tai tiedusteluista ja saaliskirjanpidosta ilmoitetut kalalajien kokonaismäärät ja runsaimpina esiintyneet lajit. Kalataloudellisten velvoitetarkkailujen päähuomion kohteina ovat taloudellisesti merkittävät kalat, joista kertyy varsin hyvin tietoa nykyisten tarkkailujen keinoin. Kuten taulukosta 2 voidaan havaita, vesistön viidellä kalataloudellisella velvoitetarkkailulla saadaan havaintoja melko kattavasti nykyisestä talouskalalajistosta. Pelkillä koekalastuksilla tai saalistiedusteluilla kerätyt lajihavainnot kalastosta jäävät kuitenkin vajavaisiksi. Koekalastukset ja ravustukset, kalastustiedustelut ja saaliskirjanpito täydentävätkin olennaisesti toisiaan muodostettaessa kokonaiskuvaa tarkkailualueiden talouskala- ja rapukannoista (ks. kuva 3). Koko kalaston seurannan kannalta ongelmallisia ovat erityisesti pienikokoiset vähäarvoiset kalalajit, jotka jäävät yleensä kokonaan kalastuksen ja saaliskirjanpidon ulkopuolelle. Virtavesien sähkökoekalastuksissa tehdään havaintoja melko hyvin koko koskikalastosta, mutta suvantoalueiden kalaston seuranta on jäänyt vähälle huomiolle. Järvissä puolestaan pienikokoiset rantalajit (kivisimppu, kivennuoliainen, piikkikalat ym.), useat pelagiset lajit sekä isokokoinen lahna jäävät helposti NORDIC-koeverkkokalastusten ulkopuolelle (Lappalainen ja Rask 2003, Sammalkorpi ja Horppila 2003, Rask ym. 2004). Kalastotietojen lisäksi pyritään kalataloudellisilla tarkkailuilla keräämään tietoja tarkkailualueiden kalastuksesta, kalojen käyttökelpoisuudesta, hoitotoimenpiteiden tuloksellisuudesta ja jätevesikuormituksen vaikutuksesta niihin. Karjaanjoen vesistön kalataloudellisten tarkkailujen avulla saatu kuva em. seikoista on karkea ja epätäydellinen, mutta tarkoituksen-mukainen nimenomaan velvoitetarkkailujen tarpeisiin. Osa vesistön kalataloudellisista tarkkailu-ohjelmista on kuitenkin pahasti vanhentunut, eikä täytä menetelmiltään ja raportoinniltaan uusimpia suosituksia. Suhteellisen pienillä ohjelmamuutoksilla ja resurssilisillä voidaan tarkkailuissa saavuttaa merkittäviä parannuksia, jolloin niiden avulla tehdyt johtopäätökset perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. 20

Taulukko 6. Koekalastuksista laadittujen menetelmä- ja raportointisuositusten (Tammi ja Ala- Opas 2002) toteutuminen Karjaanjoen vesistön kalataloustarkkailuissa. 1 = Vihdin Kirkkojärven verkkokalastukset 2 = Musterpyynjärven verkkokalastukset Suositus Toteutunut 1 Toteutunut 2 Menetelmät Verkkotyyppi Nordic Ei Kyllä Verkkojen asettelu, satunnaistettu syvyysvyöhykkeittäin Ei Ei Vertikaalinen pyynti Ei Kyllä Pyyntiöitä 2 Ei Ei Pyyntiaika, heinä-elokuu Kyllä Kyllä Koeverkkovuorokausia vähintään 0,1/ha (300 ha:iin asti) Ei Kyllä Tulosmuuttujien raportointi Yksikkösaalis, lajeittain (kpl/g) Kyllä Kyllä Pituusjakauma lajeittain Ei Ei Iänmääritys Ei Ei 1 = Vanjoen sähkökalastukset 2 = Nummenjoen sähkökalastukset Suositus Toteutunut 1 Toteutunut 2 *=ei lohikaloja Menetelmät Vähintään kaksi pyyntikertaa näytealalla Ei Ei Pyyntiaika elo-syyskuu Kyllä Kyllä Virtaaman tai veden korkeuden mittaus Kyllä Kyllä Tulosmuuttujien raportointi Lajikohtainen yksilömäärä pinta-alayksikköä kohti (100m 2 ) Kyllä Ei Lajikohtainen biomassa pinta-alayksikköä kohti (100m²) Kyllä Ei Pituusjakauma, lohikalat Ei Ei* Yksilöpituudet, muut kalat Ei Ei Yksilöpainot, lohikalat Ei Ei* Yksilöpainot, muut lajit Ei Ei Populaatioestimaatti/pyydystettävyys Kyllä Ei 21

22

4.3. Muita kalastoseurantoja ja -tutkimuksia Nykyisten kalataloudellisten velvoitetarkkailujen lisäksi on Karjaanjoen vesistössä ollut vielä 1990- luvulla kaksi velvoitetarkkailua: Vihtijoen kalataloudellinen tarkkailu (Marttinen ja Lönnqvist 1990) sekä Lehmijärven ja Hongistonpuron kalataloudellinen tarkkailu (Vesi-Hydro 1991). Näissä tarkkailuissa seurattiin mm. koekalastuksin kalastoa Lehmijärvessä sekä Vihtijoessa ja Hongistonpurossa, joissa kummassakin on mm. luonnonvarainen purotaimenkanta (Kallio-Nyberg ym. 2001). Tarkkailut päättyivät toisen luvanhaltijan siirtäessä tuotantonsa Vihtijokivarresta muualle ja toisen lopettaessa raakavedenoton Lehmijärvestä. 1990-luvun alussa Uudenmaan kalastuspiiri (nyk. Uudenmaan TE-keskuksen kalatalousyksikkö) kokosi yhteen kaikki toimialueensa vesistöistä tehdyt paikkakohtaiset sähkökalastusaineistot. Työ kuului osana vesi- ja ympäristöhallituksen suorittamaa talouskaloihin kuulumattomin kalalajien kartoitusta maassamme Sähkökalastustiedot kattavat hyvin nykyisen Uudenmaan TE-keskuksen toimialueen ja niistä näkyvät todentuntuiset aukot mm. pikkunahkiaisen, kivennuoliaisen, törön ja kivisimpun esiintymisessä alueen vesistöissä (Leikola 1994). Karjaanjoen vesistön aineisto käsittää kaikkiaan 65 vuosina 1971-91 sähkökalastettua koski- ja virtapaikkaa (Leikola, julkaisematon). Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimustoiminta Karjaanjoen vesistön alueella on viime vuosina kohdistunut Karjaanjoki LIFE-projektin hankkeiden lisäksi kuhan kotiutustutkimuksiin Arimaajärvellä, Hormajärvellä ja Puujärvellä sekä kuhan istutustutkimuksiin Lohjanjärvellä. Menetelminä ovat olleet kalastustiedustelut, saaliskirjanpito ja iänmääritykset kuhasta (Salminen 2002). Lisäksi laitos on tutkinut rehevöityneiden järvien hoitokalastusten vaikutuksia (ns. HOKAprojekti) mm. Karjaanjoen vesistön Hiidenvedellä ja Pusulanjärvellä (Olin ja Ruuhijärvi 2002). Uudenmaan virtavesien kalataloudellisten kunnostusten vaikutuksia kalastoon on pyritty seuraamaan Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta. Karjaanjoen vesistön Vanjoen osavaluma-alueen kunnostetuilla koskilla on Uudenmaan ympäristökeskus tehnyt runsaasti sähkökoekalastuksia mm. 1990-luvun puolivälissä (Lempinen 1996). Lisäksi ympäristökeskus on ollut tiiviisti mukana em. HOKA-projektissa sekä selvittänyt kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita pienvesiä mm. Karjaanjoen vesistön alueelta (Haavisto ja Lempinen 1999). Myös vesistön kunnat ovat varsinkin viime vuosina suorittaneet omaehtoisia kalastoselvityksiä vesistön järvistä. Karjaanjoki LIFE-projektin kahteen osahankkeeseen kuuluu runsaasti vuosina 2001-2004 tehtäviä koekalastuksia vesistössä (ks. kuva 4). Näissä hankkeissa saadaan arvokasta, nykyaikaisilla metodeilla kerättyä tietoa kalaston koostumuksesta ja runsaussuhteista vesistön järvistä ja virtavesistä, jotka täydentävät muita edellä mainittuja koekalastusaineistoja. Virtavesien entisöintihankkeen (osahanke 1) tavoitteena on laatia koko vesistöalueen kattava suunnitelma vesistön koskien ja purojen entisöimiseksi lähemmäksi luonnontilaa, aloittaa ko. entisöintitoimet, luoda vesistöön hyvä ekologinen tila ja mahdollistaa mm. lohen ja meritaimenen palauttaminen Mustionjokeen. Hanke kartoittaa lohikalojen potentiaalisia lisääntymisalueita inventoimalla ja sähkökoekalastamalla kaikkiaan 90 vesistön koski- ja virtapaikkaa (Vuorinen 2003). Näissä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Uudenmaan ympäristökeskuksen suorittamissa koekalastuksissa kerätään samassa yhteydessä saaduista taimenista DNA-näytteet vesistön taimenkantojen perimän selvittämiseksi. Lohjanjärven käyttöarvon parantamishankkeen (osahanke 2) tavoitteena on vesistön keskeisen järvialueen kattava kokonaissuunnitelma, joka toteutuessaan mahdollistaa koko Lohjanjärven hyödyntämisen siten, että järvi lähialueineen palvelee mahdollisimman monenlaista käyttöä, ilman, että ympäristölle aiheutuu kuormitusta tai muita haitallisia muutoksia. Järven hoito ja kunnostus pyritään tekemään niin, että siihen suunnatut varat ohjautuvat toimiin, joista koituu suurin hyöty suoraan Lohjanjärvelle. 23