Yhteiskunnalliset yritykset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuottajina maaseudulla

Harri Kostilainen & Pekka Pättiniemi (Toim.): Avauksia yhteiskunnallisen yritystoiminnan tutkimukseen, 2013. Eliisa Troberg Yhteiskunnalliset yritykset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuottajina maaseudulla Abstrakti Artikkelin tavoitteena on tarkastella yhteiskunnallisia yrityksiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin (sgei) liittyvien palvelujen tuottajina Suomen harvaan asutuilla alueilla. Artikkelissa on käyty läpi sekä ulkomaista että suomalaista yhteiskunnalliseen yrittämiseen ja sgei-palveluihin liittyvää kirjallisuutta. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös Suomessa tehtyjä yhteiskunnallisen yrittämisen tapaustutkimuksia ja kunnan viranhaltijoiden sekä kyläasiamiesten haastatteluja. Tutkimus osoitti, että yhteiskunnalliset yritykset soveltuvat hyvin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseen, koska niiden tavoitteena on nimenomaan yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen harvaan asutuille alueille, paikallisuuden vahvistaminen, eri sidosryhmien yhteensaattaminen ja alueiden elinkelpoisuuden lisääminen. Yhteiskunnalliseen yrittämiseen liittyy monia haasteita, joista merkittävimmät ovat yhteiskunnallisen yrittämisen käsitteen epämääräisyys, rahoitushaasteet sekä yritysneuvonnan puute. Avainsanat: Yhteiskunnallinen yrittäminen, maaseutu, sgei-palvelut, osuuskunnat, järjestöt. Johdanto Tämä artikkeli tarkastelee yhteiskunnallisia yrityksiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuottajina maaseudulla. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut (services of general economic interest, sgei-palvelut) ovat palveluita, jotka katsotaan yhteiskunnallisesti niin tärkeiksi, että niiden saatavuus on turvattava kaikissa olosuhteissa, vaikka palveluntarjoajia ei olisi riittävästi markkinoilla. Tällöin viranomainen asettaa sgei-palvelun tuottajalle julkisen palvelun velvoitteen. Palvelun 87

tuottava yritys tai järjestö tarjoaa tämän viranomaisten määrittelemän palvelun julkisista varoista suoritettua korvausta vastaan (Pihlaja 2010). Sgei-palveluiksi määritellään usein harvaan asuttujen alueiden palveluita kuten sosiaali - ja terveyspalvelut, tietoliikennepalvelut, päivittäistavarakauppa, vesihuolto ja nuorisopalvelut. Harvaan asuttujen alueiden paikallinen kehittäminen ja palvelujen tuottaminen on yksi yhteiskunnallisen yrittämisen päätoimiala EU-maissa. Yhteiskunnallisia yrityksiä on perustettu alueille, joille on ollut ominaista peruspalvelujen puuttuminen. Samalla on luotu työpaikkoja ihmisille, joille ei ole ollut työtä. Yhteiskunnalliset yritykset voivat toimia yhteistyökumppaneina kunnille kehittäen palvelujen tuottamisen malleja, joissa kunta, alueen yhdistykset ja yksityiset yritykset muodostavat yhteisen yrityksen esimerkiksi osuuskunnan tuottamaan sgei-palvelut. Hyvinvointipalvelujen yksityistämisen myötä on nostettu keskusteluun epäilys palvelujen laadun heikkenemisestä. Keskustelua on myös käyty siitä, että suurten yksityisten palvelutuottajien myötä verorahoja päätyy kansainvälisille pääomasijoittajille (Pöyhönen ym. 2010). Tähän keskusteluun on tuotu vastavoimaksi yhteiskunnallinen yrittäminen, jossa pääosa voitosta investoidaan yhteiskunnallisen tavoitteen hyväksi. On esitetty kysymys siitä, voiko julkinen sektori ulkoistaa palvelut sellaisille tahoille, joiden ensisijaisena tavoitteena on mahdollisimman suuren voiton tavoittelu sijoittajille. Suomen pienet markkinat monopolisoituvat helposti. Tällöin julkisen sektorin joutuminen harvojen palveluiden toimittajien armoille on todennäköistä. Yhteiskunnallisesti vastuullisesti toimivat yhteiskunnalliset yritykset muodostavat terveen vastavoiman tällaiselle kehitykselle. Tämän kehityksen tukeminen on merkittävä poliittinen päätös. Tällainen päätös on tehty jo monissa Euroopan maissa kuten Isossa- Britanniassa, Ranskassa, Belgiassa ja Italiassa (Pöyhönen ym. 2010). Artikkelin tavoite ja metodologia Tässä artikkelissa käsitellään yhteiskunnallisten yritysten toimivuutta palvelujen tuottajina maaseudulla. Artikkelin keskeisenä näkökulmana on yhteiskunnallisten yritysten rooli yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottajina. Mitkä ovat yhteiskunnallisen yrittämisen vahvuuksia palvelun tuottamisen näkö kulmasta ja mitkä ovat haasteita? Artikkelin perustana ovat aihealueen aiempi kansainvälinen ja suomalainen tutkimus sekä vuonna 2011 tehdyt maaseudun paikallistason asiantuntijoiden haastattelut (Kettunen 2012). Lisäksi artikkelissa on esimerkkejä kuudesta yhteiskunnallista yrittämistä valaisevasta keväällä 2011 tehdystä tapaustutkimuksesta (Moilanen 2012). Aluksi tarkastellaan yhteiskunnallisen yrittämisen käsitettä ja teoriaa. Teorian kohdalla kiinnitetään huomiota näkökulmiin, jotka erottavat yhteiskunnallisen yrittämisen yksinomaan voittoa tavoittelevista yrityksistä. Yhteiskunnallisen 88

yrittämisen vahvuuksia ja haasteita maaseudun palvelujen tuottamisessa analysoidaan tapausesimerkkien ja haastatteluaineiston kautta. Artikkelin loppupuolella pohditaan yhteiskunnallisen yrittämisen kehittämistä sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja sen mittaamista. Yhteiskunnallinen yrittäminen EU-maissa ei ole yhtä, yleisesti hyväksyttyä määritelmää yhteiskunnalliselle yrittämiselle. Yhteiskunnallisille yrityksille on yhteistä se, että ne pyrkivät yhteiskunnallisten tai yhteisöllisten tavoitteiden toteuttamiseen (Santos 2009). Ne eivät pyri voiton maksimointiin vaan tavoitteensa saavuttamiseen, yhteiskunnallisen hyvän toteuttamiseen. Ne käyttävät pääosan voitostaan yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen joko omaa toimintaansa edelleen kehittäen tai muulla tavoin (Birkhölzer 2009; Pöyhönen ym. 2010; Laiho ym. 2011). Yhteiskunnallinen yrittäjyys eroaa voittoa tavoittelevasta liiketoiminnasta keskeisten tavoitteidensa osalta. Vallalla olevat taloudelliset teoriat perustuvat käsitykseen itsekeskeisistä taloudellisista toimijoista kun taas yhteiskunnallisen yrittäjyyden perustana on käsitys yhteiskunnalliseen hyvään pyrkivistä toimijoista. Liiketaloudelliset strategisen johtamisen teoriat osoittavat yrityksille, miten ne saavuttavat kilpailuetua. Mutta yhteiskunnallisen yrittäjyyden kohdalla on enemminkin kyse yhteistoiminnasta kuin kilpailusta. Koska yhteiskunnallisten yritysten tavoitteena on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen, niiden toiminta on erityisen perusteltua niillä alueilla, mistä puuttuu palveluita ja mihin voittoa tavoittelevat yritykset eivät halua mennä, koska markkinat eivät toimi (Santos 2009). Yhteiskunnallisen yritystoiminnan päätoimialat EU-maissa ovat työttömien työelämään integrointi, koulutus ja kuntoutus, lastenhoitopalvelut, ikäihmisten palvelut, palvelut heikommassa asemassa oleville henkilöille ja heikommin menestyneiden alueiden paikallinen kehittäminen. Yhteiskunnalliset yritykset voivat tukea myös taantuvia alueita, kehittää paikallisyhteisöjä, suojella ympäristöä tai käydä vastuullista kauppaa kehitysmaiden kanssa (Pöyhönen ym. 2010). Sosiaalinen yritys on yksi muoto yhteiskunnallisesta yrityksestä. Suomessa säädettiin vuonna 2003 laki sosiaalisista yrityksistä. Tässä laissa sosiaalisella yrityksellä tarkoitetaan hyödykkeitä liiketaloudellisin periaattein tuottavaa elinkeinonharjoittajaa, jonka työntekijöistä vähintään 30% on vajaakuntoisia tai vajaakuntoisia ja pitkä aikaistyöttömiä (Immonen 2006). Vuonna 2011 tehdyn selvityksen perusteella lähes kaikki palvelut, joita kunnat tuottavat tai järjestävät Suomessa, voivat kuulua yhteiskunnallisen yritystoiminnan pariin, mikäli yhteiskunnallisen yrityksen määritelmä perustuu toiminta-ajatukseen yhteiskunnallisen hyvän tuottamisesta. Samoin osa valtion tuottamista palveluista 89

sekä järjestöjen tuottamat erityispalvelut sopivat yhteiskunnallisen yrittämisen puitteisiin (Laiho ym. 2011). Yhteiskunnallisten yritysten yhtiömuodot EU-maissa ovat monipuolisia. Joissakin maissa kuten Isossa-Britanniassa on kehitetty erityisiä yritysmuotoja yhteiskunnallista yrittämistä varten. Monissa maissa osuuskunta on yleisin yhteiskunnallisen yrityksen yhtiömuoto. Joissakin maissa taas osakeyhtiömuoto on eniten käytössä. Lisäksi mukana on paljon organisaatioita, jotka yleensä luetaan kolmanteen sektoriin, mm. yhdistykset ja säätiöt (Pöyhönen ym. 2010). Suomen lainsäädäntö mahdollistaa yhteiskunnallisen yrittämisen nykyisillä yritysmuodoilla. Osakeyhtiö ja osuuskunta soveltuvat hyvin yhteiskunnallisen yrityksen muodoksi, koska näissä yritysmuodoissa voidaan kirjata osakassopimukseen ja yhtiöjärjestykseen yhteiskunnallista tavoitetta ja voitonjakoa koskevat erityisehdot. Henkilöyhteisöt eivät sovellu niin hyvin yhteiskunnallisen yrittämiseen, koska yrittäjällä on vapaa yrityksen varojen käyttöoikeus, mikä saattaa olla ristiriidassa voitonjakoa koskevien vaatimusten kanssa (Laiho ym. 2011). Osuuskunnan soveltuvuutta yhteiskunnalliseksi yritykseksi puoltaa erityisesti se, että osuustoiminnan tavoite ja arvopohja tukevat yhteiskunnallisen yrittämisen tavoitteita. Osuustoiminnan tavoitteena ei ole mahdollisimman suuren tuoton tuottaminen ulkopuolisille omistajille vaan etujen tuottaminen jäsen/omistajille niiden taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi. Osuustoiminnassa panostetaan yhteisöllisyyteen ja paikallisuuteen. Kaikki osuustoiminnan perusarvot kuten omatoimisuus, omavastuisuus, demokratia, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus sekä eettiset arvot kuten rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu sekä muista ihmisistä välittäminen vahvistavat yhteiskunnallisen yrittämisen perustehtävää. Maaseudun paikallistason asiantuntijoiden haastatteluissa (Kettunen 2012) tuotiin esille näkemys, että yhteiskunnallinen yrittäminen nähdään sukulaissieluna suomalaiselle osuustoiminnalle. Miksi yhteiskunnalliset yritykset soveltuisivat tuottamaan palveluja maaseudulla? Yhteiskunnalliseen yrittämiseen liittyy monia tekijöitä, jotka puoltavat sen sopivuutta maaseudun palvelujen tuottamiseen. Ensinnäkin yhteiskunnallisten yritysten toiminnan perusajatus on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Yhteiskunnallisen hyvän tuottamisen tavoite on erityisen soveltuva tilanteissa, joissa markkinat eivät toimi ja ihmisiltä puuttuu tuotteita tai palveluita. Voittoa tavoittelevat yritykset eivät toimi alueilla, joissa ei ole markkinoita eikä täten ostokykyisiä asiakkaita (Santos 2009). Se, että yhteiskunnalliset yritykset investoivat voitostaan suurimman osan yhteiskunnallisten tavoitteiden hyväksi, luo pitkäjänteisyyttä ja turvaa tällä tavoin 90

palvelujen tuottamisen alueella. Palvelujen kehittämisen näkökulmasta voiton kohdentaminen yhteiskunnallisten tavoitteiden mukaisen toiminnan kehittämiseen nähdään olevan yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamallin yksi lupaavimmista ominaisuuksista (Laiho ym. 2011). Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosan kehittämishanke on oivallinen esimerkki pitkäjänteisestä työstä, jolla on saatu katkaistua Ykspihlajan kaupunginosan syrjäytyminen ja rapistuminen ja käännettyä kehitys kohti myönteistä suuntaa. Toiminta on vaatinut paljon sinnikkyyttä, riskin ottamista ja sitoutumista kehittämistyössä mukana olleilta ihmisiltä (Moilanen 2012). Yhteiskunnalliset yritykset ovat hyviä strategisia kumppaneita julkiselle sektorille. Yhteiskunnallisten yritysten tavoitteet ovat yhtenevät julkisen sektorin tavoitteiden kanssa ja niiden toimintaa ei ohjaa voiton maksimointi omistajille vaan yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen alueelle. Someron kunnan liikunta- ja kulttuuripalvelujen tuottamisen malli valottaa sitä, miten kunnan ja yhdistysten kumppanuus voi toimia menestyksekkäästi molempia osapuolia hyödyntävällä tavalla. Someron kaupunki on ulkoistanut kaikki liikunta- ja kulttuuripalvelut paikallisten urheiluseurojen ja kulttuuriyhdistysten tuotettaviksi. Kunta maksaa kuukausittaisen avustuksen Someron Liikunta ry:lle ja Someron Kulttuuri ry:lle, muu rahoitus tulee vapaaehtoistyön ja yhdistysten omien hankkeiden kautta (Moilanen 2012). Maaseudulla ja erityisesti harvaan asutuilla alueilla on keskeisenä haasteena alueen elinkelpoisuuden ylläpitäminen ja vahvistaminen. Yhteiskunnallinen yrittäjyys voi edistää palveluntuottajien verkostoitumista ja sitä kautta vahvistaa paikallistaloutta ja luoda tehokkuutta palvelujen tuottamiseen (Laiho ym. 2011). Varsinais-Suomessa toimiva Velkuan Kummeli on hyvä esimerkki siitä, miten yhteiskunnallinen yritys kykenee maaseudun harvaan asutulla alueella vahvistamaan paikallistaloutta, voimistamaan yhteisöllisyyden tunnetta paikallisten keskuudessa sekä edistämään myös muiden yrittäjien liiketoimintaa alueella. Kummeli tarjoaa saman katon alla päiväkotipalveluja, vanhusten asumispalveluja, ylläpitää kirjastoa, lounaskahvilaa, postipalveluja sekä terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanottoa. Näiden palveluiden ohella Kummelissa on fysioterapeutin, kampaajan sekä jalkahoitajan palveluja. Kummelin voidaan sanoa olevan ihmisten kohtaamispaikka ja kyläläisten olohuone. Kummeli myös koordinoi Velkualle puhdistuspalveluyrittäjän palveluja. Ilman Kummelia pienten palveluyrittäjien olisi haasteellista löytää potentiaalisia asiakkaita. Kummelin toimintakonseptin vahvuus on sen kokonaisvaltainen sekä joustava, keskeiset palvelut turvaava toimintatapa (Moilanen 2012). Paikallisuus on tärkeä palvelujen ja tuotteiden ostopäätökseen vaikuttava kriteeri. Esimerkiksi terveydenhuollon, koulutuksen ja lastenhoidon palveluissa arvostetaan läheltä saatavia, laadukkaita palveluita. Ihmiset haluavat itse vaikuttaa siihen, millaisia palveluita heille tarjotaan ja millaisia peruspalveluita heillä on käytössään (Lilja & Mankki 2010). 91

Yhteiskunnallisilla yrityksillä on laajat sidosryhmät ja ne saattavat yhteen eri intressiryhmiä kuten asiakkaita, yhdistyksiä, säätiöitä, yksityisiä yrityksiä ja kuntia. Niiden toimintatapaa voidaankin pitää luovana, voimia yhdistävänä ja yhteisöllisenä (Lilja & Mankki 2010). Eri tahojen intressien yhdistäminen synnyttää uutta tietoa, oivalluksia ja innovaatioita. Erityisesti yhteisöllisyyden vahvistaminen on tekijä, jolla on suurta merkitystä haja-asutusalueilla. Yhteisöllisyyden vahvistumisen seurauksena alueiden elinkelpoisuus vahvistuu monin tavoin. Monet casetutkimukset osoittavat, että pienimuotoiset, paikalliset yhteiskunnalliset yritykset toimivat joustavasti ja innovatiivisesti onnistuen tuottamaan puuttuvia palveluita erityisesti maaseudun harvaan asutuilla alueilla (Seelos & Mair 2004). Rautavaaran asukkaat ovat tarttuneet toimeen omatoimisesti kaukolämmön ja laajakaistayhteyksien toteuttamiseksi perustamalla Rautavaaran kaukolämpö- ja laajakaistaosuuskunnan. Osuuskunnan kautta on haluttu tuoda peruspalveluja kuntalaisille ja ylläpitää päätösvalta paikallisten asukkaiden hallussa. Pudasjärven Livon kylän kyläyhdistys työllistää kylän asukkaita tuottamalla kioskipalveluita sekä ylläpitämällä käsikauppalääkkeiden lääkekaappia, kirpputoria ja kirjastoa. Kannonkoskella toiminut Vuoskosken kyläyhdistys tuotti noin kymmenen vuoden ajan moninaisia kotona asumista tukevia palveluja vähävaraisillekin sopivaan hintaan. Kylän pitkäaikaistyöttömät työllistyivät ja asiakkaita palveltiin joustavasti sekä heidän tarpeitaan kuunnellen. Kunnan ja Raha-automaattiyhdistyksen vetäytyminen rahoituksesta johti kuitenkin toiminnan lakkauttamiseen (Moilanen 2012). Maaseudun asiantuntijoiden haastattelut (Kettunen 2012) toivat esille, että palvelun tuottajilta edellytetään paikallisasiantuntemusta, hyvää yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa, arvopohjaisuutta ja tasa-arvoisuutta ihmisten kohtelussa, joustavuutta, nopeaa päätöksentekoa, palvelualttiutta ja palvelujen hyvää laatua. Pienten ja joustavien yritysten koettiin kykenevän vastaamaan näihin tarpeisiin. Haastatteluissa tuli myös esille, että yhteiskunnallisen yrityksen arvopohja on erilainen kuin puhtaasti voittoa tavoittelevan yrityksen. Arvopohjan koettiin olevan paremman maaseudun kehittämisen näkökulmasta. Arvojen mukaan ottamista päätöksentekoon korostettiin ylipäätänsä paljon. Vielä tuotiin esille se, että yhteiskunnalliset yritykset voivat vahvistaa kylätoimintaa, mikä koetaan tärkeäksi. Kylätoiminnalla on monella paikkakunnalla suuri merkitys alueen elinvoimaisuuden näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan haastateltavat kokivat yhteiskunnallisten yritysten olevan suuri mahdollisuus maaseudun kannalta ja he toivoivat, että tähän mahdollisuuteen panostettaisiin. Työorganisaatioina yhteiskunnalliset yritykset esimerkiksi henkilöstöomisteiset osuuskunnat voimistavat työntekijäomistajiensa sisäistä motivaatiota ja luovuutta, koska työntekijäomistajilla on suuri mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön liittyviin tekijöihin sekä yrityksen toimintaan. Yrityksen omistajina työntekijäomistajilla on vaikutusmahdollisuus myös yrityksen johtamiseen. Lisäksi osuuskunta on joustava 92

yritysmuoto, joka edistää jäsenten motivoitumista työntekemiseen. Motivaatiota edistävät yhdessä tekeminen, itselle tekeminen, mahdollisuus vaikuttaa sekä joustavat työnteon tavat (Troberg 2008). Yhteiskunnallisessa yrittämisessä motivaatiota vahvistavat myös tärkeiksi koettujen asioiden eteen työskenteleminen sekä yhteiskunnallisen yrityksen keskeinen toiminnan perusta, jossa tavoitteena ei ole tuottaa voittoa omistajille vaan laajempaa yhteiskunnallista hyötyä (Lilja & Mankki 2010). Maaseudun asiantuntijoiden haastatteluissa tuli esille, että yhteiskunnallisten yritysten keskeisestä tavoitteesta, yhteiskunnallisen hyvän tuottamisesta, voisi tehdä niiden brändin. Sillä nähdään olevan myönteistä painoarvoa tulevaisuudessa (Kettunen 2012). Tuoreet nuorisotutkimukset osoittavat nuorten kannattavan entistä enemmän ekologisia ja eettisiä arvoja sekä ihmis- ja ympäristölähtöistä vastuullista yrittäjyyttä (Köppä 2010; Haanpää 2011). Millaisia haasteita yhteiskunnalliset yritykset kohtaavat maaseudulla? Yksi suurimmista haasteista on se, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on vaikeasti hahmoteltava käsite sekä monille uusi toimintamalli, joka ei ole yleisesti tunnettu. Tällöin uskottavuuden saavuttaminen on haastavaa. Monet haastateltavista eivät tunnistaneet käsitettä yhteiskunnallinen yritys, mutta heidän näkemyksensä hyvistä palveluntuottajista vastasivat yhteiskunnallisen yrityksen arvopohjaa ja tavoitteita (Kettunen 2012). Osuuskunta yritysmuotona voisi toimia hyvin yhteiskunnallisen yrittämisen muotona, mutta sen mahdollisuuksien kehittämistä on jarruttanut tietämättömyys osuustoiminnallisesta yrittämisestä sekä yrityspalveluasiantuntemuksen puuttuminen. Osuustoiminnan voimistamisen esteitä ovat olleet myös yleiset ennakkoluulot tai yksittäisten osuuskuntakokeilujen epäonnistumisten synnyttämät kielteiset päätelmät osuuskuntamuodon soveltumisesta yrittäjyyteen (Köppä 2010). Osuustoiminta on ollut tuntematonta ja osuustoimintamallin opetus on pitkään puuttunut suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Nyt tilanne on korjautumassa yliopisto-opetuksen suhteen. Vuonna 2005 perustettiin osuustoiminnan ja yhteisötalouden yliopistoopintojen verkosto, joka on vakiinnuttanut asemansa Suomessa (Köppä, Troberg & Hytinkoski 2008). Osuustoiminnallinen yhteisyrittäminen on koettu toimivaksi yrittäjyyskasvatuksen välineeksi ammattikorkeakouluissa ja tulevina vuosina osuustoimintatietoutta viedään enenevässä määrin myös peruskouluihin ja lukioihin. Monet yhteiskunnalliset yritykset ovat pieniä, muutaman ihmisen työllistäviä organisaatioita. Yrityksen pieni koko ja vähäiset resurssit luovat haasteita yritystoiminnan harjoittamiselle. Yhteiskunnallisilta yrityksiltä puuttuu usein myös yrittäjyysosaamista, jolloin on uhkana, että yritykset ajautuvat taloudellisiin vaikeuk siin. 93

Muita merkittäviä esille tulleita haasteita ovat puuttuva aloituspääoma sekä riittävän tulovirran synnyttäminen yritystoimintaan. Pudasjärven Livon kyläyhdistyksen keskeinen haaste on rahoitus ja Vuoskosken kyläpalvelut loppuivat rahoituksen eväämiseen (Moilanen 2012). Maaseudun monialaisten osuuskuntien kohdalla on ollut toisinaan haasteena se, että osuuskunnan toimialoista tietyt menestyvät paremmin kuin toiset ja menestyvät toimialat irtaantuvat omiksi liiketoiminnoiksi kuihduttaen osuuskunnan elinkelpoisuuden. Hyvillä palveluntuottajilla tulisi olla vahva taloudellinen pohja, henkilöstöja johtamisosaamista sekä kykyä kehittyä ja mukautua palvelutarpeen muutoksiin. Nämä vaatimukset ovat usein suuria haasteita pienille yhteiskunnallisille yrityksille (Kettunen 2012). Kilpailutuksissa painottuu hinta ja ei osata vaatia laatua eikä ole osattu määrittää laatua. Monen haastatellun mukaan laatu nimenomaan olisi tärkeä kilpailutuksissa huomioitava seikka. Yhteiskunnalliset yritykset voivat olla heikommassa asemassa kilpailutuksissa, mikäli ne painottavat toiminnassaan paikallisen elinvoimaisuuden ylläpitämistä, joustavuutta, asiakkaiden tarpeisiin räätälöityjä palveluita mutta eivät pärjää hintakilpailussa. Haastatellut toivat myös esille sen, että toisaalta halutaan pitää maaseutu elinvoimaisena, mutta toisaalta ihmisiä ajetaan keskuksiin keskittämällä palvelut sinne (Kettunen 2012). Isossa-Britanniassa, jossa on vahva yhteiskunnallisen yrittämisen sektori, on identifioitu seuraavia yhteiskunnallisen yrittäjyyden kasvun esteitä: neuvonnan ja tuen puute, arviointimenetelmien puute, markkinoille pääsyn vaikeus, rahoituksen saamisen ongelmat sekä monimutkaiset ja kirjavat juridiset muodot (Bland 2010). Myös Suomessa on kohdattu neuvonnan ja tuen puutetta. Rautavaaran lämpöosuuskunnalle perustamiseen liittyviä haasteita loivat tiedon ja kokemuksen vähäisyys, koska tarjolla ei ollut neuvontaa ja opastusta (Moilanen 2012). Yhteiskunnalliset yritykset tulisi tunnustaa omaksi yrityssektorikseen, jolla tulee olla yhtäläinen oikeus neuvontaan ja tukeen muiden yritysten kanssa sekä niiden vaikuttavuuden arviointia tulee kehittää. Isossa-Britannissa tehtiin suositus, että heikommin menestyneiden alueiden mahdollisuuksia yrittäjyyteen parannettaisiin. Tästä suosituksesta seurasi yhteisörahoitusmalli -aloite (community finance initiative) investointien kohdentamiseksi sellaisille alueille, joita normaalit kanavat eivät kyenneet palvelemaan riittävästi. Näistä on kehittynyt tärkeä rahoituslähde yhteiskunnallisille yrityksille (Bland 2010). Yhteiskunnallisen yrittäjyyden kehittäminen Yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi Lilja & Mankki nostavat esille keskeisiä kysymyksiä: Olisi tärkeää määritellä yhteiskunnallinen 94

yrittäjyys ja sen tavoitteet, mitkä ovat parhaimpia organisoitumistapoja, miten tulisi suhtautua voitonjaon kieltoon tai rajoitukseen, ketkä ovat yhteiskunnallisen yrittämisen perustajia, omistajia ja yrittäjiä sekä miten yhteiskunnallisen yrittämisen neuvontaa ja yrittäjien koulutusta tulisi kehittää (Lilja & Mankki 2010)? Työ- ja elinkeinoministeriössä vuonna 2011 tehdyn selvityksen mukaan kuntien tulisi hankintamenettelyllä vaikuttaa palvelujen pitkäjänteiseen kehittämiseen, tuottavuuden parantamiseen ja toimivuuteen. Tällöin tarjouspyyntöjen lähtökohdaksi tulisi ottaa halvimman hankintahinnan sijasta sopimusaikana tapahtuva palvelujen kehittäminen, palveluntuottajan motivointi palvelujen kehittämiseen sekä palvelutuotannon myönteiset vaikutukset alueen ja sen väestön hyvinvointiin (Laiho ym. 2011). Valintakriteereihin voitaisiin sisällyttää myös sosiaalisia kriteereitä kuten vajaakuntoisten työllistäminen. Julkisten kilpailutusten järjestämistä tulisi kehittää niin, että voidaan ottaa huomioon yhteiskunnallisten yritysten arvopohjan tuomat edut kuten yhteisöllisyyden ja paikallisuuden vahvistaminen ja yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen alueelle (Lilja & Mankki 2010). Velkuan Kummeli toi selkeästi esille keskeisen kysymyksen siitä, miten yhteiskunnallisen yrityksen tuottamat moniuloitteiset hyvinvointivaikutukset olisi mahdollista ottaa huomioon kilpailutuksissa. Kuntien päätösten perustalla tulisi olla arvot ja pitkän aikavälin myönteiset vaikutukset alueeseen monesta eri näkökulmasta. Palvelun tilaajan ja palvelua tarjoavien tahojen tulisi pohtia yhdessä kunnan kanssa yhteisiä tavoitteita ja tulisi panostaa hyvään vuorovaikutukseen eri toimijoiden kesken (Kettunen 2012). Yhteiskunnallisen yrityksen käsitettä ei tulisi rajata liikaa, koska monenlaiset pienet yritykset ovat tärkeitä kylien elinvoimaisuudelle ja niillä on paljon yhteiskunnallista merkitystä haja-asutusalueiden kehittämiselle (Kettunen 2012). Mahdolliset tukimuodot tulee kehittää sellaisiksi, etteivät ne riko kilpailuneutraliteetin määrityksiä. Julkisten hankintojen ohjauksessa tulee ottaa käyttöön menetelmiä, joilla arvioidaan toiminnan kokonaisvaikutuksia, taloudellisten vaikutusten ohella esimerkiksi vaikutuksia paikallisuuteen (Pöyhönen ym. 2010). Yhteiskunnallisten yritysten toiminnan vaikuttavuuden arviointi Jotta yhteiskunnallisen yrittäjyyden kokonaisvaikutukset tulevat näkyviksi, on tärkeää, että niitä arvioidaan ja arviointia kehitetään jatkuvasti. Viime vuosien aikana on kehitetty useita yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointimenetelmiä erityisesti Isossa-Britanniassa. Näille menetelmille on usein ominaista, että ne on räätälöity yksittäisille yrityksille niiden sidosryhmien tarpeita huomioiden (Bland 2010). Tämän tutkimuksen haastatteluaineisto osoitti, että yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointia pidetään erittäin tärkeänä, mutta mittaamismenetelmiä tunnetaan 95

huonosti. Haastateltavat toivoivat riittävän yksinkertaisten mittausmenetelmien kehittämistä. Sosiaalinen tilinpito* on menetelmä, jonka moni haastatelluista tunsi, mutta menetelmä koettiin työlääksi ja sitoutumista vaativaksi. Haasteena on se, että monen työntekijän työn kuva on mitoitettu niin, että työn puitteissa ei ehdi tehdä sosiaalista tilinpitoa. Usein esillä ovat vain taloudelliset menetelmät ja taloudelliset arvot ja kuitenkin olisi tärkeää ottaa huomioon myös muut kuin taloudelliset arvot. Mittaamisen haasteeksi koettiin myös se, että monet yhteiskunnallisista tuloksista eivät näy nopeasti (Kettunen 2012). Vaikka yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi on haastavaa, on siitä monta hyötyä. Sen avulla voidaan ohjata yrityksen resurssien käyttöä ja varmistaa, että toimitaan oikein yrityksen tavoitteiden kannalta. Arvioinnin kautta kyetään osoittamaan sidosryhmien edustajille kuten rahoittajille ja käyttäjille toiminnan tuloksia kokonaisvaltaisesti. Tällä tavoin parannetaan yrityksen toiminnan läpinäkyvyyttä sekä viestitään kaikille kiinnostuneille toiminnan tavoitteista ja tuloksista (www. sofienet.fi/menetelma/periaatteet.) Yhteenveto ja johtopäätöksiä Yhteiskunnallinen yrittäminen tuo uudenlaisen näkemyksen taloudelliseen toimintaan ja yrittäjyyteen. Se on täydentävä taloudellinen lähestymistapa, joka perustuu yhteiskunnallisen lisäarvon tuottamiseen ja se toimii oman logiikkansa ja sääntöjensä turvin (Santos 2009). Yhteiskunnallisten yritysten kehittämiseksi on tärkeää ymmärtää näiden yritysten toiminnan keskeiset tavoitteet ja miten ne eroavat puhtaasti voittoa tavoittelevista yrityksistä. Yhteiskunnalliset yritykset ovat usein ruohonjuuritason aloitteita. Niille on ominaista, että yksittäiset ihmiset tarttuvat toimeen aktiivisesti ja ratkaisevat ajankohtaisia tarpeitaan ja haasteitaan yhteistoiminnalla. Toiminnassa pyritään pitkäjänteisyyteen sekä paikallisuuden ja alueen elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Tässä artikkelissa esille tuodut tapausesimerkit ovat kaikki ruohonjuuritason aloitteita, joissa paikalliset asukkaat ovat ryhtyneet toimeen ratkaistaakseen omia tarpeitaan yhteistoiminnallisesti. Yhteiskunnalliset yritykset ovat saaneet aikaan merkittäviä tuloksia niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta. Monet näistä organisaatioista toimivat lähellä syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä taantuvilla tai huonosti voivilla alueilla, joissa ne tuottavat sosiaalisia innovaatioita sekä kehittävät yhteisöllisyyttä ja paikallisuutta (Pöyhönen ym. 2010). Tämän tutkimuksen tapausesimerkit toivat * Sosiaalisella tilinpidolla (social accounting) tarkoitetaan tietyn ajanjakson etukäteen määriteltyjen sosiaalisten tavoitteiden toteutumisen järjestelmällistä seurantaa ja raportointia, jolle tehdään tilintarkastus. Menetelmän avulla organisaatio kykenee osoittamaan ulkoisille sidosryhmilleen toimintansa tulokset ja lisäarvon tuoton eri sidosryhmien kannalta (Merenmies & Sevon 2007). 96

esille yhteiskunnallisten yritysten tuottamaa moninaista lisäarvoa taantuvilla ja harvaan asutuilla alueilla. Maaseudun harvaan asutuilla alueilla palvelujen tuottamiseen liittyvät maaseudun elinkelpoisuuden ylläpitämisen ja vahvistamisen kysymykset. Tapausesimerkit ja haastattelut osoittivat, että yhteiskunnalliset yritykset soveltuvat hyvin palvelujen tuottamiseen maaseudulla. Palvelujen tuottamisen ohella ne kokoavat ihmisiä yhteen ja vahvistavat alueen yhteisöllisyyttä, edistävät yksittäisten yrittäjien liiketoimintaa ja lisäävät monin tavoin maaseudun elinvoimaisuutta. Yhteiskunnalliset yritykset kohtaavat toiminnassaan monia haasteita, joista merkittävimmät ovat yhteiskunnallisen yrittämisen käsitteen epämääräisyys, rahoitushaasteet sekä yritys neuvonnan puute. Ison-Britannian esimerkit osoittavat, että yhteiskunnalliset yritykset menestyvät ennen kaikkea mahdollistavien rakenteiden ja niitä tukevan politiikan ansiosta. Mikäli halutaan, että yhteiskunnallisen yrittämisen sektori vahvistuu Suomessa, on kehitettävä erityisesti sen rahoitusedellytyksiä, tunnettuutta, yhteiskunnallisten yrittäjien koulutusta ja yritysneuvontaa. Isossa-Britanniassa yhteiskunnallisten yritysten sektori on saanut käytännön apua ja taloudellista tukea suurelta kuluttaja osuuskuntaliikkeeltä. Myös Suomessa osuustoimintaliikkeellä olisi hyvä mahdollisuus tukea yhteiskunnallisia yrityksiä (Bland 2010). Osuuskunta yritysmuotona on erityisen sopiva yhteiskunnallisen yrittämisen harjoittamiseen. Osuustoiminnan arvot ja identiteetti tukevat paikallisuutta, yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnallista hyvää. Osuuskuntamalli on räätälöitävissä monenlaisiin tarpeisiin. Se voi esimerkiksi toimia yhdistyksen rinnalla ja sen omistusrakenne on perustavalla tavalla yhteisöllistä ja demokraattista. Osuustoimintamallin käyttökelpoisuutta yhteiskunnallisen yrittämisen sektorilla voitaisiin vahvistaa suuresti tulevaisuudessa. Yhteiskunnallisen yritystoiminnan kehittämisen kannalta on tärkeää, että tutkimuksessa, opetuksessa ja koulutuksessa sille annetaan riittävä painoarvo. Yhteiskunnalliset yritykset ovat tärkeä osa kestävää kehitystä, sillä ne pyrkivät löytämään kestäviä sekä paikallisuutta tukevia ratkaisumalleja harvaanasuttujen ja taantuvien alueiden palvelutuotannon haasteisiin. Koska niiden toiminta tuottaa myös muita kuin taloudellisia vaikutuksia, on oleellista, että kaikki vaikutukset todennetaan ja huomioidaan palvelujen järjestelykysymyksissä. Kirjallisuus Birkhölzer, K. (2009) The Role of Social Enterprise in Local Economic Development. EMES CONFE- RENCES SELECTED PAPERS SERIES. 2nd EMES International Conference on Social Enterprise Trento (Italy), July 1 4 2009. Bland, J. (2010) Yhteiskunnallinen yritys ratkaisu 2000-luvun haasteisiin. Ison-Britannian malli ja sen kokemukset. Työ-ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Strategiset hankkeet 22/2010. 97