ENERGIAA AJAN VIRRASTA

ENERGIAA AJAN VIRRASTA SÄHKÖÄ PORVOOSSA 100 VUOTTA RISTO VALKEAPÄÄ 1

Valokuvat: Georg Christiernin Pentti Floor Hjalmar Lindfors Natalie Linsén Raine Nylund Ragnar Smeds Helge Snellman Anja-Laitimo Strengell Risto Valkeapää Porvoon Museo Taitto: Jukka-Pekka Valkeapää Paino: Uusimaa Oy, Porvoo ISBN 952-91-2439-2 2

SISÄLTÖ 4 Alkusanat 5 Energiaa ajan virrasta - Sähköä Porvoossa 100 vuotta 7 Porvoon kauppaneuvokset käynnistivät sähköistyksen 9 Werner Söderström sähköisti vuonna 1893 9 Ulkovalaistusasia käynnisti sähkölaitoshankkeen 13 R.W. Ekblomista sähkön puuhamies 17 Kirkonmäelle valoa loppuvuonna 1901 19 Kunnallista sähkölaitosta selvittämään 1906 20 Haikon metsissä enemmän valoa 22 Ekblomin ikääntyminen loi ainekset ratkaisulle 24 Katuvalot paloivat läpi yön 25 Sähkön käytön kasvu pakotti uudisrakennukseen 26 Rakennusprojekti hyvin hallinnassa 28 Kulutus lähti heti reippaaseen kasvuun 29 Maailmansota nosti kuparin ja polttoaineen hintoja 31 Tasavirtatekniikan heikot puolet alkoivat rasittaa 32 Punainen aika ei koskettanut 33 ESV:ltä ryhdyttiin ostamaan energiaa 35 Teollisuus hankki sähköä suoraan ESV:ltä 36 Voimakas kulutuksen kasvu pakotti verkkouudistukseen 37 Christiernin suututti tasavirran kannattajan 38 3-vaihe vaihtovirta levisi kaupunkiin 38 Taloussähköä ruvettiin myymään 75 p/kwh 40 Tariffipolitiikka ei miellyttänyt kaikkia 41 Lampunvaihtoon käytettiin Kulmalan tehtaan tikapuita 42 Kiista sähkölaitoksen ohjesäännöstä johti luottamusmiesten joukkoeroon 45 Sähköntoimittaja istui asiakkaan hallituksessa 47 Kokonaissuunnitelmalla tasavirrasta vaihtovirtaan 49 Maalaiskunnan kyliin sähköä suoraan ESV:ltä 49 Sota! 51 Rintamalla taisteltiin - kotona sähköistäminen eteni 56 Kaapelikaupat kiihdyttivät kunnallispoliittisia tuntoja 58 Kiinteä maksu ja kulutusmaksu tariffeihin 59 Kovien korotusten aika koitti 60 Sodan jälkeen anomuksien aikaa 62 Sähköä säästettiin kun valtioneuvosto määräsi 63 Miehet vaihtuivat johtopaikoilla 64 Kun polkupyörästä autoon siirryttiin 64 1950-ja 1960 -luvut vahvan kasvun aikaa 66 1950-luvulla oltiin jo riippuvaisia sähköstä 67 Gunnar Lindroos ehti vaikuttaa 35 vuotta 69 Pikkukaupungista energiakaupungiksi 69 Neste tuli ja muutti pienen Porvoon 72 Teollisuuden sähkön käyttö kasvoi rajusti 74 Kaukolämpöön Porvoon seutua palveleva ratkaisu 76 Taloudenhoito alkoi helpottaa 79 Granrothille ohjat Hällstenin jälkeen 80 Pitkäjänteistä kaukolämpöstrategiaa 82 Tietotekniikka tuli helpottamaan 84 Maakaasua haluttiin Porvoon seudulle 85 PHE ja PHV merkkipaaluja 86 Koko Porvoon seudun jakelu päätettiin yhdistää 86 Porvoon Energia -yhtiöiden synty 87 Kaukolämpötoimintaa ryhdyttiin laajentamaan 88 Energia-asiat vahvasti mukana kunnallispolitiikassa 89 Sähkön hintakilpailu yksinkertaisti tariffeja 91 Porvoon Energia katukuvassa 3 93 Liitteet

ALKUSANAT Porvoon Energia Oy Borgå Energi Ab täyttää tänä vuonna 4. syyskuuta 100 vuotta, jota silmällä pitäen yhtiön hallitus päätti keväällä 1998 yhtiön 100-vuotishistorian kirjoittamisesta. Hahmotellessamme ja suunnitellessamme historiakirjan rakennetta asetimme tavoitteeksi, että kirjasta tulisi korkeatasoinen ja mahdollisimman havainnollisesti ja elävästi toimintaamme, sen luonnetta ja kehitystä kuvaava. Yhteen vuosisataan mahtuu valtavasti. Alunperin yksityisten aloitteesta alkanut toimintamme muuttui ajan saatossa ensin kunnalliseksi, sittemmin alueelliseksi ja nyttemmin maakunnalliseksi. Halusimme myös valottaa, miten uudet asiat kuten sähkö sekä maakaasu ja kaukolämpö ovat muuttaneet porvoolaisten elämää aikojen saatossa. Ylellisyydestä on tullut välttämättömyys. Historian kirjoittajaa pohtiessamme päädyimme useita sähkölaitoshistorioita toimittaneeseen Risto Valkeapäähän. Kirjoittaja on kirjan valmistuksen yhteydessä käynyt läpi suuren määrän historiallista aineistoa, sanomalehtien vuosikertoja sekä valokuvia museon arkistoista. Historiaahan ei ole ilman ihmisiä. Kirjoittaja on myös haastatellut henkilöitä, entistä ja nykyistä yrityksen henkilökuntaa sekä kunnallispoliittisia päättäjiä. Niin sähkön kuin journalistin näkökulmasta Risto Valkeapää on kuvannut yksityisen ihmisen toiminnan ja persoonallisuuden kautta elämisen menoa ajan virrassa. Tekijä on perehtynyt sekä yhtiömme että kotipaikkakuntamme Porvoon tapahtumarikkaisiin historioihin ja nykypäivään. Tämä kirja on kunnianosoitus niin entisille kuin nykyisille päättäjille sekä yhtiön työntekijöille, jotka asiantuntevalla ja palveluhaluisella työpanoksellaan ovat myötävaikuttaneet yrityksemme kehittymiseen. Kirjan tarkoitus on myös kertoa niin kuluttajille kuin osakkaalle sekä yhteistyökumppaneillemme, millainen Porvoon Energia on ollut ja nyt on. Toivomme, että asiakkaamme ja omistajamme ovat tyytyväisiä nykyiseen omaan energiayhtiöönsä ja luottavat tulevaisuudessakin edistykselliseen toimintaamme meidän kaikkien parhaaksi. Haluan kiittää historiikkimme tekijää Risto Valkeapäätä historian havinan elävöittämisestä ja asiaanpaneutuvasta työstä. Samoin kiitän historiateoksen ruotsinkielisen version toimittanutta Rolf Gabrielssonia korkealaatuisesta työstä. Lämpimät kiitokseni haluan myös lausua niille entisille ja nykyisille yhtiömme työntekijöille sekä omistajapiirin edustajille ja muille, jotka haastateltuina ovat osaltaan edesauttaneet merkkivuosikirjan syntymistä. Porvoossa syyskuussa 2000 Roy Granroth toimitusjohtaja 4

ENERGIAA AJAN VIRRASTA SÄHKÖÄ PORVOOSSA 100 VUOTTA Porvoon seudulla on palanut sähkövalo tätä kirjoitettaessa jo pitkälti yli 100 vuoden ajan. Yhtiömuotoisen toiminnan juuret ovat kuitenkin kutakuinkin tasan 100 vuoden päässä. Yksityiseltä pohjalta aloittanut sähköyhtiö muutettiin vuonna 1911 kunnalliseksi sähkölaitokseksi. Vuonna 1913 sähkölaitokselle rakennettiin oma uusi toimitalo, joka edelleen on sen pääkonttorina. Merkittävänä tekijänä oli vuonna 1917 tapahtunut Etelä-Suomen Voimaosakeyhtiön perustaminen. ESV toimitti sähköä vuodesta 1921 lähtien Porvoon sähkölaitokselle. Entisen Porvoon maalaiskunnan alueen jakeluverkko on myös alkuperältään ESV:n verkkoa. Pysyttäytyminen yksissä samoissa tiloissa koko pitkän historian ajan on vaikuttanut myös tämän kirjan sisältöön mielenkiintoisella mutta osin ongelmallisella tavalla. Toimitalon kellarin kätköihin kerättiin nimittäin aina 1960-luvulle asti hyvin huolellisesti yksityiskohtaista tietoa sähkölaitoksen elämänmenosta. Pikkukaupungin rauhassa oli aikaa tallennella asioita. Sen jälkeen maailma muuttui dramaattisesti. Nesteen tulo paikkakunnalle pisti sähkölaitokseen säpinää, ja vuosikaudet kirjattiin huimia kasvulukuja. Siirryttiin suurten volyymien aikaan, eivätkä pienet yksityiskohdat tuntuneet enää kovin tärkeiltä ja tallentamisen arvoisilta. 5

Sähkölaitoksen historiassa 1970-luku oli kaukolämpöön siirtymisen aikaa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannosta muodostui sen toiminnan kivijalka, joka vankistuu edelleen koko ajan. Porvoon Energia laajentaa myös toimintaansa kaukolämpöosaajana alueellisesti ja on jo edennyt Loviisaan ja Askolaan. Paikkakunnan lehdet ovat koko sähkölaitoksen 100-vuotisen toiminnan ajan seuranneet sen vaiheita varsin tiiviisti. Viime vuosina ne ovat myös itse kytkeytyneet yhä lähemmäs sähkölaitoksen liiketoiminnan periaatteita. Sähköinen verkkomedia on tullut perinteisen painetun median rinnalle, ja Porvoon Energia on myös ryhtynyt välittämään toiminnastaan uutisia internetissä. Seuraava 100-vuotiskausi näyttää vähintäänkin yhtä mielenkiintoiselta kuin nyt eletty. Sähkö- ja informaatioliiketoiminta ovat kasvamassa yhteen, mikä tietää uusia haasteita myös Porvoon Energialle. Sähköyhtiötoiminta on ollut Porvoossa koko historiansa ajan itsenäistä liiketoimintaa siitäkin huolimatta, että se oli kunnallistettuna vuosikymmeniä. Yrityksen periaatteena on ollut tuottaa porvoolaisille yksityistalouksille ja yrityksille edullista energiaa, jotta paikkakunta säilyttäisi alueellisen kilpailukykynsä. Porvoon teollisuudelle on myyty joustavasti sähköä pitkäaikaisin sopimuksin. Tariffit on kuitenkin asetettu niin, että yhtiöllä on ollut myös edellytykset investointeihin. Sähkömarkkinoiden vapautuminen 1990-luvun puolivälissä on johtanut sähkön hintojen laskuun. Pitkäaikaiset ostosopimukset ovat myös olleet Porvoon Energian riesana. Alueellisen sähköverkon omistajana sillä on kuitenkin ollut mahdollisuus pitää taloutensa edelleen itsenäisesti kunnossa sähkön siirrosta saatavilla maksuilla. Kun kaukolämpötoiminta on myös ollut varsin kannattavaa, Porvoon Energialla on hyvät edellytykset investointeihin ja sitä kautta kehitykseen uudessa ajassa samalla, kun kaupunki saa osuutensa sen tuotoista. *** Tämän kirjan nimeksi tuli Energiaa ajan virrasta. Se on Porvoonjoen varren sähköyhtiön 100-vuotishistoria, yhtiön joka on levittänyt toimintansa myös Mustijoen ja Loviisanjoen maisemiin. Seuraavalla 100-vuotistaipaleella mottona voi olla vaikkapa Energiaa ja informaatiota ajan virrasta. Risto Valkeapää 6

PORVOON KAUPPANEUVOKSET KÄYNNISTIVÄT SÄHKÖISTYKSEN Porvoon seudun sähköistämisen vaikuttajahahmoja olivat alkuvaiheessa kauppaneuvokset Johan Askolin ja August Eklöf. Heillä oli näkemys sähköistämisen merkityksestä silloiselle metsäteollisuudelle, lähinnä sahoille, ja Eklöfin tapauksessa sähköistyksen hyöty koitui myös selluloosateollisuudelle. Porvoon seudulla sähkötekniikan hyödyntäminen alkoi siten huomattavasti ennen kunnallisen sähkölaitoksen perustamista. Porvoon seudun sähköistämisessä vaikuttivat näkyvimmin kolme suomalaisen sähköistämisen pioneeria: Gottfrid Strömberg (1863-1938) asensi sähköt Johan Askolinin omistamaan Boen kartanoon vuoden 1888 lopulla, Daniel Wadén (1850-1930) sähköisti August Eklöfin toimeksiannosta Porvoon Höyrysahan 1889 ja Fritz Wilén (1857-1899) Tolkkisten Höyrysahan 1891. Strömberg, Wadén ja Wilén olivat hyvin erilaisia persoonallisuuksia ja heidän kesken oli ankara kilpailu. Gottfrid Strömbergistä on kirjoitettu, että hänelle oli liiketaloudellinen menestys mullistavia innovaatioita tärkeämpi. Vaatimattomista oloista lähtöisin ollut Strömberg rakensi 17-vuotiaana vuonna 1880 ensimmäisen suomalaisvalmisteisen dynamon pikkusiskonsa kanssa Varkaudessa. Daniel Wadén puolestaan toi ensimmäisen käsin veivattavan dynamon Suomeen Saksasta 1878. Hän, kuten Strömberg, hankki teknisen korkeakoulutason koulutuksen. Wadén toimi yhteistyössä Carl Samuel JOHAN ASKOLIN oli Porvoon merkittävimpiä liikeelämän hahmoja. Hän syntyi Pornaisissa 11.11.1845 ja kuoli Porvoossa 13.3. 1912. Johan Askolin tuli 15-vuotiaana puotipojaksi porvoolaiskauppaan, nai kauppiaan sisaren ja lunasti kaupan itselleen. Hän osoittautui poikkeuksellisen lahjakkaaksi kauppamieheksi. Askolin loi omaisuutensa perustan käymällä vaihtokauppaa: hän sai talonpojilta puutavaraa ja antoi tilalle maataloustarvikkeita. Vaurastuneella Askolinilla oli varaa hankkia sähköt Boen kartanoon jo vuonna 1888. 7

Kauppaneuvos AUGUST EKLÖF syntyi Tammisaaressa 9.11.1837 ja kuoli Porvoossa 13.12.1912. Hän aloitti 16-vuotiaana puotipoikana Porvoossa. Eklöf opiskeli mm. Berliinissä, jossa hän hankki puutavaran vientiin tarvittavan osaamisen. Vientimarkkinoiden kehittyminen tarjosi Eklöfille taloudellisen menestyksen eväät. Hän toimi sekä sahateollisuudessa että selluloosatehtailijana. Eklöfin yhtiön menestyksen myötä Porvoon seudulle syntyivät edellytykset kansainvälisen tason teknologiakehitykseen. Nottbeckin (1848-1904) kanssa. Nottbeck toi Eurooppaan ja samalla Suomeen Thomas Alva Edisonin tekniikkaa. Hän suoritti tutkinnon Zürichin teknillisessä korkeakoulussa. Nottbeck asensi vuonna 1881 valaistuksen Tampereen Finlaysonin puuvillatehtaalle yhdessä unkarilaisen Istvan von Fodorin kanssa. Nottbeckin projekti oli viides pysyvä sähköistysprojekti Euroopassa. Tätä ennen asennuksia oli tehty Lontoossa, Pariisissa, Milanossa ja Strassburgissa. Nottbeck oli kansainvälisen tason tekninen asiantuntija, joka oli erikoistunut Edisonin tekniikkaan. Wadén puolestaan käytti Edisonin lamppuja ja saksalaista dynamotekniikkaa. Hän asensi sähköt Suomen ensimmäiseen kaupunkilaitokseen Electriska Centralbelysning i Helsingfors. Se aloitti toimintansa marraskuussa vuonna 1884. Samaan aikaan aloitti ensimmäinen kaupunkilaitos Saksassa Berliinissä ja Ruotsissa Göteborgissa. Fritz Wilén puolestaan oli Turussa lyseosta poispotkittu toimittaja, joka oli kiinnostunut tekniikasta. Wilén syntyi merikapteenin poikana Englannissa, josta perhe siirtyi Turkuun, kun hän oli seitsenvuotias. Kielitaitoisena hän seurasi kansainvälisiä lehtiä. Hän otti vuonna 1886 yhteyttä amerikkalaiseen Thomson-Houston International Electric Light Company yn, joka palkkasi hänet pääagentikseen Suomeen ja Venäjälle. Wilén hoiti taitavasti liiketoimiensa mainostamisen lehdistössä, ja amerikkalaisyhtiö käytti hänen tekemiään ilmoituksia ja julkaisuja maailmanlaajuisessa markkinoinnissaan. Wilén joutui taistelemaan sähköistämisen vastaisten asenteiden kanssa Helsingissä, jossa vastustettiin 1000 voltin jännitteisiä ilmajohtoja. Helsingfors Elektriska Belysning Ab tarvitsi niitä sähkön siirrossa voimalaitokselta eri kortteleissa sijaitseville muuntoasemille. Wilén onnistui loppujen lopuksi saamaan kesäkuussa 1890 valtuuston luvan toiminnalle. Wilén operoi siis vuonna 1891 Tolkkisten höyrysahalla. Seuraavana vuonna Thomson-Houston yhdistyi Edisonin yhtiön kanssa, minkä jälkeen hänen sopimuksensa amerikkalaisyhtiön kanssa purkautui. Wilén vetäytyi kokonaan sähköistämisliiketoiminnasta tämän jälkeen ja keskittyi toimitustyöhön. Voidaan todeta, että porvoolaiset kauppaneuvokset August Eklöf ja Johan Askolin olivat sähköistämisasiassa varsin edistyksellisiä. Edistyksellisyyttä auttoi varmasti se, että kummallakin oli onnistuneiden liiketoimien ansiosta pääomia sijoitettavaksi uuteen teknologiaan. Sekä Eklöf että Askolin olivat olleet oikeaan aikaan liikkeellä vuosina 1868-1869, jolloin sahatavaran kysyntä lisääntyi rajusti. Sitä ennen Porvoon kaupankäynti oli painottunut tuontiin, ja siitä eteenpäin viennistä tuli yhä merkittävämpi tekijä. 8

WERNER SÖDERSTRÖM SÄHKÖISTI VUONNA 1893 Werner Söderström oli myös edistyksellisiä porvoolaisia. Hän uudisti kirjapainoteollisuutta siirtymällä vuonna 1893 väännettävistä painokoneista ja öljylamppuvalaistuksesta sähköistettyyn kirjapainoon. Söderström osti laitteensa Gottfrid Strömbergiltä ja palkkasi koneenkäyttäjäkseen J.E. Johanssonin, joka asensi paikoilleen höyrypannun, höyrykoneen, dynamon sekä sähköjohdot. Konehuone sijaitsi tehtaan kellarikerroksessa. Yrjö A. Jäntti kertoi Werner Söderström Osakeyhtiön historiakirjassa, että sähkövaloa kokeiltiin ensimmäisen kerran syyskuun 27. päivänä ja lokakuun 1. päivästä lähtien se tuli säännölliseen käyttöön. Sähkövalo herätti suurta huomiota, koska laitos oli paikkakunnan ensimmäinen. ja useat varakkaat kaupunkilaiset halusivat päästä sen tuottamasta hyödystä osalliseksi, joten Söderström päätti ruveta jakamaan sähkövaloa myöskin heille. Vielä marraskuussa saatiin tämä verkosto järjestetyksi. Sähkön hinta oli melko kallis: 65 markkaa vuodessa jokaista 25 kynttilän suuruista lamppua kohti, jolloin sitä valoa annettiin klo 11 saakka illalla. Söderströmille itselleen oli sähkölaitoksen järjestäminen tullut maksamaan 12.500 markkaa, Yrjö A. Jäntti kirjoitti. Söderströmin sähkölaitos on noteerattu Timo Myllyntauksen Electrifying Finland kirjassa Porvoon ensimmäiseksi. Porvoon sähkölaitoksen juurien voidaan siltä osin todeta olevan paljon syvemmällä kuin vuodessa 1900, jolloin tehtailija Robert Wilhelm Ekblom aloitti sähköyhtiötoimintansa. ULKOVALAISTUSASIA KÄYNNISTI SÄHKÖLAITOSHANKKEEN WERNER SÖDERSTRÖM (kuva vuodelta 1886) syntyi kirjakauppias G. L. Söderströmin poikana 2.1. 1860 Porvoossa ja kuoli 23.6.1914. Werner Söderström otti isänsä kirjapainon haltuunsa vuonna 1888 ja rupesi uudistamaan sitä ripeästi. Hän osti vuonna 1889 kaksi tonttia kirjapainolle ja asuinrakennukselle. 1890-luvun alussa elettiin kuitenkin lama-aikaa. Lama hellitti vuonna 1892 sen verran, että hän sai rakennetetuksi asuinrakennuksen ja seuraavana vuonna sähköistetyn tehdasrakennuksen. Sähkön käyttö tehosti merkittävästi kirjapainon tuotantoa ja loi perustan yhtiön edelleen jatkuvalle toiminnalle. Sähkövalaistusasia lähti Porvoossa liikkeelle vuonna 1892, kun insinööri E. Alopaeus haki yksinoikeutta sähkölaitoksen perustamiseksi Porvooseen. Hän jätti kaupunginvaltuustolle ehdotuksen öljylampuin varustettujen katulyhtyjen korvaamisesta sähköisillä. Vuosikustannuksiksi tulisi 4700 markkaa, jos käytettäisiin 135 lamppua, jotka olisivat teholtaan 16 normaalivalo yksikköä. Heikommilla, 10 normaalivalo -yksikön lampuilla, varustettu katuvalaistus maksaisi noin 3000 markkaa vuodessa. Rahatoimikamari määräsi valaistusasian ehdottoman tärkeäksi ja hyväksyi toimilupahakemuksen. Myös valtuusto päätti uudesta valaistuksesta 9

vain herra Söderström esitti eriävän mielipiteen, koska hänen mielestään oli tarpeetonta saada enempää kuin kaksinkertainen valovoima verrattuna siihen, mikä nyt oli. Hän halusi vähentää lamppujen lukumäärää ja sillä tavalla kustannuksia. Jo hyvin edenneeseen valaistusasiaan tuli mutkia matkaan, kun Alopaeus seuraavan vuoden syyskuussa esitti muutoksia tarjoukseensa. Alopaeus edusti höyryturbiineita toimittavaa tukholmalaista Delavals-yhtiötä. Hän ehdotti valaistuksen hoitamista 5.000 markkaa vuodessa maksavalla järjestelmällä, jossa olisi 10 lamppua teholtaan 800 normaalivaloa ja 30 hehkulamppua, joiden teho olisi 25 normaalivaloa. Rahatoimikamari suositteli uuden ehdotuksen hyväksymistä. Ehdotus lähetettiin kuitenkin valtuuston toimesta uuteen valmisteluun sillä lisätoivomuksella, että järjestettäisiin koevalaistus. Sellainen järjestettiin ja valaistukseen oltiin tyytyväisiä. Niinpä rahatoimikamari esitti päätettäväksi uudelleen tarjouksesta, joka käsitti 15 kappaletta 700 normaalivalon lamppua ja 10 kappaletta 800 normaalivalon lamppua. Valtuusto jätti kuitenkin asian pöydälle ja kysyi lisäksi valaistuksen toimittavalta yhtiöltä mahdollisuutta saada katuvalaistus samaan 3.200 markan hintaan kuin mitä maksoi entinen öljylamppuvalaistus 62 hehkulampulla. Marraskuun 1. päivän kokouksessa vuonna 1893 esitettiin vastaus, jonka mukaan valaistus saataisiin tuohon hintaan. Ehtona kuitenkin oli, että toimittajayhtiö saisi ensinnäkin 10 vuoden yksinoikeuden sähköntoimituksiin kaupungissa ja valaistus hoidettaisiin 20 normaalivalon tehoisilla hehkulampuilla. Vastausta pyydettiin viikossa. Valtuusto oli kuitenkin tyytymätön lamppujen valovoimaan ja yksinoikeussopimuksen aikaa pidettiin liian pitkänä. Asia palasi jälleen rahatoimikamariin, joka esitti 5 vuoden yksinoikeusaikaa. Rahatoimikamari Kulmakujan öljylamppu oli kuten myös muut lamput noin kahden metrin korkeudella kadusta. Sytyttäjältä edellytettiin varrellista laitetta, jolla lamppu avattiin ja tuli tuikattiin sen sydämeen. 10

piti kiinni aikaisemmasta lamppuehdotuksesta sekä katsoi, että koko asia pitäisi tältä erää jättää sikseen, jos sellaiseen valaistukseen ei päädyttäisi. Valtuuston budjettikäsittelyssä valaistusasia päätettiin hyllyttää. Keväällä 1894 Delavals-yhtiö ilmoitti, ettei se ollut enää kiinnostunut perustamaan Porvooseen sähkölaitosta, ja ehdotti, että kaupunki itse perustaisi sellaisen. Oletetut kustannukset olivat 60.000 markkaa, mitä summaa pelästyttiin. Lehdistö osallistui tiiviisti valaistuskeskusteluun ja Borgå nya tidning julkaisi jutun, jonka mukaan sähkölaitos saataisiin kaupunkiin 42.000 markalla ja katuvalaistus maksaisi ensimmäisenä ja kaikkein kalleimpana toimintavuonna kaupungille 5.240 markkaa. Valtuusto ei kuitenkaan edelleenkään lämmennyt sähkövaloasialle. Seuraava katuvalaistuksen tarjoaja oli Werner Söderströmille sähköt asentanut masinisti Johansson, joka teki kaupungille 1. syyskuuta 1897 kolmiosaisen tarjouksen. Tarjous a) sisälsi 30 kpl 1.200 normaalivalon kaarilamppua hintaan 8.000 markkaa vuodessa, tarjous b) 100 kpl 25 normaalivalon lamppua 6.000 markan hintaan vuodessa ja tarjous c) 5 kpl 800 normaalivalon ja 50 kpl 25 normaalivalon hehkulamppua hintaan 5.700 markkaa vuodessa. Rahatoimikamari huomautti, että tarjoajan pitäisi jättää vakuudet. Kamari ehdotti, että tarjoukset pitää hylätä liian kalliina. Jopa halvinta tarjousta pidettiin kalliina, koska se oli paljon kalliimpi kuin Porvoon katuvalaistukseen käytettyjen 65 petrolilampun 3.250 markan kustannukset. Borgåbladetissa selvitettiin, että halvimmallakin vaihtoehdolla olisi saavutettu Porvoon kaupungintalo valmistui syyskuussa 1893. Uusrenessansia edustavassa talossa pidettiin ensimmäinen kaupunginvaltuuston kokous heti talon lopputarkastuksen jälkeen 29. syyskuuta. Se sähköistettiin ensimmäisten joukossa vuonna 1900. 11

Porvoon keskustaa lokakuussa 1894. Keskellä kuvaa olevasta kaksikerroksisesta ns. Lindströmin talosta alkanut tulipalo tuhosi tämän jälkeen suuren alueen kaupungin keskustasta. Porvoon keskustaa palon jälkeen vuonna 1898. Tyhjentyneeseen tilaan voitiin rakentaa ruutukaavan mukaiset kadut. Sähköyhtiölle avautui myös vapaata rakennusmaata. 6,4 kertaa parempi valaistus, kuin öljylampuilla. Loppujen lopuksi Johansson veti tarjouksensa takaisin. Kaupungin heikko katuvalaistus harmitti porvoolaisia. Tehtailija Robert Wilhelm Ekblom teki valtuustoaloitteen kaasuvalaistuksen mahdollisuudesta. Hän esitteli bremeniläisen yrityksen tarjousta, joka ensi katsomalta tuntui hyväksyttävältä ja vain vähän öljyvalaistusta kalliimmalta. Tarjoukseen liittyi mielenkiintoinen 50 vuoden yksinoikeuspykälä. Rahatoimikamarin kokoonpanoa vahvistettiin valaistusasiassa herroilla Ekblom, Karl Helsingius ja Werner Söderström. Se sai tehtäväkseen tutkia tämän ja muiden valaistusvaihtoehtojen toteuttamismahdollisuuksia ja jättää asiasta mietinnön. Vahvistettu rahatoimikamari toi lokakuun kokoukseen 1899 useita erilaisia ehdotuksia ja laskelmia. Mukana oli sekä hiili- että puukaasuvaihtoehto, oli Auer-öljyvalaistus ja acetyylivalo. Viimeksi mainittu hylättiin heti, koska siitä oli käsitys, että se oli melkein yhtä kallista kuin sähkövalo, mutta vaarallisempaa. Jälleen kerran kaikki vaihtoehdot tuntuivat mahdottomilta hyväksyä, mutta sähkö oli vuosien mittaan saanut kasvavaa suosiota, joten sen hyväksyttävyys oli suurin. Vahvistetusta rahatoimikamarista muodostettu komitea sai valtuustolta valtuudet hankkia tarjous kaupungin valaisemisesta 51:llä 1.000 normaalivalon kaarilampulla, joita pidettäisiin valaistuna 1.800 12

Kirkkokadulla liikkui ihmisiä yötä päivää. Katuvalaistus kaupungissa oli 1860-luvun lopulta alkaen. Myös Kirkkokadulla valolähteenä oli talon seinään kiinnitetty öljylamppu. Kuva on vuodelta 1898, jolloin valaistuksen heikkoutta arvosteltiin jo yleisesti. Piispankadulla Söderströmin taloa vastapäätä kokoontui vuonna 1891 porvoolaisia pohdiskelemaan maailmanmenoa. Katuvalaistuskysymys oli tuolloin vasta nousemassa kunnallispoliittiseksi kuumaksi perunaksi. tuntia vuodessa. Porvoon valtuusto katsoi, että varaa sähköiseen katuvalaistukseen olisi 8.000 markkaa vuodessa. Tästäkään hankkeesta ei kuitenkaan suoraan syntynyt mitään selkeää valaistusratkaisua. R.W. EKBLOMISTA SÄHKÖN PUUHAMIES Tehtailija R.W. Ekblom, Porvoon Panimon omistaja, pursiseuran kommodori, kaikkien tuntema hauska seuramies ja kunnallispoliittinen osallistuja oli kuitenkin itse syttynyt sähkövalolle. Ekblom luovutti panimoliikkeensä pojalleen Mårten Ekblomille vuosituhannen vaihtuessa. Uusimaa-lehti julkaisi syyskuun 5. päivänä 1900 uutisen: Porvoon Sähkö Osakeyhtiö Sähkövoima-asema, jonka mainittu yhtiö on laittanut kaupunkiimme on nyt valmis, ja sähköä valaistukseksi ja moottorivoimaksi on jo ruvettu antamaan. Itse tehdasrakennus sisältää suuren pannuhuoneen sekä konesalin, jossa toistaiseksi on kaksi dynamokonetta. Valojohdot useimpien tilaajien luo ovat myös kunnossa. Toissa päivänä annettiin ensi kerran valoa, mikä R.W. EKBLOM 13

Porvoolaiset saivat sähköistyksen alkuvaiheessa valaistusta akkuvirrasta, koska koneita ei käytetty yöaikaan. näyttää kirkkaalta ja tasaiselta. Sähkövalontilaajia lienee nykyään jo 800, kerrottiin yhden palstan uutisessa lehden kakkossivulla. Uusimaa-lehden levikki oli tuolloin runsaat 6.000 kpl. Lokakuun 8. päivänä julkaistiin Uusimaa-lehdessä uutinen: Sähkövaloa pakkahuoneelle ovat kaupungin liikkeenharjoittajat toiwoneet pimeäksi wuodenajaksi. Rahatoimikamarin ehdotuksesta päätti kaupunginvaltuusto perjantaisessa kokouksessa hyväksyä jättäen rahatoimikamarin päätettäväksi hankitaanko wai ei hankita tai lainataanko mittari muualta. Borgå Nya Tidning mainitsi vuosikatsauksessaan vuoden 1901 tammikuussa: Huolimatta huonoista taloudellisista oloista elinkeinoelämä on edistynyt vakaana ja vahvana eikä kuten monilla muilla paikkakunnilla häilynyt konkurssien tai muiden kriisien kourissa. Niinpä seudulle melko merkittävänä liikeyrityksenä on mainittava sisävalaistuksen sähköä toimittavan sähköyhtiön perustaminen. Uusi sähkölaitos tarkastettiin 3. päivänä lokakuuta, ja se aloitti heti toimintansa. Tilaajien määrä noussee noin 50:een ja lamppujen määrä yli 1000:een. Borgåbladet julkaisi 13.3.1901 uutisen (sitaateissa kirjoittajan tekemä käännös): Porvoon Sähkö Osakeyhtiö. 14

Porvoon tori vuonna 1900. Oikealla on Seurahuone, jonka purkamista edelleen monet surevat. Yhtiö on jättänyt anomuksen, että se saisi toteuttaa suunnitelman, joka koskee kaupungin uuden kaavan tonttia numero 5 korttelissa 22. Yhtiön tarkoitukena on pystyttää tontille tehdastoimintaan tarkoitettu kivitalo. Kyseinen tontti sijaitsi Jokikatu 33:ssa, ja sähkölaitokselle varattiin tilat tontin pihan puolen rakennuksesta. Mahdollistaakseen uuden pienteollisuuden toimimisen seudulla yhtiö jakaa sähköä edulliseen 11 pennin amperituntihintaan. Mittarin kautta jaettavan valaistussähkön hinta on 15 penniä per tunti. Suurasiakkaille myönnetään alennusta. Laitoksen teknisistä ominaisuuksista mainittiin Siemens & Halsken toimittamat akut, jotka mahdollistivat sähkön toimitukset myös yöaikaan, kun dynamokoneet eivät työskennelleet. Asiakkaita kosiskeltiin ilmoituksilla paikkakunnan lehdissä. Sähköyhtiö järjesti myös asennustyöt tarvittaessa hyvinkin lyhyellä hälytysajalla syksyyn 1900 saakka. Sähköyhtiöllä oli tavaraa omassa varastossa, joten siltä osin mikään ei hidastanut toimituksia, Ekblom ilmoitti. Valaistussähkö oli Porvoossa alkuvaiheessa miltei pelkästään sisätilojen asia. Ulkovalaistus oli kokonaan oma kysymyksensä. Siitä huolehdittiin perinteisessä kaasuvalotekniikassa pysyen, ja sitä parantamalla. Paineita kokonaan uuteen 15

tekniikkaan oli kuitenkin Borgå Nya Tidning-lehden mukaan kasaantunut. Katuvalaistusta on paranneltu siten, että vanhojen huonosti valaisevien ja vaikeasti hoidettavien petrolilamppujen sijasta otettiin käyttöön valaistusvälineiksi niin kutsuttuja Forselleska lamppuja. Uudistusta voidaan kuitenkin kaiken kaikkiaan pitää puolinaisena, sillä valaistus on vielä monessa suhteessa riittämätön, erityisesti, mitä tulee lamppujen määrään. Maaliskuussa 1901 R.W. Ekblom ilmoitti valaistussähkön hinnanalennuksesta. Hintaa laskettaisiin huhtikuun ensimmäisestä päivästä alkaen 25 % tai 15 penniin ampperitunnilta niiltä asiakkailta, joille sähkö tulee mittarin kautta. Suurasiakkat saivat saman alennuksen entisten alennuksiensa lisäksi. Sähköturvallisuutta valvottiin tuohon aikaan teollisuushallituksen toimesta. Porvoon sähköyhtiössä tehdyn tarkastuksen jälkeen todettiin paikkakunnan lehdissä, että turvallisuusasiat olivat kunnossa, eikä mihinkään erityisiin turvatoimiin ollut aihetta. Tarkastuksen suoritti koneinsinööri C. Bäcklund. Valaistusasian käsittely painui vaihteeksi hiljaisuuteen, mutta asia kyti kuitenkin veran alla koko ajan leimahtaakseen taas sopivan tilaisuuden tullen liekkeihin. Natalie Linsén otti vuonna 1898 kuvan kirkon kellotapulista Suomenkylän suuntaan. Kuvassa näkyy pylväitä, jotka saattavat olla sähköpylväitä, olihan Werner Söderström aloittanut sähkönjakelun jo vuonna 1893. 16

KIRKONMÄELLE VALOA LOPPUVUONNA 1901 Porvoon tuomiokirkon mäki oli vuosisadan alun pimeinä öinä Porvoon valoisinta aluetta. Porvoon tuomiokirkon valaistusta ryhdyttiin vaihtamaan sähkölamppuihin vuoden 1901 lopulla. Konsuli M.H. Ceder ja tehtailija L. Lönnqvist olivat lahjoittaneet sähköistyksen. Asia käsiteltiin kirkonkokouksessa, jossa vain yksi puhuja vastusti lahjoituksen vastaanottamista. Kokous päätti muuten ottaa lahjoituksen yksimielisesti vastaan. Asiantuntijalaskelman mukaan 106 lampulla järjestetty valaistus maksaisi 475 markkaa vuodessa. Sähköistämisen toteuttamiseen asetettiin komitea, johon kuuluivat lahjoittajien lisäksi kreivi Louis Sparre, rakennusmestari A.G. Lindholm, tehtailija R.W. Ekblom ja pastori V. Mårtensson. Komitealle annettiin vapaus asiantuntija-avun käyttämiseen. Tuomiokirkon sähköistämiseen ryhdyttiin saman tien. Työt valmistuivat ennen vuoden 1901 joulukirkkoa. Saman tien päätettiin asentaa muutama lamppu kellotapuliin. Kirkonkelloja käytettiin tuohon aikaan hälytettäessä palovaarasta, ja hälyttäjillä oli pimeässä vaikeuksia selvitä tapulissa. Myös kirkkopihan todettiin olevan paremman valaistuksen tarpeessa, joten sinnekin sijoitettiin lamppuja. Pastori V. MÅRTENSON oli myös kunnalliselämässä mukana kirkonmiehenä. Sähköpylväät ilmestyivät porvoolaismaisemaan vuonna 1900. Kuvassa on Rihkamatorin laidassa sijainnut Törngrenin talo. 17

Porvoolaismaisemaa vuodelta 1905. Synnytyslaitos on taustalla. Sähköistäjät liittivät toimintaansa yleishyödyllisen yhteiskunnallisen ulottuvuuden kasvattaen näin yleistä hyväksyttävyyttä. Herrat R.W. Ekblom ja M. Ekblom kustansivat vuonna 1902 sähkövalot sairaalaan. Vuosittaiset kustannukset hoidetaan sairaalan toimesta. Sairaala on luonnollisesti tyytyväinen tästä parannuksesta, Borgåbladet kertoi. Vuosisadan alkuvuodet olivat kaupungissa kaiken kaikkiaan vireää kehityksen aikaa. Yksi sähkön käyttäjistä oli Porvoon Säästöpankki, joka vuonna 1901 päätti pidentää tuntuvasti aukioloaikojaan. Henkilöstöä lisättiin tuolloin, ja vuoden 1902 alusta valittiin toiseksi kirjanpitäjäksi varatuomari John Dahlström. Neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin kamreeriksi, ja vuosina 1919-35 hän oli pankin toimitusjohtajana. Dahlström toimi myös kunnallispoliittisena vaikuttajana ja sähkölaitoksen hallituksessa. Tehtailija Ekblom toimi puolestaan Porvoon Säästöpankin luottamuselimissä. Lokakuussa 1902 kuvernöörin virasto vahvisti Porvoon Sähkö Osakeyhtiön verkko- ja laiteluvan, joten asiat olivat tsaarinajan byrokratian osalta kunnossa. Vuonna 1905 katuvalaistusasia hyppäsi jälleen pinnalle sähköyhtiön tehtyä ehdotuksen valaistuksen järjestämisestä neljällä 720 normaalivalon kaarilampulla ja 98:lla noin 80 normaalivalon Nernst-hehkulampulla valaistusajasta riippuen joko hintaan 13.700 tai 15.000 markkaa. Valtuusto siirsi asian rahatoimikamarin valmisteltavaksi. 18

KUNNALLISTA SÄHKÖLAITOSTA SELVITTÄMÄÄN 1906 Kunnallisen sähkölaitoksen perustamisasia lähti liikkeelle vuoden 1906 alussa. Porvoon Sähkö Osakeyhtiön tarjous jähmettyi kunnallispoliittiseen vastustukseen. Tammikuun 3. päivänä 1906 Porvoossa kokeiltiin sähkövaloa katuvalaistuksena ensimmäistä kertaa. Borgå Bladet kertoi asiasta edellisviikolla. Kokeiluvalaistus. Sähkö Osakeyhtiö on pystyttänyt kolme pylvästä lamppuineen Uudelle kirkkokadulle, joka on Nikolainkadun ja Puistokadun välissä järjestääkseen sähkövalon kokeiluvalaistuksen. Kokeiluvalaistus tapahtuu ensi keskiviikkona. Läsnä tulee olemaan rahatoimikamarin kutsuma asiantuntija insinööri Vuolle. Kyseinen insinööri Vuolle oli professori Bernhard Wuolle. Bernhard Wuolle oli Suomen johtavia sähkötekniikan asiantuntijoita vuosina 1905-1940. Hän oli kansainvälistynyt mies, ja tunsi Länsi-Euroopan maat hyvin ja oli innostunut tuomaan niistä uutta teknologiaa Suomeen, fil.toht. Timo Myllyntaus luonnehtii porvoolaisten käyttämää asiantuntijaa kirjassaan Electrifying Finland. Porvoon Sähkö Osakeyhtiö jätti katuvalaistuksesta tarjouksen rahatoimikamarille, joka esitti sähköyhtiön tarjouksen hyväksymistä sillä ehdolla, että vuosittaiset kustannukset eivät ylittäisi 9.400 markkaa. Kun asia otettiin kaupunginvaltuuston käsittelyyn tehtailija Ekblom tähdensi Porvoon Sähkö Osakeyhtiön puolesta, että yhtiö ei voi suostua maksimihintaan 9.400 markkaa, vaan että korvauksen pitäisi olla mittarilla mitaten 45 penniä kilowattitunnilta, minkä ohella hän ilmoitti, että jos kysymystä ei voida ratkaista viikon aikana, yhtiön on pakko luopua tarjouksestaan, koska se ei pystyisi hankkimaan valaisinpylväitä, jos päätöksenteko venyisi. Keskustelun aikana monet puhujat huomauttivat, ettei rahatoimikamari ollut teettänyt katuvalaistuksen parantamisasiassa perusteellisia ja monipuolisia selvityksiä, jotka olisivat olleet välttämättömiä. Rahatoimikamari oli vain ottanut huomioon yhtiön tarjouksen, mutta ei ollut ajatellut muita vaihtoehtoja kysymyksen ratkaisemisessa eikä ollut muilta seuduilta kerännyt tarvittavaa materiaalia asian valaisemiseksi. Kaupunginvaltuustossa epäiltiin myös, ettei kaupungin valaistus rahatoimikamarin esityksen jälkeenkään tulisi paremmaksi kuin nykyinen, ja että sellaisissa oloissa oli epäviisasta sitoa kaupunkia 10 vuoden pituiseen perustamisaikaan. Kaupunginvaltuusto päätti hylätä Porvoon Sähkö Osakeyhtiön tekemän tarjouksen nykyisessä muodossaan ja näin ollen jättää kysymyksen sähkövalaistuksen käyttöönotosta tällä kertaa sikseen. Sen lisäksi rahatoimikamarille annettiin tehtäväksi ottaa asia kokonaisuudessaan uuteen käsittelyyn, jonka BERNHARD WUOLLE 19