KIRJALLINEN KYSYMYS 436/2004 vp Kivunhoitoon erikoistuneen lääkärin saaminen terveysasemille Eduskunnan puhemiehelle Kipupotilasyhdistys on valtakunnallinen, ja sen toiminnan periaatteena on kipupotilaiden tukeminen kivuntutkimus- ja kuntoutustoiminnassa, tiedottaminen kipuun liittyvistä asioista ja kivunhoidon vertaistoiminnan kehittäminen yhdessä julkisen terveydenhuollon kanssa. Tavoitteenaan, että huominen on parempi, yhdistys pyrkii kehittämään yhteistyötä kodin, työn, ympäristön sekä erityisesti hoitavan tahon kesken. Tietotaito ja halu auttaa ovat tärkeitä elementtejä. Arvion mukaan Suomessa on yli miljoona kipupotilasta. Kipua ei vielä tunnisteta riittävän hyvin sairaudeksi. Kivunhoidossa on puutteena pula kivunhoitoon erikoistuneista lääkäreistä ja ongelmat perusterveydenhuollossa kipupotilaiden kohdalla. Toiveena olisi, että jokaisella terveysasemalla tulisi olla yksi kivunhoitoon perehtynyt lääkäri. Kipupotilasyhdistyksen keräämien selvitysten mukaan yli 40 prosenttia suomalaisista kärsii toistuvista ja jatkuvista kivuista ja kolmella prosentilla ne ovat vaikeasti invalidisoivia. Määrällisesti suuri määrä potilaita on jäänyt julkisella sektorilla hyvin pienelle panostukselle. Syykin on yksinkertainen: krooninen kipupotilas väsyy kipujensa keskellä vaatimaan hoitoa ja saattaa joutua kokemaan pitkänkin, mihinkään johtamattoman prosessin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen kivunhoitoon erikoistuneiden lääkäreiden vähäisestä määrästä maassamme ja mihin toimiin hallitus ryhtyy, että jokaiselle terveysasemalle saadaan yksi kivunhoitoon perehtynyt lääkäri? Helsingissä 25 päivänä toukokuuta 2004 Esa Lahtela /sd Seppo Lahtela /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 436/2004 vp: Onko hallitus tietoinen kivunhoitoon erikoistuneiden lääkäreiden vähäisestä määrästä maassamme ja mihin toimiin hallitus ryhtyy, että jokaiselle terveysasemalle saadaan yksi kivunhoitoon perehtynyt lääkäri? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kivunhoidon erityispätevyys perustettiin Suomen Lääkäriliiton toimesta vuonna 1998. Tähän asti on myönnetty 104 lääkärille ja 6 hammaslääkärille ao. erityispätevyys. Kivunhoidon erityispätevyys on tarkoitettu erikoislääkäritutkinnon suorittaneille lääkäreille tai erikoishammaslääkäritutkinnon suorittaneille hammaslääkäreille. Koulutusoikeudet on myönnetty HUS:n kipuklinikalle, OYS:n, TYKS:n, KYS:n ja TAYS:n kipupoliklinikalle sekä Reumasäätiön sairaalalle ja sairaala Ortonille. Erityispätevyysohjelmista kivunhoito kuuluu suurimpiin pätevöityjen lukumäärän perusteella. Kipupoliklinikka toimii kaikissa yliopistosairaaloissa ja lähes kaikissa keskussairaaloissa. Erään tutkimuksen mukaan joka kolmas käynti terveyskeskuslääkärillä tehdään kipuoireiden takia. Noin miljoona suomalaista kokee päivittäin kipua ja noin 300 000 kärsii invalidisoivasta kipusairaudesta. Näin ollen perusterveydenhuollolla on keskeinen tehtävä kivunhoidossa. Koska on huomattava määrä terveysasemia, joissa toimii vain muutama terveyskeskuslääkäri, niin jokaisella terveyskeskuslääkärillä tulee olla kivunhoitoon liittyvä perustieto sekä toimiva hoitomalli. Perusterveydenhuollossa erikoistuminen yhteen oireeseen tai tautiin ei kuitenkaan aina ole järkevää, koska potilaalla voi olla samanaikaisesti useita ongelmia, joita on vaikea pilkkoa elinryhmäkohtaisesti. Riittävän suurissa terveyskeskuksissa voi olla tärkeimpien erikoisalojen erityisosaajia, mm. kivunhoidon asiantuntija. Koska krooninen kipu aiheuttaa merkittäviä psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, olisi asiallista myös selvittää kivun syyt ja tarjota psyykkistä ja sosiaalista tukea. Kiputiimejä on joissakin terveyskeskuksissa. Kansallinen terveyshanke pyrkii muun muassa turvaamaan hoitoon pääsyn, mihin liittyvä lakiesitys on parastaikaa eduskunnan käsittelyssä, sekä erikoissairaanhoidon työnjaon ja yhteistyön kehittäminen perusterveydenhuoltoon. Perusterveydenhuoltoa pyritään organisoimaan seudullisesti ja kehittämään sen toimivuutta, minkä lisäksi ennalta ehkäisevää työtä tehostetaan. Krooninen kipu eräänä keskeisenä terveysongelmana on vahvasti esillä kansallisessa terveyshankkeessa. Täydennyskoulutuksella lisätään ja ylläpidetään ammattitaitoa ja osaamista sekä tuetaan terveydenhuollon kehittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi 15.12.2003 asetuksen terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta. Sen avulla voidaan muun muassa toteuttaa kivunhoitoon liittyvää täydennyskoulutusta terveydenhuollossa. Valtio osallistuu täydennyskoulutuksen rahoittamiseen osoittamalla rahaa valtionosuuksien kautta. Nykyään on myös tarjolla kipua koskevia Käypä hoito -suosituksia, joiden kautta hoitokäytäntö kehittyy sekä sovitaan työnjaosta alueellisissa hoitojärjestelmissä. 2
Ministerin vastaus KK 436/2004 vp Esa Lahtela /sd ym. Maassamme tehdään parhaillaan korkeatasoista kivun mekanismeihin ja hoitoon liittyvää tutkimusta. Senkin avulla kivunhoito tulee kehittymään Suomessa. Kipu, ja erityisesti krooninen kipu, on keskeinen terveysongelma Suomessa ja aiheuttaa merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Ennaltaehkäisyn tehostamisella, terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisellä sekä hoitosuositusten, täydennyskoulutuksen ja tutkimustoiminnan edistämisellä voidaan kivunhoitoa kehittää merkittävästi. Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2004 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 436/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.: Är regeringen medveten om det ringa antalet läkare i vårt land som har specialiserat sig på smärtbehandling och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att varje hälsostation får en läkare som är förtrogen med smärtbehandling? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Specialkompetens i smärtbehandling inrättades av Finlands Läkarförbund 1998. Hittills har 104 läkare och 6 tandläkare beviljats nämnda specialkompetens. Specialkompetens i smärtbehandling är avsedd för läkare som har avlagt specialläkarexamen eller tandläkare som har avlagt specialtandläkarexamen. Utbildningsrätt har beviljats smärtkliniken vid HNS, smärtpoliklinikerna vid OYS, ÅUCS, KYS och TAYS samt Reumastiftelsens sjukhus och sjukhuset Orton. Om man ser till antalet läkare som har skaffat sig kompetens i smärtbehandling hör denna till de större bland specialkompetensprogrammen. Vid alla universitetssjukhus och så gott som alla centralsjukhus finns en smärtpoliklinik. Enligt en undersökning är orsaken till vart tredje läkarbesök på hälsocentralerna smärtsymtom. Cirka en miljon finländare känner dagligen smärta och ca 300 000 lider av en invalidiserande smärtsjukdom. Sålunda innehar primärvården en viktig roll i behandlingen av smärta. Eftersom det finns ett stort antal hälsocentraler som endast har ett fåtal hälsocentralsläkare bör varje hälsocentralsläkare ha grundläggande kunskaper i smärtbehandling samt en fungerande behandlingsmodell för detta. Att man inom primärvården skulle specialisera sig på ett symtom eller en sjukdom är likväl inte alltid förnuftigt eftersom patienterna samtidigt kan ha flera olika problem, vilka kan vara svåra att spjälka upp enligt organgrupp. Vid tillräckligt stora hälsocentraler kan det finnas specialsakkunniga inom de viktigaste specialområdena, bl.a. en specialist i smärtbehandling. Eftersom kronisk smärta förorsakar betydande psykiska och sociala problem vore det ändamålsenligt att även utreda orsakerna till smärtan och att tillhandahålla psykiskt och socialt stöd. Vid några hälsocentraler finns s.k. smärt-team. Det nationella hälsoprojektet har som mål bl.a. att trygga vårdens tillgänglighet, i anslutning till vilket riksdagen som bäst håller på att behandla ett lagförslag, samt att utveckla arbetsfördelningen och samarbetet med den specialiserade sjukvården inom primärvården. Strävan är att primärvården organiseras regionalt och att den görs mer fungerande samtidigt som det förebyggande arbetet effektiveras. Kronisk smärta som ett centralt hälsoproblem har uppmärksammats synligt inom det nationella hälsoprojektet. Genom fortbildning ökas och upprätthålls yrkesskickligheten och kunnandet samt stöds utvecklandet av hälso- och sjukvården. Social- och hälsovårdsministeriet gav den 15 december 2003 en förordning om fortbildning för personalen inom hälsovården. Med hjälp av förordningen är det möjligt att bl.a. genomföra fortbildning i smärtbehandling inom hälso- och sjukvården. Staten deltar i finansieringen av fortbildningen genom att anvisa medel genom statsandelarna. 4
Ministerns svar KK 436/2004 vp Esa Lahtela /sd ym. I dag finns det också tillgång till s.k. Gängse vård-rekommendationer om smärta, vilka utarbetats för att utveckla vårdpraxis och organisera arbetsfördelningen inom de regionala vårdsystemen. I vårt land utförs för närvarande högklassigt forskningsarbete kring smärtmekanismer och behandlingen av smärta. Även det bidrar till att utveckla behandlingen av smärta i Finland. Smärta, i synnerhet kronisk smärta, är ett centralt hälsoproblem i Finland och föranleder samhället betydande utgifter. Genom att effektivera det förebyggande arbetet, utveckla hälso- och sjukvårdssystemet samt främja tillämpningen av vårdrekommendationerna, fortbildningen och forskningen kan smärtbehandlingen utvecklas avsevärt. Helsingfors den 11 juni 2004 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5