KIRJALLINEN KYSYMYS 960/2002 vp Sydänsairauksien ennaltaehkäisy sekä hoidon ja kuntoutuksen turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomi on yhä sydän- ja verisuonitautien osalta Euroopan mustimpia alueita. Sydän- ja verisuonitaudit ovat suurin tautiluokittainen kuolinsyy maassamme. Tutkimusten mukaan yli miljoona suomalaista sairastaa sydän- ja verisuonisairauksia ja ne ovat samalla yksi suurimmista työkyvyttömyyseläkkeen syistä. Sairausvakuutuskorvauksia kyseisten sairauksien vuoksi sai vuonna 2000 lähes 950 000 suomalaista, ja lääkekorvauksista lähes puolet koostuu pelkästään sydäntauteihin käytettävistä lääkkeistä. Lyhyesti sanottuna sydäntaudit ovat kansantauti, joka on todellinen taakka kansantaloudellemme. Väestön ikääntyessä tilanne ei tule ainakaan helpottumaan, joten on toimittava nyt. Laki potilaan oikeuksista takaa erikoissairaanhoidon mahdollisuuden jokaiselle suomalaiselle. Tämä järjestelmä ei toimi. Juuri sydänpotilaiden kohdalla tilanne on erittäin huono. Sydän- ja verisuonitautia sairastavat eivät pääse hoitoon riittävän ajoissa, joten tautia ei saada diagnosoitua, vaan hoitamattomana se ehtii tasolle, jossa kallis leikkaus ja jatkohoito ovat välttämättömiä. Joka vuosi pelkästään sydäninfarktin, pallolaajennusten ja ohitusleikkauksien hoitokustannukset kohoavat yli 140 miljoonaan euroon. Ennaltaehkäisy on tässäkin nykyistä terveemmän tulevaisuuden kulmakivi, tarkastelemmepa asiaa sitten kansalaisen kannalta tai talouselämän silmin. On elintärkeää saada riittävästi resursseja niin ennalta ehkäisevään tiedotustyöhön kuin itse tautien hoitoonkin. Nyt suomalaisessa terveydenhuollossa toimivat päällekkäin ja rinnakkain perus- ja erikoissairaanhoidon ohella yksityissektori ja työterveysjärjestelmät. Tämän päällekkäisyyden vuoksi vuorovaikutus ja yhteistyö, koordinointi ja tiedonkulku eivät toimi. Esim. sepelvaltimotaudin jatkohoidon tulokset ovat sydänkuntoutuksen lähes täydellisen puuttumisen takia todella huonot. Tämä johtuu suurelta osin potilasohjauksen puuttumisesta. Hoitojaksot lyhenevät, ja lääkärin vaihtuessa kesken hoitojakson hoidon suunnitelmallisuus ja ohjaus puuttuvat usein täysin. Osaamista kyllä löytyy, mutta resurssien painopistettä on nyt siirrettävä sydän- ja verisuonitautien hoitoon. Eurooppalaisen vertailun mukaan maassamme on esim. kardiologeja vähiten koko Euroopassa suhteutettuna väkilukuun. Heidän määräänsä tulee lisätä. Potilaalle on tulevaisuudessa turvattava hoitoonpääsy ajoissa. Hoitoketjun toimivuus ja mahdollisuus kuntoutukseen on myös varmistettava niin, etteivät tiedonkulku ja hoitoonpääsy jää sydänpotilaan omalle vastuulle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä sydän- ja verisuonitautien ennalta ehkäisemiseksi ja miten varmistetaan kansantautiamme sairastavien pääsy ajoissa hoitoon ja kuntoutukseen? Versio 2.0
Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2002 Raija Vahasalo /kok Pehr Löv /r Timo Ihamäki /kok 2
Ministerin vastaus KK 960/2002 vp Raija Vahasalo /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raija Vahasalon /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 960/2002 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä sydän- ja verisuonitautien ennalta ehkäisemiseksi ja miten varmistetaan kansantautiamme sairastavien pääsy ajoissa hoitoon ja kuntoutukseen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomessa on työikäisen väestön sydän- ja verisuoniterveydessä viime vuosikymmeninä saavutettu huomattavia tuloksia. Väestön sairastumiselle altistavien tunnetuimpien riskitekijöiden, veren kolesterolin ja verenpaineen tasot, ovat madaltuneet ja työikäisten sydän- verisuonisairastuvuus on pienentynyt olennaisesti. Tämä on tulosta johdonmukaisesta ja laaja-alaisesta terveydenedistämispolitiikasta, jossa sydänterveyttä tukevina painotuksina ovat olleet erityisesti tupakoinnin vähentämiseen kohdentuneet toimenpiteet, kohonneen verenpaineen tehokas hoito ja ravitsemuspolitiikka. Toiminnan linjauksia ja käytännön toteutuksia on määritelty lukuisissa strategioissa ja ohjelmissa niin terveyden edistämisen osalta yleisesti kuin sydänterveyden ja tyypin 2 diabeteksen osalta erityisesti. Valtioneuvoston päätökset Terveys 2015 -kansanterveysohjelmasta, terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista ja kansallisesta terveysohjelmasta sekä valmisteilla oleva ehdotus ravitsemuspoliittiseksi toimenpideohjelmaksi vahvistavat myös sydänterveyden edistämistä. Toiminnanlinjauksissa korostetaan arkielämän keskeisten areenoiden, esimerkiksi koulun, työyhteisöjen ja julkisten palvelujen merkitystä terveyden mahdollistamisessa. Toimijoina ovat julkisen sektorin ohella alan järjestöt ja myös elinkeinoelämä. Sydänterveyttä tukevat toimenpiteet kohdistuvat kaikenikäisiin. Toimintaa voidaan tukea mm. tupakoinnin vähentämiseen kohdennetuilla määrärahoilla. Tuoreet pohjoismaiset vertailutiedot osoittavat, että Suomessa tehdään väestöön suhteutettuna samansuuruinen määrä ohitusleikkauksia kuin muissa Pohjoismaissa, mutta sydänvaltimoiden pallolaajennusten ja verkotusten määrä on muita Pohjoismaita alhaisempi. Suhteessa muuhun Eurooppaan Suomessa on väestöön suhteutettuna vähemmän kardiologeja. Tämä selittyy pääosin sillä, että yleissisätautilääkärit ovat Suomessa vastanneet sellaisista hoidoista, jotka muualla kuuluvat kardiologien tehtäviin. Kardiologikoulutusta on Suomessa lisätty viime vuosina selvästi. Koulutettavien määrä on muutamassa vuodessa kaksinkertaistunut. Samalla on lisääntynyt kardiologista tutkimustoimintaa tekevien yksiköiden määrä. Viimeisten viiden vuoden aikana sepelvaltimoiden varjoainekuvaustoiminta sekä pallolaajennus- ja verkotustoiminta on aloitettu Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa, Etelä-Savon keskussairaalassa Mikkelissä ja Satakunnan keskussairaalassa Porissa. Toiminta alkaa ensi vuoden alusta Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä sekä Kanta-Hämeen keskussairaalassa Hämeenlinnassa. Kardiologisen hoidon saatavuus paranee. Tuoreen selvityksen mukaan terveyskeskuslääkäreiden viroista on täyttämättä 11 %. Tilanne on erityisen vaikea Pohjanmaalla sekä Itä- 3
Ministerin vastaus Suomessa. Terveyskeskuslääkäripulaa on jossain määrin ympäri maata. Tehokkaaseen ennalta ehkäisevään toimintaan on mahdollisuuksia vasta silloin, kun perusterveydenhuolto on riittävästi resursoitu. Valtioneuvosto on 11.4.2002 tekemässään periaatepäätöksessä Kansallisen terveysprojektin johtoryhmän esitysten pohjalta todennut, että riittävästi resursoitu ja hyvin toimiva perusterveydenhuolto on terveyspalvelujärjestelmän perusta. Ennalta ehkäisevä toiminta on keskeinen osa terveydenhuollon toimintaa. Kansalaisten on myös itse kannettava vastuuta omasta terveydestään. Osana Kansallisen terveysprojektin toteutusta tekee työtä työryhmä, joka asettaa kriteereitä jonojenhallintaan sekä hoitoon pääsyyn siten kuin valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan. Kansalaisen tulisi vuodesta 2005 alkaen saada yhteys perusterveydenhuollon hoitajaan tai lääkäriin kolmessa päivässä, erikoissairaanhoidon hoidon arvioon kolmessa viikossa. Kaikki lääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito tulee järjestää kolmen kuuden kuukauden kuluessa hoitotarpeen toteamisesta. Kansallisen terveysprojektin useita osa-alueita on jo toteutettu. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien koulutusta on lisätty projektin ehdottamalla tavalla. Lääkäreiden erikoistumiskoulutusta säätelevä asetus muutetaan niin, että erikoistumiskoulutuksesta vähintään puolet suoritetaan yliopistosairaalan ulkopuolella. Kaikki nämä toimet tähtäävät muun muassa siihen, että sydän- ja verisuonitautipotilaiden hoidon saatavuus paranee ja että perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa on nykyistä enemmän mahdollisuuksia ennalta ehkäisevään toimintaan. Kansallinen terveysprojekti korostaa terveyspalvelujärjestelmän kehittämistä yhteistyössä kuntien, kuntayhtymien, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Kolmatta sektoria edustavat järjestöt ovat ansiokkaasti huolehtineet osasta sydänpotilaiden kuntoutustoimintaa. Tätä toimintaa on rahoitettu muun muassa Raha-automaattiyhdistyksen varoin. Kuntoutustoiminnassa on edelleen tehostettavaa. Suomessa käytetään 1,2 miljardia euroa kuntoutustoimintaan. Hallitus on eduskunnalle antamissaan kuntoutusselonteoissa osoittanut, että osasta kuntoutustoiminnasta näyttö hyödyistä on olemassa, osasta se puuttuu tai on vähäinen. Kuntoutustoimintaa tulee edelleen kehittää ja se on Kansallisen terveysprojektin eräitä kohteita. Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 2002 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 4
Ministerns svar KK 960/2002 vp Raija Vahasalo /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksledamot Raija Vahasalo /saml m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 960/2002 rd: Vad ämnar regeringen vidta för åtgärder för att förebygga hjärt- och kärlsjukdomar och på vilket sätt kan de som lider av denna vår folksjukdom garanteras vård och rehabilitering i tid? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Under de senaste årtiondena har man i Finland uppnått betydande resultat när det gäller hjärtoch kärlhälsan hos befolkningen i arbetsför ålder. De mest kända faktorerna som påverkar risken för att insjukna, blodets kolesterolhalt och blodtrycksnivån, har reducerats kraftigt och incidenstalet för hjärt- och kärlsjukdomar hos den arbetsföra befolkningen har sjunkit betydligt. Detta är följden av en målinriktad och omfattande hälsofrämjande politik, inom vilken tyngdpunkten när det gäller hjärthälsa har lagts på åtgärder som inriktat sig på i synnerhet en minskning av rökningen, effektiv skötsel av förhöjda blodtryck och nutritionspolitik. Riktlinjerna för verksamheten och det praktiska genomförandet har fastställts i ett flertal strategier och program såväl allmänt i fråga om hälsofrämjande som särskilt när det gäller hjärthälsa och diabetes typ 2. Även statsrådets beslut om folkhälsoprogrammet Hälsa 2015, utvecklingslinjerna för hälsofrämjande motion och det nationella hälsoprogrammet samt det förslag till nutritionspolitiskt åtgärdsprogram som bereds för tillfället främjar hjärthälsa. I riktlinjerna för verksamheten betonas de viktigaste vardagsarenorna, till exempel skolan, arbetsplatserna och de offentliga tjänsterna och deras betydelse för att möjliggöra en god hälsa. Aktörer är förutom den offentliga sektorn också organisationer i branschen liksom näringslivet. Insatserna för hjärthälsa riktar sig till alla åldrar. Verksamheten kan stödjas med bl.a. med de anslag som anvisats för att minska rökningen. Av aktuella nordiska jämförelseuppgifter framgår att det i Finland i relation till befolkningen utförs lika många bypassoperationer som i de övriga nordiska länderna, medan antalet ballongvidgningar av hjärtats kranskärl och stentinläggningar är lägre än i övriga Norden. I relation till sin befolkningsmängd har Finland färre kardiologer än det övriga Europa. Förklaringen är huvudsakligen den att i Finland har allmänläkare som specialiserat sig inom invärtesmedicin ansvarat för den vård som på annat håll sköts av kardiologer. Under de senaste åren har kardiologutbildningen i Finland utökats betydligt. Antalet personer som genomgår utbildningen har fördubblats på några få år. Samtidigt har antalet enheter som bedriver kardiologisk forskning ökat. Under loppet av de senaste fem åren har man vid Norra Karelens centralsjukhus i Joensuu, Södra Savolax centralsjukhus i S:t Michel och Satakunta centralsjukhus i Björneborg inlett verksamhet med koronarangiografi samt ballongvidningar och stentinläggningar. Vid Mellersta Finlands centralsjukhus i Jyväskylä och Egentliga Tavastlands centralsjukhus i Tavastehus kommer motsvarande verksamhet att inledas i början av nästa år. Tillgången till kardiologisk vård förbättras. 5
Ministerns svar Enligt en aktuell undersökning är 11 procent av hälsocentralernas läkartjänster obesatta. Situationen är speciellt svår i Österbotten och i Östra Finland. Alla hälsocentraler i hela landet lider i någon mån av brist på läkare. En effektiv förebyggande verksamhet är möjlig först när det anslås tillräckligt med resurser för primärvården. I sitt principbeslut den 11 april 2002 konstaterar statsrådet utifrån de förslag som lagts fram av ledningsgruppen för det nationella hälsoprojektet, att grunden för hälso- och sjukvårdssystemet är en väl fungerande primärvård som har tillräckliga resurser till sitt förfogande. Den förebyggande verksamheten är en viktig del av hälso- och sjukvården. Invånarna måste också själva ta ansvar för sin egen hälsa. I genomförandet av det nationella hälsoprojektet deltar en arbetsgrupp som ställer upp kriterier för köhanteringen och rätten till vård på det sätt som fastställts i statsrådets principbeslut. Från 2005 skall invånarna få kontakt med en sköterska eller läkare inom primärvården inom tre dygn och få en vårdbedömning inom den specialiserade sjukvården inom tre veckor. All medicinskt motiverad vård skall ordnas inom tre sex månader från det att vårdbehovet konstaterats. Många delområden inom det nationella hälsoprojektet har redan förverkligats. Utbildningen av läkare och sjuksköterskor har utökats på det sätt som projektet föreslår. Den förordning som reglerar läkarnas specialiseringsutbildning ändras så att minst hälften av specialläkarutbildningen avläggs vid någon annan instans än ett universitetssjukhus. Alla dessa åtgärder syftar bland annat till en förbättring av tillgången till vård för patienter med hjärt- och kärlsjukdomar och större möjligheter till förebyggande verksamhet inom primärvården och den specialiserade sjukvården. Det nationella hälsoprojektet betonar utvecklingen av servicesystemet som ett samarbete mellan kommuner, samkommuner, privata och tredje sektorn. De organisationer som företräder den tredje sektorn har förtjänstfullt skött en del av rehabiliteringsverksamheten för hjärtpatienterna. Denna verksamhet har finansierats bland annat med Penningautomatmedel. Rehabiliteringsverksamheten kan fortfarande effektiveras. I Finland används 1,2 miljarder euro för rehabilitering. Av regeringens rehabiliteringsredogörelser till riksdagen framgår det att i fråga om en del av rehabiliteringsverksamheten har nyttan kunnat dokumenteras, i en del fall är dokumentationen knapphändig eller saknas. Rehabiliteringsverksamheten bör vidareutvecklas och detta är ett av målen för det nationella hälsoprojektet. Helsingfors den 4 december 2002 Omsorgsminister Eva Biaudet 6