KK 394/1998 vp Kirjallinen kysymys 394 Sulo Aittoniemi /kesk: Kirjalliseen kysymykseen annetun vastauksen tarkentamisesta Eduskunnan Puhemiehelle Sosiaali-ja terveysministeri Terttu Huttu-Juntunen on 8.4.1998 päivätyllä asiakirjalla vastannut kirjalliseen kysymykseeni 295/l998 vp koskien somalipakolaisten Mekkaan suuntautuneen pyhiinvaellusmatkan kustannuksia ja niiden maksajaa. Asiallisessa vastauksessa, josta kiitän nöyrimmästi, on otettu kantaa muun muassa siihen suuntaan, että mikäli toimeentulotukea saavalle henkilölle olisi kertynyt säästöjä Mekan matkakustannusten verran, ne pitäisi ottaa huomioon toimeentulotukea jälleen määrättäessä. Mielestäni aivan oikein, näinhän se tehdään suomalaistenkin kohdalla. On vain toivottavaa, että asia yhteiskunnan taholta selvitetään. Olen myöhemmin saanut tietää, että mainituntaisen Mekkaan suuntautuvan pyhiinvaellusmatkan koko kustannukset ovat noin 50 000 markkaa henkilöltä. Mainitussa vastauksessa kirjalliseen kysymykseeni, sen viimeisessä kappaleessa, viitataan työministeriön maahanmuuttoosaston lausuntoon kotimaahansa palaavalle pakolaiselle maksettavasta 50 000 markan tuesta. Tällainen kotiinpalaamisen tuki on aivan hieno asia, ja olen monessa aloitteessani nimenomaan ehdottanut tällaista. En ole kuitenkaan mainitussa kirjallisessa kysymyksessäni kysynyt tähän liittyvää. Nyt herää kysymys siitä, onko mainitulle ryhmälle mahdollisesti maksettu kotiinpalaamistukea mainitun valtioneuvoston päätöksen 8 :n mukaisesti ja mainitut somalit ovat vain välilaskuna poikenneet Mekassa. Toinen mahdollisuus on, että he ovat Mekassa muuttaneet mieltään ja palaavat takaisin Suomeen, toki menettäen mahdollisuutensa uuteen, ainutkertaiseksi tarkoitettuun paluuavustukseen. Myöntäen aiheuttamani suuren vaivan anteeksiantamattomaksi kysyn kuitenkin valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten valtioneuvoston asianomaiseltajäsenettä tarkentavan kysymyksen: Onko kirjallisessa kysymyksessä 295/ 1998 vp mainitulle Mekkaan pyhiinvaellusmatkalle matkustaneelle somaliryhmälle maksettu matkakustannuksia pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun valtioneuvoston päätöksen 8 :n nojalla paluumuuttoa koskevan oikeuden perusteella, vaikkakaan ei pyhiinvaellusmatkaa varten, joka vastauksessa kiistetään, tai jollakin muulla perusteella yhteiskunnan tai julkisyhteisön varoista? Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 1998 Sulo Aittoniemi /kesk 280043
2 KK 394/1998 vp Eduskunnan Puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sulo Aittaniemen näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 394: Onko kirjallisessa kysymyksessä 295/ 1998 vp mainitulle Mekkaan pyhiinvaellusmatkalle matkustaneelle samaliryhmälle maksettu matkakustannuksia pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun valtioneuvoston päätöksen 8 :n nojalla paluumuuttoa koskevan oikeuden perusteella, vaikkakaan ei pyhiinvaellusmatkaa varten, joka vastauksessa kiistetään, tai jollakin muulla perusteella yhteiskunnan tai julkisyhteisön varoista? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työministeriö on antanut kansanedustaja Aittoniemen kirjallista kysymystä n:o 29511998 vp koskevan lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle. Lausunto on otettu huomioon valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastauksessa. Täydentävänä vastauksena kansanedustaja Aittaniemen kirjalliseen kysymykseen n:o 394/1998 vp työministeriö esittää seuraavaa: Hallituksenmaahanmuutto-ja pakolaispoliittisessa ohjelmassa todetaan, että pakolaisten vapaaehtoista ja turvallista paluumuuttoa sekä alueellista sijoittumista pidetään pakolaisongelman parhaimpina ratkaisuvaihtoehtoina. Suomi tukee pakolaisten paluumuuttoa taloudellisesti myöntämällä paluumuuttoavustusta pakolaisille pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun valtioneuvoston päätöksen (1607/1992) 8 :n nojalla. Työministeriö on pyytänyt paluumuuttoavustuksen myöntämiskäytännöstä selvitystä Espoon, Helsingin, Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Vantaan kaupunkien pakolaistyötä tekeviltä työntekijöiltä. Paluumuuttoavustusta voidaan myöntää, mikäli henkilö on saanut oleskeluluvan siinä maassa, johon palaamista varten hän on hakenut avustusta. Paluumatkaa ei järjestetä ennen kuin on saatu selvitys paluumaassa myönnetystä oleskeluluvasta. Jos paluumuuttoavustusta saanut henkilö haluaa tulla takaisin Suomeen, hänen on haettava asianomaiselta ulkomaan edustustolta oleskelulupaa Suomesta. Paluumuuttoavustuksena myönnettävät matkat paluumaahan järjestetään International Organization For Migration -nimisen järjestön (lom) välityksellä siten, että järjestö hankkii matkalipun ja huolehtii mahdollisesta rahtikuljetuksesta laskuttaen suoraan valtion viranomaisia. Avustuksen saajalle annetaan kunnan toimesta rahana ainoastaan paluumaassa oleskelun toimeentuloon tarkoitettu osuus avustuksesta. Tämä osuus avustuksesta on yksinäiselle henkilölle enintään toimeentulotuen perusosan määrä kahdelta kuukaudelta eli 4 042 mk ja perheelle enintään kaksinkertaisena edellä tarkoitettu määrä eli 8 084 mk. Paluumuuttoavustuksen suuruutta arvioitaessa otetaan huomioon avustuksen saajan taloudellinen asema sekä paluumaan hinta- ja palkkataso. Paluumuuttoavustuksen myöntämistavasta ja rakenteesta johtuu, ettei sillä voida rahoittaa matkoja takaisin Suomeen. Somalialaiset eivät ole hakeneet eivätkä saaneet paluumuuttoavustusta miltään edellä mainitulta kaupungilta. Valtaosa Suomen samaliväestöstä asuu mainituissa kaupungeissa. Somalian sekasortoiset olot ovat esteenä somalialaisten paluumuuton käynnistymiselle. Somalialaisia muuttaa Suomesta mm. Etiopiaan, mutta näitä muuttoja varten ei ole haettu tai myönnetty paluumuuttoavustusta. Jos henkilö saa toimeentulotukea, hänen on ilmoitettava ulkomaanmatkastaan kunnan sosiaalityöntekijälle. Ilmoittamatta jättäminen voi aiheuttaa liikaa maksetun toimeentulotuen takaisin perimisen. Ulkomaille matkustavalle ei makseta toimeentulotukea matkan ajalta. Asumisen kustannuksiin voidaan kuitenkin myöntää toimeentulotukea. Suomeen jäävälle perheelle voidaan maksaa toimeentulotukea, jos perhe on tuen tarpeessa. Pyhiinvaellusmatkat on rahoitettu asianomaisten henkilöiden säästöillä tai suvun matkaa varten antamilla lahjoituksina. Toimeentu-
KK 394/1998 vp 3 lotukilaissa ei ole toimeentulotuen säästämistä koskevia rajoituksia. Toimeentulotuen tarveharkinnassa otetaan vähennyksenä huomioon sellaiset tulot ja varat, joista on olemassa riittävää näyttöä. Toimeentulotukilaissa ei ole myöskään säännöksiä, joilla voitaisiin velvoittaa henkilö käyttämään tiettyyn tarkoitukseen saamansa lahjoitus perustoimeentulonsa turvaamiseen. Julkisyhteisöt tai yhteiskunta eivät rahoita Suomesta ulkomaille tehtäviä pyhiinvaellusmatkoja. Työministeriön tai pakolaisia vastaanottaneiden kuntien tiedossa ei myöskään ole uskonnollisia tai muita järjestöjä, jotka rahoittaisivat somalialaisten tai muiden ulkomaalaisten pyhiinvaellusmatkoja. Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 1998 Työministeri Liisa Jaakonsaari
4 KK 394/1998 vp Tili Riksdagens Talman 1 det syfte 37 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru Ta1man, tili vederbörande medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Sulo Aittoniemi undertecknade spörsmål nr 394: Har man tili den i spörsmål 29511998 rd nämnda somaliegruppen, som reste på vallfård tili Mecka, betalat resekostnader på basis av rätten tili återflyttning enligt 8 statsrådets beslut om mottagande av flyktingar och asylsökande, om än inte för vallfård, vilket bestrids i svaret, eller på någon annan grund ur samhälleliga eller offentliga samfunds medel? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Arbetsministeriet har gett utlåtandet angående riksdags1edamot Aittoniemis spörsmål nr 295/ 1998 rd tili social- och hälsovårdsministeriet. Utlåtandet har beaktats i det svar som vederbörande medlem av statsrådet givit. Som ett kompletterande svar på riksdagsledamot Aittoniemis spörsmäl nr 394/1998 rd framför arbetsministeriet följande: 1 regeringens invandrar- och flyktingpolitiska program konstateras det att en frivillig och trygg återflyttning och regional placering av flyktingar anses som de bästa alternativa lösningarna pä flyktingproblemet. Finland stöder finansiellt flyktingarnas återflyttning genom att bevilja flyktingarna återflyttningsbidrag med stöd av 8 statsrådets beslut om mottagande av flyktingar och asylsökande (1607/1992). Arbetsministeriet har av de arbetstagare som utför flyktingarbete i Esbo, Helsingfors, Jyväskylä, Tammerfors, Åbo och Vanda städer bett om en utredning av praxis som gäller beviljandet av äterflyttningsbidrag. Återflyttningsbidrag kan beviljas, om personen i fräga har fått uppehållstillstånd i det land för vilket han för att återvända till har ansökt om bidrag. Återresan ordnas inte förrän man fått en utredning av beviljat uppehållstillstånd i det land tili vilket personen i fråga vill återvända. Ifall en person som fått återflyttningsbidrag önskar komma tillbaka tili Finland, bör han av vederbörande beskickning i utlandet ansöka om uppehållstillstånd i Finland. De resor tilj det land man önskar återvända tilj och som beviljas som återflyttningsbidrag ordnas via organisationen International Organization for Migration (lom) på så sätt att organisationen skaffar resebiljetten och sköter om eventuell frakttransport genom att direkt debitera de statliga myndigheterna. Bidragsmottagaren ges genom kommunens försorg i pengar endast dendel av bidraget som är avsett för uppehället under vistelsen i Jandet i fråga. Denna andel av bidraget är för en ensamstående person högst basde1en av utkomststödet för två månader, dvs. 4 042 mk och för familjer högst det dubbla beloppet, dvs. 8 084mk. Då återflyttningsbidragets belopp uppskattas, beaktas bidragsmottagarens ekonomiska ställning samt pris- och lönenivån i det land dit bidragsmottagaren önskar återvända. Pä grund av sättet att bevilja återflyttningsbidrag och pä grund av dess struktur kan man inte finansiera resor tilihaka tili Finland. Somalierna har inte ansökt om eller mottagit återflyttningsbidrag från någon av ovan nämnda städer. Största delen av Finlands somaliska befolkning bor i dessa städer. Somaliernas kaotiska förhållanden utgör ett hinder för att somaliernas äterflyttning skall kunna börja. Det flyttar somalier frän Finland bl.a. tilj Etiopien, men för dessa flyttningar har inga äterflyttningsbidrag ansökts om eller beviljats. Ifall en person lyfter utkomststöd, bör han underrätta kommunens socialarbetare om sinutlandsresa. Underlåtelse att underrätta kan leda tili att ett för stort utkomststödsbelopp återindrivs. En person som reser utomlands får inget utkomststöd så länge resan varar. För boendekostnader kan däremot utkomststöd beviljas. Ifall familjen stannar kvar i Finland kan utkomststöd betalas, om familjen är i behov av stödet. Vallfårderna har finansierats genom ifrågavarande personers besparingar eller genom gåvor som släkten givit för resan. Lagen om utkomststöd innehåller inga begränsningar beträffande besparingar. Då det gäller behovsprövning av utkomststöd, beaktas som avdrag sådana inkom-
KK 394/1998 vp 5 ster och tillgångar som det finns tillräckligt med bevis för. Lagen om utkomststöd innehåller inte heller bestämmelser genom vilka man kunde förplikta en person att använda den gåva han erhållit för ett visst ändamål tili att trygga sin grundutkomst. Varken offentliga samfund eller samhället finansierar vallfårder som företas tili utlandet. Arbetsministeriet eller de kommuner som tagit emot flyktingar känner inte heller tili några religiösa eller andra organisationer som skulle finansiera somaliernas eller andra utlänningars vallfårder. Helsingforsden 6 maj 1998 Arbetsminister Liisa Jaakonsaari