Maailman metsät paljon vartijana Jussi Viitanen Neuvonantaja Ulkoasianministeriön kehityspoliittinen osasto Metsät maapallolla Metsät peittävät 31 prosenttia maapallon maa-alueesta yli neljä miljardia hehtaaria. Vuosittain noin 13 miljoonaa hehtaaria metsää muutetaan muuhun käyttöön. Metsäkato on hidastunut viime vuosien aikana, mutta edelleen se on vakava ongelma. Metsäkadon hidastumiseen on vaikuttanut metsitystä tukevat kansalliset politiikat ja strategiat. Laajojen istutusten ansiosta nettokatoa on hidastanut viimeisen vuosikymmenen aikana -8,3 miljoonasta hehtaarista vuodessa -5,2 miljoonaan hehtaariin. Istutusmetsien osuus maailman metsistä on arvioitu olevan seitsemän prosenttia. Metsien merkitys Metsät voivat tarjota taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä hyötyjä. Puun lisäksi metsät tuottavat ruokaa, lääkekasveja, ja bioenergiaa sekä tarjoavat ansiotuloja ja työllisyyttä. Metsät ovat alkuperäiskansojen elinympäristöjä, mutta niillä on myös kulttuurinen, terveydellinen ja virkistyksellinen vaikutus paikallisille asukkaille ja muille käyttäjäryhmille. Metsät ylläpitävät ekosysteemien toimintoja, toimivat hiilinieluna ja edistävät biodiversiteetin, maaperän ja valuma-alueiden suojelua. Nämä kaikki voivat olla paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti merkittäviä. Kehitysmaat ja metsät Kestävä metsätalous vaatii laaja-alaista ymmärrystä metsien yhteiskunnallisesta, taloudellisesta, ympäristöllisestä ja kulttuurisesta merkityksestä sekä valtion, yhteisöjen ja yksityisen sektorin rooleista. Maanomistus ja -käyttöoikeudet, metsäsektorin ja luonnonvarojen hyvä hallinto, maaalueista ja niukoista resursseista kilpailevien tuotantosektorien väliset suhteet sekä metsien tarjoamat ympäristöpalvelut ovat vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä useimmissa kehitysmaissa. Avoin tiedonjako ja sitä tukevat teknologiset sovellukset ja kansalliset politiikat ovat tärkeä osa metsäsektorin yhteistyötä. Luonnonvarojen käyttöön ja hallintaan liittyvän tiedon saatavuus on demokraattisen päätöksenteon kannalta erittäin tärkeää. 1 (5)
Kehitysmaissa naiset ja tytöt hankkivat kotitalouksien polttopuun. Ruuanlaittoon ja lämmitykseen tarvittavan puun keruu vaatii suuren osan naisten päivästä. Lisäksi he kartuttavat perheen taloutta keräämällä metsästä eläinten rehua, lääkekasveja ja ruoka-aineita, jotka antavat usein merkittävän ravintolisän köyhille perheille ja tuovat tuloja esimerkiksi kuivuuskausien aikana. Keskeisestä roolistaan huolimatta naisilla ei kuitenkaan ole tasavertaisia metsien ja puiden käyttö- ja omistusoikeuksia. Naisten oikeus omistaa maata ja osallistua metsän käyttöä koskevaan päätöksentekoon on olennaisen tärkeää. Naisille tärkeät metsänkäyttömuodot tulee huomioida metsäpolitiikassa ja metsien käytön suunnittelussa. Metsäsektori Suomen kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä Suomen lähtökohtana on, että kaikessa kehitykseen ja ympäristöön vaikuttavassa toiminnassa noudatetaan johdonmukaisesti kestävän kehityksen periaatteita. Köyhyyden poistaminen on mahdollista vain, jos kehitys on taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävää kehitysmaissa. Kestävällä metsätaloudella voidaan vähentää köyhyyttä ja sen avulla tuetaan usean YK:n ympäristösopimuksen toteutumista. Suomen rooli tunnustettuna vaikuttajana sekä EU:ssa että muualla maailmassa perustuu metsäsektorin poikkeuksellisen tärkeään merkitykseen omassa taloudessamme. Kansallinen hyvinvointimme pohjautuu kestävään metsien ja muiden luonnonvarojen käyttöön, korkeaan tieteen ja teknologian tasoon, hyvään hallintoon sekä vahvaan demokratiaan. Suomi pyrkii jatkossakin hyödyntämään osaamistaan ja keskittämään metsäalan yhteistyönsä suomalaisen lisäarvon tuottamiseen kansainvälisissä metsä- ja ympäristöpolitiikan ja metsäsektorin kehittämisprosesseissa. Tavoitteena on kestävän metsätalouden edellytyksien vahvistaminen ja siten oikeudenmukainen taloudellinen kasvu, köyhyyden vähentäminen sekä ympäristöuhkien torjunta. Metsäyhteistyön teemat Suomi tukee kumppanimaitaan ja kansainvälisiä metsäpolitiikan prosesseja seuraavin keinoin: 1. Tuki kansallisille metsäohjelmille Kansallisen metsäohjelman osallistava laadinta ja koordinoitu toimeenpano parantavat metsistä riippuvaisten yhteisöjen ja yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä ja edistävät metsistä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista jakautumista (sukupuolten ja sukupolvien välinen tasa-arvo, vähemmistöt). Valtio tarjoaa puitteet yksityisen sektorin tuotannolliselle toiminnalle ja samalla varmistaa kestävän metsätalouden periaatteiden 2 (5)
toteutumista. Metsäsektorin kehitystä ei voi jättää vain valtion tehtäväksi, vaan yksityissektorin osallistuminen on välttämätöntä. Kansalliset metsäohjelmat ja niitä tukevat politiikat sekä lainsäädäntö ovat hyödyttömiä, ellei niitä panna toimeen käytännössä. Tässä toimeenpanossa korostuu hyvä hallinto. Toimivat seuranta- ja valvontajärjestelmät sekä ajantasainen lainsäädäntö ja politiikka ovat keskeisiä hyvän hallinnon välineitä. Metsäkatoa ei voida ehkäistä eikä vuosituhattavoitteita saavuttaa, ellei tavoitteita ja keinoja yhdennetä temaattiset ja sektorirajat ylittäen hyvän hallinnon tavoitteisiin. Kehitysmaat kilpailevat kansainvälisistä investoinneista. Investoijan kannalta on tärkeää, että on selkeät ja yhteisesti hyväksytyt kestävää metsätaloutta edistävät hyvän hallinnon pelisäännöt. Yhteiskuntavastuun merkitys korostuu entisestään metsäteollisuusyritysten ja metsätuotteiden kaupan edelleen kansainvälistyessä. 2. Metsäsektorin merkityksen vahvistaminen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa Metsien häviämisen on arvioitu aiheuttavan noin 17 prosenttia globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Pääosin metsäkato tapahtuu kehitysmaiden trooppisissa metsissä. Metsäkadon pysäyttäminen ja kestävä metsävarojen käyttö hillitsevät ilmastonmuutosta, minkä kehitysmaat ovat nostaneet esille kansainvälisissä ilmastopolitiikan neuvotteluissa. Suomi tukee kehitysmaiden roolin vahvistamista ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen hillitsemisessä. Tätä sopeutumista tukevien sekä metsien häviämistä ja haaskausta hidastavien taloudellisten kannusteiden kehittäminen on tärkeää (REDD ja avoided deforestation). Metsät ja puut tarjoavat maaseudun muille elinkeinoille välttämättömiä ympäristöpalveluja (veden, maaperän ja ravinteiden sitominen) sekä tuottavat uusiutuvaa energiaa ja rakennusmateriaalia. Metsien ja puiden merkitys ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöihin (myrskyt, tulvat, kuivuudet) sopeutumiseen voi olla merkittävä. Suomi tukee metsäsektorin sisällyttämistä kansallisiin energiastrategioihin ja ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelmiin. Erityistä huomiota tulee kiinnittää maankäyttöön vaikuttaviin ohjelmiin kuten istutusohjelmat, metsäkadon pysäyttäminen, metsäpalojen torjunta ja biopolttoaineiden tuotanto. Kansalliset metsäohjelmat ja ilmastonmuutokseen sopeutumisstrategiat perustuvat luotettavaan ja ajan tasalla olevaan kansalliseen tietoon metsä- ja puuvaroista ja niiden kehityksestä (metsiin ja maaperään sitoutuneen hiilen määrän muutokset). Kansallisten metsä- ja luonnonvarakartoitusten merkitys korostuu, kun maat joutuvat raportoimaan toimenpiteistään metsäkadon hillitsemiseksi. 3 (5)
3. Metsien roolin ottaminen huomioon kansallisessa maaseutu-, maankäyttö- ja maatalouspolitiikassa Monessa kehitysmaassa epäoikeudenmukaiset maanomistusolot ja -käyttöoikeudet johtavat hallitsemattomaan maankäyttöön. Tehoton maa- ja karjatalous vaatii lisämaata, mikä johtaa metsien häviämiseen. Epäselvät maanomistusolot estävät metsäsektorin kehittämiselle pitkän tähtäimen investointeja metsien kehittämiseksi. Julkisia ja yksityisiä investointeja varten on tarkasteltava koko tuotantoketjua ja metsävarojen hallintaa. Metsätalouden tulisi olla taloudellista toimintaa, jonka kannattavuus riippuu luonnonoloista, tuotteiden jalostuksesta ja markkinoista. Metsillä ja metsävaroilla tulisi olla omistaja tai hallinnoija, joka hyötyy metsien taloudellisesta käytöstä. Metsäsektorin tuki tulee kytkeä kestävään maaseutu-, maankäyttö-, energia- ja elinkeinopolitiikkaan, jotta voidaan puuttua metsäkadon häviämisen syihin, parantaa investointien kannattavuutta ja edistää kestävää metsätaloutta. 4. Tuki kansainvälisen metsäpolitiikan prosesseille Suomi pitää tärkeänä yhdessä sovittujen globaalien tavoitteiden toimeenpanoa. Tätä edistetään jatkamalla YK:n Metsäfoorumin ja YK:n alaisten ympäristösopimusten kehittämistä ja toimeenpanoa. Laittoman hakkuun ja puukaupan estäminen on yksi Euroopan Komission keskeisistä metsäsektorin toimintaohjelmia. Suomi tukee EU:n FLEGT- aloitetta laittomien hakkuiden ja niihin liittyvän kaupan estämiseksi ja osallistuu aloitteen kehittelyyn jatkossakin. 5. Metsäsektorin yhteistyön keskittäminen ja strategisten kumppanuuksien muodostaminen tutkimus- ja kehitysrahoituslaitosten kanssa Kumppanuuksien tavoitteena on lisätä yhteistyötä ja parantaa tiedonkulkua rahoittajien, tutkimuslaitosten ja metsiä hallinnoivien organisaatioiden välillä. Avainasemassa ovat suomalaiset tutkimus-, koulutus- ja asiantuntijaorganisaatiot, yksityinen sektori sekä kansalaisjärjestöt. Kansainvälisistä toimijoista strategisia kumppaneita ovat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), Maailmanpankki, Euroopan metsäinstituutti (EFI), Kansainvälinen metsäntutkimuskeskus (CIFOR), Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (GEF), Kansainvälinen peltometsäviljelyn tutkimuskeskus (ICRAF) sekä Trooppisen maatalouden tutkimus- ja koulutuskeskus (CATIE). Metsät ilmastoneuvotteluissa ja kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Metsien ja erityisesti kehitysmaiden trooppisten metsien liittäminen kansainväliseen ilmasto-politiikkaan edellytti soveltuvan menetelmän kehittämistä. Reducing emissions from deforestation and degradation (in developing countries) eli REDD syntyi tähän tarpeeseen. Tavoitteena oli luoda taloudellinen kannustemekanismi, joka arvostaa metsää metsänä ja kannustaa puiden kasvattamiseen ja metsien kestävään käyttöön. Menetelmän kehitystyö on edelleen kesken. 4 (5)
REDD-mekanismi perustuu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kehitysmaissa metsäkatoa ja metsien laadullista heikkenemistä hidastamalla. Maat saavat näistä päästövähennyksistä markkinoilla määräytyvän hinnan. Maat velvoitetaan seuraamaan ja raportoimaan metsiin sitoutuneen hiilen määrää. Kyseessä on tulokselliseen toimintaan perustuvat taloudellinen kannustin. Positiivinen muutos palkitaan. Teoriassa tämä on houkutteleva ajatus, mutta käytännön toteutukseen liittyy vielä monia ratkaistavia ongelmia. Metsäkadon syyt tunnetaan, mutta ainakaan toistaiseksi niihin ei ole pystytty tehokkaasti puuttumaan. Jopa arviot metsiin varastoituneesta hiilen määrästä vaihtelevat suuresti (300 1650 GtC). Tämä kuvaa hyvin koko metsäkatoon liittyvän päästö-kaupan keskeistä ongelmaa: luotettavan metsätiedon puutetta. Monissa kehitysmaissa metsäkadon päästöt ovat 60 90 prosenttia kansallisista kasvihuonekaasupäästöistä. REDD-mekanismin kautta saavutetut päästövähennykset ovat kustannustehokkaita ja lisäksi saavutetaan muita arvokkaita rinnakkaishyötyjä, kuten luonnon monimuotoisuuteen suojelu. Kehitysmaat ovat ottamassa vastuuta ilmastokysymyksissä. Suuret metsäpinta-alat muuttuvat suunnittelijoiden paperilla suuriksi tuloiksi, mutta miten nämä tulot saadaan hyödyntämään metsien läheisyydessä ja metsissä eläviä ihmisiä. REDD ei tarkoita tulonsiirtoa, vaan sillä tulisi korvata menetettyjä mahdollisuuksia. Kyseessä on globaalihyöty, jonka hinta määräytyy markkinoilla, mutta paikallisesti se tarkoittaa muuttuneita mahdollisuuksia kehitysmaiden metsien läheisyydessä eläville. Näiden ihmisten ja yhteisöjen vaihtoehdot ovat rajalliset. He tekevät olosuhteisiinsa ja mahdollisuuksiinsa nähden optimaalisia ja järkeviä ratkaisuja. Metsäsektorin kehityksen kannalta positiivinen kiinnostus kumpuaa siitä mahdollisuudesta, että kansallinen kiinnostus päästökaupan tuloihin edistää kestävän metsätalouden kehittämistä ja metsien läheisyydessä elävien yhteisöjen roolin vahvistamista. Kestävä metsätalous ja metsien suojelu on mahdollista vain jos paikalliset yhteisöt sitä tukevat ja siitä hyötyvät. 5 (5)