Perheiden auttaminen kansalaistoiminnan avulla Kaikille eväät elämään, 7.5.2019
sitoutumaton vapaaehtois- ja avustusjärjestö avustuksia vähävaraisille lapsiperheille perustettu 2009 muutaman äidin toimesta, nyt 20 paikallistoimijaa ympäri Suomen: Hyvinkää - Riihimäki Hämeenlinna Joensuu Jyväskylä Kajaani Kokkola Kouvola Kuopio Lahti Lappeenranta Lohja Mikkeli Oulu Pori Pääkaupunkiseutu Rovaniemi Seinäjoki Tampere Turku Vaasa
TOIMINTAMUOTOMME: 1. Vaate- ja tavaralahjoitukset 2. Harrastustuki 3. Vapaa-ajan elämykset
Kenelle ja miksi? Vähävaraiset ja kriisejä kohdanneet lapsiperheet sekä kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset Ohjautuvat asiakkaiksi suorilla yhteydenotoilla sekä yhteistyötahojen kautta
Olen kaikkialla "rajatapaus". On vaikea saada apua. Olen jaksamiseni äärirajoilla ja niin kauan kuin pystyn edes osa-aikaiseen työhön, minun on vaikea saada tukea mistään muualta. Lapseni ovat 10, 13 ja 15. Koululaisten kanssa tuntuu olevan huomattavasti vaikeampi saada apua ja tukea kuin pikkulasten kanssa.
Joulu on köyhälle kamalaa aikaa. Näin kuulin. Ja olisin sen tiennyt ilman kuulemistakin. Katson päivittäin köyhyyttä silmiin. Moniin silmiin. Ja kun köyhä toivoo, tuntuu olevan jokamiehen oikeus arvostella sitä. Valitettavasti elämme niin eriarvoisessa maailmassa, että köyhä joutuu ääneen toiveensa sanomaan. Että sillä toiveella olisi edes pienikin mahdollisuus toteutua. Mutta annas olla jos siellä toiveissa onkin vaikka puhelin. Silloin siitä on heti kirjoitettava someen. Että voitteko kuvitella. Ei mitään suhteellisuuden tajua. Pyytää nyt puhelin lahjaksi. Ja se teini, joka sitä puhelinta toivoi, lukee sitä samaa somea. Sillä rämällä kännykällä. Häpeää, kuinka oli niin ajattelematon. Ja katsoo samalla sohvalla istuvaa äitiään, jonka hartioita vavisuttaa itku, kun hän lukee pikkusisarusten toivelistaa. Taaskaan ei joulupukki meille ehdi. Nuori lähtee ulos. Kahvilaan. Istuu sen aikaa kun siellä ostamatta saa istua. Sanoo kavereille,ettei jaksa enää olla. Mutta ei kerro, että lompakossa ei ole kolikoita, vaan ainoastaan pikkusisarusten valokuvat. Tämänkin kuulin. Ja olisin tiennyt kuulemattakin. On ihan aiheellista välillä tuntea tervettä syyllisyyttä. Ehkä sitten ymmärtää, että kun omastaan antaa, antaa sydämestään.
Toiset käy kaupassa, me varataan aika Hopeen kun ei ole rahaa käydä kaupassa. Häpeän yli oli vaikea päästä mutta Hopea on kiittäminen monesta. Olemme saaneet kokemuksen, että meistä välitetään, ihmisen ei tarvitse olla taloudellisesti valtavan tuottava yhteiskunnan jäsen ollakseen tärkeä. Olen saanut vaatteita ja leluja tyttärelleni. Nyt omistan kahdet lakanat sekä minulle että vauvalleni ja verhot. Sain lisäksi todella kauniin mukin jota voin kehuskella vierailleni. Olen saanut niin paljon kaikkea pientä mikä vaikuttaa suuresti elämääni ja voisin kirjoittaa loputtomiin pitkän listan. Mut näin lyhyesti sanottuna, pelastitte minut suuren paineen alta ja sain enemmän kuin toivoin.
Positiiviset tunteet (mm. ilo ja turvallisuuden tunne) ja jaksamisen vahvistuminen Konkreettinen apu arkeen -> parantaa elämänlaatua Lapset kokevat olevansa samanvertaisia muiden lasten ja nuorten kanssa. Ehkäisee kiusaamista. Auttaa yhteisöön kuulumisessa ja ehkäisee syrjäytymistä Ettei kaikesta ole pakko selvitä yksin Stressi vähenee ja voi keskittyä perheelle tärkeisiin asioihin. Osalla asiakkaista Hopeen tutustuminen on herättänyt vastuullisuutta ja oman toiminnan arviointia. Äideille myös tosi voimaannuttavaa kun saa mennä ja itse valita tuotteita. Hopessa käyminen on lisännyt asiakkaan hyvinvointia ja lasten perushoidon ylläpitäminen on parantunut.
Keep it simple!
"Ei millään muulla ole lopultakaan mitään merkitystä - ei millään - ei yhtään mitään - kuin sillä, että lapsia rakastetaan. Tuntemattoman nuoren runo kirjasta Suomalaisen lapsuuden haavat www.hopeyhdistys.fi