Finanssivalvonta Dnro 55/2012 1.3.2013 1 (12) kirjaamo@finanssivalvonta.fi marianne.demecs@finanssivalvonta.fi Lausuntopyyntönne: FIVA 1/01.00/2012, 15/2012, 5.12.2012 LAUSUNTO ARVOPAPERIMARKKINOIDEN TOIMINTAA KOSKEVISTA FINANSSIVALVONNAN MÄÄRÄYKSISTÄ JA OHJEISTA Finanssivalvonta on pyytänyt Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä Asianajajaliitto ) lausuntoa luonnoksesta Finanssivalvonnan määräyksiksi ja ohjeiksi. Alla esitetty perustuu Asianajajaliiton arvopaperimarkkina- ja rahoitusoikeuden asiantuntijaryhmässä esitettyihin kommentteihin ja näkemyksiin. Pyydettynä lausuntona Asianajajaliitto esittää kunnioittavasti seuraavan: 1 LAUSUNNOSTA YLEISESTI Muun muassa uuden arvopaperimarkkinalainsäädännön voimaantulon (1.1.2013) myötä on syntynyt tarve päivittää nykyisiä standardeja soveltuvin osin. Asianajajaliitto pitää määräys- ja ohjekokoelman luonnoksia yleisesti ottaen onnistuneina. Luonnokset perustuvat keskeisiltä osiltaan vastaaviin nykyisiin standardeihin. Jäljempänä on esitetty eräitä yleisiä ja yksityiskohtaisia huomioita, jotka koskevat toisaalta nykyisiin standardeihin ehdotettuja muutoksia ja toisaalta eräitä epäselviksi miellettyjä kysymyksiä, jotka ovat nousseet esille nykyisiä standardeja sovellettaessa. Arvopaperimarkkinaoikeudellisen sääntelyn yhä lisääntyvä pirstaloituminen vaikeuttaa liikkeeseenlaskijoiden ja niiden puolesta ja lukuun toimivien mahdollisuuksia seurata ja noudattaa sääntelyä. Tämän vuoksi on tärkeää, että Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet sisältäisivät mahdollisimman ajantasaisesti ja kattavasti selostettuna soveltuvan (suomalaisen ja Euroopan Unionin) sääntelyn ja käytännön ohjeistuksen. Asianajajaliiton mukaan valittu ratkaisu tuoda sekä Finanssivalvonnan tulkintarekisterin kannanottoja että ESMAn antamia ohjeita Finanssivalvonnan määräys- ja ohjekokoelman tasolle selkeyttää sääntelyä, helpottaa mahdollisuuksia seurata ja noudattaa sääntelyä ja on siten perusteltu. Asianajajaliitto toivoo, että Finanssivalvonta vastaisuudessa jatkaisi ohjeiden ja määräysten päivittämistä vastaavan periaatteen mukaisesti. 1
Asianajajaliitto esittää määräyksiä ja ohjeita koskevana yleisenä kielellisenä huomiona, että oikeuskielen sääntöjen mukaan esimerkiksi laista käytetyn lyhennelmän jälkeen ei tule sijamuodon osoittavaa päätettä, mikäli välittömästi lyhennelmän jälkeen seuraa asianomaisen lainkohdan numero. Näin ollen on oikein kirjoittaa esimerkiksi AML 6 luvun 4 :n mukaan (ei AML:n 6 luvun 4 :n mukaan). 2 ARVOPAPERIEN TARJOAMINEN JA LISTALLEOTTO 2.1 Yleisiä huomioita Asianajajaliitto pitää erityisesti ehdotettuja esitepoikkeuksia koskevia määräyksiä ja ohjeita sekä esitepoikkeuksia koskevaa entistä tarkempaa selostusta onnistuneina. Lisäksi Asianajajaliitto pitää kannatettavana ohjetta, jonka mukaan arvopaperien tarjoaja vastaa itse poikkeukselle säädettyjen edellytysten täyttymisestä ja Finanssivalvonnan poikkeuslupavaatimusten soveltamisalan supistamista. Tämä vähentää arvopaperien tarjoajan hallinnollisia velvollisuuksia kun lupahakemusmenettelystä voidaan näiltä osin luopua. 2.2 Eräitä yksityiskohtaisia huomioita 2.2.1 Luku 1.2, kohdat (12 17) Kappaleissa on useita kirjoitusvirheitä. Kohdan (16) muotoilu sen 2 artiklan mukaisesti ilmaisua, jossa eksplisiittisesti tai implisiittisesti mainitaan kuluvan katsauskauden ja/tai sitä seuraavien katsauskausien todennäköistä liikevoitta tai -tappiota kuvaava luku tai vähimmäis- tai enimmäisluku tai joka sisältää tietoja ei ole selkeä ja Asianajajaliitto ehdottaa seuraavaa lisäystä luettavuuden parantamiseksi: sen 2 artiklan mukaisesti ilmaisua, jossa eksplisiittisesti tai implisiittisesti mainitaan kuluvan katsauskauden ja/tai sitä seuraavien katsauskausien todennäköistä liikevoitta tai -tappiota kuvaava luku tai vähimmäis- tai enimmäisluku tai ilmaisu joka sisältää tietoja Kohdan (17) viimeisen lauseen sanamuoto ei ole kielellisesti ja rakenteellisesti toimiva ja sitä ehdotetaan muutetavaksi vastaamaan valtiovarainministeriön asetuksen sanamuotoa seuraavasti: ja jonka osakekannan keskimääräinen markkina-arvo on ollut pienempi kuin 100 000 000 euroa. Markkina-arvo lasketaan yrityksen kolmen edeltävän kalenterivuoden markkina-arvojen keskiarvona osakkeen päätöskurssin perusteella kyseisten kalenterivuosien lopussa. 2.2.2 Luku 5.2.3, kohta (29) Kohdassa todetaan Säännöksessä tarkoitetun suostumuksen esittämisestä esitteestä säädetään tarkemmin komission esiteasetuksen 20 a artiklassa ja liitteessä XXX. Lisäys on uusi ja Asianajajaliitto esittää kohtaa muutettavaksi selkeyden vuoksi seuraavansisältöiseksi: Säännöksessä tarkoitetun liikkeeseenlaskijan tai muun 2
esitteen julkaisemisesta vastuussa olevan suostumuksen esittämisestä esitteestä säädetään tarkemmin komission esiteasetuksen 20 a artiklassa ja liitteessä XXX. 2.2.3 Luku 6.3.2, kohta (44) Markkinakäytännöksi on muodostunut, että tiivistelmässä toistetaan sama teksti esimerkiksi yhtiön liiketoiminnasta kuin esitteessä. Mikä on Finanssivalvonnan näkemys siitä, onko tämä ristiriidassa sen kanssa, että tiivistelmässä tulisi esittää nämä tiedot ytimekkäästi ja yleiskielellä? Tätä kysymystä olisi hyvä avata hiukan täsmällisemmin ottaen huomioon sen, että kokonaan uuden tiivistelmätekstin laatiminen tarkoittaa liikkeeseenlaskijalle merkittävää lisäkustannusta. 2.2.4 Luku 6.3.2, kohta (49) Markkinakäytännöksi on muodostunut, että esitteen tiivistelmässä on esitetty riskitekijöiden otsikot. Ohje, jonka mukaan riskien sisältöä tulisi kuvata lyhyesti, merkitsee varsin huomattavaa lisätyötä ja todennäköisesti pidentää tiivistelmän sivumäärää huomattavasti. On merkillepantavaa, että tiivistelmästä muodostuu jo nykyiselläänkin varsin vaikealukuinen ja pitkä. Joukkovelkakirjalainojen tapauksessa esite laaditaan yleisesti englanniksi ja tiivistelmä saatetaan joutua kääntämään suomeksi, mikä aiheuttaa merkittävän lisäkustannuksen liikkeeseenlaskijalle. Tämä ei vaikuta olevan sopusoinnussa esitesääntelyn keventämistavoitteen kanssa. 2.2.5 Luku 6.3.2, kohta (53) Finanssivalvonnan olisi hyvä ottaa tarkemmin kantaa siihen, millaisia tietoja tiivistelmän kussakin jaksossa edellytetään. Ohjeista ei esimerkiksi selviä, mitä taloudellisia tietoja ja missä muodossa liikkeeseenlaskijasta tulisi tiivistelmässä esittää. Esitteen laatimista helpottaisi huomattavasti, jos nämä vaatimukset olisi vakioitu. 2.2.6 Luku 6.4, kohta (62) Liikkeeseenlaskijoiden keskuudessa on ollut epätietoisuutta siitä, voiko pk-yritys valita merkintäoikeusantiesitteen, vaikka kyseessä ei olisi merkintäoikeusanti. Esiteasetuksen hiukan epäselvän sanamuodon perusteella tämä tulkinta on mahdollinen. Näin ollen Asianajajaliitto suosittelee, että tekstiin lisättäisiin asiaa selventävä ohje. 2.2.7 Luku 6.4, kohta (66) Ohje on selventävä, mutta johtaa todennäköisesti siihen, että liikkeeseenlaskijat eivät tule sisällyttämään esitteeseen muita kuin asetuksessa vaadittuja tietoja, sillä tietojen esittäminen kokonaisuudessaan laajentaa esitettä huomattavasti ja aiheuttaa merkittävät lisäkustannukset liikkeeseenlaskijoille. 3
2.2.8 Luku 7.4, kohta (39) Asianajajaliitto esittää, että kohtaan lisättäisiin linkki Finanssivalvonnan internetsivulle, jolla tiedot esitetään. 2.3 Huomioita kevennetystä esitteestä Asianajajaliitto haluaa kiinnittää Finanssivalvonnan huomion kevennetyn esitteen käyttökelpoisuuteen eri liikkeeseenlaskuissa. Asianajajaliiton kevennettyjä esitteitä koskeva huomio ei liity suoraan lausuntokierroksella oleviin määräyksiin ja ohjeisiin, vaan on käytännön huomio, jota Asianajajaliitto toivoo Finanssivalvonnan pohtivan uudistuksen yhteydessä. Voimassa oleva esitesääntely mahdollistaa kevennetyn esitteen laatimisen merkintäoikeusanteja varten (myös rekisteröintiasiakirja ja arvopaperiliite/tiivistelmä -kokonaisuutena). Voimassa olevan sääntelyn mukaan sellaisissa suunnatuissa osakeanneissa, joissa osakkeiden lukumäärä on yli 10 % osakkeiden lukumäärästä ja joissa esite laaditaan vain listausta varten, on mahdollisuus saada laajoja poikkeuksia esitevaatimuksista. Vastaavasti helpotettu esitteen laatimisvelvollisuus koskee myös joukkovelkakirjalainoja. Edellä mainittujen listaamista varten ei kuitenkaan voida käyttää merkintäoikeusantia varten laadittua kevennettyä esitettä. Tällä hetkellä liikkeeseenlaskija saattaa siten joutua tilanteeseen, jossa sen tulee vuoden sisällä järjestettyjä liikkeeseenlaskuja varten laatia sisältövaatimuksiltaan erilaisia esitteitä. Asianajajaliitto esittää harkittavaksi, olisiko tarkoituksenmukaisempaa, että näitä esitevaatimuksia yhtenäistettäisiin siten, että olisi olemassa yksi suppeampi rekisteröintiasiakirjamalli, jota voitaisiin käyttää näissä kaikissa edellä mainituissa tilanteissa. Asianajajaliitto toivoo, että päästäisiin eroon nykyisestä tilanteesta, jossa merkintäoikeusantia, suunnattua osakeantia ja joukkovelkakirjalainojen listalleottoa varten pitäisi tehdä erillinen ja erilaiset sisältövaatimukset täyttävä asiakirja, ellei halua tehdä suoraan laajaa komission esiteasetuksen I liitteen mukaista rekisteröintiasiakirjaa. Tällä hetkellä liikkeeseenlaskijan ainoana vaihtoehtona lienee se, että yhtiö tekee vapaaehtoisesti hieman laajemman suppean rekisteröintiasiakirjan, joka täyttää sekä merkintäoikeusannin, suunnatun annin että joukkovelkakirjalainan esitevaatimukset, ja hyväksyttää sitten tämän Finanssivalvonnalla tarpeen mukaan näitä kaikkia kolmea liikkeeseenlaskua varten. Asianajajaliitto esittää lisäksi, että mikäli tällainen yksi kevennetty esite olisi mahdollinen, liikkeeseenlaskija voisi yhden hyväksynnän perusteella laskea liikkeeseen sekä merkintäoikeuksia, joukkovelkakirjalainoja että suunnata osakeannin. Asianajajaliitto on tietoinen, että tilanteen selkiyttäminen vaatinee osittain EU-tason sääntelyä, mutta pyytää Finanssivalvontaa harkitsemaan, olisiko tilannetta mahdollista selkiyttää ainakin osittain Finanssivalvonnan tulkinnalla. 3 LISTAUTUMISTA EDELTÄVÄ SELVITYSTYÖ Finanssivalvonta on aikeissa antaa uutta ohjeistusta liittyen arvopaperien tarjoamiseen ja listalleottoon. Arvopaperien tarjoamista ja listalleottoa koskevan 4
määräyksen ohjeen liite koskee listautumista edeltävää selvitystyötä, jonka tarkoituksena on varmistua siitä, että esitteessä annettavat tiedot yhtiöstä ovat oikein ja että laadulliset listautumisedellytykset ovat olemassa. Asianajajaliitto pyytää harkitsemaan liitteen tarpeellisuutta, sillä listautumiseen ja arvopapereiden tarjoamiseen liittyvien selvitysten osalta markkinakäytäntö on Asianajajaliiton käsityksen mukaan vakiintunut eikä erillistä ohjeistusta tältä osin tarvittane. 4 LIIKKEESEENLASKIJAN TIEDONANTOVELVOLLISUUS 4.1 Yleisiä huomioita Asianajajaliitto pitää ehdotettuja liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuutta koskevia määräyksiä ja ohjeita yleisesti onnistuneina. Rakenteellinen ratkaisu yhdistää jatkuvaa ja säännöllistä tiedonantovelvollisuutta koskevat määräykset ja ohjeet samaan kokoelmaan on luonteva ja toimiva. Luonnos on sivumääräisesti ja asiallisesti laaja ja se kokoaa yhteen aihealuetta koskevaa sääntelyä sekä Finanssivalvonnan ohjeita ja kannanottoja. 4.2 Eräitä yksityiskohtaisia huomioita 4.2.1 Luku 4.2, kohta (6) Asianajajaliitto pitää kannatettavana suositusta, jonka mukaan liikkeeseenlaskija määrittelisi toimintaperiaatteet ja -tavat, joiden mukaisesti se kommunikoi pääomamarkkinoiden kanssa. Myös toimintaperiaatteiden ja -tapojen johdonmukaisuuden, toimivuuden ja riittävyyden säännönmukainen arviointi sekä kirjallisen tiedonantopolitiikan laatiminen voivat omalta osaltaan edistää liikkeeseenlaskijan tiedottamistoimintaa ja ovat siten lähtökohtaisesti kannatettavia. Suositus jättää avoimeksi muun muassa miten, kenen toimesta ja kuinka usein säännönmukainen arviointi tulee tehdä. Toisaalta tällaiset kysymykset on perusteltua jättää kunkin liikkeeseenlaskijan itsensä ratkaistavaksi, mikä olisi selvyyden vuoksi hyvä todeta myös suosituksessa (vastaavasti kuin kirjallisen tiedonantopolitiikan laajuuden ja sisällön osalta). 4.2.2 Luku 4.2, kohta (9) Asianajajaliitto katsoo, että kohdan sisältämä ohje on riittävän selkeä ja käytännössä toimiva. Kohdassa voisi informatiivisuussyistä mainita tilausten tiedottamiskynnyksen muutoksen lisäksi myös muita vastaavan tyyppisiä esimerkkejä. 4.2.3 Luku 5.2, kohta (8) Kohdassa todetaan muun muassa, että [l]iikkeeseenlaskijalle voi syntyä tiedonantovelvollisuus myös ylimmän johdon arvopaperikaupoista, jos tällainen kaupankäynti muuttaa merkittävästi johdon omistusta liikkeeseenlaskijassa. Asianajajaliitto katsoo, että edellisessä kappaleessa viitattu suositus on liian epämääräinen ja sille ei ole esitettävissä suoranaista normatiivista tukea (AML 5
6:4.1:n yleistä normia lukuun ottamatta). Suositus on myös nähtävissä soveltamisalaltaan ainakin osittain päällekkäiseksi huomattavien omistus- ja ääniosuuksien ilmoitusvelvollisuutta koskevan liputussääntelyn sekä julkista sisäpiirirekisteriä koskevan sääntelyn kanssa. Johdon omistuksen muutoksia koskeva nimenomainen suositus voisi myös olla omiaan synnyttämään vaikutelman, että yleisesti esimerkiksi liputusrajojen alle jäävistä omistusmuutoksista tulisi tiedottaa AML 6:4.1:n nojalla. Asianajajaliitto esittää tämän vuoksi suosituksen poistamista. 4.2.4 Luku 5.3, kohta (16) Kohdassa todetaan muun muassa, että Finanssivalvonta katsoo, että julkistamista ei tulisi kuitenkaan siirtää esimerkiksi viikonlopun yli. Tulkinta on uusi eikä sitä ole perusteltu tarkemmin. Asianajajaliitto katsoo, että edellisessä kappaleessa viitattu tulkinta ei itsessään tuo mitään lisää vaatimukseen tiedottamisen tapahtumisesta viipymättä. Vaatimuksesta ei voida johtaa yksiselitteisesti sitä, minkä vuorokauden aikana tiedottamisen kussakin yksittäistapauksessa tulisi tapahtua. Asianajajaliitto esittää tämän vuoksi tulkinnan poistamista. 4.2.5 Luku 5.3, kohta (17) Kohdassa on arvopaperimarkkinalakia koskevaa hallituksen esitystä mukaillen todettu, että valmisteltavana olevia asioita ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta julkistaa. Asianajajaliitto katsoo, että tämä käsitys on perusteltu ja erittäin tärkeää vahvistaa myös Finanssivalvonnan ohjeena. Lisäksi kohdassa kuitenkin todetaan, että [j]ulkistaminen voi olla tarpeen, kun valmisteltavana oleva asia on saatu esi- tai aiesopimusvaiheeseen. Esi- tai aiesopimuksen julkistamisen tarvetta arvioidaan siitä näkökulmasta, miten tarkasti sopimuksen olennaiset osat ja ehdot on määritelty tai sovittu ja miten todennäköistä lopullisen sopimuksen syntyminen on. Asianajajaliitto katsoo, että edellisessä kappaleessa viitattu ohje ei vastaa esi- ja aiesopimuksen tyypillistä merkitystä. Erityisesti aiesopimusvaiheessa lopullisen sopimuksen keskeisetkään ehdot eivät yleensä ole vielä selvillä. Myöskään lopullisen (sitovan) sopimuksen syntymisestä ei yleensä ole vielä tällöin selvyyttä. Suositusta tulisi sen vuoksi muuttaa niin, että [j]ulkistaminen ei ole yleensä tarpeen vielä silloin, kun valmisteltavana oleva asia on saatu esi- tai aiesopimusvaiheeseen. Esi- tai aiesopimuksen julkistaminen voi kuitenkin olla tarpeen, mikäli lopullisen sopimuksen keskeiset ehdot ovat asianomaisena ajankohtana jo selvillä ja sopimuksen lopullisen sopimuksen syntymistä on pidettävä todennäköisenä. Asianajajaliitto on lisännyt vastaavansisältöisen kommentin myös huomattavien omistus- ja ääniosuuksien ilmoitusvelvollisuutta koskevia määräyksiä ja ohjeita koskevaan tämän lausunnon kohtaan 0. 6
4.2.6 Luku 5.4.1, kohta (20) Ensimmäisen virkkeen osa tarvittavia tarkempia määräyksiä jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta siitä ei ole kielellisesti ja rakenteellisesti toimiva ja sitä tulisi selkeyttää. 4.2.7 Luku 5.4.2, kohta (24) Kohdan toinen osa koskee liikkeeseenlaskijan johtoelimen tekemiä päätöksiä ja sopimuksia, joiden voimaantulo edellyttää liikkeeseenlaskijan muun toimielimen hyväksyntää. Asianajajaliitto katsoo, että edellisessä kappaleessa viitattu määräys jättää huomioimatta ja on siten ristiriidassa luvun 5.3 kohdan (16) kanssa, jossa todetaan muun muassa seuraavaa: Tiedotettava asia voi myös edellyttää liikkeeseenlaskijan hallituksen käsittelyä. Jos asian saattaminen hallituksen käsiteltäväksi ei lähtökohtaisesti riko tiedottamisen viipymättömyyden vaatimusta, ei johdonmukaisuuden vuoksi voi olla tarpeen arvioida erillisenä kysymyksenä esimerkiksi sitä, onko sopimuksen niin sanottu hallitusehto (sopimuksen voimaantulon edellytyksenä oleva hallituksen hyväksyntä) hyväksyttävä syy tiedon julkistamisen lykkäämiselle. Jos kuitenkin kyse on esimerkiksi hallituksen päätöksestä joka edellyttää lisäksi yhtiökokouksen päätöstä samassa asiassa, tulee tällaista tilannetta Asianajajaliiton käsityksen mukaan arvioida kohdan (24) toisessa osassa esitetyllä tavalla. Edellä esitetyt tilanteiden eroavaisuudet tulisi huomioida kohdan sanamuodossa. 4.2.8 Luku 5.4.4, kohta (31) Kohdan viimeisen virkkeen mukaan [j]os sisäpiirintietoa annetaan liikkeeseenlaskijan ulkopuolelle, liikkeeseenlaskijan on tällöin laadittava asianmukainen salassapitositoumus. Virkettä tulisi täydentää niin, että salassapitosopimuksen laatiminen ei ole kuitenkaan tarpeen, mikäli vastaanottajalla on velvollisuus pitää tieto muuten salassa esimerkiksi lain säännöksen tai sopimuksen perusteella. Tämä vastaisi johdonmukaisesti luvun 11.2.2 kohdassa (27) esitettyä. 4.2.9 Luku 5.8, kohta (54) Ensimmäisessä virkkeessä luetellaan seikat, jotka yritysjärjestelyn kohteesta tulisi ainakin kertoa. Kohdassa tulisi kuitenkin huomioida (Helsingin pörssin yhtenäisiä tiedottamissääntöjä vastaten) ja kohtaa täsmentää niin, että jonkin seikan tai seikkojen julkistamisvelvollisuus voi perustua vain siihen, että seikan tai seikkojen yhdessä tulee AML 6:4.1:n nojalla katsoa olevan olennainen. Esimerkiksi nykyistä markkinakäytäntöä vastaten velvollisuutta kauppahinnan tai muun vastikkeen julkistamiseen ei olisi, mikäli kauppahintaa tai vastiketta ei voisi pitää arvopaperin arvon kannalta olennaisena. 7
4.2.10 Luku 12.2, kohta (5) Kohdassa todetaan, että [j]oukkovelkakirjan liikkeeseenlaskijan julkistamisvelvollisuutta arvioidaan erityisesti siitä näkökulmasta, onko kyse sellaisesta olennaisesta arvopaperin arvoon vaikuttavasta päätöksestä tai seikasta, jolla on vaikutusta joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn. Asianajajaliitto katsoo, että edellisessä kappaleessa viitattu ohje on sinänsä lähtökohdiltaan perusteltu. Joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskijan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden sisältö on kuitenkin erittäin vaikea kysymys, jota ei ole toistaiseksi arvioitu systemaattisesti sen paremmin Finanssivalvonnan määräyksissä ja ohjeissa kuin oikeuskirjallisuudessakaan. Olisi kuitenkin toivottavaa, että Finanssivalvonta ottaisi tarkemmin kantaa asiaa. Esimerkiksi indeksilainoja koskien huomion kiinnittäminen pelkkään liikkeeseenlaskijan takaisinmaksukykyyn ei ole kuitenkaan selvästikään riittävää. Seikkaperäisempi ohjeistus olisi tältä osin paikallaan. 5 HUOMATTAVIEN OMISTUS- JA ÄÄNIOSUUKSIEN ILMOITUSVELVOLLISUUS 5.1 Luku 5.3, kohta (34) Arvopaperimarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen mukaan valmisteltavana olevia asioita ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta julkistaa. Asianajajaliitto katsoo, että tämä käsitys on perusteltu ja erittäin tärkeää vahvistaa myös Finanssivalvonnan ohjeena. Kohdassa todetaan kuitenkin, että liputusvelvollisuuden synnyttävä sopimus voi olla esimerkiksi esisopimus, [ ] jos tällainen sopimus voi johtaa osakkeiden tai niihin liittyvien äänien hankintaan, luovutukseen tai käyttöön. Esisopimuksen julkistamistarvetta arvioidaan Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan erityisesti siitä näkökulmasta, onko sopimuksen olennaisia osia ja ehtoja määritelty tai sovittu riittävän tarkasti ja miten todennäköistä lopullisen sopimuksen syntyminen on. Asianajajaliitto katsoo, että edellisessä kappaleessa viitattu ohje ei vastaa esisopimuksen tyypillistä merkitystä. Esisopimusvaiheessa lopullisen sopimuksen ehdot eivät yleensä ole vielä selvillä. Myöskään lopullisen (sitovan) sopimuksen syntymisestä ei yleensä ole vielä tällöin selvyyttä. Suositusta tulisi sen vuoksi muuttaa niin, että sopimus voi olla esimerkiksi esisopimus, [ ] jos tällainen sopimus voi johtaa osakkeiden tai niihin liittyvien äänien hankintaan, luovutukseen tai käyttöön. Julkistaminen ei ole yleensä tarpeen vielä silloin, kun valmisteltavana oleva asia on saatu esisopimusvaiheeseen. Esisopimuksen julkistamistarvetta arvioidaan Finanssivalvonnan näkemyksen mukaan erityisesti siitä näkökulmasta, onko sopimuksen olennaisia osia ja ehtoja määritelty tai sovittu riittävän tarkasti ja miten todennäköistä lopullisen sopimuksen syntyminen on. Asianajajaliitto on lisännyt vastaavansisältöisen kommentin myös liikkeeseenlaskijan tiedonantovelvollisuutta koskevia määräyksiä ja ohjeita koskevaan tämän lausunnon kohtaan 0. 8
6 EPÄILYTTÄVIEN ARVOPAPERIKAUPPOJEN ILMOITTAMINEN 6.1 Luonnollisen henkilön epäilyttävien arvopaperikauppojen ilmoittamista koskevasta velvollisuudesta Ehdotettujen epäilyttävien liiketoimien ilmoittamista koskevien Finanssivalvonnan määräysten ja ohjeiden mukaan ilmoitusvelvollisuus on laajennettu koskemaan myös sijoituspalvelun tarjoajan palveluksessa olevaa luonnollista henkilöä. AML 14:5:n mukaan Sijoituspalvelun tarjoajan palveluksessa olevan, jolla on syytä epäillä, että rahoitusvälinettä koskevaan liiketoimeen saattaa liittyä tämän luvun tai rikoslain 51 luvun vastaista sisäpiirintiedon käyttöä tai markkinoiden vääristämistä, on viipymättä ilmoitettava asiasta sijoituspalvelun tarjoajalle. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 23 ja 24 pykälissä on asetettu vastaava ilmoitusvelvollisuus epäilyttävästä liiketoimesta tai terrorismin rahoittamisen epäilystä. Edelleen lain 34 pykälässä on asetettu ilmoitusvelvolliselle (yhtiölle) velvollisuus toteuttaa asianmukaiset ja riittävät toimenpiteet niiden työntekijöiden suojelemiseksi, jotka tekevät 23 tai 24 pykälissä tarkoitetun ilmoituksen. Finanssivalvonnan standardin 2.4 kohdan 5.2 kappaleen (28) mukaan [v]alvottavan tulisi huolehtia myös siitä, että asiakas ei saa tietoa ilmoituksen tehneen/tehneiden toimihenkilön/toimihenkilöiden henkilöllisyydestä. Käytännössä tämä on pitkälti toteutettu siten, että ilmoitus tehdään ilmoitusvelvollisen yhtiön eikä yksittäisen toimihenkilön nimissä. Ehdotettujen epäilyttävien arvopaperikauppojen ilmoittamista koskevien määräysten ja ohjeiden perusteella epäilyttävien arvopaperikauppojen ilmoitusvelvollisuutta ei koske vastaava velvollisuus suojella työntekijöitä. Asianajajaliitto kiinnittää Finanssivalvonnan huomiota siihen, olisiko vastaava työntekijöiden suojeluvelvollisuus tarpeen myös epäilyttäviä arvopaperikauppoja koskevien ilmoitusten osalta. 7 SISÄPIIRI-ILMOITUKSET JA REKISTERIT 7.1 Luku 7.2, kohta (12) Kohta ei ole rakenteellisesti selvä ja sitä tulisi selkeyttää. Toisen virkkeen sanan tällaisia saatetaan virheellisesti tulkita viittaavan kohtaan (11). 8 JULKINEN OSTOTARJOUS- JA TARJOUSVELVOLLISUUS 8.1 Luku 1 Ohjeessa olisi syytä selventää AML:n ja ohjeen soveltamisalaa rajat ylittävissä ostotarjouksissa. Ostotarjoukset yhtiöistä, joiden arvopaperit ovat julkisen kaupankäynnin kohteena useammassa valtiossa, aiheuttavat joskus erityisiä tulkintakysymyksiä. 9
8.2 Luku 4 8.3 Luku 5 Uuden arvopaperimarkkinalain myötä tarjouksentekijällä on velvollisuus edistää ostotarjouksen toteutumista (AML 11:8). Finanssivalvonnan ohjeluonnoksessa ehdotetaan, että tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, ettei tarjouksentekijä saisi vedota ostotarjouksen toteuttamiselle asetettuun ehtoon, ellei ehdon toteutumatta jäämisellä ole ostotarjouksen tekijälle huomattava merkitys suunnitellun yritysoston kannalta. Finanssivalvonnan tulkinta perustunee Ruotsin vastaavaan ohjeistukseen. Asianajajaliitto katsoo, että Suomen lainsäädäntö ei anna perusteita vastaavalle tulkinnalle. Arvopaperimarkkinalain 11:8 ja yleisen sopimusvapauden puitteissa ostotarjouksen tekijän on voitava asettaa kohtuullisia ehtoja tarjouksen toteuttamiselle. Asianajajaliitto katsoo, että sana huomattava olisi ainakin korvata sanalla olennainen, joka paremmin heijastaa lainkohdan tarkoitusta. Tällöin tulkinta olisi se, ettei tarjouksentekijä tosiasiassa keinotekoisin perustein vetäytyisi tarjouksestaan. Finanssivalvonnan ohjeluonnoksen mukaan tarjouksentekijä ei myöskään saisi kieltäytyä kohdeyhtiön toivomasta due diligence -tarkastuksesta kohdeyhtiön lausunnon valmistelemisen kannalta tarpeellisessa laajuudessa. Finanssivalvonnan esittämä huomio on osin perusteltu, mutta voi aiheuttaa tulkintaongelmia, jos kohdeyhtiö esimerkiksi pyrkisi käyttämään ohjetta hyväkseen vihamielisessä ostotarjoustilanteessa. Ohjetta on syytä tarkentaa. Yksissä tuumin toimimista koskeva lainsäädäntö on muuttunut uuden arvopaperimarkkinalain myötä. Lisäksi on syytä huomata, että EU:n komissio on myös harkitsemassa tulkintasuosituksen antamista ao. käsitteestä. Erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa osakkeenomistajat toimivat yhdessä yhtiön yhtiökokousten tai muun yhtiötä koskevan päätöksenteon yhteydessä ilman että samalla on käsillä ostotarjoustilanne. Finanssivalvonta on katsonut, että yksissä tuumin toimimista ei yleensä ole sopiminen äänestämisestä tietyllä tavalla yksittäisen yhtiökokouspäätöksen osalta. Tilanne olisi kuitenkin toinen, jos päätöksellä on merkittäviä pitkäaikaisia vaikutuksia kohdeyhtiöön tai sen omistus- ja äänivaltarakenteeseen. Kyseinen ohjeen kohta on ongelmallinen yhtiöissä, joissa on suuria osakkeenomistajia (mikä ei ole lainkaan epätavallista Suomessa). Yhtiön kannalta voi olla olennaista suunnittelemansa hankkeen osalta olla yhteydessä suuriin osakkeenomistajiin ja varmistaa näiden tuki, kun asia viedään yhtiökokoukseen. Ohje voi aiheuttaa häiriöitä suomalaisten pörssiyhtiöiden liiketoiminnalle erityisesti tärkeiden hankkeiden yhteydessä. Ohjeen kohtaa on syytä harkita edelleen tai mahdollisesti rajata se alustavasti kysymyksiin, jotka liittyvät omistus- ja äänivaltarakenteeseen. Asianajajaliitto kiinnittää huomiota siihen, että Finanssivalvonnan ohjeeseen julkisen ostotarjouksen valmistelun ja julkistamisen osalta liittyy monia seikkoja, joita 10
8.4 Luku 6 säädellään myös Keskuskauppakamarin yrityskauppalautakunnan suosituksessa ( Helsinki Takeover Code ). Uuden arvopaperimarkkinalain myötä Helsinki Takeover Code -ohjeistuksen suoraan sitova vaikutus lisääntyy ja sen merkitys kasvaa. Asianajajaliitto katsoo, että Finanssivalvonnan on syytä koordinoida ohjeistustaan Helsinki Takeover Code -ohjeen kanssa etenkin markkinakäytäntöä, taloudellisia arvioita ja osakeyhtiölain mukaista toimintaa koskevissa kysymyksissä. Näin Suomessa saadaan kehitettyä mahdollisimman ajantasainen ja joustava sääntelymalli. Esimerkiksi tarjousvastikkeen suorittamisesta varmistautuminen (rahoituksen ehdot, osakkeenomistajien tuen varmistaminen emissioille), sekä tarjouksen (ennakko) julkistamisen yhteydessä annettavat tiedot voivat olla sellaisia kysymyksiä, samoin kuin pakollisesta ostotarjouksesta annettavien poikkeusten perusteisiin liittyvä ohjeistus, jota käsitellään jäljempänä kohdassa 0. Arvopaperimarkkinalain ja ohjeluonnoksen mukaan ostotarjous on julkistettava ennen tarjousasiakirjan jättämistä Finanssivalvonnalle. Joissain tapauksissa tämä saattaa kuitenkin olla haitallista suunniteltavalle transaktiolle (esimerkiksi osakevastiketilanteet, joissa kurssit muuttuvat julkistamisen seurauksena, ja joissa on mahdollisesti pitempi tarkastusaika osakevastikkeen aiheuttaman tiedonantotarpeen johdosta). Lisäksi tarjousasiakirjan hyväksymiseen saattaa joissain tilanteissa liittyä ainakin aikamääräistä epävarmuutta. Asianajajaliitto esittää Finanssivalvonnan harkittavaksi ohjeistuksen lisäämistä poikkeuksen myöntämisen edellytyksistä tällaisissa tilanteissa. Lähtökohtaisesti saattaisi tulla kyseeseen esim. tarjousajan pidentäminen minimivaatimuksista vastaamaan sitä aikaa, jona tarjous olisi julkisesti tiedossa, mikäli se olisi julkistettu ennen tarjousasiakirjan jättämistä. Osakkeenomistajien tarjousvelvollisuutta koskeva sääntely on muuttunut aiemmasta. Erityisesti yksissä tuumin toimimisen käsite on tältä osin keskeinen. Finanssivalvonta on lisäksi tarkentanut ohjeistusta tarjousvelvollisuudesta myönnettävistä poikkeuksista ja niiden perusteista. Finanssivalvonta esimerkiksi edellyttää tietyissä tilanteissa, että poikkeustarpeen aiheuttamaa järjestelyä on käsitelty yhtiökokouksessa. Lisäksi edellytetään, että [j]ärjestelystä päättävässä yhtiökokouksessa osakeyhtiölain 5 luvun 27 :n 1 momentissa tarkoitetun määräenemmistön järjestelystä riippumattomista kohdeyhtiön osakkeenomistajista on kannatettava järjestelyä. Asianajajaliitto katsoo, että poikkeuslupaharkinta olisi lähtökohtaisesti kokonaisharkintaa. Asianajajaliitto kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että Finanssivalvonta on kytkenyt poikkeusluvan edellytyksiin asian käsittelyn yhtiökokouksessa tietyin osin myös tilanteissa, joissa ostotarjousdirektiivin ohjeistuksen perusteella poikkeus olisi selvästi myönnettävissä. Asianajajaliitto katsoo, että Finanssivalvonnan ohjeistusta tältä osin on syytä harkita tarkemmin. Esimerkiksi edellä mainittu määräenemmistövaatimus vaikuttaa keinotekoiselta. Vaatimus saattaa mahdollistaa vähemmistön opportunistisen käyttäytymisen erityisesti tilanteessa, jossa tarkoituksena on turvata taloudellisissa vaikeuksissa olevan kohdeyhtiön toiminnan jatkuminen. Varsinkin taloudellisissa vaikeuksissa 11
8.5 Luku 8 olevien yhtiöiden osalta ei tulisi olla tarvetta tavallista raskaampaan yhtiökokousmenettelyyn. Finanssivalvonnan ohjeistusta on myös syytä koordinoida Helsinki Takeover Code -ohjeistuksen kanssa. Finanssivalvonnan aiemman käytännön mukaisesti poikkeuslupaa ei ole voinut hakea ehdollisena tai siten, että Finanssivalvonta etukäteen vahvistaisi että ao. tilanteessa osapuolet eivät toimi yksissä tuumin. Markkinoiden joustavan toiminnan edistämiseksi Finanssivalvonnan poikkeuslupakäytäntöä voisi tältä osin kehittää. Finanssivalvonnan ohjeistukseen voisi lisätä tarkempaa ohjeistusta menettelystä rajat ylittävissä ostotarjouksissa etenkin, kun tarjotaan vastikkeena toisessa ETA maassa (tai ETA:n ulkopuolisessa maassa) listattuja arvopapereita. Helsingissä 1. maaliskuuta 2013 SUOMEN ASIANAJAJALIITTO Mika Ilveskero Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja LAATI Asianajaja Klaus Ilmonen, Hannes Snellman Asianajotoimisto Oy, Helsinki Asianajaja Merja Kivelä, Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Helsinki Asianajaja Paula Linna, Roschier Asianajotoimisto Oy, Helsinki Asianajaja Tuomas Tikkanen, Asianajotoimisto Borenius Oy, Helsinki Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu arvopaperimarkkina- ja rahoitusoikeuden asiantuntijaryhmässä. 12