1 Matkakertomus RDBF:n Tansanian matkasta 2.-15.4.2013 Suomen Rotaryn lääkäripankin (RDBF) johtoryhmän jäsenet Jouko Tuomisto ja Hannu Ervamaa, sekä 1.7.2013 aloittava jäsen ja koordinaattori Olli-Pekka Ryynänen, tekivät tutustumis- ja valmistelumatkan Tansaniaan seuraavan projektin valmistelemiseksi. Matkaan osallistui omalla kustannuksella myös emeritaprofessori, LKT Leena Tuomisto. Yhtenä syynä matkaan olivat jatkuvat ongelmat oleskelulupien ja työlupien kanssa. Ne ovat aiheuttaneet vapaaehtoiseksi lupautuneiden lääkärien matkojen peruuntumisia. Tästä on aiheutunut se, että vaikka vapaaehtoisia lääkäreitä olisi ollut, toimintaan varattuja määrärahoja on jäänyt käyttämättä, ja kaikkiaan epävarmuus on aiheuttanut runsaasti ylimääräistä työtä ja vähentänyt lääkärien luottamusta toimintaan. Toinen syy matkaan oli Ulkoministeriön viesti, että toimintaa ei voi jatkaa entisen suunnitelman mukaan, vaan rahoituksen saamiseksi toiminnan pitää uudistua. Tästä johtoryhmä oli jo keskenäänkin keskustellut, ja painottanut koulutuksen merkittävää osuutta paremman pitkäaikaishyödyn saamiseksi lääkärien suhteellisen lyhyistä työskentelyjaksoista Tansaniassa. Keskiviikko 3.4. Lennon aikana Kilimanjaroon tavattiin Mauri ja Ritva Niemi sekä Leena Pasanen (kaikki Suomen Lähetysseuran lähettejä, Leena pediatri Ilembulassa, Mauri psykiatri Haydomissa ja Ritva kätilö ja hygieniakouluttaja). Leena jatkoi samalla koneella Dar es Salaamiin. Niemet testasivat Kilimanjarossa CTA-lyhytaikaislupaa (Carrying On Temporary Assignment Document), joka kesti hiukan aikaa kirjoittaa, mutta sen saaminen lentoasemalla ei osoittautunut ongelmaksi. Sillä saa olla Tansaniassa vapaaehtoistyössä 3 kk. Osastolla tavattiin myös vastaava lääkäri Dr. Aloyce K. Msaki, joka näytti osastoa. Lääkärivaihdosta ja sen painopisteistä hänen käsityksensä oli hyvin selvä: he kaipaavat korvalääkäreitä, jotka pätevyytensä puolesta voivat opettaa erikoistuvia lääkäreitä. Tähän liittyy myös toive saada erikoistuvat käymään Suomessa esim. kuukauden jaksolla näkemässä hänen kovasti arvostamaansa suomalaista sairaalahoitoa ja erityisesti operatiivisia toimenpiteitä. Torstaina 4.4. meidän piti käydä Arushassa Evangelical Lutheran Church of Tanzanian (ELCT) toimistossa (Dr. Geoffrey N. Sigalla), mutta johtaja ei ollut paikalla ja varamies ei tuntenut lääkärivaihtoa, joten käynnistä päätettiin luopua. Sen sijaan käytiin ensin KCMC:n korvaosastolla siellä kuukauden olleen Jukka Virtaniemen opastuksella.
2 Iltapäivällä käytiin lähellä Arushaa olevassa Nkoarangan sairaalassa, jossa Olli-Pekka Ryynänen oli ollut 1980-luvun alussa neljä vuotta Suomen Lähetysseuran kautta. Yksi lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa tunsivat yhä hänet. Lääkäri näytti henkilökohtaisesti meille koko talon. Muutamat rakennukset olivat koko lailla entisellään, mutta monet asiat olivat parantuneet. hammaslääkärin vastaanottoa. Sairaala oli melko tyypillinen pieni tansanialainen sairaala. Potilaita on vuodessa luokkaa 10 000 ja vuodeosastoilla 3000. Hygienia oli kohtuullinen mutta ei meikäläistä tasoa, lattioissa oli halkeamia ja rakennukset kaikkiaan ankeanpuoleisia. Potilashuoneista osa oli tupaten täynnä, osa tyhjiä. Laboratorio tekee viitisenkymmentä näytettä päivässä, käytettävissä kymmenkunta rutiinianalyysiä veri-, virtsa- ja ulostenäytteistä. Lääkkeitä tulee lähinnä Arushasta ja Moshista noin kerran kuussa. Röntgeniä hoiti hammaslääkäri, joka osin piti myös Tämäkin sairaala mielellään ottaisi lääkäreitä vahvistukseksi, mutta se ei ole ollut ohjelmassamme. Siitä sai kuitenkin hyvän kuvan keskimääräisestä pienehköstä tansanialaisesta sairaalasta. Sairaalan vieressä oli orpolasten lastenkoti, jossa oli 23 lasta, iältään alle vuodesta muutamaan vuoteen. Toimintaan on kansainvälistä tukea ja siellä oli mm. ruotsalainen lastenhoitaja. Osastossa oli iloinen meininki ja seinillä iloiset kuvat. Orpokoti oli täysin eri tilassa kuin 1980-luvulla, jolloin se oli ollut aika ankea paikka. Päätelmät: Matka osoitti maan edistymisestä kaksi selvää merkkiä orpokodin ohella. Nkoarangan sairaalan taso oli selvästi parantunut 1980-luvusta. Lisäksi matka Moshista Nkoarangaan osoitti maaseudun selvän muutoksen. Väli oli 1980-luvulla viljelemätöntä ja asumatonta savannia, nyt ainakin tien varsi oli täynnä maissi- ja papuviljelyksiä. Tällaisella kehityksellä on merkittävä vaikutus kansan ravitsemustilanteeseen. Siksi myöskään kehitysyhteistyötä arvioitaessa ei kannata olla liian pessimistinen, kehitys voi aluksi olla hidasta, mutta pidemmällä aikavälillä se johtaa selkeään muutokseen. Perjantai 5.4. Tapaaminen KCMC:n johtajalääkäri Moshi Ntabayen kanssa. Ntabaye oli varsin positiivinen ja hänen kanssaan voitiin välittömästi sopia muutamista periaatteista. Ensiksikin hän oli kanssamme täysin samaa mieltä siitä, että kannattaisi tehdä kirjallinen runkosopimus lääkärien
3 tulosta vähintään vuodeksi eteenpäin (hän ehdotti jopa viittä vuotta, joka on kolmivuotisen rahoitusperiodin takia mahdoton), ja tämän yksityiskohtia sitten sovittaisiin kauden mittaan. Neuvottelu KCMC:ssä, vasemmalta O-P. Ryynänen, J. Tuomisto, M. Ntabaye, H. Ervamaa, M. Niemi Toiseksi myös hän näki koulutustehtävän erittäin keskeiseksi, etenkin erikoislääkärien koulutuksen, johon tietysti toivotaan kokeneita erikoislääkäreitä, mutta myös opiskelijoiden koulutuksen johonkin mittaan, jolloin kouluttajan vaatimukset eivät ole aivan yhtä suuret. Erityisesti hän kaipasi anestesiologeja, jopa pidemmäksi aikaa. Kolmanneksi, hän piti erittäin hyödyllisenä sitä, että erikoislääkärikoulutuksessa olevat tansanialaiset lääkärit voisivat viettää lyhyen ajan Suomessa katsomassa suomalaisia käytäntöjä. Sopimuksen luonnosteleminen jäi meidän tehtäväksemme. Ntabayen mukaan heillä on mahdollisuus myös lähettää lista tulevista lääkäreistä Immigration Officeen, jos pitempiaikainen sopimus on olemassa. Tällöin luvat saadaan nopeasti. Lyhyesti keskustelimme myös rotarien muista mahdollisuuksista tukea esim. paikallisen ja suomalaisen rotaryklubin yhteisellä Global Grant -hankkeella laiteinvestointeja. Aivan pois laskuista ei ehkä olisi myöskään sairaalafyysikon järjestäminen katsomaan heidän epäkunnossa olevia laitteitaan. Viat eivät aina ole suuria, kun oikea mies löytyy laitetta katsomaan. Ntabaye järjesti talon PR-miehen näyttämään meille KCMC:n sairaalaa. Kävimme mm. arkistossa, keittiössä, joka toimittaa ruokaa päivittäin privaattipotilaille (eri tason ruoka, keittiössä hakattiin juuri lihaa heitä varten), 450 potilaalle, 800 hengen henkilökunnalle ja lähiseudun oppilaitoksille, mm. sairaanhoitajaopistolle. Johtajana on ravitsemustieteilijä (nutritionist). Sitten käytiin hankintapäällikön luona, hän tekee lääkkeiden ja tarvikkeiden hankintoja. Mm. lääkkeitä tilataan useasta eri lähteestä Moshista ja muualta. Ulkona oppaamme esitteli ylpeänä uutta ambulanssia, jonka valtio on juuri hankkinut. Sairaalan työpajalla oli metallisorvista alkaen kaikenlaista, he pyrkivät korjaamaan kalusteita ja laitteita, mutta vaikka he sanoivat korjaavansa myös elektroniikkaa, se puoli ei oikein vakuuttanut. Patologian osastossa oli taitavaksi kehuttu teknikko (kuvassa), joka valmistelee ja alustavasti katsoo leikkeitä, mutta talossa ei nyt ole vakinaista pätevää patologia. Siellä oli nyt hollantilainen patologi,
4 joka on kuusi viikkoa samaan tapaan kuin RDBF:n lääkärit. Mauri Niemi suositteli telemedisiinistä patologian konsultaatiota, jolla voitaisiin korvata patologin puutetta. Urologisella osastolla oli melkoinen ruuhka, prostatapotilaita on kuulemma runsaasti. Röntgenlääkäri oli innokas ja puhelias, hän oli ollut jonkin aikaa Meilahdessa ja kiertänyt useita eri klinikoita. Hän oli Suomesta hyvin innostunut. Heillä on laiteongelmia, mm. röntgenlaitteisto, joka ei ole puoleen vuoteen toiminut. Kuvaavaa on, että röntgenosastolla oli 89-vuotias amerikkalainen radiologi, joka on 25 vuoden aikana tullut KCMC:hen katsomaan röntgenkuvia. Talossa tehdään pääasiassa diagnostiikkaa, sen sijaan syövän hoito on keskitetty Dariin erityiseen syöpäsairaalaan. Röntgenlääkäri ei ollut oikein varma tällaisen keskittämisen mielekkyydestä, kun se muiden ongelmien ohella on potilaalle kallis ja jää sen takia hyödyntämättä. Viimeksi kävimme tapaamassa talon hallintojohtajaa. Vilkas rouva oli varsin pätevän tuntuinen ja hänellä oli realistinen kuva asiasta. Kun potilaat maksavat osan hoidoista, hän valitti, ettei tiedä rahoitustilannetta, ennen kuin eri yksiköt ovat raportoineet omansa käsin kirjatuista tuloista, sitten hän vie ne exceliin. Silloin syntyy myös epäilys, tulevatko kaikki tulot perille. Potilaiden odotustilaa KCMC:sssä
5 Talon rahoitus on mielenkiintoinen. Rakennukset omistaa ja on alkujaan varustanut Good Samaritan Foundation. Sillä on valtion kanssa sopimus, että valtio maksaa henkilökunnan palkat ja 25 % muista kuluista. Tämä pitää talouden hyvin tiukalla, koska valtion osuus on alun perin ollut suurempi ja realistisella tasolla, mutta summaa ei ole suurennettu tarvikkeiden kallistuessa. Hän on jopa yrittänyt pankkilainaa, mutta pankit eivät ole innostuneet sairaalan rahoittamisesta ja vaativat 23 % korkoa ja 40 % omarahoitusosuutta (inflaatioprosentti on tosin usein vielä suurempi). Kilimanjaro hotellimme Kilemakaryo Mountain Lodgen pihasta nähtynä Lauantai 6.4. Teimme omakustanteisen viikonloppuretken lähellä olevalle Kinukamorin vesiputoukselle ja Chagga-kulttuurin näyttelyyn. Näyttelyssä matkalla joen rantaan oli erilaisia Chaggojen tapoja kuvaavia kuvapatsaita. Erittäin mielenkiintoinen oli Chagga-kulttuurin näyttely, jossa paikallinen opettaja kertoi Chaggojen työmenetelmistä pääasiassa maanviljelyksessä. Kotamaisessa hallissa oli muokkaamiseen, viljankorjuuseen, jauhamiseen ja vielä banaaniviinan valmistukseen käytettyjä työkaluja ja astioita. Siellä oli myös perinteinen asumus, jossa oli vuodilla peitetty emännän sänky ja isännän sänky, keskellä kotaa nuotion paikka, ja toisella puolella karsinat eläimille ja niissä tosiaan oli kaksi lehmää. Keuhkosyöpä ja sydänkuolema pienhiukkasten takia varmaan olivat näissä asumuksissa aika olennainen riski, jos malaria tai väkivaltainen kuolema ei korjannut sitä ennen. Chagga-kulttuurin maja ja työkalunäyttelyä
6 Sunnuntai 7.4. Lento Dar es Salaamiin ja majoittuminen Southern Sun hotelliin. Maanantai 8.4. Neuvottelu Suomen Suurlähetystössä, jossa arvostimme suuresti sitä, että paikalla oli myös suurlähettiläs Sinikka Antila. Lähetystöstä olivat lisäksi paikalla ulkoasiainsihteeri Jussi Nummelin, joka johti puhetta, sekä Aisha Said. Lupa-asioitamme hoitavasta ELCT SO:sta oli pastori Lazaro Rohho ja Immigrations Servicestä Neema Shemweta. Tervetuliaistoivotusten jälkeen alustimme Lääkäripankin tausta-ajatuksista ja toimintaperiaatteista PowerPoint-esitystä hyödyntäen. Neuvottelussa käytiin läpi niitä kysymyksiä, joiden edistäminen voisi nopeuttaa ja sujuvoittaa lupakäytäntöä. Itse neuvottelussa näytti siltä, että ainoa mahdollinen lupa lääkäripankin lääkäreille on Residence permit class C, mutta kokouksen jälkeen pidetyssä lisäneuvottelussa Lazaron ja Neeman kanssa Aishan avustukselta kävi ilmi, että lääkärien kauden pituudesta Neemalla oli väärinkäsitys, kun hän puhui kuukausista muiden puhuessa viikoista. Hän konsultoi palaverin aikana puhelimitse esimiehiään. Itse asiassa CTA (Carrying On Temporary Assignment document) on mahdollinen, jos kausi on lääkäripankin normaali 6 viikkoa. Tällöin olisi syytä ilmoittaa Darin Immigration Serviceen, minkä paikallisen Immigration Servicen alueelle lähetetään lääkäreitä tällä lupatyypillä. He ottavat tällöin yhteyttä paikalliseen Immigration Serviceen ja opastavat näitä hyväksymään CTA:n. Lupakäytännön hitaudesta ja epävarmuudesta käytiin laaja keskustelu. Kävi selvästi ilmi, että kysymys ei ole yhdestä tekijästä, vaan eri tapauksissa syyt ovat erilaisia. Melko tavallinen syy on se, että lupahakemukset ovat puutteellisia. Erityisen hankala on tilanne, jossa hakemuksen Part III. EMPLOYMENT INFORMATION ei ole oikein täytetty. Se on sairaalan täyttämä osa hakemusta, ja siinä kuvataan sairaalan tiedot ja asianomaisen tehtävän tiedot, jota hakija hoitaisi, ja miksi sairaala ei ole saanut oman maan kansalaista tehtävään. Pastori Rohho muistutti, että hänen tehtävänkuvaansa ei kuulu lähteä hankkimaan puuttuvia tietoja. Sovittiin, että hän ilmoittaa puutteellisesta hakemuksesta välittömästi koordinaattorille, eikä toimita hakemusta eteenpäin Immigration Officeen, koska se aiheuttaa ennakoimattoman viipeen. Keskusteltiin myös ennakkolistasta, jossa etukäteen kerrottaisiin sairaaloihin lähikuukausina tulevista lääkäreistä. Mm. KCMC on käyttänyt tällaisia listoja, ja ne nopeuttavat käsittelyä. Immigration Officella on ilmeisesti ihan oikea huoli siitä, minkälaisia ihmisiä maahan tulee, ja heillä on ilmeisesti eri maiden kanssa tässä huonojakin kokemuksia. Suurlähettiläs ilmaisi, että lähetystö on valmis puuttumaan asiaan siinä tapauksessa, että vika ei ole puutteellisissa hakemuksissa; puutteellisuudet osapuolien on hoidettava keskenään. Kirkon/hiippakuntien kanssa on syytä tehdä yleissopimus, jonka mukaan toiminnan sujuvuutta pohjustetaan, ja tämä voidaan toimittaa myös Immigration Officeen. Immigration Officen korkealta virkamieheltä pyritään saamaan allekirjoitettu todistus, jonka mukaan CTA kelpaa, ja se kopioidaan
7 CTA:ta käyttäville lääkäreille mukaan. Aisha sai Neemalta avainhenkilöiden yhteystiedot ongelmien hoitamiseksi ja hän toimittaa ne meille sähköpostilla. Valuuttavaihdoksista aiheutuu Service Officelle tappioita, koska se joutuu vaihtamaan dollareita euroiksi ja euroja dollareiksi shillinkien kautta. Nyt SO:lla on dollaritilin ohella myös eurotili, joten Lazaro Rohho ja Hannu Ervamaa sopivat keskenään, että maksut toimitetaan tästä lähin euroina. Menettely vahvistetaan kirjallisella sopimuksella, josta Hannu laatii draftin. Neema muistutti, että 18 vuotta täyttäneet lapset eivät pääse maahan vanhempansa Residence permitillä. Meillä ei ole muistissa, että tämä ongelma olisi tullut vastaan suomalaisten lääkärien osalta. Neema hoitaa lähinnä business-tyyppisiä Residence permitejä, joten toimialueemme oli hänelle hiukan outo. Päätelmät: Kaikkiaan neuvottelu oli erittäin hyödyllinen, vaikka asioita jäi auki. Myös Lazaro oli tyytyväinen, että hän tapasi avainhenkilöitä ensimmäistä kertaa face-to-face, ja vakuutti, että nyt on helpompaa hoitaa asioita. Immigrationin kyvystä hoitaa asioita joustavasti ei tullut täyttä selvyyttä, mutta jos CTA-viisumikäytäntö vahvistuu, se ratkaisee osan ongelmista. Medical Councilista ei valitettavasti ollut tullut ketään paikalle. Tiistai 9.4. Tapasimme britti Stewart Aylingin MAFista (Mission Aviation Fellowship, lähetyslääkärit, joka hoitanut lentojamme ja hakemuksiamme) pitkähkössä palaverissa. Keskeinen asia oli informoida häntä viidestä viivästyneestä Residence permitistä ja niitä hakeneiden kohtaloista: Eeva-Riitta Kokkonen, Eija Helena Olsson, Martti Laukkanen, Ulla-Maija Ritanen ja Jaakko Joukainen. Keskustelussa pohdittiin, miksi Njomben Immigration ei ollut hyväksynyt CTApapereita ja että se oli veloittanut toiseen kertaan maksuja. MAFissa selvitellään taannoin kavalluksen tehneen virkailijan sotkuja, ja Stewart lupasi tarkistaa, onko RDBF maksanut liikaa palveluista, joita se ei sitten ole saanut. Olssonin paperit Stewart on lähettänyt ennen joulua KCMC:hen Aneth Nkyalle, ja tämä selvittää, mihin ne ovat joutuneet. Kokkosen osalta Stewart lupasi tarkistaa, ovatko paperit vielä heillä jossakin ja selvittää viranomaisten kanssa, mitä hänen kadonneen vanhan viisuminsa kanssa tehdään. Stewart kehotti ottamaan selville, onko Njombessa District Commissioner. Tämä on virkamies, joka voi valvoa eri virastoja ja häneen voisi turvautua epäselvissä tapauksissa. Medical Councilista ei ollut edustajaa lähetystössä. MAF on käyttänyt agenttia (John Mahigu), joten heilläkään ei ole ollut suoria yhteyksiä Medical Counciliin. Yhteyttä sinne ei enää kuitenkaan yritetä, koska ongelmat ovat olleet pienempiä kuin Immigrationin kanssa. Stewartin mukaan ongelma voi lähinnä olla se, että joku virkamies kirjoittaa lupia alle vain kerran kuussa, ja tämä voi sattumanvaraisesti aiheuttaa viipeitä. Kokemus Stewart Aylingista oli varsin positiivinen ja hän tuntui yrittävän sen, mikä oli hänen vallassaan. Hän oli hyvin pahoillaan MAFissa tapahtuneesta kavalluksesta ja siitä, että asianomainen työntekijä oli ilmeisesti muutoinkin tehnyt työtään aika suurpiirteisesti. Se on aiheuttanut suuren sotkun, jonka jälkiä selvitellään edelleen. Lupien hakeminen kuitenkin siirretään ELCT Service Officeen.
8 Keskiviikko 10.4. Lento Iringaan 12-paikkaisella pienkoneella. Lentokentällä meitä piti olla odottamassa Iringan rotaryklubin edustajien, ja kun heitä ei näkynyt, jäimme odottelemaan. Ilembulan autonkuljettajan saavuttua saatiin yhteys puhelimella apulaiskuvernööriin (AG) ja klubin edustajia tavattiin Iringassa. Iringan Rotaryklubin tapaaminen: AG Alban Lutambi kuvassa istumassa toinen oikealta, presidentti Lucas Mwahombela seuraavana vihreässä paidassa. Presidentti Mwahombelan ja AG Lutambin lisäksi paikalla oli kaksi muuta klubin edustajaa, ja kahvikupin yli esitimme PowerPointilla asiamme, lähinnä sen, että RDBF välittää vain lääkäreitä, ja muissa asioissa tarvittaisiin rotaryklubien välinen projekti. Sekä Mwahombela että Lutambi tuntuivat oivaltavan asiat hyvin, ja toivoivat tulevaisuudessa syntyvän projekteja. He myös sanoivat, että olisi Iringassakin luterilainen sairaala, joka voisi ottaa vastaan lääkäreitä. Matka Ilembulaan kesti lähes neljä tuntia, vaikka matka on vain 200 km. Matkalla oli runsaasti tietöitä ja paljon jonoja ja pysähdyksiä. Uusi tekeillä oleva tie on selvästi entistä parempi ja tulee helpottamaan liikennettä kovasti. Ilembulassa tapasimme illallisella paitsi ylilääkärin ja hallintojohtajan myös muutama päivä sitten saapuneen kirurgi Pirita Varpen, hänen tyttärensä, sekä turistina tulleen swahilia opiskelevan ei-lääkäri rva Sillanpään, joka avustaa orpokodissa. Iltateellä Leena Pasasen luona, oikealta ylilääkäri Emanuel Mwalumuli, hallintojohtaja Bryceson Mbilinyi, Hannu Ervamaa, Olli-Pekka Ryynänen, Leena Tuomisto, Leena Pasanen Aterian jälkeen Leena Pasanen kutsui ylilääkäri Emanuel Mwalumulin ja talous/hallintopäällikkö Bryceson Mbilinyin ja meidät iltateelle kotiinsa. Siellä keskusteltiin pitkään seuraavan päivän ohjelmasta ja päätettiin, että lähdetään heti aamulla Njombeen ja siellä ensin hiippakuntaan, ja sieltä hiippakunnan tukemana Immigration Officeen. Samalla siirrettiin lähtö Mbeyaan jo perjantaiksi, jolloin on mahdollista käydä myös Iteten sairaalassa. Torstai 11.4. Aamulla 7.30 lähdettiin aamiaisen jälkeen Njombeen ja ajettiin hiippakuntaan ylilääkäri Emanuel Mwalumulin kanssa. Matkalla neuvoteltiin hänen kanssaan melko perusteellisesti uusista ehdotuksistamme korostaa koulutusta erityisesti seuraavassa projektihaussa
9 sekä pitempiaikaisen sopimuksen tekemisestä sairaaloiden kanssa. Hän luki huolellisesti sekä laatimamme neuvotteluagendan että Mission statementin. Hän suhtautui kumpaankin erittäin positiivisesti ja piti myös hyvänä sitä, että lääkäreistä tehtäisiin vähän pitempiaikainen ennuste, joka voitaisiin myös toimittaa Immigration-viranomaisille helpottamaan lupien myöntämistä. Hiippakunnassa meitä odottivat pääsihteeri T.P. Mhomisoli ja medical secretaty Atu Bange. Heidän kanssaan käytiin valmisteleva keskustelu neuvottelutaktiikasta. Tässä kävi selväksi, että ainakin osa vuodenvaihteessa 2012 13 perityistä lisämaksuista perustui siihen, että muutoksia haettiin myöhään, eli ilmainen muutos koski vain ennen vuoden vaihdetta tehtyjä muutoksia. Siksi päätettiin, että tätä asiaa ei ruveta Immigrationissa riitauttamaan. Njomben Immigration Officen ovella, apulaisjohtaja suostui ilmeisesti suurena myönnytyksenä kuvaan. Edessä oikealta ylilääkäri Mwamululi, apulaisjohtaja, toinen virkamies, vaaleassa takissa hiippakunnan pääsihteeri T.P. Mhomisoli ja vasemmalla medical secretaty Atu Bange, Leena Tuomisto, takana Olli-Pekka Ryynänen ja Hannu Ervamaa. Immigrationissa ei ensin tahtonut löytyä keskustelukumppania, mutta kotvasen odoteltuamme paikalle tuli viraston varajohtaja. Alkukankeuden jälkeen hän osoittautui melko tietäväksi henkilöksi, jonka kanssa perusasiat saatiin selville. CTA kelpaa hänen tulkintansa mukaan lääkäreillemme alle 3 kk voluntääritöissä, mutta pitää muistaa kaksi rajoitusta. CTA on voimassa vain niin kauan, kuin lääkäri on maassa, eli jos lähtee maasta pois (koskee jopa Sansibaria), luvan voimassaolo päättyy. Siten palatessa pitää lunastaa uusi CTA. Samoin CTA ei kannata, jos aikoo tulla useammin kuin kerran. Siten Immigration ei suosittele CTA:n käyttöä, mutta se on mahdollinen. CTA:n käyttö varakeinona, jos Permit C on jo haussa ja viivästyy, ei ole mahdollista, eli päällekkäisiä hakuja ei hyväksytä. Kahden vuoden Permit C on heidän ensisijainen suosituksensa, ja apulaisjohtaja lupasi, että kun uusi tietokoneistettu systeemi on saatu ajetuksi kunnolla sisään, käsittelyaika lyhenee alle kuukauteen. Uskoo ken tahtoo, mutta ainakin nyt on kontakti ja myös Atu Bange tuntui pitävän henkilökohtaista neuvottelua tärkeänä. Apulaisjohtaja piti hyvänä ajatuksena, että sairaaloiden ennustelista lähikuukausina saapuvista lääkäreistä toimitettaisiin pari kertaa vuodessa heille. Paluumatkalla poikkesimme Inukassa italialaisen Stefano Cataldon perustamassa lasten kuntoutuslaitoksessa. Tansaniassa on erittäin paljon pitkittyneiden synnytyksien ja hapenpuutteen aiheuttamia kehitysvaurioita, eikä näitä lapsia tällä alueella ole käytännössä lainkaan kuntoutettu. Stefano on italialaisen säätiön ja kirkon varoilla pystynyt muutaman vuoden aikana pystyttämään hämmästyttävän laitoksen keskelle savannia. Henkilökunta on häntä itseään lukuun ottamatta tansanialaisia, ammattilaisia oli kaksi, fysioterapeutti ja työterapeutti (occupational therapist).
10 Stefano oli tosi vauhdikas kaveri ja Leena Pasasen mukaan hyvin suorasanainen ja valmis arvostelemaan myös esim. korruptiosta. Ulla-Maija Ritanen (lastenneurologi) ja Irma Tarvainen (fysioterapeutti) ovat Leena Pasasen ohella aktiivisesti tukeneet laitosta ja mm. tuoneet Suomesta malliksi erilaisia tuki- ja kuntoutusvälineitä, joita paikalliset puusepät ovat soveltaneet hyvin paljon edullisempaan hintaan. Tämä laitos on mahdollinen kohde, jos rotaryklubit haluavat lähteä tukemaan jotakin toimintaa taloudellisesti. Inukan kehitysvammaisten lasten kuntoutuslaitos, oikealla paikallisten puuseppien tekemiä puisia kuntoutusvälineitä suomalaisen kaupallisen mallin mukaan, Stefano esittelemässä. Iltateellä Leena Pasasen luona mietittiin erilaisia mahdollisuuksia viedä toimintaa eteenpäin Ilembulassa. Perjantai 12.4. Aamulla oli koko Ilembulan sairaalan seminaari, jossa oli hämmästyttävän paljon väkeä, varmaan 30 40 henkeä. Aluksi nuori naishenkilö esitti pitkää raporttia sairaalan potilaista, josta ulkopuolinen ei saanut mitään selvää. Sen jälkeen vanhemmat lääkärit esittivät joitain kommentteja. Myös pari vanhempaa lääkäriä esitti lyhyitä potilasraportteja. Sen jälkeen esitimme PowerPointin tuella, mikä on Suomi, mikä on Lääkäripankki, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja miten sen toiminta saattaa uuden hakuprosessin takia muuttua. Pari lääkäriä käytti erittäin myönteisen puheenvuoron siitä ajatuksesta, että koulutus kytkettäisiin mukaan lääkäritoimintaan suunnitellusti ja johdonmukaisesti. Aamuseminaarin jälkeen kiersimme hiukan sairaalaa. Se on kohtuullisen hyvin varustettu, mutta puutteita selvästi on sekä varustuksessa että henkilökunnassa. Päätelmä: Ilembulan sairaala on ollut hyvä valinta Lääkäripankin tuelle. Se on tarpeeksi suuri järkevälle kehittämiselle ja koulutukselle. Se ei kuitenkaan ole opetussairaala, joten mm.
11 erikoislääkärikoulutus ei ole sille sopivaa aluetta. Sen sijaan siellä on sairaanhoitajakoulutusta, joka tukee tiimikoulutusta. Henkilökunta on toiminnalle erittäin myönteinen. Lääkärin kierto osastolla. Naisten osastoa. Teho-osastoa. Silmäosaston tutkimushuone. Aamupäivällä lähdettiin Iteteen. Emanuel sopi puhelimella Iteten ylihoitajan (matron) kanssa tulostamme. Matka on Tukuyuun saakka asfalttitietä noin 180 km, ja sen jälkeen sanoinkuvaamatonta mutaista soratietä noin 40 km. Alkumatka oli kivimöykkyistä ja lätäkköistä sadekauden huonontamaa tietä, sitten alkoi tietyömaa, jossa oli toinen puoli tietä ilmeisesti kuorma-autosta pudotettua soraa kasoissa jatkuvana helminauhana, niin että vain toinen puoli tietä oli käytettävissä, ja siinäkin oli osin kasoista valuneita liukkaita möykkyjä. Menomatkalla ei
12 onneksi ollut juurikaan vastaantulijoita, koska ohittaminen oli lähes mahdotonta paitsi paikoissa, joissa oli kasojen välillä hiukan väliä tai jompikumpi auto pääsi pujahtamaan sille puolelle. Vastaantulevan kuorma-auton ohi mentiin maasturilla ojan kautta vasemmalta. Niinpä meno Iteteen kesti lähes 5 tuntia, josta yli 2 tuntia tuota viimeistä 40 km. Paluumatka oli vielä pahempi, koska tiellä oli paljon ihmisiä ja erilaisia autoja, joista emme oikein käsittäneet, kuinka ne aikoivat päästä läpi. Meitä kuljettava Ilembulan auto oli Toyota maasturi (oikea, ei city-maasturi!) ja se selvitti pahimmatkin paikat hyvin mutta rynkyttäen, pari kertaa jouduttiin ajamaan ojan kautta, koska vastaan tuli bussi tai jouduttiin ohittamaan banaaneja keräilevä kuorma auto. Jälkimmäiset veivät banaaneja ja teenlehtiä markkinoille jopa Dariin asti ja keräilivät kuormaa pitkin reittiä. Emme käsitä, kuinka lastissa oleva kuorma-auto voisi päästä läpi sitä reittiä, mitä kuljimme. Myös jalankulkijoita oli paljon, myös lapsia koulupuvuissa, ja he yleensä väistivät hiukan mutta saivat silti roiskeita päälleen lätäköistä. Matka oli kuskiltamme meille ikimuistoinen suoritus hänelle kukaties rutiinia. Hän vei meidät vierailun jälkeen Mbeyaan, jossa meidän piti alun perin olla vain lauantain ja sunnuntain välinen yö, mutta Iteten matkan takia päätimme mennä jo perjantaina sinne ja tämä oli luultavasti onneksi. Iteten Matron sekä talousjohtaja ja ylilääkäri Iteten sairaalassa on noin 120 vuodepaikkaa, miesten, naisten ja lasten osasto ja synnytysosasto. Nyt osastoilla oli melko tyhjää, kokonaisia suuria huoneita täysin tyhjänä. Syy oli kuulemma vain se, että niin joskus sattuu, ja kun on viikonloppu tulossa, potilaita on yleensä vähemmän. Lastenosasto oli tilapäisissä tiloissa ja uusi lastenosasto on rakennettu (suunnilleen harjassa eli seinät ja katto), mutta rahat loppuneet kesken ja ikkunat ja kaikki sisustustyöt tekemättä. Röntgenosastolla oli uusi vielä osittain kääreistä purkamaton röntgenkone, jota kukaan ei osaa käyttää. Ylilääkärin huoneessa oli iso pahvilaatikollinen peangeja (kirurgisia pihtejä), varmaan jostakin lahjoituksena saatuja. Kaikkiaan paikka edusti enemmän 1980-lukua kuin muita näkemiämme sairaaloita. Ilmeisesti talossa ei ollut yhtään oikeaa yliopistolääkäriä, vaan medical
13 assistenteista jatkokoulutettuja AMO-tasoisia (assistant medical officer) lääkäreitä (3+2 vuoden koulutus lähinnä käytännön lääketieteessä ilman paljoakaan tieteellistä prekliinistä pohjaa). Tarmokkain henkilö talossa näytti olevan vilkas matron, joka luultavasti käytännössä pyöritti monia asioita. Uusi röntgen, jota kukaan ei osaa käyttää. Keskeneräinen lastenosasto. Potilashuone Itetestä. Sairaalan ulkokäytävää. Yleisvaikutelma oli melko ankea, ja tulimme yksimielisesti siihen tulokseen, että tämän tasoiseen paikkaan ei voi lähettää muita kuin rautaisen Afrikan kokemuksen jo omaavia lääkäreitä, jotka pystyvät improvisoimaan näissä olosuhteissa. Tämä sekä huonojen liikenneolojen ahdistavuus olisivat vähemmän kokeneelle kova kokemus. Myös koulutusta on vaikea täällä ajatella muutoin kuin bedside-koulutuksena ja esim. kirurgin antamana koulutuksena häntä assisteeraavalle paikalliselle lääkärille. Ehkä surullisinta oli se, että moni asia oli aloitettu mutta jäänyt kesken. Siinä olisi oppia myös kehitysyhteistyöhön, olisi parempi tehdä vähän alusta loppuun kuin aloittaa reippaasti ja jättää kesken.
14 Lauantai 13.4. Hotellimme Utengule Coffee Lodge oli parikymmentä kilometriä Mbeyan keskustasta. Se oli suurella kahvifarmilla, josta nimi. Kiertelimme aamiaisen jälkeen vähän ympäristössä. Sitten talon emäntä tilasi meille luotetun taksin Mbeyaan. Mbeyan rotaryklubi on pieni ja uusi, noin 15 jäsentä ja kolmen vuoden historia. Klubi oli muuttanut kokousaikansa ja paikkansa, mistä meille ei ollut tullut tietoa. Klubin charterpresidentti Ephraim Njuu saatiin kuitenkin onneksi kiinni sähköpostilla ja saimme tietää uuden kokouspaikan ajoissa, ja he pitivät meidän kunniaksemme ylimääräisen kokouksen lauantaina klo 16, eli entiseen aikaan mutta uudessa paikassa. Mbeyan rotaryklubilla on kokemuksia yhteistyöstä suomalaisten kanssa, koska Ilembulan sairaalaan Intensive Care Unitin välineistöä hankkiva Global Grant -projekti on heidän ja piirin 1430 Hamina-Vehkalahden klubin nimissä (todellisuudessa sen takana useita klubeja ja piiri 1420). Suomessa vain 1430 on pilottipiiri kuten Tansaniassa toimiva piiri 9200, joten sopimus on tehty niiden välillä. Puuhamiehinä käytännön järjestelyssä ovat olleet Heikki Helevuo ja Ephraim Njuu. Presidentti Robert Mbinda, Good Samaritan Orphanagen johtaja, oli kovin kohtelias ja monisanainen toivottaessaan meidät tervetulleeksi. Esitimme perus-powerpointimme Suomesta, lääkäripankista ja uusista suunnitelmista. Yhteisistä asioista keskusteltiin sitten melko pitkään, ja kuten Iringassa, hekin kysyivät, eikö lääkäreitä voitaisi lähettää myös johonkin Mbeyan sairaalaan, erityisesti uuteen district hospitaliin. Heidän pettymyksekseen kerroimme lääkärien menevän pääasiassa Tansanian Luterilaisen Kirkon sairaaloihin. Heillä oli monia aktiivisesti aloitettuja paikallisia projekteja, mm. aurinkovoiman hyödyntämiseksi, koska alueella on paljon sähkökatkoja, ja heillä oli selvänä tavoitteena edistää alueensa hyvinvointia. He olivat kyselleet myös sairaalasta sen tarpeita, ja ylilääkäri oli toimittanut pitkän (miljoonien arvoisen) listan tarpeellisesta välineistöstä. Kerroimme hyvin yksiselitteisesti, että Lääkäripankki ei osallistu tällaisiin hankintaprojekteihin, mutta voimme kyllä välittää listan Suomeen, niin että kiinnostuneet klubit voivat ottaa siitä kopin. Tärkein merkitys klubivierailuilla pitkällä tähtäimellä on se, että projekteja varten on olemassa Etelä-Tansaniassa kaksi klubia, joiden jäseniä tunnetaan. Pitkähköjen keskustelujen jälkeen klubi halusi välttämättä tarjota meille päivällisen, joka alkoi vasta hyvän aikaa kokouksen jälkeen. Siellä puhuttiin pääasiassa maailman menosta ja isännät esittivät varsin kirpeitäkin kommentteja oman maansa korruptiosta ja nimenomaan ylimmän poliittisen tason suuresta vaikutuksesta miljardien katoamiseen valtion budjetista. Illallisella isännät ilmoittivat, että taksin ottaminen ei ole turvallista, ja yksi entisistä puheenjohtajista ajoi meidän autollaan Utengule Lodgeen. Vieraanvaraisuus oli hämmentävän ylenpalttista.
15 Mbeyan rotaryklubin vuoden 2013 president-elect Melas Paul Mdemu. Charter-presidentti Ephraim Njuu. Sunnuntai 14.4. Paluu Precision Airin koneella Dariin ja yön yli Amsterdamin kautta Helsinkiin ja Kuopioon. Muutamia johtopäätöksiä Tansania on selvästi edistynyt 30 vuodessa, joten kehitysyhteistyön suhteen ei ehkä kannata olla liian pessimistinen, kärsivällinen kyllä, koska tuloksia nähdään hitaasti. Kehitystä näkyy sekä ilmeisen tehostuneessa maanviljelyssä että sairaaloiden tasossa joskaan ei kaikissa sairaaloissa. Monet tansanialaiset olivat huolissaan ylimpiin päättäjätasoihin asti ulottuvasta korruptiosta, monet katsoivat sen pikemmin lisääntyneen kuin vähentyneen. Tämä ehkä liittyy kehityksen kasvukipuihin elintason noustessa. Koulutuksen keskeinen rooli korostui selvästi, pelkkä työvoiman paikkaaminen ei ole kustannushyötysuhteeltaan mielekästä. Koulutuspaikoissa kuten KCMC:ssä tämä tarkoittaisi erikoislääkäreiden koulutukseen osallistumista, mikä edellyttää hyvin kokeneiden erikoislääkäreiden lähettämistä. Lupaongelmiin näyttäisi tulevan jonkin verran helpotusta, kun ymmärrys molemmin puolin lisääntyi. Systeemin digitalisoinnin edistymisen voisi toivoa parantavan tilannetta. Kirkon Service Officeen luotiin selkeät suhteet ja henkilötason tuntemus. Suomen Suurlähetystölle Dar es Salaamissa kuuluu erityinen kiitos avusta ja face-to-face -neuvottelujen järjestämisestä eri viranomaistahojen kanssa. Sekä KCMC:n että Ilembulan kanssa tehtiin periaatepäätös pitkäaikaissopimuksen kirjoittamisesta, ja siihen kirjataan myös selvästi koulutustehtävä. Lopullinen sopimus tehdään luonnostemme pohjalta yksityiskohtaisen kirjeenvaihdon jälkeen. Tähän liittyen sairaaloille ja Immigration Officeen toimitetaan ennuste seuraavien kuukausien lääkäreistä, joka helpottanee lupien saamista ajoissa.
16 Evangelical Lutheran Church of Tanzanian Service Officen (ELCT SO) kanssa sovitaan kirjallisesti maksutavasta ja siirrytään käyttämään euroja dollarien sijasta. Sopimuksen luonnoksen tekeminen sovittiin meille. Kahden tansanialaisen rotaryklubin kanssa solmittiin henkilötason suhteet, joiden voidaan odottaa helpottavan Rotarysäätiöltä haettavien projektien rakentamista. Matka osoittautui Lääkäripankin kannalta erittäin tärkeäksi. Tilanteen perusteellista arviointia ja tehtyjä sopimuksia ei olisi mitenkään pystynyt saavuttamaan ilman joskus pitkähköjäkin keskusteluja paikallisten kanssa. Vaikka RDBF:n johtoryhmän jäseniäkin ajoittain toimii Tansaniassa lääkäreinä, heidän työnsä keskittyy yhteen sairaalaan, joten siinä yhteydessä ei olisi mahdollista hoitaa valtakunnallisia neuvotteluja useissa eri paikoissa.