Vammaispoliittinen ohjelma 2013 2016 Vammaisena Kotkassa

Vammaispoliittinen ohjelma 2013 2016 Vammaisena Kotkassa

1 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE... 2 1. VAMMAISUUDEN MÄÄRITELMÄSTÄ... 3 2. ASENTEET... 4 3. PERHE-ELÄMÄ... 5 4. ASUMINEN, OSALLISTUMINEN JA LIIKKUMINEN... 6 5. KEHITTYMISTÄ JA KASVAMISTA TYÖSSÄ JA VAPAA-AIKANA... 8 6. VAMMAINEN PALVELUIDEN KÄYTTÄJÄNÄ... 10 7. JÄRJESTÖTOIMINTA JA VAIKUTTAMINEN... 11 8. VAMMAISNEUVOSTO... 12

2 ESIPUHE Kotkan kaupungin vammaispoliittinen ohjelma tuo yleismaailmalliset ja valtakunnalliset vammaispoliittiset linjaukset paikalliselle tasolle, osaksi kotkalaista vammaispolitiikkaa. Ohjelman on tarkoitus kulua niin virkamiesten, luottamushenkilöiden kuin kaupunkilaistenkin käsissä ja muokata asenteita suvaitsevammaksi erilaisuutta kohtaan. Toiminta- ja palvelukokonaisuuksia suunniteltaessa sektori- ja kuntarajat ylittävä yhteistyö on välttämätöntä. Esteettömyys toteutuu vasta sitten, kun suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon eri hallintokuntien lisäksi myös vammaisjärjestöjen näkemykset. Uutta rakennettaessa ja vanhaa korjatessa tulee esteettömyysnäkökohtien olla automaattisesti mukana. Esteetön ympäristö palvelee kaikkia. Vammaiset henkilöt tulee ottaa mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon ja heillä tulee olla yksilöllinen vaikutusmahdollisuus itseään koskeviin suunnitelmiin. Vammaisten näkökulma tulee ottaa huomioon myös laajemmissa suunnitelmissa, jotka koskevat Kotkan kaupungin tulevaisuutta. Kotkan kaupungin heikkenevä taloustilanne ja entisestään kasvavat työttömyysluvut sekä asenteiden koveneminen heijastuvat kaikkialle ja sitä kautta vaikeuttavat määrärahasidonnaisten palveluiden saatavuutta. Alueellisen koordinoivan esteettömyysasiamiehen saaminen nähdään tarpeellisena ja keskustelu asian eteenpäin saattamiseksi pitää aloittaa heti vaalikauden alusta koko Etelä-Kymenlaakson alueella. Nyt päivitetyn vammaispoliittisen ohjelman valmistelevaan työryhmään kuuluivat: Liisa Valtonen Pirkko Leskinen Seija Piipponen-Pekkola Timo Hokkanen Helena Dufva vammaisneuvosto, VYT, Kymenlaakson Syöpäyhdistys ry, kokoonkutsuja vammaisneuvosto, sosiaali- ja terveyslautakunta vammaisneuvosto, VYT, Kymenlaakson AADA ry vt. vammaistyön johtaja, vammaispalvelut sihteeri, konsernipalvelut

3 Vammaispoliittinen ohjelma 2013 2016 Vammaisena Kotkassa 1. VAMMAISUUDEN MÄÄRITELMÄSTÄ Vammaisuus määritellään YK:n Yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista seuraavasti: Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, jonka vuorovaikutus erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa." Euroopan neuvoston vammaispoliittisen ohjelma tukee muutosprosessia, missä siirrytään vammaisuuden lääketieteellisestä, hoidollisesta ja huollollisesta näkökulmasta ihmisoikeuksille perustuvaan vammaisuuden näkökulmaan. Tässä vammaispoliittisessa ohjelmassa vammainen ihminen nähdään ensisijaisesti ihmisyyden kautta. Vammaista henkilöä ei tule nähdä pelkästään vammansa kantajana vaan toimijana ja kansalaisena. Yhteiskunnan velvollisuutena on edistää vammaisten osallistumista koko yhteiskunnan toimintaan poistamalla liikkumisen, näkemisen, kuulemisen ja ymmärtämisen esteitä. Vammaisia henkilöitä tulee koskea samat oikeudet ja vapaudet kuin muitakin. Vammaisten henkilöiden tulee saada sellaisia tukia ja palveluita, joiden avulla heidän osallistumistaan yhteiskunnalliseen toimintaan tuetaan. Palvelut ja tuet eivät saa eristää vammaista henkilöä muusta yhteiskunnasta. Vammaisilla henkilöillä on erilaisia kykyjä ja taitoja kuten kaikilla muillakin. Kotkan vammaispoliittisen ohjelman tavoitteena on osaltaan edistää vammaisten osallistumista omalla tavallaan kaupungin elämään.

4 2. ASENTEET Vammaisiin kohdistuva syrjintä kumpuaa usein kielteisistä asenteista vammaisia kohtaan. Vammaisuus nähdään liian usein pelottavana erilaisuutena, eikä vammaista henkilöä haluta kohdata ennakkoluulojen takia. Valitettavan usein ennakkoluulot syntyvät puhtaasti tietämättömyydestä. Vammaisiin kohdistuvat kielteiset asenteet johtavat syrjintään. Kotkan kaupungin kaikissa toiminnoissa on lähdettävä syrjimättömyysperiaatteesta. Ennakkoluuloja on pyrittävä vähentämään arvokeskustelussa, jota käydään kaikilla foorumeilla. Suomessa on meneillään vammaisten asumisen kehittämisohjelma. Uudistuvan lainsäädännön tavoitteena on taata vammaisille henkilöille pääsy ensisijaisesti tavallisten palveluiden piiriin. Myönteisen asennoituminen vammaisia kohtaan helpottaa arkipäiväistä kanssakäymistä. Myönteisten asenteiden lisäämisessä korostuu tiedottaminen ja koulutus. Toimenpide-ehdotukset: Yhdenvertaisuus- ja esteettömyyskoulutusta tulee tarjota laajasti ammattihenkilöille. Asennekasvatus otetaan osaksi päivähoidon ja koulutuksen muuta sisältöä.

5 3. PERHE-ELÄMÄ Vammaisuus koskettaa perheitä eri tavoin. Vammaisperheet ovat yhtä monimuotoisia kuin muutkin perheet. Vammaisen lapsen tulee saada tarpeidensa mukaan sekä perus- että erityispalveluita. Lapsen vammaisuuden tullessa perheen ja palvelujärjestelmän tietoon on perheelle järjestettävä tarvittava neuvonta palveluiden käyttöön. Pienten lasten osalta lastenneuvolan rooli on erittäin tärkeä. Syntymästään asti vammainen tai vammautunut henkilö voi olla samaan aikaan myös lapsen vanhempi. Vammaisuutta ei saa pitää esteenä perheen perustamiselle. Palvelujärjestelmän tehtävänä on huolehtia tarvittavien turvaverkkojen säilymisestä. Myös vammaisen lähipiirin antama tuki perheelle on tärkeää ja julkisen sektorin tulee huomioida tämä. Vammaisperheet ovat oikeutettuja samoihin peruspalveluihin ja perhesuunnitteluneuvontaan kuin muutkin kotkalaiset. Kaikilla on oikeus päättää lastensa lukumäärästä itse. Perhe-elämään liittyvät ongelmatilanteet koskettavat yhtä lailla kaikkia perheitä. Palvelujärjestelmä ei saa lähtökohtaisesti kieltää vamman perusteella sellaisia palveluita, joista vammainen henkilö voisi hyötyä. Lastensuojelun palveluissa vammaisuus ei saa olla yksin peruste huostaanotoille, vaan vammaista on tuettava vanhemmuudessaan käytettävissä olevin keinoin. Vammaiset henkilöt tarvitsevat parisuhteeseensa samoja voimavaroja kuin muutkin. Vammaisen yksinhuoltajan tarvitsemat palvelut voivat olla erityisen suuret. Palveluissa on huomioitava vanhemman tarpeiden lisäksi lapsen osallistumisen ja harrastamisen tarpeet. Vammaisperheiden väliseen vertaistukeen on tarjottava mahdollisuuksia. Toimenpide-ehdotukset: Vammaisten perhepalveluiden koordinoinnin ja yhteistyön lisääminen. Vammaisperheiden palveluohjaukseen lisätään voimavaroja perusja erityispalveluissa. Perheille nimetään vastuuhenkilö, joka koordinoi eri tahojen yhteistyötä erilaisten palvelujen järjestämisessä.

6 4. ASUMINEN, OSALLISTUMINEN JA LIIKKUMINEN Kaiken suunnittelun perustana tulee olla vammaisten osallistumismahdollisuuksien lisääntyminen. Vammaisille henkilöille sopivaa ympäristöä kutsutaan yleisesti esteettömäksi. Arkipäivän esteet eivät liity pelkästään liikkumiseen. Esteet voivat liittyä vuorovaikutukseen, viestintään tai syrjiviin käytäntöihin. Rakennetun ympäristön esteiden poistaminen hyödyttää myös muitakin kuin vammaisia henkilöitä. Katujen ja rakennusten kynnysten madaltaminen helpottaa pyörätuolilla liikkuvien lisäksi myös rollaattorin käyttäjiä ja lastenvaunujen kanssa liikkumista. Kuulovammaisten osalta äänensiirtolaitteita tulee lisätä julkisiin rakennuksiin ja palvelupisteisiin. Myös muun asioimisen yhteydessä kuulovamma tulee ottaa huomioon. Näkövammaisten tarpeet tulee huomioida palvelurakennusten värivalinnoissa ja pistekirjoitusinformaation sisällöissä. Kaupungin tiedottamisessa aistivammaiset tulee huomioida. Vaihtoehtoisilla asioimiskäytännöillä mahdollistetaan puutteellisesti viestivien ihmisten asioiden hyvä käsittely. Uudisasumistuotannossa tulee rakennuslupia myönnettäessä huolehtia asuntojen sopivuudesta vammaisille henkilöille. Esteettömyysvaatimus tulee ottaa huomioon myös suurten peruskorjausten rakennusluvista päätettäessä. Myös paljon palveluita tarvitsevalla vammaisella henkilöllä on oikeus asua itsenäisesti. Niille henkilöille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista tukea, tulee tarjota monipuolisesti ryhmämuotoista ja muita asumispalveluita. Vammaisten asumispalvelut tulee järjestää muun asutuksen yhteyteen peruspalveluiden ja liikenneyhteyksien läheisyyteen. Esteiden poistaminen rakennetusta ympäristöstä ja palveluista on keskeinen osa vammaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä. Vasta asuinrakennusten, liikennevälineiden ja lähiympäristön sekä palveluiden ketjun esteettömyys takaa yhteiskunnan saavutettavuuden vammaisille. Vammaisten henkilöiden liikkuminen vaatii usein erityisiä järjestelyjä. Palveluiden avulla tulee turvata perusoikeus liikkumavapauteen. Kaikki vammaiset henkilöt eivät kuitenkaan tarvitse erilliskuljetusta vammastaan johtuen. Asemarakennusten ja pysäkkien tulee olla esteettömiä. Julkisen liikenteen saatavuudesta pitää tiedottaa monikanavaisesti. Joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia vaikeavammaisille tulee lisätä. Liikenteen jatkoyhteyksistä tiedottaminen matkan aikana tulee tehdä monikanavaisesti sekä vammaista henkilöä tulee avustaa tavaroiden siirtämisestä. Eri liikennemuotojen yhteensopivuutta tulee edistää. Vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja tulee voida yhdistää myös julkisen liikenteen käyttämiseen. Liikenneratkaisujen suunnitteluun tulee ottaa mukaan myös vammaisia henkilöitä. Vammaisten tarpeen mukaisia pysäköintipaikkoja tulee olla riittävästi. Paikkojen tulee olla sellaisia, joita voi käyttää myös apuvälineiden avulla asioiva henkilö. Esteettömän elinympäristön suunnittelu lähtee kaavoituksesta. Maankäyttöön liittyvässä suunnittelussa luodaan pohja kaikkia kuntalaisia helpottaviin ratkaisuihin. Elinympäristön terveellisyys, turvallisuus ja viihtyisyys ovat väestön laajaalaisen hyvinvoinnin ylläpitämisen edellytyksiä. Kaikille sopiva suunnittelu (Design for All) tulee ottaa myös kaavoituksen lähtökohdaksi. Design for All - ajattelua voidaan soveltaa myös palvelusuunnitteluun. Ympäristön saavutettavuus hyödyttää kaikkia kansalaisia.

Yksityisten ja julkisten palvelurakennusten lupamenettelyissä tulee korostaa palveluiden saavutettavuutta myös vammaisille. Kiinteästi liikehuoneistojen yhteyteen rakennettaviin asuinrakennuksiin tulee liittää kiinteä kulkuyhteys liikkeiden aulatilaan. 7 Toimenpide-ehdotukset: Esteiden poistaminen on osa kaupungin pysyvää toimintaa ja siihen tulee osoittaa tarvittavat resurssit. Etelä-Kymenlaakson alueelle nimetään alueellinen esteettömyysasiamies. Toimintaa esteettömyyden edistämiseksi jatketaan virkamiesten ja vammaisneuvoston yhteistyönä. Suunnittelussa tulee ottaa käyttöön yhteiset käytännöt osallisten kuulemisessa.

8 5. KEHITTYMISTÄ JA KASVAMISTA TYÖSSÄ JA VAPAA-AIKANA Vammainen lapsi tarvitsee usein paljon apua, mutta kaikki tarpeet eivät liity pelkästään vammaan. Suurin osa tarpeista liittyy tavalliseen lapsuuteen. Erityistarpeiden ollessa kyseessä ammattilaisten tulee muodostaa yhdessä lapsen vanhempien kanssa kasvatuksen ja kuntoutuksen tukiverkko. Kaikki verkon toimijat tulee nähdä kumppaneina. Vastuu palveluohjauksesta on aina viranomaistaholla. Neuvolan rooli on merkittävä vanhemmuuden tukemisessa. Vammaisten lasten päivähoito tulee järjestää osana tavallista päivähoitoa. Erityistä tukea tarvitseville lapsille voidaan antaa tarvittava tuki tavalliseen päivähoitoon. Lapsen erityistarpeet voivat liittyä mihin tahansa elämänalueeseen. Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytyksenä on se, että erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on mahdollisuus saada kasvulleen ja kehitykselleen tarvittavia tukitoimia riittävän ajoissa. Päiväkodissa ja koulussa lapsen tarvitsemat tukitoimet tulee järjestää yksilöllisen suunnitelman mukaisesti. Lapsen toiveet, mieltymykset ja tavoitteet tulee huomioida suunnitelmia laadittaessa. Vammaisuus voi kaventaa lapsen mahdollisuuksia valita opintojaan. Perusopetuksen osatavoitteena on tukea lasten kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen (Perusopetuslaki 2 ). Tämä sisältää sen, että lapsi kasvaa erilaisuuteen myönteisesti suhtautuvaksi. Vammaisten henkilöiden työllistyminen ammatillisten opintojen jälkeen on usein vaikeaa. Osittain ongelmat johtuvat rajoitetusta koulutustarjonnasta ja osittain työmarkkinoiden haluttomuudesta palkata vammaisia henkilöitä. Kehitysvammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisessä tulee siirtyä kohti osittaista palkkatyötä. Vammaisten henkilöiden osittainenkin työpanos tulee nähdä samanarvoisena kuin muiden vastaavaa työtä tekevien. Vammaisten henkilöiden palkkaamisessa tulee siirtyä asteittain työosuusrahasta tehtävän mukaiseen palkkaukseen. Tämän päämäärän toteutuminen edellyttää myös valtakunnallisia muutoksia. Vammaisille tulee tarjota mahdollisuus osallistua monipuoliseen harrastustoimintaan. Kulttuuri- ja urheilupalvelujen tulee olla vammaisten henkilöiden käytettävissä ilman kohtuutonta ponnistelua. Vammaiset voivat olla kulttuurin ja urheilun saralla katselijoita tai osallistujia. Vapaa-ajan toimintoihin kuuluu urheilun ja kulttuurin lisäksi kaikki mahdollinen työn ja opiskelun ulkopuolinen toiminta. Ravintoloiden ja kahviloiden esteettömyys lisää vammaisten osallisuutta. Taide- ja käsityöharrastuksia on tarjottava osana kansansivistystoimintaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen henkilöstön ammatillisessa täydennyskoulutuksessa on otettava huomioon vammaisten asiakkaiden kohtaaminen ja erityistarpeet.

9 Toimenpide-ehdotukset: Ammatillisen erityisopetuksen tarjonnan lisääminen Etelä-Kymenlaaksossa otetaan ammatillisen opetuksen kehittämisen tavoitteeksi. Kaupunki palkkaa vajaakuntoisia työntekijöitä kaikille toimialoille. Kulttuuri- ja urheilutapahtumien järjestäjiltä edellytetään luvan saamiseen selvitys tapahtuman esteettömyydestä. Urheiluseuroja kannustetaan perustamaan vammaisille tarkoitettuja ryhmiä sekä ottamaan heitä mukaan muihin valmennusryhmiin. Asiakaspalvelussa työskentelevien myönteistä asennoitumista vammaisiin tuetaan koulutuksen avulla.

10 6. VAMMAINEN PALVELUIDEN KÄYTTÄJÄNÄ Vammaiset henkilöt käyttävät pääsääntöisesti perusterveydenhuollon palveluita, mutta heillä voi olla kuitenkin asioimiseen liittyviä erityiskysymyksiä. Terveydenhuollon tilojen tulee olla esteettömiä ja vammaisten tulee saada tarvittavaa viestinnän tukea asioimiseensa. Hyvän terveydenhuollon edellytykset koskevat niin vammaisia kuin vammattomiakin. Vammaisilla henkilöillä tulee olla mahdollisuus osallistua edellytystensä mukaan häntä koskevaan päätöksentekoon. Heitä ei saa myöskään ohjata erityspalveluihin tavallisten terveysasemalla hoidettavien sairauksien ja vaivojen hoitamiseksi. Terveysneuvonta, mielenterveyspalvelut ja niihin liittyvä ohjaus kuuluvat myös vammaisille henkilöille ja niitä on tarjottava heille yksilöllisellä tavalla. Osa vammaisista käyttää paljon ja monipuolisesti palveluita. Mitä suurempi päivittäinen avun tarve on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vammainen saa palvelut useammalta eri taholta. Palveluiden jatkuvuus ja saumattomuus on tärkeää vammaisten itsenäisen selviytymisen tukemiseksi. Vammaisen henkilön palvelut tulee suunnitella kokonaisuuksina yksilöllisesti. Vammaisten sosiaalipalvelut on järjestettävä ensisijaisesti muun kuin vammaispalvelulainsäädännön perusteella. Sosiaaliturvan osalta vammaisille on olemassa kohdennettuja etuuksia. Sosiaaliturvaa koskevia päätöksiä tehtäessä on huomioitava yksilöllinen tarve ja elämäntilanne. Vammaisten sosiaaliturvaan liittyvät erityiskysymykset tulee olla palveluita tuottavan henkilöstön tiedossa. Vammaisille kuuluvia palveluita ja etuuksia koskevaa palveluohjausta tulee kehittää. Vammaisen palveluiden suunnittelussa tulee huomioida henkilön voimavarat kokonaisuudessaan. Henkilön lähipiiri tulee ottaa mukaan sekä palveluiden suunnitteluun että toteuttamiseen vammaisen toiveiden mukaisesti. Vammaisille suunnatuissa erityispalveluissa tulee edistää palvelujen piiriin pääsemisen joustavuutta. Palveluiden pitää tukea itsenäistä selviytymistä ja niiden käytön tulee olla helppoa. Hyvällä suunnittelulla peruspalveluiden ja erityispalveluiden välillä voidaan nopeuttaa palvelun saantia sekä tarpeettomien kokousten järjestämistä. Laitoshoidon purkamiseen liittyvät toimenpiteet lisäävät erityispalveluiden tarvetta Kotkan alueella. Toimenpide-ehdotukset: Palveluverkoston suunnittelussa kuullaan vammaisia palveluiden käyttäjiä. Tulevaisuudessa palveluja pitää tuoda asiakkaan luo eikä asiakasta palveluiden luo. Palveluohjauksen voimavaroja lisätään.

11 7. JÄRJESTÖTOIMINTA JA VAIKUTTAMINEN Vammaisjärjestöjen toiminta on vaikuttanut Suomessa merkittävästi sosiaalihuollon lainsäädäntöön ja palvelutoimintaan. Järjestöjen vaikuttamistoiminnan avulla vammaisten ääni on saatu kuuluville vammaisille tärkeissä asioissa. Kaupungin tulee omalla toiminnallaan edistää vammaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä Kotkan alueella. Vammaisneuvoston sekä vammaisjärjestöjen asiantuntemusta ja osaamista tulee hyödyntää päätöksiä valmisteltaessa ja tehtäessä. Tarvitaan avointa keskustelua ja vuorovaikutusta. Toimenpide-ehdotukset: Kaupunki tarjoaa vammaisjärjestöjen käyttöön kaikille käyttäjäryhmille soveltuvat tilat. Päätöksiä valmisteltaessa ja hankkeita suunniteltaessa varhaisessa vaiheessa pyydettävä kannanotto vammaisneuvostolta.

12 8. VAMMAISNEUVOSTO Toimintasääntö Tarkoitus: Kotkan kaupungin vammaisneuvosto on kaupungin ja sen alueella toimivien vammaisten henkilöiden, heidän omaistensa ja vammaisjärjestöjen yhteistyöelin kaupungissa. Kokoonpano: Sosiaali- ja terveyslautakunta valitsee vammaisneuvostoon toimikauttaan vastaavaksi ajaksi 11 jäsentä ja kullekin henkilökohtaisen varajäsenen. Vammaisilla henkilöillä, heidän omaisillaan ja vammaisjärjestöillä tulee olla vammaisneuvostossa riittävä edustus. Vammaisneuvoston jäsenistä kaksi jäsentä asetetaan sosiaali- ja terveyslautakunnan, yksi lasten ja nuorten palvelujen lautakunnan, yksi kulttuurilautakunnan, yksi liikuntalautakunnan ja yksi teknisen lautakunnan ehdottamista henkilöistä. Vammaisneuvosto valitsee toimikaudekseen keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, joiden tulee olla vammaisten edustajia. Tehtävät: Vammaisneuvoston tehtävänä on: 1) edistää viranomaisten, vammaisten henkilöiden ja vammaisjärjestöjen yhteistoimintaa kunnassa; 2) seurata vammaisten tarpeiden kehitystä kunnan alueella; 3) seurata kunnan yleisiin oloihin vaikuttavaa kunnallishallinnon päätöksentekoa vammaisten kannalta; 4) edistää vammaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kunnallishallinnon päätöksentekoon; 5) edistää vammaisten tasa-arvoista osallistumista yhteiskunnan eri toimintoihin kuten esimerkiksi koulutukseen, työhön, sosiaali- ja terveyspalveluihin, kulttuuri- ja harrastustoimintaan; 6) seurata vammaisille tarkoitettujen palvelujen, tukitoimien ja muiden oikeuksien kehitystä kunnan alueella; 7) tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja kunnan eri viranomaisille vammaisia koskevissa asioissa; 8) huolehtia käsittelemiensä asioiden tiedottamisesta;

9) valmistella seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja antaa toimintakertomus; sekä 10) hoitaa muut vammaisneuvoston toimialaan kuuluvat ja sosiaali- ja terveyslautakunnan määräämät tehtävät. Sihteerin tehtävät: Vammaisneuvoston sihteerinä toimii sosiaali- ja terveyslautakunnan määräämä henkilö. 13