Kuva 5. Palkkojen taso 2003, 10 kärkimaata teollisuuden työntekijät, euroa/tunti Tanskassa palkkoihin sisältyvät myös työeläkemaksut. Kuva 6. Palkkataso EU-maissa 2003, teollisuuden työntekijät * Tiedot vuodelta 2002 Lähde: EU15-maiden osalta Svenskt Näringsliv ja U.S. Department of Labor ja tiedot koskevat teollisuuden työntekijöitä. Suomen tiedot ovat EK:n. Uusien EU-maiden osalta Institut der deutschen Wirtschaft ja tiedot koskevat teollisuuden koko henkilöstöä. Kypros: EK:n arvio. EU:n hakijamaissa matalammat työvoimakustannukset kuin uusissa EU-maissa Euroopan unionin jäsenyyttä hakevissa maissa työvoimakustannukset ovat vielä matalammat kuin toukokuussa 2004 unioniin liittyneissä maissa. Bulgariassa ja Romaniassa tuntikustannukset jäävät noin puoleentoista euroon eli alle puoleen Baltian maiden tasosta. Sen sijaan jäsenyysneuvottelut aloittaneessa Kroatiassa kustannustaso on huomattavasti korkeampi, suhteellisen lähellä naapurimaan Slovenian kustannustasoa Euroopan unionin jäsenyyttä havittelevassa Turkissa työvoimakustannusten taso on lähellä Bulgarian ja Romanian kustannustasoa. Myös muissa Balkanin maissa työvoimakustannusten taso on erittäin matala. Venäjällä työvoimakustannukset ovat lähellä Bulgarian ja Romanian kustannustasoa. Sen sijaan Ukrainassa ja Kazakstanissa kustannustaso on huomattavasti matalampi kuin Venäjällä. Venäjän kustannustasoa tarkastellaan lähemmin jäljempänä. (Kuva 4) Suomessa teollisuuden palkkataso on neljänneksi korkein EU:ssa Suomessa teollisuuden työntekijöiden palkkataso on kansainvälisesti korkea. Suomen palkkataso oli vuonna 2003 seitsemänneksi korkein maailmassa. Suomen palkkataso oli EU-maiden neljänneksi korkein ja Emu-maiden kolmanneksi korkein. Teollisuustyöntekijöille tehdyltä työajalta maksettu palkka oli Suomessa vuonna 2003 keskimäärin 13,44 euroa tuntia kohti. EU-maiden korkein palkkataso oli Tanskassa, jossa runsaan 20 euron tuntipalkkaan sisältyvät myös eläkemaksut. Suomea korkeampi palkkataso oli myös Saksassa. Uusien osavaltioiden palkkataso oli kaksi kolmannesta vanhojen osavaltioiden tasosta. EU:n ulkopuolisista maista myös Norjassa, Sveitsissä ja USA:ssa oli Suomea korkeampi palkkataso. (Kuva 5) Uusista EU-maista teollisuuden palkkataso oli korkein Kyproksella, missä palkkataso on runsaat puolet Suomen tasosta. Matalin palkkataso oli Latviassa ja Liettuassa, runsaat 10 prosenttia Suomen tasosta. Virossa teollisuuden palkkataso oli kuudenneksen Suomen tasosta. Uusien EU-maiden palkkatasoa on mitattu teollisuuden koko henkilöstön palkkatasona ja EU15-maiden palkkatasoa teollisuuden työntekijöiden palkkatasona. (Kuva 6) Elinkeinoelämän keskusliitto EK Suomen työmarkkinat 2004 Syyskuu 2004 11
Ruotsin ja Suomen palkat ja työvoimakustannukset ovat lähellä toisiaan Ruotsissa ja Suomessa palkkojen ja työvoimakustannusten taso on yksityisellä sektorilla hyvin lähellä toisiaan. Ruotsin elinkeinoelämän keskusliiton (Svenskt Näringsliv) mukaan keskimääräinen tuntipalkka oli vuonna 2003 teollisuudessa 121,50 kruunua eli 13,32 euroa. EK:n palkkatilaston mukaan vastaava tuntipalkka oli Suomessa 13,44 euroa. Palkkatasot ovat siten käytännöllisesti katsoen samalla tasolla, varsinkin kun otetaan huomioon palkkakäsitteisiin liittyvät pienet erot. Teollisuuden kokonaistyövoimakustannukset ovat kuitenkin Suomessa lähes 10 prosenttia korkeammat kuin Ruotsissa, koska välilliset työvoimakustannukset ovat Suomessa hieman suuremmat kuin Ruotsissa. Kun kruunu oli euroon verrattuna nykyistä vahvempi vuonna 2000, Ruotsin kustannustaso oli EU-maiden neljänneksi korkein ja hieman Suomea korkeampi. Teollisuuden työvoimakustannusvertailussa Suomen ja Ruotsin ero on ollut varsin pieni jo 1990-luvun alusta lähtien. Vielä 1970- ja 1980-luvulla työvoimakustannukset olivat Ruotsissa noin puolet korkeammat kuin Suomessa. Ruotsin tilastoviraston (Statistiska centralbyrån) mukaan vuonna 2002 yksityisen sektorin palkansaajien keskiansiot olivat 22 800 kruunua eli 2 489 euroa. Suomessa Tilastokeskuksen (ansiotasoindeksin) mukaan vastaavat keskiansiot olivat 2 379 euroa. Palkkataso on näin ollen koko yksityisellä sektorilla Ruotsissa noin 5 prosenttia korkeampi kuin Suomessa. Kuva 7. Minimipalkat uusissa EU-maissa ja eräissä Itä-Euroopan maissa Tiedot koskevat tilannetta 1.1.2004, paitsi Malta 1.1.2003 ja Slovenia 1.12.2002. Lähde: Federation of European Employers Minimipalkat ovat matalia uusissa EU-maissa Uusissa EU-maissa minimipalkkojen taso vaihtelee samansuuntaisesti kuin käytännön palkkataso. Korkein minimipalkka on Maltalla ja Sloveniassa, matalin Baltian maissa ja Slovakiassa. EU:n hakijamaissa Bulgariassa ja Romaniassa minimipalkat ovat vielä tätäkin matalammat. Venäjällä ja Ukrainassa on vertailumaiden matalin minimipalkkojen taso, 16 30 euroa kuukaudessa. Maltan ja Slovenian minimipalkkojen taso on samaa luokkaa kuin EU15-maista Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa. Esimerkiksi Britanniassa ja Irlannissa minimipalkat ovat 1 100 1 200 euroa kuukaudessa eli hieman yli kaksinkertaiset näihin maihin verrattuna. (Kuva 7) Suomessa ei ole varsinaista minimipalkkaa, mutta alimmat taulukkopalkat ovat noin 1 200 euroa kuukaudessa. 12 Elinkeinoelämän keskusliitto EK Suomen työmarkkinat 2004 Syyskuu 2004
Kuva 8. Välilliset työvoimakustannukset EU-maissa 2003, % tehdyn työajan palkasta, teollisuuden työntekijät * Tiedot vuodelta 2002 Lähde: EU15-maiden osalta Svenskt Näringsliv ja U.S. Department of Labor. Suomen ja Kyproksen tiedot ovat EK:n. Uusien EU-maiden osalta Institut der deutschen Wirtschaft ja tiedot koskevat teollisuuden koko henkilöstöä. Kuva 9. Palkkataso eri toimialoilla Virossa 2003 Välilliset työvoimakustannukset ovat merkittävä kustannustekijä EU-maissa Työnantajan kustannuksiin sisältyvät palkan sivukustannukset eli välilliset työvoimakustannukset ovat merkittäviä kustannustekijöitä useimmissa EU-maissa. Teollisuuden työntekijöillä välillisten työvoimakustannusten suhde tehdyn työajan palkkoihin oli Suomessa 79 prosenttia vuonna 2003. Tämä oli seitsemänneksi korkein osuus EU-maista. Korkein välillisten kustannusten osuus oli Belgiassa ja Itävallassa, joissa välilliset kustannukset olivat lähes yhtä suuret kuin välittömät palkkakustannukset. Korkeiden työvoimakustannusten maista Tanskassa välillisten työvoimakustannusten suhde on vain 30 prosenttia, koska muun muassa työeläkemaksut sisältyvät jo varsinaiseen maksettuun palkkaan. Myös uusissa EU-maissa välilliset työvoimakustannukset ovat yrityksille merkittävä kustannuserä. Korkein välillisten työvoimakustannusten suhde tehdyn työajan palkkoihin oli vuonna 2002 Tshekin tasavallassa ja matalin Kyproksella. Useissa uusissa jäsenmaissa työnantajien maksamat pakolliset eläke- ja sosiaalimaksut ovat yli 30 prosenttia palkkasummasta. (Kuva 8) Viron palkkataso saavuttaa Suomen tason hitaasti Kun suomalaisen palkansaajan keskiansio on vuonna 2003 noin 2 400 euroa kuukaudessa, on virolaisen palkansaajan keskiansio noin 450 euroa eli hieman alle viidenneksen Suomen tasosta. Virossa korkein palkkataso oli vuoden 2003 lopussa rahoitusalalla, lähes 1 000 euroa kuukaudessa. Kaupassa ja teollisuudessa keskiansiot olivat noin 400 euroa ja hotelli- ja ravintola-alalla vajaat 300 euroa. (Kuva 9) Palkkavertailut ovat laajenemassa teollisuudesta palvelualoille Kansainvälisiä palkka- ja työvoimakustannusvertailuja on tehty perinteisesti lähinnä teollisuudesta. Tämä on ollut ymmärrettävää, koska vientiä ja ulkomaankauppaa harjoittaville yrityksille on tärkeää tietää tuotantokustannusten eroista maiden välillä. Toisaalta palkka- ja työvoimakustannustietoja on ollut parhaiten saatavissa tuntipalkkaisista työntekijöistä. Tuottavuuden seuraamiseksi tarvitaan tietoja myös työpanoksesta. Lähde: Statistikaamet (Viron tilastovirasto) Kun kansainvälinen kilpailu lisääntyy, palvelu- ja työmarkkinat avautuvat Euroopan unionissa ja yritykset siirtävät myös palvelutoimintoja ulkomaille, tarve palkka- ja työvoimakustannusvertailuihin lisääntyy myös palvelualoilla. Toistaiseksi palvelualojen palkka- ja työvoimakustannustietoja on suhteellisen vähän saatavilla ja usein tiedot ovat vain suuntaa-antavia. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Suomen työmarkkinat 2004 Syyskuu 2004 13
Vaikka Virossa nimellinen palkkataso on noussut viime vuosina nopeasti kolmen viimeisen vuoden aikana yhteensä 37 prosenttia kestää vielä pitkään, ennen kuin Viron palkkataso saavuttaa Suomen tason. Jos oletetaan, että Virossa yleinen palkkatason nousu on tulevaisuudessa vuosittain 3 4 prosenttiyksikköä suurempi kuin Suomessa, saavuttaa Viron palkkataso Suomen tason vasta useiden vuosikymmenien kuluttua. Arvio on teoreettinen ja siihen vaikuttaa myös Suomen kustannustason nousuvauhti. Toisaalta kokemus vanhoista EU-maista osoittaa, että halvempien työvoimakustannusten maiden palkka- ja kustannustaso ei välttämättä lähene nopeasti korkeampien kustannusten maiden tasoa. Esimerkiksi Portugalissa teollisuustyöntekijöiden työvoimakustannukset olivat vuonna 1985 noin 18 prosenttia Suomen kustannuksista ja vuonna 2003 noin 24 prosenttia. Espanjan kustannustaso Suomeen verrattuna oli vuonna 1985 ja 2003 noin 55 prosenttia eli 20 vuoden aikana ei ole tapahtunut kustannustasojen lähentymistä. Myöskään voimakkaan talouskasvun kokeneessa Irlannissa ei palkka- ja työvoimakustannustaso ole lähentynyt 20 vuoden aikana Suomen tasoa. Toisaalta Suomen kustannustaso on lähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana useiden EU15-maiden kustannustasoa ja ohittanutkin eräiden maiden tason. Tärkeä merkitys lähestyttäessä 2010-lukua on myös talousja rahaliitolla, joka hillitsee työvoimakustannusten kasvupaineita myös sen ulkopuolella olevissa EU-maissa. Kuva 10. Palkkataso eri toimialoilla Venäjällä 2004 Lähde: Suomen Pankki, tiedot koskevat maaliskuuta 2004 Kuva 11. Palkkahajonta eräissä teollisuusmaissa Venäjän palkkataso on alle kymmenesosan Suomesta Venäjän federaatiossa palkansaajien kuukausipalkka oli vuonna 2002 Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin 4 400 ruplaa eli noin 147 euroa ja unkarilaisen tutkimuslaitoksen CE Research LLP:n mukaan noin 148 euroa. Tämä oli noin 7 prosenttia Suomen keskimääräisestä palkkatasosta. Suomen itäisillä lähialueilla palkkataso on Tilastokeskuksen mukaan korkeampi kuin monissa muissa Venäjän federaation osissa. Suomen lähialueista korkein palkkataso on Murmanskin alueella, missä keskimääräinen kuukausipalkka oli vuonna 2002 noin 240 euroa. Pietarissa keskipalkka oli 181 euroa, Karjalan tasavallassa 155 euroa ja Leningradin alueella (pois luettuna Pietari) 150 euroa. Lähde: Svenskt Näringsliv 14 Elinkeinoelämän keskusliitto EK Suomen työmarkkinat 2004 Syyskuu 2004
Kuva 12. Teollisuuden henkilöstön palkkahajonta Suomessa 1990 2003 Työntekijöiden ja toimihenkilöiden ylimmän ja alimman desiilipalkan suhdeluku (90/10). Lähde: EK:n palkkatilasto Palkkaerot eivät ole sama asia kuin tuloerot Pienet palkkaerot ovat Suomessa pitkälti ns. solidaarisen palkkapolitiikan seurausta. Työehtosopimuksilla sovitut palkankorotukset ovat olleet usein suhteellisesti suurimmat aloilla, joiden palkkataso on keskimääräistä matalampi. Kun yrityksillä ei ole ollut riittävästi mahdollisuuksia tuottavuuden ja kannattavuuden mukaiseen palkanmuodostukseen, ovat palkkaerot pysyneet pieninä. Palkkaerojen kasvua pidetään usein negatiivisena asiana, mutta tällöin saatetaan sekoittaa toisiinsa palkkaerot ja tuloerot. Laajempi palkkahajonta työmarkkinoilla ei välttämättä tarkoita tuloerojen kasvamista, koska käytettävissä oleviin tuloihin vaikuttavat ansiotulojen lisäksi myös verot, veronluonteiset maksut ja sosiaaliset tulonsiirrot. Suomen Pankin mukaan keskimääräinen palkkataso oli Venäjällä maaliskuussa 2004 noin 187 euroa kuukaudessa. Korkein palkkataso oli rahoitusalalla, lähes 500 euroa kuukaudessa. Teollisuudessa keskiansiot olivat runsaat 200 euroa ja hotelli- ja ravintola-alalla runsaat 100 euroa. (Kuva 10) Teollisuudessa tuntia kohti lasketut työvoimakustannukset olivat Venäjällä eri tietolähteiden mukaan 1,5 2 euroa vuonna 2003. Tämä on 6 8 prosenttia Suomen kustannustasosta. Kokonaistyövoimakustannuksiin sisältyvien sosiaalikustannusten osuus on noin 35 prosenttia palkkasummasta. Venäjän lähinaapureissa palkka- ja kustannustaso on Finpron keräämien tietojen mukaan noin puolet Venäjän tasosta. Kun keskimääräinen nimellispalkka oli vuoden 2004 alussa Venäjällä tämän vertailun mukaan 174 euroa kuukaudessa, oli keskipalkka Valko-Venäjällä 111 euroa, Azerbaidzhanissa 73 euroa, Moldovassa 65 euroa ja Armeniassa 55 euroa. Palkkaerot ovat Suomessa pieniä Palkkatasojen kansainvälisessä vertailussa on huomionarvoista myös se, millainen palkkahajonta eri maissa on. Tilastojen mukaan Suomessa palkkaerot ovat kansainvälisesti verrattuna erittäin pieniä, ainoastaan Ruotsissa palkkaerot ovat vielä hieman pienemmät. Palkkahajonta eli ylimmän ja alimman desiilipalkan suhde on 15 teollisuusmaan vertailussa suurin USA:ssa ja Portugalissa, missä suhdeluku on hieman yli 4. Saksassa ja Ranskassa se on hieman yli 3, Italiassa ja Tanskassa noin 2,5. Suomessa ja Ruotsissa suhdeluku on vain noin 2. (Kuva 11) Suomessa teollisuuden henkilöstön palkkaerot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana pysyneet jokseenkin ennallaan. Teollisuuden työntekijöillä ylimmän ja alimman desiilipalkan suhde oli vuonna 2003 0,65 ja toimihenkilöillä 1,41. (Kuva 12) Myös muissa Pohjoismaissa palkkaerot ovat pysyneet melko muuttumattomina viimeisten kymmenen vuoden aikana. Miten palkkaeroja mitataan? Palkkahajontaa eli palkkaeroja mitataan usein ylimmän ja alimman desiilipalkan suhteena. Palkansaajat asetetaan palkan mukaiseen suuruusjärjestykseen. Desiileittäisessä tarkastelussa palkansaajat jaetaan lukumääräisesti kymmeneen yhtä suureen osaan. Palkkahajontaa mitataan jakamalla eniten ansaitsevan kymmenesosan eli ylimmän desiilin alin palkka vähiten ansaitsevan kymmenesosan eli alimman desiilin ylimmällä palkalla. Elinkeinoelämän keskusliitto EK Suomen työmarkkinat 2004 Syyskuu 2004 15
Palkat ja työvoimakustannukset ovat nousseet Suomessa enemmän kuin kilpailijamaissa Palkat ja työvoimakustannukset ovat nousseet Suomessa parin vuosikymmenen aikana enemmän kuin useimmissa muissa EU-maissa tai kilpailijamaissa. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut pysyvään suhteellisen reaaliansiotason paranemiseen, koska samanaikaisesti inflaatio on ollut Suomessa nopeampaa kuin muissa EUmaissa. Viime vuosina Suomen inflaatio on ollut kuitenkin hitaampaa ja reaaliansioiden kasvu nopeampaa kuin EUmaissa keskimäärin. Teollisuudessa työnantajan työvoimakustannukset tehtyä työtuntia kohti ovat nousseet Suomessa viiden viimeisen vuoden aikana keskimäärin 3,5 prosenttia vuodessa. Vastaava kustannusten nousu on ollut muissa EU15-maissa keskimäärin 2,7 prosenttia vuodessa. (Kuva 13) Kuva 13. Työvoimakustannusten muutos 1990 2004, Suomi ja Emu-maat Palkansaajien verotus on Suomessa ankarampaa kuin kilpailijamaissa Suomessa palkansaajien verotus on keskimäärin ankarampaa kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa. Matalatuloisen palkansaajan verotus on Suomessa lähellä EU-maiden keskitasoa, mutta keski- ja korkeatuloisen palkansaajan verotus on Suomessa ankarampaa kuin keskeisissä kilpailijamaissa. Useimmissa EU-maissa verotus kohtelee perheitä lievemmin kuin yksinäisiä henkilöitä. Verotuksellinen ero lapsiperheiden eduksi on esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa merkittävästi suurempi kuin Suomessa. Matalalla tulotasolla (19 300 euroa vuodessa) keskimääräinen tuloveroprosentti on vuonna 2004 Suomessa 25 prosenttia ja Euroopan vertailumaissa 26 prosenttia, kun kyse on perheettömästä palkansaajasta. Korkealla tulotasolla (96 100 euroa vuodessa) tuloveroprosentti on Suomessa 48 prosenttia ja vertailumaissa 41 prosenttia. (Kuva 14) Tulonlisäyksen rajaveroprosentti on vuonna 2004 matalalla tulotasolla Suomessa 41 prosenttia ja Euroopan vertailumaissa 37 prosenttia. Korkealla tulotasolla rajaveroprosentti on Suomessa 58 prosenttia ja vertailumaissa 48 prosenttia. Korkeatuloisen palkansaajan rajaveroprosentti on Suomessa kolmanneksi korkein, kun vertailujoukkoon luetaan Suomen lisäksi 17 maata. (Kuva 15) Lähde: EU:n komissio ja EK. Emu-maiden kustannuskehitys koskee kaikkia palkansaajia ja Suomen kehitys teollisuuden työntekijöitä. Kuva 14. Tuloveroprosentit tulotasoittain Suomessa ja vertailumaissa 2004, perheetön palkansaaja Lähde: Veronmaksajain Keskusliitto 16 Elinkeinoelämän keskusliitto EK Suomen työmarkkinat 2004 Syyskuu 2004