Lapsen asema erotilanteessa. - tietopaketti koottu Sosiaaliportin sivustolta, lastensuojelun käsikirjasta

Lapsen asema erotilanteessa - tietopaketti koottu Sosiaaliportin sivustolta, lastensuojelun käsikirjasta

Lapsen huolto, tapaaminen ja asuminen Päätöksenteko Lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sovitaan kun vanhemmat asuvat erillään. Erillään asuminen voi johtua avoerosta, avioerosta tai sitten vanhemmat eivät alun perinkään ole aloittaneet yhteiselämää. Pääasiallisena tavoitteena tällaisessa tilanteessa on se, että vanhemmat sopivat yhdessä näistä asioista keskinäisellä sopimuksella. Sosiaalitoimen tehtävänä on tällöin ohjata ja auttaa vanhempia sopimuksen tekemisessä. Vanhempien saama tuki on erittäin tärkeää, koska näin varmistetaan, että he ymmärtävät tekemänsä ratkaisut ja niiden vaikutukset ja arvioivat päätöksiään lapsen kannalta. Vanhempien yhdessä laatima sopimus on sosiaalitoimen hyväksyttävä ja vahvistettava, jollei se ole selvästi lapsen edun vastainen. Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Lapsen huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että hän saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. Sosiaalitoimessa lastenvalvoja vahvistaa sopimuksen lapsen huollosta Yhteisesti molemmille vanhemmille = yhteishuolto Yksin toiselle vanhemmalle = yksinhuolto Sopimus vahvistetaan lapsen asuinkunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen päätöksellä ja se on voimassa heti vahvistamisen jälkeen. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen päätös vastaa lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua. Sopimusta voidaan myöhemmin muuttaa joko vanhempien yhteisellä päätöksellä tai tuomioistuimen päätöksellä. Sopimus on tehtävä kirjallisesti oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella. 2

Tuomioistuin päättää lapsen huollosta Jos vanhemmat eivät ole yksimielisiä lapsen huollosta Jos huoltoa esitetään vanhempien ohesta tai sijasta muille henkilöille Jos haetaan rajoitettua ts. tehtävämäärättyä huoltoa Huoltomuodot 1. Yhteishuolto Lapsenhuoltolain yleisenä periaatteena on, että lapsen etu toteutuu parhaiten silloin kun vanhemmat yhdessä vastaavat lapsensa huollosta ja heillä on yhteishuolto. Yhteishuollossa vanhemmat vastaavat yhdessä lapsen kasvatuksesta, hoidosta ja lasta koskevasta päätöksenteosta. Molemmilla vanhemmilla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista eri viranomaisilta; terveydenhuollosta, päivähoidosta, koulusta jne. Yhteishuollossa huoltajat päättävät yhdessä lapsen asuinpaikasta kansalaisuudesta nimestä uskonnosta terveydenhuollosta koulunkäynnistä kasvatuksesta passista Yhteishuolto toimii parhaiten silloin kun vanhemmilla on yhteinen käsitys lapsen hyvinvointiin liittyvistä asioista ja he kykenevät toimimaan lapsen parhaaksi. Usein ongelmia tulee silloin kun jompikumpi vanhemmista ei ole käynyt läpi eroprosessiaan ja siirtää omia negatiivisia tunteitaan huoltajuusprosessiin. Tällöin riitoja valitettavan usein pyritään jatkamaan lapsen huollon varjolla tai hankaloittamalla tapaamisoikeuden toteutumista. Ongelmallista on myös se, jos toinen vanhemmista kieltäytyy yhteishuollosta vedoten vanhempien keskinäisiin riitoihin, vaikka todellinen motiivi tilanteessa on tehdä kiusaa entiselle puolisolle. Näissä tilanteissa perheen kanssa työskentelevän työntekijän pitäisi kyetä säilyttämään objektiivisuutensa eikä alistua usein voimakkaallekin painostukselle ja manipulaatiolle. Työntekijän tulisi myös tarjota perheelle mahdollisuutta perheasioiden sovitteluun tai eroseminaariin. 3

2. Yksinhuolto Lapsen huolto voidaan uskoa yksin toiselle vanhemmista vaikka molemmat olisivat periaatteessa sopivia huoltajiksi. Käytännössä yksinhuolto on realistisin ratkaisu esimerkiksi silloin kun toinen vanhemmista asuu ulkomailla. Jossakin erityistapauksissa voidaan ajatella, että yksinhuolto toimii ratkaisuna silloin, kun vanhempien välit ovat hyvin riitaiset. Toisaalta yksihuolto riidan ratkaisuna saattaa jopa pahentaa tilannetta. 3. Rajoitettu yhteishuolto /tehtävämäärätty yhteishuolto Tuomioistuin voi antaa määräyksiä huoltajien tehtävänjaosta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Tällöin tuomioistuin tekee ratkaisun niistä asioista, jotka vanhemmat hoitavat yhteishuoltajina. Samoin tuomioistuin päättää, onko asioita, joista vain toinen vanhemmista vastaa. Tuomioistuin voi vahvistaa myös vanhempien itse hakeman yhteishuollon tehtävänjaon. 4. Huollon uskominen vanhempien ohessa tai sijasta muulle/muille henkilöille Tuomioistuin voi erittäin painavasta syystä määrätä lapsen huollon vanhempien (tai toisen vanhemman) lisäksi jollekin muulle henkilölle. Lapsen elatusvelvollisuus ei siirry oheishuoltajaksi määrätylle henkilölle, vaan vanhemmat ovat jatkossakin velvollisia elättämään lapsensa. Tuomioistuin voi hakemuksesta siirtää lapsen huoltajuuden vanhempien sijasta muulle henkilölle. Tällainen tilanne saattaa olla silloin kun lapsi asuu jonkun muun kuin vanhempansa luona, esimerkiksi isovanhempien luona. Tapaamisoikeus Lapsella on lain mukaan oikeus tavata ja pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Viranomaisten tulisi pyrkiä edistämään lapsen tapaamisoikeuden toteutumista ja samoin lapsen kanssa asuvan vanhemman tulee osaltaan auttaa yhteydenpidon säilymistä. Lapsen oikeus tavata muualla asuvaa vanhempaansa vahvistetaan lapsen kotikunnan lastenvalvojan luona silloin kun vanhemmat ovat yksimielisiä sopimuksen sisällöstä ja se on lapsen edun mukainen. Jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen sopimuksen sisällöstä, asia ratkaistaan käräjäoikeudessa. Tapaamissopimus sisältää usein tapaamiset joka toinen viikonloppu joka toinen vuosi juhlapyhinä kuukausi muun vuosiloman aikana yleisesti hyvänä pidetään myös tapaamisia arkisin syntymäpäivät, äitien- ja isänpäivät 4

Tapaamissopimus tulisi tehdä mahdollisimman yksityiskohtaiseksi, jotta mahdollisessa erimielisyystilanteessa sopimus antaisi selkeät raamit tapaamiselle. Suositeltavaa on käyttää yksityiskohtaisia ajan ja paikan ilmaisuja. Esimerkiksi lapsella on oikeus tapaamiseen parillisten viikkojen perjantaista klo 16 sunnuntaihin klo 18 asti. Hyvä on myös kirjata lapsen kuljetus tapaamisiin ja kotiin; kuka huolehtii kuljetuksista ja kuka vastaa kustannuksista. Lapsen ja vanhemman yhteydenpito-oikeuteen kuuluvat myös puhelut, tekstiviestit, kirjeenvaihto ja muu posti. Näistäkin olisi hyvä sopia tapaamissopimuksessa. Ihannetapauksissa tapaamissopimusta ei tarvita käytännössä lainkaan vaan vanhemmat kykenevät sopimaan yhteydenpidosta ja tapaamisista tilannekohtaisesti. Tällöin lapsen sekä vanhempien tilanteet ja menot huomioidaan joustavasti. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista kaikissa tapauksissa, joten tarkka sopimus kannattaa tehdä siltä varalta, että erimielisyyksiä tulee. Tapaamisoikeuden toteutumisessa on tärkeää lapsi säilyttää kiinteän yhteyden etävanhempaansa lapsen ja vanhemman suhde ei pääty eroon lähivanhempi tukee yhteydenpitoa eroon liittyvien riitojen varjolla ei estetä lapsen tapaamisoikeuden toteutumista tai manipuloida lasta lapselle ei arvostella toista vanhempaa tai tämän uusia ihmissuhteita ei luoda lapselle lojaliteettiristiriitoja tapaamisten takia tuetaan vanhempia yhteistoimintaan tapaamisoikeuden toteutumisessa ja tarvittaessa ohjataan hakemaan apua riitojen sovittelemiseksi Ongelmallinen tapaamisoikeus on silloin kun muualla asuva vanhempi ei halua tavata lasta tai jättää sopimuksen noudattamatta. Laki ei tunne säädöksiä niissä tapauksissa, joissa etävanhempi ei tapaa lasta eli etävanhempaa ei voi velvoittaa yhteydenpitoon. Tilanteessa ei voi pyytää tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa. Sen sijaan, jos 12-vuotta täyttänyt lapsi vastustaa etävanhemman tapaamisia, se estää tapaamisoikeuden täytäntöönpanon. Vastoin 12- vuotta täyttäneen lapsen tahtoa ei tapaamista voida järjestää. Lapsen asuminen Eron jälkeen päätetään myös lapsen asuinpaikasta. Lapsi voi asua joko äidin tai isän luona tai vuorotellen molempien luona. Joissakin tapauksissa käytetään myös sellaista ratkaisua, että lapset asuvat pysyvästi samassa paikassa ja vanhemmat asuvat vuorotellen heidän kanssaan. Lapsen asuinpaikka voi myös vaihtua lapsen kasvaessa. Lapsen on oltava virallisesti kirjoilla yhdessä paikassa siinäkin tapauksessa, että hän asuu vuorotellen molempien vanhempien luona. 5

Lapsen asuinpaikasta tulisi päättää lapsen näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsen asumista varten selvitetään vanhempien asumiseen ja elämiseen liittyviä olosuhteita. Asuinpaikan valinnassa huomiota tulisi kiinnittää esimerkiksi seuraaviin seikkoihin mitä lapsi itse toivoo asumiselta ja miksi asumisolosuhteet; millaisia vaihtoehtoja lapsen asumiseen liittyy vanhempien luona ja mikä olisi lapsen kannalta paras ratkaisu miten lapsen perushoito sujuu vanhempien luona miten lapsen päivähoito ja koulunkäynti järjestyvät ja tuottaako asuminen näihin muutoksia lapsen harrastusmahdollisuudet ja niiden jatkumisen edellytykset miten lähellä kodit ovat toisiaan vanhempien työtilanne ja siihen liittyen mahdollisuudet huolehtia lapsesta vanhempien taloudellinen tilanne lapsen tapaamisoikeuden toteutuminen eri vaihtoehdoissa; millä tavoin lähivanhempi on kyvykäs turvaamaan tapaamisoikeutta turvaako asumisjärjestely lapselle läheisten ihmissuhteiden säilymisen miten joustavia ja yhteistyökykyisiä vanhemmat ovat onko jommallakummalla vanhemmista lastensuojelullisen tuen tarvetta ja miten se vaikuttaa asumiseen; päihteiden tai huumeiden väärinkäyttöä, rikollista elämäntapaa jne. Lähde: Taskinen, Sirpa (2001) Lapsen etu erotilanteessa. Opas sosiaalitoimelle. Stakes: Oppaita 46. Saarijärvi: Gummerus. Lapsen elatus Yleistä Vanhemmat ovat vastuussa lapsensa elatuksesta. Lapsen biologisilla vanhemmilla on aina lapsen elatusvastuu, vaikka heillä ei olisikaan lapsen huoltajuutta. Elatussopimus vahvistetaan vanhempien välille silloin kun vanhemmat eivät asu yhdessä. Joissakin tapauksissa lapsen isyys on vahvistettu, mutta vanhemmat eivät asu tai ole koskaan asuneet yhdessä. Lisäksi elatussopimus vahvistetaan vanhempien muuttaessa asumaan erilleen. Jollei vanhempien väliseen sopimukseen lapsen elatuksesta päästä, niin lapsen kanssa asuvan huoltajan tai joissakin tapauksissa lapselle määrätyn edunvalvojan tehtävänä on hakea elatuspäätöstä lapselle käräjäoikeudesta. 6

Elatusapua koskeva päätös tehdään kirjallisesti Elatussopimukseen kirjataan lapsen ja vanhempien henkilötiedot elatusavun alkamispäivämäärä elatusavun määrä elatusavun maksupäivä elatusavun saaja ja hänen tilinumeronsa elatusavun päättyminen osapuolten allekirjoitukset Elatusapu tulee aina sopia kirjallisesti, jolloin sitä voidaan hakea ulosottoteitse niissä tapauksissa jolloin sen maksaminen laiminlyödään. Elatussopimus voidaan tehdä myös määräaikaisena, mutta tämä aiheuttaa ongelmia silloin, jos elatusvelvollinen ei ole halukas neuvottelemaan uutta sopimusta määräajan jälkeen. Sopimukseton tila tuottaa sen, että lapsi ei saa itselleen kuuluvaa elatusapua. Tosin näissä tapauksissa käräjäoikeus saattaa määrätä elatusavun maksettavaksi takautuvasti sopimuksettomalta ajalta (3 kk). Elatusvelvollisen odotettavissa oleva yhteistyöhaluttomuus on syytä huomioida elatussopimusta laadittaessa. Tällöin on tarkoituksenmukaisinta tehdä elatussopimus, joka on voimassa koko elatusvelvollisuusajan. Velvollisuus suorittaa elatusapua päättyy kun lapsi täyttää 18 vuotta. Elatusavusta voidaan tehdä myös ns. nollasopimus eli elatusvelvollisuutta ei vahvisteta suoritettavaksi, jos elatusvelvollinen on esimerkiksi opiskelija, työtön tai varaton muutoin. Tällöin elatussopimukseen kirjataan puutteellinen elatuskyky ja lähivanhempi saa lapselle elatustukea omasta kunnastaan. Nollasopimus ei ole voimassa automaattisesti lapsen täysi-ikäisyyteen asti, vaan sopimusta voidaan muuttaa tilanteen olennaisesti muuttuessa. Elatusavun maksaminen Elatusapu voidaan määrätä rahamääräiseksi, jolloin elatusapua suoritetaan kuukausittain tietty rahasumma. Tavallisesti muualla asuva vanhempi maksaa osuutensa lapsen elatuksesta tilille, jolle lapsen kanssa asuvalla vanhemmalla on käyttöoikeus. Elatusapu on luonnollisesti tarkoitettu käytettäväksi lapsen tarpeisiin, mutta lähivanhempi huolehtii sen käytöstä lapsen alaikäisyyden takia. Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi myös oheishuoltajan tilille. Elatusapu voidaan suorittaa myös kokonaisuudessaan kertamaksuna. Näissäkin tapauksissa on mahdollista, että maksettu summa osoittautuu myöhemmin riittämättömäksi ja elatusvelvollinen maksaa täydentävää elatusapua myöhemmin. 7

Elatusapu määräytyy lapsen tarpeen ja elatusvelvollisten elatuskyvyn mukaan. Sopimusta voidaan myös muuttaa myöhemmin, jos vanhempien olosuhteet muuttuvat. Tuomioistuimen kautta elatussopimuksen muuttamisen näyttökynnys on ollut suhteellisen korkea ja tämä olisi hyvä huomioida jo elatussopimusta laadittaessa. Elatustuki Lapsen kotikunta voi maksaa elatustukea lapselle jos elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun suorittamisen avioliiton ulkopuolella syntyneet lapsen isyyttä ei ole vahvistettu elatusapua ei ole voitu vahvistaa samanaikaisesti isyyden vahvistamisen kanssa elatusapuvelvollisuus on ratkaistu, mutta elatusapua ei ole vahvistettu puutteellisen elatuskyvyn vuoksi tai elatusavun määrä on vahvistettu elatustuen määrää pienemmäksi eräissä tapauksissa vanhemman adoptoidessa lapsen yksin. Elatustuen toimeenpano 1.4.2009 alkaen Elatustuen toimeenpanoon liittyvät tehtävät siirretään kunnilta Kelalle 1.4.2009 lukien. Valtion järjestettäväksi ja rahoitettavaksi siirretään elatusturvalaissa säädetyt tehtävät. Kelalle siirtyvät siten muun muassa elatustuen myöntämistä ja maksamista sekä elatusavun perintää koskevat tehtävät. Kelalle ei siirretä toimenpiteitä, jotka suoritetaan elatusvelvollisuuden vahvistamiseksi, vaan nämä säilyvät edelleen kunnan sosiaalitoimen lastenvalvojan tehtävänä. Selvitys tuomioistuimelle Yleistä Valtaosa vanhemmista sopii eron jälkeen yhteisymmärryksessä lapsen tai lasten asumiseen, huoltoon ja tapaamiseen liittyvistä asioista. Suuntaus on viime aikoina ollut kuitenkin sen suuntainen, että parisuhteen käsittelemättömiä riitoja selvitellään yhä enenevässä määrin huolto- ja tapaamissopimusneuvotteluissa sekä käräjäoikeuksissa. Lapsen arjessa tämä tarkoittaa sitä, että hän joutuu elämään tässä vanhempien ristiriitojen värittämässä ilmapiirissä. Mitä vakavampi ja pidempikestoisempi riita on, niin sen raskaampi tilanne on lapselle. Jos vanhemmat eivät pääse keskinäiseen sopimukseen lapsen huollosta, 8

asumisesta ja tapaamisesta, he hakevat ratkaisua käräjäoikeudesta. Näin vanhemmat siirtävät osan itselleen kuuluvasta lapsia koskevasta päätösvallasta oikeuden päätettäväksi. Riitatilanteissa käräjäoikeus pyytää lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain perusteella sosiaalilautakunnalta selvityksen vanhempien ja lapsen tilanteesta (Olosuhde)selvitys on merkittävä osa käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistoa sen päättäessä lapsen huolto- ja tapaamisasiasta. Maija Auvisen väitöskirjan aineiston mukaan selvitykset voidaan jakaa kolmeen ryhmään lapsella on kaksi tasaväkistä vanhempaa, jotka haluavat ulkopuolisen päätöksen asiaan toisella tai molemmilla niin vaikeita psykososiaalisia pulmia, että viranomaisten on ratkaistava kumpi tarjoaa lapselle turvallisemmat olosuhteet patologiset tapaukset Edellinen jako näkyy myös käytännön työssä. Selvitysten laatiminen on haastava sosiaalityön osa-alue, joka kuitenkin vaatii aivan erityistä osaamista ja asiantuntemusta. Ero on lapsen elämässä muutoskohta sekä usein kriisi ja jossa perheen kanssa oikeanlaisella työskentelyllä voidaan auttaa tilanteen selviämistä rakentavalla tavalla. Selvitystyö ei ole itsessään perheasioiden sovittelua, hoitoa, terapiaa eikä lastensuojelutyötä. Tärkeää on tunnistaa näiden tarve niin, että vanhempia voidaan ohjata eteenpäin ja tarvittaessa olisi osattava ohjata perheitä perheneuvolaan selvittämään ristiriitojaan tai patologisissa tapauksissa lastenpsykiatrian piiriin. Selvitystyöhön sisältyy kuitenkin vanhemmuutta ja nimenomaan yhteistyövanhemmuutta tukevia ja sovittelevia elementtejä, koska vanhempia on tarvittaessa autettava sopimuksen tekemisessä. Huoltoriitoihin liittyviin selvityksiin liittyy paljon emotionaalisia, sosiaalisia ja moraalisia tunnelatauksia. Näiden realistinen tunnistaminen, jäsentäminen oikeisiin mittasuhteisiin ja sen analyysi, miten ne vaikuttavat lapsen huoltoon, asumiseen ja tapaamisiin, vaatii sosiaalityöntekijöiltä erityistä ammatillisuutta ja eroasioihin perehtynyttä erityisosaamista. Selvitystyön tärkein elementti on aina antaa tietoa oikeudelle siitä, miten lapsen tilanne turvataan muuttuneissa olosuhteissa. 9

Selvitystyön oikeudellinen tausta Vanhemmat sopivat ensisijaisesti lapsensa huoltoon, asumiseen ja tapaamiseen liittyvistä asioista keskinäisellä sopimuksella, jonka sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija vahvistaa. Toisena vaihtoehtona vanhemmat pyytävät lapsen huoltoon, asumiseen ja tapaamisiin ratkaisua käräjäoikeudelta avioeron liitännäisasiana. Tällöin, mikäli vanhemmat ovat yksimielisiä, hakemuksesta tehdään käräjäoikeudessa kansliapäätös avioeropäätöksen yhteydessä. Mikäli vanhemmilla on erilainen näkemys siitä, miten lapsen huolto, asuminen ja tapaamiset tulisi järjestää, he hakevat näihin kysymyksiin oikeuden ratkaisua. Käräjäoikeus pyytää tarpeelliseksi katsomissaan selvityksen vanhempien ja lapsen olosuhteista sen kunnan sosiaalilautakunnalta, missä lapsella, lapsen vanhemmilla, huoltajalla tai huoltajaksi esitetyllä on kotipaikka. Mikäli vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, pyyntö menee molempien vanhempien kotikuntien sosiaalilautakunnille, joiden tulee valmistella selvitys yhteistyössä. Päävastuun selvityksestä kantaa se kunta, jossa lapsella on kotipaikka. Yhteistyön tulisi olla todellista eikä vain asiakirjatietojen vaihtamista. Tarvittaessa käräjäoikeus pyytää selvityksen tehneet sosiaalityöntekijät kuultavaksi oikeuteen. Usein pyyntö tulee vanhempien aloitteesta. Käräjäoikeus pyytää joko omasta aloitteestaan tai vanhempien pyynnöstä sosiaalilautakunnan selvityksen silloin kun vanhemmat eivät ole päässet yksimielisyyteen lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on aihetta olettaa, että lapsen huollon ratkaiseminen vanhempien sopimalla tavalla olisi vastoin lapsen etua huolto on tarkoitus määrätä lapsen vanhemman ohella tai sijasta muulle tai muille henkilöille selvitystä on muutoin lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena Lapsen huolto- ja tapaamisasioihin liittyvä selvitys on osa sosiaalihuoltolain mukaista kunnan järjestämää sosiaalipalvelua. Sosiaalilautakunta voi tehdä selvityksen ainoastaan käräjäoikeuden (myös hovi- ja korkeimman oikeuden pyynnöstä) pyynnöstä. Selvitystä ei tehdä viranomaisaloitteesta eikä myöskään vanhempien tai heidän asianajajiensa aloitteesta. Selvitys voidaan antaa tiedoksi asianosaisille ennen oikeudenkäyntiä. Erityistä muihin sosiaalipalveluihin verrattuna selvitystyössä on se, että siinä voidaan esittää käräjäoikeudelle lapsen etuun pohjaten muutoin salassa pidettävää tietoa. 10

Usein selvityksessä käytetään myös muiden viranomaisten asiantuntemusta, esimerkiksi päivähoidosta pyydetään lausuntoa lapsen tilanteesta. Yhä useammin pyydetään myös kasvatus- ja perheneuvolasta lausuntoa perheen tilanteesta ja selvitys voi esimerkiksi koskea lapsen kehitystä, perheen vuorovaikutusta tai lapsen mielipidettä sekä toivomuksia. Lastensuojeluasetus edellyttää, että selvityksen luotettavuuden ja puolueettomuuden vuoksi se on pääasiallisesti tehtävä parityönä. Selvityksen voi tehdä lastensuojelutehtävissä toimiva sosiaalityöntekijä yhdessä toisen asiaan perehtyneen työntekijän kanssa. Sosiaalityöntekijän tulisi ennen selvitystyöhön ryhtymistä varmistaa esteellisyytensä eli sosiaalityöntekijä voi olla esteellinen tekemään selvityksen, jos hän on toiminut aikaisemmin esimerkiksi perheasioiden sovittelijana. Sosiaalityöntekijät eivät voi toimia eri rooleissa saman perheen kanssa, sillä se aiheuttaa herkästi epäluottamusta asiakkaassa. Pienissä kunnissa esteellisyys ja asiantuntemuksen varmistaminen voi tarkoittaa sitä, että tarkoituksenmukaisinta on pyytää virka-apua toisesta kunnasta. Sosiaalitoimen rooli selvitystyössä Selvitystyöllä on neljä eri funktiota Selvityksen tuottaa käräjäoikeudelle sosiaalitoimen ammatilliseen asiantuntemukseen perustuvia tietoja huoltoratkaisun tekemiseksi. Selvitykseltä edellytetään yksittäistapauksen edellyttämän faktatiedon lisäksi asiantuntevaa ammattitietoa lapsesta ja ihmissuhteista. Jos selvitystä tehtäessä käy ilmi, että asia on ratkaistavissa vanhempien keskinäisellä sopimuksella, työntekijän on annettava vanhemmille tarvittavaa apua sopimuksen tekemisessä. Informaatio tehtävä. Antaa vanhemmille tietoa lapsen huollon eri vaihtoehdoista, asumiseen ja tapaamisiin liittyvissä asioissa ja mikä niiden merkitys on suhteessa lapsen ikään ja kehitystasoon. Sopuratkaisu on aina mahdollinen vaikka asia on oikeudessa. Lapsen kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen siten, ettei lapsi koe olevansa asiassa ratkaisijana. Selvitystyön sisältö Käräjäoikeudelta saatava selvityspyyntö ohjaa työskentelyn sisältöä ja selvityksessä keskitytään niihin seikkoihin, joista selvitystä pyydetään. Selvitys voi koskea lapsen huoltoa, asumisesta tai tapaamisesta tai näitä kaikkia. Käräjäoikeuksien pyynnöt vaihtelevat, ne voivat olla hyvin vanhempien hakemuksen mukaisesti hyvinkin yksityiskohtaisia tai hyvin avoimia. 11

Pääperiaate on se, että selvitys keskittyy niihin asioihin, mihin vanhemmat ratkaisua hakevat ellei selvitystyön aikana vanhempien taholta muuta ilmene. Vanhemmat voivat prosessin aikana peruuttaa hakemuksen joltain osin tai muuttaa vaatimustaan. Joskus saattaa olla paikallaan tarkistaa käräjäoikeudesta se, mihin nimenomaisiin seikkoihin selvityksessä toivotaan keskityttävän. Tuomioistuimet toivovat sosiaalitoimelta tosiseikkojen raportointia ja havaintoja, eivät niinkään arvioita perheen tilanteesta. Pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja tulkintoja vanhempien tai lasten käyttäytymisestä tai puheista on syytä välttää. Olennaisen tärkeää on, että olosuhdeselvityksessä erotetaan selkeästi toisistaan vanhempien kertomukset ja mielipiteet selvitetty tosiseikasto työntekijän arviot ja johtopäätökset perheen tilanteesta Olosuhdeselvityksen tulisi sisältää seuraavia asioita selvityksen tarkoitus, mihin seikkoihin selvitystä pyydetään tiedot selvityksen tekotilanteesta, tapaamiset ja kotikäynnit päivämäärineen ja läsnäolijoineen (ketkä työntekijät laatineet selvityksen, vanhempien ja lasten tapaamisajat ja paikat, mahdollinen tulkin käyttö) lyhyt kuvaus perheen taustasta ja nykytilanteesta lapsen mielipiteen kuuleminen eli mitä lapsi on kertonut ja miten lasta kuultu (menetelmät). vanhempien näkemys tilanteesta ja mihin se perustuu vanhempien ja muiden lasta tuntevien tahojen kuvaukset lapsesta vanhempien mahdollisuudet toimia lapsen huoltajana ja kasvattajana sekä vanhemmuus (lapsen kasvatus ja hoito käytännössä, kasvatusperiaatteet, näkemykset lapsen tarpeista, vanhempien välinen yhteistyö, lähi- / etävanhemmuuden tukeminen, lasten ja vanhempien suhteet vanhempien ja lapsen kuvaamana) vanhempien olosuhteet (työ-/ opiskelupaikka, työajat, taloudellinen tilanne, asuminen, harrastukset, verkostot, alkoholi/ päihteet, terveydentilan, rikollisuus tai muu asosiaalisuus) muiden viranomaisten näkemys tilanteesta (hankitut tiedot lapsesta ja mahdolliset lausunnot) ehdotukset tai johtopäätökset perusteluineen liitteet 12

Selvityksen sitovuus Olosuhdeselvitys ei velvoita tuomioistuinta eli tuomioistuimen ratkaisu saattaa olla erilainen kuin olosuhdeselvityksen tulos. Maija Auvisen väitöskirjan (2006) mukaan sosiaalitoimen ratkaisuehdotukset menestyivät tuomioistuimissa selvästi heikommin kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Ainakin joka neljäs ratkaisuista poikkesi ehdotetusta. Tasapelitilanteissa tuomioistuimet saattoivat arvioida kilpailevia vaihtoehtoja toisin kuin sosiaalitoimi. Selvityksiä vastaan esitetylle todistelulle annettiin toisinaan merkitystä. Vaikka selvitysten puolueellisuutta ja tasapuolisuutta arvosteltiin runsaastikin, oikeusratkaisuihin verrattuna selvitystyö onnistui silti kohtuullisen hyvin. Lähteet: 1. Taskinen, Sirpa (2001) Lapsen etu erotilanteessa. Opas sosiaalitoimelle. Stakes: Oppaita 46. Saarijärvi: Gummerus. 2. Auvinen, Maija (2006) Huoltoriidat tuomioistuimissa: sosiaalitoimi selvittäjänä, sovittelijana, asiantuntijana. Helsinki: Suomalainen lakimieshdistys. 3. Litmala, Marjukka (2002) Lapsen asema erossa. Helsinki: Wsoy, 131-132. Perheasioiden sovittelu Perheasioiden sovittelusta säädetään avioliittolaissa ja sosiaalihuoltolaissa. Avioliittolain mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on ensi sijassa pyrittävä ratkaisemaan perheenjäsenten keskinäisissä neuvotteluissa ja sopimuksella. Perheasioiden sovitteluun tullaan perheen omasta aloitteesta ja sovittelun tavoitteena on perheen sisäisten ristiriitojen ratkaisu ja lapsen aseman turvaaminen. Perheasioiden sovittelijoiden tehtävänä on tukea ja auttaa perhettä ratkaisemaan ristiriitaisia tilanteita. Perheasioiden sovittelu on vapaaehtoista, luottamuksellista ja maksutonta. Perheasioiden sovitteluun voi hakeutua koko perhe, puolisot yhdessä tai puolisot erikseen. Silloin kun sovittelussa käsitellään lasten asioita on tärkeää, että molemmat vanhemmat ovat paikalla. Perheasioiden sovittelupalvelut on tarkoitettu lapsiperheille, joissa vanhemmat miettivät avio/avoeron mahdollisuutta eropäätöksen jo tehneille perheille eronneille, jotka ovat sopeutumassa uuteen elämäntilanteeseen puolisoille, jotka päätyvät jatkamaan yhdessä tai kun lasten tapaamiset eivät suju 13

Perheasioiden sovittelu määritellään usein seuraavasti: Perheenjäsenet hakevat apua ja tukea pohdittaessa avioeroa tai sen uhkaa, avioliiton purkautumista tai yhteiselämän lopettamista Perheenjäsenet hakevat apua ja tukea johonkin muuhun ristiriitatilanteeseen ja pyytävät nimenomaan perheasioiden sovittelua. Perheasioiden sovittelusta sovitaan erikseen perheen ja työntekijän välillä ja kyse on perheasioiden sovittelusta silloin kun se on yhteisesti sovittu. Tämä tuottaa sen, että tavanomainen perheneuvonta ei ole perheasioiden sovittelua vaikka siinä käsiteltäisiin vanhempien välisiä ristiriitoja ja eron mahdollisuutta. Perheasioiden sovittelijan tehtävät Perheasioiden sovittelussa sovittelija auttaa jäsentämään tilannetta ja tarkastelemaan ratkaisuja sekä lasten että aikuisten kannalta. Keskustelujen tavoitteena on tukea vaikeassa elämäntilanteessa arkielämän järjestymistä. Mikäli vanhemmat päätyvät eroratkaisuun sovittelussa pohditaan lasten huoltoa ja tapaamisia. Tavoitteena on auttaa vanhempia yhteistyöhön lasten asioiden hoitamisessa. Sovittelija ei ota kantaa siihen erotako vai jatketaanko yhdessä. Sovittelijan tehtävä on olla asiantuntijana vanhempien tukena, kun puolisot miettivät vaikeassa kriisitilanteessa jatkaako yhdessä vai purkautuuko parisuhde. Perheasiain sovittelija: auttaa perhettä ristiriitojen ratkaisussa auttaa vanhempia parisuhteensa käsittelyssä tukee vanhempia erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisessa tukee erosta toipumisessa kiinnittää huomiota lasten aseman turvaamiseen seuraa lasten tilannetta perheen kriisissä työskentelee perheen kanssa sopimuksiin tähdäten avustaa perhettä sopimusten tekemisessä auttaa korjaamaan sopimusten noudattamisessa ilmenneitä ongelmia Perheasioiden sovittelu voidaan nähdä tärkeänä psykososiaalisena palveluna ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisevänä työnä. Sitä tulisi olla saatavilla eroa uhkaavissa tilanteissa ja eron jälkeisissä tilanteissa. Perheasioiden sovittelulla voidaan usein ennaltaehkäistä ongelmien laajentuminen ja se, että asioita päädytään viemään oikeuden ratkaistavaksi. Usein perheet tarvitsisivat enemmän perheasioiden sovittelua kuin oikeutta. Pitkittyvät huolto- ja tapaamisriidat ovat yleensä raskaita kaikille ja monasti lapsen kannalta tuhoisia. Perheasioiden sovittelun oikealla organisoinnilla voidaan ehkäistä näitä ongelmia. 14

Perheasioiden sovittelua tehdään kasvatus- ja perheneuvolassa sosiaalitoimessa erilaisissa perheasiain yksiköissä seurakunnan palveluna Tekstin on laatinut: Aila Engström Valvotut tapaamiset Yleistä Lapsen ja vanhemman välisiä valvottuja tapaamisia tulee harkita silloin, jos lapsen ja vanhemman väliseen tapaamiseen liittyy lapseen kohdistuvaa uhkaa ja erityistä huolta. Tilanne voi olla huolestuttava, jos tapaava vanhempi ei kykene hoitamaan lasta tai kohtelee lasta hänen etunsa vastaisella tavalla. Perusteena voi myös olla lapsen psyykkisen turvallisuuden vaarantuminen. Lapsi voi olla esimerkiksi pelokas ja traumatisoitunut, koska on joutunut näkemään vanhempien välistä väkivaltaa. Tapaavalla vanhemmalla voi olla päihteiden, huumeiden, lääkkeiden käyttöä, mielenterveysongelmia, väkivaltaista käyttäytymistä tai lapsi on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Valvottuja tapaamisia voidaan käyttää myös sellaisessa tilanteessa, jossa on pelättävissä, että lapsi viedään luvatta pois maasta. On myös sellaisia tilanteita, jolloin tapaamisiin ei liity varsinaista huolta tai uhkaa lapsen kannalta, vaan lapsi ei ehkä ole tavannut vanhempaansa lainkaan aikaisemmin tai yhteydenpito on ollut erittäin vähäistä. Tilanteen taustalla voi olla vanhempien välisiä ristiriitoja tai lähivanhemman negatiivinen myötävaikuttaminen lapseen. Jos lapsen ja vanhemman tapaamiset eivät toteudu tavalliseen tapaan etävanhemman kotioloissa, niin tapaamiset voidaan järjestää perustellusta syystä eriasteisesti valvottuina. Valvotut tapaamiset voidaan toteuttaa Jos vanhemmat siitä sopivat yhdessä. Tällöin vanhemmat sitoutuvat myös maksamaan kustannukset, palvelut voi ostaa esim. Ensi- ja turvakodilta Oikeuden päätös valvotuista tapaamisista Oikeuden väliaikaispäätöksellä esim. olosuhdeselvityksen ajan Vanhempien tekemällä keskinäisellä sopimuksella, jonka perusteena on jokin lastensuojelullinen syy ja joka laaditaan sosiaalitoimessa (ei ole virallinen, vahvistettu tapaamissopimus = Tampereen käytäntö) 15

Valvottuja tapaamisia voidaan järjestää Lapsen kotona Isovanhempien tai muiden sukulaisten luona Kunnan, yhdistyksen tai järjestön tms. tiloissa, jolloin valvojana toimii työntekijä tai viranomainen Jos tapaamisten sujumisesta tarvitaan esimerkiksi tietoa oikeuden päätöksenteon pohjaksi, sukulainen tai tuttava ei välttämättä pysty objektiivisesti lapsen näkökulmasta arvioimaan tilannetta. Myöskään molemmille vanhemmilla puolueetonta henkilöä ei välttämättä löydy lähipiiristä, jolloin ulkopuolinen valvoja on välttämätön. Valvotuissa tapaamisissa on aina mukana joku muu lapselle tuttu ja turvallinen henkilö tai viranomainen, joka huolehtii tapaamisen turvallisuudesta. Tapaamistila Tapaamistilan tulisi olla luonteva sekä lapselle miellyttävä ja turvallinen. Lapsella ja vanhemmalla pitää olla mahdollisuus keskinäiseen yhdessäoloon kuitenkin niin, että valvoja pystyy seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa puuttumaan tapaamisen kulkuun. Lapsella tulisi olla hänen kehitystasoaan vastaavia leluja, pelejä, ja toimintamahdollisuuksia. Yhteinen tekeminen ja puuhastelu ovat tärkeitä, kun lapsi ja vanhempi rakentavat keskinäistä suhdettaan. Toivottavaa on, että vanhemmalla olisi mahdollisuus myös ruokailla tai tehdä ruokaa tapaamistiloissa. Tapaamispaikan olisi hyvä olla mahdollisimman kodinomainen ja normaalin arjen kanssakäymisen mahdollistava. Tapaamisen kesto Tapaamisen kesto on aika usein rajattu neljäksi tunniksi. Myös käräjäoikeus noudattaa usein tätä linjaa määrätessään valvottuja tapaamisia. Tärkeintä on kuitenkin arvioida sitä, mikä on lapsen kannalta tarkoituksenmukainen tapaamisen kestoaika. Tavoitteena on se, että tapaamisella lapsi ja vanhempi ehtivät viettämään aikaa yhdessä, tutustumaan ja rakentamaan keskinäistä suhdettaan. Oleellista tapaamisjärjestelyissä on se, että tapaamiset suunnitellaan lapsi- ja perhekohtaisesti ja erityistarpeet huomioiden. Pienten lasten kanssa tapaamiset voidaan aloittaa myös porrastetusti; ensin tunti, toisella kertaa kaksi tuntia jne. Neljän tunnin valvottu tapaaminen on myös valvojalle vielä kohtuullinen aika valvoa tapaamista. Tilanteeseen vaikuttaa tietenkin myös valvonnan intensiivisyys. 16

Tapaamisen keston määrittelyssä kannattaa huomioida myös se, että jotkut etävanhemmistakaan eivät välttämättä jaksa tai kykene olemaan tapaamisella kovin pitkää aikaa yhdellä kerralla. Teennäisyyttä ja väkinäisyyttä tapaamisissa kannattaa välttää. Valvottu vaihto Joissain tilanteissa varsinainen tapaaminen sujuu normaalisti etävanhemman kotioloissa, mutta lapsen vaihtotilanteisiin liittyy ongelmia. Lapsen haku- ja noutotilanteeseen voi liittyä lasta vaurioittavaa riitaa, väkivallan uhkaa tai vanhempien välit ovat niin tulehtuneet, että vanhempien kohtaaminen ei ole mahdollista. Tällöin lapsen tapaamiseen liittyvään vaihtotilanteeseen tarvitaan turvallinen kolmas henkilö. Näitä kutsutaan valvotuiksi vaihdoiksi. Valvonnan sisältö ja valvojan rooli Valvoja huolehtii siitä, että tapaaminen on lapsen edun mukainen; lapsi voi tuntea olonsa tapaamisella turvalliseksi ja viihtyisäksi. Toisinaan valvojan on otettava aktiivinen rooli: on autettava lapsen ja vanhemmat suhdetta alkuun tai opastettava käytännön asioissa ja lapsen hoidossa. Ohjaus on yleensä aluksi tiiviimpää ja vähitellen sen osuus pienenee tilanteen tasaantuessa ja saavuttaessa rutiinin. Valvojan roolina on aina olla vanhempiin nähden neutraali, hän ei voi ottaa kantaa valvonnan tarpeen perusteluihin tai muihin tapaamisen taustoihin liittyviin asioihin. Valvojan on myös tarvittaessa keskeytettävä tapaaminen, jos lapsen etu sitä vaatii. Tarvittaessa, esim. tilanteessa jossa on lapsen kaappausuhka, valvojia tulisi olla kaksi. Jos tapaamisiin liittyy kahden valvojan ja peräti vartijan tarvetta, on arvioitava tapaamisen mielekkyyttä lapsen edun kannalta. Jossain erityistilanteissa valvoja havainnoi lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta sekä vanhemman kykyä huomioida lasta sekä raportoi asiasta. Yleensä nämä tilanteet liittyvät olosuhdeselvitykseen ja asiasta pitää olla kaikilla osapuolilla tieto. Tapaamisen valvojan olisi hyvä olla alan ammattilainen, vaikka toistaiseksi asiasta ei ole velvoittavaa lainsäädäntöä. Yhteydenpidon rajoittaminen tai lopettaminen Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan sopimusvaltioiden tulee kunnioittaa lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoraa yhteyttä myös perheestä erossa asuvaan vanhempaan, paitsi jos se on lapsen edun vastaista. Näin ollen vain poikkeustapauksissa voidaan harkita lapsen ja vanhemman yhteydenpidon rajoittamista tai kokonaan lopettamista. Tämä voi tulla 17

kysymykseen esimerkiksi vakavissa perheväkivaltatapauksissa tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen lapsen kohdalla. Näissä tapauksissa tulisi olla lastenpsykiatrin lausunto lapsen tilanteesta. Tapaamisten lopettaminen kokonaan vastoin vanhemman tahtoa on erittäin harvinaista. Jos yhteydenpidon rajoittamisesta tai lopettamisesta ei päästä yksimielisyyteen, asiasta joudutaan hakemaan oikeuden päätös. Kunnan ja lähivanhemman velvollisuudet Tällä hetkellä valvottujen tapaamisten järjestäminen on kunnille vapaaehtoista toimintaa eli lakisääteistä velvoitetta siihen ei vielä toistaiseksi ole. Lastensuojelun näkökulmasta valvottujen tapaamisten järjestäminen on osa avohuollon tukitoimintaa, jossa tuetaan lapsen oikeutta tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisia ei myöskään järjestetä, jos ne eivät ole lapsen edun mukaisia. Sillä vanhemmalla, jonka luona lapsi asuu, on ensisijainen vastuu lapsen turvallisuudesta. Tapaamissopimus ei velvoita luovuttamaan lasta, jos tapaamistilanne ei ole lapsen kannalta turvallinen; esimeriksi jos tapaava vanhempi on päihtynyt tai psyykkisesti epävakaassa tilassa. Tällaisessa tilanteessa kannattaa pyytää paikalle ulkopuolinen henkilö tilanteen todistajaksi. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano Sellaisissa tilanteissa, joissa lapsen vanhemmat tai muut henkilöt eivät noudata lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta tai asumista koskevaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä, tarvitaan päätöksen täytäntöönpanomenettelyä. Toimivalta tällaisissa tilanteissa on lapsen tai hakijan vastapuolen asuinpaikan tai olinpaikan käräjäoikeudella, joka voi päättää täytäntöönpanosta tai virkaavusta. Lapsen huoltoa koskeva täytäntöönpano voidaan määrätä toimitettavaksi joko siten, että vastapuoli velvoitetaan luovuttamaan lapsi sakon uhalla tai siten, että lapsi määrätään noudettavaksi. Tapaamisoikeutta koskeva päätös pannaan täytäntöön velvoittamalla hakijan vastapuoli sallimaan lapsen ja hakijan tapaamiset sekä ryhtymään muihin toimenpiteisiin tapaamisten toteuttamiseksi siten kuin täytäntöönpantavassa päätöksessä on määrätty. Täytäntöönpano voidaan määrätä toimitettavaksi siten, että hakijan vastapuoli velvoitetaan sakon uhalla täyttämättään mitä päätöksessä on määrätty. Voidaan määrätä myös siten, että lapsi määrätään noudettavaksi, jos voidaan 18

pitää todennäköisenä, että tapaaminen muutoin jää toteutumatta ja jos tähän on lapsen edun kannalta erittäin painavia syitä. Sosiaalitoimen tehtävänä on järjestää käräjäoikeuden pyynnöstä täytäntöönpanosovittelu, ennen kuin tuomioistuin tekee päätöksen täytäntöönpanosta antaa virka-apua ulosottomiehelle, jos päätös pannaan täytäntöön sijoittaa lapsi väliaikaisesti sopivaan hoitoon, jos poliisi tai ulosottomies on kiireellisenä turvaamistoimenpiteenä ottanut lapsen haltuunsa Täytäntöönpanosovittelun tarkoituksena on neuvottelemalla edistää asianosaisten yhteistoimintaa lapsen hyvinvoinnin toteuttamiseksi lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevan päätöksen edellyttämällä tavalla. Sovittelun avulla pyritään saamaan asianosaiset noudattamaan vapaaehtoisesti päätöstä tai sopimusta. On myös mahdollista, että tällaisissa tilanteissa solmitaan uusi sopimus lapsen huollosta, asumisesta tai yhteydenpidosta. Lähde: 1. Taskinen, Sirpa (2001) Lapsen etu erotilanteessa. Opas sosiaalitoimelle. Stakes: Oppaita 46. Saarijärvi: Gummerus. Sosiaalipäivystys Yleistä Sosiaalipäivystys vastaa kiireelliseen avuntarpeeseen kaikkina vuorokauden aikoina ja viikonpäivinä. Kiireellisen avun tarpeessa voi olla hoivaa vaille jäänyt lapsi, nuori ongelmineen tai vanhus, jonka kunto heikkenee äkillisesti, tai päihteiden käytön vuoksi nopeasti hoitoa tarvitseva. Vaara- ja uhkatilanteissa sekä onnettomuuksissa voidaan tarvita sosiaalipalveluja kiireellisesti. Kuntien sosiaaliviranomaiset ovat laatineet normaaliajan häiriö- ja hätätilanteita varten valmiussuunnitelmat, joiden mukaan erilaiset ensihuollolliset ja psykososiaaliset tukipalvelut on järjestetty. Kouluilla, päivähoidolla ja muilla toimipisteillä sekä ympärivuorokautisesti avoinna olevilla yksiköillä on turvallisuussuunnitelmat ja usein myös erityiset kriisityön suunnitelmat. Kuka palveluja saa? Sosiaalipäivystyksen asiakkaita ovat erityisesti kiireellisesti hoivaa, turvaa ja apua tarvitsevat lapset, mutta myös muut kiireellistä apua tarvitsevat henkilöt. 19

Mistä palveluja saa? Sosiaalipäivystys toimii virka-aikaan suuremmissa kunnissa yleensä jossakin kunnan sosiaalitoimen toimipisteessä. Ilta-, yö- ja viikonloppupäivystys on usein järjestetty usean kunnan yhteisenä toimintana. Sosiaalipäivystyksen yhteystiedot löytyvät järjestämistavasta riippuen puhelinluettelosta kunnan internetsivulta hätänumerosta 112 sairaaloilta tai poliisilta. Maksut Sosiaalipäivystyksen välitön apu on asiakkaalle maksutonta. Sosiaalipäivystyksen järjestäminen ja kehittäminen STM ohjaa kuntia sosiaalipäivystystoiminnan järjestämisessä ja kehittämisessä sekä sosiaalitoimen valmiussuunnittelussa. Sosiaalipäivystys on asianmukaisesti järjestetty suurimmassa osassa Suomen kuntia. Kunnissa on selkeät järjestelyt siitä, miten sosiaaliviranomaisiin saa yhteyden normaalien aukioloaikojen ulkopuolella iltaisin, öisin ja viikonloppuisin. Kunnat ovat löytäneet hyviä ratkaisuja sosiaalipäivystyksen järjestämiseksi ja myös nähneet sen tarpeen ja hyödyn, joka hyvin toimivasta sosiaalipäivystyksestä on. Kokemukset ovat olleet hyviä sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkökulmasta. Käytössä on monenlaisia tapoja järjestää sosiaalipäivystys. Tärkeää mallin valinnassa on paikallisten olosuhteiden huomioon ottaminen. Yleisimmin sosiaalipäivystys on järjestetty joillakin seuraavista tavoista: Sosiaalityöntekijät päivystävät aktiivityönä sosiaalipalveluja ympärivuorokauden tarjoavassa toimipisteessä, esimerkiksi erityisesti sosiaalipäivystystä varten perustetussa yksikössä, turvakodissa, lastensuojeluyksikössä tai kriisikeskuksen yhteydessä. Sosiaalipäivystys voi myös olla osa poliisilaitoksella työskentelevän sosiaalityöntekijän tehtäviä. Varallaoloon perustuvassa päivystyksessä sosiaalityöntekijät päivystävät puhelimen välityksellä. Työ muuttuu aktiivityöksi kun päivystäjä vastaa puhelimeen ja ryhtyy asian edellyttämiin toimenpiteisiin. Päivystysrinki on usein monen kunnan yhteinen, jolloin kunnat jakavat päivystysviikot esimerkiksi asukasluvun mukaisessa suhteessa. Päivystys voi olla myös hoidettu niin että päivystäjinä toimivat työntekijät, jotka eivät ole toimivaltaisia sosiaaliviranomaisia. Tämän 20