Etelä-Suomi Päätös Nro 167/2011/4 Dnro ESAVI/338/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 22.8.2011 ASIA LUVAN HAKIJAT Pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeaminen maa-aineksen ottamiseksi Rahkiontien ottamisalueelta Mellilästä, Loimaa Rudus Oy ja Soraliike Suovanen Ay HAKEMUS Rudus Oy ja Soraliike Suovanen Ay ovat Etelä-Suomen aluehallintovirastoon 29.3.2010 vireille panemassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytäneet vesilain mukaista lupaa pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen maa-aineksen ottamiseksi Rahkiontien ottamisalueelta Mellilästä Loimaan kaupungissa. SUUNNITELMA Ottamisalueen sijainti Ottamisalue sijaitsee Loimaan kaupungin Mellilässä Pesäsuon kylässä kiinteistöillä Mattila I RN:o 2:43, Mattila RN:o 2:44, Kettukangas RN:o 3:64, Hiekka RN:o 4:28, Soraharju RN:o 4:64, Hiekkala RN:o 4:74 ja Hiekkala RN:o 4:82. Maankäytön suunnitelmat ja suojelualueet Alueella toimii kaksi yritystä Rudus Oy ja Soraliike Suovanen Ay. Soraliike Suovanen Ay toimii omistamallaan kiinteistöllä Hiekkala RN:o 4:74. Rudus Oy on sopinut toiminnasta muiden kiinteistöjen omistajien kanssa. Kiinteistöille Hiekkala RN:o 4:74 ja Mattila RN:o 2:44 on myönnetty aikaisemmin maa-ainesluvat, mutta ne eivät ole enää voimassa. Alueella on useita vanhoja maisemattomia sorakuoppia, joiden vuoksi alueen maisemakuva on rikkonainen ja sekava. Paikoin maisemoimattomien ottoalueiden reunaluiskat ovat jyrkkiä. Avoimet sorakuopat ovat houkutelleet alueelle sopimatonta toimintaa, kuten moottoriajoneuvoilla ajoa. Nykyisen Loimaan kaupungin, entisen Mellilän kunnan alueella on voimassa seutukaava. Suunnitelma-alue on merkitty seutukaavassa M/km 229 alueeksi. Se on kunnostettava alue VR:n alueen ja Haarukankaan välissä. Suunnitelma-alue käsittää kunnostamattomia soranottoalueita VR:n alueen kaakkoispuolella sekä välittömästi Haarukankaan luoteispuolella. Lisäksi ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki
Suunniteltu ottamistoiminta suunnitelma-alue sijaitsee alueella pv 463. Kyseessä on suojeltava pohjavesialue. Alueelle on tekeillä Loimaan seudun maakuntakaava. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus on hyväksynyt kokouksessaan 23.2.2009 ehdotuksen Loimaan seutukunnan maakuntakaavaksi. Ehdotukseen vastineiden pohjalta tehdyt muutokset ja tarkistukset maakuntahallitus on hyväksynyt 23.11.2009. Suunnitelma-alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Lisäksi suunnitelma-alue kuuluu maakuntakaavaluonnoksessa pohjavesialueeseen. Varsinais-Suomen harjuseutukaavassa suunnitelma-alue on esitetty kunnostusta/maisemointia vaativaksi alueeksi. Alue ei kuulu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan eikä alueella tai sen läheisyydessä ole muitakaan suojeltuja alueita tai kohteita. Lähin Natura-alue (Kontolanrahka FI0200093) sijaitsee noin 4,5 km:n etäisyydellä. Toiminnan tarkoituksena on ottaa alueelta hiekkaa ja soraa ja myydä sitä käytettäväksi pääasiassa betonin valmistukseen. Suunnitelma-alueella sijaitsee useita vanhoja, maisemattomia soranottokuoppia. Lisäotto yhdistää vanhat ottoalueet ja ne maisemoidaan nykyisten määräysten mukaisesti. Suunniteltuja kaivualueita on kaksi. Molempien kaivualueiden lopputuloksena alueelle syntyy vesiallas. Pohjoisen kaivualueen pinta-ala on 8,48 ha. Eteläisen kaivualueen pinta-ala on 10,64 ha. Yhteensä kaivualueiden pinta-ala on 19,12 ha. Suunnitelma-alueen pinta-ala on 32,72 ha. Alueeseen sisältyy varsinaisten kaivualueiden lisäksi tuotanto- ja varastointialue, maisemoitavaa aluetta, jolle ei kohdistu varsinaista ottamistoimintaa sekä nykyiselleen jätettävät lintujen reviirien alueet. Ottamistoiminta ulottuu osittain pohjavedenpinnan alapuolelle. Kaivusyvyys pohjoisella kaivualueella on +80 m. Eteläisen kaivualueen pohjan taso on +70 +75 m. Vedenpinta vesialtaissa tulee olemaan tasolla +85 m. Vesialtaiden ympäristön maanpinta tulee suunnitelman mukaan olemaan tasolla noin +88 +89 m. Nykyinen maanpinta alueella vaihtelee tasolla +86 +98 m. Vesialtaita ympäröivillä alueilla nykyinen maanpinnan taso on +86 +94 m. Mikäli jossain kohdassa tulee kallio vastaan ennen kaivusyvyyden pohjatasoa, ei kalliota louhita. Mikäli ottamistoiminnassa tulee vastaan tiiviitä kerroksia, jotka voivat olla orsivettä pidättäviä maakerroksia, ei niitä puhkaista, mikäli niiden puhkaisusta voi aiheutua pohjavesilammikon kuivuminen tai pinnankorkeuden olennainen aleneminen. Paksut savi- ja silttikerrokset jätetään ottamatta. 2
Kaikkiaan alueelta on tarkoitus ottaa 1,95 milj. m 3 maa-aineksia. Pohjoispuoliselta kaivualueelta saatava massamäärä on noin 600 000 m 3 ja eteläiseltä noin 1 350 000 m 3. Vuosittain otettava määrä on noin 195 000 m 3. Ottamisaika on kaikkiaan 10 vuotta luvan saamisesta. Otettavat massamäärät ja kaivualueiden pinta-alat kiinteistöittäin on esitetty seuraavassa taulukossa. RN:o Kiinteistö Pinta-ala (m 2 ) Massat (m 3 ) 2:43 Mattila I 48 500 600 000 2:44 Mattila 51 500 600 000 3:64 Kettukangas 12 000 100 000 4:64 Soraharju 50 300 500 000 4:74 Hiekkala 28 300 150 000 Yhteensä 190 000 1 950 000 Ottamistoiminta tehdään kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa otetaan pohjoinen kaivualue sekä eteläisen kaivualueen pohjaveden pinnan yläpuoliset osat. Toisessa vaiheessa kaivu etenee eteläisellä kaivualueella pohjaveden pinnan alapuolelle. Ottamistoiminnan seurauksena alueelle muodostuneiden lampien ympäristöt sekä muut maisemoitavat alueet muotoillaan ja loivennetaan. Luiskakaltevuus on 1:2 tai loivempi. Luiskien taitekohdat pyöristetään ja ne pyritään liittämään saumattomasti ympäröivän maaston muotoihin. Maisemoitaville alueille levitetään humuspitoinen pintakerros kasvillisuuden juurtumisen edistämiseksi. Pintakerrokseen käytetään alueen omia pintamaita. Levitettävän pintakerroksen paksuus on 0,1 0,2 m. Maisemoitavat alueet metsitetään. Taimitiheys on 2 500 tainta/ha. Metsityksessä käytettävät puulajit ovat koivu (500 kpl/ha) ja mänty (2 000 kpl/ha). Istutuksessa käytetään vapaata istutuskuviointia huomioiden paikallisen metsänyhdistyksen ohjeet. Pohjavesilammikoiden rannoilla vuorotellaan vapaita, avoimia rantoja sekä rantaan asti ulottuvia kasvillisuusalueita. Rannalle istutetaan leppiä ja koivuja. Toiminnan aikana luontaisesti metsittyneille, muotoilluille alueille ei kohdisteta maisemointitoimenpiteitä, mikäli lopputulos on vähintään samaa tasoa kuin suunniteltu metsitys maisemointitoimenpiteenä. Kaivualueiden ulkopuolisten, maisemoitavien alueiden pinta-ala on 5,38 ha. Kaikkiaan maisemoitavien, vedenpinnan yläpuolisten alueiden pintaala on 11,02 ha. Ottamistoiminnan pohjavesivaikutusten seuranta Alueella sijaitsevat talousvesikaivot kartoitetaan. Toiminnan vaikutuksia pohjaveteen tarkkaillaan erillisen, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Ehdotus tarkkailuohjelmaksi toimitetaan ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi en- 3
nen toiminnan aloittamista. Pohjavedestä tarkkaillaan laatua ja pohjaveden pinnankorkeutta. Lisäksi tarkkaillaan alueella sijaitsevien pohjavesilampien pinnankorkeutta. Pohjaveden tarkkailutulokset toimitetaan alueelliselle elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle sekä Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Mikäli tarkkailussa havaitaan haitallisia muutoksia pohjaveden laadussa tai saatavuudessa, ilmoitetaan tästä elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle ja Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Toimenpiteet haittojen poistamiseksi aloitetaan välittömästi haittojen havaitsemisen jälkeen ja tarvittaessa ottamistoiminta keskeytetään. 4 Pohjavesiolosuhteet Pohjavedenottamot Suunnitelma-alue sijaitsee Linturahkan I-luokan pohjavesialueella. Linturahkan pohjavesialueen pinta-ala on 6,03 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala 3,28 km 2. Muodostuvan pohjaveden antoisuudeksi on arvioitu 2 000 m 3 /d. Linturahkan pohjavesialue sijaitsee Säkylä-Oripää-Mellilä -nimisessä harjujaksossa, jossa sijaitsee useita muitakin pohjavesialueita. Linturahkan pohjavesialueen pohjoispuolella sijaitsee Mellilänharjun ja eteläpuolella Hevonlinnankukkulan I-luokan pohjavesialueet. Suunnitelma-alue sijaitsee Linturahkan pohjavesialueen pohjoisosassa Linturahkan ja Mellilänharjun pohjavesialueiden rajan tuntumassa. Mellilänharjun pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,41 km 2 ja arvioitu antoisuus 2 100 m 3 /d. Hevonlinnankukkulan pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 4,82 km 2 ja arvioitu antoisuus 2 000 m 3 /d. Alueen ympäristössä sijaitsee neljä vedenottamoa: - Palon vedenottamo, Mellilänharju, noin 1,7 km suunnitelma-alueesta pohjoiseen, ottolupa 400 m 3 /d, ottomäärä noin 220 m 3 /d, Mellilä - Rahkion vedenottamo, Linturahka, noin 3,6 km suunnitelma-alueesta etelään, ottolupa 1 400 m 3 /d, ottomäärä noin 690 m 3 /d, Mellilä - Uotilan vedenottamo, Hevonlinnankukkula, noin 8,5 km suunnitelmaalueesta etelään, ottolupa 450 m 3 /d, ottomäärä noin 415 m 3 /d, Mellilä - Hevonlinnan vedenottamo, Hevonlinnankukkula, noin 10 km suunnitelma-alueesta etelään, Koski Tl Vedenpinta Palon ottamolla on pysynyt tasaisena ja se vaihtelee tasolla +84,1 +85,3 m (vuosien 1974 2007 havainnot). Rahkion ottamolla pinnankorkeus vaihtelee tasolla +85 +86,3 m (vuoden 2008 havainnot). Uotilan vedenottamolla veden pinnankorkeus vaihtelee tasolla +87,3 +89,4 m (vuosien 1993 2009 havainnot). Hevonlinnan vedenottamolla pinnankorkeus vaihtelee tasolla +89,4 +91,2 m (vuosien 1991 2008 havainnot).
Vedenottamoilla Palo, Uotila ja Hevonlinna on vedenpinnankorkeuksissa havaittavissa vuoden 2002 kuivuus. Vedenottamoiden pinnankorkeudet alenivat noin metrillä. Palon vedenottamolla pinnankorkeus näyttäisi palautuneen kuivuutta edeltävälle tasolle. Palon ottamon vedenlaatua on tarkkailtu vuosina 2002 ja 2007 kerran sekä vuonna 2008 viisi kertaa. Veden ph on vaihdellut välillä 6,7 6,9 ja myös muut analysoidut parametrit ovat pysyneet samalla tasolla tarkkailun aikana. Veden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat alhaiset. Ottamon vedenlaatu on täyttänyt sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000 laatuvaatimukset ja -suositukset. Uotilan ottamon vedenlaatua on tarkkailtu vuosina 2002 ja 2008. Veden ph on noin 7,5 ja sen rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat alhaiset. Kaivon vedenlaatu on täyttänyt asetuksen 461/2001 laatuvaatimukset ja -suositukset. Hevonlinnan ottamon vedenlaatua on tarkkailtu vuosina 2006 2008. Veden ph on noin 7,2 ja vedessä on hieman rautaa ja mangaania. Raudan ja mangaanin pitoisuudet ylittivät 30.7.2008 otetussa näytteessä asetuksen 461/2000 laatusuositukset. Muutoin pitoisuudet ovat jääneet selvästi alle laatusuosituksen ja kahdella näyttökerralla rautapitoisuus on ollut jopa alle määritysrajan. Rahkion vedenottamo on ylikunnallisen tukkuyhtiön Parravahan Vesi Oy:n käytössä. Parravahan Vesi Oy:n omistavat Marttilan, Pöytyän ja Tarvasjoen kunnat. Rahkion vedenottamon veden laatu on ollut pääsääntöisesti hyvää, mutta tilapäisiä rauta- ja mangaaniongelmia on ilmennyt suuremmilla vedenottomäärillä ja kuivina aikoina. Rahkion ottamon pinnankorkeutta on tarkkailtu vuonna 2008 ja pinnankorkeuden vaihtelu on noudattanut normaalia vuodenaikaisvaihtelua. Vedenottamolta on otettu marraskuussa 2009 näytteet laadullisia analyysejä varten. Vesi täytti asetuksen 461/2000 laatuvaatimukset ja -suositukset. Pohjaveden havaintopaikat ja alueelle laaditut virtausmallit Linturahkan pohjavesialueella sijaitsee neljä havaintoputkea ja kaksi kaivoa. Lähin havaintoputki (M6 Linturahka) sijaitsee suunnitelma-alueella kaivualueiden välissä noin 140 m pohjoisesta kaivualueesta ja noin 200 m eteläisestä kaivualueesta. Havaintoputki HP10 Linturahka sijaitsee noin 2,2 km, M12 Linturahka noin 3,7 km ja K2 Linturahka noin 5,5 km suunnitelma-alueesta etelään/kaakkoon. Kaivot K1 ja K2 Linturahka sijaitsevat noin 4 km suunnitelma-alueesta etelään/kaakkoon. Alueen luoteispuolella suunnitelma-alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan mökin pihassa on pohjavesilammikko. Mökin lammen pinnan taso on noin +85,2 m (mittaus 05/09). Linturahkan pohjavesialueella havaintoputkessa M6 vedenpinta oli +85,4 m (mittaus 05/09). Havaintoputkessa HP10 vedenpinta on pysynyt tasaisena ja se on 5
vaihdellut välillä +86 +88 m. Havaintoputkessa K2 vedenpinnan taso on pysytellyt tasaisena ollen noin +84,5 +86 m. Kaivoissa K1 ja K2 vedenpinta on myös pysynyt tasaisena ja vaihdellut tasolla +85 +86 m. Alueen pohjoispuolella Mellilänharjun pohjavesialueella sijaitsee useita eri havaintopaikkoja (noin 700 m havaintoputki HP1 Lohja Rudus, noin 1 km kaivot K2 E Nummela ja K4 T Gustafsson). Kaikissa näissä havaintopitseissä pohjavedenpinnankorkeus on tasolla +84 +85 m. Vedenpinnankorkeuden mittaustuloksissa on näkyvissä vuoden 2002 kuivuus. Vedenpinnankorkeus on kaikissa näissä havaintopisteissä palautunut lähes kuivuutta edeltävälle tasolle. Rahkiontien (Pt 12459) länsipuolella sijaitsevalla Suovasen lammikolla vedenpinnan taso on noin +85,5 m (mittaus 05/09). Piimätien (Mt 2261) pohjoispuolella sijaitsevan pohjavesijärven vedenpinta on tasolla +85 m. Harjun koillisreunalla vanhan sorakuopan pohjalla olevissa lammissa vedenpinnan taso on noin +87 m. Ydinharjussa pohjaveden pinnantaso on noin +84 +85 m. Maatutkaluotauksissa pohjaveden pinnankorkeus on noin tasolla +84 m. Pohjaveden pinnankorkeuksissa on havaittavissa, että alueella on kaksi pohjavesitasoa. Alueelle on laadittu kaksi pohjaveden virtausmallia. Virtausmallit ulottuvat osittain suunnitelma-alueelle. Alueen pohjoispuolella sijaitsevan Mellilänharjun pohjavesialueen päävirtaussuunta on etelästä pohjoiseen. Virtaus alueella on todella hidasta. Suunnitelma-alueen pohjoisosa sijaitsee inaktiivisella alueella. Inaktiivisella alueella virtausmallissa kalliopinnantaso on pohjavedenpinnan yläpuolella. Näin ollen suunnitelma-alueelta ei kulkeudu pohjavesiä Mellilänharjun pohjavesialueelle eikä Palon vedenottamolle. Alueen eteläosa sijaitsee pohjaveden virtausalueella. Virtaussuunta on alueella pääasiassa luoteesta kaakkoon eli keskiosasta reunaa kohti. Myös tällä alueella virtaus on hidasta, sillä alueen vedenjohtavuus on heikko. Alueella tehtyjen maaperätutkimusten perusteella suunnitelma-alueen eteläreunalla kohoaa kallio pohjavesipinnan yläpuolella tai sen tuntumaan muodostaen ainakin osittaisen kynnyksen pohjaveden virtaukselle. Kalliopinta ohjaa harjuytimen pohjavesivirtausta. Lisäksi alueella on hienoaineksesta koostuva välikerros, joka vaikuttaa pohjaveden pinnankorkeuteen ja virtaussuuntaan. Suunnitelma-alueelta ei myöskään kulkeudu pohjavesiä Rahkion vedenottamolle, sillä kallio rajoittaa pohjaveden virtausta ja tiiviit kerrokset ohjaavat sitä poispäin ottamon suunnasta. Lisäksi Rahkion ottamo sijaitsee useiden kilometrien päässä suunnitelma-alueesta. Vastaavan toiminnan todetut vaikutukset pohjaveden pinnankorkeuteen ja laatuun Suunnitelma-alueen pohjoispuolella, Mellilänharjun pohjavesialueella, sijaitsee suunniteltua toimintaa vastaava ottamisalue. Niin sanotulla Huovintien ottamisalueella ottamistoiminta aloitettiin vuonna 2002 ja se on saatettu suunnitelman mukaisesti lähes loppuun. 6
Arvio hankkeen vaikutuksista Huovintien ympäristössä on 12 havaintopistettä; 11 talousvesikaivoa ja yksi havaintoputki ottamisalueen välittömässä läheisyydessä. Tarkkailtavista kohteista mitataan pinnankorkeus 4 krt/a sekä otetaan näytteet laadullisia analyysejä varten 1 krt/a (keväällä). Alueella tehdyn pohjavesiseurannan mukaan ottamistoiminnasta ei ole aiheutunut pohjaveden tilaa uhkaavia haitallisia laatumuutoksia. Ainoa ottamistoimintaan liitettävissä olevat laatumuutokset olivat havaittavissa pohjavesilammikon välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa havaintopisteessä korkeampana lämpötilana ja korkeahkona liuenneen hapen pitoisuutena. Pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelut noudattivat luonnontilaista vaihtelua. Havaintopisteiden pinnankorkeuden vaihtelussa ei ollut nähtävissä ottamistoiminnan vaikutusta pinnankorkeuden vaihtelua lisäävänä tekijänä. Hakemuksessa tarkoitettu ottamistoiminta vastaa täysin Huovintiellä harjoitettavaa ottamistoimintaa. Hyödyt Laaditun ottamissuunnitelman mukaisesti toteutettuna suunnitelmaalueelta saadaan käyttöön noin 1 500 000 m 3 hyvälaatuista betonisoraa. Alueella on tehty laajoja maasto- ja muita tutkimuksia, joilla on pyritty selvittämään alueen pohjavesiolosuhteita sekä suunnitelma-alueen yhteyttä muualle pohjavesialueelle. Ottamistoiminnan suunnitelman mukainen toteutuminen on erittäin tärkeää Varsinais-Suomen alueen laadukkaan betonisoran saannin turvaamiseksi. Suunnitelma-alue sijaitsee lähellä kulutuskohteita alueella, joka on jo aikaisemmin ollut ottamistoiminnan alaisena. Alueen maisemarakenne ja paikoin pohjaveden muodostumisolosuhteet ovat muuttuneet kaivutoiminnan seurauksena. Laaditun ottamissuunnitelman mukaisesti toteutettavien maastonmuotoilu- ja jälkihoitotoimenpiteiden (vesialtaiden muodostaminen, jyrkkien reunaluiskien loivennukset, istutukset) avulla nykytilassaan vanhojen kunnostamattomien sorakuoppien maisemakuva paranee oleellisesti. Maisemakuvan parantaminen, pohjavesilampien muodostaminen sekä kunnostettu ja jälkihoidettu alue parantaa lisäksi oleellisesti alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia (esim. retkeily alueella). Alueelle suunniteltu toiminta on linjassa useissa eri suunnitelmissa esitettävien tarvittavien kunnostustoimenpiteiden kanssa. Aluetta on esitetty kunnostettavaksi seuraavissa suunnitelmissa: Loimaan seudun harjuympäristön kunnostushankeprojekti 1997 2001 ja Loimaan seudun harjuympäristön kunnostus, maisemoinnin yleissuunnitelma 1996. Luontaiset soravarat ovat Varsinais-Suomessa niukat tarpeeseen nähden. Suunnitelma-alue on jo aikaisemmin ollut ottamistoiminnan kohteena, joten lisäotto on perusteltua. Lisäottotoiminnan kautta mahdollistuu lisäksi alueen maisemoiminen ja lopputilanteen saattaminen hyväksyttävälle tasolle. Suunnitelma-alueella on laajalla alueella pohjavesi paikoin pinnassa. Alueen täyttäminen riittävien suojakerrosten aikaansaamiseksi ei ole realisti- 7
Vahingot ja haitat nen vaihtoehto, joten aluetta tulee muokata siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän pilaantumisen riskiä, antoisuuden mahdollista vähenemistä tai muuta haittaa pohjavedelle. Hyvä pohjavesilammikko on riittävän syvä, jotta veden laatu siinä pysyy hyvänä eikä lammikko pääse rehevöitymään. Nykyiset, aikaisemman ottotoiminnan seurauksena alueelle jääneet jyrkät reunaluiskat aiheuttavat turvallisuusriskin alueella. Alueen lähiympäristön virkistyskäyttöä ollaan lisäämässä ja tämä lisää loiventamattomista luiskista ja maisemattomista ottoalueista aiheutuvia riskejä (riskit ihmisten ja eläinten terveydelle, riskit ympäristölle). Alueen maisemointi ja jälkihoito on jäänyt toteuttamatta ja suunniteltu toiminta yhdistää koko alueen yhdeksi kokonaisuudeksi. Lisäksi toiminnan yhteydessä maisemoidaan kaivualueiden läheisyydessä sijaitsevia, kaivualueen ulkopuolelle jääviä alueita, jotka ovat aikaisemman ottotoiminnan yhteydessä jääneet maisemoimatta. Näiltä alueilta ei enää oteta maaaineksia, vaan ne vain maisemoidaan. Nykyinen, maisematon ja hoitamaton tilanne on kerännyt alueelle eitoivottua toimintaa. Aluetta on käytetty kaatopaikkana. Lisäksi alueella on nähtävissä alueen käyttö moottoriajoneuvoilla ajeluun (mm. autot, motocross). Nämä ei toivotut toiminnot aiheuttavat pohjaveden pilaantumisvaaraa. Kaivualueen ulkopuolelle jäävät tilojen alueet siistitään toimittamalla niille mahdollisesti kertyneet romut hyötykäyttöön tai asianmukaiseen käsittelyyn. Suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitseva inaktiivinen alue (kalliopinta pohjavedenpintaa ylempänä) katkaisee pohjaveden virtausyhteyden pohjoissuuntaan. Alueen eteläosassa pohjaveden virtaus on hidasta (alhainen vedenjohtavuus) ja virtaus suuntautuu keskiosasta pohjavesialueen reunaa kohti. Myös alueen eteläreunalla kohoaa kallio pohjavesipinnan yläpuolelle tai sen tuntumaan, jolloin virtaus etelän suuntaan on katkaistu tai ainakin voimakkaasti estynyt. Suunnitelma-alueen pohjoispuolella sijaitsevan, täysin vastaavan ottamistoiminnan pohjavesivaikutusten seurannassa ei toiminnalla ole havaittu haitallisia muutoksia pohjaveteen. Pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelu havaintopisteissä on noudattanut luonnollista pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelua. Pohjaveden laadussa ei ole havaittu haitallisia muutoksia. Maa-ainesten oton vaikutukset olivat havaittavissa ainoastaan pohjavesilammikon välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa havaintopisteessä, jossa pohjaveden lämpötila on ollut hieman luonnontilaista korkeampi ja liuenneen hapen pitoisuus on pysynyt tasaisen korkeahkona. Ottamistoiminta ei pilaa pohjavettä eikä se uhkaa alueen vedenottamoita. Alueelta ei ole yhteyttä eri pohjavesialueella sijaitsevalle Palon vedenottamolle. Suunnitelma-alue sijaitsee suurelta osin pohjavesialueen reunalla, 8
HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN joka purkaa vettä ympäristöönsä. Vain alueen länsiosat sijaitsevat luoteesta kaakkoon virtaavalla alueella, jossa virtausnopeus on alhainen. Suunnitelma-alueelta ei ole yhteyttä tai yhteys on hyvin heikko suunnitelmaalueen eteläpuoliselle Linturahkan pohjavesialueen osalle. Lisäksi Rahkion vedenottamo sijaitsee alueesta etäällä noin 3,6 km:n etäisyydellä suunnitelma-alueen rajasta. Alueen lähiympäristön kaivot tullaan kartoittamaan ja niitä seurataan Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Aluehallintovirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa ja Loimaan kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 2.9.2010. Kuulutus on erikseen lähetetty tiedoksi asiakirjoista ilmeneville viranomaisille ja asianosaisille. MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET 1) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunut, että lupaa haetaan pohjaveden pinnan alapuoliseen maa-ainesten ottamiseen kahdelta erilliseltä kaivualueelta. Toiminnan tarkoituksena on ottaa alueelta hiekkaa ja soraa, yhdistää vanhoja ottoalueita ja maisemoida alue. Kaivualueiden yhteispinta-ala on 19,2 ha, kaivualueen ja sen ulkopuolella olevien maisemoitavien alueiden yhteispinta-ala on 24,8 ha ja suunnitelma-alueen pinta-ala on 32,72 ha. Suunnitelma-alueeseen sisältyvät varsinaisten kaivualueiden lisäksi tuotanto- ja varastointialue, maisemoitava alue sekä nykyiselleen jätettävä lintujen reviirien alue. Otettavan aineksen määrä on 1,95 milj. m 3, josta pohjoispuoleiselta kaivualueelta saatava massamäärä on noin 600 000 m 3 ja eteläiseltä noin 1 350 000 m 3. Ottamisaika on 10 vuotta. Suunnitellut kaivualueet ovat pääosin luonnontilaista metsämaata. Kaivualueiden läheisyydessä on useita vanhoja metsittyneitä sorakuoppia. Ottamisalueen pohjoispuolella Mellilänharjun pohjavesialueella on laaja soranottoalue, jossa kaivu on ulottunut pohjavedenpinnan alapuolelle. Myös ottamisalueen länsi- ja itäpuolilla Linturahkan pohjavesialueen reunoilla on ollut pohjavedenpinnan alapuolista kaivua. Ottamisalue sijaitsee Linturahkan tärkeällä pohjavesialueella (luokka I) pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Marttilan kunnan Rahkion vedenottamot ovat noin 3,6 kilometrin ja 4,4 kilometrin päässä ottamisalueesta kaakkoon. Välittömästi maa-ainesten ottamisalueen luoteispuolella pohjavesimuodostuma jatkuu Mellilänharjun pohjavesialueena, jolla on Loimaan kaupungin Palon pohjavedenottamo noin 1,8 kilometrin päässä ottamisalueesta luoteeseen. Pohjaveden päävirtaussuunta Linturahkan 9
pohjavesialueella on luoteesta kaakkoon ja Mellilänharjun pohjavesialueella kaakosta luoteeseen. Pohjavesimuodostumassa olevat kalliokynnykset ja hienoainespitoiset maakerrokset ohjaavat paikoin pohjaveden virtausta. Hakemuksen tarkoittaman pohjoisen kaivualueen länsipuolella on pohjavedenpinnan yläpuolelle ulottuva kalliokohouma, joka toimii vedenjakajana ja katkaisee paikoitellen yhteyden Linturahkan ja Mellilänharjun pohjavesialueiden välillä. Myös eteläisen kaivualueen kaakkoispuolella olevassa sorakuopassa on havaittu pohjavedenpinnan yläpuolelle ulottuva kalliokohouma. Eteläisen kaivualueen kaakkoispuolella tehdyissä kairauksissa ja maatutkaluotauksissa ei kuitenkaan ole havaittu yhtenäisiä kalliokynnyksiä, jotka katkaisisivat hydraulisen yhteyden pohjavesimuodostumassa kokonaan. Soranottoluvan hakijan tekemien selvitysten lisäksi Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (ent. Lounais-Suomen ympäristökeskus) on tehnyt Linturahkan pohjois- ja eteläosissa vedenhankintaan liittyviä tutkimuksia. Koko Linturahkan pohjavesialue on edelleen luokiteltu vedenhankinnan kannalta tärkeäksi pohjavesialueeksi. Vedenhankintaan liittyvät jatkotutkimukset on kuitenkin kohdistettu tällä hetkellä Linturahkan eteläosiin. Lausuntopyynnön kohteena olevan soranottohakemuksen mukaan suunniteltu kaivusyvyys pohjoisella kaivualueella on tasolla +80 m ja eteläisellä kaivualueella tasoilla +70 +75 m. Nykyinen maanpinta vaihtelee tasoilla +86 +98 m eikä kaivualueiden kohdalla ole olemassa olevia pohjavesilammikoita. Kaivualueiden välissä olevassa havaintoputkessa M2 pohjavedenpinnan taso on ollut toukokuussa 2009 tasolla +85,5 m. Maatutkaluotausten perusteella pohjavedenpinnan korkeus on ollut noin tasolla +84 m. Havaintotiedot suunnitelma-alueen läheisyydessä ovat myös olleet noin tasolla +85 m ja vedenpinta kaivettavissa vesialtaissa tulisi hakemuksen arvion perusteella olemaan noin tasolla +85 m. Alueella voimassa olevassa Varsinais-Suomen vahvistetussa harjuseutukaavassa vuodelta 1992 on ottamisaluetta koskevat, maa-ainesten otosta vaurioituneiden osien kunnostamista vaativan maa- ja metsätalousvaltaisen alueen (M/km 229) sekä maa- ja metsätalousalueen (M228) ja pohjavesialueen (pv 463) varaukset. Eteläpuolisen kaivualueen vieressä kulkee kulttuurihistoriallisesti arvokas tie (S 506) ja ohjeellinen ulkoilu- ja virkistysreittilinjaus. Pohjoispuolisen kaivualueen vieressä kulkee kantatie. Harjuseutukaavan taustaselvityksiin kuuluvassa Kosken Köyliön välisen harjualueen maisemaekologisessa perusselvityksessä vuodelta 1992 lausuntopyynnössä tarkoitettu pohjoispuolinen kaivualue ja pohjoisosa eteläpuolisesta kaivualueesta on määritelty maiseman palauttamistoimia vaativaksi alueeksi, jossa olisi mahdollisuus runsaaseenkin maa-ainesten ottoon yksityiskohtaisen suunnitelman mukaan pohjavesialueita koskevat rajoitukset huomioon ottaen. Noin puolet eteläpuolisesta kaivualueesta on määritelty maisemaekologialtaan merkittäväksi alueeksi, jossa maaainesten ottoa ei tulisi olla. Loimaan seudulla toteutettiin vuosina 1997 2001 harjuympäristön kunnostushanke, jonka tavoitteena oli vanhojen ennen maa-aineslakia syntynei- 10
den maa-ainesten ottoalueiden kunnostus ja maisemointi sekä niihin liittyvien luvanvaraisten maa-ainestenottoalueiden maisemoinnin yhteensovittaminen. Hankkeeseen liittyvässä maisemoinnin yleissuunnitelmassa lausuntopyynnön kohteena olevalle soranottoalueelle on suositeltu tehtäväksi lähinnä jyrkkien reunaluiskien loivennuksia ilman uusien lammikoiden kaivamista. Valtakunnallisessa pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektissa (POSKI) vuodelta 2002 Linturahkan ja Mellilänharjun pohjavesialueet on luokiteltu soranottoon soveltumattomaksi pohjavesi- ja maisemaarvojensa takia. POSKI-projektissa soranottoon soveltumattomiksi luokiteltiin muun muassa pohjavesialueet, joilla vesilain ja maa-aineslain kriteerien perusteella arvioitiin maa-ainesten oton olevan suuri riski pohjaveden puhtaudelle ja vaikeuttavan vedenhankintaa. Hakemuksen tarkoittamat sorakuopat on kartoitettu ja niiden kunnostustarve on arvioitu osana valtakunnallista SOKKA-hanketta, joka Varsinais- Suomessa toteutettiin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus) ja Varsinais-Suomen liiton yhteistyönä. Lounais-Suomen SOKKA-hankkeen tulokset valmistuivat keväällä 2010. Kartoitustulosten perusteella kiireellisemmän kunnostustarpeen omaavia kohteita on lausuntopyynnön kohteena olevien kaivualueiden läheisyydessä, mutta lausuntopyynnön kohteena olevat alueet ovat pääosin jo metsittyneet ja maisemointitarve liittyy lähinnä reunaluiskien loiventamiseen ja romujen poistoon. SOKKA-hankkeen tulosten mukaan kaivualueilla olevilla sorakuopilla ei ole todettu olevan enää merkittävää kunnostustarvetta lukuun ottamatta pienen täyttömailla täytetyn, mutta jo metsittyneen kuopan kunnostusta. Linturahkan pohjavesialueella nykyisten sorakuoppien kokonaispinta-ala on noin 16 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja noin 29 % pohjavesialueen muodostumisalueen pinta-alasta. Ympäristöministeriö on antanut ohjeita maa-aineslain sääntelystä ja järjestämisestä maa-ainesten ottamista, jälkihoitoa ja kestävää käyttöä koskevissa oppaissa, joista viimeisin päivitetty opas on julkaistu vuonna 2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö". Pohjaveden suojelua koskevat valtakunnalliset linjaukset perustuvat laajoihin 1980-luvulla alkaneisiin tutkimuksiin soranoton pohjavesivaikutuksista. Tutkimustulosten perusteella soranoton haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat, mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta, mutta vaikutukset kuitenkin on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Soranottoalueen sijoittaminen pohjavesialueelle edellyttää pääsääntöisesti, että pohjavedenpinnan yläpuolelle voidaan kaivun yhteydessä jättää riittävät, olosuhteista riippuen 3 6 metrin vahvuiset maakerrokset pohjaveden suojaksi. Vanhojen ottamisalueiden kunnostustarve kohdistuu pääsääntöisesti maisemakuvan siistimiseen, turvallisuuden parantamiseen sekä pohjaveden suojelutoimiin. Ympäristöministeriön ohjeiden mukaan pohjavesialueille syntyneet lammikot pyritään erityisen pohjavesiriskinsä takia ensisijaisesti täyttämään. Ellei täyttäminen ole mahdollista, voidaan selvittää tarkemmin lammikoiden ja pohjaveden pintaan ulottuvien kohtien syventämis- ja yh- 11
distämismahdollisuuksia, koska lammikon koolla, syvyydellä ja sijainnilla on todettu olevan vaikutusta lammikon veden laatuun. Valtakunnallisissa, pitkän aikavälin tutkimuksissa soranoton on todettu lisäävän pohjaveden likaantumisriskiä. Pohjaveden laadun turvaamisessa maan pintakerroksella on keskeinen merkitys, koska sade- tai sulamisveden koostumus muuttuu merkittävästi luonnontilaisessa maaperässä. Maan ylin osa eli maannoskerros sitoo haitallisia aineita ja maannoskerroksen alapuolella vajoveden koostumuksen vaihtelut vähenevät. Luonnontilaisen pintakerroksen ja kasvillisuuden poistaminen lisää pohjaveden likaantumisriskiä, ainepitoisuuksia ja pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluita sekä aiheuttaa maaperän eroosiota. Soran ottamisalueilla pohjaveden muodostuminen lisääntyy, koska veden pintavalunta alueelta pois vähenee. Pohjaveden pinnan kohoamisen seurauksena pohjavettä suojaavan yläpuolisen maakerroksen paksuus vähenee, mikä lisää pohjaveden likaantumisriskiä. Soran ottamisen haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat, mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta. Jos ottamisalueiden pinta-ala on yli 30 % pohjavesialueesta, voidaan tehtyjen tutkimusten perusteella arvioida niiden aiheuttavan potentiaalisen riskin pohjaveden laadulle. Pohjavettä suojaavan maakerroksen poistaminen kokonaan ja kaivun ulottaminen pohjaveden pinnan alapuolelle lisää pohjaveden likaantumisriskiä. Pohjavesilammikoiden on valtakunnallisissa tutkimuksissa todettu pitkällä aikavälillä vaikuttavan esimerkiksi lammikon ympäristön pohjaveden lämpötilaan, veteen liuenneen hapen määrään, happamuuteen sekä hiilidioksidi-, bikarbonaatti-, kalsium-, sulfaatti- ja piihappopitoisuuksiin. Lammen vaikutus pohjaveteen riippuu paikallisista olosuhteista, muun muassa lammen osuudesta muodostuman pohjavettä johtavasta osasta. Pohjaveden likaantumisherkkyys, bakteerien ja virusten kulkeutumisriski pohjaveteen, ilmaperäisen laskeuman vaikutukset, kaivutoimintaan liittyvien koneiden ja laitteiden pito pohjavesialueella sekä jälkikäyttöön liittyvät likaantumisriskit lisääntyvät merkittävästi, kun kaivu ulotetaan lähelle pohjaveden pintaa tai sen alapuolelle. Lisäksi lammikon kohdalla pohjavesialueen hyväksikäyttömahdollisuudet vedenhankinnassa häviävät. Lausuntopyynnön kohteena olevalla alueella kaivu on suunniteltu pääosin pohjaveden pinnan alapuolelle ulottuvaksi ja se koskisi pääosin luonnontilaisena säilynyttä harjun osaa ja vähäisemmässä määrin aiemmin soranottokäytössä ollutta aluetta, jolla riittävät maakerrokset suojaavat pohjavettä. Hakemuksessa vertailukohteena mainitun Mellilänharjun pohjavesialueella olevan pohjavedenpinnan alapuolisen soranoton pohjavesivaikutukset ovat tarkkailutulosten perusteella havaittavissa havaintopisteissä veden kohonneena lämpötilana ja liuenneen hapen korkeahkona pitoisuutena sekä lammikossa kaivun aikana havaittavana veden samentumisena. Tiedossa ei ole, että lammikkojen läheisyydessä olisi toistaiseksi tapahtunut öljyvahinkoja tai muita pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen. Lammikon pitkäaikaisvaikutuksista pohjaveteen ei ole vielä tietoa ja soranotto on edelleen käynnissä. 12
Edellisen perusteella Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on katsonut, että pohjavedensuojelun kannalta lupa maa-ainesten ottamiseen voitaisiin myöntää siten, että pohjaveden pinnan päälle jää noin neljän metrin suojakerros maa-ainesta. Kun otetaan huomioon alueen sijainti tärkeällä pohjavesialueella, pohjavesialueella jo toteutunut laaja-alainen soranotto, ottamisalueen nykyinen tila ja pohjavedenpinnan päällä olevat riittävät suojamaakerrokset sekä valtakunnallisiin pitkäaikaisiin tutkimuksiin perustuvat, tiedossa olevat pohjavedenpinnan alapuoliseen soranottoon liittyvät riskit pohjavedelle, perusteita kaivun ulottamiseen pohjaveden pinnan alapuolelle ei olisi. Lupaharkinnan yhteydessä tulisi huomioida pohjavedenpinnan yläpuolellakin tapahtuvassa ottamistoiminnassa ainakin seuraavaa: - Laaja-alainen ottamistoiminta toteutetaan vaiheittain siten, että pintamaakerrokset omaavaa metsämaata avataan ja kaivetut kohdat maisemoidaan osa-alueittain ottamisen etenemisen mukaan. - Maa- tai kallioperään tai pohjavesiin ei saa päästä ympäristölle haitallisia aineita. - Läjitysalueena käytetyn alueen maaperän tila ja kunnostustarve selvitetään. - Maisemoinnin yhteydessä alue siistitään ja sen epäsopiva käyttö estetään, jonka jälkeen alue muotoillaan ja luiskat loivennetaan. Tiivistyneet alueet, kuten toiminnassa käytetyt liikennöinti- ja varastoalueet möyhennetään ja pehmennetään pohjaveden muodostumisolosuhteiden ja kasvillisuuden kasvuolosuhteiden parantamiseksi. Soravaltaisella alueella karkea pohjasora peitetään noin 20 50 cm:n paksuisella hiekkakerroksella. Hiekkaisen maan pintaosaan sekoitetaan noin 10 20 cm:n vahvuinen kerros humusta, joka voi olla joko alueelta kuorittua pintamaata tai muualta tuotua tarkoitukseen tutkitusti soveltuvaa humusta (esim. maatunut turve). Aluskasvillisuudeksi kylvetään harjualueelle luonteenomaisia heinäkasvin siemeniä ja istutetaan varpukasveja. Puustoksi istutetaan sekametsää. - Pohjavedenpinnan korkeutta ja pohjaveden laatua tarkkaillaan säännöllisesti hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaan ja tulokset raportoidaan valvontaviranomaisille. 2) Loimaan kaupungin ympäristölautakunta on lausunut, että suunniteltu maa-ainesten ottohanke aiheuttaa toteutuessaan huomattavia vaikutuksia ympäristössä mm. pohjavesiriskien kannalta. Maa-ainesten otto pohjaveden pinnan alapuolelta siten, että alueelle muodostuu kaksi laajaa pohjavesiallasta, muuttaa pohjaveden käytännössä pintaveden kaltaiseksi. Pohjavesi altistuu pilaantumiselle ja sen laatu heikkenee. Tällaiseen pohjavesivarantojen heikentämiseen ei tulisi ryhtyä ennen kuin on varmasti tiedossa, ettei kyseisen alueen pohjavettä tulla jatkossa tarvitsemaan. Mellilän harjualuetta koskeva osayleiskaavatyö keskeytettiin kaupunginhallituksen päätöksellä 8.3.2010. Alueen käyttö tulisi tutkia tarkemmin riittävillä selvityksillä, jotka olisivat osa kaavaprosessia ja ottotoimintaa tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Ennen hankkeen eteenpäin viemistä Linturah- 13
kan alueelle tulee laatia soranoton yleissuunnitelma ja kunnostussuunnitelma. 3) Parravahan Vesi Oy (kiinteistötunnukset 480-420-6-34, 480-420-9-3, 480-420-6-33, 480-420-6-9 ja 482-401-2-82) on lausunut, että Parravahan Vesi Oy on Marttilan, Pöytyän ja Tarvasjoen kuntien omistama vedenhankintayhtiö. Suunniteltu maa-ainesten ottohanke aiheuttaa toteutuessaan huomattavia vaikutuksia ympäristössä mm. pohjavesiriskien kannalta. Maa-ainesten otto pohjaveden pinnan alapuolelta siten, että alueelle muodostuu kaksi laajaa pohjavesiallasta, muuttaa pohjaveden käytännössä pintaveden kaltaiseksi. Pohjavesi altistuu pilaantumiselle ja sen laatu heikkenee. Tällaiseen pohjavesivarantojen heikentämiseen ei tulisi ryhtyä ennen kuin on varmasti tiedossa, ettei kyseisen alueen pohjavettä tulla jatkossa tarvitsemaan. Alueen käyttö tulisi tutkia tarkemmin riittävillä selvityksillä, jotka olisivat osa kaavaprosessia ja ottotoimintaa tulisi tarkastella kokonaisvaltaisemmin. Ennen hankkeen eteenpäin viemistä Linturahkan alueelle tulee laatia soranoton yleissuunnitelma ja kunnostussuunnitelma. Pohjaveden muuttamiskieltoa koskevaa hakemusta käsiteltäessä on mainittujen kuntien vesihuollon tarpeet syytä ottaa huomioon. Marttilan, Pöytyän ja Tarvasjoen kuntien vedentoimittaja Parravahan Vesi Oy on erityisen huolissaan siitä, ettei vesihuollon toimitusvarmuus heikkenisi. 4) Loimaan kaupungin vesihuoltoliikelaitos on lausunut, että alueelle on laadittu Varsinais-Suomen seutukaavaliiton toimesta harjuseutukaava, joka on vahvistettu ympäristöministeriössä 18.10.1993 ja jossa ottamisaluetta koskevat mm. seuraavat seutukaavamerkinnät ja -määräykset: - M/km; maa- ja metsätalousvaltainen alue, jonka toteuttaminen edellyttää maa-ainesten otosta vaurioituneiden osien kunnostamista ja maisemointia Suunnittelumääräyksenä on mainittu, että alueen käytön ja maisemoinnin suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueen pääasiallinen käyttö maa- ja metsätalousalueena. Suosituksen mukaan alueen käyttö maa-ainesten ottoon ja kunnostamiseen maa- ja metsätalouteen tulee esittää samassa suunnitelmassa. Alueen kunnostuksessa tulisi pitää lähtökohtana lähialueen luonnonmukaisia maaperän muotoja. - pv; suojeltava pohjavesialue. Osa-aluerajaus osoittaa alueen, joka käsittää yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeän pohjavesialueen Suunnittelumääräyksenä on mainittu, että alueen käytön suunnittelussa on otettava huomion pohjaveden suojelu. Rakentamismääräyksenä on mainittu, että alueella rakentaminen on sallittu vain siten, että alueen pohjaveden tai pintaveden käyttömahdollisuuksia ja veden laatua tai riittävyyttä ei vaaranneta. Suojelumääräyksenä on mainittu, että ennen vallitsevia olosuhteita muuttavia toimenpiteitä on vesiensuojeluviranomaiselle varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen. 14
Suunnittelu- ja rakennusmääräyksenä on mainittu, että liikennealueet ja -väylät tulee suunnitella ja rakentaa sellaisiksi, että mahdollisuudet pohjavettä vaarantavaan onnettomuuteen vähenevät ja varustaa riskialttiissa kohdissa sellaisilla suojarakennelmilla, joilla mahdollisten onnettomuuksien pohjavesiriskit pystytään torjumaan. Suosituksessa on mainittu, että alueelle ei tulisi sijoittaa sellaisia laitoksia, rakennuksia, rakenteita tai toimintoja, jotka saattavat aiheuttaa pohjaveden likaantumista tai muuttumista. Alueella ei tulisi suorittaa sellaista maaainesten ottoa tai maaleikkausten tekoa, josta saattaa aiheutua haittaa pohjavesille. Pohjaveden pinnan yläpuolelle olisi jätettävä vähintään 3 metrin maakerros, ellei maankäyttömerkinnällä tai ohjeelliseen rajaukseen liittyvällä erityismääräyksellä ole osoitettu suurempaa suojakerrosvaatimusta. Huomattavaa on, että Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ratkaisussaan 15.2.2010 ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisasiassa todennut mm., että suunniteltu maa-ainesten ottohanke aiheuttaa kokonaisuutena arvioiden sen ominaisuudet, sijainti ja vaikutusten luonne huomioon ottaen toteutuessaan laajuudeltaan ja laadultaan huomattavia vaikutuksia ympäristössään mm. pohjavesiriskien kannalta. Loimaan kaupungin vesihuoltoliikelaitoksen mukaan hankkeessa tulee noudattaa Varsinais-Suomen seutukaavaliiton laatiman ympäristöministeriön vahvistaman Varsinais-Suomen harjuseutukaavan määräyksiä, ohjeita ja suosituksia. 15 HAKIJAN SELITYS Hakija on lausunut, että Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tehnyt Linturahkan pohjavesialuetta koskevan uuden pohjavesialuerajauksen syyskuussa 2010. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen muistutus perustuu vanhaan pohjaveden rajaukseen. Uudessa pohjaveden aluerajauksessa Haarukangas poistuu kokonaan pohjavesialueesta. Uusi pohjavesialuerajaus perustuu FT Joni Mäkisen tekemään sedimontologiseen tulkintaan sekä Rudus Oy:n ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yhteistyössä tekemiin maastokartoituksiin, maatutkaluotauksiin, pohjaveden pinnan vaaituksiin, porakonekairauksiin ja havaintoputkien asennuksiin sekä niistä saatuihin vedenpintamittauksiin. Mittauksissa saatua aineistoa (erityisesti maatutkausta koskevaa aineistoa) on lisäksi käsitelty laajasti erilaisilla geologisen tiedon käsittelyohjelmilla. Uuden pohjavesialueen rajausta koskevan tutkimuksen johdosta maaaineksen ottoalueella ei ole merkitystä nykyisen ja suunnitellun uuden ottamon vedenhankinnan kannalta, koska alue rajoittuu etelässä kalliotasanteeseen, joka nostaa pohjaveden pinnan noin kaksi metriä hakemuksessa mainitun maa-aineksen ottoalueen vedenpintaa korkeammalle. Kalliotasanne on usean sadan metrin pituinen myötäillen harjuydintä ja se toimii uuden pohjavesialueen rajauksessa vedenjakaja-alueena. Pohjavesi virtaa maa-aineksen ottoalueelta pohjoiseen nykyisen ottoalueen kautta kohti Palon ottamoa. Vähäinen osa pohjavedestä virtaa maa-aineksen ottoalueelta
lounaaseen suoalueelle. Näin ollen maa-aineksen ottoalue ei vaikuta vedenottamoiden laatuun. Parravahan Vesi Oy:n toimittamassa selvityksessä on maininta suunnitellun maa-ainesalueen mahdollisen veden hankinnan hyödyntämisen kartoittamisesta. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus on tutkinut kahden viime vuoden aikana pohjavesiselvityksiä Isokankaan alueelta. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen selvityksen mukaan Isokankaan alueelta on saatavissa hyvälaatuista pohjavettä. Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen uuden pohjavesirajauksen mukaan suunniteltu maa-aineksen ottoalue sijaitsee alueella, josta pohjavedet virtaavat pohjoiseen ja jota etelässä rajoittaa edellä mainittu kalliotasanne. Näin ollen alueen vedenhankintaa koskeva antiosuus on varsin pieni (vain noin muutama sata kuutiota). Edellä mainitun johdosta elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus on etsinyt uutta vedenottopaikkaa Parravahan Vesi Oy:lle Isokankaan alueelta. Kyseisessä paikassa on ollut tarkoitus alkaa koepumppaus syksyn 2010 aikana. Luvan myöntämiseen maa-aineksen otolle hakemuksessa määritellylle alueelle on huomattava merkitys Turun talousalueen betonituotannon kannalta. Alueelta toimitetaan 50 prosenttia kaikesta Turun talousalueella käytetystä betonikiviaineksesta. Lisäksi Turun talousalueen lähistöllä ei ole toista vastaavaa soranottoaluetta, vaan seuraavaksi lähin sijaitsee noin 20 30 km kauempana Turusta. Näin ollen kuljetuskustannukset nousevat ja siten nostavat merkittävästi betonin hintaa alueen rakennushankkeissa. Asiassa on otettava huomioon myös suhteellisuusperiaate. Alueen vedenhankintaa koskeva antoisuus on hyvin pieni, kun taas maa-aineksen ottamisella on merkittävä vaikutus Turun talousalueen rakennushankkeille. Hanke ei ole myöskään saanut vastustusta maa-aineksen ottopaikan naapureilta. Hakija on katsonut uuden pohjavesialuerajauksen, alueen soveltumattomuuden vedenhankintaan ja alueen hyödyntämistä koskevan intressin perusteella, että hakemus tulee hyväksyä suunnitelman mukaisena. 16 LAUSUNTO Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunut hakijoiden selityksen johdosta, että pohjavesialueiden rajausten tarkistukset tehdään perustellusta syystä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen laatuprosessin mukaisesti pohjavesi- ja vedenhankinta-asiantuntijoista koostuvassa pohjavesitiimissä. Rajausmuutosten arvioinnissa käytetään ympäristöhallinnon valtakunnallisia kartoitus- ja luokitusohjeita (Suomen ympäristökeskuksen ympäristöopas, 2009). Muutokset lähetetään puolivuosittain Suomen ympäristökeskuksen pohjavesitietorekisteriin ja vuoden 2010 lopulla muutetut rajaukset näkyvät ympäristö ja paikkatietopalvelussa (OI- VA) 17.5.2011. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on siirtänyt Linturahkan ja Mellilänharjun tärkeiden pohjavesialueiden (luokka I) välisen rajaviivan paikkaa etelämmäksi 1.9.2010 antamansa lausunnon jälkeen.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sisäisessä tiedon kulussa ei ole ollut puutteita, vaan arviointi pohjavesialueen rajauksen muutostarpeista ja muutosten valmistelu ovat edenneet normaalisti laatuprosessin mukaisessa järjestyksessä. Rajausmuutokset perustuvat viime vuosina tehtyihin, vedenhankintaan ja maa-ainesten ottamiseen liittyviin kairaus-, maatutka- ja maastohavaintoihin sekä käytettävissä oleviin pohjaveden korkeustietoihin, joiden perusteella tulkintaa on jatkettu vuoden 2010 loppupuolelle asti. Tarkemmat arvioinnit vedenjakajan paikasta ja rajan muutostarpeista on valmisteltu 1.9.2010 annetun lausunnon jälkeen. Kahden pohjavesialueen välinen raja on pyritty sijoittamaan vedenjakaja-alueelle, jossa pohjaveden päävirtaussuunta olisi vastakkaisiin suuntiin. Pohjaveden virtaussuuntien ja vedenjakajien paikkojen määrittäminen ovat pohjaveden havaintoputkien vähäisen määrän takia yleispiirteisiä arvioita. Varsinainen pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta akviferin veden laatuun tai muodostumiseen. Sekä Linturahkan että Mellilänharjun pohjavesialueet on edelleen luokiteltu tärkeiksi pohjavesialueiksi eikä yhtenäistä pohjavesimuodostumaa ole rajan siirron yhteydessä katkaistu. Pohjavesialueen rajauksen tarkistuksen yhteydessä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen pohjavesitiimi arvioi asiaa myös hakemuksen tarkoittaman maaainesalueen osalta, mutta perusteita pohjavesialueen ulkorajauksen muuttamiseen hakemuksen tarkoittaman maa-ainesalueen kohdalla tai maaainesalueen rajaamiseen pois pohjavesialueesta ei katsottu olevan. Ainoa rajauksesta poistettu pohjavesialueen osa oli pääharjusta eroava Haarukankaan sivuharju, jolla on runsaasti heikosti vettä johtavia hienorakeisia maakerroksia. Mellilänharjun ja Linturahkan pohjavesialueiden välisen rajan paikka on aiemmin määritelty mm. maa-ainesalueen luoteispuolella olevan pohjavedenpinnan yläpuolelle kohoavan avokallion perusteella. Kuitenkin jo aiempienkin tulkintojen, mm. vuonna 2000 tehdyn pohjaveden virtausmallinnuksen mukaan hydraulinen yhteys katkeaa vain osittain ja kallion vieressä pohjaveden virtausyhteys on olemassa Mellilänharjun suuntaan. Maaainesalueen kaakkoispuolella olevassa sorakuopassa on havaittu toinen pohjavedenpinnan yläpuolelle ulottuva kalliokohouma, mutta tämänkään kallion ei ole tähän mennessä tehdyissä tutkimuksissa havaittu katkaisevan hydraulista yhteyttä koko pohjavesimuodostuman leveydeltä. Lähelle pohjaveden pintaa nousevat kalliokohoumat ja hienoainespitoiset reunaosat ohjaavat pohjaveden virtausta useissa kohdin muodostumaa. Hakijoiden laajalla maa-ainesalueella pohjaveden gradientti on hyvin vettä johtavien sorakerrosten takia pieni ja olemassa olevien lampien vesipintahavaintojen lisäksi käytettävissä on ainoastaan yksi pohjavesiputki, joten paikallisten pohjaveden virtaussuuntien ja virtausmäärien arviointi sisältää epävarmuustekijöitä. Valtakunnallisessa pohjavesien ja kiviaineshuollon yhteensovittamisprojektissa (POSKI) vuodelta 2002 sekä Linturahkan että Mellilänharjun pohjavesialueet on luokiteltu soranottoon soveltumattomiksi pohjavesi- ja maisema-arvojensa takia. POSKI-projektissa soranottoon soveltumattomiksi 17
luokiteltiin muun muassa pohjavesialueet, joilla vesilain ja maa-aineslain kriteerien perusteella arvioitiin maa-ainesten oton olevan suuri riski pohjaveden puhtaudelle ja vaikeuttavan vedenhankintaa. Lounais-Suomen soranottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta kartoittaneessa SOKKA-projektissa Linturahkan pohjavesialueella (aiempi rajaus) sorakuoppien kokonaispinta-ala on noin 16 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja noin 29 % pohjavesialueen muodostumisalueen pintaalasta. Entisen rajauksen mukaisella Mellilänharjun pohjavesialueella sorakuoppien kokonaispinta-ala on vielä tätäkin suurempi, noin 24 % pohjavesialueen kokonaispinta-alasta ja 39 % pohjavesialueen muodostumisalueen pinta-alasta. Pohjavesialueiden välisen rajan siirtämisestä riippumatta sorakuopat aiheuttavat potentiaalisen riskin pohjaveden laadulle. Maa-ainesalueella harjun ytimen kohdalla pohjaveden pinnan alapuolinen, hyvin vettä johtava karkearakeinen maakerros on havaittavissa hakijoiden aiemmin kaivamissa sorakuopissa sekä kairaus- ja maatutkaluotausten tuloksissa. Hakemuksen tarkoittamalla maa-ainesalueella ei ole tehty vedenhankintaan liittyviä koepumppauksia, joten todellinen antoisuus ei ole tiedossa. Kuitenkin hakijoidenkin selityksessään mainitsemat antoisuudet (vain muutama sata kuutiota) olisivat suuruudeltaan sellaisia, ettei perusteita pohjavesiluokituksesta poistamiseen ympäristöhallinnon valtakunnallisten kartoitus ja luokitusohjeiden mukaan olisi. Vaikka tämän hetkiset Parravahan Vesi Oy:n vedenottosuunnitelmat kohdistuvat Linturahkan eteläosiin, käytettävissä olevien tietojen mukaan hakemuksen kohteena oleva osa pohjavesialueesta soveltuu edelleen vedenhankintaan ja se on luokiteltu tärkeäksi pohjavesialueeksi. Pohjavesialueen vesivarojen tulee olla yleensä käytettävissä myös mahdollisia pitkän aikavälin käyttötarpeita tai ennalta arvaamattomia tilanteita varten. Mikäli esimerkiksi veden laatu pitkällä aikavälillä jollakin vedenottamolla heikkenee, vedenottotutkimuksia voidaan joutua kohdistamaan toistaiseksi tutkimattomille harjun osille ja vedenottoa hajauttamaan yhä useampiin vedenottopaikkoihin. Mellilänharjun ja Linturahkan pohjavesialueiden veden laadulle riskin muodostavat soranottoalueet ja kaivetut lammikot kapeassa pääharjussa, Harmantinsuon ja Linturahkan turvetuotantoalueet sekä soiden ojitukset harjun reunoilla. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 1.9.2010 antamassaan lausunnossa katsonut, että lupa maa-ainesten ottamiseen voitaisiin myöntää pohjaveden pinnan yläpuoliseen maa-ainesten ottoon neljän metrin päähän pohjaveden pinnasta. Maa-ainesten ottamistoiminta ei estyisi alueella kokonaan. Varsinais-Suomessa suurimmat käytössä olevat sora- ja hiekkavarat sijaitsevat Salon ja Someron kolmannen Salpausselän muodostumassa sekä Oripään ja Loimaan yhtenäisellä harjujaksolla. Esimerkiksi Linturahkan ja Mellilänharjun kanssa samaan harjujaksoon kuuluvalla Oripäänkankaalla Rudus Oy:n maa-aineslupa-alueiden yhteispinta-ala on Rudus Oy:n 10.9.2010 tekemän selvityksen mukaan ollut 110,37 ha. 18
ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Viitaten 1.9.2010 antamaansa lausuntoon ja siinä lueteltuihin pohjaveden pinnan alapuolisen soranoton haitallisiin vaikutuksiin ja riskeihin Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen on todennut, että pohjavedenpinnan alapuolelle ulottuvan laaja-alaisen soranoton seurauksena pohjavesi tärkeällä pohjavesialueella voi olennaisesti huonontua ja käydä kelpaamattomaksi vedenhankintaan. 19 Luparatkaisu Aluehallintovirasto myöntää Rudus Oy:lle ja Suovanen Ay:lle luvan pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen maa-ainesten ottamiseksi Rahkiontien ottamisalueelta Mellilästä kiinteistöillä Mattila I RN:o 2:43, Mattila RN:o 2:44, Kettukangas RN:o 3:64, Soraharju RN:o 4:64 ja Hiekkala RN:o 4:74 hakemukseen liitetystä suunnitelmasta poiketen siten, kuin lupamääräyksistä ilmenee. Lupa on voimassa 31.12.2021 saakka. Vahingot Lupamääräykset Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä: 1) Maa-ainesten otto saa ulottua alimmillaan korkeudelle N 60 +89 m saakka. 2) Ottotoiminta on toteutettava vaiheittain siten, että pintamaakerrokset omaavaa metsämaata avataan ja kaivetut kohdat maisemoidaan osaalueittain ottamisen etenemisen mukaan suunnitelman mukaisesti. 3) Maa-ainesten otosta ja varastoinnista ei saa aiheutua tarpeetonta pohjaveden pilaantumisvaaraa tai pohjavedenkorkeuden haitallista alenemista. Luiskat on kaivettava kaltevuuteen 1:2 tai loivemmiksi siten, että alue sopii korkeussuhteiltaan ympäröivään maastoon. 4) Maa-ainesten otto on järjestettävä niin, että polttoaineiden, öljyjen tai muiden haitallisten aineiden joutuminen maaperään estyy. Ottoalueella ei saa säilyttää polttoaineita, öljyä eikä muita pohjavettä pilaavia aineita. Tällaisia aineita ei saa käyttää siten, että pohjaveden pilaantuminen on mahdollista. Ottoalueella ei saa säilyttää, huoltaa tai tankata työkoneita tai kuljetuskalustoa. Alueen pintamaat on mahdollisuuksien mukaan käytettävä jo otetun alueen viimeistelyyn ja muutoin sijoitettava alueen reunaosiin siten, ettei niistä aiheudu pohjaveden laadun huonontumista. 5) Luvan saajilla on oltava öljyvahingon varalta toimintasuunnitelma ja -valmius. Öljyvahingosta on välittömästi ilmoitettava Loimaan kaupungin öl-
jyvahinkojen torjuntatyön vastuuhenkilölle ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 6) Luvan saajien on valvottava, ettei ottoaluetta maa-ainesten oton aikana käytetä kaatopaikkana ja ettei alueelle muutenkaan joudu pohjaveden laadulle haitallisia aineita. Ottoalueelle johtavat ajoväylät on tarvittaessa varustettava lukittavilla puomeilla. 7) Luvan saajien on tarkkailtava maa-ainesten oton vaikutusta pohjaveden korkeuteen ja laatuun sekä hankkeen vaikutusalueella olevien talousvesikaivojen vedenpinnan korkeuteen ja laatuun Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen maa-ainesten oton aloittamista. Tarkkailu on aloitettava ennen maa-ainesten oton aloittamista. Tarkkailun tulokset on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkkailusuunnitelmassa mainittavalla tavalla. 8) Luvan saajat ovat vastuussa maa-ainesten ottamisesta mahdollisesti aiheutuvasta vesilain mukaan korvattavasta vahingosta ja haitasta. Mikäli lupamääräyksessä 7) tarkoitetussa tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että tässä päätöksessä tarkoitetusta maa-ainesten ottamisesta aiheutuu pohjaveden määrän olennaista vähenemistä tai laadun heikkenemistä, on luvan saajan viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin sanottujen haittojen poistamiseksi ja ilmoitettava asiasta Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Maa-ainesten otto on tällöin välittömästi keskeytettävä. Mikäli maa-ainesten ottamisesta on seurauksena, että veden saanti joltakin alueelta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, luvan saaja voidaan, jos asianomainen sitä vaatii, velvoittaa rahalla korvaamisen sijasta ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, kuin alueen omistajan tai vettä muun erityisen oikeuden nojalla ottavan oikeuden turvaamiseksi vesilain 11 luvun 12 :ssä säädetään. 9) Maisemointityöt on saatettava loppuun viimeistään kahden vuoden kuluttua maa-ainesten oton lopettamisen jälkeen. 10) Tämän päätöksen mukaisesta maa-aineksen ottamisen aloittamisesta on kirjallisesti hyvissä ajoin etukäteen ilmoitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Loimaan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ottamisen päättymisestä on 60 päivän kuluessa ilmoitettava edellä mainituille viranomaisille sekä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. 11) Maa-aineksen ottaminen on aloitettava neljän vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on saanut lainvoiman uhalla, että lupa muutoin raukeaa. 20