Ympäristölautakunta 20.08.2015 Sivu 1 / 1 3053/11.01.01/2015 67 Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2014 Valmistelijat / lisätiedot: Katja Ohtonen, puh. 043 826 5216 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Ympäristönsuojelupäällikkö Tarja Söderman Lautakunta merkitsee tiedokseen selostuksen pääkaupunkiseudun ilmanlaadusta vuonna 2014. Päätös Selostus Ympäristölautakunta: Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti. Tiivistelmä ilman laadusta vuonna 2014 Vuonna 2014 ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla oli suurimman osan ajasta hyvä tai tyydyttävä. Kuitenkin ajoittain ilmanlaatua heikensivät paikalliset ilmansaasteet eli autojen pakokaasut, katupöly, puunpolton savut ja laivojen pakokaasut. Vuositasolla ongelmallisimpia alueita ovat etenkin huonosti tuulettuvat, vilkasliikenteiset katukuilut ja paikoin pientaloalueet, joilla poltetaan runsaasti puuta. Kevään 2014 katupölykausi oli edellisvuotta vaimeampi. Katujen puhdistus pääsi käyntiin jo aikaisin keväällä. Laajempi katujen pölyäminen lakkasi jo maaliskuun aikana. Muualta kaukokulkeutuneet saasteet eivät aiheuttaneet korkeita pitoisuushuippuja vuoden kuluessa. Taustaa HSY:n Seutu ja ympäristötieto -yksikkö seuraa ja arvioi pääkaupunkiseudun ilmanlaatua erilaisilla mittauksilla, mallintamalla sekä bioindikaattoriseurantojen avulla. Jatkuvia mittauksia tekeviä mittausasemia vuonna 2014 pääkaupunkiseudulla oli 11 kohteessa. Niistä seitsemän sijainti on pysyvä ja neljän paikka harkitaan vuosittain, eli ne ovat niin kutsuttuja siirrettäviä mittausasemia. Mittauksin selvitettiin liikenteen, energiantuotannon, satamatoimintojen ja pienpolton vaikutuksia sekä asuin- että taustaalueiden ilmanlaatua. Mittausasemien paikat valitaan siten, että tuloksia voidaan soveltaa myös muilla vastaavan tyyppisillä alueilla. Asemilla mitattiin kaupunki-ilman tärkeimpien ilmansaasteiden eli hiukkasten (hengitettävät hiukkaset ja pienhiukkaset), typenoksidien, otsonin,
Ympäristölautakunta 20.08.2015 Sivu 2 / 2 rikkidioksidin, hiilimonoksidin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, metallien, PAH-yhdisteiden ja mustan hiilen pitoisuuksia. Espoossa on kaksi pysyvää mittausasemaa: Luukin tausta-asema ja Leppävaaran vilkasliikenteisen kaupunkiympäristön ilmanlaatua mittaava asema. Espoon siirrettävä mittausasema oli vuoden 2014 Kehä II:n itäpientareella Kokinkylänsillan eteläpuolella. Muut siirrettävät mittausasemat vuonna 2014 olivat Helsingissä Hämeentiellä ja Länsisatamassa sekä Vantaalla Ruskeasannan pientaloalueella. Suuntaa-antavalla passiivikeräinmenetelmällä täydennettiin mittausasemien typpidioksidipitoisuuksien mittauksia 38 mittauspisteessä. Espoossa passiivikeräinmäärityksiä tehtiin Hiidenkallion tunnelin päissä Kehä II:n läheisyydessä. Yksi passiivikeräin oli Augustinsillalla, kaksi Stenssinharjunsillalla ja yksi Karapellontie 11:ssä sijaitsevan koulun läheisyydessä. Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia verrataan raja-, ohje-, kynnys- ja tavoitearvoihin. Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät terveysperusteiset ilman epäpuhtauksien pitoisuudet. Jos raja-arvo ylittyy, viranomaiset käynnistävät toimia pitoisuuksien alentamiseksi. Ohjearvot määrittelevät ilmansuojelutyölle ja ilmanlaadulle asetetut kansalliset tavoitteet, ja ne on tarkoitettu ensisijassa ohjeiksi suunnittelijoille ja viranomaisille. Kynnysarvot määrittelevät tason, jonka ylittyessä on tiedotettava tai varoitettava kohonneista ilmansaasteiden pitoisuuksista. Tavoitearvoilla tarkoitetaan pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava annetussa määräajassa tai pitkän ajan kuluessa. Pääkaupunkiseutu on ilmanlaadultaan puhtaimpia metropolialueita Euroopassa. Suomessa ilmansaasteiden pitoisuudet ovat yleensä kohtalaisen alhaisia, eivätkä ne aiheuta useimmille merkittäviä terveyshaittoja. Yksilöiden herkkyys ilmansaasteille kuitenkin vaihtelee. Herkkiä väestöryhmiä ovat kaikenikäiset astmaatikot, ikääntyneet sepelvaltimotautia ja keuhkoahtaumatautia sairastavat sekä lapset. Ilmansaasteet vaikuttavat ihmisten terveyden lisäksi luontoon vaurioittamalla kasveja ja aiheuttamalla vesistöjen happamoitumista ja rehevöitymistä. Vuosi 2014 oli hieman keskimääräistä lämpimämpi ja sateettomampi. Erityisesti helmi-huhtikuu, heinä-syyskuu sekä marras-joulukuu olivat vertailujaksoa 1981-2010 lämpimämpiä. Sademäärät vaihtelivat kuukausittain suuresti. Talvi oli vähäluminen ja kevät tuli aikaisin. Touko- ja kesäkuu olivat tavanomaista sateisimpia. Heinäkuu oli hyvin lämmin ja vähäsateinen. Syksy oli vähäsateinen, mutta lämpötilan suhteen melko normaali. Joulukuu oli sateinen. Yleisin tuulensuunta oli lounas. Voimakkaita inversioita esiintyi vähän, ja ne jäivät kestoltaan lyhytaikaisiksi. Inversioiden vaikutuksesta ei syntynyt merkittäviä ilmansaaste-episodeja.
Ympäristölautakunta 20.08.2015 Sivu 3 / 3 Hengitettävät hiukkaset (PM 10 ) Hengitettävien hiukkasten pääasiallinen lähde on katupöly. Hengitettävien hiukkastenvuorokausiraja-arvo ylittyy, jos vuorokausikeskiarvo ylittää 50 µg/m 3 kalenterivuoden aikana yli 35 kertaa. Vuorokausiraja-arvo ei ylittynyt millään mittausasemalla vuoden 2014 aikana. Leppävaarassa ylityspäiviä oli 13 kpl (17 kpl vuonna 2013) ja Kehä II:lla 10 kpl. Leppävaarassa ylityspäivistä 2 osui kesä-syyskuun väliseen jaksoon ja 11 kevätpölykaudelle (maalis-touko). Kehä II:lla kaikki ylityspäivät ajoittuivat kevätpölykaudelle. Luukissa ei mitata hengitettäviä hiukkasia. Pitoisuudet alittivat kaikilla mittausasemilla selvästi vuosiraja-arvon (40 µg/m 3 ), vaikkakin pitoisuudet olivat jälleen hieman edellisvuotta korkeampia. WHO:n vuosiohjearvo (20 µg/m 3 ) ylittyi Mannerheimintiellä, Leppävaarassa ja siirrettävällä mittausasemalla Hämeentiellä. Vuosikeskiarvo Leppävaarassa oli 21 µg/m 3 (20 µg/m 3 vuonna 2013 ja 17 µg/m 3 vuonna 2012) ja Kehä II:n varrella 15 µg/m 3. Vuorokausipitoisuuksille annettu ohjearvo (70 µg/m 3, johon verrataan kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo) ylittyi maaliskuussa Leppävaarassa (89 µg/m 3 ), Kehä II:n varrella (87 µg/m 3 ) ja Tikkurilassa (82 µg/m 3 ) sekä kesäkuussa Mannerheimintiellä (72 µg/m 3 ). Pienhiukkaset (PM 2,5 ) Pienhiukkasia syntyy pääasiassa liikenteen ja puunpolton päästöistä. Lisäksi niitä kulkeutuu pääkaupunkiseudulle maan rajojen ulkopuolelta. Kaukokulkeumat aiheuttavat keskimäärin yli puolet pienhiukkasten pitoisuudesta jopa seudun vilkasliikenteisimmillä alueilla. Vuonna 2014 pienhiukkasten vuosikeskiarvot olivat korkeammat kuin edellisenä vuonna, mutta selvästi vuosiraja-arvon 25 µg/m 3 alapuolella. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m 3 ) ylittyi siirrettävillä mittausasemilla Hämeentien vilkasliikenteisessä katukuilussa (10,7 µg/m 3 ) ja Vantaan Ruskeasannan pientaloalueella (10,8 µg/m 3 ). Leppävaarassa vuosikeskiarvo oli 7,8 µg/m 3, Kehä II:lla 7,1 µg/m 3 ja Luukissa 6,8 µg/m 3. Keskeinen syy melko mataliin pitoisuuksiin oli pienhiukkasten vähäinen kaukokulkeutuminen seudulle. WHO:n vuorokauden ohjearvotaso (25 µg/m 3 ) ylittyi sekä Leppävaarassa että Kehä II:lla kummassakin 2 kertaa. Luukissa ylityspäiviä ei tullut. Vuonna 2013 ylityspäiviä ei ollut Leppävaarassa eikä Luukissa. Pienhiukkasten korkein tuntipitoisuus 98 µg/m 3 mitattiin Ruskeasannan mittausasemalla 27.3. illalla. Se johtui todennäköisesti pienpoltosta ja lievästä inversiotilanteesta. Vertailun vuoksi suurimmat tuntiarvot Espoon mittausasemilta: Leppävaara 76 µg/m 3, Kehä II 59 µg/m 3 ja Luukki 71 µg/m 3. Typen oksidit Typen oksidien suurimmat päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat energiantuotanto ja liikenne, ja liikenteestä erityisesti raskas liikenne.
Ympäristölautakunta 20.08.2015 Sivu 4 / 4 Typpidioksidin vuosiraja-arvo (40 µg/m 3 ) ylittyi Hämeentien katukuilussa, jossa vuosipitoisuus oli 45 µg/m 3. Muilla mittausasemilla vuosikeskiarvot pysyivät raja-arvon alapuolella. Raja-arvon ylittymistä Helsingissä eräillä vilkasliikenteisillä katuosuuksilla ja suurten väylien varsilla selvitettiin myös passiivikeräimin, joilla havaittiin vuosiraja-arvon ylityksiä yhteensä kuudessa passiivikeräinpaikassa. Pitoisuudet vaihtelivat välillä 41-51 µg/m 3. Helsinki on saanut EU-komissiolta jatkoaikaa raja-arvon saavuttamiseksi, mutta jatkoaika päättyi 2014, eikä raja-arvo saisi enää vuonna 2015 ylittyä. Espoossa vuosiraja-arvoa ei ylitetty: Leppävaarassa vuosikeskiarvo oli 25 µg/m 3 (27 µg/m 3 vuonna 2012), Kehä II:lla 25 µg/m 3 ja Luukissa 6 µg/m 3 (5 µg/m 3 ). Vuoden aikana ei ollut merkittäviä typpidioksidiepisoditilanteita. Typpidioksidin tuntiohjearvo 150 µg/m 3 ei ylittynyt millään mittausasemalla. Myöskään typpidioksidin raja-arvotaso 200 µg/m 3 ei ylittynyt missään. Raja-arvotaso 200 µg/m 3 saisi ylittyä korkeintaan 18 tunnin ajan vuodessa. Typpidioksidipitoisuudelle annettu vuorokausiohjearvo (70 µg/m 3, kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo) ylittyi vuonna 2014 Hämeentiellä seitsemänä kuukautena (tammi, huhti-heinä, syys ja joulu) Lisäksi ohjearvo ylittyi Mannerheimintiellä (73 µg/m 3 ) ja Kehä II:n laidalla (88 µg/m 3 ) tammikuussa. Liikenteen päästöjen leviämistä ja laimenemista selvitettiin passiivikeräimin Kehä II:n läheisyydessä Hiidenkalliontunnelin pohjoispuolella sekä Karapellontie 11:ssa sijaitsevan koulun läheisyydessä. Korkein vuosikeskiarvopitoisuus (23 µg/m 3 ) mitattiin keräimellä, joka roikkui Augustinsillan alareunan korkeudella ajoratojen keskikohdalla. Muut mitatut pitoisuudet olivat alhaisia (13-15 µg/m 3 ). Liikennemäärä Kehä II:lla oli noin 13 400 ajoneuvoa/vrk. Muut ilman epäpuhtaudet Bentso(a)pyreeni on PAH-yhdiste, jonka kohonneita pitoisuuksia esiintyy pientaloalueilla, joilla on paljon talokohtaista puulämmitystä. Bentso(a)pyreenin tavoitearvo voi ylittyä puunpolton päästöjen vuoksi pääkaupunkiseudun pientaloalueilla. Näin tapahtui vuonna 2008 Vantaan Itä-Hakkilassa ja vuonna 2011 Päiväkummussa. Helsingin Vartiokylässä bentso(a)pyreenin pitoisus on ollut selvästi alle tavoitearvon. Vuonna 2014 bentso(a)pyreenin pitoisuuksia mitattiin Vartiokylän lisäksi Kalliossa ja pientaloalueella Vantaan Ruskeasannalla. Bentso(a)pyreeniin pitoisuuden vuosikeskiarvo oli Kalliossa 0,3 ng/m 3, Vartiokylässä 0,6 ng/m 3 ja Ruskeasannalla 1,0 ng/m 3. Pitoisuudet Ruskeasannalla olivat siis tavoitearvon tasolla. Rikkidioksidin, hiilimonoksidin ja bentseenin pitoisuudet olivat alhaisia, eivätkä pitoisuudet ylittäneet normeja.
Ympäristölautakunta 20.08.2015 Sivu 5 / 5 Raskasmetallien pitoisuuksia mitattiin Kallion mittausasemalla sekä vuoden 2014 aikana toimintansa aloittaneen jätevoimalan vaikutusalueella. Pitoisuudet olivat matalia ja reilusti raja- ja tavoitearvojen alapuolella. Pitoisuuksien vuodenaikaisvaihtelu Kalliossa ja jätevoimalan vaikutusalueella oli hyvin samankaltainen, eikä jätevoimalan käynnistyminen tai toiminta näkynyt pitoisuustasoissa. Kaukokulkeutuneen otsonin pitoisuudet olivat edellisvuotta hieman matalampia, mutta ylittivät terveysperusteisen pitkän ajan tavoitteen ja olivat kasvillisuusvaikutusten osalta pitkä ajan tavoitteen tasolla. Päästöt Merkittävimmät ilman epäpuhtauksien päästölähteet pääkaupunkisedulla ovat autoliikenne, energiantuotanto ja tulisijojen käyttö. Pitkällä aikavälillä pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt ovat laskeneet merkittävästi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentyminen on ollut lievempää. Energiantuotannon epäpuhtauksien päästöt vaihtelevat vuosittain melko voimakkaasti. Muutokset johtuvat mm. käytetyistä polttoaineista, sääolosuhteista ja sitä kautta lämmitystarpeesta sekä vesivoiman saatavuudesta. Merkittäviä tekijöitä ovat myös yhteispohjoismainen sähköntuotantorakenne ja päästöoikeuksien hinta. Vuonna 2014 energiantuotanto pääkaupunkiseudulla väheni 6 % edelliseen vuoteen verrattuna ja 14 % edellisen kymmenen vuoden keskiarvoon verrattuna. Maakaasun ja kivihiilen osuus energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista oli kummallakin vähän alle puolet, öljyn vain prosentin luokkaa ja sekajätteen 4 %. Vuoteen 2013 verrattuna maakaasun kulutus väheni 13 % ja kivihiilen kulutus 6 %. Öljyn kulutus kasvoi hieman. Vuonna 2014 käyttöön otetun jätevoimalan myötä sekajäte nousi merkittäväksi polttoaineeksi. Vuonna 2014 rikkidioksidin päästöt vähenivät 14 %. Hiukkas- ja typenoksidipäästöt pysyivät likimain edellisen vuoden tasolla. Hieman yli puolet typenoksidipäästöistä tuli energiantuotannosta ja 29 % autoliikenteestä. Hiukkaspäästöistä autoliikenne tuotti noin 33 %, energiantuotanto 29 % ja tulisijojen käyttö 26 %. Rikkidioksidipäästöistä 92 % vapautui energiantuotannosta. Fortum Power and Heat Oy:n energiantuotanto Espoossa laski 8 % edellisestä vuodesta. Rikkidioksidipäästöt vähenivät 11 %, typenoksidipäästöt 3 % ja hiukkaspäästöt 23 % edelliseen vuoteen verrattuna. Päästöt kuitenkin kasvoivat verrattaessa edellisen 10 vuoden keskiarvoon. Liikenteen päästöt on laskettu uusitulla LIPASTO-laskentajärjestelmällä vuodesta 2012 alkaen. Esimerkiksi liikenteen aiheuttamat hiukkaspäästöt Espoossa olivat 35 t/a (40 t vuonna 2013) ja NO x -päästöt 1033 t/a (1134 t). Kasvihuonekaasupäästöt eivät vaikuta hengitysilman laatuun. Kasvihuonekaasupäästöistä HSY laatii vuosittain erillisen raportin.
Ympäristölautakunta 20.08.2015 Sivu 6 / 6 Julkaisu "Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2014" ja sen liite Ilmanlaatudata 2014 ovat ilmestyneet HSY:n julkaisusarjassa numerolla 6/2015. Ilmanlaatudata 2014 -liitteestä löytyy mm. pääraporttia täydentäviä kuvia ja taulukoita, kuvaukset mittausasemista ja mittausverkon toiminnasta sekä passiivikeräintulokset ja -paikkakuvaukset. Ilmanlaatu pääkaupunkisedulla vuonna 2014 -julkaisu on saatavilla ympäristölautakunnan kokouksessa. Julkaisu liitteineen löytyy HSY:n internetsivuilta polulta www.hsy.fi > Asiantuntijalle >Julkaisut. https://www.hsy.fi/sites/esitteet/esitteetkatalogi/julkaisusarja/6_2015_ilma nlaatu_paakaupunkiseudulla_vuonna_2014.pdf https://www.hsy.fi/sites/esitteet/esitteetkatalogi/julkaisusarja/6_2015_ilma nlaatu-liite.pdf Tiedoksi
Ympäristölautakunta 20.08.2015 Sivu 7 / 7