PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMANLAADUN SEURANTASUUNNITELMA VUOSILLE

Transkriptio

1 LIITE 1 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMANLAADUN SEURANTASUUNNITELMA VUOSILLE Johdanto Ilmanlaatu on pääkaupunkiseudulla melko hyvä, ja Helsinki ympäristökuntineen onkin puhtaimpia metropolialueita Euroopassa. Ilmanlaadun mittauksissa on kuitenkin todettu typpidioksidin vuosiraja-arvon ylityksiä Helsingin keskustan vilkkaasti liikennöidyillä alueilla, erityisesti katukuiluissa. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksille annettujen raja-arvojen ylityksiä ei enää vuoden 2006 jälkeen ole mitattu katuverkossa, sen sijaan vuonna 2012 raja-arvo ylittyi Kehä I:n varrella. Hengitettävien hiukkasten ja typpidioksidin vuorokausipitoisuuksia koskevat kansalliset ohjearvot ylittyvät paitsi Helsingin keskustassa paikoin myös Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla. Toisaalta viime vuosina sekä päästöt että pitoisuudet ovat pysyneet lähes ennallaan. Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittausverkko on arvioitu ja uudistettu viiden vuoden välein. Edellinen uudistus tehtiin vuoden 2009 alussa. Vuonna 2009 perustettiin uusi mittausasema Vartiokylään seuraamaan puun pienpolton vaikutuksia ilmanlaatuun. Lisäksi otettiin käyttöön uusi siirrettävä mittausasema seuraamaan laivaliikenteen ja satamatoimintojen vaikutuksia. Muita merkittäviä muutoksia olivat pienhiukkasten pitoisuusmittausten lisääminen ja kokonaisleijuman mittausten lopettaminen. Pääkaupunkiseudun energialaitokset ovat osallistuneet HSY:n ilmanlaadun seurantaan laitosten ympäristöluvissa määriteltyjen velvoitteiden mukaisesti jo vuodesta 1989 alkaen. Seurantajaksolla Finavia ja Helsingin Satama liittyvät yhteistarkkailuun. HSY on huolehtinut erilisiin sopimuksiin pohjautuen myös Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaadun seurannasta sekä ilmanlaadun mittauksista Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Kumpaakin varten on käytössä kaksi ilmanlaadun mittausasemaa. Valtioneuvoston ilmanlaatua koskevissa asetuksissa edellytetään, että tarkkailun tarve tarkistetaan viiden vuoden välein. 2 Lainsäädäntö 2.1 Lainsäädännössä tapahtuneet muutokset Ilmanlaatua koskevan lainsäädännön tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ulkoilman epäpuhtauksien terveydelle ja ympäristölle haitallisia vaikutuksia. Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on mahdollisuuksiensa mukaan turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan. Ilmanlaadun turvaamiseksi on määritelty raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvot sekä kriittiset tasot. Pienhiukkasille on annettu myös altistumisen pitoisuuskatto ja altistumisen vähennystavoite. Tämän ohjelman pohjana ovat mm. seuraavat ympäristönsuojelulain (13/2011) 25 :n velvoitteet: a) kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta, b) seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarpeellisessa laajuudessa. Vuoden 2011 tammikuussa tulivat voimaan laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta (13/2011) sekä uusi Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (38/2011). Asetuksella pantiin täytäntöön EU:n vuonna 2008 voimaan tulleen uuden ilmanlaatua ja sen parantamista koskevan direktiivin 2008/50/EY säännöksiä. Uudessa asetuksessa aiemmat terveysperusteiset ilmanlaadun raja-arvot, otsonin tavoitearvot sekä tiedotus- ja varoituskynnykset pysyivät ennallaan. Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi annetut rikkidioksidin ja typenoksidien raja-arvot muuttuivat kriittisiksi tasoiksi, mutta säilyivät numeroarvoiltaan entisinä. Myös kasvillisuusvaikutusten perusteella annetut otsonin tavoitearvot säilyivät ennallaan. Merkittävimmät uudistukset asetuksessa olivat pienhiukkasten sisällyttäminen säätelyn piiriin sekä eräiden raja-arvojen ylityksiä koskevien poikkeusten salliminen. Uudessa ilmanlaatuasetuksessa pienhiukkasille (PM 2,5 ) annettiin vuosiraja-arvo, kansallinen altistumisen pitoisuuskatto ja kansallinen altistumisen

2 vähennystavoite. Kansallinen altistumisen vähennystavoite riippuu nk. kansallisen altistumisindikaattorin arvosta. Aiemmat hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylittymistä koskevat lievennykset niille maille, joissa rajaarvojen ylitykset aiheutuvat katujen talvihiekoituksesta, säilyivät ja ne laajennettiin koskemaan myös suolausta. Euroopan komissio on laatinut ohjeet siitä, miten hiekoituksen ja suolauksen vaikutus raja-arvon ylityksiin otetaan huomioon. Hiekoituksen ja suolauksen vaikutukset raja-arvon ylittymiseen on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, ja hiukkaspitoisuuksia on pyrittävä alentamaan kaikin keinoin myös tähän lievennykseen vedottaessa. Arseenia, kadmiumia, nikkeliä, elohopeaa sekä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä koskevaa direktiiviä (2004/107/EY) ei sisällytetty uuteen direktiiviin, vaan se jäi voimaan muuttumattomana. Tämän direktiivin säädökset on Suomessa pantu toimeen valtioneuvoston asetuksella (164/2007) helmikuussa Ilmanlaatudirektiiveissä ilmanlaadun arvioinnin tavoitteiksi on määritelty raja-arvojen valvonta, altistumisen arviointi, väestölle tiedottaminen sekä ilmanlaadun hallinnan tukeminen. Lisäksi tavoitteena on arvioida epäpuhtauksien pitoisuuksia yhtenäisin menetelmin ja perustein, tuottaa riittävästi tietoa epäpuhtauksien pitoisuuksista ilmassa sekä huolehtia siitä, että tiedot ovat kaikkien saatavilla. Velvoite arvioida ilmanlaatua koskee koko seuranta-aluetta, eikä ainoastaan niitä alueita, joilla raja-arvojen ylittyminen on todennäköistä. Arviointiin voidaan käyttää mittausten ohella tai matalilla pitoisuustasoilla mittausten sijasta myös muita menetelmiä kuten mallintamista. Valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta (38/2011) sekä valtioneuvoston arseenia, kadmiumia, nikkeliä ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä koskevassa asetuksessa (164/2007) on määritelty eri epäpuhtauksien seuranta-alueet. Seuranta-alueille on määritelty seurannan minimivelvoite eli mittausasemien vähimmäismäärä sekä mittausten laatutaso. Nämä minimivelvoitteet riippuvat mm. alueen asukasmäärästä ja pitoisuustasosta. Suomessa on edelleen voimassa valtioneuvoston päätös ilmanlaatua koskevista kansallisista ohjearvoista sekä rikkilaskeuman tavoitearvosta (480/1996). Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskuntaa koskeva laki kumottiin vuonna Sen korvasi laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta. Tämän lain nojalla muodostettiin uusi Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymä. HSY:n perussopimuksen mukaan HSY huolehtii jäsenkuntiensa ilmansuojelun seuranta-, tutkimus-, suunnittelu-, koulutus- ja valistustehtävistä. Ympäristönsuojelulain muuttamista koskevassa laissa (13/2011) on maininta, että pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun seurannasta huolehtivat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa yhdessä. EU:n komissio antoi joulukuussa täytäntöönpanopäätöksen(2011/850/eu), joka koskee tietojenvaihtojärjestelmää ja ilmanlaatua koskevien tietojen raportointia. Päätöstä sovelletaan vuoden 2014 alkaen. Tämä päätös merkitsee huomattavaa lisäystä tietoihin, jotka mittausverkkojen on toimitettava EU:lle. Samalla kumottiin alkaen päätös 2004/224/EY, joka koskee tietojen toimittamista raja-arvoihin liittyvistä suunnitelmista ja ohjelmista, sekä päätös 2004/461/EY, joka koskee ilmanlaadun arviointia koskevien tietojen ilmoittamiseen käytettävää lomaketta. 2.2 Ilmanlaadun raja-, kynnys- ja tavoitearvot sekä ohjearvot Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on esitetty taulukossa 1. Kynnysarvot määrittelevät tason, jonka ylittyessä on tiedotettava tai varoitettava ilmansaasteiden pitoisuuksien kohoamisesta (taulukko 2). Tavoitearvoilla taas tarkoitetaan pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava annetussa määräajassa. Pitkän ajan tavoite ilmaisee tason, jonka alapuolelle pyritään pitkän ajan kuluessa (taulukot 3a ja 3 b). Kriittisellä tasolla tarkoitetaan sellaista ilmansaasteen pitoisuutta, jota suuremmat pitoisuudet voivat aiheuttaa suoria haitallisia vaikutuksia kasvillisuudessa ja ekosysteemeissä (taulukko 4). 2

3 Pienhiukkasille on ilmanlaatuasetuksessa määritelty kansallinen altistumisen pitoisuuskatto (20 µg/m alkaen) sekä altistumisen vähennystavoite. Altistumisen pitoisuuskaton toteutumisen seurannassa sekä altistumisen vähennystavoitteen laskennassa käytetään nk. altistumisindikaattoria. Se lasketaan pääkaupunkiseudun Kallion mittausaseman mittaustulosten kolmen kalenterivuoden liukuvana keskiarvona. Esim. koko Suomea koskeva vuoden 2010 keskimääräinen altistumisindikaattorin arvo on Kallion mittausasemalla mitattu vuosien pitoisuuskeskiarvo. Altistumisindikaattorin arvoksi vuodelle 2010 on saatu 8,3 µg/m 3. Pitoisuudet ovat selvästi siis altistumisen pitoisuuskaton alapuolella ja myös altistumisen vähentämistavoitteen rajan (8,5 µg/m 3 ). Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä, ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi suunnittelijoille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua, ja niiden ylittyminen pyritään estämään. Epäpuhtauksien tunti- ja vuorokausipitoisuuksien ohjearvot on annettu terveydellisin perustein. Ilmanlaadun ohjearvot on esitetty taulukossa 5. Taulukko 1. Ilmanlaadun raja-arvot Yhdiste Aika Raja-arvo µg/m 3 Sallitut ylitykset Saavutettava viimeistään Hengitettävät hiukkaset PM 10 vuosi 40 µg/m 3 - voimassa vrk 50 µg/m 3 35 vrk/vuosi -"- Pienhiukkaset PM 2,5 vuosi 25 µg/m 3 - voimassa Typpidioksidi NO 2 vuosi 40 µg/m 3 - voimassa tunti 200 µg/m 3 18 h/vuosi -"- Rikkidioksidi SO 2 vrk 125 µg/m 3 3 vrk/vuosi voimassa tunti 350 µg/m 3 24 h/vuosi -"- Hiilimonoksidi CO 8 tuntia 10 mg/m 3 - voimassa Bentseeni C 6 H 6 vuosi 5 µg/m3 - voimassa Lyijy Pb vuosi 0,5 µg/m 3 - voimassa Taulukko 2. Ilmanlaadun kynnysarvot Yhdiste Aika Tiedotuskynnys, µg/m 3 Varoituskynnys, µg/m 3 Otsoni O 3 tunti Rikkidioksidi SO 2 kolme peräkkäistä tuntia Typpidioksidi NO 2 kolme peräkkäistä tuntia Taulukko 3a. Otsonipitoisuuden tavoitearvot. Otsoni Aika Tavoitearvo ja sen saavuttamisaika Pitkän ajan tavoite Terveyden suojeleminen: 8 tuntia* 120 µg/m 3, alkaen ylityksiä sallittu 25 kpl/vuosi kolmen vuoden keskiarvona 120 µg/m 3, ei ylityksiä Kasvillisuuden suojeleminen: AOT40** µg/m 3 h, alkaen µg/m 3 h viiden vuoden keskiarvona * Vuorokauden korkein kahdeksan tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy. **AOT40 = 80 µg/m3 ylittävien tuntipitoisuuksien (joista on vähennetty 80 µg/m3) summa jaksolla klo

4 Taulukko 3b. Arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin tavoitearvot. Aika Tavoitearvo ja sen saavuttamisaika Arseeni As vuosi 6 ng/m 3, alkaen Kadmium Cd vuosi 5 ng/m 3, -"- Nikkeli Ni vuosi 20 ng/m 3, -"- Bentso(a)pyreeni vuosi 1 ng/m 3, -"- Taulukko 4. Kriittiset tasot. Yhdiste Aika Kriittinen taso, µg/m 3 Rikkidioksidi SO 2 kalenterivuosi ja talvi 20 Typenoksidit NOx kalenterivuosi 30 Taulukko 5. Ilmanlaadun ohjearvot. Yhdiste Aika Ohjearvo Tilastollinen määrittely Hengitettävät hiukkaset PM 10 vrk 70 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo Kokonaisleijuma TSP vuosi 50 µg/m 3 vuosikeskiarvo vrk 120 µg/m 3 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste Typpidioksidi NO 2 vrk 70 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo tunti 150 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste Rikkidioksidi SO 2 vrk 80 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo tunti 250 µg/m 3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste Hiilimonoksidi CO 8 tuntia 8 mg/m 3 liukuva keskiarvo tunti 20 mg/m 3 tuntikeskiarvo Haisevat rikkiyhdisteet TRS vrk 10 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo, TRS ilmoitetaan rikkinä 2.3 Arviointikynnykset ja mittaustarve Ilmanlaatuasetuksessa on määritelty nk. arviointikynnykset, joiden avulla määritellään mittaustarve ja mittausten laatuvaatimukset. Mittaustarve määritellään viiden vuoden mittaustulosten perusteella. Arviointikynnyksen katsotaan ylittyneen, jos viiden vuoden jaksolla arviointikynnys ylittyy vähintään kolmena vuonna. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuksien alempi arviointikynnys on 25 μg/m 3 (saa ylittyä 35 kertaa vuodessa) ja vuosipitoisuuden 20 μg/m 3. Ylemmät arviointikynnykset ovat vastaavasti 35 μg/m 3 vuorokausipitoisuuksille (saa ylittyä 35 kertaa vuodessa) ja 28 μg/m 3 vuosipitoisuudelle. Pienhiukkasten vuosipitoisuuksien alempi arviointikynnys on 12 μg/m 3 ja ylempi arviointikynnys 17 μg/m 3. Typpidioksidin tuntipitoisuuden alempi arviointikynnys on 100 μg/m 3 (saa ylittyä 18 kertaa vuodessa) ja vuosipitoisuuden 26 μg/m 3. Tuntipitoisuuden ylempi arviointikynnys on 140 μg/m 3 (saa ylittyä 18 kertaa vuodessa) ja vuosipitoisuuden 32 μg/m 3. Typenoksidien vuosipitoisuuden alempi arviointikynnys on 19,5 μg/m 3 ja ylempi 24 μg/m 3. Rikkidioksidipitoisuuden terveysperusteiset arviointikynnykset perustuvat vuorokausipitoisuudelle annettuun raja-arvoon: Alempi arviointikynnys on 50 μg/m 3 (saa ylittyä 3 kertaa vuodessa) ja 4

5 ylempi 75 μg/m 3 (saa ylittyä 3 kertaa vuodessa). Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi alempi arviointikynnys talvikauden keskiarvopitoisuudelle on 8 ja ylempi arviointikynnys 12 μg/m 3. Hiilimonoksidin kahdeksan tunnin keskiarvopitoisuuden alempi arviointikynnys on 5 ja ylempi arviointikynnys 7 mg/m 3. Bentseenin vuosipitoisuuden alempi arviointikynnys on 2 μg/m 3 ja ylempi 3,5 μg/m 3. Lyijyn vuosipitoisuuden alempi arviointikynnys on 0,25 ja ylempi 0,35 μg/m 3. Arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin vuosipitoisuuksien alemmat arviointikynnykset ovat 2,4, 2, 10 ja 0,4 ja ylemmät 3,6, 3, 14 ja 0,6 ng/m 3 vastaavasti. Otsonipitoisuuden jatkuvia mittauksia tulee tehdä kaikilla seuranta-alueilla pitoisuuksista riippumatta. Mittauksilta vaadittu laatutaso ja kattavuus määräytyvät pitoisuustason ja alueen asukasluvun mukaan. Jos pitoisuudet ovat ylemmän arviointikynnyksen yläpuolella, jatkuvat mittaukset ovat ensisijainen seurantamenetelmä ja mittauksia on tehtävä taulukon 6 osoittamassa laajuudessa. Jos pitoisuudet ovat alle ylemmän arviointikynnyksen, jatkuvien mittausten tarve on vähäisempi ja ilmanlaadun arvioinnissa voidaan käyttää jatkuvien mittausten ja mallintamistekniikoiden tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää. Jos epäpuhtauksien pitoisuudet ovat alemman arviointikynnyksen alapuolella riittää, että ilmanlaatua seurataan yksinomaan suuntaa-antavien mittausten, mallintamistekniikoiden, päästökartoitusten tai muiden vastaavien menetelmien perusteella. Taulukko 6 koskee vain hajakuormituslähteitä ja pistekuormituslähteiden aiheuttama mittaustarve on määritettävä erikseen ottaen huomioon päästömäärät, ilman epäpuhtauksien leviäminen ja väestön mahdollinen altistuminen. Otsonipitoisuuden jatkuvia mittauksia tulee tehdä kaikilla seuranta-alueilla pitoisuuksista riippumatta taulukossa 7 esitetyssä laajuudessa. Jatkuvista mittauksista saatavia tietoja voidaan täydentää suuntaa-antavilla mittauksilla ja mallintamistekniikoilla riittävien tietojen saamiseksi ilmanlaadun alueellisesta jakautumisesta. Ilmanlaadun mittauksista tai mallilaskelmista saatuja tuloksia voidaan käyttää arvioitaessa muiden olosuhteiltaan vastaavankaltaisten alueiden ilmanlaatua. Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia mitattaessa on käytettävä ilmanlaatuasetuksessa esitettyjä vertailumenetelmiä. Muita menetelmiä käytettäessä on osoitettava niiden vastaavuus vertailumenetelmän kanssa. Taulukko 6. Mittausasemien (näytteenottopaikkojen) vähimmäislukumäärä hajakuormituslähteille seuranta-alueilla (rikkidioksidi, typenoksidit, hiukkaset ja lyijy sekä hiilimonoksidi ja bentseeni). Pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen Pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä Taajaman tai alueen asukasluku Kaasumaiset epäpuhtaudet Hiukkaset (PM 10 ja PM 2,5 ) Kaasumaiset epäpuhtaudet Hiukkaset (PM 10 ja PM 2,5 ) Typpidioksidin, hiukkasten, hiilimonoksidin ja bentseenin näytteenottopaikkoihin on kuuluttava vähintään yksi kaupunkitaustaa ja yksi liikenneympäristöä edustava asema edellyttäen että näytteenottopaikkojen lukumäärää ei tarvitse nostaa. Näiden epäpuhtauksien osalta kaupunkien tausta-asemien ja liikenneympäristöjä edustavien mittausasemien kokonaismäärät Suomessa saavat poiketa toisistaan korkeintaan tekijällä kaksi. Vaatimus koskee taulukossa esitettyä mittausasemien vähimmäismäärää. Jos pienhiukkasia ja hengitettäviä hiukkasia mitataan samalla mittausasemalla, ne lasketaan kahdeksi erilliseksi näytteenottopaikaksi. PM 2,5 - ja PM 10 -hiukkasten näytteenottopaikkojen kokonaismäärät Suo- 5

6 messa saavat poiketa toisistaan korkeintaan tekijällä kaksi. Vaatimus koskee taulukossa esitettyä mittausasemien vähimmäismäärää. Taulukko 7. Otsonipitoisuutta jatkuvatoimisesti seuraavien mittausasemien minimimäärät. Taajaman tai alueen asukasluku Arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin mittausasemien vähimmäismäärät seuranta-alueilla, joilla mittaukset ovat ainoa tiedonlähde, ovat seuraavat: Hajapäästölähteiden aiheuttaman kuormituksen seurantaa varten pääkaupunkiseudulla tulee olla kaksi mittausasemaa, mikäli pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen. Yksi mittausasema on riittävä, mikäli pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä. Muun Suomen seuranta-alueella arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksia tulee seurata kolmella ja bentso(a)pyreeniä neljällä mittausasemalla, mikäli pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen. Kaksi mittausasemaa riittää, mikäli pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä. Pistemäisten päästölähteiden aiheuttaman kuormituksen jatkuvaan seurantaan tarvittavien mittausasemien lukumäärä määritetään tapauskohtaisesti ottaen huomioon päästöjen määrä, epäpuhtauksien leviäminen päästölähteen lähialueella sekä väestön mahdollinen altistuminen. Asemat tulisi sijoittaa siten, että voidaan valvoa parhaiden käyttökelpoisten tekniikoiden käyttöä. 2.4 Seuranta-alueet Väestökeskittymät (kaupunki- ja esikaupunkialueet) Muut seuranta-alueet (kaupunki-, esikaupunki- ja hajaasutusalueet < < < < < Rikkidioksidin, typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten sekä lyijyn ja hiilimonoksidin pitoisuuksien seuranta-alueita on 14 ja ne ovat: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alue pois lukien pääkaupunkiseutu, jokaisen muun ELY-keskuksen alueet sekä pääkaupunkiseutu. Rikkidioksidin ja typenoksidien kriittisten tasojen (kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelu) seuranta-alue on koko Suomi. Bentseenipitoisuuksien seuranta-alueita ovat: a) Etelä-Suomen seuranta-alue (Uudenmaan ELYkeskuksen alue pois lukien pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa), Varsinais- Suomen ja Satakunnan, Hämeen, Kaakkois-Suomen, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Savon sekä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten alueet), b) Pohjois-Suomen seuranta-alue (Pohjois- Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ELY-keskusten alue sekä c) pääkaupunkiseutu. Otsonin sekä arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin seuranta-alueita on kaksi eli pääkaupunkiseutu ja muu Suomi. 2.5 Ilmanlaatutietojen saatavuus ja väestölle tiedottaminen Väestön informoiminen ilmanlaadusta on ilmalaatuasetuksen keskeinen tavoite. Raja-arvoja ja varoituskynnyksiä valvovien asemien pitoisuustietojen on oltava saatavilla esim. tietoverkkopalvelujen, ilmanlaatupuhelimen, lehtien, radion, television tai näyttö- tai ilmoitustaulujen välityksellä. Rikkidioksidin, typpidioksidin, hiilimonoksidin ja hengitettävien hiukkasten sekä otsonin pitoisuuksia koskevat tiedot on saatettava ajan tasalle päivittäin ja tuntipitoisuuksien osalta mahdollisuuksien mukaan 6

7 tunneittain. Lyijyn ja bentseenin pitoisuustiedot on saatettava ajan tasalle vähintään neljännesvuosittain ja mahdollisuuksien mukaan kuukausittain. Tiedot arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden asetuksessa mainittujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista ilmassa sekä tiedot niiden laskeumista on saatettava ajan tasalle kalenterivuosittain. Tiedoissa on oltava myös lyhyt selostus mitatuista pitoisuuksista suhteessa säädettyihin sitoviin ja tavoitteellisiin enimmäispitoisuuksiin sekä tarkoituksenmukaista tietoa ilman epäpuhtauksien vaikutuksista. Tunti- ja vuorokausipitoisuuksien raja-arvon numeroarvon ylittymisestä on tiedotettava viipymättä väestölle. Tiedoissa on oltava maininta mitattujen pitoisuuksien suhteesta raja-arvoihin sekä kyseisten epäpuhtauksien terveysvaikutuksista. Jos asetuksessa säädetty tiedotuskynnys tai varoituskynnys ylittyy tai sen ennustetaan ylittyvän, yleisölle on tiedotettava ilman epäpuhtauksien aiheuttamasta vaarasta. Terveysvaikutuksia koskevien tietojen lisäksi väestölle tulee kertoa mm. ylittymisen aika ja paikka, ylityksen syy, ennuste ylityksen kestosta ja ylitysalueen laajuudesta, tiedot herkistä väestöryhmistä, jotka voivat saada ylityksestä terveyshaittoja sekä suositukset varotoimenpiteistä. Lisäksi yleisölle on annettava tiedot ennalta ehkäisevistä toimista pitoisuuden tai sille altistumisen vähentämisestä. 3 Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla suhteessa raja- ja tavoitearvoihin sekä arviointikynnyksiin vuosina Ilmanlaadun seurannan tarve, menetelmät ja laajuus riippuvat niille määritellyistä arviointikynnyksistä, pitoisuustasoista ja seuranta-alueen asukasluvusta. Ilmanlaatuasetuksessa edellytetään, että seurannan riittävyys tarkistetaan vähintään viiden vuoden välein. Arviointikynnysten ylittymistä arvioidaan viiden vuoden jaksoissa siten, että arviointikynnys katsotaan ylittyneeksi, kun sen lukuarvo on ylittynyt vähintään kolmena vuotena viidestä. 3.1 Hiukkaset ja bentso(a)pyreeni Hengitettävien hiukkasten vuosiraja-arvo ei ole ylittynyt pääkaupunkiseudulla. Vuorokausipitoisuudelle annettu raja-arvo ei enää vuoden 2006 jälkeen ole ylittynyt katuverkossa. Raja-arvo kuitenkin ylittyi vuonna 2012 Kehä I:n varrella sijainneella siirrettävällä mittausasemalla. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet eivät ylittäneet ylempää arviointikynnystä millään mittausasemalla vuosina Alempi arviointikynnys ylittyi Mannerheimintiellä. Lisäksi alemman arviointikynnyksen pitoisuustaso ylittyi Töölöntullin, Hämeentien, Mäkelänkadun sekä Kehä I:n (Malmi) siirrettävillä mittausasemilla. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudet ylittivät vuosina ylemmän arviointikynnyksen Mannerheimintiellä. Ylemmän arviointikynnyksen pitoisuustaso ylittyi Leppävaarassa kerran. Siirrettävillä mittausasemilla ylemmän arviointikynnyksen pitoisuustaso ylittyi Hämeentiellä, Töölöntullissa, Mäkelänkadulla, Länsiväylän varrella Niittymaalla sekä Kehä I:n varressa Malmilla. Pienhiukkasten vuosipitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoa eivätkä ylempää arviointikynnystä vuosina Alempi arviointikynnys ei myöskään ylittynyt pysyvillä mittausasemilla. Alemman arviointikynnyksen pitoisuustaso ylittyi Töölöntullin siirrettävällä mittausasemalla. Bentso(a)pyreenin tavoitearvo ylittyy paikoitellen pientaloalueilla. Alempi arviointikynnys on ylittynyt Vartiokylässä. 3.2 Typpidioksidi ja typenoksidit Typpidioksidipitoisuuksien vuosikeskiarvo ylitti raja-arvon Mannerheimintiellä vuosina , Hämeentiellä vuonna 2009, Töölöntullissa vuonna 2010 ja Mäkelänkadulla vuonna Vuosipitoisuuden alempi arviointikynnys ylittyi edellä mainittujen asemien lisäksi Leppävaarassa ja Tikkurilassa. Tuntipitoisuuden raja-arvo ei ylittynyt vuosina Tuntipitoisuuden ylempi arviointikynnys ylittyi Mannerheimintiellä vuosina Ylemmän arviointikynnyksen pitoisuustaso ylittyi siirrettävillä mittaus- 7

8 asemilla Töölöntullissa vuonna 2010, Mäkelänkadulla ja Matinkylässä vuonna 2011 sekä Kehä I:n varrella ja Hakunilassa vuonna Alempi arviointikynnys ylittyi Leppävaarassa ja Tikkurilassa. Typenoksidipitoisuudet ovat Luukissa alle kasvillisuuden suojelemiseksi annettujen kriittisen tason ja alemman arviointikynnyksen. 3.3 Otsoni Otsonipitoisuudet ylittävät pääkaupunkiseudulla paikoin sekä terveys- että kasvillisuusvaikutusten perusteella annetut pitkän ajan tavoitteet. 3.4 Rikkidioksidi Rikkidioksidipitoisuudet ovat pääkaupunkiseudulla nykyisin yleisesti hyvin matalia eivätkä ylitä raja-, kynnys- tai ohjearvoja. Pitoisuudet eivät pysyvillä mittausasemalla ylittäneet myöskään arviointikynnyksiä vuosina Luukissa pitoisuudet ovat alle kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi annetun kriittisen tason ja alemman arviointikynnyksen. Paikoin on mittauksissa kuitenkin todettu melko korkeita lyhytaikaispitoisuuksia satamien ja Munkkisaaren lämpökeskuksen ympäristössä. 3.5 Muut epäpuhtaudet Hiilimonoksidin, bentseenin, lyijyn, arseenin, nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet ovat vuosina olleet pääkaupunkiseudulla raja-arvojen ja tavoitearvojen alapuolella. Pitoisuudet eivät myöskään ole ylittäneet arviointikynnyksiä. 4 Ilmanlaadun seurannan nykytila pääkaupunkiseudulla 4.1 Ilmanlaadun mittaukset Pääkaupunkiseudun ilmanlaatua seurataan tällä hetkellä jatkuvin mittauksin 11 mittausasemalla. Niistä seitsemän sijainti on pysyvä ja neljän paikka harkitaan vuosittain, eli ne ovat nk. siirrettäviä mittausasemia (kuva 1 ja taulukko 1). Mittauksin selvitetään liikenteen, energiantuotannon, satamatoimintojen ja pienpolton vaikutuksia sekä asuin- ja tausta-alueiden ilmanlaatua. Asemilla mitataan kaupunki-ilman tärkeimpien ilmansaasteiden, hiukkasten (hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset, hiukkasten lukumäärä), typenoksidien (typpimonoksidi ja typpidioksidi), otsonin, rikkidioksidin, hiilimonoksidin, bentseenin ja mustan hiilen pitoisuuksia. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia mitataan myös referenssikeräimillä ja näistä PM 10 -näytteistä analysoidaan lyijyn, arseenin, kadmiumin, nikkelin sekä eräiden polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksia. Lisäksi mitataan säätilaa kuvaavia muuttujia. Aikaisempien vuosien mittauspaikoista ja -tuloksista löytyy tietoa paikkatietokartan kautta HSY:n verkkosivuilta ( Seutu- ja ympäristötieto Ilmanlaatu Ilmanlaadun arviointi Mittausasemat kartalla). Mittausasemat luokitellaan sijaintinsa, päästölähteiden etäisyyden ja luonteen sekä tulosten edustavuuden mukaan. Sijaintinsa mukaan ne luokitellaan kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutuasemiksi tai näiden tausta-asemiksi. Tausta-asemat sijaitsevat etäällä vilkasliikenteisistä kaduista ja muista yksittäisistä päästölähteistä, jotta ne edustavat laajasti ympäröivän alueen ilmanlaatua. Esimerkiksi kaupunkitaustaasemaa käytetään väestön yleisen altistumisen arviointiin kaupunkialueella. Päästöjen luonteen mukaan mittausasemat voidaan luokitella liikenneasemiksi tai teollisuusasemiksi. Teollisuusasemilla mitataan esimerkiksi selluteollisuuden tai energiantuotannon päästöjen paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun. Liikenneasemat sijaitsevat vilkasliikenteisten katujen varsilla ja ne edustavat väestön altistumista liikenteen päästöille. Ilmanlaatua pyritään mittaamaan mahdollisimman lähellä hengityskorkeutta. Käytännössä mittauskorkeus on yleensä noin neljä metriä. Mittalaitteiden näytteenottokohdan välittömässä läheisyydessä ei ole ilmavirtaa rajoittavia esteitä kuten rakennuksia tai puita. Liikenneympäristöjä edustavat mittausasemat on sijoitettu siten, että näytteenoton etäisyys suurista tienristeyksistä on vähintään 25 metriä ja etäisyys lähim- 8

9 män ajokaistan reunasta on enintään 10 metriä. Otsonimittausten näytteenottopisteen etäisyys on Mannerheimintien mittausasemaa lukuun ottamatta yli 10 metriä lähimmästä tiestä ja muista päästölähteistä. Mittausasemat on pyritty sijoittamaan edustaviin kohteisiin. Tulosten avulla voidaan siten arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä. Mannerheimintien mittausasema edustaa vilkasliikenteistä kaupunkikeskustaa ja Vallila kuvaa puolestaan yleisemmin Helsingin keskustan liikenneympäristöjä. Kallio kuvaa keskusta-alueen yleistä ilmanlaatua, ja tällä kaupunkitausta-asemalla mitatut pitoisuudet vastaavat tasoa, jolle ihmiset keskimäärin altistuvat Helsingin keskustan asuinalueilla. Vartiokylän mittausaseman tulokset kuvaavat pientaloalueiden ilmanlaatua. Leppävaara ja Tikkurila kuvaavat vilkasliikenteisiä kaupunkiympäristöjä Espoossa ja Vantaalla. Tiedekeskus Heurekassa Tikkurilassa mitataan otsonipitoisuuksia, ja pitoisuudet kuvaavat otsonitasoa esikaupunkialueella. Luukissa sijaitsee alueellinen tausta-asema, joka kuvaa seudun ilmanlaatua etäällä päästölähteistä. Ilmanlaatua seurataan erityiskohteissa yleensä vuoden jaksoissa käyttäen siirrettäviä mittausasemia. Esimerkiksi vuonna 2012 siirrettävät mittausasemat oli sijoitettu Helsingissä Kehä I:n varteen Malmille, Espoossa Kattilalaakson pientaloalueelle ja Vantaalla Lahdenväylän varteen Hakunilaan. Satamien ilmanlaatua kuvaava mittausasema sijaitsi Hernesaaressa Länsisataman vaikutusalueella. Typpidioksidin ja rikkidioksidin keräinmenetelmillä täydennetään mittausasemien jatkuvatoimisia mittauksia. Kuva 1. Ilmanlaadun mittausverkko pääkaupunkiseudulla vuonna

10 Taulukko 8. Ilmanlaadun mittausasemat ja niillä mitatut ilmansaasteet vuonna Mittausasema Edustavuus PM 10 PM 2,5 NO x SO 2 CO O 3 VOC metallit PAH Musta hiili Mannerheimintie vilkasliikenteinen keskusta x x x x x x Vallila kantakaupunki, liikenneympäristö x x x Kallio kantakaupunki, tausta-asema x x x x x x x x Vartiokylä pientaloalue x x x x x x x Leppävaara 4 vilkasliikenteinen keskus x x x Luukki maaseutu, tausta-asema x x x x Tikkurila 2 esikaupunkialue x Tikkurila 3 vilkasliikenteinen keskus x x x x x Länsisatama sataman vaikutusalue x x x Kehä I (Malmi) vilkasliikenteinen pääväylä x x x x x Kattilalaakso pientaloalue x x x Hakunila vilkasliikenteinen pääväylä x x Hiukkasten lukumäärä 4.2 Muut seurantamenetelmät Päästökartoitukset Päästökartoituksilla saadaan mittausten tueksi arvokasta lisätietoa ilmanlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Päästötrendit antavat viitteitä ilmanlaadun kehittymisestä ja mahdollisista mittaustarpeista. Ympäristölupavelvolliset laitokset on ympäristölupapäätöksissä velvoitettu raportoimaan päästömääränsä ilmaan vuosittain. Aluehallintovirastojen luvittamien laitosten päästötiedot tallennetaan ympäristöhallinnon VAHTI-tietorekisteriin. Kuntien luvittamien laitosten päästötietoja ei tällä hetkellä tallenneta VAHTI-järjestelmään, vaan ne ovat saatavissa kuntien ympäristöviranomaisilta. Liikenteen päästötiedot arvioidaan Suomessa VTT:n kehittämällä LIISA-laskentajärjestelmällä. Tulokset saadaan VTT:ltä vuoden kokonaispäästöinä kunnittain. Satamien ja laivaliikenteen päästötiedot saadaan Helsingin Satamalta ja lentoliikenteen tiedot Finavialta. HSY on laatinut arvion puun pienpolton aiheuttamista päästöistä noin vuodelle Suomen ympäristökeskus on laatinut arvioita puun pienpolton ja öljylämmityksen sekä työkoneiden päästöistä kuntakohtaisesti Bioindikaattoriseuranta Uudellemaalle on tehty yhteinen bioindikaattoriseurantaohjelma, jonka pohjalta on toteutettu koko alueen yhteinen seurantakierros vuosina (Niskanen ym. 2001) ja (Polojärvi ym. 2005) sekä vuonna 2009 (Huuskonen ym. 2010). Hankkeessa ovat mukana kuntien lisäksi mukana Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Uudenmaan liitto ja Metsäntutkimuslaitos sekä eräät teollisuus- ja energialaitokset. Perusseurantaa on tarvittaessa täydennetty lisähavaintoaloilla ja -analyyseillä laitosten ympäristössä. Primääritulokset on tallennettu Metsäntutkimuslaitoksen tietorekisteriin ja neulasnäytteet Metsäntutkimuslaitoksen näytepankkiin. Bioindikaattoriseuranta täydentää mittauksin ja päästökartoituksin saatavaa kuvaa ilmansaasteiden leviämisestä ja vaikutusalueiden laajuudesta Pitoisuuksien ja altistumisen arviointi mallintamalla Ilmanlaadun mittausten tuottamia tietoja voidaan täydentää leviämislaskelmien avulla. Leviämismalleissa lähtötietoina ovat päästöjä ja meteorologiaa koskevat tiedot. Leviämismallien avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös erilaisissa tulevaisuuden skenaarioissa. Ilmanlaatuasetus (38/2011) ei aseta velvoitteita leviämislaskelmien tekemiseksi, joskin EU:ssa on pyrkimys lisätä niiden käyttöä. Pääkaupunkiseudulla on tehty koko alueen käsittävä leviämisselvitys viimeksi vuoden 2005 päästötiedoilla (Lappi ym. 2008). Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat teettäneet lukuisia leviämismalliselvityksiä kaavojen laadinnan yhteydessä. Mallilaskelmin on arvioitu myös yksittäisten pistelähteiden päästöjen vaikutuksia ilmanlaatuun. HSY:ssä on testattu ja otettu käyttöön pienen mittakaavan leviämismalleja (katukuilumalli OSPM ja avoimen väylän malli CAR-FMI). Katukuilumallilla on arvioitu mm. typpidioksidipitoisuuksia ja niiden kehitty- 10

11 mistä raja-arvon ylitysalueilla Helsingissä. Altistumismallia (EXPAND) on hyödynnetty mm. laivaliikenteen päästöille altistumisen arvioinnissa. 5 Ilmanlaadun seurantasuunnitelma vuosille Seurannan tavoitteet Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seuranta perustuu ympäristönsuojelulakiin (86/2000), jonka mukaan kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. Ympäristönsuojelulain muuttamista koskevassa laissa (13/2011) pääkaupunkiseudun kunnat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa velvoitetaan huolehtimaan ilmanlaadun seurannasta yhteistyössä. HSY:n perussopimuksen mukaan HSY huolehtii jäsenkuntiensa ilmansuojelun seuranta-, tutkimus-, suunnittelu-, koulutus- ja valistustehtävistä. HSY:n ilmanlaadun mittauksilla täytetään myös pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten, Helsingin Sataman ja Finavian ilmanlaadun seurantavelvoitteet. Ilmanlaadun seurannan tavoitteita ovat: 1. tuottaa asukkaille riittävät tiedot ilmanlaadusta ja tiedottaa siitä 2. arvioida alueen ilmanlaatua suhteessa raja-, kynnys- ja tavoitearvoihin sekä kriittisiin tasoihin 3. arvioida alueen ilmanlaatua suhteessa kansallisiin ohjearvoihin 4. arvioida ilmanlaadun kehitystä pitkällä aikavälillä 5. arvioida päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksia pitoisuuksiin 6. arvioida pääkaupunkiseudun päästölähteiden vaikutusta ilmanlaatuun 7. arvioida asukkaiden altistumista ilmansaasteille 8. tuottaa ilmanlaatutietoja terveys- ja luontovaikutusarvioiden pohjaksi 9. tuottaa riittävät ja tarpeelliset tiedot ilmanlaadusta maankäytön ja liikenteen suunnittelua varten 10. tuottaa tietoja ilmanlaatua koskevien tutkimusten tarpeisiin 11. tuottaa EU:n tietojenvaihtopäätöksen edellyttämät ilmanlaatutiedot 12. tuottaa pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten, Helsingin satamien sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristölupien edellyttämät tiedot niiden päästöjen vaikutuksista ilmanlaatuun 5.2 Ilmanlaadun mittaukset Ilmanlaadun mittaukset ovat tärkein ilmanlaadun seurantamenetelmä pääkaupunkiseudulla. Mittauksin saatuja tietoja täydennetään päästökartoituksilla, bioindikaattoriseurannalla ja arvioimalla epäpuhtauspitoisuuksia leviämismallien avulla Hajapäästölähteiden aiheuttaman kuormituksen seurannan minimitaso Edellä on esitetty eri ilmansaasteiden pitoisuudet suhteessa raja- ja tavoitearvoihin sekä arviointikynnyksiin. Sen pohjalta hajapäästölähteiden aiheuttaman kuormituksen seurantaan tarvittavien asemien määrän on pääkaupunkiseudulla asukasluvun ja pitoisuuksien perusteella oltava vähintään seuraava: Hiukkaspitoisuuksia tulee pääkaupunkiseudulla mitata vähintään kuudessa näytteenottopaikassa, joista vähintään yksi edustaa liikenneympäristöjä ja yksi kaupunkitaustaa. Mikäli hengitettäviä hiukkasia ja pienhiukkasia mitataan samassa pisteessä, lasketaan ne kahdeksi pisteeksi. Typpidioksidin pitoisuuksia tulee mitata vähintään neljällä mittausasemalla, joista vähintään yhden tulee edustaa kaupunkitaustaa ja yhden liikenneympäristöä. Mittauksia voidaan täydentää mallintamistekniikoin ja suuntaa-antavilla mittauksilla. Otsonipitoisuuksia on mitattava jatkuvatoimisesti pitoisuustasosta riippumatta. Asukasmäärien perusteella mittausasemia tulee pääkaupunkiseudulla olla vähintään kolme. Otsonipitoisuuksia tulee mitata kaupunki- ja esikaupunkialueilla siten, että vähintään puolet mittausasemista sijaitsee esikaupunkialueilla. Lisäksi tulee seurata eräiden asetuksessa erikseen mainittujen otsonia muodostavien yhdisteiden pitoisuuksia. Näiden mittausten tavoitteena on otsonia muodostavien yhdisteiden kehityssuunnan analysointi, päästöjen vähentämisstrategioiden tehokkuuden tarkistaminen, 11

12 päästökartoitusten yhtenäisyyden tarkistaminen sekä epäpuhtauspäästöjen paikantaminen niiden lähteisiin. Mittauksia tulee tehdä erityisesi kaupunki- ja esikaupunkialueilla sellaisilla mittausasemilla, joiden katsotaan olevan edellä mainittujen tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisia. Bentso(a)pyreenin pitoisuuksia tulee mitata vähintään kahdella mittausasemalla. Hiilimonoksidin, rikkidioksidin, bentseenin, lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksien arvioinnissa riittävät erilaiset arviointimenetelmät kuten mallintamistekniikat tai päästökartoitukset Pistemäisten lähteiden aiheuttaman kuormituksen seuranta Pistemäisten päästölähteiden aiheuttaman kuormituksen jatkuvaan seurantaan tarvittavien mittausasemien lukumäärä määritetään tapauskohtaisesti ottaen huomioon päästöjen määrä, epäpuhtauksien leviäminen päästölähteen lähialueella sekä väestön mahdollinen altistuminen Ilmanlaadun mittaukset pääkaupunkiseudulla vuosina Ilmanlaadun jatkuvatoimisia mittauksia jatketaan Helsingissä Mannerheimintien, Kallion ja Vartiokylän mittausasemilla sekä satamissa. Vallilan mittausasema lakkautetaan ja tilalle pyritään perustamaan mittausasema johonkin katukuiluun esim. Hämeentielle. Tästä uudesta mittausasemasta pyritään kehittämään nk. supersite, jossa mitattaisiin ilmansaasteiden pitoisuuksia mahdollisimman monipuolisesti ja otettaisiin käyttöön myös uutta mittaustekniikkaa. Mikäli sopivaa paikkaa uudelle mittausasemalle ei löydy, Vallilassa jatketaan typenoksidien ja hengitettävien hiukkasten mittauksia. Rikkidioksidipitoisuuksien mittaukset siirretään Kallioon. Espoossa mittaukset jatkuvat Leppävaarassa sekä Luukissa ja Vantaalla Tikkurilassa. Otsonimittaukset kuitenkin lopetetaan Tikkurilassa. Mustan hiilen pitoisuusmittaukset aloitetaan Leppävaarassa ja Tikkurilassa, joissa niitä tehdään vuorovuosin. Vantaalla aloitetaan jätevoimalan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman päästöjen vaikutusten seuranta. Mustan hiilen pitoisuusmittaukset aloitettiin helmikuussa 2009, ja mittauksia on tehty kahdessa pisteessä. Vuosina mittauspisteiden määrä lisätään kolmeen. Mittausten tavoitteena on saada entistä tarkempi käsitys polttoperäisten hiukkasten pitoisuusvaihtelusta ja kehittymisestä sekä lähteistä pääkaupunkiseudulla. Lyijyn, arseenin, kadmiumin, nikkelin pitoisuudet ovat alle alemman arviointikynnyksen, ja niiden mittaukset lopetetaan hajakuormituslähteiden aiheuttaman kuormituksen arvioinnin osalta. Mittauksia tehdään kuitenkin kahtena vuonna osana jätevoimalan vaikutusten seurantaa. Hiilimonoksidin pitoisuudet ovat niin ikään alle alemman arviointikynnyksen. Hiilimonoksidin mittauksia jatketaan kuitenkin tarvittaessa pientaloalueilla, sillä niitä voidaan hyödyntää puunpolton vaikutusten arvioinnissa. Bentseenin pitoisuudet ovat alle alemman arviointikynnyksen. Sen ja eräiden muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden mittauksia jatketaan kuitenkin Kallion mittausasemalla, sillä otsonin prekursoreita on ilmanlaatuasetuksen mukaan mitattava. Rikkidioksidin pitoisuudet ovat yleisesti alle alemman arviointikynnyksen. Mittauksia kuitenkin jatketaan osana energiantuotantolaitosten, jätevoimalan ja satamien päästöjen vaikutusten seurantaa. Mahdollisuuksien mukaan lisätään hiukkasten lukumääräpitoisuuksien mittauksia ja aloitetaan hiukkasten kemiallisen koostumuksen mittaukset. Mittausasemat ja niillä mitattavat epäpuhtaudet on esitetty taulukossa 9. 12

13 Taulukko 9. Ilmanlaadun mittausasemat ja niillä mitattavat komponentit vuosina Suluissa on esitetty ne komponentit, joita mitataan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Mittausasema Edustavuus PM 10 PM 2,5 NO x SO 2 CO O 3 PAH Musta hiili Hiukkasten lukumäärä Hiukkasten koostumus Mannerheimintie: PM 10, PM 2,5, NO, NO 2, (musta hiili, hiukkasten lukumäärä ja kokojakauma) Mittaukset Mannerheimintien mittausasemalla aloitettiin vuonna 2005, ja se edustaa vilkasliikenteistä aluetta Helsingin keskustassa. Mannerheimintiellä jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten ja typenoksidien pitoisuusmittauksia. Hiilimonoksidin ja otsonin pitoisuuksien mittaukset lopetetaan. Tutkimusluonteisesti asemalla voidaan tarvittaessa mitata mustan hiilen ja hiukkasten lukumääräpitoisuuksia sekä kokojakaumaa. Vallila: PM 10, NO, NO 2 Vallilan mittausasema kuvaa liikenneympäristöä Helsingissä. Siellä mittaukset on aloitettu vuonna 1976, ja mittausasemalta on pisimmät rikkidioksidin, typenoksidien ja hengitettävien hiukkasten aikasarjat. Mikäli on mahdollista perustaa mittausasema Helsingin keskustan johonkin katukuiluun, mittaukset Vallilassa lopetetaan. Muussa tapauksessa mittausasemalla jatketaan typenoksidien ja hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien mittauksia. Vartiokylä: PM 2,5, NO, NO 2, O 3, PAH, (CO) Vartiokylän mittausasema aloitti toimintansa vuoden 2009 alussa. Mittausaseman tulokset edustavat alueellista taustaa sekä ilmanlaatua pientaloalueilla. Mittausasemalla seurataan typenoksidien, pienhiukkasten, polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen sekä otsonin pitoisuuksia. Hiilimonoksidipitoisuuksia mitataan suuntaa- antavasti tarvittaessa. Mittausasema sijaitsee pääkaupunkiseudun päästöjen suhteen tuulten alapuolella, ja siellä näkyvät pääkaupunkiseudun energiantuotannon ja liikenteen päästöjen vaikutukset ilmanlaatuun. Mittausasemalla voidaan arvioida myös seudun omien päästölähteiden vaikutusta otsoninmuodostukseen. Lisäksi mittauksilla tuotetaan tietoa tulisijojen käytön vaikutuksista pienhiukkasten ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksiin. Mannerheimintie vilkasliikenteinen keskusta x x x (x) (x) Katukuilu* vilkasliikenteinen katukuilu, supersite x x x x x x x (x) Vallila* kantakaupunki, liikenneympäristö x x Kallio* kantakaupunki, tausta-asema x x x x x x x x x Vartiokylä pientaloalue x x (x) x x Leppävaara 4 vilkasliikenteinen keskus x x x x/2 Luukki maaseutu, tausta-asema x x x x Tikkurila 3 vilkasliikenteinen keskus x x x x/2 Siirrettävät liikenneymp., pientaloalue ym. asemien sijainnista riippuen (x) (x) x (x) (x) (x) Satamat satamien vaikutusalueet x x x Jätevoimala jätevoimalan vaikutusalue x x x x Helsinki-Vantaa lentoasema lentoliikenteen ja lentoasematoimintojen vaikutukset x x Jätkäsaari/Hernesaari energiantuotanto, laivaliikenne (x) Passiivikeräykset Sääasema Finavia 1 vuosi, jätevoimala 1 vuosi, jätevoimala raskasmetallit 2 vuotta Satama 3 vuotta Musta hiili Leppävaarassa ja Tikkurilassa vuorovuosin * Vallilan, Kallion ja katukuilun mittaukset riippuvat siitä, löytyykö katukuilun mittausasemalle sopiva paikka (x) mitataan tarvittaessa/resursseista riippuen VOC Raskasmetallit Mittausasemat 13

14 Katukuilu: PM 10, PM 2,5, NO, NO 2, O 3, PAH, musta hiili, hiukkasten lukumäärä ja kokojakauma, hiukkasten koostumuksen jatkuvatoiminen mittaus HSY:n tavoitteena on perustaa johonkin Helsingin keskusta-alueen katukuiluun uusi mittausasema, jolla seurattaisiin tarkennetusti pakokaasujen hiukkaspäästöissä tapahtuvien muutosten vaikutuksia ilmanlaatuun (nk. supersite ). Asema soveltuisi myös katupölyn ilmanlaatuvaikutusten ja lähteiden monitorointiin sekä typpidioksidin pitoisuuksien kehittymisen seurantaan. Asema palvelisi monipuolisesti ilmanlaatututkimusta ja lisäksi se tukisi leviämismallien kehitystyötä ja validointia. Aseman perustaminen on riippuvaista siitä, löytyykö mittausasemalle sopiva paikka. Mittausaseman toiminnan käynnistäminen ei todennäköisesti ole mahdollista vuoden 2014 alusta lähtien, vaan se käynnistyy asteittain myöhemmin. Vallilan mittausaseman toimintaa jatketaan katukuiluaseman käynnistymiseen asti. Asemalla mitattaisiin hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien, otsonin, eräiden polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen ja mustan hiilen pitoisuuksia. Lisäksi mitattaisiin hiukkasten lukumäärää ja kokojakaumaa sekä hiukkasten koostumusta. Katkuiluaseman toiminnan käynnistäminen ja sillä toteutettavat monipuoliset mittaukset on liitetty osaksi Innovatiiviset kaupungit (INKA) ohjelman aihehakua, ja erityisesti hiukkasten koostumuksen jatkuvatoimisten mittausten käynnistyminen on riippuvaista INKA-ohjelman rahoituksesta. Kallio: PM 10, PM 2,5, NO, NO 2, O 3, SO 2, PAH, VOC, musta hiili, raskasmetallit vuosina 2014 ja 2015 Kallion kaupunkitausta-asemalla on seurattu ilmanlaatua vuodesta 1999 lähtien, ja mittausaseman tulosten katsotaan edustavan yleistä ilmanlaatua Helsingin keskustassa. Mittausasema sijaitsee myös Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten vaikutuspiirissä. Kaupunkitausta-aseman tulokset soveltuvat parhaiten pitoisuustrendien ja altistumisen arviointiin, ja mittausaseman tuloksia on käytetty runsaasti ilmanlaadun tutkimuksissa kuten esim. terveysvaikutustutkimuksissa. Kallion mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien ja otsonin sekä polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksien mittauksia. Eräiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuusmittauksia jatketaan otsonin prekursorien seurantana. Asemalla aloitetaan rikkidioksidin ja mustan hiilen säännölliset pitoisuusmittaukset. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) sisältämien raskasmetallien (arseeni, kadmium, nikkeli, lyijy, vanadiini, mangaani, koboltti, kupari, kromi ja antimoni) pitoisuuksia mitataan vuosina 2014 ja 2015 osana jätevoimalan vaikutusten seurantaa, jolloin Kallion tulokset toimivat vertailuaineistona jätevoimalan ympäristössä mitatuille pitoisuuksille. Leppävaara 4: PM 10, PM 2,5, NO, NO 2, musta hiili joka toinen vuosi Leppävaaran mittausasema kuvaa vilkasliikenteistä ympäristöä Espoossa. Ilmanlaadun mittaukset nykyisellä paikalla Läkkisepänkujalla aloitettiin vuoden 2010 alussa, jolloin mittausaseman paikkaa jouduttiin vaihtamaan. Mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten ja typenoksidien pitoisuuksien mittauksia. Asemalla käynnistetään mustan hiilen pitoisuusmittaukset ja niitä tehdään joka toinen vuosi. Luukki: PM 2,5, NO, NO 2, O 3, SO 2 Luukin mittausasema toimii alueellisena tausta-asemana ja siellä saadut tulokset edustavat ilmanlaatua tausta-alueella etäällä päästölähteistä. Luukin mittaustuloksia käytetään myös kaukokulkeuman arvioimiseen. Mittausasemalla jatketaan rikkidioksidin, typenoksidien, otsonin ja pienhiukkasten mittauksia. Asema sijaitsee pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitoksiin ja muhin päästölähteisiin nähden vallitsevien tuulten yläpuolella ja sitä käytetään taustapitoisuuksien ja kaukokulkeuman vaikutuksen arviointiin. 14

15 Tikkurila 3: PM 10, PM 2,5, NO, NO 2, musta hiili joka toinen vuosi Tikkurilan mittausasema kuvaa vilkasliikenteistä ympäristöä Vantaalla, ja siellä on seurattu ilmanlaatua vuodesta 1996 lähtien. Mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten sekä typenoksidien pitoisuuksien mittauksia. Bentseenin ja muiden hiilivetyjen pitoisuusmittaukset lopetetaan. Asemalla käynnistetään mustan hiilen pitoisuusmittaukset ja niitä tehdään joka toinen vuosi. Satamien päästöjen vaikutuksia seuraava mittausasema: PM 2,5, NO, NO 2, SO 2 Siirrettävällä mittausasemalla seurataan Eteläsataman, Länsisataman ja Vuosaaren sataman vaikutuksia ilmanlaatuun yhden vuoden ajan kussakin satamassa. Mitattavat epäpuhtaudet ovat typenoksidit, pienhiukkaset ja rikkidioksidi. Helsinki-Vantaan lentoaseman päästöjen vaikutuksia seuraava mittausasema: PM 2,5, NO, NO 2 Helsinki-Vantaan lentoaseman vaikutuksia ilmanlaatuun seurataan jatkuvatoimisella mittausasemalla yhden vuoden ajan seurantajakson aikana. Mitattavat epäpuhtaudet ovat pienhiukkaset ja typenoksidit. Jätevoimalan päästöjen vaikutuksia seuraava mittausasema: PM 2,5, NO, NO 2, SO 2, raskasmetallit Vuonna 2014 toimintansa aloittavan jätevoimalan vaikutuksia ilmanlaatuun seurataan siirrettävällä mittausasemalla vuonna Mitattavat epäpuhtaudet ovat pienhiukkaset, typenoksidit, rikkidioksidi ja eräät raskasmetallit (arseeni, kadmium, nikkeli, lyijy, vanadiini, koboltti, kupari, mangaani, kromi ja antimoni). Raskasmetallien pitoisuudet määritetään hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) näytteistä. Raskasmetallikartoitus toteutetaan PM 10 -keräinmenetelmällä erikseen myös jo vuonna Siirrettävät mittausasemat HSY jatkaa ilmanlaadun mittauksia kolmella siirrettävillä mittausasemilla. Siirrettävillä mittausasemilla selvitetään ilmanlaatua erityiskohteissa. Mittauspaikoista päätetään vuosittain yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojeluviranomaisten kanssa. Siirrettävillä mittausasemilla seurataan yleensä typpimonoksidin ja typpidioksidin sekä hengitettävien hiukkasten ja/tai pienhiukkasten pitoisuuksia. Tarpeen vaatiessa mittausohjelmaan voidaan ottaa muitakin epäpuhtauksia, esim. hiilimonoksidi ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt. Muut mittaukset: SO 2 Rikkidioksidin pitoisuuksia mitataan Jätkäsaaressa tai Hernesaaressa yhdessä mittauspisteessä talvikaudella (marras-helmikuu) tarpeen mukaan. Itä-Pasilan sääasema: lämpötila, ilmanpaine, tuulen nopeus ja suunta, suhteellinen kosteus, sademäärä, ilmanpaine ja kokonaissäteily Sääparametrien mittaamista jatketaan nykyisessä laajuudessa. Typpidioksidipitoisuuksien seuranta passiivikeräinmenetelmällä Jatkuvin mittauksin saatuja tietoja täydennetään passiivikeräinmenetelmällä, joka on yksinkertainen keino epäpuhtauksien pitoisuustasojen kartoittamiseksi. Menetelmää käytetään pitkäaikaiskeskiarvojen kuten kuukausi- ja vuosikeskiarvojen määrittämiseen, ja sillä laajennetaan mittausten alueellista kattavuutta. Typpidioksidin passiivikeräinkartoituksia tehdään noin 25 pisteessä vuosittain ja mittauspaikoista päätetään yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojeluviranomaisten kanssa ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa. Lisäksi passiivikeräinmenetelmällä arvioidaan, onnistutaanko typpidioksidin pitoisuudet alentamaan vuosiraja-arvon alapuolelle niissä paikoissa, joissa jatkuvin mittauksin on todettu raja-arvon ylittyvän. Helsinki-Vantaan len- 15

16 toasemalla tehdään vuosittain typpidioksidin passiivikeräinmittauksia kahdessa mittauspisteessä. 5.3 Päästökartoitukset Ilmanlaadun seurannan tueksi tehdään päästökartoituksia. Vuosittain kerätään ja arvioidaan seudun tärkeimpien päästölähteiden, autoliikenteen, energiantuotannon, laivaliikenteen ja satamatoimintojen sekä lentoliikenteen ja lentoasematoimintojen päästöt. Talokohtaisen öljylämmityksen päästöt arvioidaan niin ikään vuosittain. Puun pienpolton päästöarvioita päivitetään sitä mukaa kuin saadaan uutta tietoa päästökertoimista ja polttomääristä. Työkoneiden päästöjä selvitetään. 5.4 Leviämismallien käyttö Ilmanlaadun mittausten tuottamia tietoja voidaan täydentää leviämislaskelmien avulla. Leviämismalleissa lähtötietoina ovat päästöjä ja meteorologiaa koskevat tiedot. Leviämismallien avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös erilaisissa tulevaisuuden skenaarioissa. Ilmanlaatuasetus (38/2011) ei kuitenkaan aseta velvoitteita leviämislaskelmien tekemiseksi. Leviämismalleja hyödynnetään kaupunkisuunnittelussa sekä arvioitaessa typpidioksidipitoisuuden raja-arvon saavuttamista. Pienpolton päästöillä on paikoin merkittävä vaikutus ilmanlaatuun, joten päästötietojen parantuessa voidaan tarvittaessa arvioida pienpolton päästöjen vaikutuksia leviämismallien avulla. Lisäksi osallistutaan leviämismallien kehitystyöhön. 5.5 Bioindikaattoriseuranta Bioindikaattoriseuranta toteutetaan viiden vuoden välein. Seuraava seuranta on tarkoitus toteuttaa vuonna Seurannassa määritetään 12 epifyyttijäkälän esiintyminen mäntyjen rungoilla standardin SFS 5670 mukaisesti. Lisäksi arvioidaan eri jäkälälajien runsautta ja sormipaisukarpeen kunto. Seuranta toteutetaan niin, että tulokset ovat vertailukelpoisia edellisen seurannan tulosten kanssa ja käytetään samoja näytealoja, jos mahdollista. Pääkaupunkiseudulla on yhteensä 97 mäntynäytealaa, joista 24 Helsingissä, 44 Espoossa, yksi Kauniaisissa ja 33 Vantaalla. Seuranta on tarkoitus toteuttaa samanaikaisesti koko Uudellamaalla ja sitä koordinoi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. 6 Seurantamenetelmät ja niiden laadunvarmistus 6.1 Jatkuvat mittaukset Ilmanlaatuasetuksen mukaan jatkuvat mittaukset tulee suorittaa vertailumenetelmällä tai sen kanssa vertailukelpoisella menetelmällä. Menetelmän vertailukelpoisuuden toteaa kansallinen vertailulaboratorio. Käytettävät vertailumenetelmät on esitetty Valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta (38/2011) sekä Valtioneuvoston asetuksessa ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (164/2007). HSY käyttää vertailumenetelmiä muille paitsi jatkuville hiukkasmittauksille. Mittausten tulee täyttää asetuksissa esitetyt määrä- ja laatutavoitteet: Typenoksidien, rikkidioksidin, hiilimonoksidin ja otsonin jatkuville mittauksille sallitaan enintään 15 %:n kokonaisepävarmuus ja bentseenille, hiukkasille ja lyijylle vastaavasti 25 %. Arseenin, kadmiumin ja nikkelin jatkuville mittauksille sallitaan enintään 40 %:n kokonaisepävarmuus ja bentso(a)pyreenin mittauksille 50 % epävarmuus. Mittausten ajallisen kattavuuden vaatimus on rikkidioksidille, typpidioksidille, typenoksideille, hiilimonoksidille, hiukkasille ja lyijylle sekä otsonille 100 %. Bentseenille se on 35 % kaupunkitausta- ja liikenneympäristöissä ja 90 % teollisuusympäristössä. Vuoden aineiston vähimmäismääräksi on määritelty muuten 90 %, mutta otsonille talvella 75%. Arseenin, kadmiumin ja nikkelin jatkuvissa mittauksissa ajallisen kattavuuden tulee olla 50 % ja bentso(a)pyreenin 33 %. Kummassakin tapauksessa aineiston vähimmäismäärän tulee olla 90 %. 16

17 Mittauksissa tulisi käyttää mahdollisuuksien mukaan tyyppihyväksyttyjä laitteita. Laitteiden tyyppihyväksynnässä selvitetään kokonaisepävarmuuden arvioinnin kannalta oleellisia tietoja, ja ilman tyyppihyväksyntää laitteen kokonaisepävarmuutta ei voida arvioida kattavasti. Mittauksissa tulee käyttää stabiileja säännöllisesti huollettuja laitteita. Laitteet pitää kalibroida riittävän usein riittävän tarkalla kalibrointireferenssillä, jolla on oltava jälki kansalliseen referenssiin. Käytetyt menetelmät ja tehdyt toimenpiteet on dokumentoitava. Mittauksissa tulee soveltaa CEN:ssä laadittuja ilmanlaadun mittausstandardeja. 6.2 Suuntaa- antavat mittaukset Suuntaa antavien menetelmien määrä- ja laatutavoitteet eivät ole niin tiukkoja kuin jatkuvilla menetelmillä: typenoksideille, rikkidioksidille ja hiilimonoksidille sallitaan 25 %:n epävarmuus, otsonille ja bentseenille, 30 % sekä hiukkasille ja lyijylle 50 %. Ajallisen kattavuuden vaatimus on 14 %. Suuntaa antavissa mittauksissa voidaan käyttää myös muita kuin vertailumenetelmiä, kuten esimerkiksi passiivikeräinmenetelmät typpidioksidille ja bentseenille. Passiivikeräinmenetelmille on laadittu CEN-standardi. Arseenin, kadmiumin ja nikkelin suuntaa-antaville mittauksille sallitaan enintään 40 %:n kokonaisepävarmuus ja bentso(a)pyreenin mittauksille 50 % epävarmuus. Arseenin, kadmiumin, nikkelin sekä bentso(a)pyreenin suuntaa-antavissa mittauksissa ajallisen kattavuuden tulee olla 14 %. Aineiston vähimmäismäärän tulee olla 90 %. 6.3 Bioindikaattoriseuranta Männyn rungolla esiintyvät jäkälät inventoidaan standardin SFS 5670 mukaisesti mahdollisimman tarkasti lieriönmuotoiselta alalta, jonka alaraja on cm rungon tyveltä (ylin lumiraja) ja yläraja 200 cm:n korkeudella. Käytettävät menetelmät on kuvattu julkaisussa Ilman laadun bioindikaattoriseuranta metsäympäristössä (Jussila ym. 1999) sekä täsmennetty julkaisussa Ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta metsäympäristössä: tarkkailuohjelma Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueelle (Airola & Soininen 2000). 7 Viestintä ja raportointi Viestintä on keskeinen osa HSY:n ilmanlaadun seurantaa. HSY julkaisee reaaliaikaiset ilmanlaatutiedot verkkosivuillaan ( Asukkaat voivat seurata pääkaupunkiseudun ilmanlaatutilannetta myös kännykän selaimella, ilmanlaatunäytöiltä, radioista, televisiosta ja sanomalehdistä. Jos ilmanlaatu heikkenee voimakkaasti ja terveyshaitat ovat mahdollisia herkille yksilöille, HSY tiedottaa tilanteesta asukkaille ja viranomaisille. HSY viestii tällaisessa episodissa asukkaille ilmanlaadusta ja sen vaikutuksista, ja pääkaupunkiseudun kaupungit puolestaan viestivät suosituksista ja toimenpiteistä. Asukkailla on mahdollisuus myös saada varoitus korkeista pitoisuuksista maksullisella tekstiviestillä. Pääkaupunkiseudulla on useita ilmanlaatunäyttöjä, joista ohikulkijat voivat tarkistaa ilmanlaadun keskustoissa tai liikennevälineissä liikkuessaan. Vantaalla ja Espoossa on lisäksi useita HSL:n aikataulunäyttöjä, jotka näyttävät myös ilmanlaadun. Ilmanlaadun seurannan tulokset raportoidaan vuosiraportissa ja lisäksi neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä lyhyessä Ilmanlaatukatsauksessa, joka vuodesta 2013 alkaen julkaistaan uutiskirjeenä. HSY toimittaa reaaliaikaiset ilmanlaatutiedot myös valtakunnalliseen ilmanlaatuportaaliin. LÄHTEET Alaviippola, B. ym Ilmanlaadun alustava arviointi Suomessa. Arseeni, kadmium, nikkeli, elohopea ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt (=PAH-yhdisteet). Ilmatieteen laitos - asiantuntijapalvelut, Helsinki. [Viitattu ] Huuskonen, I., Lehkonen, E., Keskitalo, T. & Laita, M Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Helsinki. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 4/ s. ISBN Niskanen, I., Ellonen, T. & Nousiainen, O Uudenmaan ja Itä- Uudenmaan maakuntien alueen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuosina 2000 ja Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. 17

18 Alueelliset ympäristöjulkaisut s. ISBN , ISSN Pietarila, H., Alaviippola, B., Hellen, H., Salmi, T., Laurila, T. & Hakola, H., Ilmanlaadun alustava arviointi Suomessa: Hiilimonoksidi ja bentseeni.: Tutkimusraportti. Helsinki, Ilmatieteen laitos, Ilmanlaadun tutkimus. 46 s liites. http.// [Viitattu ] Polojärvi, K., Niskanen, I., Haahla, A. & Ellonen, T Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueen ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuosina 2004 ja Uudenmaan ympäristökeskus. Helsinki. Alueelliset ympäristöjulkaisut s. ISBN SFS Ilmansuojelu: bioindikaatio: jäkäläkartoitus. Suomen standardoimisliitto. Helsinki. 9 s. Sillanpää, M., Saarikoski, S., Koskentalo, T., Hillamo, R. & Kerminen, V.-M PM10 monitoring and intercomparison with the reference sampler in Helsinki. Helsinki, Ilmatieteen laitos., Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. Suomen säädöskokoelma 38/2011. Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä. Suomen säädöskokoelma 164/2007 Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista Suomen säädöskokoelma 480/1996. Ympäristönsuojelulaki. Suomen säädöskokoelma 86/2000. Laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta. Suomen säädöskokoelma 13/