A n t o l o g i a
Toimittanut Hlmi ry:n Antologiatyöryhmä 2003 Taitto: Juha Porkola Puhtaaksikirjoitus: Linda Salvia Kansi: Laura & Jouni Tainio Kannn paino: Valopaino Oy
Sisällysluttlo Silunhlmiä 20 vuotta!... 5 Täyskirros... 6 Oikudnmukaisuus... 6 Runollinn slitys skitsofrniasta... 7 Pitäisikö?... 7 Pian... 8 Kuka minä oln ja mikä?... 8 Miksi... 9 Mihiä, poikia... 9 Hapan hllyys...10 Kltainn... 10 Epilogi...10 Löytötunto... 11 Motto... 11 Ikävä...11 Epigraph...12 Minä... 12 Olipa krran...13 Tiistai... 13 Kymmnn mitttä... 15 Iakttagls... 15 Tul...16 Mitn... 16 Pilvin... 17 Onni...18 Mustan...18 Alku... 18 Viidakkotohtori... 18 Sydämni sisällä on kivi...19 Ovssa... 19 Mis kuin karhu...20 Ahvn hittää rnkaan vdnkalvoon... 20 Taigan kasvatti...20 Elintila...21 Eräänä...22 Höst och vintr...22 Järki...22 Kaipuu...23 Kohotan...23 Nukk...24 Kuu... 24
Linnut kaartlivat korkalla ilmassa... 25 Phmän...25 Oln... 26 Rohkus... 26 Hartikaisn muistoll...27 Elämän sitämätön kpys tai raskaus...28 Lumipallossa... 29 Kipupotilaan iltarukous nro 2... 30 Älä... 30 Tässä... 31 Traputill... 32 Ero...32 Toivon...33 Koiran murht... 33 Rakkaus... 34 Yön...35 Lokakuu...35 Sad...35 Runo I...36 Runo II...37 Kuulla...37 Ksäpäivä...38 Ystävyys...38 Mutkat... 39 Uusia... 40 Kotini...40 Minun... 41 Onni...42 Elämä on... 42 Ilo... 42 Ajan... 43 Ksä...44 Taptti... 44 Tätä... 44 Värikyniä...45 Unikammo... 45 Ostosmatkoilla kotiportilta aina Hakanimn torill asti...46 Raha ratkais...50
Kauan haaviltu Antologia vuosimallia 2003 Hlmin Juhlavuonna Silunhlmiä 20 vuotta! Antologiaan on poimittu runsaasta vrbaalitaitsta runoja ja muutama novlli. Silunhlmt ovat ollt taitllisstikin arvokkaita, mutta myös varsin traputtisia irtiottoja. Kaikki varhaisina vuosina kirjoittut ivät ol kstänt ajan hammasta ja tätn nykyruno, siis hlmiläistn, on painottunut. Mutta silunhlmt puhuvat varmaan puolstaan, jotn i kun nauttimaan kirjallissta maustkakukusta! Edllnkin lävin silunhlmin puolsta, späin mars! Historiikki- ja antologiatyöryhmän jäsn Satu Rann
Täyskirros Oln palannut siihn, mistä lähdin Ajatuksni palautuvat paikoilln kuin i olisi koskaan ollutkaan skavuutta, skitsofrniaa Mni rikki, katksi kaunis kaarisilta Nyt raknnan sn uudstaan, oln onnllinn, oln köyhä Napolonista Napoloniin, kisarista tasavallan kautta kisariin Kaikki on niin hllää ja hyvää Oikudnmukaisuus Olipa krran pini päivänsäd, joka paistoi kaikill psyyknvammaisill, asunnottomill ja pakolaisill samaan aikaan S jakoi oikutta kaikill tarvitsvill sortamatta ktään koskaan Ja aina s muisti sanoa: Koskaan i voi rakastaa liikaa Niin li pini päivänsäd mutta sittn s mni mnninkäisn kanssa naimisiin ja kohta kuoli pois, mutta onnksi sillä oli sisaria, jotka ovat yhtä oikudnmukaisia ivätkä rakastu mnninkäisn Spzial for you
Runollinn slitys skitsofrniasta Nyt luuln, ttä tidän mitä on skitsofrnia Kukaan hoitaja tai lääkäri i ol oikin siitä kanssani kskustllut Ei isä ikä äiti, i sukulaist Mutta ystävät ovat jaksant vähän pohtia ja s jatkuu yhä, pohdisklu Oln ylnsä trvnä fiksu mutta sairaana toisnlainn Söhrin autoja, hajotan pulloja, kirjoitan kaikill järjttömyyksiä, siis poltan siltoja takanani Jkyll ja Hyd -syndrooma Eikö vanha kunnon jakomilitauti ol slvntävä nimitys Kun toinn puoli saa vallan toinn häviää Kun i koskaan tarvitsisi mnnä rikki S tuntui pahalta, pahmmalta kuin lähistn kuolma S oli omaa kuolmista, pohjamudissa uimista Mntin oman puhtautni, kiltistä tuli pahmpi Nitsllisn maa myrkytttiin Ja missä vika? Prhssä, koulussa, koko yhtiskunnassa Lapsuudssa, nuoruudssa, lujassa mnossa Elämässä itsssään, kokonaisuudssa I will nvr forgt Pitäisikö? Pitäisikö lakata sanomasta toisia lihaviksi ja toisia liian laihoiksi Pitäisikö näin vaan luopua tavoistaan Hyväksyä kaikki sllaisnaan Sitäkö s rakkaus on, tti analysoida ja ainakaan arvostlla Mitä sittn on tuomitsminn Mitä on sittn rakkaus, ntä pyyttön rakkaus Minä n tidä, vaikka olnkin älykäs Miksi kukaan i osaa vastata
miksi i kukaan osaa kysyä Vastaa minull, vastaa pian!!!!!!!!! Rakkaudn matala visu Pian Pian olmm maa, jota i ol Pian on lannoitttu vsistöt pilall apulannoitttu Kmiralla Ydinsaastt lijuu näkymättöminä ja pian muodostavat idun maall, jota i ol Ast puhuu ja voima jyllää Mnnyttä on kaikki pian sadmtsät ja Suomn happamoittut mtsät Västö kasvaa, i ol lipää kaikill vain mahdollisuuksin rajoissa Pian olmm maa, jota i ol Ehkä siinäkin on toivonsa Fattig mn ändå rik Kuka minä oln ja mikä? Minä oln nainn, Luojan luoma Ylnsä laiska En laita ruokaa, mutta syön paljon, liikaa En omista paljon kukkia, n jaksaisi hoitaa montaa Mä oln htrosksuaali, mutta mulla i ol partnria Mä n ol lsbo, onnksi niin on ds vähän hlpompaa En käy tanssissa, n osaa tanssia n kudo nkä virkkaa, n ompl konlla, n käytä saumuria Tällainn minä oln, n paljon mitään silti niin onnllinn, yksinkrtaissti Joskus mnn vilä töihin, palkkatyöläisksi Jag är rik, mn fattig
Miksi Miksi olisi surustltava miksi naitava Miksi oltava sksikäs Miksi thtävä lapsia Miksi oltava yksin Miksi oltava kaksin Minä n usko yhtn totuutn, minä uskon prsoonaan ja yksilöllisyytn Oln siis individualisti ja silti uskon yhtisöllisyytn ja raknnmuutoksn Solidaarisuutta ds pikkasn, on rinnassain syykkinn Mihiä, poikia Tavattiin bilissä vappuna, katsoit pöydän takaa Sittn mntiin kämppääsi, juotiin viinaa Olisit tahtonut rakastlla, minä vain kihnuttaa virssä En ollut nitsyt, mutta n paljon muutakaan Tuli monta jälksi, joskus oli montakin samaan aikaan Minä n koskaan koknut oloani niin turvallisksi, ttä olisin halunnut ja voinut yhtyä knnkään kanssa Sittn myöhmmin pakotin itsni sksiin mlkin nsimmäisn vastaantulijan kanssa Nyt oln lihava ja ruma En tidä, voinko sill koskaan mitään Enää minua i huoli kukaan, vaikka siluni olisi kuinka kypsä hyvänsä ja kaunis En ol sin, mutta kaikki haluavat sinn Ja minä haluan sinut ruskasilmäinn vlmuni nkä saa sinua koskaan, kutn i Niskavuorn Hta kuollutta Akustiaan Nuorisolämää lämänkoulussa
Hapan hllyys M ruusuja kasvattavat kskityslirinjohtajat ylvin murhinmm! Mn Afrikkaan aasiksi tai naisksi niin tidät mitä onni on! Rakastan minä sinua vilä vähän. Kun hräät aamutta, katsot ympärillsi pöllähtänillä sinisillä unisilmilläsi, päästlt mihisiä tupakkarykäisyjä, minut täyttää hapan hllyys: voi kulta jos titäisit! ML Kltainn oli syli syksyn: sumu pittona maisman. Variksn kiir oli nälkä. S syksy oli kaunimpia mitä olin koknut; ilon ja itkun syksy, rakkaudn; haavojn ja uudn syksy, uni ja todllisuus lähllä. Surujn haudoill vitiin punaist ruusut; oli hiljaisuutta syliä, kuun korkaa valoa. Kuin maailma olisi asttunut yhtn kohtaan, tätä kaupunkiamm. M-T K-K 90 Epilogi On talvikin aika nätti, mutta s on jotnkin vähän hyytävä. On kvätkin aika mukava, mutta s on joskus niin julma. On ksäkin joskus ruma, mutta s on silti niin mukava. On syksykin aika nätti, mutta s on joskus vähän raju. Kalvi Rinn
Löytötunto Tunnoton tunn, hyvin painava ilmapallo kivirssä kiskoo hammasta iknt irviluassa, mutta tosi raskas Kalvi Rinn Motto (Kääntntkvä oivallus n. v. 1970) Minä n ol ollut muill ihmisill s mikä oln uskonut olvani. En siis ol nykyislläni olmassa kuin itsllni. Katoamistmppu skin. Oln vain harhaa. Kalvi Rinn Ikävä Minä pidän siitä, ttä minut huomataan ja hyväksytään. Mikäli sanot, ttä tämä on hino runo, minun tul ikävä sinua. Kalvi Rinn
Epigraph Tuota tässä aavistln aivan vähäsn värähdän, kulkissani kujilla, kuutamoa katsllssa, tarkkaillssa tähtösiä: Mitn li matka minullki, taival taittuva turvaton, kun oon mikkonn miltä vailla, sangn äijästi älytön, niin kuin kai muutki mullikaist, varsin väki vanhmpiki, viisaammatki, vahvmmatki, saati hullut hikkopäist, akkavät tyhjänäkät. Vaan kun oiski sillä lailla, tälla lailla laakasti, aivan silisilkoissti plkkää hullun hupatusta, vähäjärjn jäkytystä kaikki päähän pälkähdykst, sydänjuurn järkytykst sapnkarvaist katkrat, aristavat avohaavat, jopa ois hlppoa hvostlla, isopäällä isotllla, kylän raitilla ravata. Kalvi Rinn Minä Lampaansydän kskllä puolikuuta tammssa väpätys, hrmorata ja romuvarsa rauhoittaa tai kipupist lpää ksä ja toinn puolikuuta lossa silti ja huolittlmatta Kalvi Rinn
Olipa krran hirvän suuri talo, jossa asui 16 prhttä. Kaikki olivat saatanan köyhiä. Homvaurioita. Kirppuja, lutita, täitä, lapsia vaikka minkälaisia ja lähs kaikkia tautja. Paitsi anorksiaa. Hnttusn AIDS-tautinn Kaapo nyt vähän vivahti siihn suuntaan. Kaikki syrjivät Kaapoa skä Söksnin tyttöjä, Lilliä ja Lyyliä, pohjakrroksn Juoppo-Kustaata, paitsi kun tarvitsivat kiljua, pontikkaa tai viinaa, mitä sattui usin, kolmannn krroksn Hullu-Hilmaa ja Idiootti-Immoa toisssa krroksssa skä hänn äitiään Essiä, Toropaisn Topia, koska hän kävi työssä autolla ja luuli olvansa joku ja oli krran kutsunut poliisit, uskovaista Krttu Simosta, joka jakoi lhtisiä, Pönttölän prhttä, koska hiltä kuului mtliä kntis vilä nmmän kuin muilta, Virtasia ja Lahtisia viidnnssä krroksssa, koska h pitivät yhtä ja olivat pahmpia kuin muut, läkkllä olvaa Urpo-opttajaa, joka livahtli rapussa kuin hnknsä hädässä ja oli siis hämärä tyyppi, homoparia jotain sukupuolta, joka asui pohjakrroksssa ja taisi välittää huumita. Hmmo Himann syrji sinänaapuriaan Isto Sankaria, joka syrji takaisin; närä oli vanhaa ja prht vihasivat ja kiusasivat toisiaan. Kamalin oli nljännn krroksn somaliprh, joka kiittämättömästi yritti päästä Ruotsiin. Ainoa, jota i syrjitty oli Vihisn vaari, sillä hän oli juuri kuollut. Kaikki myönsivät, ttä hän oli kunnon mis. Marktta Mrikanto Tiistai Maanantai-iltana tulin pinltä matkalta nliraajahalvaus-timoa katsomasta ja bussissa kotibussissa kskustasta mill tisin sn taas kaikki kuulvat ajatuksni ja tunkvat bussiin minua ihmttlmään Bussi oli tosiaan ihan täynnä ja yksi ämmä mahtui vain minun tni tuijottamaan slvä tapaus, s tuijottaa minua ja kuul kaikn olin luknut M Naist -lhdn yhtä riviä 15 minuuttia ämmä hymyili pilkallissti käänsin sivua kiirsti lhti lipsahti lattiall S puhuu s puhuu
Voisiko tuohon tidän virn mitnkään päästä istumaan, kun bussi on niin täynnä? ai jaa ai jaa kräiln lhtä lattialta jään pois bussista htkn n tidä missä oln Pääsn kotiin, n tidä mitn päässä takoo n näk tänn s ämmä rimuits otan unilääkttä nukun onnksi hti Tänään tiistaina nsimmäinn ajatus: n on täällä s ämmä on täällä tunnn sn läsnäolon n voi mnnä suihkuun kaikki näk minut Vanki vanki vangit ja hullut, niiltä kuuluu ajlla tukka han vanhanaikaissta ukkovainaan partahöylästä tylsän trän ihän tällä tul hirvä halu thdä jotain viiltää jotakin siis viillän käsivartni pitkän viirun tk hyvää nähdä punaist tihkuvat pisarat tukka pois ja linnaan kirkkaasti ajattln: tähän tarvitaan saksia likkln kalliisti värjättyjä punaisia hiuksiani iloitsn kun n tippuvat sinn tänn ja päänahka rhllinn slkä uhrin päänahka alkaa näkyä tuskastuksissani n tidä mitä vilä tkisin pann trän höylään, vdän kulmakarvat pois Marktta Mrikanto
Kymmnn mitttä 1. Huomnna on liian myöhäistä antaa ruusu. 2. Itkt ja kiroilt t ol mnttänyt toivoasi. 3. Onkohan kasvilla ajatuksia joskus tuntuu pahalta riipiä oikin linvoimainn. 4. Itkt lohduttomasti, lohduttomasti, lohduttomasti, lohduttomasti. Mikään i korvaa, voi joskus lohduttaa. 5. Joutavanpäiväisyyksiä, turhaa työtä. Kun kaikki käy vihdoin konlla, m mnmm psykiatrill. 6. M olmm kaikki onnksi rilaisia. 7. Ymmärtämättömässä kuurauksssa mn lapsia, ruusuja, nroja, kirjavia lintusia, s runo, s tito, s sävllys, s maalaus, s proftta, s maailman kiltin mummo psuvdn mukana. 8. Tolkuttomat tappajat hoitoon! 9. Kuka korvaa John Lnnonin? Kuka!? Kuka!? Kuka korvaa Diana-prinsssan? Kuka korvaa Timo K. Mukan? Kuka korvaa Harri Sirolan? Kuka korvaa Erno Paasilinnan? Kuka, siis kuka, korvaa Frddi Mrcuryn? Kuka korvaa Juha Vainion? 10. Pimässä sinä vasta huomaat, ttä maailma olisi kaunis katslla. Marktta Mrikanto Iakttagls Jag går ut från n lokal i Östra Hlsingfors. Invid yttrdörrn står n bil vid märk Ford Focus. Jag sr gnast, att dt är n ganska ny bill, mn färgn på biln, är int i min smak. Så jag fortsättr till n bänk invid n lkplats för barn. Sdan hittar jag n ldig parkbänk. Och sättr mj för att i iakta min omgivning. Dt är ftrmiddag på grändn. Till att börja md syns int ns n själ. Mn sdan kommr n ung kvinna gånd, mn hon går förbi, och har ingt intrss för mj. En inskt träffar mitt huvud, får aldrig vta vad dt var för inskt. Kvinnan kommr tillbaka, mn går förbi ign. Så där får jag sitta ifrd på bänkn. Jag rullar n cigartt åt mj. Då sr jag n lkstuga på lkplats för barn. En korr skuttar invid stugan. Sdan tittar jag gungorna vilkas sittplatsr utgörs av gamla slitna billdäck. Mitt barnasinn vaknar, och skull vilja gunga. En litn vindill för på gungorna. Och n färgad ung kvinna kommr. Mn hon går också förbi. Cigarttn har brunnit slut, så jag åtrvändr till yttrdörrn. Biln står fortfarand där. Jag konstatrar att dt är n invalids bil, på grund av mddlandt i vindrutan.
Jag tryckr på ringklocksknappn invid dörrn, och blir insläppt. Där är bara främmand människor. Mn jag kännr rullstolinvalidn. Hon br mj gå hla vägn hm från grändn. Så hm kommr jag till fots. Run M. E. Nyfors Tul uni poloinn hallussasi valka kuutamo vnh kuin musta hiili pohjoisssa auringonlaskussa kantamaan vaivaiskoivu Yli lntää tarujn lintu Yli vuonojn tuhattähtistn Yli karun kodan maailman punainn viulu soittaa kummallisn joiun jossa muinainn lämmin ääni tuo ilmoill miilunpolttajan kaipauksn Tuo syysksä odottan muuttajia kasvattja pohjoisn maan köyhiä kuninkaita vankkurinn lapsia hräsilmäisiä psijättäriä vahvoin käsin talonpoikia mustin virtojn talonpoikia Aika on ottaa Aika on antaa Tul uni poloinn Liisa Hänninn Mitn myrskyää talvn musta hiljaisuus ja painaa ikkunat lommolln sisäänpäin! Vivaan numroita kukaan i ol kotona. Sisarn mihn kohtlias ääni On matkoilla Gnvssä. Nyt humis plko
kiristyvin hrmojni kanssa. En voi luka, radio on kiinni Kävln dstakaisin. On kuin sinistä alkaisi tihkua äänttömiä kuiskauksia: vaara vaara. (Nyt täytyy thdä jotain muutn s hyökkää.) Ovikllo soi. Musta mis kaupittl kuvia. Pyydän häntä kahvill. Hän katsoo kummissaan: Ei, minä kiir. Sinistä läht ympärillni pilkallista kltamustaa väriä. Ahdistun piton all suojaan. Tänä yönä tapahtuu jotain. MM Pilvin kaart kulkvat ihanan hitaasti painautun toistnsa lomits yhtyn suurksi harmaaksi massaksi painautussaan taivasta vastn. Välistä huokuu taivaansininn ihana usva. Koivujn päällä vihrävä kostus oranssinvärinn aurinko lpattaa, jon pinnassa, laskissaan hiljalln ksäillan viilytn. Joutsnn voimakas ääntly ja lvoton siipin suhina kuuluu kaumpana niidn valmistautussa vartioimaan yötä. Puutarhakinussa kaksi ihmistä katsovat toisiinsa, kaikki tässä kaunista, surun tuntita, kostutta silmissä, hiljaista puhumattomuutta, pinuutta, kaikn yllä hiljaisuus ja ilo. Kari Ojamäki
Onni on ystävän käsi olkapäällä, yhtinn thtki musiikin soidssa rauha auringon paistassa ja lintujn äänissä. Sävltn siivin s lntää ohi, vilkais olkansa yli ja nauraa. Tunnn sn hipaisun hymy lviää huulillni. SatuMaria Kurru Mustan panttrin tanssi Allashuonn hämärässä mustan panttrin tanssi S vi minn yli hautojn O ja E Alku ja loppu kaikki on sanottu ja kirjoitttu kadotttu ihminn Poppamis valkoisn haarniskan sisällä nautitko? Nina Stnman Viidakkotohtori avasit ikkunan auringonsäd logo oli risti vanha kammio värisi tuskaa kylmät sanat saastt, noki, ruoskat, naamiot polttolasilla poltttu kärvnntty ihminn mis mikä hulluus t katsonut taakssi kun lähdit suolajärvt
Kuolan nimimaan suru patsas kuin Lootin vaimo ttä sinä kivipaalun saanut oltko valkassa kaavussasi saanut kansakunnan suomaan minä Auroran siivssä istunut n uskonut likkasit fanit miksi Kain tappoi vljnsä Ablin? Nina Stnman Sydämni sisällä on kivi Kun kaikki katoaa, horisontti uppoaa sumuun, mnn mtsään jossa tuoksuu jo syksy. Puut puhuvat. Sydämni sisällä on kivi. Anna minun itkä sinull, surra suruni. Vuosikymmntn yksinäisyys kuristaa kurkkua, vaan itku i tul. Sammaltn ja ktunlipin syliin painan pääni. Puristan maamon lämmön sormini päihin. Yritän jaksaa lää. Nina Stnman Ovssa lukko takana pili käsi mnn ulos J.P. Porkola
Mis kuin karhu jäkäläpuut puinn pihka jään kirkas kalvo mis tuli rikkoi jään hauki tki rnkaan htki jääsohjo hlisi mis kuin karhu iski ja iski vain yksi rngas yksi kalvo nainn ahtojään kskllä nauraa Nina Stnman Ahvn hittää rnkaan vdnkalvoon Hiljaa nukkuu järvi aamua. Hiljaa ui kuikka rantaviivaa pitkin. Ahvn hittää rnkaan vdnkalvoon. Istun trvalpän juurlla, län. Nina Stnman Taigan kasvatti Taigan kasvatti paistoit kalaa. Kipuja täynnä tult lähltä kaukaa Ota hänt, tuudita unn. Vi hallamaittn jäätynyt korsi
vi kauas pois ihmistn mailta Bibinur tataariksi kutsuttu. Nina Stnman Elintila Avaruudn rajalla yksinäisyydn mustat pilvt. Siluttomalla rantahitikolla mri soi matalaa lauluaan. Jossain korkalla aavistus, auringonsäd, sisimmästä väsynyt kähä huuto, kauhuntäyttinn alkuparkaisu. Mri soi. Ihminn on, itku hikalla. Lokit lntävät pitkäll, valkat lokit. Mri soi taivaan ja maan musiikkia. Avaruudn rajalla aavistus, laulu ja hyvä olo, hikalla auringonsätt, sisimmässä rauha. Ihminn on. Eva-Maria
Eräänä lapsuudn jouluna kuorin paktista tulipunaisn muoviauton voi mitn s auto pyöri ympyrää tuvan lattialla mustat kumipyörät ja vtoavain sivussa olin onnn tyttö Tuula H Höst och vintr Vindflöjl, vind. Dt blåsar på gatorna. Rgn, dt rgnar än. Dt rgnar på gatorna. Köld, dt är köld. Vi frysr på gatorna. Is, dt är is. Vi slintar på gatorna. Snö, snön kommr snart. Vi plumsar i snön, På gatorna. Run M. E. Nyfors Järki Hänllä oli joskus järki. S oli hänn päässään, mutta s putosi. Ei siis pää, vaan järki. Voi kunpa s olisikin ollut pää! Mitn s on mahdollista? Hän koki suunnatonta tuskaa, joka rpili ja ratkili ja vlloi hänn sisässään. S oli suurmpi kuin mikään muu.
Tuska tuli kaukaa lapsuudsta. S oli yksinäisn ja kovassa Hrran nuhtssa pidtyn pinokaisn kipua. "Toinn moitti, toinn löi laimin" (H. Anhava). Kun lapsi kasvoi nuorksi, s totsi olvansa maailman pahin, huonoin ja rumin. Raskaalla historialla ja suunnattomalla hrkkyydllä oli myös surauksnsa. Nuori i uskaltanut nää kohdata vastuullista aikuisuutta, koska oli saanut tarpksn järjn äänstä lyhyn ikänsä aikana, vaan sairastui hnkissti. Tuska oli vinyt hänltä ilon, lämänhalun ja toivon hlpommasta huomissta. Sydän vrta itkin hän purjhti itsmurhayrityksstä toisn. Sydämn piti kyynlhtiä, koska silmät ivät siihn pystynt. Hän tunsi suunnatonta tyhjyyttä, sillä kuolma i huolinut häntä luoksn. Elämällä i ollut mitään arvoa ja annttavaa. Hän rukoili Jumalaltaan päänsä putsaamista ja odotti sn tapahtumista. Silloin järki putosi. Hän hittäytyi täysin muidn armoill ja antoi piut-paut vastuull itsstään. Tarina jää siihn pistsn. Hänn oli ryhdyttävä pyydystämään järkä takaisin, jotta saisi itslln ja lämälln jonkin milkkyydn. "Järki, hu-huu! Kaipaan sinua! Missä olt?" Suvi Kaipuu Jokainn kaipuu kotiin, vi minut kaummaksi maailmaan. Sillä jossain löydän, hkä itsni. Sillä löydän rakkaudn, ja saan milllni rauhan. Sillä löydän hänt, ystäväni naisni. Sillä solmin, uusia ihmissuhtita. Krran saan lohdutuksn, kaipuusni parmpaan. Sillä mihistyn, tuln voimakkaammaksi, ja jaksan taas jatkaa lämääni. Run M. E. Nyfors Kohotan kasvoni pimydstä valoon s häikäis mutta myös vapauttaa tämä uusi olmuksni on kaikilta osin kirkas ja kvyt mitn kummallista vapautua mustasta
painavasta syyllisyydstä joka aina on ollut suralaisni kvynä lijailn lumihiutaln valkoisna tuula h Nukk Mä oln tuijottanut, kuin lasisilmäinn nukk maailmaa, tähän asti. Joka sulk silmät, kun joku kääntää sitä. Ja jos i käännä s tuijottaa plkästään. Kun tuijottaa asia i liikauta niin paljon ja pysyvät täällä. Silloin i tarvits lää niissä on vain paikalla. Mä oln paikalla ja hyvin väsynyt kuulittko, kuulittko, hyvin väsynyt tuijottamaan. M-T K-K -91 Kuu nnätti vrkkaissti kirtyä radalln, kun kuumissti kirjoitin marjaviinin voimin lämäni nsimmäisiä värssyjä hyvän lämän todllissta olmukssta nautisklln sanoista kuin viinirypälistä homjuustolla päällysttyn patonginpalan päällä. Uskoin olvani vapaa, kaukana minkään aattn tai hnkilön aivopsmistä yksilöistä. Sitä paitsi olin varma, ttä minulla oli sanoma. Tai tosiasiassa vain kutistunut sopuisa Päivää sanottavaksi laumall vastaantulijoita, jotka jokainn, niin ainakin uskoin,
odotti jonkin palkinnon saamista, sn hullunkurisn porilvan mtakan voittamista mitä lämäksi sanotaan. Hill kaikill halusin sanoa jotain ylvää ja ylnpalttisn ystävällistä, jotta nimni ja kasvoni jäisi hidän milnsä ja voisin oppia totamaan vastaantulijoill muutakin kuin sn tavallisn: Hyvää päivää, mitä kuuluu. Ei siis mitään uudmpaa, jotn näkmiin, näkmiin. Hauska tavata uudstaan. Eva-Maria Linnut kaartlivat korkalla ilmassa Näin oravan hypähtävän ktträsti oksalta toisll. Luonto li, rasahtli ja viuhui, sorsapari sukltli lammlla. Tunsin outoa alakuloa. Vasta kotona höyryävän ison tmukin äärllä tunn hlpotti. Alkoi olla taas mukava olla. Iltauutist kuunnltuani vtäydyin aikaisin lvoll ja nukuin yöni sikästi unia näkmättä. Eva-Maria Phmän katsn himmä loist. Ovt, säpt, tuulntanhuat auki, spposlällään mili kuin hrkkä kukka, kun kaikki on suotu ja saavutttu puhtaassa nrgiassa. Isi, aja hiljaa lapsuutni halki. Käydään vilä läpi nämä hyvästlmättömät unt, kaikki hiljaist htkt, muiksi suunnitllut surut ja sairaudt. Auringonkukat, äitinpäivät, pääsiäisjänikst. Minussa soi viläkin itsään itkvän lapsuudn parku. Eva-Maria Oln nähnyt monin laivojn lähtvän täysin lastin ja ihmisin
ja samojn laivojn palaavan täynnä titoa ja kokmusta. Oln mittinyt asioitani hiljaa kyllästymisn saakka saamatta slvää vastausta. Vain tuuli on huutanut puolstani avohuulin rukouksia taivaasn ja mrnkäynti pitänyt käräjiä tapauksni vuoksi. Näinä päivinä oln ollut hrmostunut. Mont lämässäni tkmäni rhdykst ovat sinkoutunt myrkkynuolin tavoin päällni ja saant minut parkumaan armoa ja rauhaa. Kauan on kulunut, ttä siluni on päässyt lpoonsa. Nyt loikoiln yhdn rän taistlusta voittanna. Kuuntln kuinka hongat humisvat kskinäisiä tarinoitaan ja lmpä ystävä, yö, saapuu. Vi vilä aikaa, ttä toivomuksni täyttyvät, ttä laivat saapuvat taas juhlaliputuksssa satamaan ja län toivitani todksi. Suloinn ja ihmllinn on tulva päivä ja lppoisa yö. En ol nää äkämystynyt ja hurja vaan tasaismpi ja slvmpi. Joskus vilä laivojn torvt puhaltavat kohdallani fanfaarin ja tidän ja tunnn, ttä län varmasti, vahvasti ja täydsti kutn tarkoitttu on. Siihn asti voin vain odottaa ja toivoa parmpia aikoja. Eva-Maria Rohkus Kannuuni liunnsta mustasta napista riittää väriä tulvin vuottn valkill paprill. Joskus syksyllä tuntui, ttä minulla oli kaksi kannua, toisssa liunnut musta, toisssa kltainn nappi. Ja vasn jalkani oli musta, oika kirkkaan kltainn, vasn poskni kltainn ja oika pään puoli musta. Mustasta i voi siirtyä suoraan kltaisn. Yössäkin koivun lhdt ovat kllrtäviä. Mitn lämmin oli musta, mitn märkä tuuli, mitn maailmassa oli todllisuus irrallisina palasina
niin ttä tuli paha olla ja niin on oikus niillä, joita ympäristö plkää kuin niillä jotka plkäävät ympäristöään ja isossa talossa tk työtään arvokas ja hyvin koulutttu lammaslauma. Minä asun vastapäätä mustin koirinni mustan katon alla musta vuohi. Ja sisässäni hiluvat tuulssa irtoavat lhdt. Bror Classon Hartikaisn muistoll Rquim Varjot pahamainisn bulvardin valoistn lhmustn alla tummnvat ksäksi, jonka nimi on syksy. Ellt voi oppia yksinäisyydn armoa tai pysty kiihdyttämään poikin lailla kovaäänistä pyörää katusi solassa niin ttä sn tupää nous, on sama lähtä täältä. Ei s niin ollut, i toki. Näkikö hän kaloja? Tunsiko illan viilnvän? Näkkö hän taloni prsikkaisn päädyn ilta-auringossa korkalla virisn yllä ja kaumpana toisn aprikoosin? Haistatko valkoisn syrnin vai onko ihminn haudassa vapaa tarvitsmasta mitään? Kaikista vaikinta on lää syyllisyydn maailmassa, maassa olun vihainn karhu ja ihmist ryypännt vaattnsa. Omnat jo lakastuvat. En viitsi thdä mitään. Tuskasta syntyy syvässä valoisssa yössä kaunus, ajatuksn taulu, ja siksi on oikutta ja kuolmassa hartaudn kaunus, s on kuin oudoin aamu ihmisn hiljaa hyväksymä, surrn, kyynlin, vaiti. Hänssä asui yksi jokaisn mahdollisuus, oma sydämmm pakattuna virhittmm purkkiin viattomuutmm komroissa nän sn yössä kun katuvalot ovat sammunt nkä saa unta, ja laulaa rastas, kivitasku tai satakili tämä on minun ksäni toisnlaista lähtöä ja linnun laulussa lapsuudn ruohojn trävä runa ja hinäsirkka, ksä jonka nimi on syksy ja aamu kvntää plargonioittn lhdt ikkunalaudalla kadun yllä. N syttyvät tuln avoimlla ikkunalla, mutta olmm turvassa.
Huoju niidn lailla hiljaa ja syvänä, tuskani, huoju syytön muisto. Viattomia ovat hymymm juurt Jöns Carlson Elämän sitämätön kpys tai raskaus Ei lämän pitäisi olla kumpaakaan pitkään, kpyttä tai raskautta Elämässä pitäisi löytää tasapaino tasapaino joka huonoina päivinä jaksaa nostaa ylös ja liian kpinä päivinä pitää ds varpaan maan pinnalla Elämä toisn kanssa on vaikaa ja sitä vaikampaa s on jos yhtinn kili on päässyt piiloon Onko sitä koskaan ds löydtty Onko sitä koskaan hattu tosissaan Ihmisn pitää antaa olla oma itsnsä ikä muuttaa sitä omaksi kuvaksn joka millyttää parmmin Muutoksn voi thdä vain its mutta pitää olla vapaus aikaa muutoksn jos siihn yrittää Nyt olt kasvamassa mihin Löytääkssi uudlln minäsi silusi Olt uudlln s pini simn maaäidin povssa josta alat vrsota ihmisksi Nyt sinulla pitäisi olla voimaa antaa minuutsi tulla ulos Älä plkää sitä, kasva hiljalln, kiirhtimättä s pini vrso sisälläsi saa välillä aurinkoa kukoistaaksn mutta s tarvits myös satn kasvaaksn ja rajuilman tullaksn vahvmmaksi
Et voi ymmärtää muita jos t ds ymmärrä itsäsi jos t myönnä toivitasi odotuksiasi Kaikn täyttäminn on mahdotonta ja myös tarptonta pitäisi vain löytää paikka maassa jossa sinulla on voimaa juurtua antaa itssi kasvaa kipästikin koska ilo ja suru ovat sukua Tuknasi voi olla vain htkittäin joku joku, joka sillä krtaa ymmärtää joku johon tarttua plastusrnkaan tavoin Mutta sinun on kuitnkin jaksttava its käydä itssi läpi myöntää puuttsi myöntää lämän tarpsi Sinun sisälläsi on s voima joka nyt on poissa voima joka antaa sinull kasvun mahdollisuudn vain sinä annat sill luvan Kirsti Hänninn Lumipallossa hijastuu olkapää shakin siirto yhdll tähdll istumm iltaa kadtti pyörähtää tyttönsä kanssa vilkkuvi pitsinn alusham unksiva kädnliik kummallakin lumitini vittlvästi kumoaa samppanjalasin lasiovt hijastavat jälln lumipallossa olkapään htki suotu alkaako rakkaus
ruusut kauniit pyörivät htkn htkssä ujosti hymyil khiä tutkinut kultainn kllonviisari varjossa puidn tlän ilta nuokkuaa toividn lammikko napittaa nito pusronsa läht juoksmaan pinillä sandaalillansa valkita tlttoja ruusujn lomissa sinismmät silmät kuin koskaan sipaisu hiukan huolstunna phmätä ihoa kllonviisari nukkui kultaisia mrkkjä Liisa Hänninn Kipupotilaan iltarukous nro 2 Hyvä Jumala, anna minull takaisin minun jokapäiväinn vaatimaton arkni Marjo Kaari Älä Älä suotta omahyväil. Älä suotta hajamilistl. Älä suotta itsrakastl. Ennn pitkää sinäkin vilä vainoharhailt, mustankipuilt, kskn kaikn piruparkaist!
Kari Kinnunn Tässä maailmassa on rikos luottaa. Tässä maailmassa nainn syyllisttään, kun tapahtuu raiskaus tai sksuaalinn pakotus. Atomipommi tipahtaa, tuhoaa kaikn. Htkssä kaikki unlmat, kaikki toivt kuollt. Vajoan skitsofrnisn psykoosiin, vainoharhaisn. Kuusi vuotta ääniä, harhaa jokaskuntisna. Viimin saan tarpksni, mnn alas kohtaamaan kuolman ja palaan ilman harhoja. Äänin vaimntumisn kuluu vilä kaksi vuotta. Unlmin niityll i tul nää kukanpoimijoita. Rakntaa silta, tulla vastaan, minä, joka olin jo päättänyt ttn nää sitä t. Tulnko, raknnanko ja tahdotko sinä? Olisiko minulla jotain antaa sinull jotain aitoa, rhllistä? Voisinko minä olla lahjaa sinull? Voisinko minä mrkitä sinull jotain?
Gabrilla Kujala Traputill Synkkä htki. Väsymys. Kanna minua vähän aikaa. Piirrä risti otsallni. Oln painava, tipun lattian läpi jonnkin syväll. Maalataan kltaisia kukkia ja vihritä varsia ja laittaan minun päähäni. Minä n jaksa Odottaa ja odottaa, toivoa ja toivoa. Minun on thtävä työ, sinä pitlt kädstä. Työtä on liikaa. Kävllään tänään hitaasti. Satu Mäkinn Ero Sinä voit sanoa kaikki kauhat sanat. Voit puukottaa minua slkään ja lävistää sydämni sitsmän krtaa ja katso, i minua satu, ikä sinua ol, minun milni on muualla. Satu Mäkinn Toivon, ttä tajuat sanomatta, sanoitta mutta t lu ajatuksia, siksi minun on krrottava mutta minulla i ol sanoja, i tarpksi s on painon tunn rinnassa, pääkipu,
kun i saa hnkä, sydän hakkaa sn on raiskaaja, jota tsin kaapista, murhaaja sängyn alla hätä kuul s rauhoita minua i s ol raiskaajan plko s on minä vitsi kädssä, lääkpurkki toisssa plkään omaa synkkyyttäni ja ttä jonain htknä s saa vallan pruuttamattomasti oikasti s on vain yksi sana hätä. kuul s. Satu Mäkinn Koiran murht Koiralla on suruja varpust syö muruja sn ruokakupista ja päässä alkaa humista Koiralla on murhita varikst on urhita n raakkuu ja kärkkyy kun koiraparka torkkuu Koiralla on huolia sn alkaa kirtää suolia S ylös nous, haukahtaa kun kaumpana paukahtaa Vanhan koiran lämää ompi juuri tää Ulkona syö ja makaa haukkuu tavan takaa Koiralla on iloja s tk pikku piloja: kun siili tul pihaan
koira käypi vihaan Siilin virstä kaivaa maata tti poloinn muuta saata kuin itsnsä palloksi pörhistää odottaa ja hörhistää Koira sisään käsktään siilill ruokaa anntaan Ja niin on taasn rauha i kukaan nää pauhaa Vanha koira voi huokaista männän kättä nuolaista Unillnsa käydä hiljalln nukkua väsynnä huomisn Maria Niminn Rakkaus, s on pillripurkissa. Pininä ilon tuojina suurn myrskyyn. Pullo olutta ja sikkaillaan lämän valtatillä. Ei rakkautta, vain kuolmaa. Mutta onni on pinllä suuri kun hän krran kohtaa Pyhän Isän ja Jsuksn lämän valtatillä. Aamn! Sari Nuutinn Yön pilvi vtäytyy syrjään ja punatulkut tanssivat oksin huurtisilla olkapäillä, kun aamun uutimt avautuvat. Tuuli nostaa otsaansa.
S lyhyttää kuivunita lhtiä pitkin pihaa. Yksi punatulkku lntää kauralyhtsn. Kohta niitä on lyhtn kimpussa parvi. Sitä mukaa kuin tuuli yltyy, pakkasn siivt mnvät lakoon ja auringon silmä trästyy. Auringon kulminoidssa punatulkkuja i nää näy, mutta taivaalta alkaa tippua kissan kokoisia hiutalita. Aino Pakarinn Lokakuu. Huurrtta ikkunoissa. Ensi lumi rosoistn puunrunkojn päällä. Lumn valo sylil syksyistä aamua. Luonto valmistautuu pitkään unn. Saisipa ihminnkin nukkua talvn ja hrätä kväällä nuormpana. Aino Pakarinn Sad kirjoitti nimään pölyisn ikkunaan kskllä syyspäivää. Minun oli kylmä, niin kylmä, ttä jo kananlihalla. En luknut nimä ikkunasta. En avannut Paul Tournirin kirjaa, jonka välissä lahoavat tomuksi kuivatut kto-orvokit, n vastannut puhlimn, joka soi ja soi ja soi. Yöllä taivas oli kirkas ja linnunradan valourut tulivat kuultaviksi. Aino Pakarinn