M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista

Transkriptio

1 M.J. Metsola Taimentukka Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista

2 Taimentukka Mikko Juhana Metsola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN

3 Auringossa kelluva odotus 5

4 6

5 vapaa Kemin suussa minä olen nähnyt nahkiaisia, pullon suussa minä olen nähnyt piruja. Pienet pirut pitävät minusta, minusta pitävät mielen kuvajaisista. Minun kangasteleva kuvajaiseni kuoriutuisi vedestä: silkinsileällä kivellä pieni merenneito syö puuroa. 7

6 syntyjään Sinä olet tänään tullut vedestä, kutsun Sinua Merenneidoksi. Iloitsemme kauneudestasi yhdessä, ja me jatkamme elämäämme tällä tuulisella särkällä. 8

7 olen minä odottanut Kahdeksanhampainen hymy korvasta korvaan lumoleuan alla, unohtumaton seita: ihastuneet pienet kädet ristissä, luonnonpunoksena kiinni. Olen minä odottanut, kaivannut kukkuluu kukkuluu... kummajaisena kuleksinut. Ah, ihana Valtiattareni! Mikään zeitgeist ei pääse lähellekään. 9

8 ahdistus Mukulakivet, kaupungin askelten kuristava auringon tahti, loistaa ohjaimissa Descartesin tieteen arjen silmissä, myrskyää syksyn menneisyyden rahti. Veden vierellä, taimentukka. Täällä en luo sarvia, kärsivällisyyden nahkaani, aurinko on ystäväni yön tähti, keltainen kaasu, kulunut raasu, historian vanha velottunut vaasi. Onneksi, onneksi jo tulikin, syntyihän se, se uusi mestari maan päälle, se luonnollisuuden mestari, uusi biologinen organismi; rohkeutta uhkuva hengen sukupolvi, joka valjastaa laimean kehityksen hevoset, ratsastaa uuden syntymän raivoon ennen kuin aistien surrealismi hukkuu hiljaa virtuaalisuuden kaivoon. 10

9 sanoja Yhden kuun kierto ajan alusta, ajan alussa aivan uusi elämä. Avoinna uuden ihmisen aika. Rannalla. Tyyni. Rauha. Aurinko. Aamu. Taivaanranta. Lintuja. Meri. Tuoksuja. Vene. Kalastaja. Sanoja, Sanojasi. Ajattele: Laine on elämäsi ensimmäinen lause. Koskemattomat äänet, kielet avoinna odottavat. 11

10 varpajaiset Mies vei viiniä tovereille, ystäville kaikkein vihreintä, viiniä lapsuuden ystäville. Juoksivat maratonin maakunnan läpi, etsivät uusia tuulia, kansankokoontumisjuhlia, lauloivat: tulkaa lasten kaltaisiksi makeaan, makeaan humalaan! Innostunut mies nosti kauluksensa pauhulyriikkaan vaikka jotkut muka viisaat veivät puhutteluun, sanoivat: pauhulyriikka on mennyttä, käytettyä. He eivät tiedä se on liukulukko odotuksen avaimen alla ettei kokematon elämä jo ulos työntyessä selätä, vedä saappaita jaloista. 12

11 Yhdessä 13

12 14

13 miten osaisin Miten osaisin kantaa lastani, miten kasvaisimme yhdessä silmät lautasina itse intiaaneiksi, miten olisimme ihmisiksi? Minä otan ensin lapsuudestani kauniit muistot, aurinkoiset asiat, siivilöitsen rakotulkitsevan tarkasti, katson ortoskooppisen okulaarin läpi. Oikeamieliset kultajyvät jäävät kimaltamaan vaskooliin ja loput hiput kaivan hikisenä yötä päivää meidän Lemmenjoesta. 15

14 voisinko olla ajattelematta Tänään olemme yhdessä, rakastamme, huomenna erkanemme taas vähän, ylihuomenna vähän enemmän niin kuin loittonevat toisistaan kaikki universumin palaset kauas, kauemmas hiljakseen, koska tila laajenee, välipimeän määrä kasvaa. Mikään ei koskaan pysy ennallaan. Aamut herättävät käytettynä, valkoinen puu ei jaksa kukkia. Elämä ei valvottele öin, huoneet ovat hiljaisuutta. Lapsen vattakaan ei turahtele. Muistikuvat ilman hajua haalenevat, hajoavat. 16

15 hoitaja Minä tulen kotiin velaksi otsallani kansalaisen leima, pilkka pöljän päivän; leimassa kysymys kaiken järjestä. Sinä istut siinä lattialla kuin joku buddha puurolautanen kumollaan päässä, Hei isä! olen hyvässä hoidossa! sanot katseellasi. Hymyilet. Sinä olet minun hoitajani. 17

16 tulee aamu Unet herättivät nälkään, herättivät yöksi valveille elämään, itkua ne synnyttivät, ensimmäisen luokan monologin keskellä hämärän pieksämää sänkyä. Isä lämmittää hedelmäsoseen al dente: sitä ei kuumennettaisi, äidin kasvoilta putoaa helpotuksen kivi, kääntyy kylki, kylkeen on kietonut levottoman yön, kai aamuun nukutaan kun on kerälle kiehnätty. 18