Pavlovin koira VAINU

Transkriptio

1 Pavlovin koira VAINU

2 Raisa tanssii Mishan kanssa Volodja Iljitsin olohuoneessa, punaisella samettimatolla, kristallikruunun alla. Niillä on päällä Nadjan vanhat pitsialushameet, Raisalla valkoinen, vanha roosa, vähän sinistä. Lauletaan ja nauretaan. Raisa rakastaa, se tekee sisääntuloja paripeiliovilta, prinsessa persikkaposki, mansikkasuu. Halitaan kaulaan. Misha syö pikkuleipiä koko paketillisen, Raisalta läikähtää mehua matolle. On lämmin, ulkona pakastaa. Sitten Raisa haluaa, että Misha lähtee heti poispois.

3 Raisa sanoo hyshys. Koko ajan Raisa sanoo hyshys, kun Isä karjuu Mishalle, vetää värttinäluusta lastenhuoneeseen, sata kertaa niin että pistää. Että Mishasta tulisi kiltti, niin kiltti, ihan yhtä kiltti kuin Isä, yhtä aurinkoinen. Seinille kasvavat elefantinkorvat, itkun läpi Misha kuulee kuinka Raisa sanoo hyshys, yhä uudestaan Raisa sanoo Isälle hyshys.

4 Intiaanikesällä Misha kalastaa saaliikseen keskikokoisen kampelan. Kampela on liukas, toiselta puolen iloinen, toisaalta sokea, surullinen. Raisa silittää kampelaa, vaiti nyt kampela savustetaan. Unelmat särkyvät sanotuista sanoista, syntyvät sanomatta jätetyistä.

5 Poikkeustilakomitean erikoiskoulutusluokalla kaikki oppilaat ovat erikoislahjakkaita. Ne osaavat soittaa melodikalla spakoinainootsin ja laulaa ja loikata ja lukea kiellettyjä kirjoja ja tehdä kolmoislutzin niin että puhua ne osaavat, puolestaan. Poikkeustilakomitean erikoiskoulutusluokalla kaikki oppilaat ovat erikoisen kunnianhimoisia, ne kurkottavat kohti mausoleumia, yli auringon, vielä äiti maatakin ylemmäs. Poikkeustilakomitean erikoiskoulutusluokalla kaikkien oppilaiden kyynärpäät ovat erikoisen terävät niin, että haavoista osumakohdissa tulee kivuliaita ja hitaasti paranevia.

6 Spirometrikokeessa Misha puhaltaa niin että melkein pyörtyy. Melkein pyörtyy, kokoaa keuhkopussit piripintaan ilmaa, puhaltaa niin kovaa kuin ikinä jaksaa. Kukaan ei tiedä kuinka kauan Misha jaksaa, koska Misha vain melkein pyörtyy eikä silloin pääse marttyyriksi. Kolmasti vatsahuuhdeltu mahorkkaborja puhaltaa enemmän kuin Misha eikä Mishasta tulekaan koulun parasta puhaltajaa. Silloin Misha ymmärtää, että on puhallettava vieläkin kovempaa, niin kauan kunnes kipu lipuu ohi ja rupeaa nauruksi, korjaa taivaalta kirkkaimman kukkaseppeleen, tanssii sadetanssin.

7 Ei Raisa näe valkosoluista kuristusunia. Ei mishka-karhusta, nancysta Raisa näkee. Unissa nancy-kuoro laulaa requiemia, valkoisessa talossa kirkuvat armoa parto parto morte. Yksi kerrallaan sinertyvät nisät, hytkyvät himoitut hymypatsaat, yksi kerrallaan häviävät vihalta uhat, mud cake & marshmallows. Vielä soittaa jossain äänirauta yksiviivaista aata, Allilujeva, oletan, la directrice. Juuri silloin Raisa herää, pium paum, ja lähtee siitä unesta pois.

8 Misha opetti Raisan soutamaan. Katse oli pidettävä horisontissa, otettava kiintopiste taivaanrannasta: saari, kari, pari neulasensa varistanutta männynkäppyrää, isännänviiri, pillukallion korkein kohta. Ja Raisa otti ja souti, antoi vilpoisen kesätuulen puhallella tukkaa vaaleammaksi, piti otteensa, pintansa, venhoa kannusti vetten päällä. Ja tapahtui niinä päivinä, että Raisa oppi soutamaan, sillä tavalla niin kuin soudetaan saalista takaa, luotisuoraan, järkähtämättä. Mutta Raisan silmiin uivat myös värit, taivaanrannan tuhatmiljoonaa ruskeaa sinistä vihreää, eikä sille voinut mitään, että Raisa oppi niinä päivinä maalaamaan.

9 Boris Nikolajevits sanoo, ymmärrät sitten kun olet kasvanut isoksi. Ja Misha ymmärtää, eikä kasva koskaan isoksi, sillä Aljosha on opettanut Mishan ymmärtämään. Ajattelemaan, rakastamaan etsimistä, löytämistä, näkemään, ajattelemaan toisin. Yhä uudestaan ajattelemaan asian etua, olemaan valpas valpas. Sillä tavalla ja niin on Aljosha Mishaa rakastanut. Ja Raisa Maksimovna on uhrannut Mishalle viisi leipää, neitsyytensä ja kaksi kalaa. Elämänsä. Datsanikkunan, joka tuikkii lämmintä valkoista valoa silloinkin. Sillä tavalla ja niin on Raisa Mishaa rakastanut. Eikö Misha saata ymmärtää?

10 Misha puhuu Raisalle punaisesta. Ystävyydestä, yhteistyöstä ja Anichkovin sillan valkeista öistä suudelmista uudesta maailmasta, missä baba on ensiluokkaista eikä sifonki milloinkaan sinistä ei sinistä. Eikä Misha yhtään tiedä että zavtra zavtra voimistelijatyttöset eivät pysy tahdissa enää kun tuuli puhaltaa lyhtypylväisiin lappuja kadonnut:aika

11 Misha odottaa Raisaa PizzaHutin edessä, pian syttyvät oranssit raketit, jättävät taivaalle hevosenkengät. Onko jo joulu, onnenpäivä, elämännälkä, ei ole muita värejä kuin veri, kielletty punainen. Kaikki järjestyy, Godot, puluparvi nauraa Raisan päällä, joskus toiste nyt aukeaisivat Cheerborough n sateenvarjot, olisi kevät nyt on syksy.

12 Kohta minä olen terve, Raisa sanoo. Niin sinä olet, ihan kohta sinä olet terve, Misha sanoo ja hymyilee kyynelten läpi. Nestemäärä sängynpäätytelineessä vähenee vähenemistään, ehkä se transkendoituu kaikkiin maailman kyynelkanaviin, oi ihana panama. Turkoosinsinisten kappaverhojen takana valjaissa vanha maailma, voi miten kauas pilvien päältä näkevätkään tähtilapset, puutarhuri täysikuu. Mitä jos pelkää? Lauletaan, hyräillään sinistä unta, heitetään valaalle tynnyri kohta, ihan kohta ei sanota enää tuutelituu.