muutoksen ja eheytymisen erikoislehti

uusitoivo 2/08 muutoksen ja eheytymisen erikoislehti Irtonumerohinta 6 c Mukaan eteenpäin menon meininkiin Sauli Niinistö: Ylikoulutus on yhteiskunnan petos Vaasan vankila juhli kristillistä päihdekuntoutusosastoa

uusi toivo 2/08 Sisältö 3 Varomattomat sanat. 4 Ylikoulutus on yhteiskunnan petos. 6 Vesa Lehtelästä Sininauhasäätiön uusi toimitusjohtaja. 7 Sinibossit matkasivat Tarttoon. 8 Kauhavan Sininauha katsoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 10 Myös auttaja tarvitsee apua. 12 Hukkaan mennyttä kuntoutusta ei olekaan. 14 Toivon-päivänä. 15 Muurin varjossa. Rivikristittykin tarvitsee uskoonsa vahvistusta. 16 Juha Järvinen selvisi päättäväisyydellä. Velkavankeus ei ole este elämälle ja työnteolle. 18 Työttömän taival. Sähköpostiviesti Rovaniemeltä. 19 Syysrastien suunnittelu loppusuoralla. 20 Jumalan rakastava puhe. 21 Monessa mukana. Juhani Haveri eläkkeelle Sininauhaliitosta. 23 Alkusammutusta harjoittelemassa. 24 KAN Sininauhasäätiön yhteistyökumppaniksi ja vuokralaiseksi Helsingin Sörnäisiin. Lähemmäksi omaa kohderyhmää. 26 Alkoholismi. 27 Rukous. 28 Puolimatkankoti Myrrin terapiakoira Donna on poissa. 29 Koirien taivaaseen. 30 Kannanottoja Vuosaaresta. Alan miehet ja naiset kiersivät kotikontujaan kameran kanssa. JULKAISIJA Sininauhasäätiö. Tuetun asumisen, tuetun tekemisen, tuetun olemisen ammattilainen ISSN 0780-3745 62. vuosikerta 4 numeroa vuodessa PÄÄTOIMITTAJA Päivi Strandén TAITTO Terttu Hauhia ETUKANNEN KUVAT Päivi Strandén TOIMITUS JA TILAUKSET Sininauhasäätiö Mäkelänkatu 50 00510 Helsinki p. 040 5444 105 stranden@in105.fi TILAUSHINTA 2008 24 euroa PAINOPAIKKA Ykkös-Offset Vaasa 2008 PERUSTETTU v. 1946 nimellä Wangin Toivo

Pääkirjoitus Varomattomat sanat Stakesin uusi pääjohtaja, Matti Heikkilä, lipsautti taannoin varomattomasti. Tiedotusvälineet ymmärsivät hänen ottaneen haastattelussa kantaa viinien ruokakauppamyynnin puolesta. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi välttämättömissä jälkiselvittelyissä Heikkilä totesi, ettei hän tietenkään sitä tarkoittanut. Puhuipa vain yleisellä tasolla saatavuuden ja hinnan vaikutuksesta alkoholin kulutukseen. Mutta sanottu mikä sanottu. Tiedotusvälineet tekivät sanoista omat johtopäätöksensä ja lehtiä lukevasta kansasta todennäköisesti moni jäi luuloon, että viinien ruokakauppamyynti on nyt saanut tukea varsin arvovaltaiselta taholta. Virheiden ja uutisankkojen oikaisut harvemmin painetaan niin suurella präntillä tai isoina otsikoina, että ne tavoittaisivat kaikki lukijat. Korjattu virhe ei enää kelpaa lööpin aiheeksi. Heikkilän varomattomat sanat saivat minut tarkkailemaan enemmänkin ihmisten tapaa tehdä johtopäätöksiä sanotuista tai tapahtuneista asioista. Muutama herkullinen tilannekuvaus ja niiden täydellinen paikkansapitämättömyys saivat pohtimaan, miten paljon lopulta suusta suuhun siirtyy tietoa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Olin suorastaan hämmästynyt. Ajattelin, että ehkä meissä suomalaisissa vielä elää sanomistemme kautta entisaikojen runonlaulajien ja tarinankertojien henki ja perintö. Muinoin tietoa ja uutta asiaa ei tullut joka tuutista, joten tarinoita piti kehitellä itse. Luulisi silti, että fakta ja fiktio osattaisiin jo tällä vuosituhannella pitää erillään toisistaan, mutta eipä tuo juuri siltä näytä. Television suosikkisarjojen eri alojen ammatti-ihmisiä esittävät näyttelijät ainakin väittävät, että heiltä tullaan siviilielämässäkin kyselemään erilaisten tautien hoito-ohjeita, jos roolihahmona on lääkäri. Tai juristia esittäneen pitäisi osata antaa lainopillisia neuvoja myös kuvausten ulkopuolella. Pahista esittäneen epäillään olevan pahis yksityiselämässäänkin. Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä (Sananl. 12:18). Sanalla on melkoinen voima ja valta. Pahasti toiselle sanottua ei saa vedettyä takaisin, vaikka kuinka tahtoisi. Aina anteeksipyyntökään ei auta. Oikein valitut sanat, joskus kipeätkin, taas voivat nousta arvoon arvaamattomaan. Usein ollaan myös sana sanaa vastaan -tilanteessa. Se onkin tiukka paikka, kun pitäisi valita oma kantansa ja puolensa, jolle asettua. Tiukimmillaan se varmaan ilmenee oikeussalissa, jossa muuta näyttöä ei ole kuin käräjöivien osapuolten sana. Silloin jommankumman sanaan on pakko luottaa enemmän kuin toisen tai juttu jää kokonaan vaille ratkaisua. Tässä eräänä päivänä kuulin suorat sanat eräältä tämän lehden lukijalta. Nuorehkolta kuulostanut naishenkilö soitti ja totesi, että hän on nyt jonkin aikaa seurannut, muuttuuko lehti tästä miksikään. Hänen näkemyksensä mukaan se muuttui julkaisijan vaihduttua Sininauhaliitolta Sininauhasäätiöön. Hänen mielestään se ei ole palannut takaisin entisekseen ja lehdessä on edelleenkin liikaa asiaa päihteistä ja vankiloista. Kiitin palautteesta, sillä Uusi toivo nimenomaan on päihde- ja vankilatyön lehti. Parempaa palautetta, ja vielä varsin uusina lehden tekijöinä, tuskin olisimme voineet toivoa. Iloisin mielin poistin soittajan tilaajarekisteristä. Todellisuudessa soittajankin tilaus olisi ollut meille tuiki tärkeä ja jokainen peruttu tilaus tuntuu tappiolta. Lehden tilausmaksuilla katetaan vankiloihin vapaakappaleina lähetettävistä tai muihin laitoksiin jaetuista lehdistä aiheutuneet kustannukset. Uusi toivo toteuttaa edelleen lehden perustamisvuonna 1946 sille asetettua tehtävää toimittamalla vankien luettavaksi kristillistä toivon sanomaa. Jokaisen numeron vapaakappaleiden määrä kipuaa noin 1 500 lehteen. Kiitos siitä kuuluu kaikille tilaajillemme. Päivi Strandén stranden@in105.fi

Ylikoulutus on yhteiskunnan petos Puhemies Niinistö toivoisi kädentaitojen arvostuksen lisääntyvän Teksti ja kuvat: Päivi Strandén u Puhemies Sauli Niinistö vieraili Sovinto ry:n vaihtoehtoisen ammattikoulun toimipisteessä ja otti kantaa kädentaitojen puolesta. Kädentaitojen arvostus lisäisi Niinistön mielestä muun muassa erilaisiin metallialan ammatteihin ja koulutukseen hakeutumista. Sauli Niinistön kirjoittama Hiljaisten historia -niminen teos julkaistiin viime vuonna. Olematta sen ihmeempi politiikan tuntija, voisi väittää, että viime vuodesta alkaen Niinistö on myös ollut puhujana tilaisuuksissa, joissa hänenlaistaan, kokoomuslaista vaikuttajaa, ei kovin usein ole totuttu näkemään. Niinistö on niin ikään ottanut näkyvästi kantaa syrjäytymiskehitystä vastaan. Sininauhasäätiön 50-vuotisjuhlapuheessaan hän totesi, ettei Suomella ole varaa menettää ainuttakaan lasta tai nuorta syrjäytymiselle. Novellinomaisia tarinoita sisältävän Hiljaisten historian esipuheessa Sauli Niinistö toteaa kirjoittavansa hiljaisten, menetettyjen, kadonneiden tai hävinneiden pientä historiaa. Siitäkin huolimatta, ettei sen pitäisi oikeastaan ketään kiinnostaa. Niinistö sanoo halunneensa isojenkin asioiden edessä hakea ennemmin pieniä, inhimillisiä havaintoja kuin suuria selityksiä. Niinistö kertoo kirjassaan, miten tsunamin aaltoja vastaan taistellessaan

Ammatillisen koulutuksen merkitys on puhemies Sauli Niinistön mielestä jälleen nousussa. hän tarkkaili palmun latvaan pelastautunutta pikkupoikaa. Tai seuraa pari päivää viikostaan kadottaneen miehen kulkua aina uusia, punaisia liikennevaloja kohti. On kuin olisi koko ajan menevinään jonnekin, vaikka ei todellisuudessa tiedä minne menisi. Sitä voi olla kuin kuka tahansa valojen vaihtumista väijyvä, jota joku odottaa jonnekin saapuvaksi, Niinistö päättelee oudosta kulkijasta. Eniten Niinistön Hiljaisten historia sai kai julkisuutta sukkatarinallaan. Tarinalla, jossa Niinistö ihmettelee, miten toinen pari sukista aina katoaa. Kirjoittaja sai osakseen jopa paljon sympatiaa ja hyviä neuvoja, miten taiteilla sukkaröykkiöiden kanssa. Niinistön kirjan referointi oli pohjustusta pieneen tarinaan siitä, miten puhemies kävi tutustumassa Sovinto ry:n vaihtoehtoiseen ammattija oppisopimuskouluun Helsingin Roihupellossa. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Ulla-Maija Nikula oli jo puoli vuotta sitten kutsunut Niinistön vierailulle, jolle nyt tarjoutui sopiva hetki kokousten, muiden menojen ja täysistunnon välissä. Niinistöä ja eduskunta-avustaja Tiina Kivisaarta odotettiin Pulttitielle kello 13 mennessä, mutta hieman ennen määräaikaa tuli puhelu, että puhemies seurueineen on vasta päässyt lähtemään eduskunnasta. Tunnin tilaisuus pääsi siis alkamaan noin vartin myöhässä. Ennen kuin Niinistölle lähdettiin esittelemään ammattikoulun suojissa tapahtuvaa opetusta, hän sai kuulla pienen historian Sovinnon ammattikoulutukseen liittyvästä toiminnasta. Nikula ja Sovinnon hallituksen puheenjohtaja Jorma Soini kehuivat kilvan järjestelmän poikkeuksellisuutta, järjestelmää, joka on rakentunut ja kehitetään edelleen yhdistyksen perustaneen Hannu Ahdin vision pohjalle. Pulttitien yksikössä jokainen osasto opettajineen ja oppilaineen esittelivät puhemiehelle omaa työtään. Tunnelma oli mutkaton. Niinistö heitti muun muassa ilmaan arvelun, että oma moottorisaha olisi kenties kannattanut tuoda Sovinnon pienkoneosastolle tutkittavaksi sen sijaan että itse lähti sitä korjailemaan. Kierroksen päätteeksi Niinistö pohdiskeli ammatillisen koulutuksen tilaa. Hän piti mielenkiintoisena sitä, että ammatillisen koulutuksen merkitys on jälleen nousussa. Kädentaitoja tarvitaan suomalaisessa yhteiskunnassa yhä enenevässä määrin. Puhemies totesi ajattelevansa kauhulla, miten ihmisiä koulutetaan kattaviin tehtäviin, mutta valmistuttua ei olekaan tarjolla koulutusta vastaavaa työtä. Niinistö piti tätä yhteiskunnallisena petoksena. On tullut koulutusvirhe, Niinistö arvioi järjestelmän vääränlaisia painotuksia. Puhemies Sauli Niinistö uskoo, että kädentaitojen yleinen arvostus lisäisi koulutuksiin haluavien kansalaisten kiinnostusta hakeutua juuri näihin ammatteihin ja koulutusaloille. Nikulalle Niinistö antoi lupauksen tulla juhlapuhujaksi syksyksi suunniteltuun laajapohjaiseen seminaariin, jossa pureuduttaisiin erityisesti ammatillisen koulutukseen ja sen arvostukseen liittyviin kysymyksiin. Työt eduskunnassa odottavat. Niinistö ja Kivisaari kiiruhtavat Pulttitiellä odottavaan virka-autoon. Hiljaisten historia -kirjassaan Niinistö kirjoittaa ehdokkuudestaan presidentiksi. Vaaleja edelsi kiertäminen ihmisten, kansan parissa: Ihmiset, vanhasta nuoreen, tulivat lähelle. Tuntui hyvältä; ei ollut kynnystä, joka olisi estänyt avoimen keskustelun. Moni tuli kertomaan, mitä piti tärkeänä, moni halusi vain kannustaa ehdokasta eteenpäin. Torilla oli toistakymmentä astetta pakkasta. Pariskunta, joka oli kiertänyt monissa tilaisuuksissa jakamassa yleisölle esitteitä, oli taas paikalla. Kiitos kun tulit. Me joudumme nyt lähtemään. He siis kiittävät! Kun heitä tässä pitäisi kiittää. Siunausta. Vain tuon sanan sanoi moni. Se pysähdytti ja jätti miettimään. Se on niin valtavan paljon toivotettu. Kirjallisuuslähde: Sauli Niinistö. Hiljaisten historia. Gummerus 2007.

Vesa Lehtelästä Sininauhasäätiön uusi toimitusjohtaja Teksti ja kuva: Päivi Strandén Lehtelä korostaa sanaa ihminen, kun hän toteaa huomanneensa, että viihtyy ihmisten parissa. Kohderyhmänsä ihmisiä hänen mielestään kaikki ammattilaisetkaan eivät pidä ensisijaisesti ihmisinä, vaan sanan ihminen eteen laitetaan aina jokin määritelmä: sairas ihminen tai ongelmallinen ihminen. Vesa Lehtelä toteaa, että Sininauhasäätiössä hänellä on vastassaan selkeästi uudenlainen asiakaskunta. Pirkanmaalla korostettiin päihteettömyyttä, mutta säätiössä on palvelujen ostajan, kuntien, toivomuksesta tarjolla myös asumista, jossa päihteiden käyttö on sallittu. u Sininauhasäätiön hallitus on valinnut uudeksi säätiön toimitusjohtajaksi Pirkanmaan Sininauhan toiminnanjohtajan, Vesa Lehtelän. Tampereelta kotoisin oleva Lehtelä on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Lehtelä aloittaa tehtävässään elokuussa, jolloin nykyinen toimitusjohtaja, Jorma Soini, jää osa-aikaeläkkeelle. Soini jatkaa edelleen Sininauhasäätiön palveluksessa. Hallituksen valintaperusteissa painoivat muun muassa Lehtelän monipuolinen päihdealan verkosto ja Sininauhaliikkeen tuntemus. Vesa Lehtelä on sekä Sininauhaliiton että Sininauhasäätiön hallituksissa. Lehtelä on menestyksekkäästi kehittänyt ja johtanut kristillistä päihdetyötä Pirkanmaan alueella. Lehtelän valinnan puolesta puhuivat myös kaupallisen alan koulutus, yritystoiminnan osaaminen ja kokemus rakennuttamistoiminnasta. Kun Lehtelältä kysyy, miksi juuri Sininauhasäätiön haussa ollut toimitusjohtajan paikka kiinnosti, hän toteaa, että väkisinkin pitää sitä miet- Pirkanmaan Sininauhan toiminnanjohtaja Vesa Lehtelä aloittaa elokuussa Sininauhasäätiön toimitusjohtajana. tiessä palata aikaan, jolloin hän oli aloittamassa Pirkanmaan Sininauhan pestiään. Yrittäjänä ja liikenneopettajana sitä ennen toimiessaan hän halusi tehdä enemmän töitä ihmisten parissa ja heidän hyväkseen. Selvää kuvaa hänellä ei silloinkaan ollut, miksi hakeutua uusiin tehtäviin Hämeenlinnasta Tampereelle. Järjestökenttä tosin oli jo silloin tullut tutuksi monissa järjestöissä mukana olleelle Lehtelälle. Työhön ryhdyttyään hän huomasi sen vastaavan hyvin sitä, mitä mielessään sen ajattelikin olevan. Samankaltaista motiivia tehdä työtä ihmisten parissa hän huomaa mielenkiinnossaan siirtyä Tampereelta Helsinkiin. Siirtymistä paikkakunnalta toiselle helpottaa sekin, että jo Hämeenlinnasta muutto Tampereelle tapahtui vaimon perässä. Nytkin vaimo on jo aiemmin lähtenyt töihin Helsinkiin, joten Vesa Lehtelän tarvitsee siltä osin vain toistaa kerran koettua. Tuntuma asiakkaaseen on tärkeä osa työtä Työhuoneeni on asiakkaiden keskellä, en halua vetäytyä, Vesa Lehtelä kuvailee pian päättyvää työrupeamaansa Vilusen kartanossa Tampereella. Suuressakin riittää uutta kehitettävää Lehtelä on toiminut muutaman kauden Sininauhasäätiön hallituksessa. Hänen mielestään suurimpiin haasteisiin kuuluu rakennuttaminen ja ylipäätään asunnottomuuden poistamisen eteen tehtävä työ. Säätiössä on eteenpäin menon meininki, Lehtelä kiittelee. Pirkanmaan Sininauhassa Tampereella tehtävänä oli enemmänkin ylläpitävä toiminta. Tosin kasvua tapahtui sielläkin, mutta se suuntautui lähinnä ympäristökuntien suuntaan. Yhteisenä nimittäjänä Pirkanmaalla ja Sininauhasäätiössä Vesa Lehtelä pitää sisältöpalvelujen kehittämistä. Myös kuntouttava työtoiminta on alue, jonka hän mielellään näkisi kehittyvän säätiössä. Sininauhasäätiö on merkittävä tuetun asumisen tuottaja ja osaaja. Lehtelä toivoisi, että myös tuettua asumista ryhdyttäisiin tutkimaan samaan tapaan kuin viime vuosina on tutkittu päiväkeskustoimintaa. Sininauhasäätiön valtakunnallisuus on myös asia, joka miellyttää Vesa Lehtelää. Riittävän suurena toimijana säätiöllä on mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin, joihin pienemmillä järjestöillä rahkeet eivät riitä. Vesa Lehtelä laskee aikaisempien työsuhteidensa kestoja ja toteaa niiden yleensä olleen varsin pitkiä työrupeamia. Pirkanmaan Sininauhaa hän ennätti palvella kuutisen vuotta. Ajatus oli, että pesti olisi voinut kestää pitempäänkin. Säätiö voikin sitten olla eläkepaikka, kesällä 51 vuotta täyttävä Sininauhasäätiön tuleva toimitusjohtaja toteaa.

Sinibossit matkasivat Tarttoon Matkaeväinä luentoja ja tutustumiskäyntejä Teksti ja kuvat: Päivi Strandén Asteri Saarikkomäki listasi joukon ilmiöitä, jotka kuvaavat suhtautumistamme toisen itsemääräämisoikeuteen. Joskus työntekijä ottaa itselleen aikuisen roolin ja asiakas saa lapsen kohtelun. Saarikkomäki kehotti varovaisuuteen, ettei työntekijä asettuisi yhtään yli tarpeen toisen yläpuolelle. Vanhuksilla on pitempi elämänkokemus kuin meillä, hän muistutti vanhusten parissa toimivia. Uusliberaalisti suhtautuva taas on täysin välinpitämätön toista kohtaan. Avuntarvetta ei oteta huomioon ja joskus välinpitämättömyys voi jopa lähennellä heitteelle jättöä. Yksi ilmiöistä näyttäytyy mielipiteenä, että yhteiskunta huolehtikoon vähäisimmistään. Silmien sulkeminen asioilta on puolestaan Saarikkomäen mielestä melkein kuin aktiivista syrjintää. Jos suhtaudumme kunnioittavasti toisen itsemääräämisoikeuteen, asiakastyössä se merkitsee, että toinen saa kaiken uhallakin kokeilla jo siipiään. Aina ei käy hyvin, mutta on syytä muistaa, että vaikeudetkin ovat osa elämää. u Sininauhaliiton Sinibossverkoston tapaaminen toteutettiin tällä kertaa Viron Tarttoon suuntautuvana opintomatkana. Koulutusta ja tutustumiskäyntejä sisältäneellä matkalla oli mukana runsaat 40 järjestöjohtajaa ja vastuunkantajaa. Matkan koulutusosiossa keskusteltiin muun muassa ammatillisesta kehittymisestä. Seurakuntaopiston koulutusjohtaja Asteri Saarikkomäki luennoi aiheesta nostamalla esiin erityisesti itsemääräämisoikeuden. Saarikkomäki totesi itsemääräämisoikeuden tarkoittavan sitä, että ihminen voi päättää itse asioistaan, jos hänellä on siihen tarpeelliset eväät. Lapsen itsemääräämisoikeus ei ole sama kuin nuoren ihmisen, jonka itsemääräämisoikeus puolestaan ei ole sama kuin aikuisen. Asiakastyössä, jossa työn kohteena on toinen aikuinen, itsemääräämisoikeuden ymmärtäminen on tärkeä asia. Saarikkomäki pitää sitä jopa ydinkysymyksenä. Työntekijän pitäisi aina muistaa pohtia, määräämmekö sellaisista asioista, joista asiakas voisi itse päättää. Sinibossit pohtimassa itsemääräämisoikeusasioita puiston siimeksessä. Aina emme itsekään halua päättää, jos asiat sijoittuvat oman tietopääomamme ulkopuolelle. Esimerkiksi kirurgi tai hammaslääkäri tietää useimmissa tapauksissa paremmin, mikä on meille hyväksi. Auttamistyön taas tekee vaikeaksi muun muassa se, että olemme mukana matkalla, jossa itsemäärääminen vaihtelee. Joskus toinen selvästi pyytää, että neuvo, auta tai opeta. Työntekijän pitää myös muistaa hellittää silloin kun apua ei enää tarvita. Itsemääräämisoikeus eri ilmiöiden kautta Tutustumiskäynnit lastenkoteihin Siniboss-ohjelmaan kuului tutustuminen kahteen lastenkotiin ja toisen lastenkodin erilliseen päiväkeskukseen. Alun perin vapautuville vangeille asunnoiksi ja starttipaikaksi koulutukseen ja työelämään tarkoitettu, 1990- luvulla peruskorjattu kiinteistö on kaupungin toivomuksesta muutettu lastenkodiksi. 13-paikkaisen Koidukodun pihapiirissä toimii puutyöverstas, ompelimo ja atk-huone, jotka aamupäivisin ovat työttömien käytössä ja koulun jälkeen lastenkodin lapset opettelevat siellä tekemään käsillään. Edellinen yhdistys ylläpitää Raadi päiväkeskusta, jonne kotona, mutta huonoissa oloissa asuvat lapset tulevat koulun jälkeen syömään ja tekemään läksyjään. Koulun kesälomien jo alettua lapset olivat kuka kaupungilla, kuka kesäleirillä. Virolainen tapa on edelleen, että lapset mielellään lähetetään kesäksi pois kaupungista. Tartu Kristlik Noortekodu on ollut kahdeksan vuotta kuningatar Silvian hyväntekeväisyysyhdistyksen avustuskohde, mutta nyt tukijakso on päättynyt. Silvia itse oli vieraillut talossa viime syksynä, prinsessa Madeleine keväällä. Lastenkodissa painotettiin muun muassa musiikkikasvatusta ja Sinibosseillakin oli tilaisuus seurata lasten kansanmusiikkiesityksen harjoituksia. Noortekodun yhtenä periaatteena on, ettei lapsilla saa olla ylimääräistä vapaa-aikaa, joka mahdollistaisi huonoille teille joutumisen. Kaikki lapset ohjataan hyviin harrastuksiin.

Kuntaliitokset tietävät haastetta myös yhdistyksille Kauhavan Sininauha katsoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan Teksti ja kuvat: Päivi Strandén u Kuntien yhdistyminen merkitsee muutoksia myös liitoskuntien alueella toimiville yhdistyksille. Kauhavan Sininauhassa liitoksen uskotaan merkitsevän painetta laajentaa toimintaa myös Kauhavan kanssa yhdistyvien kuntien ja niiden kanssa yhteistoiminta-alueeksi tulevien kuntien alueelle. Toistaiseksi toiminta jatkuu entisellään kaupungin keskustassa sijaitsevassa Roihan Majakan päiväkeskuksessa. Toiminnanjohtaja Eija Saarinen (vas.) ja projektityöntekijä Katja Pietilä odottavat mielenkiinnolla Kauhavan ja lähikuntien liitoksen vaikutuksia paikalliseen päihdetyöhön.

Kauhavan Sininauhan toiminnanjohtaja Eija Saarinen toteaa lyhyesti yhdistyksen päiväkeskus Majakan merkityksen monille sen päivittäisille käyttäjille: halutaan olla selvin päin ja haetaan tekemistä. Vaihtoehtona olisi pulloon tarttuminen. Saarisen mukaan kauhavalaiset ovat yhä paremmin oppineet pitämään työpainotteiseksi tietämäänsä Sininauhan päiväkeskusta paikkana, jonne voi tulla vain oleilemaan. Myös Saarinen sanoo jo tottuneensa pohjalaiseen kulttuuriin. Työ- ja elämänkokemus ovat opettaneet Riihimäeltä erityisnuorisotyön parista Kauhavalle siirtynyttä Saarista sopeutumaan. Päiväkeskuksen piiriin on viime aikoina tullut yhä enemmän nuorta väkeä. Tieto Majakasta menee lähinnä kaverilta toiselle. Osalla houkuttimena voi olla ahkeruusrahojen mahdollisuus erilaisia työsuorituksia vastaan. Hyvin nuoremmat ovat sopineet porukkaan. Vanhemmat kävijät suhtautuvat heihin hyvin äidillisesti ja isällisesti, Saarinen vakuuttaa. Kastanja-projektin kautta on myös tavoitettu 18-35-vuotiaita kauhavalaisia. Äitiysloman sijaisena projektissa työskentelevä Katja Pietilä tekee heidän parissaan pääasiassa asumisen ja elämänhallinnan tukemista. Nuorten kanssa tehtävää työtä Katja Pietilä kuvaa lähinnä ammatilliseksi tukihenkilötoiminnaksi, jonka tarkoituksena on auttaa asiakasta hänen omien tarpeidensa mukaisesti. Kuntaliitos ja paineet laajentua mietityttävät Tällä hetkellä kauhavalaiset odottavat ennen kaikkea suurta kuntaliitosta. Seuraavan vuodenvaihteen yhteydessä Kauhava, Kortesjärvi sekä Alaja Ylihärmä liittyvät yhdeksi kaupungiksi. Samalla Evijärvi ja Lappajärvi tulevat osaksi uuden kaupungin sosiaali- ja terveystoimen yhteistoimintaaluetta. Siihen saakka on pakka sekaisin, Eija Saarinen toteaa. Neuvottelut ja suunnitelmat tulevaisuuden varalle ovat vielä meneillään. Kaupungilta on tullut signaalia, että myös Sininauhan toimintojen Roihan Majakalla voi päivän fiiliksiä kirjata liitutaululle. Eija Saarinen tulkitsee viestiä. sopisi liitoksen ja yhteistoiminnan alun jälkeen ulottua nykyisten kuuden kunnan alueelle. Mitään ei Saarisen mukaan ole kuitenkaan vielä lyöty lukkoon, vaikka esimerkiksi sivutoimipisteiden perustamista on väläytelty. Tosiasia on, että talous menee uusiksi, kun ostopalvelusopimukset päättyvät vuoden lopussa. Liian suuria haasteitakaan ei ainakaan näillä näkymin olla valmiit ottamaan. Kaupungin omistamassa kiinteistössä sijaitseva Roihan Majakan toimipiste tulee kuitenkin säilymään, laajentumista mietitään mahdollisesti vasta vuodelle 2010. Myös siihen luotetaan, että yhdistys säilyy edelleenkin osana kaupungin päihdepalvelujen ketjua. Kaupungilta on toistaiseksi saatu ostopalvelujen kautta yhden työntekijän palkka. Raha-automaattiyhdistyksen avustus on Saarisen mukaan toiminnan kannalta ehdoton edellytys ja sen toivotaan jatkuvan tulevaisuudessakin. Työvoimatoimiston kanssa Kauhavan Sininauhalla on niin ikään hyvä yhteistyö. Sen kautta tulee ihmisiä työharjoitteluun ja yhdistys on tarjonnut tekemistä kuntouttavaa työtoimintaa tarvitseville. Kuntouttavan työn tarve on Saarisen mukaan lisääntymään päin. Myös yhdyskuntapalvelun suorittajia on otettu vastaan. Naisten työtoiminnan ohjauksesta Sininauhassa vastaa päihdetyöntekijä ja artesaani Raija Hietalahti. Miesten työtoiminnan tehtävistä kantaa vastuun ohjaaja Kalevi Pelkkikangas. Myrkkyviinan myötä ikävää julkisuutta Kauhava päätyi noin vuosi sitten lehtien otsikoihin niin sanotun myrkkyviinajutun yhteydessä. Myrkyllinen viina tappoi sitä juoneita ja asiaa käsiteltiin näyttävästi tiedotusvälineissä. Moni viinaan kajonneista oli päiväkeskuksen käyttäjiä tai heidän tuttaviaan. Se oli traumaattinen kokemus. Ystäviä menetettiin, yhdessä surtiin ja muisteltiin uhreja. Asiaa pohditaan täällä edelleen. Kriisi-istuntoja olisi tarvittu tämän yhteydessä, Saarinen myöntää. Muutamat ikävät yleisönosastokirjoitukset ovat myös pahoittaneet päihdeongelmaisten parissa työtä tekevien mielet. Yhteenvetona Saarinen toteaa, että Kauhavalla on paljon kehitettävää päihdepalvelujen rintamalla. Kauhavan Sininauhassa lähdetään siitä, että jokainen ihminen on arvokas ja jokaista on pyrittävä auttamaan. Muualta tulleen näkemys on, että Kauhavalla on suhteellisen paljon päihdeongelmaisia. Saarinen sanoo sen perustuvan lähinnä mutu-tuntumaan, mutta toisaalta tilastot kertovat, että katkon mahdollisuutta käytetään melko paljon. Myös hoitoon hakeudutaan varsin hanakasti. Se voi Saarisen mielestä kertoa myös siitä, että palveluja on hyvin tarjolla. Elämänpiiri on aika pieni. Harrastusmahdollisuuksia tai vaihtoehtoista tekemistä ei ole kauheasti, toiminnanjohtaja toteaa.

Myös auttaja tarvitsee apua Terttu Mäki oppi tarttumaan virheisiin u Kauhavan Sininauhan entinen toiminnanohjaaja Terttu Mäki viettää ansaittuja eläkepäiviään keltaisessa omakotitalossa lähellä kaupungin keskustaa. Päihdeongelmaiset ja heidän asiansa ei vain jätä rauhaan. Niin paljon olisi tehtävää. Huoli on myös päihdetyötä tekevistä: kenenkään ei pitäisi joutua hoitamaan toisten päihdeongelmaa oman hyvinvoinnin kustannuksella. Teksti ja kuva: Päivi Strandén Ettei mentäisi mukaan päihdeongelman kieltämisen karuselliin, Terttu Mäki täsmentää ja peräänkuuluttaa kouluttautumista päihdetyön tehtävään. Terttu Mäki päätyi itse alalle pitkän linjan perushoitajana ja juuri askarruttajakurssin päättäneenä vuonna 1991. 16 ja puolen vuoden päihdekoulunsa hän toteaa käyneensä väärin päin: ensin oli työura ja vasta sen viime vuosille sijoittuivat alan ammattiopinnot. Ammattitaidottomana auttajana tein työtä niin kuin ymmärsin, Mäki summaa. Nyt jo edesmennyt asiakas totesi aivan Terttu Mäen uran alkuaikoina, että hommaa meille töitä, mene kattoon Kokkolan kierrätyskeskusta ja Soinin Jormaa Jyväskylään. Asiakkaat evästivät edelleen Mäkeä sanomalla, etteivät he halua mitään Kauhava Raittiiksi ry:n korppukaffeja. Mäki teki työtä käskettyä, kävi Kokkolassa ja Jyväskylässä. Jyväskylän Katulähetyksen toiminnanjohtajana työskennelleeltä Soinilta hän sai ohjeen aloittaa aivan pohjalla olevien parissa, tehdä paikka niille, joita kukaan muu ei enää viitsi auttaa. Rukous oli päiväkeskuksen tärkein työmuoto Alkutaival yhdistyksen päihdetyöntekijänä oli taloudellisesti vaikea. Terttu Mäki muistaa heränneensä kerrankin keskellä yötä kauheaan oloon, että seuraavana päivänä erääntyy 10 000 markan TEL-maksu, eikä rahaa siihen ollut olemassa. Raamatusta löytyi yön ahdistuksissa Psalmi 40 ja sen viimeinen jae: Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy! Aamulla kerroin asiakkailleni, että raha saadaan varmaan jostain, Mäki muistelee luottamusta löytämäänsä Raamatun kohtaan. Puolen päivän aikaan raha tosiaan oli tilillä: Kauhavan evankelisluterilainen seurakunta oli maksanut yhdistyksen tilille työeläkemaksuun tarvittavan summan. Seurakunta ja sen työntekijät ovat edelleenkin monin tavoin mukana yhdistyksen toiminnassa. Kauhavan Sininauhan toimitalon alkua Mäki muistelee kertomalla, miten silloinen sosiaalijohtaja Terttu Vapalahti kehotti miettimään, mitä yleisenä juomapaikkana ja rappion pesänä tunnetulle kaksikerroksiselle, kaupungin omistamalle talolle voisi tehdä. Alkoholistien asuntolana toiminut rakennus remontoitiin tulevien asiakkaiden avustuksella. Syntyi päivätoimintakeskus Selvis, joka Mäen puheessa edelleenkin on Selvis, vaikka nimi onkin myöhemmin muuttunut Roihan Majakaksi. Yhteiskristillisen päiväkeskuksen tärkein työmuoto oli rukous. Tärkeässä osassa olivat myös rukousvihkot, joihin merkittiin rukousaihe ja kiitosaihe omiin sarakkeisiin. Kylillä kulkiessa monet ihmiset kertoivat, että rukouksiin on vastattu ja käskivät laittaa sen rukousvihkon kiitospuolelle. Terttu Mäelle oli tärkeää, että työn ja toiminnan kehittäminen lähti aina asiakkaiden tarpeista. Vuonna 1994 Kalevi Pelkkikankaan johdolla alkanut tukityötoiminta on Mäen mukaan 10

ollut kaikin tavoin asiakkaille ja talon toiminnalle elintärkeä. Sitä on ollut myös vuonna 1997 alkanut ja edelleen jatkuva tukihenkilötoiminta. Auttajan on osattava auttaa myös itseään Vuosituhannen vaihteessa Terttu Mäellä oli omassa elämässään vaikea jakso. Silloin hän koki tarvitsevansa työssään ja omassa elämässään uutta voimaa ja ammatillisempaa otetta. Halusin tietää, olenko tehnyt näiden ihmisten kanssa kaiken väärinpäin, hän naurahtaa. Apu siihen löytyi päihdetyön ammattitutkintoon johtavien opintojen kautta. Tampereella tapahtuneen koulutuksen ensimmäisenä tehtävänä oli pohtia perustavaa laatua olevaa kysymystä: miksi minusta on tullut auttaja. Koulutuksessa opiskelijat joutuivat käymään läpi monenlaisia asioita. Terttu Mäki muun muassa oppi huomaamaan, että hän syyllistyi helposti. Tuntui pahalta kuulla, että teki päihdetyötä väärin. En osannut auttaa ennen kuin Minä olen köyhä ja avuton, mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen. Sinä olet apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy! löysin oman kellarini homeiset hillopurkit, hän tiivistää opintojen merkitystä ja toteaa, miten vaikea oli huomata, että auttaja itsekin tarvitsee apua tässä asiassa. Mäen mielestä koulutus auttoi ymmärtämään, mitä asiakkaat ovat kokeneet. Päihteistä oli tullut pahaa oloa helpottava asia monelle jo nuorena. Se oli myös tapa kieltää ongelmat ja torjua saatavilla oleva apu. Asenteet esteenä avun tarjoamiselle Eläkepäivistään huolimatta Terttu Mäki jatkaa edelleen vapaaehtoisena Kauhavan Sininauhan läheisryhmässä. Hän kertoo, miten ryhmässä opetellaan, että suojelemalla ja hoitamalla teemme vain karhunpalveluksen päihteistä kärsivälle läheiselle, jonka olisi itse otettava vastuu töppäilyistään. Me opettelemme sitäkin, miten osaisimme asettaa rajoja perheissämme ja hoitaisimme itseämme. Ryhmässä käy äitejä, vaimoja, siskoja ja tyttäriä, joiden kanssa opetellaan, miten jaksaa päihteitä käyttävän läheisen rinnalla. Tärkeintä on päihdeongelmaisen vastuuttaminen ja rajojen asettaminen, Terttu Mäki toteaa Hän pitää tärkeänä, että päihdeongelmainen havahtuisi huomaamaan ja pysähtyisi näkemään, mitä päihteiden käyttö aiheuttaa hänelle itselleen ja hänen läheisilleen. Myös nuoret ovat lähellä Mäen sydäntä. Nuorille tarvittaisiin matalan kynnyksen paikkoja, joissa olisi ammattitaitoinen ihminen ohjaamassa toimintaa. Yksi syy, miksi näin ei ole joka puolella tapahtunut, löytyy Mäen mielestä ihmisten kovista asenteista. Olemme niin ylpeitä, ettemme ole aikuisinakaan uskaltaneet sanoa, että minuun sattuu. Nuoret oppivat meistä, Terttu Mäki pahoittelee. 11

Vaasan vankilan kristillisellä päihdekuntoutuksella juhlavuosi Hukkaan mennyttä kuntoutusta ei olekaan Teksti ja kuvat: Päivi Strandén Vankilapastori Vesa Mäkelä. u Vaasan vankilan kristillinen päihdekuntoutusosasto vietti huhtikuun lopulla kymmenvuotisjuhliaan. Kristillinen päihdekuntoutus on todettu toimivaksi tavaksi saada vangissa aikaan muutos, joka katkaisee laitoskierteen. Turhaa kuntoutuksen ei ajatella olevan niidenkään kohdalla, joilla rikollinen elämäntapa on jatkunut vapautumisen jälkeen. Vaasan vankilan johtaja Pekka Innilä kertasi tervehdyspuheessaan vankeinhoidon kuntouttavan toiminnan tavoitteita, joista 1880-luvun lopun lain hengen mukaisesti tärkeimpinä on pidetty ahkeruutta ja työntekoa. Myöhemmin alettiin pa- nostaa vankien sivistämiseen, luku- ja kirjoitustaidon hankkimiseen. Vuonna 1974 vangeille aukesi mahdollisuus laitoksen ulkopuoliseen opiskeluun. Innilä muistutti, että rangaistuksen tavoite on myös parantaa. Tätä tavoitetta tukee muun muassa hengellisten asioiden käsittely ja mahdollinen uskoon tulo. Työ ja opiskelu eivät ole yksin poistaneet rikosten uusimista, joten Innilän mukaan jouduttiin pohtimaan, mikä voisi olla sellainen kova juttu, joka pitäisi vangin vapautumisen jälkeen kaidalla tiellä. Uusintarikollisuutta on pyritty vähentämään vaikuttamalla lainsäädäntöön. Rangaistuksen aikainen päihdekuntoutus on yksi tavoista ja Vaasan vankilan kristillinen osasto yksi sen toteuttajista. Kristillistä päihdekuntoutusta on tutkittu jonkin verran lähinnä opinnäytetyön tasolla. Niiden mukaan kristilliseen päihdekuntoutukseen hakeudutaan erityisesti, kun tavoitellaan laitoskierteen katkaisua ja muutosta elämään. Kuntoutuksen aikana on haettu aivan konkreettisia neuvoja tulevaisuutta varten, mutta tärkeänä on pidetty yhtä lailla Raamatun lukua ja hengellisten asioiden pohtimista. Kritiikkiä on saanut osakseen lähinnä liian lyhyeksi koettu osastojakso. 12 Vartijoilla tärkeä rooli toiminnan aloituksessa Vankilapastori Vesa Mäkelä kertasi muistoja kymmenvuotiselta taipaleelta. Hän nosti esiin muun muassa Jyväskylän Katulähetyksessä työskennelleen Sakari Pihlajan, jolla oli ajatuksia kristillisen päihdetyön soveltamisesta vankilaan. Vaasassa

Tuija Sirkola uskoo, että päihdekuntoutus kantaa siviiliin saakka. pohdittiin kristillisen päihdekuntoutuskodin viemistä vankilan sisään, ja kun vankilan johto näytti ajatukselle vihreää valoa ja samaan aikaan päihdekuntoutus teki muutenkin tuloaan Vaasaan, henkilökunnalle päätettiin esittää vaihtoehtona kristillisen päihdekuntoutusosaston perustamista. Kokeilu alkoi vuonna 1997 koulutuksella ja ensimmäinen, neljä kuukautta kestänyt osastojakso toteutettiin keväällä 1998. Vartijoiden lähdöllä mukaan oli keskeinen osuus asiaan. Sen jälkeen moni muukin sitoutui, Mäkelä totesi. Mäkelän mukaan alkutaipaleeseen liittyi paljon intoa. Moni asia on niistä ajoista muuttunut, mutta yksi periaate on säilynyt: päihdekuntoutusosasto on puoliavoin suhteessa muuhun vankilaan, muusta toiminnasta ei olla erillään. Hyvänä ratkaisuna osastolla on pidetty periaatetta, että aamupäivät ollaan töissä ja iltapäivällä kuntoutuksessa. Vanhempien vartijoiden käsitys oli alusta alkaen, ettei kenenkään pää kestä kokopäiväistä kuntoutusta. Tällä järjestelyllä on myös opeteltu pitämään kiinni aikatauluista. Markku Myllymäki (vas.) ja Pertti Hautakoski. Vankilaläheteillä on sama Herra Vaasan seurakuntayhtymän leirikeskuksessa järjestetyn juhlan kahvitilaisuudessa pöydässä istuu vierekkäin kaksi vankilatyön veteraania, eläkkeelle siirtynyt vankilan vartija, vankilalähetti Markku Myllymäki sekä vankilalähetti Pertti Hautakoski. Helluntailainen ja adventisti. Molemmat vakuuttavat, ettei vankilalähettien kesken ole koskaan ollut ristiriitoja. Molemmilla on sama Herra. Pertti Hautakosken vankilalähetin työ pitää sisällään muun muassa henkilökohtaisia tapaamisia vankien kanssa sekä aika ajoin Alfakursseille osallistumista. Myös Myllymäellä on kokemusta vankilan Alfa-kursseista. Lisäksi hän toimii seurakuntansa ja vankilan yhdyshen Selkeästi kieltäydytään aineista vankilassaolon aikana, Vesa Mäkelä lisäsi yhden tärkeimmistä periaatteista. Vapaaehtoistyöntekijät tärkeänä tukena Ensimmäisen kokeilujakson jälkeinen palaute innosti jatkamaan. Kristillinen kilönä. Molemmat pitävät niin ikään yllä kontakteja entisiin vankeihin tai muihin vankiloihin siirtyneisiin. Hautakosken mukaan vankilalähetti ei vain kulje vankien joukossa kertomassa uskosta. Myös vangit ovat aktiivisia ja esittävät monenlaisia kysymyksiä uskon asioista. Myllymäki muistelee vartijavuosiltaan, miten joskus vangit saattoivat mainita, etteivät olisi jaksaneet elää kiven sisällä ilman Hautakosken tapaamisia. Suti Myllymäki pitää tärkeänä, että henkilökunnankin keskuudessa on uskovia ihmisiä. Myös henkilökunnan, usein vartijan, ja vankilalähettien kesken on tärkeitä kohtaamisia, jotka edistävät vankiloissa tapahtuvaa kristillistä työtä. päihdekuntoutusosasto päätettiin ottaa osaksi Vaasan vankilan toimintaa. Neljän kuukauden mittaisen osastojakson kesto pidennettiin samalla kuuteen kuukauteen. Mäkelä antoi myönteisen palautteen toiminnan käyntiin saattamisessa Sininauhaliitolle, joka oli mukana kehittämässä vankilan kristillistä 13 Seuraavalle sivulle

Vaasan vankilan kristillisellä... päihdekuntoutusta. Liiton silloisen toiminnanjohtajan, Jorma Niemelän ajatuksia monimuotoisista riippuvuustekijöistä hyödynnettiin aktiivisesti. Kyse ei ole vain päihdeongelmasta, Mäkelä painotti. Keskeisenä päihdekuntoutusosaston toiminnassa Mäkelä pitää moniammatillista yhteistyötä. Osastolla työskentelee muun muassa sairaanhoitaja, psykologi ja pappi. Koska tiedetään, etteivät työntekijät ehdi kaikkeen, myös vapaaehtoistyöntekijät ovat tärkeä osa vankilan kristillistä päihdekuntoutusta. Tukihenkilöinä toimivat sekä vankilalähetit että SPR:n vapaaehtoistyöntekijät. Vaasassa ei Vesa Mäkelän mukaan ole haettu kuntoutusjaksoille vain helppoja tapauksia. Useimmilla on kuitenkin osastolle tullessaan jo herännyt motivaatio muutokseen. Halutaan apua ja koetaan lusimisväsymystä. Yhteinen henki vie kuntoutusta eteenpäin Yhteisöhoidollisessa lähtökohdassa on haettu voimia päästä irti päihteistä sekä päihteisen elämän ja vankilamaailman arvojen rikkinäisyydestä. Harva siitä rikkinäisyydestä välittää ja haluaa sitä. Yhteisen hengen löydyttyä kuntoutusprosessia ei pidättele mikään, Vesa Mäkelä kuvaili. Kristillisellä kuntoutusosastolla käydään läpi päihdetyön perustasiat. Psykologi ohjelmoi elämän uudelleen ja sosiaalityöntekijän avulla etsitään uutta paikkaa yhteiskunnassa. Punaisena lankana on 12 askeleen ohjelma, jonka avulla mennään eteenpäin. Mäkelä muistutti, että kristillisyys on osa ihmistä, hengellisyyttä ei voi minnekään laittaa ja ihminen on hyväksyttävä kokonaisuutena. Puoli vuotta osastolla on lyhyt aika. Se on vasta alku, mutta se voi saada aikaan käännöksen. Hukkaan se ei mene siitäkään huolimatta, että vapautumista seuraisi paluu vankilaan, Mäkelä arvioi. Vesa Mäkelän mielestä jokainen osaston läpikäynyt tarvitsee rohkaisua. Ihmeenä hän ei pidä sitä, jos joku palaa vankilaan. Ihme on, jos niin ei käy. Prosessi ei pääty todistuksen jakoon Vaasan vankilan kristillisellä päihdekuntoutusosastolla on nykyään käytössään osaston käsikirja, joka on sen virallinen ohjelma ja toimii vankeinhoidon keskellä. Käsikirja ei Mäkelän mielestä voi koskaan olla valmis, se kehittyy ja rakentuu kaiken aikaa. Ongelmatonta osaston toiminta ei hänen mielestään ole, sen kanssa saa taistella, mutta taistelu ei Mäkelän arvion mukaan ole turhaa. Vesa Mäkelän jälkeen kristillisen päihdekuntoutusosaston toiminnasta on vastannut erityisohjaaja Tuija Sirkola. Sirkolan mielestä osasto on paikkansa ansainnut, sille on ollut tilaus. Prosessi ei vangin kohdalla pääty Sirkolan mukaan kuuden kuukauden jälkeen tapahtuvaan kurssitodistuksen saantiin. Jokaisen kohdalla on yhdessä etsitty jatkoja jakson jälkeiseen aikaan. Vankilan aikaiseen prosessiin on sitä ennen kuulunut monenlaista kasvua, kipuilua, suruja, mutta myös iloja. Kurssin päättyessä vangit ovat Tuija Sirkolan mielestä olleet motivoituneita. Toivon-päivänä Sininauhasäätiön työntekijät, Ruth Marttinen ja Rolf Rautiainen nauttivat Toivon-päivän kakkukahvit Sininauhasäätiön Mäkelänkadun yksikössä. Myös säätiön Myrrin puolimatkankodin päiväkeskuksessa oli kahvipannu kuumana muistuttaen kaikkia toivon olemassaolosta. Sininauhasäätiö ja Uusi toivo -lehti viettivät omaa nimikkopäiväänsä kakkukahvien merkeissä. Toivonpäivä 4. kesäkuuta ajoittuu samaan päivään puolustusvoimain lippujuhlan kanssa, joten liputkin liehuivat Toivon kunniaksi. Puolustusvoimain lippujuhlan päivää vietetään Suomen marsalkan, Mannerheimin syntymäpäivänä. Toivo on ollut miehen etunimenä käytössä tiettävästi ensimmäisen kerran 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Nimen on selitetty tarkoittavan toivottua lasta, mutta yhtä hyvin sen arvellaan tulleen erisnimeksi 1. Korinttilaiskirjeen kolmen hyveen joukosta (usko, toivo, rakkaus). Nimi yleistyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jolloin siitä tuli lähes muotinimi. Myös virolaisvanhemmat ovat ristineet poikalapsiaan Toivoiksi. 14

M uurin varjossa Kuva: Ilkka Partanen MATTI EINIÖ Rivikristittykin tarvitsee uskoonsa vahvistusta Kohtalo sekoittaa kortit ja me pelaamme, toteaa saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer (1788 1860). Hänen pessimisminsä ei pitäisi vakuuttaa ainakaan kristittyä lukijaa: tarkoituksettomuus riistää koko elämältä mielekkyyden. Kuitenkin arkitodellisuuden kasvot tuntuvat liian usein tukevan hänen väitettään. Vankila- ja päihdetyö tunnustetaan vaikeaksi ja jopa tuloksettomaksi. Liekö syynä sitten se, että työ kohdistuu pieneen, mutta sitäkin ongelmaisempaan joukkoon, joka kamppailee tilastaan auringon alla. Valtaosahan lain väärälle puolelle hairahtuneista vain käväisee muurin ankeammalla puolella ja vapauduttuaan sulautuu suhteellisen pienin vaurioin takaisin yhteiskuntaan. On ilmeistä, että vankeinhoidon tavoite toteutuu heidän kohdallaan: vankila on vain läpihuutojuttu heidän elämässään. Hengelliset kysymykset tai päihdekuntoutus eivät suuremmin tätä ryhmää kiinnosta. Onnistunut kristillinen vankila- ja päihdetyö konkretisoituu julkisuudessa harvoihin syvistä pohjavesistä nousseihin selviytyjiin. Heitä tarvitaan osoittamaan oman yhteisön menestyksellinen toiminta ja tarvitseehan rivikristittykin arkeensa uskon vahvistusta. Voitonhuumassa helposti unohdetaan, että matka ristikoiden takaa saarnastuoliin vaatii aikaa ja kasvua ihmisenä. Pelkällä taidollisella sananhelinällä ei pitkälle pötkitä. Kaikella on aikansa auringon alla. Liian usein nähdään surullisena lopputuloksena entinen valovoimainen tähti loppuun palaneena hengellisen yhteisönsä ulkopuolella. Tappion karvaana hetkenä asianomaista tuskin lohduttaa tietoisuus siitä, että ihmisen virittämään ansaan tuli langettua Jumalaa on turha syyttää umpikujasta. On hyvä muistaa, että Jumala armahtaa ihmiselle se on vaikeampaa. Yhteisön nostamat sankarit eivät yleensä ole rakentavia malleja vankilassa uskontietä aloitteleville kulkijoille. Mitalin toiselta puolelta löytyy paljon apua tarvitsevien joukko, joka aidoista pyrkimyksistään huolimatta kompastelee toistuvasti samoihin virheisiin. Epäonni tuntuu seuraavan lähes kaikessa mihin he ryhtyvät. Päihderiippuvuus ja mielenterveysongelmat varjostavat heidän elämänpolkuaan. Yhteiskunta ei kykene tarjoamaan paljoakaan todellista apua. Koulutettuja asiantuntijoita ei riitä vastaamaan edes tavallisten normikansalaisten tarpeeseen, saati sitten vähäiselle marginaalijoukolle. Kristillisellä sanomalla, evankeliumilla on paljon annettavaa elämän karikoissa kolhiintuneelle kulkijalla. Hurskaan miehen maineen menettämisen uhallakin uskallan väittää, että monet kristilliset käsitteet kaipaisivat uudelleen nimeämistä kielelle, jota myös alle nelikymppiset ymmärtävät. Uskovan elämäntapaa ei myöskään tee kovin houkuttelevaksi stereotyyppinen kuva kristitystä, joka elää ahtaassa kieltojen ja rajoitusten maailmassa. Raamatun mukaan Vapauteen Kristus meidät vapautti, mutta käytännössä ihmisten säätelemät sosiaaliset säännöt puristavat noudattajansa perimmäiseen loukkoon, jossa valoa ei näy. Ja kuitenkin evankeliumi on ilon ja toivon sanoma. Schopenhauerin mietelmä elämästä korttipelinä hämää järkevyydellään. Korttien sekoittaminen ja jako eivät anna tilaa suunnitelmallisuudelle. Kukaan meistä ei myöskään voi itse valita olosuhteita, mihin hän sattuu syntymään. Hyvillä korteilla pelaaminen ei paljon taitoa vaadi, mutta etevä pelaaja voittaa huonoillakin lapuilla. Eli lahjakkaat menestyvät, lahjattomat häviävät. Näinhän se näyttää olevan elämän pelissäkin. Mutta huomioimatta on jätetty ratkaiseva tekijä, joka oikeasti voi rakentaa elämän pakan uudelleen ja ohjata oikeisiin ratkaisuihin ja voittoon. Kristityt tunnustavat hänet maailman luojaksi, Jumalaksi. Mitähän lähihistoriamme yksi tunnustetuimmista tiedemiehistä, Albert Einstein, mahtoi tarkoittaa sanoillaan eräässä kiivaassa väittelyssä: Jumala ei pelaa noppaa. Matti Einiö matti.einio@kolumbus.fi 15

Teksti ja kuvat: Päivi Strandén Juha Järvinen päätyi noin 17 vuotta sitten takausten kautta velalliseksi ja tiesi, ettei koskaan tulisi selviämään veloistaan. Juha kuitenkin päätti jatkaa mahdollisimman normaalia elämää ja palasi lyhyehkön työttömyysjakson jälkeen työelämään. Maaliskuun alussa 2008 voimaan tullut laki vanhojen ulosottovelkojen vanhentumisesta vapautti Juhan loputtomalta näyttäneestä velkataakasta. Juha Järvinen selvisi päättäväisyydellä Velkavankeus ei ole este elämälle ja työnteolle Ajattelin, ettei velkavankeus ole este työn tekemiselle. En halunnut jäädä pattitilanteeseen, jossa tuntuu, ettei voisi tehdä töitä, Juha Järvinen toteaa. Juha ajatteli, ettei velallisena olo saa olla hänen elämänsä päätarkoitus ja päätti pyrkiä elämään niin normaalia elämää kuin se vain oli mahdollista. Talousvelat kaatuivat päälle vuonna 1991 ja siitä seurasi työttömyys, mutta seuraavana vuonna Juha oli jo palannut työelämään. Töitä hän teki, vaikka neljä ensimmäistä vuotta joutuikin työssäkäynnistä huolimatta turvautumaan toimeentulotukeen. Saman rahan olisin saanut työttömyyskorvauksina, sossun kautta ja asumistukina, Juha laskee. Juha Järviselle työ on kuitenkin 16 muutakin kuin tapa ansaita. Se tuo rytmin elämään ja työn kautta voi tuntea itsensä tärkeäksi. Työ tuo sisältöä elämään. Olisi vaikea kuvitella itseäni kotiin tekemättä mitään. Jos ei tee mitään, se on ainut tapa varmistaa kurjuuden jatkuminen, Juha Järvinen toteaa. Tekemättömyys syrjäyttää työmarkkinoilta Juha menetti takaustensa vuoksi paitsi työpaikkansa myös omistusasuntonsa. Siinä tilanteessa olisi ollut helppo jäädä aluksi ansiosidonnaiselle työttömyyspäivärahalle. Erilaisilla tukiaisilla olisi voinut elää ja tehdä pimeitä töitä, joilla olisi hoidellut velkavastuitaan. Näihin keinoihin moni turvautuu. Monella on ollut lopputuloksena syrjäytyminen työmarkkinoilta, joille ei sen jälkeen enää ehkä ole paluuta, Juha pohtii. Juha Järvinen myöntää olleensa alussa katkera, kun maksut alkoivat ulosoton kautta. Katkeruudesta oli silti mahdollista päästä yli ja loppuvaiheessa asiaan oli jo sopeutunut. Varsinkin alkuvaiheessa oli tunne, että tämä on väärin. Tuntui kohtuuttomalta, kun niin iso osa tuloista meni ulosoton kautta. Sitten ajattelin, että näin se on ja sen kanssa eletään, Juha kuvailee. Kohtuuttomalta tuntui myös se, ettei velkaa huomioitu vähennyksinä asumistuessa tai verotuksessa. Ulosotossa oli kuitenkin neuvotteluvaraa. Vapaakuukausia sai tarvittaessa yhdestä kolmeen per vuosi. Vapaakuukausien ansiosta oli tilaisuus

tehdä hieman hankintoja, joihin muuten ei olisi ollut mahdollisuutta. Uudet ulosottovelat monen riesana Siitä ei ole montaa vuotta, kun Juha Järvisellä oli vielä vahva usko, että velallisena olo kestää koko loppuelämän. Kun puheet tulevasta laista kantautuivat korviin, tuli epäusko, että voisiko tästä joskus tulla loppu. En uskaltanut panna mitään sen varaan, mutta mielenkiinnolla seurasin lain valmistelun edistymistä, Juha muistelee. Juhalla on tuttavia, jotka olivat hänen kanssaan samassa tilanteessa ja yhteinen pelko oli, että uusi laki ei ehkä sittenkään sattuisi omalle kohdalle. Lain luvattiin koskevan ennen vuotta 1993 syntyneitä ulosottovelkoja, eikä velkojen syntyyn saanut liittyä tuomioita. Yksi oleellinen lain piiriin pääsyn edellytys oli, ettei ulosotossa saanut olla uusia velkoja vuoden 1995 jälkeen. Niiden kanssa ollaan edelleen naimisissa, vaikka vanhat raukeaisivatkin. Suurimmalla osalla Juhan tuntemista velallisista tilanne on juuri kuvatunlainen. Moni on ajatellut, ettei kuitenkaan koskaan pääse veloistaan eroon ja on siksi antanut tulla uutta ulosottovelkaa, Juha Järvinen tietää. Lohduttavaa on kuitenkin, että jos pohjalla on ollut suurempia velkoja, joista nyt on vapauduttu, uudenpien velkojen pois maksaminen on helpompaa ja jossain häämöttää päivä, että kaikki velat on saatu maksettua. Asenne auttoi ulosoton kanssa Juha Järvinen uskoo, että hänen asiansa ovat menneet hyvin muun muassa siksi, ettei hän ole koskaan pakoillut ulosoton käytäntöön panoa. Ulosottoviranomaisten yhteydenottoihin hän niin ikään on aina reagoinut. Asennoiduin ulosottomiehiin niin, että he tekevät hommansa, eikä tämä ole niiden vika, Juha kertoo. Juha olisi voinut myös hakeutua velkasaneeraukseen. Siinä vaiheessa Jos ei tee mitään, se on ainut tapa varmistaa kurjuuden jatkuminen. kun hänellä olisi ollut voimia alkaa selvitellä asioitaan, kävi ilmi, että tulot olisivat tippuneet niin pieniksi, ettei velkasaneeraus kannattanut. Edullisempaa oli pysytellä ulosoton piirissä. Kohtuullinen kahden hengen talouden elintaso olisi tippunut huonoksi, jos olisin päätynyt velkasaneeraukseen, Juha Järvinen arvioi. Luottokelvottomuus jäi lainkin jälkeen Kun Juha Järvinen miettii vuosiaan ennen tätä kevättä, hän toteaa, ettei sopeutumisvaiheen jälkeen elämästä ole puuttunut mitään oleellista. Omiin nimiin ei tietenkään ole voinut tehdä mitään perheen hankintoja. Tyytyväinen hän on siihen, että rumba on nyt käyty läpi, hän on kouluttautunut ja pysynyt työelämässä. Eläkettäkin on kertynyt. Olen pystynyt vastaamaan omasta elämästäni, Juha Järvinen tiivistää. Ennen lain voimaantuloa Juha oli varmuuden vuoksi yhteydessä ulosottovirastoon, josta löytyivät tarvittavat tiedot, ettei palkasta pidätetä enää mitään. Silti oli vaikea uskoa, että maaliskuun tilistä ei ulosotto enää vie mitään. Palkka nousi kerralla yhden kolmasosan, Juha kuvailee lain vaikutusta. Edelleen Juha Järvinen toivoo, että tulisi laki, joka poistaisi takausvastuutkin. Nykyinen laki koskee vain ulosottoa. Käytännössä siis kuolinpesäkin on vastuussa ja takaajan kuollessa kuolinpesä maksaa ensin velat pois ja vasta sen jälkeen jakaa omaisuuden, jos jotain jaettavaa on jäänyt. Juha Järvinen sanoo odottavansa sellaista lakia, joka antaisi mahdollisuuden omistaa jotain, jonka tahtoisi siirtyvän omille perillisilleen. Epäoikeudenmukaiselta tuntuu myös se, että hän on edelleen luottokelvoton, vaikkei vuoden 1995 jälkeen ole uusia ulosottomerkintöjä. Oman arvionsa mukaan kirjaukset luottotiedoissa säilyvät vielä kolmesta viiteen vuoteen. Todennäköisesti en saisi lainaa, mutta kelpaan kyllä perheen velkojen takaajaksi. Puhelinliittymää, nettiliittymää tai luottokorttia en saa, Juha toteaa. Juhalla on tallessa kaikki ulosottokuitit. Hän sanoo niistä kertyvän järkyttäviä summia, vaikka on laskenut vasta osan niistä yhteen. Kuitteja on kaikkiaan kaksi mapillista. Piste tähän tulee lopullisesti sitten, kun olen saanut laskettua kuittien loppusumman, Juha Järvinen ennustaa. 17

TYÖTTÖMÄN TAIVAL Päivästä toiseen kävelen tien pientareen ja ojan välistä kaistaa pää painuneena hartioitten väliin katse luotuna maahan käytännön syistä: Sieltä löytyy joskus viitosia Kaksi viikkoa sitten löytyi yksi Silloin söin kermakahvin kanssa donitsin Muutakin viitosella saa tosin vähemmän kuin kuukausi sitten mutta hieman enemmän kuin ilman viitosta Taskun pohjat ompelin kahteen kertaan punaisella polyesterlangalla se on kestävintä ettei mitään livahda lävitse Viidentoistatuhannen askeleen viiden pennin jälkeen olen joskus luopumaisillani: Mitä hyötyä tästä kaikesta onkaan! Tätä menoa viiden vuoden kuluttua saan etsiä päätäni hartioitten välistä Sini Piri Runo on julkaistu ensimmäisen kerran Runomaraton antologiassa 1986 Kuva: Päivi Strandén Sähköpostiviesti Rovaniemeltä Rovaniemen Päiväkeskuksen toiminnan perustamisesta tulee syyskuulla 20 vuotta täyteen. Tuolloin pidämme juhlat, Sven Pahajoki on luvannut kirjoittaa / koota Päiväkeskuksen historiasta koosteen, jos vain saa siihen materiaalia. Pyydän Sinua, kerro omista tunteistasi Rovaniemen Päiväkeskusta kohtaan. Miten tutustuit tähän laitokseen, miten tulit toimintaan mukaan? Mikä sinusta tuntuu kerrottavalta tästä toiminnasta? Tai miksi et tunne Päiväkeskusta?! Sven Pahanjoki toivoo tekstiä heinäkuun loppuun mennessä. Voit kirjoittaa nimellä tai salaisena nimimerkkinä, sovi se Svenin kanssa osoitteessa sven.pahajoki@pp.inet.fi 18

Syysrastien suunnittelu loppusuoralla Teksti ja kuvat: Päivi Strandén Tämänvuotisen Syysrastit-tapahtuman valmistelu on tapahtunut pitkälti Jyväskylä-Hämeenlinna-akselilla. Jyväskylässä työskentelevä Sininauhaliiton kristillisen vertaisryhmätoiminnan kehittäjä Virpi Kujala vastaa suunnittelusta ja suunnitteluryhmä on keskittänyt kokouksensa Hämeenlinnaan. Tapahtuma pidetään 2. 4. syyskuuta Lohjan Vivamossa. Virpi Kujala (edessä) ja Tuula Huurresalo hiovat suunnitteluryhmän kanssa päivien ohjelmaa. Tämänvuotisten Syysrastien teemana on Yksin en kulje. Teeman otsikko valittiin monen tarjolla olleen joukosta, mutta kaikilla ehdotetuilla otsikoilla oli tarkoitus kuvata vertaistuellisuutta. Vertaistuki istuu tapahtuman teemaksi muun muassa siksi, että Sininauhaliitto, jolla on päävastuu tapahtumasta, on saanut Raha-automaattiyhdistyksen avustusta kristillisen vertaisryhmätoiminnan kehittämiseen. Virpi Kujala vastaa Sininauhaliitossa toipumistyöstä ja vertaisryhmätoiminnan kehittämisestä. Kujalalle lankesi myös vastuu Syysrastit-tapahtumasta, joka oli kirjattu osaksi RAY-hanketta. Virpi Kujala otti tehtävän vastaan huhtikuun alusta, mutta jo vuodenvaihteessa hänellä oli osa-aikaisesti kädet täynnä työtä, josta osa oli Syysrastien suunnittelua. Onneksi tapahtumapaikka oli varattu jo valmiiksi, Kujala kiittelee pitkäaikaisen Syysrastit vetäjän, Tuomo Salovuoren käynnistämää työtä. Vastuutaan Syysrasteista Virpi Kujala pitää haasteellisena. Tapahtumalla on kuitenkin jo pitkät perinteet, joten tyhjästä sitä ei ole tarvinnut lähteä kehittämään. Hänen mielestään tekemisessä on myös ollut siunaus ja valmisteleva työryhmä on ollut hyvin mukana. Syysrastit on tarkoitettu järjestöjen asiakkaille, vapaaehtoistyöntekijöille ja työntekijöille. Kujala myös korostaa tapahtuman merkitystä järjestöväen kokoajana, yhdistäjänä ja tukijana. Kiitetty ohjelmasisältö mukana tänäkin vuonna Syysrasteja on vietetty elo-syyskuun vaihteessa 2000-luvun alkupuolelta saakka. Tapahtuma on Sininauhaliittovetoinen, mutta järjestelyissä on vuosittain mukana joukko Sininauhaliiton jäsenjärjestöjä. Tämänvuotisessa työryhmässä ovat edustettuina Samaria ry, Hämeenlinnan Sininauha, Pirkanmaan Sininauha, KAN-yhdistys ja Sininauhasäätiö. Ensimmäiset Syysrastit näkivät päivänvalon Keski-Suomessa Laukaan Kallioniemessä, josta ne vietiin parin ensimmäisen kerran jälkeen Lohjan Vivamoon. Palattuaan kertaalleen Keski- Suomeen Kiponniemen leirikeskukseen, tapahtuma on jälleen muutaman viime vuoden aikana kotiutunut takaisin Lohjalle. Syysrastien aikana osallistujille on tarjolla ja valittavissa monipuolista hengellistä toimintaa sanan ja sävelten muodossa. Suuria muutoksia päivien sisältöön ei olla tekemässä, sillä edellisvuoden palautteen perusteella osallistujat ovat olleet yleisesti tyytyväisiä. Perinteisen kokemusten kavalkadin aikana kuka tahansa voi käydä kertomassa kuulijoille omaa elämäntarinaansa. Suunnitteluryhmässä mukana olevan Aake Huurresalon mielestä olemme ihmisinä toinen toisillemme peilejä. Ystävän tai lähellä olevan palaute on tärkeää, vaikka se joskus onkin kivuliasta ottaa vastaan. Sellaisen kokemuksen omaava olisi mukava saada paikalle kertomaan, Huurresalo pohtii. Yksi syy, miksi tapahtuma on vuosi toisensa jälkeen haluttu järjestää Lohjalla, ovat Vivamon hyvät liikunta- ja ulkoilumaastot. Osa Syysrastien ohjelmasta koostuu toiminnallisista tuokioista ja leikkimielisistä ulkoilmassa tapahtuvista kilpailuista. 19

Kun olen ollut astumassa tähän kesään, sisälläni on liikkunut muutakin kuin pelkkää rauhaa tai rauhattomuutta. Löydänkin itseni usein sirkuttamasta Jumalan räystäiden alta. Nautinko itsestäni, sillä minähän olen joka paikassa minne menen. Omatunnon selvittelytoimiston ovilla on vain yksi osoite, minne voin kääntyä: kokemuksen kenttäsairaalasta kirkastetun kirurgin käsiin. Siinä seisoessani minulta vieläkin kysytään samalla tavalla. Rakastatko sinä minua? Kun Jumala kerran puhui minulle ääneen, olin kuin untanäkeväinen, vaikka kaikki tapahtunut olikin täyttä totta. Kuulin Jumalan puheen samaan aikaan sisäpuolellani ja ulkopuolellani. Se oli yksi voimakkaimpia kokemuksia elämässäni. Jumala toisti siinä minulle yhtä ainoata lausetta useita kertoja: Minä olen Herra sinun Jumalasi ja Minä rakastan sinua nyt ja aina. Olin pienellä paikalla silloin ja aluksi luulinkin tulleeni hulluksi. Mutta Isän rakastava puhe vain jatkui ja sama ikuisen innoituksen ääni toisti jälleen: Minä olen Herra sinun Jumalasi ja Minä rakastan sinua nyt ja aina. Minusta tuli murrettua murtomiestä siinä hetkessä ja rakkaudentunnustustensa loppuun kysyi Jumala minulta, että rakastatko sinä minua? Vastasin, että en rakasta, mutta tahtoisin kerran rakastaa ja palvella Jumalaa puhtaalla mielellä. Olin hyvin voimallisessa puhuttelussa. Maailmankaikkeuden suurin voima halusi ottaa minuun näin konkreettisesti yhteyttä. Kyynelteni keskellä ihmettelin sitä kirkkautta, jonka sisällä sain siinä hetkessä olla. Se oli todellakin vaikuttavaa ja jätti pysyvän jäljen sieluni samettiin. Jumala on uskollinen ja luotettava. Hän ei muutu, eikä Hänen rakkautensa ailahtele, rohkaisi minua lähetystyöntekijä Jumalan rakastava puhe veljeni soittaessaan puhelimeeni eräänä sunnuntaina Pietarista. Jumala on voimallinen ottamaan meidän puutteellisen uskollisuutemme ja kruunaamaan sen täydellisyydellään. Laupeus on moninkertaistettua armoa. Siinä Jumala antaa meille uuden alkamisen mahdollisuuden. Meille jokaiselle, jotka luetaan pahantekijöiden joukkoon. Minulle ja sinulle. Risteillä kaksi ryöväriä näkivät Jeesuksen yhtä läheltä ja kuitenkin vain toinen heistä näki. Miten se oli mahdollista? Vain toinen hörhöistä meni itseensä. Muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Näemmekö me Hänen yksinkertaisen ja väärentämättömän rakkautensa? Kuulemmeko Hänen äärettömän äänensä ja uskommeko, että Jumala rakastaa meitä haavoittuneena ja kipeänäkin yhtä paljon? Ja ehkäpä varsinkin juuri silloin. Tässä oli Paavalin suositus. Minä olen syntisistä suurin. Ja jos rehellinen tahdon olla, niin olen minäkin. Teologiksi tullaan elämällä, kuolemalla ja tulemalla tuomituksi. Ristin varjossa riisutaan ja sen valossa myös puetaan. Vaatturin nimi on tänäänkin armo. Vain Hän vaatettaa vangitut ja kahlitut. Väkevät värvätään armeijaan. Väkevän vapauttamat ja lunastamat. Herättäkää vartijat huutaa joku ontuva ojasta. Muurin aukoille herättäkää. Sinne minäkin tahdon kiivetä kainalosauvani kantamana. Olla yksi rukousrukkanen tämän kukkivan kesän helteessä, missä pienikin voi kokea olevansa suuren ystävä. Mietin millä kielellä sinulle puhuisin. Miten tavoittaisin sydämesi ja mielesi. Uskon, että sinne minne Jumala on lähettänyt, sinne on myös sanoma. Joskus kun vielä kiskoin taisteluamfetamiinia hulluudessani, luulin jopa hetkittäin eläväni, vaikka olinkin ansassa. Pervitiini petti minut aina lopulta ja jätti ypöyksin sisällissotani sumuun. Olin oikeasti pussin pohjalla, josta en mitenkään kyennyt enää omin voimin nousemaan. Tarvittiin todellinen ylösnostaja, Ylösnoussut haavoitettu Herra. Kuoleman vankkurit pysäytettiin ja tilalle tuotiin toivo, väsymätön lohduttaja. Hän on väkevämpi sitä väkevää, joka piti minuakin lujasti lukoissaan nauraen hädälleni kellareiden kelmeillä kasvoilla. Pulverin orjuuttava puristus oli pudottanut silmukan kaulani ympärille. Pimeyden katakombeissa juonittiin ja vihattiin. Hirtetään hitaasti, kiduttamalla. Surmataan ja tuhotaan. Olin kuin viimeisten aikojen fakiiri piikkimatollaan. Todellinen lopunajan soturi. Rakastatko sinä minua kysyi kaiken olevaisen Luoja kerran ja kysyy sitä edelleen. Uskotko, että minä voin sen tehdä? Mahdottomasta mahdollisen. Jumala voi korvata ne vuodet, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhoojasirkka ja kalvajasirkka söivät. Hän on yhä Herra, joka on ensimmäinen ja viimeistenkin luona vielä sama. Hän muutti minunkin kohtaloni ja vaellukseni. Vieläkin tapahtuu ihmeitä Jumalan taivaan alla. Vieläkin kiinniotetut syntiset kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ja ne, jotka sen kuulevat saavat totisesti elää. Olkoon kohtalosi sinulle rakas, sillä se voi olla Jumalan tie sinun sielusi parhaaksi. Jumala tietää sinusta enemmän kuin koskaan kykenet ottamaan itsestäsi selvää. Hän ei ole myöskään eksyksissä maailman myrskyjen ja turbulenssien keskellä. Hän ohjaa kansakuntienkin historiaa. Hänellä on hyviä ajatuksia ihmislasta kohtaan. Meitä jokaista kohtaan. Annetaan Jumalalle kaikki se mitä olemme ja mitä emme ole. Annetaan hänelle se mikä on oikein ja varsinkin se mikä on väärin. Astutaan yhdessä Jeesuksen armoon ja ansioon. Vedenpintakin on nousemassa kaikkialla. Alkuun se on vain nilkoissa, mutta yhä lisää se kohoaa. Ja minne se virtaakin, sinne syntyy aina elämää. Luojamme on varhaisten aamujen ja pimeiden öiden Jumala. Vuorenhuippujen ja meren Jumala. Hän ilmestyy jokaiselle kyselijälle. Hän ei petä pettäjääkään, vaan etsii yhä ystäviään. Kirkastetut purot puhdistavat ja uudistavat. Uidaan tässä kesässä Jumalan vesissä ja vastataan kyllä hänen ikuisen rakkautensa kirjeisiin. Mika Merenheimo 20