KASVINSUOJELUAINDEIDEN VESISTÖKUORMITUKSEN HALLINTA: PINTAVESISEURANNAT JA VILJELIJÖIDEN NÄKÖKULMAT KATRI SAARI

KASVINSUOJELUAINDEIDEN VESISTÖKUORMITUKSEN HALLINTA: PINTAVESISEURANNAT JA VILJELIJÖIDEN NÄKÖKULMAT KATRI SAARI Pro Gradu-tutkielma Itä-Suomen yliopisto Ympäristö- ja biotieteiden laitos Biologia 2019

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Ympäristö- ja biotieteiden laitos, biologia KATRI SAARI: Kasvinsuojeluaineiden vesistökuormituksen hallinta: pintavesiseurannat ja viljelijöiden näkökulmat Progradu-tutkielma (40op), 39s, liitteitä 7 Toukokuu 2019 -------------------------------------------------------------------------------- Avainsanat: torjunta-aine, kasvinsuojeluaine, vesistökuormitus, riskinhallinta TIIVISTELMÄ Kasvinsuojeluaineita koskeva kasvinsuojeluaineiden käytön rajoitukset ovat muuttuneet useasti, mutta niiden toimivuutta ei ole arvioitu vesistöjen kuormituksen kannalta. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia kasvinsuojeluaineiden vesistörajoituksen toimivuutta ja vaikuttavuutta Suomessa. Suojaetäisyyden toimivuutta havainnollistettiin kartoittamalla kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksia peltojen läheisistä jokivesistä Turun ja Salon seudulta, selvitettiin kasvinsuojeluainekoulutukseen liittyviä viljelijöiden mielipiteitä sekä arvioitiin suojaetäisyyden toimivuutta haastattelemalla pintavesinäytteenottopaikkojen läheisyydessä toimivia viljelijöitä. Tutkimuksen malliaineina käytettiin kahta kasvinsuojeluaineryhmää, fenoksihappoja ja pienannosherbisidejä, jotka on molemmat tarkoitettu rikkakasvien torjuntaan viljoilla. Työn näytteenotto sekä haastatteluvaihe suoritettiin kesällä 2017. Pintavesinäytteistä havaittiin kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Vesinäytteet analysoitiin monijäämämenetelmällä, jonka avulla pystytään analysoimaan samasta näytteestä 302 kasvinsuojeluainetta tai niiden hajoamistuotteita. Näytteistä todettiin 23 tehoainetta, joista 20 oli yli määritysrajan. Pintavesinäytteiden tuloksia vertailtiin Suomen ympäristökeskuksen aikaisempiin tutkimustietoihin ja tulokset osoittivat, että vesistön suojaetäisyydestä huolimatta tiettyjen kasvinsuojeluaineiden pitoisuudet vesistöissä ovat kasvaneet vuonna 2014 käyttöön otetun riskiperusteisen vesistörajoituksen myötä. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluna ja niihin osallistui yhteensä 10 viljelijää. Ensimmäisen haastattelukierroksen jälkeen neljä aikaisempaan haastatteluun osallistuneista osallistui jatkohaastatteluun, jonka tarkoituksena oli syventää aikaisemmissa haastatteluissa saatua tietoa. Teemahaastatteluiden tulokset osoittivat, että kasvinsuojeluaineiden riskienhallintaan liittyy epäselvyyksiä. Lisäksi kasvinsuojeluaineiden parissa toimivilta viranomaisilta selvitettiin mahdolliset kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyvät väärinkäyttötilanteet. Tutkimuksen perusteella entistä selkeämpää ja tiukennettua riskienhallintaa sekä vuorovaikutusta viranomaisen ja viljelijän välillä tarvitaan, jotta kasvinsuojeluaineiden pitoisuudet vesistöissä saadaan hallintaan.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Department of Environmental and Biological Sciences, biology KATRI SAARI: Risk mitigation options of plant production products MSc. Thesis (40 cp), 39pp, appendices 7 May 2019 --------------------------------------------------------------------------------- Key words: Pesticide, herbicide, risk mitigation, water loading ABSTRACT The restrictions of use of plant protection products (PPP) has been under major modifications in Finland during past years. However, the effectiveness of the current risk mitigation measures has not been studied. In Finland, the current trend of risk mitigation is towards more liberal recommendations, rather than strict restrictions of use. However, farmers are obligated to follow restrictions given in the labels of products. The aim of this study was to assess the effectiveness of risk mitigation options in reducing the concentrations of pesticides in rivers of Finland. To clear out this, water samples were taken from three rivers in Turku and Salo district, Southwestern Finland adjacent to agricultural fields. Additionally, the farmers were interviewed regarding the use of herbicides in agriculture and authorities of PPPs. The materials were collected during summer 2017. From the water samples, there were found 23 different active substances from which 20 were over the limit of determination. The water sample data was compared to the previous results from the past years done by Finnish Environment Institute SYKE. Compared to the previous years, the number of PPPs is not decreasing. 10 farmers from near the study area took part in to the interview. The questions were about their usage of PPPs, opinions considering the management and risk mitigation measures to reduce the aquatic load of PPPs. Afterwards, four of the farmers from the first interview also took part in a longer interview. Possible misuses of pesticides were also determined from law cases and authorities. According to the interviews, farmers found the restrictions perplexing. More detailed and unambiguous guidelines and monitoring are needed to reduce the amounts of PPP residues in water systems.

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 3 2. KASVINSUOJELUAINEIDEN SÄÄNTELY JA YMPÄRISTÖRISKIEN HALLINTA SUOMESSA... 4 2.1 Kasvinsuojeluaineiden hyväksymis- ja valvontajärjestelmä... 4 2.2 Kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjän tutkinto... 7 2.3 Maataloustukijärjestelmän kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat ehdot... 8 2.4 Kasvinsuojeluaineet vesistössä... 9 2.5 Ympäristölaatunormi... 11 3. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA HYPOTEESIT... 13 4. AINEISTO JA MENETELMÄT... 14 4.1 Pintavesiseuranta... 14 4.2 Viljelijöiden haastattelu... 17 4.3 Oikeustapaukset... 19 5. TULOKSET... 20 5.1 Uskelanjoki... 20 5.2 Savijoki... 21 5.3 Aurajoki... 23 5.4 Viljelijöiden haastatteluiden tulokset... 24 5.5 Oikeustapaukset... 29 6. TULOSTEN TARKASTELU... 30 7. JOHTOPÄÄTÖKSET... 37 KIITOKSET... 39 LÄHTEET... 40 LIITTEET... 45

1. JOHDANTO Kasvinsuojeluaineella tarkoitetaan EU:n kasvinsuojeluasetuksen (1107/2009/1107/EY) 2 artiklan 1 kohdan mukaan valmisteita, joiden käyttötarkoitus on suojella kasvia kasvintuhoojilta, tuhota haitallisia kasveja tai niiden osia sekä estää näiden kasvua tai vaikuttaa kasvin elintoimintaan muuten kuin ravinteena ja vaikuttaa kasvituotteen säilyvyyteen (Guzzella ym. 2006). Niillä on merkittävä asema kasvintuotannossa, sillä kasvintuotannon kannattavuus riippuu tuotettavan sadon laadusta ja määrästä (Oerke & Dehne 2004). Kasvinsuojeluaineita käytetään maatalouden lisäksi metsätaloudessa, rautatieteiden kunnossapidossa sekä esteettisistä syistä virkistys- ja urheiluympäristöissä, kuten golfkentillä (Nurminen & Heinonen 2007, Guzzella ym. 2006). Suomessa kasvinsuojeluaineita käytetään laajasti, vuonna 2016 Suomessa myytiin 4335 tonnia kasvinsuojeluainevalmisteita maatalous- ja puutarhakäyttöön (Tukes myyntitilastot). Kasvinsuojeluaineita ovat esimerkiksi pienannosherbisidi amidosulfuroni ja fenoksihappoihin kuuluva MCPA eli 2-metyyli-4-klorofenoksietikkahappo. Kasvinsuojeluaineita käytetään muun muassa suojaamaan viljelykasveja rikkakasveilta ravinteita (Guzzella ym. 2006, Santos 2009). Rikkakasvit vievät viljelykasveilta tilaa, valoa, vettä ja ravinteita. Näin ollen rikkakasveilla voi olla vaikutusta sadon määrään ja laatuun. Rikkakasvien torjuntaan käytetään sekä pienannosherbisidejä, että fenoksihappoja. Molemmat kasvinsuojeluaineryhmät ovat laajalti käytettyjä maataloudessa ja niitä käytetään estämään rikkakasveja viljapelloilla. Niiden ammattimaiseen käyttöön ja jakeluun tulee olla suoritettuna kasvinsuojeluainetutkinto ja näin ollen ammattikäyttäjillä tulisi olla vaadittavat tiedot ja taidot kasvinsuojeluaineiden käytöstä (laki kasvinsuojeluaineista eli KSL 1563/2011 17 ). Kasvinsuojeluaineet lisäävät ympäristön kemikalisoitumista ja osa käytetyistä kasvinsuojeluaineista päätyy lopulta pellon ulkopuoliselle alueelle, kuten luonnonkasveihin ja läheisiin vesistöihin, vaikuttaen näin läheisten ekosysteemien toimintaan säätelemällä eliöiden olosuhteita kasvinsuojeluaineilla ruiskutetun pellon läheisyydessä (Wilson & Tisdell 2001, World Health Organization 2010, Bauer ym. 2015). Kasvinsuojeluaineiden päätyminen pellon ulkopuolelle voi luoda ympäristöriskin (Jones 2007, Stier 2008, Damalas & Eleftherohorinos 2011). Kasvinsuojeluaineiden aiheuttamia riskejä voidaan vähentää antamalla hyväksymisen ehdoksi käyttöohjeita, rajoituksia ja muita riskinvähennyskeinoja, kuten suojaetäisyyksiä (kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön toimintaohjelma II eli NAP 2018 2022). On lisäksi 3

odotettavaa, että kasvinsuojeluaineiden käyttö tulee lisääntymään Suomessa ilmastonmuutoksen myötä (Kattwinkel ym. 2011), näin ollen niiden aiheuttamia vaikutuksia luonnon kasveihin sekä vesiekosysteemiin on tarpeellista tutkia. Suomessa kasvinsuojeluaineiden määrää pintavesissä on tutkittu kustannussyistä vain vähän. Viljelijöiden näkemyksiä kasvinsuojeluaineiden riskienhallinnasta ei ole tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää nykyisten riskinhallintavaihtoehtojen toimivuus. Riskinhallintavaihtoehtojen toimivuutta havainnollistetaan maatalousvaltaisten alueiden jokien vesinäytteitä tutkimalla sekä viljelijöiden sekä asiantuntijoiden teemahaastatteluilla. 2. KASVINSUOJELUAINEIDEN SÄÄNTELY JA YMPÄRISTÖRISKIEN HALLINTA SUOMESSA 2.1 Kasvinsuojeluaineiden hyväksymis- ja valvontajärjestelmä Kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja markkinoita valvoo Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto jäljempänä Tukes (KSL 5, 24 ). Näin varmistetaan, että Suomessa on markkinoilla ainoastaan hyväksyttyjä valmisteita. Tukes on tilastoinut Suomessa myytyjen kasvinsuojeluaineiden määriä vuodesta 1953 alkaen (Tukes myyntitilastot). Keskimäärin tehoaineita on Suomessa yhteensä vuosittain myyty 1500 tonnia. Valmisteiden kokonaismyyntimäärä oli vuonna 2016 4335 tonnia. Lisäksi Luonnonvarakeskus tilastoi viiden vuoden välein kasvinsuojeluaineiden käyttöä (NAP). On kuitenkin mahdollista, että käytössä on edelleen markkinoilta poistettuja aineita. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä säädellään sekä kansallisesti, että EU-tasolla. EU:n kasvinsuojeluaineita koskevilla säännöksillä pyritään edistämään sitä, että ympäristösuojelun taso säilyisi mahdollisimman korkeana ja se sisällytettäisiin yhteisön poliittisiin käytäntöihin kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan (C2012/326/02) 37 artiklassa määrätään. Lisäksi maataloutta, vesiensuojelua ja työntekijöiden suojelua koskevalla politiikalla voidaan vaikuttaa suoraan tai välillisesti kasvinsuojeluaineiden käyttöön ja päätymiseen vesistöihin. Keskeisimmät kasvinsuojeluaineiden käyttöä rajoittavat ohjaavat säädökset ovat EU:n kasvinsuojeluaineasetus 1107/2009/1107/EY (jäljempänä kasvinsuojeluasetus), kestävän käytön puitedirektiivi 2009/128/EC, vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY), laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011), ympäristönsuojelulaki (527/2014). Lisäksi useat ohjaavat 4

strategiat ja sopimukset, kuten kemikaaleja koskeva yleissopimus ja kansainvälisen kemikaalihallinnan strategia (SAICM) ja Tukholman yleissopimus ohjaavat kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Nämä eivät kuitenkaan ole laillisesti sitovia sopimuksia, vaan niiden tarkoituksena on ohjata kasvinsuojeluaineiden käyttöä kestävämpään suuntaan. Tavoitteena kasvinsuojeluaineiden käytön säätelyssä ja ohjeistuksessa on niiden käytöstä aiheutuvien riskien vähentäminen (KSL 1 ). Kasvinsuojeluaineiden käytön riskien arvioimiseksi suoritetaan ennen kasvinsuojeluaineen päästämistä myyntiin ja markkinoille kattavat selvitykset mahdollisista ympäristö- ja terveysvaikutuksista sekä asetetaan valmisteen hyväksymisen ehdot ja tarvittavat riskinvähennystoimet, kuten valmisteen käytön rajoitukset sekä tarvittavat suojaetäisyydet vesistöön (NAP 2018-2022). Tehoaineita, joiden aiheuttamista riskeistä ympäristölle sekä ihmisten ja eläinten terveydelle vallitsee tieteellinen epävarmuus, ei hyväksytä markkinoille (kasvinsuojeluasetus 4 artikla toinen kohta). Tehoaineet arvioidaan EU:ssa jäsenvaltioiden keskeisessä yhteistyössä, mutta valtio voi päättää oman rajojensa sisällä käytön ehdoista (KSL 15 ). Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön direktiivin tavoitteena on estää kasvinsuojeluaineiden aiheuttamia riskejä ympäristölle ja ihmisille. Kestävää käyttöä voidaan harjoittaa vaihtoehtoisilla toimintatavoilla, pienentäen kasvinsuojeluaineiden käyttömääriä sekä integroidun torjunnan keinoin (Autio 2009, Alanko ym. 2013). Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kannalta tärkeitä ovat suunnitelmallinen ja huolellinen käyttö, sekä käyttäminen ainoastaan todettuun tarpeeseen (Autio 2012). Kestävän käytön ohella ennalta varautumisen periaate on keskeinen pyrittäessä estämään ihmiselle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä kasvinsuojeluaineista. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto eli EFSA muistuttaa kasvinsuojeluaineiden käytössä ennalta varautumisen periaatteen tärkeydestä, sillä varovaisella ja asianmukaisella käytöllä voidaan estää ja vähentää mahdollisia kasvinsuojeluaineiden aiheuttamia riskejä (Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto C-78/16). Kasvinsuojeluasetuksen neljännen artiklan mukaan tehoaineiden markkinoille saattamisen tulee perustua varovaisuusperiaatteeseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston vesipuitedirektiivin, jäljempänä vesipuitedirektiivi (2000/60/EY), tavoitteena on vesistöjen hyvä tila, johon kuuluu muun muassa pintavesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila (vesipuitedirektiivi kolmannen artiklan 1 kohdan ii-kohta). Vesipuitedirektiivi edellyttää tiettyjen haitallisten aineiden seurantaa vesistöissä. Iso osa näistä seurattavista aineista pintavesissä on kasvinsuojeluaineita. Suomen ympäristökeskus vastaa 5

vesipuitedirektiivin mukaisesta vesistöjen seurantatutkimuksesta. Kasvinsuojeluaineiden jäämiä seurataan rehuista, elintarvikkeista ja pinta- ja pohjavesistä (Vuorimaa ym. 2007). Kasvinsuojeluaineita koskevien säädöksien muutokset saattavat kuitenkin jatkossa vähentää markkinoilla olevien tehoaineiden määrää. Tämä saattaa kuitenkin vaikeuttaa viljelytoimintaa, sillä kestävässä kasvinsuojelussa on olennaista riittävä valikoima kasvinsuojeluaineita kasvintuotannon tehostamiseksi. Vesipuitedirektiivin kahdeksas artikla edellyttää jäsenvaltioita seuraamaan pintaja pohjavesien tilaa. Kemikaalien valvonta keskittyy enemmän luvan myöntämiseen kuin niiden käyttöön liittyvään valvontaan resursseista johtuen. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa sen, että haitallisia aineita on enemmän pintavesissä kuin luultua. Suomen pintavesien osalta tiedot ovat rajallisia (Penttilä & Ahlman 2017). Ympäristökuormituksen minimoimiseksi ja kasvinsuojeluaineiden käyttäjien turvallisuuden takaamiseksi kasvinsuojeluainevalmisteen myyntipäällyksessä annetaan ohjeet valmisteen kestävään ja turvalliseen käyttöön (Luomahaara 2012). Myyntipäällyksessä ilmoitetaan muun muassa valmisteen annostusohjeet sekä niiden käyttöä koskevat rajoitukset. Valmisteen käyttöä koskevien rajoitusten tarkoituksena on vähentää tuotteesta aiheutuvia ympäristö- ja terveyshaittoja sekä edistää työntekijän terveydensuojelua. Suomessa kaikki myytävät kasvinsuojeluaineet sisältävät myyntipäällyksen. Käyttöön hyväksytään ainoastaan valmisteita joiden aiheuttamat ympäristö- ja terveysriskit ovat hyväksyttävällä tasolla. Ympäristö- ja terveysriskien kattava arviointi on osa kasvinsuojeluaineita koskevaa Euroopan Unionin Perusoikeuskirjaa (C2012/326/02), sen 37 artikla edellyttää ympäristönsuojelun korkean tason ja ympäristön laadun parantamista. Myyntipäällyksestä selviää mahdolliset pohjavesialueella kasvinsuojeluainetta koskevat rajoitukset, rajoitukset koskien sääolosuhteita, vesistöjen läheisiä alueita, luonnonkasveja ja mehiläisiä koskevat rajoitukset (Tukes 2018). Osa kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien vähentämistä koskevista lausekkeista on velvoittavia rajoituksia ja osa ohjeellisia suosituksia. Myyntipäällyksen ohjeita on seurattava (KSL 7 ). Tämän tutkielman kannalta keskeisin ympäristöriskien ehkäisylauseke on vesistörajoitus. Sen tarkoituksena on suojella vesistöjä, vähentämällä vesistöihin kulkeutuvan kasvinsuojeluaineen määrää. Ennen vuotta 2015 vesistörajoitus perustui valmisteen myrkyllisyyteen vesieliöille ja valmisteiden käyttöä rajoitettiin valmisteesta riippuen joko 25m, 15m tai 10m suojaetäisyyksillä vesistöstä (Bauer ym. 1995). Valmisteesta riippuen tämä rajoituslausekemalli oli käytössä 2014-6

2015 asti. Tämän jälkeen vesistörajoitus kuitenkin muuttui. Nykyinen sääntelytrendi on siirtynyt rajoitusmuotoisista lausekkeista kohti suositusmuotoisia lausekkeita. Uusimmissa vesistörajoituslausekkeissa annetaan kasvinsuojeluaineen käyttäjälle mahdollisuus valita eri tehoisten tuulikulkeumaa alentavien suuttimien väliltä kyseiseen tilanteeseen sopivin vaihtoehto. Luonnonkasvien ja vesistön suojelemiseksi on jätettävä pellon reunaan suojakaista, jota ei tulla käsittelemään kasvinsuojeluaineilla. Suojakaistan tarkoituksena on suojella pellon ulkopuolista ekosysteemiä. Matkan kasvaessa kasvinsuojeluaineen ruiskutusalueelta, riski kasvinsuojeluaineiden liikkumisen vesistöön eroosion tai pintavalunnan kautta pienenee. Ammattikäyttöön tarkoitetun fenoksihappovalmisteen lauseke on ilmaistu usein muodossa Älä saastuta vesiä tuotteella tai sen pakkauksella. Vältä ruiskuttamista tuulisella säällä. Vesistöihin rajoittuvilla alueilla ruiskutettaessa on jätettävä vesieliöiden suojelemiseksi 3 metrin suojaetäisyys vesistöihin (ympäristöhaittojen ehkäisylauseke MCPA-tuotteiden myyntipäällyksessä). Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskukset valvovat Tukesin kanssa kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Kasvinsuojeluaineiden väärinkäyttö on kasvinsuojeluainelain kahdeksannen luvun perusteella rangaistavaa toimintaa. Mikäli toiminnanharjoittaja ei ole noudattanut kasvinsuojeluainelakia, -asetusta tai niiden nojalla annettuja säännöksiä ja toimintaan ei kohdistu kasvinsuojeluainelain 38 :n mukaisia kiellon edellytyksiä, voi valvontaviranomainen määrätä toiminnanharjoittajan korjaamaan toimintaan liittyvän puutteen riittävässä määräajassa (KSL 37 ). 2.2 Kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjän tutkinto Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien ennaltaehkäisyä koskeva sääntely on muuttunut sekä kansallisella että Euroopan Unionin tasolla (Aakkula ym. 2006). Nykyinen kasvinsuojelulaki tavoittelee vahvempaa ympäristöriskien ennaltaehkäisemistä esimerkiksi edellyttämällä kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjiltä kasvinsuojeluainetutkinnon suorittamista (KSL 17 ). Kasvinsuojeluaineiden ammattimaiseen käyttöön, ostoon ja jakeluun tulee olla suoritettuna kasvinsuojeluainetutkinto, jota täydentää vapaaehtoinen kasvinsuojeluainekoulutus (KSL 17 ). Kasvinsuojeluainetutkinto tuli ammattikäyttäjille pakolliseksi marraskuussa 2015 (Turvallisuus ja -kemikaalivirasto tiedote 7.6.2012). Tukesin on KSL 8.1 :n nojalla varmistettava, että 7

ammattimaisille käyttäjille, jakelijoille sekä neuvojille on tarjolla koulutusta koskien kasvinsuojeluaineiden asianmukaista, turvallista ja kestävää käyttöä. Viljelijät ovat kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjiä ja näin ollen heidän tulee suorittaa kasvinsuojelukoulutus ja -tutkinto (KSL 16 ). Ilman asianmukaista tutkintoa ja koulutusta ei saa käyttää tai ostaa ammattikäyttöön tarkoitettuja kasvinsuojeluaineita (KSL 17 ). Kasvinsuojeluainetutkinto on mahdollista suorittaa joko laajana tai suppeana tutkintona. Laaja tutkinto oikeuttaa kaikkien Suomessa hyväksyttyjen kasvinsuojeluaineiden käyttöön ja ostoon. Suppea kasvinsuojeluainetutkinto oikeuttaa puolestaan käyttämään ja ostamaan ainoastaan metsänhoidossa käytettäviä kasvinsuojeluaineita. Koulutuksessa tulee käydä läpi kasvinsuojeluaineiden levitysvälineiden käyttöä, ylläpitoa ja huoltoa sekä kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevan kirjanpidon laatimista (KSL 8 ). Koulutuksessa tulee lisäksi käsitellä riittävissä määrin integroitua torjuntaa, kasvinsuojeluaineiden käyttöön liittyviä riskejä sekä hallintaa. Tukes ei kuitenkaan itse järjestä tarvittavia koulutuksia, vaan se ainoastaan hyväksyy ulkopuolisen koulutusohjelman viralliseksi kasvinsuojeluaineiden koulutusohjelmaksi, mikäli se täyttää virallisen koulutusohjelman ehdot (KSL 9 ). Tutkintoa ei vaadita kuitenkaan kaikkien kasvinsuojeluaineiden myyntiin, käyttöön tai ostoon. Näitä ovat niin sanotut kuluttajatuotteet, joiden myyntietiketissä ei ole ammattilaismerkintää. Mikäli etiketissä on mainittu käyttäjäryhmäksi ammattikäyttäjät, tarvitsee sen ostoon, myyntiin ja käyttöön kasvinsuojeluainetutkinnon (KSL 16 ). Tukesin tehtävänä on arvioida kasvinsuojeluaineiden levitysvälineiden käytöstä aiheutuvat riskit ihmisen terveydelle sekä ympäristölle (KSL 12a ). Tämä velvoite pannaan täyteen muun muassa ruiskutus- ja koulutusjärjestelmällä. 2.3 Maataloustukijärjestelmän kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat ehdot Ympäristötukien tarkoituksena on tukea maanviljelijöitä edesauttamaan ympäristön tilan säilymistä tai parantumista. Yhtenä tavoitteena on pienentää maatalouden aiheuttamaa ympäristön kuormitusta. Suomessa 90 % viljelijöistä saa ympäristötukea ja 95 % peltoalasta on joskus kuulunut ympäristötuen piiriin (Aakkula ym. 2006, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto eli MTK maatalouden vesiensuojelun loppuraportti 2009). Ympäristötuen toimenpiteet keskittyvät pääosin Suomessa vesiensuojeluun liittyviin toimenpiteisiin. Kaikista ympäristötuen alaisista perustoimenpiteistä 67 %, lisätoimenpiteistä 8

90 % ja erityistukitoimenpiteistä 46 % liittyy vesiensuojeluun (Härjämäki & Lundström 2011). Ympäristötukien merkitys on taloudellisesti suuri maataloudessa, sillä kaikkien maataloustukien, joihin myös ympäristötuki kuuluu, yhteenlaskettu määrä kattaa yli 40 % maatalouden kokonaistuotoista (Aakkula ym. 2006). Ympäristötuella on mahdollista vaikuttaa positiivisesti kasvinsuojeluaineiden kuormituksen vähenemiseen, pientareiden ja suojakaistojen yleisyyteen ja tilaan, viljelyn monipuolistamiseen sekä ravinnekuormituksen vähentämiseen. Reunavyöhykkeiden ylläpitoon myönnetään ympäristötukea maaseudun kehittämisrahastosta. Ehtona on, että reunavyöhykkeiden ylläpito ja hoito tulee olla suunnitelmallista ja pitkäkestoista, jotta tukea sen ylläpitämiseen voidaan myöntää (Maaseutuviraston reunavyöhykkeiden ja metsäsaarekkeiden hoitokortti 2007). 2.4 Kasvinsuojeluaineet vesistössä Kasvinsuojeluaineet voivat jo pieninä määrinä vaarantaa vesieliöiden elinkierron, kasvinsuojeluaineiden pitkäaikaisvaikutukset näkyvät organismeilla esimerkiksi kasvaimina sekä hormonitoiminnan, kasvun ja lisääntymisen häiriönä (Arbuckle ym. 1999, Pryor ym. 2000, Palacios Xutuc C. 2010, Feza 2011). Maatalouden aiheuttama vesistökuormitus on kokonaisuutena vaikeasti hallittava ja sen vaikutukset vesistöön näkyvät viiveellä (Kreuger & Törnqvist 1998, Ongley 2005, MTK 2009, ). Kasvinsuojeluaineet voivat kulkeutua peltojen ulkopuolelle tuulikulkeuman, pintavalunnan, eroosion ja huolimattoman ruiskutuksen seurauksena (Ahrens & Edwards 1994, Groenendijk ym. 1994, Cedergreen & Streibig 2005, Korpinen ym. 2008). Kasvinsuojeluaineiden käytössä virheitä saattaa esiintyä esimerkiksi kasvinsuojeluaineen laimennusprosessissa, ruiskun puhdistuksessa sekä itse ruiskutuksessa. Kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumiseen vaikuttaa pellon sijainti, sen kaltevuus, muoto ja koko, lisäksi maalaji, maan mururakenne ja vedenläpäisevyys voivat vaikuttaa kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumiseen pellolta (Torstensson 2012). Erityisen alttiita eroosiolle ovat tiiviit ja liettyneet maat sekä kaltevat rantapellot ja näiden kautta kasvinsuojeluaineita päätyy vesistöihin (Wauchope 1978). Kasvinsuojeluaineita voi päätyä vesistöön piste- tai hajakuormituksella (Hemond & Fechner 1994, Damalas & Eleftherohorinos 2011). Hajakuormituksessa kasvinsuojeluaineita päätyy ympäristöön yksittäisistä peltolohkoista, kun taas pistekuormituksessa on kyse teollisuuden tai muiden laajojen toimintojen päästöistä (Stenrød 2015). Pistekuormitusta on suurimmassa osassa 9

tapauksissa helpompi säädellä lupaprosessilla kuin hajakuormitusta, näin ollen hajakuormitus osoittautuu vaikeammin säädeltäväksi vesistöjen kuormitustyypiksi (Otto ym. 2015). On hallinnollisesti helpompaa valvoa suuria teollisuuden toimijoita, kuin useita yksittäisiä viljelijöitä ja muita maankäyttäjiä (OECD 2017). Hajakuormitus on merkittävä syy kasvinsuojeluaineiden kulkeutumiseen vesistöihin, ja se tuottaakin merkittävän uhkan vesistöjen tilalle erityisesti maaseudulla. Maatalouden aiheuttamat päästöt ovat yksi suurimmista riskeistä pintavesille sekä juomaveden lähteille (Loague & Corwin 1998, Pereira ym. 2009) ja yksi mittavimmista saastumisen aiheuttajista. Maanviljelystä aiheutuneet päästömäärät voivat nousta suuriksi maanviljelysvaltaisten alueiden vesistöissä ja näin ollen vaikuttaa vesiekosysteemin toimintaan (OECD 2017). Ympäristöriskin vakavuuteen vaikuttaa päästömäärän lisäksi tehoaineen toksisuus, eri aineiden yhteisvaikutukset sekä konsentraatio ympäristössä. Vesipuitedirektiivi edellyttää jäsenvaltioitaan valvomaan pintavesiensä tilaa, sen tavoitteena on vesistöjen hyvä ekologinen ja kemiallinen tila. Pintavesien tilaa ei ole kuitenkaan valvottu riittävissä määrin. Euroopan komission mukaan jäsenvaltioiden pintavesien tila tunnetaan huonosti (Euroopan komissio 2012). Raportista ilmenee, että yli 40 prosentissa pintavesistä niiden kemiallinen tila ei ole tiedossa, eikä näin ole muiden vesistömuodostumien kanssa vertailukelpoinen (Euroopan komissio 2012, kuudes päätelmä, 11. kohta). Suomen jokivesistä enää 20 % on ekologiselta tilaltaan erinomaisia, vastaava prosentti järvivesille on 30 % (Suomen ympäristökeskus tiedote 26.5.2015). EU:ssa pidetään pintaveden tilan seurantaa tärkeänä, mutta se on osoittautunut käytännössä haasteelliseksi. Eurobarometrissa 2012 todettiin, että 90 % vastaajista oli sitä mieltä, että kasvinsuojeluaineet ja lannoitteet, joita käytetään osana maanviljelyn harjoittamista, vaikuttavat veden laatuun ja määrään. Vastaajista 71 % oli sitä mieltä, että vaikutus on suuri ja 19 % sitä mieltä, että kasvinsuojeluaineilla on keskisuuri vaikutus veden laatuun ja määrään. Vastaajista taas puolestaan 5 % ilmoitti, että niillä on vain vähän merkitystä veden laatuun ja 2 % oli sitä mieltä, että vaikutusta veden laatuun ja määrään ei ole. Loput vastaajista eivät tienneet onko kasvinsuojeluaineilla tai lannoitteilla vaikusta veden laatuun ja määrään. Kyselyyn vastasi 25 524 yli 15-vuotiasta eurooppalaista henkilöä. Suomalaisista vastaajista 59 % ei kokenut, että Suomen vesien laatu ei olisi merkittävä ongelma (Eurobarometri 2012). Vesistörajoitus ajaa kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä. Torjunta-aineiden kestävän käytön direktiivin ensimmäisen artiklan mukaan niiden kestävän käytön puitteita tulee parantaa 10

vähentämällä niiden ihmisen terveydelle ja luonnolle aiheuttamia riskejä sekä samalla edistää integroidun torjunnan, vaihtoehtoisten toimintatapojen ja tekniikoiden käyttöä. 2.5 Ympäristönlaatunormit Kasvinsuojeluaineiden ympäristökuormituksen eliöstölle mahdollisesti aiheuttamaa haittaa arvioidaan vertaamalla ympäristöstä mitattuja pitoisuuksia kullekin aineelle asetettuihin rajaarvoihin, ympäristönlaatunormeihin eli EQS-arvoihin. EQS (environmental quality standard) on hallinnollinen työkalu, jolla on mahdollista vertailla eri yhdisteiden ympäristökuormituksen aiheuttamia vaikutuksia tavallisimmin vesiympäristössä. (Emmelin & Lerman 2008, Pereira ym. 2009). EQS-arvot on määritelty 33 prioriteettiaineelle sekä kahdeksalle muulle haitta-aineille EU:n ympäristölaatunormidirektiivissä 2008/105/EC. Lisäksi SYKE on tehnyt ehdotuksensa ympäristönlaatunormeista kaikille Suomessa markkinoilla oleville kasvinsuojeluaineille (Kontiokari & Mattsoff 2011). Kyseiset aineet on määritelty vesipuitedirektiivin liitteissä. EQSarvot määritellään saatavilla olevan ekotoksikologisen tiedon perusteella. EQS-arvoa määrittäessä suoritetaan sekä kroonisia, että akuutteja kokeita ympäristössä johon on lisätty tutkittavaa ainetta. Mahdollisia testejä EQS-arvon selvittämiseksi on neljä (OECD ohjeet nro 218-220, OPPTS 850.1735). Yksi testeistä on krooninen testi surviaissääsken toukilla sedimentti ja vesiympäristössä. NOEC-arvon määrittamiseksi luodaan pitoisuussarja lisäämällä sedimenttiin tutkittavaa kemikaalia eri määriä. Pitoisuussarjan avulla arvioidaan NOEC-arvo (ei havaittua muutosta tietyssä konsentraatiossa) havaitsemalla aikuisia surviaissääskiä (Chironomidae) sedimentissä tiettynä ajanjaksona (OECD ohje nro 218). Lisäksi suoritetaan ensimmäisestä kokeesta selvitetyllä NOEC- konsentraatiolla surviaissääsken toukilla 10 päivän altistuskoe, jossa seurataan surviaissääsken toukkien kasvua sekä kuolleisuutta (OECD ohje nro 218). Sama testi voidaan suorittaa myös aineella kyllästetyllä vedellä (OECD ohje nro 219), mutta ohjeen 218 mukainen toimintapa on suositellumpi vaihtoehto kuin 219:n, johtuen siitä, että ohjeen 218 mukainen testi on tasalaatuisempi kuin 219:n mukainen testi. Mikäli 219 testi suoritetaan, tulee selvittää myös käytettävän sedimentin tutkittavan aineen pitoisuus. Yksi mahdollinen koe on änkyrimadoilla (Enchytraeidae) suoritettava 14 vuorokauden pituinen akuuttikoe, jossa mitataan tutkittavalle aineelle altistettujen änkyrimatojen kuolleisuutta sekä syntyvien jälkeläisten määrää (OECD ohje 220). EQS-arvon määrittämiseksi testataan lisäksi aineen ekologiset vaikutukset 11

(EPA). EPA suoritetaan tekemällä sedimentissä selkärangattomien eläinten akuuttitoksisuustesti (OPPTS 850.1735). Testi voidaan suorittaa esimerkiksi Hyalella azteca -lajilla. Mikäli näiden aineiden pitoisuus vedessä ei ylitä määriteltyä EQS-arvoa, on veden tila kemiallisesti hyvä (Kontiokari & Mattsoff 2011, Vorkamp & Sanderson 2016). Arvioitaessa kemikaalin mahdollista haittaa eliöille verrataan ympäristöstä mitattua kemikaalin määrää, kuten kasvinsuojeluaineiden määrää, kyseisen aineen ympäristönlaatunormiin (Kontiokari & Mattsoff 2011). EQS-arvoja käytetään Euroopassa osana kemikaalien ympäristövalvontaa (Kemikalieinspektionen 2008, Vorkamp & Sanderson 2016). Tässä tutkimuksessa pintavesinäytteistä mitattuja kasvinsuojeluaineiden määriä verrattiin niille ehdotettuihin EQSarvoihin ja ne on esitetty tutkimuksen tuloksissa. 12

3. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA HYPOTEESIT Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko kasvinsuojeluaineita koskeva vesistölauseke toimiva estämään kasvinsuojeluaineiden pääsyn ympäristöön, minkälaiset mielipiteet viljelijöillä on kasvinsuojeluaineiden riskinhallinnasta sekä onko kasvinsuojeluaineiden käytössä tapahtunut väärinkäyttötilanteita. Tutkimusmenetelmät olivat pintavesinäytteiden kemiallinen analyysi, viljelijöiden haastattelut sekä kasvinsuojeluaineiden käyttörikkomuksiin liittyvien oikeustapausten selvittäminen. Hypoteesina oli, että vallitsevien riskinhallintakeinojen mukaan nykyiset suojaetäisyydet olisivat toimivia estämään kasvinsuojeluaineiden pääsyn vesistöihin. Vesistöistä ei tulisi löytyä kasvinsuojeluaineita ympäristönlaatunormin ylittävinä pitoisuuksina, eikä näin ollen kasvinsuojeluaineiden väärinkäyttöä olisi tapahtunut. Ammattiviljelijöillä tulisi olla riittävät tietotaidot kasvinsuojeluaineiden käyttämisestä, eikä kasvinsuojeluaineiden väärinkäyttötilanteita tulisi olla tiedossa. Kasvinsuojelutarkoituksiin on kehitetty kemialliselta rakenteeltaan, vaikutustavoiltaan ja ympäristöominaisuuksiltaan monenlaisia yhdisteitä, mutta työ rajattiin tarkastelemaan rikkakasvien torjunnassa käytettäviä fenoksihappoja ja pienannosherbisidejä, sillä ne ovat maataloudessa laajalti käytettyjä kasvinsuojeluaineryhmiä. Mittaustuloksia on kuitenkin esitetty myös eräiden toisiin kemiallisiin ryhmiin kuuluvien kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksista tutkimusalueiden vesinäytteissä, koska niitä esiintyi monijäämäanalyyseissa huomattavia määriä. 13

4. AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Pintavesiseuranta Tutkimuksessa käytettiin hyväksi Suomen ympäristökeskuksen tekemiä pintavesimittauksia vuosilta 2010-2016 (Hertta-tietokanta). Lisäksi kesän 2017 aikana otettiin uusia pintavesinäytteitä yhdessä Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden kanssa. Näytteet otettiin Savijoelta, Uskelanjoelta sekä Aurajoelta. Näytteenottokohteet sijaitsevat Turun, Auran, Liedon ja Salon kuntien alueella Lounais-Suomessa (taulukko 1, kuvat 3-6. Kaikki kolme jokea laskevat Itämereen ja ovat keskisuuria savimaan jokia. Kaikki tutkittavat joet sijaitsevat maatalousvaltaisessa ympäristössä. Näytteet otettiin noutimella yhden metrin syvyydestä. Noudin oli Suomen ympäristökeskuksen tekemä ja sillä oli otettu myös aikaisemmat näytteet. Pituudeltaan noudin oli noin kolme metriä ja sen päähän oli kiinnitetty vakaasti 0,5 litran kokoinen näytepullo. Uskelanjoen näytteet otettiin alhaisen vedenpinnantason seurauksena alle metrin syvyydestä. Kaikkien pintavesinäytteiden tilavuus oli 0,5 litraa. Näytteenotossa näytepullo huuhdeltiin ensin jokivedellä, jonka jälkeen näytepullo täytettiin jokivedellä ja siirrettiin kylmälaukkuun säilytykseen. Jokaisesta joesta otettiin kullakin näytteenottokerralla kaksi rinnakkaista näytettä. Savijoelta otettiin pintavesinäyte joen ylä- ja alajuoksulta. Uskelanjoesta ja Savijoesta saatava aineisto on vertailukelpoista aikaisemmin SYKE:n ottamien näytteiden kanssa. Näytteet toimitettiin Lahden Ramboll Oy:n laboratorioon pikarahtina kylmälaukuissa. Laboratoriossa vesinäytteiden analysointi aloitettiin näytteenottoa seuraavana päivänä. Jokaisesta pintavesinäytteestä analysoitiin 302 eri ainetta, joista osa oli pienannosherbisidejä ja fenoksihappoja. Aineita analysoitiin jokaisesta näytteestä enemmän kuin tätä tutkimusta varten oli tarpeellista johtuen Ramboll analyticisin analyysimenetelmistä (Ramboll tiedoksianto sähköpostitse 22.5.2017). Näytteet analysoitiin Rambollin Lahden toimipisteessä kiinteäfaasiuuttamalla (UPLC/MS/MS eli ultra nestekromatografia-massaspektrometria Ultra Performance Liquid Chromatography mass spectrometry) (Ramboll tulokset). Tulokset koottiin ja analysoitiin hyödyntämällä Microsoft Excel-, SPSS- ja GraphPad Prism 5- ohjelmistoja. Kesän 2017 tuloksia verrattiin SYKEn aikaisempaan seurantadataan. Lisäksi 14

pintavesinäytteistä saatua tietoa verrattiin kasvinsuojeluaineiden käyttötietoihin, sekä aineiden myyntipäällyksen ympäristölausekkeisiin. Taulukko 1. Näytteenottopaikkojen koordinaatit Näytteenottopaikka Koordinaatit EUREF-FIN / WGS8 Uskelanjoki 60,39136-23,13160 Savijoki, yläjuoksu 60,59893-22,66878 Savijoki, alajuoksu 60,52673-22,53799 Aurajoki 60,65116-22,59805 Kuva 1.Näytteenottopaikkojen sijainti (paikkatietoikkuna) 15

Kuva 2: Uskelanjoen näytteenottopaikan sijainti (paikkatietoikkuna) Kuva 3: Savijoen näytteenottopisteiden sijainti (paikkatietoikkuna) 16

Kuva 4: Aurajoen näytteenottopaikan sijainti (paikkatietoikkuna) 4.2 Viljelijöiden haastattelu Tutkimuksen toinen osa, eli kasvinsuojeluainetutkintoa koskevien mielipiteiden selvittäminen suoritettiin teemahaastatteluilla. Tavoitteena oli selvittää kasvinsuojeluaineiden vesistörajoitusten toimivuutta viljelijöiden näkökulmasta. Lisäksi teemahaastatteluiden kysymyksien laatimisessa otettiin huomioon valvovan viranomaisen tarpeet tiedustelemalla viljelijöiden mielipiteitä kasvinsuojeluainekoulutuksesta ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevista rajoituksista. Savijoen, Uskelanjoen ja Aurajoen alueen viljelijöiden yhteystiedot saatiin Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston SAVE-hankkeen yhteisestä tietokannasta (SAVEhanke nettisivut). Alue on hyvin maatalousvaltainen ja mahdollisimman monet viljelijät pyrittiin samaan osaksi tutkimusta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluna. Teemahaastattelu suoritettiin soveltaen Teemahaastattelu-teoksen (Hirsjärvi & Hurme 2007) ohjeita hyvän teemahaastattelun järjestämisestä. Teemahaastattelu sijoittuu formaalisuudellaan lomakehaastattelun ja vapaan haastattelun väliin (Schorn 2000, Gubrium & Holstein 2001, Hirsjärvi & Hurme 2007). Viisitoista 17

viljelijää valittiin satunnaisotoksena niiden joukosta, joilla oli viljelyksiä tutkittavien jokien valuma-alueilla mahdollisimman lähellä näytteenottopaikkoja, viljelijöiden yhteystietojen joukosta arpomalla. Arvotuista viljelijöistä kymmenen suostui osallistumaan puhelinhaastatteluun. Teemahaastattelun puhelinhaastatteluosiossa selvitettiin haastateltavan mielipiteitä kasvinsuojeluaineista ja tutkinnosta. Puhelinhaastattelussa pyydettiin myös viljelijää toimittamaan kasvinsuojeluaineita koskevat käyttötiedot viimeisen kolmen vuoden ajalta sähköpostitse. Puhelinhaastattelut olivat pituudeltaan noin kymmenen minuuttia. Puhelinhaastattelun lopuksi selvitettiin viljelijän halukkuus pidempään, syvällisempään jatkohaastatteluun. Jatkohaastatteluun osallistui neljä viljelijää. Jatkohaastattelussa syvennyttiin aikaisempiin aiheisiin, selvitettiin viljelijöiden taustatietoa kasvinsuojeluaineista ja niiden riskinhallintaa koskevasta sääntelystä. Haastattelut olivat kestoltaan noin 45 minuuttia. Kaikissa haastattelussa esitettiin samat kysymykset ja haastattelu pidettiin muuten vapaamuotoisena ja sen annettiin kulkea omalla painollaan. Vapaamuotoisuudella pyrittiin luomaan Hirsjärven ja Hurmeen (2007) tarkoittama luonnollinen tila haastateltavan ja haastattelijan välille, jolloin haastateltavan jännittäminen ei vaikuttaisi haastattelun tuloksiin. Tilanteena haastattelut olivat keskustelunomaisia ja järjestettiin haastateltavien kotona. Haastatteluissa pyrittiin huomioiminaan haastateltavien tulkinnat ja teemojen merkityksellisyys henkilöille. Kaikki haastattelut nauhoitettiin käyttämällä Android-matkapuhelimen Call Recorder-ohjelmaa. Myöhemmin nämä tallenteet litteroitiin tekstiksi ja lopulta arvioitiin haastatteluissa ilmi tulleita mielipiteitä ja tietämystä kasvinsuojeluaineiden riskinarvioinnista. Haastatteluun osallistuneiden henkilöiden tietoja ei anneta eteenpäin, eikä haastattelun tulosten perusteella pysty identifioimaan vastaajia. Näin taattiin haastateltavien yksityisyydensuoja. Kysymykset valittiin siten, että ne antaisivat mahdollisimman laajan kuvan haastateltavien tietämyksestä kasvinsuojeluaineisiin liittyen, mielipiteistä sekä vallitsevista asenteista koskien viranomaisen vallankäyttöä koskien kasvinsuojeluaineiden saattamista markkinoille. Haastattelujen tulosten perusteella viljelijöille määritettiin ympäristömyönteisyysarvot. Arvoasteikko ulottui -10:stä 10:een. -10 asetettiin arvona tarkoittamaan erittäin negatiivista suhtautumista ympäristöön ja 10 erittäin myönteistä suhtautumista ympäristöön. Negatiivisilla arvoilla tarkoitettiin sitä, että viljelijä tekee valintansa huomioimatta seurauksia ympäristöön ajatellen ensisijaisesti omaa etuaan, kun taas positiiviset arvot merkitsevät sitä, että viljelijä valitsee 18

toimensa ensisijaisesti ympäristön kannalta. Ympäristömyönteisyysarvot on määritelty haastatteluissa annettujen vastauksien perusteella, sillä kyseessä ei ollut kyselytutkimus, jossa viljelijät olisivat itse arvostelleet oman ympäristömyönteisyytensä, vaan kyseessä on haastattelijan tulkinta vastaajien näkemyksistä. Näin ollen ympäristömyönteisyysarvoja ei voida suoraan verrata toisiinsa, vaan ne edustavat suuntaa-antavaa arvoasteikkoa vastaajien ympäristömyönteisyydestä. 4.3 Oikeustapaukset Tutkimuksessa selvitettiin pintavesinäytteiden ja teemahaastatteluiden tueksi mahdollisia oikeustapauksia Suomesta ja Euroopan Unionin alueelta koskien pieannosherbisidien ja fenoksihappojen väärinkäyttöä. Tarkoituksena oli selvittää, onko EU:ssa havaittu edellä mainittujen kasvinsuojeluaineryhmien päätymistä vesistöön väärinkäytön seurauksena. Oikeustapauksia etsittiin Euroopan Unionin Curia-tietokannasta (curia.europa.eu) sekä kansallisista lakitietopalveluista (finlex.fi ja edilex.fi). Lisäksi otettiin yhteyttä kasvinsuojeluaineiden parissa toimiviin viranomaisiin. 19

5. TULOKSET Kaikista pintavesinäytteistä havaittiin kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Vesistönäytteistä havaitut kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksia on esitetty jäljempänä (kuvat 7-10). Pieannosherbisidien ja fenoksihappojen määrät olivat kasvaneet kaikissa tutkituissa vesistöissä tutkimusjakson aikana. Kuvissa on esitetty pienannosaineiden ja fenoksihappojen lisäksi muihin kemiallisiin ryhmiin kuuluvia kasvinsuojeluaineita, joista löytyi huomattavia pitoisuuksia tutkituista vesistöistä. Pienannosherbisideja ovat tehoaineet amidosulfuroni, triasulfuroni, tritosulfuroni, triflusulfuronimetyyli ja florasulami, sekä fenoksihappoja MCPA, mekoproppi, diklorproppi ja 2,4-D. Vesistöistä havaitut aineet olivat suurimmaksi osaksi niitä kasvinsuojeluaineita, joita teemahaastatteluun osallistuneet viljelijät ilmoittivat käyttäneensä harjoittaessaan maanviljelyä (taulukko 2). Ilmoitetut tehoaineet vastaavat aineita joita Savijoen näytteistä on löytynyt. Vastaajien peltopinta-alan osuus Savijoen valuma-alueesta on 7%. Taulukko 2. Teemahaastatteluihin osallistuneiden viljelijöiden käyttötiedot Tehoaine Käyttömäärä vuoden mukaan (kg) 2015 2016 2017 MCPA 30 27 30 Amidosulfuroni 11,2 10 10,2 Bentatsoni 12 11 15 Diklorproppi+Diklorproppi-P 35,3 32 33 Florasulami 0,2 0,2 0,2 Fluroksipyyri 0,9 0,9 0,8 Klopyralidi 3,2 4 3,1 Mekoproppi+ Mekoproppi-P 12 12 10,5 Triflusulfuroni-metyyli 0,8 0,9 0,8 Tritosulfuroni 0,5 0,5 0,7 5.1 Uskelanjoki Uskelanjoelta on pintaveden seurantatietoja vuodesta 2014 (Suomen ympäristökeskuksen tietokanta Hertta). Kesäisin pieannosherbisidien ja fenoksihappojen määrä pintavedessä kasvaa kasvukausina, mutta myös koko seuranta-ajanjaksolla. 20

26/05/2014 10/06/2014 23/06/2014 08/07/2014 14/07/2014 04/08/2014 25/08/2014 09/09/2014 29/09/2014 20/10/2014 28/07/2015 10/08/2015 20/06/2017 06/07/2017 konsentraatio μg/l Kuva 5. Uskelanjoen pintavesinäyteseurannan tulokset 2014-2017. 0.7 Uskelanjoki 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 0.1 0 MCPA Mekoproppi + Mekoproppi-P Diklorpoppi + Diklorproppi-P Amidosulfuroni Triasulfuroni Triflusulfuroni-metyyli Tritosulfuroni Etofumesaatti Bentatsoni Fluroksipyyri Klopyralidi Kvinmerakki Metamitroni Pikloraami Propoksikarbatsoni 5.2 Savijoki Savijoelta pintavesinäytteet otettiin sekä ylä- että alajuoksulta. Vertailukelpoista pintavesitietoa on vuodesta 2016. Savijoen yläjuoksulta on pintavesiseurantaa ajalta 2016-2017, molempina vuosina pieannosherbisidien ja fenoksihappojen määrä pintavedessä kasvaa kesäisin. 21

Kuva 6. Savijoen yläjuoksun pintavesiseurannan tulokset 2016-2017. 22

Kuva 7. Savijoen alajuoksun pintavesiseurannan tulokset 2016-2017. 5.3 Aurajoki Aurajoesta ei löydy aikaisempaa pintavesiseurantaa ja näin ollen vuoden 2017 tuloksia ei voida verrata aikaisempiin vuosiin. 23

20.6.17 6.7.17 konsentraatio (µg/l) 1.6 Aurajoki 1.4 1.2 1 0.8 0.6 0.4 0.2 0 MCPA Mekoproppi + Mekoproppi-P 2,4-D Diklorproppi + Diklorproppi-P Amidosulfuroni Triasulfuroni Tritosulfuroni Etofumesaatti Bentatsoni Fluroksipyyri Klopyralidi Kvinmerakki Metamitroni Metatsakloori Propoksikarbatsoni Kuva 8. Aurajoen pintavesiseurannan tulokset 2017. 5.4 Viljelijöiden haastatteluiden tulokset Teemahaastattelujen tarkoituksena oli täydentää vesistönäytteistä saatua tietoa kasvinsuojeluaineiden vesistörajoituksen toimivuudesta Suomessa. Haastattelut ovat laadullisia, eikä niitä voi näin ollen tilastollisesti arvioida. Teemahaastatteluiden vastauksista tehtiin koosteet, joista ei voida identifioida vastaajia. Ensimmäinen kysymys sisälsi vastaajien nimen ja ammatin, niitä ei käsitellä tässä tutkimuksessa. Kaikki vastaajista harjoittivat maanviljelytoimintaa ammattimaisesti, seitsemän vastaajista ilmoitti toimivansa päätoimisena elinkeinonharjoittajana maataloudessa ja kolme muun työn ohella. Kysymysten vastauksia on yhdistelty seuraavien aiheiden alle selkeimmiksi kokonaisuuksiksi, sillä monet vastauksista ylittivät kysymysten välisiä rajapintoja. Haastatteluiden perusteella arvioitiin viljelijöiden ympäristömyönteisyyttä heidän haastatteluvastaustensa perusteella (taulukko 3). 24

Kysymys 1. Onko sinulle kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskeva vesistörajoitus tuttu? Vastaajista kaikki ovat tietoisia vesistörajoituksesta. Kahdeksan kymmenestä kuvaili vesistörajoituksia suhteellisen tutuksi itselleen ja kaksi vastaajista puolestaan vastasi tuntevansa vesistörajoituksen hyvin. Vastaajista seitsemän mainitsi vuonna 2012 tapahtuneen muutoksen vesistörajoituksissa. Kaikki vastaajista mainitsivat, että koulutuksessa oli käsitelty vesistörajoitusta. Kysymys 2. Onko vesistörajoituksella ollut konkreettisia vaikutuksia toiminnanharjoittamiseesi? Ensiksi kaikki vastaajat vastasivat, ettei asialla ole ollut konkreettisia vaikutuksia heidän toiminnanharjoittamiseensa. Mutta tämän jälkeen heistä kuusi lisäsi, että vesistörajoituksella on ollut lieviä vaikutuksia toiminnan harjoittamiseen, nykyisin he ovat tarkempia valitessaan ja käytättäessään maatalouskäyttöön tarkoitettuja kasvinsuojeluaineita kuin aikaisemmin. Kysymys 3. Ovatko kasvinsuojeluaineita koskevat rajoitukset vaikuttaneet päätökseen siitä, mitä aineita käytät maatalouskäytössä? Viljelijöiden mielestä rajoitukset eivät ole vaikuttaneet heidän kasvinsuojeluaineiden ostopäätöksiinsä tai niiden käyttöön. Toisaalta, pitkään teemahaastatteluun osallistuneet vastaajat perustelivat vastaustaan niin, että kasvinsuojeluaineiden käytössä heidän on täytynyt olla entistä tarkempia. Kysymys 4. Useilla valmisteilla on säädetty erilaiset etäisyydet vesistöön, pyritkö valitsemaan käytettävät kasvinsuojeluaineet siten, että niiden sallittu ruiskutusetäisyys pellon reunassa olevaan vesistöön tai luonnonkasveihin on yhtä suuri? Kuusi vastaajista ilmoitti valitsevansa käytössä olevat aineet niin, että niillä on yhtä suuri sallittu etäisyys vesistöön tai luonnonkasveihin. Neljä vastaajista ilmoitti valitsevansa aineen ainoastaan viljeltävän kasvin mukaan. Vastaajat kokivat, että vesistörajoituksesta on sekä haittaa että hyötyä. Seitsemän heistä piti rajoituksia kuitenkin tärkeänä asiana ympäristösuojelullisesta näkökulmasta. Kysymys 5. Selitä, mihin sinä pyrit kyseisellä valinnalla? Ne, jotka vastasivat, että valitsevat aineet suojakaistojen mukaan, pyrkivät mahdollisimman pieneen suojavyöhykkeeseen ja mahdollisimman tehokkaaseen viljelyalan käyttöön. Muut 25

vastaajat ilmoittivat pyrkivänsä mahdollisimman kapeaan suojakaistaan ja näin tehokkaaseen viljelyyn, mutta ilmoittivat, ettei kasvinsuojeluaineen valinnan pääsyynä ollut suojakaistan leveys. Monet ilmoittivat, että käytännön syistä pyrkivät ruiskuttamaan pellot samalla ruiskulla, jolloin ruiskun ominaisuudet säätävät ruiskuttamattomien alueiden koon. Kysymys 6. Ympäristölausekkeet ovat muuttuneet viime vuosien aikana, niin onko sillä ollut sinuun vaikutusta? Kysymys herätti vastaajissa epävarmuutta. Eräs vastaajista kuvailee näin No, joskus on joku asia jonka tietää, mutta epävarmuus on se kaikkein pahin. Kun ei aina tiedä miten se joku asia menee. Vastauksista käy ilmi ympäristölausekkeiden oman ymmärtämisen epävarmuus ja virheen tekemisen pelko. Kaikki vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että muutoksia tapahtuu liian usein niin, että muutoksista on vaikea olla tietoinen. Kysymys 7. Markkinoilta saatavat aineet ovat vaihdelleet vuosien aikana, miten tämä on vaikuttanut sinun valintoihisi ja elinkeinon harjoittamiseesi? Viljelijät ovat tottuneet käyttämään samoja aineita. Epäselvyyttä ilmeni siitä, miksi jokin tietty aine kielletään, kun samankaltaisia aineita on saatavilla markkinoilla. Kuusi vastaajista mainitsi, että rinnakkaisvalmisteet ilmenevät heille epäselvinä ja hämmentävinä. Kaikki vastaajat ilmoittivat käyttävänsä tuttuja aineita vuodesta toiseen, vaikka kasvinsuojeluaineiden valikoima on laaja. Kysymys 8. Mistä haet kasvinsuojeluaineisiin liittyvää tietoa? Kaikki pitkään teemahaastatteluun osallistuneet vastaajat kokivat ostopaikan olevan pääsääntöinen tiedonlähde tässä asiassa. Kolme heistä mainitsi myyjien olevan erittäin asiantuntevia ja luotettavia. Kysymys 9. Onko sinulla mielipidettä koskien kasvinsuojeluaineiden vesistörajoitusta? Kaikki vastaajat kokivat vesistörajoituksen tarpeelliseksi ympäristönsuojelullisesti. Heistä seitsemän kuitenkin myönsi sen aiheuttavan heille jossain määrin haittaa. 26

Kysymys 10. Mielipide kasvinsuojelututkinnosta Viljelijöistä kuusi koki kasvinsuojelututkinnon hyödylliseksi ja neljä koki sen kohtalaisen hyödylliseksi, heistä kaksi ilmoitti, ettei ollut oppinut koulutuksesta mitään, mutta piti kuitenkin tärkeänä, että koulutus on kaikille ammattikäyttäjille pakollinen. Kysymys 11.Vapaat kommentit ja toiveet Vapaissa kommenteissa selvisi, että Tukesin toiminta viranomaisena ei ole selkeää viljelijöille. Yhteistyötä, selkeää tiedotusta ja vuorovaikutusta kaivataan viljelijöiden ja viranomaisen välille. Ainevalikoimasta ja riskinhallintakeinojen muutoksista toivottiin matalan kynnyksen infotilaisuuksia, joihin voisi osallistua vapaaehtoisesti ja tiedottamista Maaseudun Tulevaisuus - päivälehdessä. Kaksi mainitsi, sen että ruiskuntestausväli on liian tiheä nykyisin, viisi vuotta olisi optimaalisempi testausväli, sillä ruiskuntestauksista aiheutuu ylimääräistä työtä viljelijöille. 27

Taulukko 3. Viljelijöiden ympäristömyönteisyys Viljelijä Ikä Perusteet 1 45 Vesistörajoitukset sekä muut kasvinsuojeluaineiden rajoitukset koettiin rajoittavana tekijänä elinkeinolle, mutta ilmoitti noudattavansa niitä. 2 62 Vesistörajoitukset sekä muut kasvinsuojeluaineiden rajoitukset koettiin erittäin rajoittavana tekijänä elinkeinolle, mutta pyrki noudattamaan niitä. 3 49 Vesistörajoitukset sekä muut kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat rajoitukset koettiin positiivisena, sillä viljelijä mainitsee elinkeinonharjoittajan velvollisuuden ympäristön tilasta. Ei koe haittaa rajoituksista, ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että rajoituksia pitäisi kasvattaa merkittävästi. 4 55 Koki rajoitukset ympäristön kannalta hyväksi, mutta koki niiden vaikeuttavan elinkeinonharjoittamista jossain määrin. 5 60 Koki rajoitukset ympäristön kannalta hyväksi, mutta koki niiden vaikeuttavan elinkeinonharjoittamista. 6 42 Vesistörajoitukset sekä muut kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat rajoitukset koettiin positiivisena, sillä viljelijä mainitsee elinkeinonharjoittajan velvollisuuden ympäristön tilasta. Ei koe haitata rajoituksista, ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että rajoituksia pitäisi kasvattaa merkittävästi. 7 59 Vesistörajoitukset sekä muut kasvinsuojeluaineiden rajoitukset koettiin erittäin rajoittavana tekijänä elinkeinolle eikä ymmärtänyt niiden tarkoitusta, mutta pyrki noudattamaan niitä. 8 57 Vesistörajoitukset sekä muut kasvinsuojeluaineiden rajoitukset koettiin rajoittavana tekijänä elinkeinolle, mutta pyrki noudattamaan niitä. 9 47 Koki rajoitukset ympäristön kannalta hyväksi, mutta koki niiden vaikeuttavan elinkeinonharjoittamista jossain määrin. 10 60 Koki rajoitukset ympäristön kannalta hyväksi, mutta koki niiden vaikeuttavan elinkeinonharjoittamista jossain määrin. Ympäristömyönteisyysarvoasteikko: -10= Erittäin negatiivinen asenne ympäristöön, päätökset tehdään ainoastaan omaa etua ajatellen -5=melko negatiivinen asenne ympäristöön 0=neutraali asenne ympäristöön tai ei mielipidettä 5=melko positiivinen asenne ympäristöön 10=Erittäin positiivinen asenne ympäristöön, päätökset tehdään ainoastaan ympäristön etua ajatellen. Arvo -5-6 8 3-4 8-8 -5 5 2 28

ympäristömyönteisyysarvo 10 Viljelijöiden ympäristömyönteisyys 5 0-5 40 50 60 70 vastaajien ikä (y) -10 Kuva 9.Viljelijöiden ympäristömyönteisyys ilmaistuna suhteessa viljelijän ikään Kuva 9 esittää viljelijän iän suhdetta ympäristömyönteisyyteen. Alle 55-vuotiaat viljelijät suhtautuivat positiivisemmin ympäristöä koskevaan sääntelyyn, kun taas yli 55-vuotiaat suhtautuivat asiaan negatiivisemmin. 5.5 Oikeustapaukset Tutkimuksessa otettiin yhteyttä Suomessa kasvinsuojeluaineiden kanssa työskentelevien viranomaisten (ELY-keskukset, Tukes, Evira ja Tulli) edustajiin ja selvitettiin, onko heidän tietoonsa tullut pieannosherbisidien tai fenoksihappojen väärinkäyttötilanteita. Tuloksena oli, ettei väärinkäyttöä oltu havaittu maataloudessa, mutta tiedossa oli yksi tapaus kasvinsuojeluaineiden väärinkäytöstä golfkentällä. Kasvinsuojelulain mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto julkaisee valvonnan tulokset (36.1 ). Tulosten julkistamiselle ei ole kuitenkaan annettu aikamäärettä. Tukes ei ole julkaissut väärinkäyttötapauksia koskien pieannosherbisidien tai fenoksihappojen väärinkäyttöä. Muita pieannosherbisidien ja fenoksihappoihin liittyviä oikeustapauksia, jotka liittyisivät aineiden päätymiseen vesistöön, ei löytynyt Suomesta eikä Euroopan Unionin alueelta. Kasvinsuojeluaineiden kanssa työskentelevillä viranomaisilla ei ollut tiedossa kasvisuojeluaineiden käyttöön, markkinointiin tai myyntiin liittyviä rikkomuksia Suomessa. 29

6. TULOSTEN TARKASTELU Uskelanjoesta löytyi pitkän aikavälin pintaveden seurantatietoja vuodesta 2014 (Suomen ympäristökeskuksen tietokanta Hertta). Havaittavissa on, että kesäisin pieannosherbisidien ja fenoksihappojen määrä pintavedessä kasvaa kasvukausina sekä seuratun ajanjakson eri kasvukausien välillä (kuva 5). Vuonna 2017 kasvinsuojeluaineiden määrä pintavedessä oli suurempi kuin aikaisemmin. Yhteensä Uskelanjoesta löydettiin kolme fenoksihappoa: MCPA, mekoproppi, diklorproppi ja neljä pienannosherbisidiä: amidosulfuroni, triasulfuroni, triflusulfuroni-metyyli, tritosulfuroni. Kaikkien aineiden kohdalla pitoisuudet olivat suuremmat kesällä 2017 kuin vertailujakson alussa. Tuloksissa havaittiin myös muita tutkimusalueella laajalti käytettyjä kasvinsuojeluaineita, joten ne otettiin mukaan tuloksiin: fluroksipyyri, metamitronin, etofumessatti, klopyralidi, pikloraami, bentatsoni, kvinmerakki, propoksikarbatsoni. Klopyralidiä havaittiin 20.6.2017 0,61 μg/l, mikä on lähellä sille asetettua EQS-arvoa 0,72 μg/l (taulukot 3 ja 4). Muiden aineiden osalta pitoisuudet olivat selkeästi alle niille määriteltyjen EQS-arvojen. 30

Taulukko 3. Herbisidien DT50-arvot (puoliintumisaika), hyväksymistilanne Suomessa ja ympäristönlaatunormit (PPDB: Pesticide Properties DataBase, University of Hertfordshire) Herbisidi DT50 pintavesi (d) DT50 maaperä (d) Sallittu Suomessa (x) EQS μg/l 2,4-D 7,7 28,8 x 27 Amidosulfuroni 73 21 x 0,87 Bentatsoni 13,5 7,5 x 80 Diklorproppi +-P 14 12 x 20 Etofumesaatti 20 37,8 x 32 Florasulami 13,3 8,5 x 0,005 Fluroksipyyri 10,5 51 x 0,46 Klopyralidi 148 8,2 x 0,72 Kvinmerakki 88,7 9,8 x 0,21 MCPA 13,5 25 x 1,62 Mekoproppi +-P 92 21 x 44 Metamitorni 10,5 11,1 x 4 Metatsakloori 216 6,8 x - Metributsiini 41 19 x 0,058 Pikloraami 80,8 36 x - Simatsiini 46 90 - - Triasulfuroni 217 38,5 x - Triflusulfuronimetyyli 30 5 x - Tritosulfuroni 49,5 12 x - Tralkoksidiimi 68,4 1,9 - - Taulukossa 3 on esitetty tässä tutkimuksessa löydettyjen tehoaineiden hajoamisnopeuksia, hyväksymistilanne Suomessa ja ympäristönlaatunormit (PPDB: Pesticide Properties DataBase, University of Hertfordshire), joita jäljempänä on vertailtu tutkimusalueilta mitattuihin pitoisuuksiin. 31

Taulukko 4. Uskelanjoen suurimmat kasvinsuojeluainepitoisuudet. Aine EQS MAX MAX/EQS (%) 2,4-D 27 0,023 0,1 Amidosulfuroni 0,87 0,015 1,7 Bentatsoni 80 0,81 1,0 Diklorproppi + Diklorproppi-P 20 0,36 1,8 Fluroksipyyri 0,46 0,27 58,7 Klopyralidi 0,72 0,15 20,8 MCPA 1,62 0,20 12,3 Mekoproppi + Mekoproppi-P 44 0,074 0,2 Metributsiini 0,058 0,13 224,1 Propoksikarbatsoni 0,013 Tritosulfuroni 0,001 Tritosulfuroni 0,074 Savijoen yläjuoksulla (kuva 6) bentatsonia havaittiin suurena piikkinä 15.6.2017 tehdyssä mittauksessa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että bentatsonin käytön jälkeen satoi runsaasti vettä (Ilmatieteenlaitos). Diklorproppi + diklorporppi-p:n havaittu määrä pintavedessä on pienempi kesällä 2017 kuin kesällä 2016, viljelijätiedoissa Diklorporppi-p:tä ilmoitettiin käytetyn vähemmän kesällä 2017 kuin 2016. Tämä ei kuitenkaan näy myyntitilastoissa. MCPA:ta ja fluroksipyyriä havaittiin pintavedessä aikaisempaa enemmän. Metributsiinia havaittiin 16.8.2016 yli EQS-arvon 0,053 μg/l (taulukot 3 ja 5). Metributsiinia käytetään usein elokuussa, mutta vuoden 2017 elokuulta ei ole pintavesitietoja, joten ei voida tietää päätyikö metributsiinia kokonaisuudessaan kesällä 2017 havaittua enemmän pintavesiin. Savijoen yläjuoksun pintavesimittauksissa havaittujen aineiden määrät pintavedessä pysyivät kesällä 2017 edellisen vuoden tasolla. Kaikkien havaittujen aineiden pitoisuudet kasvavat Savijoen yläjuoksulta alajuoksulle (kuvat 6 ja 7). Vuoden 2017 pintavesiseurannoissa havaittiin aineille korkeampia pitoisuuksia kuin 2016 mittauksissa. MCPA:n määrä on pintavedessä huomattavasti suurempi kesällä 2017 kuin kesällä 2016. Savijoen alajuoksun havaittujen kasvinsuojeluaineiden määrät ovat korkeampia kuin yläjuoksun, koska alajuoksulle tultaessa vettä on kertynyt laajemmalta valuma-alueelta kuin yläjuoksulla. Näin ollen huuhtouma on peräisin laajemmalta pinta-alalta kuin yläjuoksulla. Alajuoksulla florasulamia havaittiin 21.6.2016 0,012 μg/l, mikä ylittää sille määritellyn EQS-arvon (0,005 μg/l) (kuva 7). Kesällä 2017 florasulamia ei kuitenkaan havaittu ollenkaan. Viljelijätiedoista käy ilmi, että kesällä 2016 florasulamia käytettiin enemmän kuin kesällä 2017, ja käyttömäärän muutos saattaa selittää 32

florasulamin suuremman määrän päätymiseen vesistöön vuona 2016 kuin 2017. Metributsiinin määrä ylittää sille määritellyn EQS-arvon 0,058 μg/l 15.6.2017. Metributsiinia havaittiin Savijoen alajuoksun pintavedestä 0,065 μg/l (taulukko 6). Taulukko 5. Savijoen yläjuoksun suurimmat kasvinsuojeluaine pitoisuudet Aine EQS MAX MAX/EQS (%) 2,4-D 27 0,023 0,1 Amidosulfuroni 0,87 0,015 1,7 Bentatsoni 80 0,81 1,0 Diklorproppi + Diklorproppi-P 20 0,36 1,8 Fluroksipyyri 0,46 0,27 58,7 Klopyralidi 0,72 0,15 20,8 MCPA 1,62 0,20 12,3 Mekoproppi + Mekoproppi-P 44 0,074 0,2 Metributsiini 0,058 0,13 224,1 Propoksikarbatsoni 0,013 Tritosulfuroni 0,001 Tritosulfuroni 0,074 Taulukko 6. Savijoen alajuoksun suurimmat kasvinsuojeluaine pitoisuudet Aine EQS MAX MAX/EQS (%) 2,4-D 27 0,03 0,1 Amidosulfuroni 0,87 0,016 1,8 Bentatsoni 80 0,95 1,2 Diklorproppi + Diklorproppi-P 20 0,38 1,9 Etofumesataatti 32 0,037 0,1 Florasulami 0,005 0,012 240,0 Fluroksipyyri 0,46 0,026 5,7 Klopyralidi 0,72 0,29 40,3 Kvinmerakki 0,21 0,016 7,6 MCPA 1,62 0,45 27,8 Mekoproppi + Mekoproppi-P 44 0,16 0,4 Metamitroni 4 0,19 4,8 Metributsiini 0,058 0,065 112,1 Triflusulfuroni-metyyli 0,23 Tritosulfuroni 0,17 33

Aurajoesta ei ole saatavilla aikaisempia seurantatietoja pintaveden kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksista. Yhteensä Aurajoesta havaittiin kesällä 2017 15 eri kasvinsuojeluainetta (kuva 8), jotka vastaavat viljelijöiden käyttötiedoissa ilmoittamia aineita. Suurimmat pitoisuudet havaittiin MCPA:lla sekä bentatsonilla. Aurajoen tulokset eivät ylitä havaittujen aineiden EQS-arvoja (taulukko 7). Taulukko 7. Aurajoen suurimmat kasvinsuojeluaine pitoisuudet Aine EQS MAX MAX/EQS (%) 2,4-D 27 0,01 0,0 Amidosulfuroni 0,87 0,016 1,8 Bentatsoni 80 1,4 1,8 Diklorpoppi + Diklorproppi-P 20 0,13 0,7 Etofumesaatti 32 0,014 0,00 Fluroksipyyri 0,46 0,058 12,6 Klopyralidi 0,72 0,096 13,3 Kvinmerakki 0,21 0,034 16,2 MCPA 1,62 0,68 42,0 Mekoproppi + Mekoproppi-P 44 0,073 0,2 Metamitroni 4 0,041 1,0 Metatsakloori 0,087 Propoksikarbatsoni 0,039 Triasulfuroni 0,001 Tritosulfuroni 0,12 Kaikista näytteenottokohteista havaittiin useiden kasvinsuojeluaineiden jäämiä sekä kolme EQS-arvon kasvoivat lähes kaikkien aineiden kohdalla verrattaessa kesää 2017 kesään 2016. Suomessa kasvinsuojeluaineita päätyy vesistöihin lähinnä maatalousvaltaisilla alueilla, pitoisuudet ovat kuitenkin sen verran alhaisia, että niistä harvoin aiheutuu ongelmia ympäristölle (Suomen ympäristökeskus tiedote 30.1.2015). Viljelijöiden käyttökirjanpidosta selviää, että kaikkien näytteenottokohteiden läheinen maatalous perustuu viljoihin sekä herneeseen (taulukko 2). Suurin osa pintavesistä löydetyistä aineista on tarkoitettu viljojen ja herneen rikkakasvien torjuntaan. Tutkimukseen osallistuneiden viljelijöiden kasvinsuojeluaineiden käyttötietojen perusteella näyttäisi siltä, että käyttömäärältään suurimmat tutkimusta koskevat kasvinsuojeluaineet olivat amidosulfuroni, bentatsoni, MCPA, diklorproppi + diklorproppi-p ja mekoproppi + mekoproppi-p. Nämä ovat myös pintavesinäytteistä yleisimmin havaitut aineet. 34

Tuloksiin vaikuttavat useat erilaiset tekijät. Kasvinsuojeluaineiden määrään vesistössä vaikuttaa käytetyn aineen määrä lähialueella, viljelymenetelmät ja valitut viljelykasvit, sääolosuhteet, kasvinsuojeluaineiden ruiskutusajankohta (Alloway 1992; Vuorimaa ym. 2007), kasvinsuojeluaineiden käyttökokemus, aineiden puoliintumisaika maa-aineksessa ja vesistössä, sää- ja ilmasto olosuhteet (Seiber 2002) imeytyminen maaperään, ph, eroosion voimakkuus, maaperän rakenne ja ravinteikkuus, maaperän eliölajisto, imeytyminen maaperään, aineen toksisuus sekä kertyvyys (Nikunen 1993, Seppälä 1997, Servomaa ym. 1997). Yleisesti käytettyjä kasvinsuojeluaineita päätyy runsaasti maahan, mistä osa niistä huuhtoutuu sateen ja pintavalunnan mukana (Jaakkonen & Sorvari 2006). Runsaat sateet ruiskutusajankohdan yhteydessä kasvattavat kasvinsuojeluaineen huuhtoutumisen riskiä. Kasvinsuojeluaineen päätymistä vesiympäristöön voi selittää myös virheellisesti suoritettu ruiskutus sekä maaperän ominaisuudet (Alloway 1992). Useat kasvinsuojeluaineet ovat kohtalaisen nopeasti hajoavia. DT-50 kuvaa sitä aikaa joka kuluu kun yhdisteen määrä alenee puoleen alkuperäisestä hajoamisen kautta (United Nations FAO 2018). Kuitenkin esimerkiksi triasulfuroni hajoaa hitaasti, sillä sen DT50-arvo pintavedessä on 217 päivää, kun taas MCPA:lla ja bentatsonilla DT50-arvo pintavedessä on 13,5 päivää (taulukko 3). Niiden huuhtoutumisriski pintavalunnan mukana vesiin johtuu siitä, kuinka nopeasti kasvinsuojeluaineen ruiskutuksen jälkeen alueella sataa. Sade huuhtoo mukanaan osan kasvinsuojeluaineita läheisiin vesistöihin. Vesistöissä havaittujen tehoaineiden ja niiden hajoamistuotteiden viipymään vesistössä vaikuttaa muun muassa niiden hajoamisnopeus vesistössä sekä maaperässä. Osalla tutkittavista aineita hajoamisnopeus on merkittävästi nopeampaa kuin toisilla. Aineen hajoamisnopeus maaperässä (DT50 maaperä) on otettu huomioon sen takia, että kasvinsuojeluaineet eivät välttämättä päädy suoraan vesistöön tuulikulkeuman mukana, mutta saattavat eroosion ja pintavalunnan kautta päätyä vesistöön myöhemmin. DT50-pintavesiarvot puolestaan kertovat aineen hajoamisnopeuden virtaavassa vesistössä, kuten tutkituissa kohteissa. Ympäristönlaatunormit kuvaavat kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksia, joissa haittoja vesieliöille saattaa alkaa esiintyä. Kasvinsuojeluaineiden sekä muiden pintavesissä havaittavien aineiden yhteisvaikutuksia on kuitenkin vaikea ennustaa, joten on mahdollista, että pintavesistä löytyvien kemikaalien muodostama kokonaisuus aiheuttaa enemmän tai vähemmän mahdollista haittaa ympäristölle kuin aineiden aiheuttamat haitat yksinään olisivat aiheuttaneet. 35

Sademäärä on yksi vaikuttavista tekijöistä, joka johtaa kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumiseen maaperästä vesistöön. Vuoden 2017 kesä oli sademäärältään keskimääräistä suurempi, kesäkuussa Salossa satoi 69,9 mm mikä on 123 % keskiarvoisesta sateenmäärästä alueella (Ilmatieteenlaitos, liite 6). Pintavalunnan määrään vaikuttaa merkittävästi vallitsevat sääolosuhteet sekä ilmasto (Bergström ym. 2000). Erityisesti sateisina vuosina pintavaluntaa esiintyy enemmän kuin vähemmän sateisina vuosina. Kuten Ilmatieteenlaitoksen tilastoista ilmenee vuosi 2017 oli erityisen sateinen niillä alueilla, joilla tutkimuksen vesinäytteet otettiin. Tämä selittää osaltaan sitä, että kasvinsuojeluaineita havaittiin pintavesissä. Viljelijöiden ikärakenne ja koulutustausta vaikuttavat suhtautumiseen vesiensuojeluun. Alle 55- vuotiaat viljelijät suhtautuivat positiivisemmin kasvinsuojeluaineiden vesistörajoituksiin, kun taas yli 55-vuotiaat suhtautuivat negatiivisemmin (kuva 11). Syy tähän voi olla esimerkiksi koulutustaustojen eroavaisuuksissa tai yhteiskunnan ympäristöarvoista. Lisätietoa siitä, miksi alle 55-vuotiaat suhtautuvat positiivisemmin kasvinsuojeluaineiden vesistörajoituksiin tulee selvittää. Viranomaistoiminnan kannalta olisi tärkeää tavoittaa kaiken ikäiset viljelijät ja tarjota heille ajantasaista tietoa heitä koskevista ympäristöasioista. Ikäjakauma vastaa hyvin viljelijöiden keskiikää, joka oli vuonna 2017 52-vuotta (Luonnonvarakeskus 2017). Viljelijöiden tilan koolla ei todettu olevan vaikutusta heidän tietämykseen tai mielipiteisiin koskien kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Tutkimuksessa ei ollut mukana luomuviljelijöitä, joten tulokset kuvaavat ainoastaan tavanomaisen maatalouden tuotantosuunnan viljelijöiden käsityksiä kasvinsuojeluaineista. 70 % tutkimuksessa mukana olleesta peltoalasta oli käytössä viljojen tai herneen viljelyyn, 20 % peltoalasta oli kaytetty perunan viljelyyn, 10 % muuhun viljelysuuntaukseen. Pintavesistä ole riittävästi seurattu kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksia, sillä seurantojen kalleuden vuoksi niitä suoritetaan vain harvoin. Lisäksi pintavesinäytteestä on vaikea havaita mikä on johtanut kyseisen aineen päätymiseen vesistöön. Myös äärisääilmiöiden vaikutuksia vesistökuormitukseen havaitaan samasta syystä vain harvoin. Suurin osa kasvinsuojeluaineiden päästöistä vesistöön tapahtuu hajakuormituksella, minkä takia on haastavaa selvittää todellinen päästölähde. Aiheeseen liittyvien oikeustapauksien puute voi selittyä sillä, että valtaosa viljelijöistä noudattaa hyvin kasvinsuojeluaineiden käytön ehtoja, käyttöohjeita ja annettuja rajoituksia. Valvonnan resurssit ovat myös rajalliset, joten vai kaikkein räikeimmät rikkomukset päätyvät 36

oikeuskäsittelyyn ja syyteharkintaan. Näitä tapauksia on Suomessa onneksi erittäin harvoin, eikä niitä löytynyt tutkittujen tehoaineiden kohdalta lainkaan. 7. JOHTOPÄÄTÖKSET Fenoksihappojen ja pieannosherbisidien pitoisuudet tutkituissa vesistöissä ovat kasvaneet tutkittavissa kohteissa, vaikka tehoaineiden myyntimäärät ovat pysyneet samana jo pitkään. Syynä tähän voi olla muuttuneet sääolosuhteet, kasvinsuojeluaineiden käytön muutos, käyttöohjeiden ja rajoitusten muutokset tai käyttöön liittyvien asenteiden muutos. Ympäristömyönteisyys on korkeampi nuorissa viljelijöissä, mikä saattaa tulevaisuudessa näkyä entistä huolellisempana kasvinsuojeluaineiden käyttönä. Toisaalta ympäristömyönteinen asenne ei näy kuitenkaan kasvinsuojeluaineiden vesistöpitoisuuksien alenemisena ainakaan tutkimuksen lyhyellä tarkastelu jaksolla. Näin ollen on ilmeistä, että kasvinsuojeluainevalmisteiden käyttöohjeet ja suojaetäisyydet vesistöön eivät ole riittävät estämään kasvinsuojeluaineiden päätymistä vesistöön, vaikka niitä käytettäisiin ohjeiden mukaisesti. Pintavesinäytteistä havaittiin erityisesti runsassateisena kesänä suurempia kasvinsuojeluainepitoisuuksia kuin aiemmin, joten nykyinen riskinhallinta ei ole ollut riittävä suojelemaan vesiekosysteemejä kasvinsuojeluainekuormitukselta. Kasvinsuojeluaineiden hyväksymisjärjestelmässä tulisi ottaa enemmän huomioon ääreisemmiksi muuttuvat ilmastoolosuhteet. Ilmastonmuutoksen seurauksena sateiden määrä saattaa kasvaa, mikä vaikuttaa pintavalunnan kautta kasvinsuojeluaineiden päätymiseen vesistöihin. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että muutoksia kasvinsuojeluaineiden käyttöön on tullut viime vuosina useasti ja tämä on aiheuttanut epäselvyyksiä viljelijöille. Epävarmuus liittyen muuttuneisiin ohjeisiin ja rajoituksiin on havaittavissa tutkimusalueen viljelijöillä. Koetun epävarmuuden vähentämiseksi esitetään tiedottamisen lisäämistä. Tiedotusta uusista muutoksista kaivataan laaja-alaisesti enemmän, esimerkiksi yhteistyötä median ja kasvinsuojelukoulutuksen järjestäjien kanssa tulisi lisätä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että entistä selkeämpää ja tiukennettua riskienhallintaa sekä vuorovaikutusta viranomaisen ja viljelijän välillä tarvitaan. Tulokset ovat teemahaastatteluiden osalta suuntaa-antavia, eikä niistä voida tehdä yleistäviä johtopäätöksiä Suomen viljelijöiden mielipiteistä, tietämyksestä eikä suhtautumisesta ympäristönsuojeluun. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että tiedotusta koskien 37

kasvinsuojeluaineiden sääntelyä ja käyttöä tulisi lisätä ja laaja-alaistaa siten, että tiedotteet tavoittaisivat viljelijät ja muut käyttäjät entistä tehokkaammin. Lisätutkimusta tarvitaan siitä, korreloiko viljelijöiden koulutustausta heidän ympäristötietoisuuteensa ja olisiko viljelijöille annettavassa koulutuksessa parannettavaa. Lisäksi muuttuvan ilmaston myötä olisi tärkeää selvittää, miten vesistölauseketta tulisi kehittää entistä paremmin suojelemaan vesiekosysteemiä äärisääilmiöiden ja muiden ilmastonmuutoksen vaikutusten lisääntyessä. Pintavesiseurantojen tulokset käsittelevät ainoastaan muutaman vuoden seurantaa, sillä pintavesiseurantoja ei ole tehty tarpeeksi kauan aikaa, jotta pitkän ajan kasvinsuojeluaineiden pitoisuuksia pintavesissä voitaisiin ennustaa ja arvioida aineistosta. Kasvinsuojeluaineiden myyntimäärät ovat kuitenkin pysyneet tasaisina koko tutkimusajankohdan aikana. Vuoden 2017 kesän alku oli keskimääräistä sateisempi, joten sää on voinut vaikuttaa poikkeuksellisen korkeisiin kasvinsuojeluaineiden jäämien pitoisuuksiin pintavesissä. Lisätutkimusta tarvitaan viljelijöiden käsityksistä ja suhtautumisesta ympäristönsuojeluun, samoin kuin pintavesiseurantatietoja, jotta riskinhallinnan toimivuutta voidaan arvioida luotettavasti. 38

KIITOKSET Kiitokset tutkimukseen osallistuneille viljelijöille, tutkimuksen ohjaamisesta Jarkko Akkaselle Itä- Suomen yliopistosta ja tutkimuspäällikkö Sari Autiolle Luonnonvarakeskuksesta. Kiitos myös tutkimukseen liittyvästä avusta tutkija Katri Siimekselle Suomen ympäristökeskuksesta, Ramboll Analyticsille SAVE-hankkeen luovuttamista tiedoista professori Markku Ollikaiselle ja tutkimuskoordinaattori Eliisa Punttilalle Helsingin yliopistosta, ELY-keskuksille, Tullille, Eviralle sekä tutkimuksen tukemisesta Maa ja vesitekniikan tuki ry:lle. Lisäksi kiitos perheelle sekä ystäville tukemisesta tutkimuksen aikana. 39

LÄHTEET Aakkula, J., Jokinen, P., Kaljonen, M. & Kröger, L. 2006. Maatalouden ympäristöpolitiikan skaalat ja oppiminen. MTT:n selvityksiä 127: 1-73. Ahrens WH. & Edwards MT. 1994. Herbicide Handbook. 352s. Champaign, III: Weed Science Society of America, Westminster. Alanko A-M, Autio S., Huusela-Veistola E., Jalli H., Jalli M., Junnila S., Markkula I., Mäkinen T., Räsänen K. & Tiilikkala K. 2013. Integroitu kasvinsuojelu (IPM) ja riskienhallinta viljanviljelyssä. MTT raportti 107: 1-48. Arbuckle T., Lin Z. & Mery L. 2001. An Exploratory Analysis of the Effect of Pesticide Exposure on the Risk of Spontaneous Abortion in an Ontario Farm, Population Environmental Health Perspectives 109 8:851-857. Arbuckle T., Savitz D., Mery L. & Curtis K. 1999. Exposure to phenoxy herbicides and the risk of spontaneous abortion. Epidemiology 6:752 760. Autio S. 2009. Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien hallinta. Ympäristö ja terveys 7:47-48. Autio S. 2012. Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien vähentäminen. Teoksessa: Ahvenniemi P. (toim.), Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita., Kasvinsuojeluseura Kasvinsuojeluseuran julkaisuja 103: 20-22. Hämeenlinna. Bauer, S., Hoppe U. & Hummelsheim S., 1995. Decision Support System for Controlling Pesticide Use in Hessen, Proceedings, Workshop on Pesticides 24 27, Wageningen. Bauer S. J.Dyson J., Le Henaff G., Laabs V., Lembrich D., Mezeray J. & Real B 2015. Best Management Practices to reduce water pollution with plant protection products from run-off erosion, TOPPS-prowadis. Saatavilla: http://www.topps-life.org/en---documents.html haettu 31.7.2018 Bergström H., Bergström S., Blomqvist P., Brunberg A-K, Eriksson E., Filatov N., Furmanczyk K., Håkanson L., Johansson S., Jonsson P., Kornijów R., Lundin L-C., Lundin L., Magnuszewski A., Musielak S., Persson J., Pozdnjakov D., Puchalski W., Rodhe A., Rolley N., Rydén L. Seibert ja J. & Lars-Christer Lundin (toim.), 2000. Rural Development and Land, 311s. Uppsala University, Uppsala. Cedergreen N. & Streibig JC. 2005. The toxicity of herbicides to non-target aquatic plants and algae: assessment of predictive factors and hazard, Pesticide Management Science 61: 1152 1160. Damalas C. & Eleftherohorinos I. 2011. Pesticide Exposure, Safety Issues, and Risk Assessment Indicators, International Journal of Environmental Research and Public Health 8 5: 1402 1419 DOI 10.1007/978-3-540-31141-6_36. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto C-78/16 -tapaus. Emmelin L. & Lerman P. 2015 Environmental Quality Standards as a Tool in Environmental Governance -the Case of Sweden. Teoksessa Standards and Thresholds for Impact Assessment, Lagtolken PL AB (toim.), 463-486. Spatial planning, Blekinge Institute of Technology, Nättraby. Eurobarometri 2012. Attitudes of Europeans towards water related issues, Flash Eurobarometer 40

344, NS Political & Social at the request of Directorate General for Environment, saatavilla: http://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/flash/fl_344_en.pdf haettu 30.8.2018. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (2009/1107/EY). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla (2008/105/EY). Euroopan parlamentin (2000/60/EY). ja neuvoston vesipuitedirektiivin, jäljempänä vesipuitedirektiivi Euroopan unionin direktiivi koskien kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä (2009/128/EC). Euroopan unionin perusoikeuskirja (C2012/326/02). Feza G. 2011. Pesticides and Their Movement Surface Water and Ground Water. Teoksessa: Pesticides in the Modern World - Risks and Benefits 560s. Autonomous University of Baja California, Baja California. Groenendijk P., Van der Kolk JWH., Travis KZ. 1994. Prediction of exposure concentration in surface waters. Teoksessa: Hill IR., Heimbach F., Leeuwangh P. & Matthiessen P. (toim.) Freshwater field tests for hazard assessment of chemicals 105 125. FL CRC Press. Boca Raton. Gubrium, JF., & Holstein, JA. 2001. Handbook of interview research, 981s, SAGE Publications Ltd, California. Guzzella L, Pozzoni F. & Giuliano G. 2006. Herbicide contamination of surficial groundwater in Northern Italy, Environmental Pollution 142: 344-353. Hemond HF & Fechner EJ. 1994. Chemical Fate and Transport in the Environment, 338s. Academic press Inc., Lontoo. Hirsjärvi S. & Hurme H. 2007. Tutkimushaastattelu. 213s. Gaudeamus, Helsinki. Härjämäki K. & Lundström E. (toim.) 2011. Ympäristötukijärjestelmät ja vesiensuojelutoimenpiteet EU-maissa Biodiversiteettitoimenpiteet EU-maissa TEHO-hankkeen kokemuksia Suomen erityistuista, TEHO-hanke 7/2011 TEHO-hankkeen raportteja, osa 4 ISBN: 978-952-257-327-8. Ilmatieteenlaitos avoin tietokanta http://ilmatieteenlaitos.fi/tilastoja-vuodesta-196 haettu 10.1.2018. Jaakkonen S., & Sorvari J. 2006. Metsätaimitarhoilla käytettyjen torjunta-aineiden ympäristövaikutukset ja riskinarviointi, Suomen ympäristö 819: 1-138. Jones, W.J. 2007. Cleaning mechanised pesticide spray equipment, Technical Note 17, Forestry Commission, Edinburgh. Kartat: www.paikkatietoikkuna.fi Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön toimintaohjelma II 2018 2022, Turvallisuus ja kemikaalivirasto, Dnro 3406/00.03.02/2018, saatavilla: https://tukes.fi/documents/5470659/6372801/kasvinsuojeluaineiden+kest%c3%a4v%c3%a 4n+k%C3%A4yt%C3%B6n+toimintaohjelma+II/77219118-9fb2-482d-85dea44ed022b1c6/Kasvinsuojeluaineiden+kest%C3%A4v%C3%A4n+k%C3%A4yt%C3%B6n+t 41

oimintaohjelma+ii.pdf haettu 31.8.2018 Kemikalieinspektionen 2008. Sammanställning av protokoll om riktvärden för växtskyddsmedel I ytvatten, saatavilla: https://www.kemi.se/global/bekampningsmedel/vaxtskyddsmedel/protokoll-riktvardenvaxtskyddsmedel.pdf haettu 7.7.2018 Euroopan komissio 2012. Euroopan komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Vesipiirien hoitosuunnitelmat COM/2012/0670 final, COM(2012) 670 Kontiokari V. & Mattsoff L. 2011. Proposal of environmental quality standards for plant protection products, The Finnish Environment 7, Finnish Environment Institute. Korpinen S., Puustinen M. & Peltonen S. 2008. Maatalouden ympäristövaikutukset: Vesistökuormitus. Teoksessa: K. Tolonen & T. Harmoinen (toim.) Maatilayrityksen ympäristöopas. Tieto tuottamaan 92-96 ProAgria Maaseutukeskusten liitto, Porvoo. Kreuger J. & L.Törnqvist L. 1998: Multiple regression analysis of pesticide occurrence in streamflow related to pesticide properties and quantities applied, Chemosphere 37, Issue 2: 189-207. Laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011). Loague K. & Corwin DL. 1998. Regional scale assessment of non point source groundwater contamination, Hydrological Processes 12: 957-965. Luomahaara S. 2012. Kasvinsuojeluaineiden turvallinen käyttö. Teoksessa: Ahvenniemi P. (toim.) Ajankohtaisia kasvinsuojeluohjeita 23-28, Kariston kirjapaino, Hämeenlinna. Luonnonvarakeskus 2017. Maatalous- ja puutarhayritysten rakenne 2017. http://stat.luke.fi/maatalous-ja-puutarhayritysten-rakenne-2017_fi-0, haettu 10.8.2018 Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto 2009. Maatalouden vesiensuojelu asiantuntijaryhmän loppuraportti 2009. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, Helsinki. Haettu 10.8.2018 https://zapdoc.site/maatalouden-vesiensuojelu-asiantuntijaryhman-loppuraportti.html Maaseutuviraston reunavyöhykkeiden ja metsäsaarekkeiden hoitokortti 2007. http://www.mavi.fi/fi/oppaat-ja-lomakkeet/viljelija/sivut/ymparistotukien-oppaat.aspx Nikunen E. 1993. Ympäristölle vaaralliset kemikaalit, Kemianteollisuus ry., Helsinki. Nurminen T. & Heinonen J. 2007 OECD 218 ohje: Sediment-Water Chironomid Toxicity Using Spiked Sediment 2004 doi.org/10.1787/2074576. OECD 219 ohje: Sediment-Water Chironomid Toxicity Using Spiked Water 2004, doi.org/10.1787/20745761. OECD 220 ohje: Enchytraeid Reproduction Test 2016. doi.org/10.1787/9789264264472-en. OECD 2017 Diffuse Pollution, Degraded Waters Emerging Policy Solutions-julkaisu saatavissa: https://www.oecd.org/environment/resources/diffuse-pollution-degraded-waters-policy- Highlights.pdf Oerke EC. & Dehne HW. 2004. Safeguarding production-losses in major crops and the role of crop protection, Crop Protection 23: 275 285. 42

Ongley E. 2005. Control of water pollution from agriculture, pesticides as water pollutants. 102 s. Daya Publishing House, Rooma. OPPTS 850.1735 2016. Ecological Effects Test Guidelines Spiked Whole Sediment 10-Day Toxicity Test, Freshwater Invertebrates, United States Environmental protection Agency. Otto S., Loddo D., Baldo, G. & Zanin G. 2015. Spray drift reduction techniques for vineyards in fragmented landscapes, Journal of Environmental Management 162: 290-298. Palacios Xutuc CN. 2010. Manual to Train Trainers on Safe and Correct Use of Plant Protection Products and Integrated Pest Management (IPM) CropLife Latin America, Guatemala City. Saatavilla: http://www.croplifeafrica.org/uploads/file/forms/resource_center/manuals/trainers.pdf avattu 31.8.2018 Penttilä S. & Ahlman M. 2017. Uudenmaan vesistöjen ja rannikkovesien tila vuonna 2016, Uudenmaan ELY-keskus 04 / 2017 http://urn.fi/urn:isbn:978-952-314-569-6 haettu 12.9.2018 Pereira J., Antunes S., Castro B., Marques C., Gonçalves A., Gonçalves F. & Pereira R. 2009. Toxicity evaluation of three pesticides on non-target aquatic and soil organisms: commercial formulation versus active ingredient, Ecotoxicology 18: 455-463. PPDB: Pesticide Properties DataBase, University of Hertfordshire, https://sitem.herts.ac.uk/aeru/ppdb/en/ Pryor J., Hughes C, Foster W, Hales B. & Robaire B. 2000. Critical windows of exposure for children's health: the reproductive system in animals and humans, Population Environmental Health Perspectives 108 3: 491 503. Kemikaaleja koskevien yleissopimusten ja kansainvälisen kemikaalihallinnan strategia (SAICM) saatavilla: http://www.saicm.org/ haettu 20.8.2018. Santos E. 2009. Ecotoxicology Research Developments, 340 s. Nova Science Publishers, New York. SAVE-hanke. https://blogs.helsinki.fi/save-kipsihanke/ haettu 4.9.2018. Schorn A. 2000. The "Theme-centered Interview". A Method to Decode Manifest and Latent Aspects of Subjective Realities, Forum Qualitative Sozialforschung / Forum: Qualitative Social Research 1: 1-9 Stenrød M. 2015. Long-term trends of pesticides in Norwegian agricultural streams and potential future challenges in northern climate, Acta Agriculturae Scandinavica, Section B Soil & Plant Science 65:199-216. Stier J. 2008. Grounds Maintenance: In the Running http://www.groundsmag.com/mag/grounds_maintenance_running/ Suomen ympäristökeskuksen pintavesimittaukset: Hertta-tietokanta http://metatieto.ymparisto.fi:8080/geoportal/catalog/search/resource/details.page?uuid={b144 4E19-0F36-49F5-A849-01A3D2083A11} Suomen ympäristökeskus tiedote 30.1.2015 saatavilla: http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Kulutus_ja_tuotanto/Kemikaalien_ymparistoriskit/Suomen_vesistoihin_paatyy_vahan_kas 43

vinsu(32558) haettu 20.7.2018 Suomen ympäristökeskus tiedote 26.5.2015. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Kartat_ja_tilastot/Ympariston_tilan_indikaattorit/Makea_vesi_ja_meri/Suuret_jarvet_kunn ossa_rannikkovesien_ti(28652) haettu 4.9.2018. Torstensson L. 2012. Pesticides in the Environment and Risk Assessment. Teoksessa: Jakobsson C. (toim.), Sustainable Agriculture 173-180, The Baltic University Programme, Uppsala. Tukholman yleissopimus hitaasti hajoavista orgaanisista yhdisteistä (SopS 34/2004). Turvallisuus ja -kemikaalivirasto tiedote 7.6.2012. https://tukes.fi/artikkeli/- /asset_publisher/kasvinsuojeluainetutkinto-pakolliseksi-tuhansille-eri-alojen-tyontekijoille haettu 10.8.2018 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto 2018, kasvinsuojeluaineet https://tukes.fi/kemikaalit/kasvinsuojeluaineet haettu 10.8.2018. Turvallisuus- ja kemikaali virasto myyntitilastot 2017, https://tukes.fi/kemikaalit/kasvinsuojeluaineet/myyntitilastot haettu 10.8.2018. United Nations FAO 2018. http://www.fao.org/docrep/003/x2570e/x2570e06.htm haettu: 2.9.2018. Vuorimaa P., Kontro M., Rapala J. & Gustafsson J. 2007. Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä: loppuraportti, Suomen ympäristö 42. Suomen ympäristökeskus. Vorkamp K. & Sanderson H. 2016. European Environmental quality standards (EQS) variability study, Scientific Report from DCE Danish Centre for Environment and Energy 198: 1-96. Wauchope R. 1978. The Pesticide Content of Surface Water Draining From Agricultural Fields- A Review, Journal of Environmental Quality 7 4: 459-472. World Health Organization 2010. International Code of Conduct on the Distribution and Use of Pesticides: Guidelines for the Registration of Pesticides, World Health Organization, Rooma. Wilson C. & Tisdell C. 2001. Why farmers continue to use pesticides despite environmental, health and sustainability costs, Ecological economics 3: 449 462. Ympäristönsuojelulaki (527/2014). 44

LIITTEET Liite 1. Aurajoen pintavesiseurannan tulokset (μg/l) 20.6.2017 6.7.2017 MCPA 0,68 0,57 Mekoproppi + Mekoproppi-P 0,073 0,067 2,4-D 0,01 Diklorproppi + Diklorproppi-P 0,11 0,13 Amidosulfuroni 0,016 0,015 Triasulfuroni 0,001 Tritosulfuroni 0,079 0,12 Etofumesaatti 0,014 Bentatsoni 1,4 Fluroksipyyri 0,042 0,058 Klopyralidi 0,096 Kvinmerakki <0,17 0,034 Metamitroni 0,041 0,034 Metatsakloori 0,087 0,024 Propoksikarbatsoni 0,039 0,029 45

MCPA Mekoproppi + Mekoproppi-P 2,4-D Diklorproppi + Diklorproppi-P Amidosulfuroni Triasulfuroni Liite 2. Savijoen yläjuoksun pintavesinäytteiden tulokset (μg/l) 10.5.2016 24.5.2016 7.6.2016 7.6.2016 21.6.2016 21.6.2016 21.6.2016 5.7.2016 5.7.2016 19.7.2016 0,021 0,034 0,024 0,23 0,23 0,36 0,046 0,07 Tritosulfuroni 0,074 0,051 0,059 Bentatsoni 0,037 0,05 Fluroksipyyri Klopyralidi 0,12 0,13 0,088 0,14 0,11 0,15 Metributsiini 0,13 0,031 0,11 Propoksikarbatsoni 0,013 MCPA Mekoproppi + Mekoproppi-P 2,4-D Diklorproppi + Diklorproppi-P 0,012 Amidosulfuroni Triasulfuroni 2.8.2016 16.8.2016 16.8.2016 30.8.2016 13.9.2016 13.9.2016 27.9.2016 1.3.2017 30.3.2017 0,01 0,01 0,01 0,01 Tritosulfuroni 0,036 0,022 0,011 0,01 0,01 0,01 Bentatsoni 0,019 0,054 0,012 0,031 0,011 0,014 0,01 Fluroksipyyri Klopyralidi Metributsiini 0,053 0,019 0,029 0,01 0,01 0,01 Propoksikarbatsoni 46

4.5.2017 10.5.2017 1.6.2017 15.6.2017 13.7.2017 MCPA <0,010 0,13 0,2 Mekoproppi + Mekoproppi-P 0,074 0,012 2,4-D 0,023 Diklorproppi + Diklorproppi-P 0,2 0,028 Amidosulfuroni <0,010 0,015 Triasulfuroni 0,001 Tritosulfuroni 0,021 0,016 Bentatsoni 0,81 0,092 Fluroksipyyri 0,27 Klopyralidi Metributsiini 0,074 Propoksikarbatsoni 47

Liite 3. Savijoen alajuoksun pintavesi näytteiden tulokset (μg/l) 10.5.2016 24.5.2016 7.6.2016 21.6.2016 5.7.2016 19.7.2016 2.8.2016 16.8.2016 MCPA Mekoproppi + Mekoproppi-P 0,01 0,16 0,01 0,013 2,4-D Diklorproppi + Diklorproppi-P 0,35 0,011 0,027 Florasulami 0,012 Amidosulfuroni 0,016 0,01 0,01 Triflusulfuroni-metyyli 0,013 0,23 Tritosulfuroni 0,036 0,17 0,11 0,027 Etofumesataatti 0,007 0,037 Bentatsoni 0,023 0,01 0,018 0,25 0,02 0,68 0,055 0,045 Fluroksipyyri Klopyralidi 0,22 0,25 0,29 0,094 Kvinmerakki Metamitroni 0,017 0,19 Metributsiini 0,027 0,01 Simatsiini 30.8.2016 13.9.2016 27.9.2016 1.3.2017 30.3.2017 4.5.2017 1.6.2017 15.6.2017 13.7.2017 MCPA <0,010 0,45 0,048 Mekoproppi + Mekoproppi-P 0,15 2,4-D 0,03 Diklorproppi + Diklorproppi-P 0,38 Florasulami Amidosulfuroni <0,010 Triflusulfuroni-metyyli Tritosulfuroni 0,033 0,038 0,01 <0,010 0,057 0,036 Etofumesataatti 0,007 Bentatsoni 0,021 0,021 0,013 0,016 <0,010 0,95 0,082 Fluroksipyyri 0,026 0,019 <0,10 Klopyralidi 0,13 Kvinmerakki 0,016 Metamitroni <0,010 Metributsiini 0,065 Simatsiini <0,010 48

Liite 4: Uskelanjoen pintavesinäytteiden tulokset: 26.5.2014 10.6.2014 23.6.2014 8.7.2014 14.7.2014 4.8.2014 25.8.2014 MCPA Mekoproppi + Mekoproppi-P 0,06 0,02 0,013 0,013 Diklorpoppi + Diklorproppi-P 0,13 0,035 0,01 0,025 Amidosulfuroni 0,01 Triasulfuroni 0,074 Triflusulfuroni-metyyli Tritosulfuroni 0,08 0,094 0,021 Etofumesaatti 0,006 Bentatsoni 0,06 0,032 0,018 Fluroksipyyri 0,02 Klopyralidi 0,06 Kvinmerakki Metamitroni Pikloraami Propoksikarbatsoni Metatsakloori Tralkoksidiimi 9.9.2014 29.9.2014 20.10.2014 28.7.2015 10.8.2015 20.6.2017 6.7.2017 MCPA 0,34 0,052 Mekoproppi + Mekoproppi-P 0,062 Diklorpoppi + Diklorproppi-P 0,092 0,023 0,014 Amidosulfuroni 0,033 0,011 Triasulfuroni Triflusulfuroni-metyyli Tritosulfuroni 0,013 0,07 0,28 Etofumesaatti Bentatsoni 0,067 0,056 0,062 Fluroksipyyri 0,039 Klopyralidi 0,092 0,61 Kvinmerakki 0,011 Metamitroni 0,043 0,016 Pikloraami 0,03 Propoksikarbatsoni 0,036 Metatsakloori Tralkoksidiimi 49

Liite 5: Teemahaastatteluiden kysymykset 1. Kerro nimesi ja työsi 2. Onko sinulle kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskeva vesistörajoitus tuttu? 3. Onko sillä ollut konkreettisia vaikutuksia sinun toiminnanharjoittamiseen: viljelyratkaisuihisi/ kasvinsuojelupäätöksiisi / kasvinsuojeluainevalmisteiden valintaan? 4. Käyttämilläsi kasvinsuojeluaineilla on säädetty erilaiset suojaetäisyydet vesistöön, vaikuttaako tämä käyttämiesi kasvinsuojeluaineiden valintaan tai käyttöön? 5. Millaisia haasteita muutokset ainevalikoimassa / ympäristölausekkeissa ovat aiheuttaneet tilallesi? 6. Miten olet pystynyt ratkaisemaan niistä syntyviä ongelmia? 7. Mikä on mielipiteesi koskien vesistörajoitusta? 8. Mitä ruiskua käytät 9. Milloin tilallanne on viimeksi suoritettu ruiskuntestaus? 10. Oletko suorittanut kasvinsuojeluainetutkinnon? 11. Mielipide tutkinnosta 12. Millaisia toiveita viljelijänä haluaisit esittää kasvinsuojeluaineiden hyväksymisjärjestelmälle ja ympäristönsuojeluohjeiden asettamiselle? 13. Vapaat kommentit 50

Liite 6: Salon sademäärät (Ilmatieteenlaitos avoin tietokanta) Toukokuu Salo Sademäärä toukokuussa Salossa: 17,8 mm, mikä vastaa 48% keskimäärisestä sademäärästä. Kesäkuu Salo 69,9 mm eli 123% keskiarvosta 51

Heinäkuu Salo 28,7 mm eli 40% keskiarvosta Elokuu Salo 109,6 mm eli 129% keskiarvosta 52

Syyskuu Salo 47,1mm eli 81% keskiarvosta 53

Liite 7: Esimerkkivalmisteen myyntipäällys (saatu Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta) ESIMERKKIVALMISTE Rikkakasvien torjuntaan Varoitus/Varning Ärsyttää ihoa. Irriterar huden. Ärsyttää voimakkaasti silmiä. Orsakar allvarlig ögönirritation. Erittäin myrkyllistä vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Mycket giftigt för vattenlevande organismer med lång-tidseffekter. Säilytä lasten ulottumattomissa. Förvaras oåtkomligt för barn. Käytä suojakäsineitä/suojavaatetusta/silmiensuojainta/kasvonsuojainta. Använd skyddshandskar/skyddskläder/ögonskydd/ansiktsskydd. JOS KEMIKAALIA JOUTUU IHOLLE: Pese runsaalla vedellä/ VID HUDKONTAKT: Tvätta med mycket vatten/ JOS KEMIKAALIA JOUTUU SILMIIN: Huuhdo huolellisesti vedellä usean minuutin ajan. Poista mahdolliset piilolinssit, jos sen voi tehdä helposti. Jatka huuhtomista. VID KONTAKT MED ÖGÖNEN: Skölj försiktigt med vatten flera minuter. Ta ur eventuella kontaktlinser om det går lätt. Fortsätt att skölja. Jos ilmenee ihoärsytystä: Hakeudu lääkäriin. Vid hudirritation: Sök läkarhjälp. Jos silmä-ärsytys jatkuu: Hakeudu lääkäriin. Vid bestående ögonirritation: Sök läkarhjälp. Valumat on kerättävä. Samla upp spill. Noudata käyttöohjeita ihmisen terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien vaarojen välttämiseksi. För att undvika risker för människors hälsa och för miljön, följ bruksanvisningen. Tehoaineet: Diflufenikaani 600 g/kg Metsulfuroni-metyyli 50 g/kg Valmistetyyppi: WG Käyttjäryhmä: Ammattikäyttäjät 54