Tutkimusselostus 2 (5) 6 KOHTEEN TIETOJA Uimahalli on valmistunut vuonna 1965 ja siihen on tehty peruskorjaus ja laajennus vuonna 2005, jonka yhteydessä halliin rakennettiin mm. uusia altaita sekä kuntosali. Edellisen kerran hallia on remontoitu vuonna 2015, jolloin mm. ison altaan laatoitusta on uusittu. Uimahallissa oli tutkimuksen suoritusajankohtana korjaustoimenpiteiden vuoksi käyttökatkos, joten altaat oli tyhjennetty vedestä. 7 KÄYTETTÄVISSÄ OLLEET ASIAKIRJAT Tutkimuksissa oli käytettävissä suuri määrä piirustuksia vuosilta 1964 ja 2003.Lisäksi oli käytettävissä useita Tapiolan uimahallin rakentamiseen ja korjauksiin liittyviä asiakirjoja. Näytteenottokartta on merkitty pääpiirustukseen ja ne löytyvät liitteestä 2. 8 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS Näytteenottokohdat on valittu satunnaisotannan periaatteella rakennussuunnittelijan tutkimusohjelmaa soveltaen kattorakenteen niistä osista, joissa oli telineet. Näytteet ja näytteenottokohdat edustavat tutkittuja rakenneosia siten, että mahdollisista ongelmista ja niiden aiheuttajista sekä merkityksestä saataisiin tutkimuksen laajuuteen suhteutettuna riittävän hyvä käsitys. Koska vauriotutkimus on aina pistokoeluonteinen, saattaa rakenteissa olla piileviä vaurioita, joita ei tämän tutkimuksen laajuuden puitteissa ole voitu havaita. Vaurioitumisen aste ja laajuus saattavat poiketa tutkimushetkellä todetusta tasosta, mikäli mahdollisesti tarvittavien korjausten toteutuksen ajankohta ajoittuu kovin kauaksi tutkimushetkestä. Korjaussuunnittelussa sekä korjaustyöhön liittyvissä asiakirjoissa tulee varautua vaurioasteen sekä vaurioitumisen laajuuden poikkeamiin. Tutkimustulokset antavat yleensä luotettavan kuvan ainoastaan tutkituista näytteistä sekä niistä rakenneosista, joita niiden katsotaan edustavan. Kokemusperäisten silmämääräisten havaintojen, laboratoriotutkimusten ja betonille ominaisten käyttäytymismallien perusteella tehtävissä olevat johtopäätökset ovat siinä määrin johdonmukaisia, että tutkittujen rakenteiden kunnon määrittely voidaan katsoa suoritetun riittävän luotettavasti. Tutkimusnäytteiden ja -menetelmien määriä voidaan pitää tutkittujen rakenneosien laajuuteen nähden kohtalaisen riittävinä. 9 KÄYTETYT TUTKIMUSMENETELMÄT Betonin puristuslujuus määritettiin poranäytteistä valmistetuista kooltaan 74 x 74 mm (Ø x h) koekappaleista. Puristuskohdat on merkitty näytteiden valokuviin liitteessä 3. Puristuslujuus määritettiin standardin SFS-EN 12504-1 Betonin testaus rakenteista. Osa 1. Poratut koekappaleet. Näytteenotto, tutkiminen ja puristuslujuuden testaus ohjeiden mukaisesti. Betonin vetolujuuden määritykset laboratoriossa suoritetaan rakenteesta irrotetuilla koekappaleilla standardin SFS 5445 Betoni. Vetolujuus 1988 ohjeiden mukaisesti. Vetolujuuden perusteella voidaan arvioida betonin kelpoisuutta korjausalustaksi sekä mahdollista vaurioitumisen astetta. Korjausalustaksi kelvollisen betonipinnan vetolujuuden on yleensä oltava rakennetyypistä ja rasitusolosuhteista riippuen vähintään luokkaa 1,0-1,5 MPa.
Tutkimusselostus 3 (5) Julkaisun By 42 Betonijulkisivun kuntotutkimus, 2013 mukaan vetolujuuden arvon ollessa vähintään 1,5 MPa, ei merkittäviä pakkasvaurioita todennäköisesti ole. Vetolujuuden ollessa 0,5 1,0 MPa on näytteessä jonkin asteista rapautumaa. Vetolujuuden ollessa luokkaa 0 MPa, on näytteessä pitkälle edennyttä rapautumaa. Julkaisun By 41 Betonirakenteiden korjausohjeet, 2016 mukaan betonin vetolujuuden suositeltavan minimiarvon tulee olla 5 % betonin alkuperäisestä puristuslujuudesta tai vähintään 1 MN/m 2. Mikäli korjaustyössä käytetään hyvin lujia korjaustuotteita, vetolujuuden minimiarvoa tulee kohottaa suunnittelijan harkinnan mukaan. Mikäli korjaustyö tehdään hyvin alhaisen lujuuden omaavilla korjaustuotteilla, vetolujuuden minimiarvona voidaan pitää 0,7 MPa. Alhaisen vetolujuuden tapauksessa on varmistuttava siitä, että alhainen tulos ei johdu alustan rapautumisesta. Betonin kloridipitoisuudet määritys soveltaen standardia SFS 14629 Betonirakenteiden suojaus- ja korjausaineet ja niiden yhdistelmät. Testausmenetelmät. Kovettuneen betonin kloridipitoisuuden määrittäminen. Rakenneterästen kloridikorroosion riskiä arvioitiin julkaisussa Concrete Society Technical report no 26, Repair of concrete damages by reinforcement corrosion annettujen raja-arvojen perusteella seuraavasti: - Korroosioriski on merkityksetön kun kloridipitoisuus on alle 0,02 % betonin painosta - Korroosioriski on matala kun kloridipitoisuus on enintään 0,05 % betonin painosta - Korroosioriski on keskitasoa kun kloridipitoisuus on 0,05 0,15 % betonin painosta - Korroosioriski on korkea kun kloridipitoisuus on yli 0,15 % betonin painosta Julkaisussa on esitetty myös raja-arvot, jos betonin sementtimäärä tunnetaan. Tällöin saadaan tarkempi arvio terästen korroosioriskiä kloridipitoisuus sementin määrästä perusteella. Suomen Betoniyhdistyksen julkaisussa Betonijulkisivun kuntotutkimusohje By 42, 2013, esitetään korroosion käynnistymisen kynnysarvoksi 0,03 0,07 % betonin painosta. Korroosion käynnistyminen riippuu mm. betonin kosteudesta, tiiveydestä, sementin määrästä ja tyypistä. Korroosioriski on pienilläkin kloridipitoisuuksilla aina korkea, jos teräkset sijaitsevat karbonatisoituneessa betonissa. Kloridikorroosio voi käynnistyä myös pienillä betonin kosteuspitoisuuksilla. Terästen suojabetonipaksuuksien mittaus tallentavalla Profometer 5+ peitekerrosmittarilla. Ylälaattapalkin ulkopinnassa näkyvien halkeamien kartoitus. 10 TULOSTEN TARKASTELU 10.1 Yleistä Kohteesta porattiin tutkimusnäytteet Contesta Oy:n toimesta. Raportissa esitetään kohdehavainnot ja näytteiden tulokset. Tässä kohdassa suoritetaan tutkimustulosten tarkastelua pääpiirteisesti ja yhteenvedon luonteisesti. Yksityiskohtaiset tulokset on esitetty liitteissä 1 3.
Tutkimusselostus 4 (5) Uimahallin kattorakenteita kannattelevan ylälaattapalkiston ylälaattojen betonin puristuslujuus vaihteli välillä 22,1-30,5 MPa ja palkkien betonin puristuslujuus vaihteli välillä 37,0-40,6 MPa. Uimahallin kattorakenteita kannattelevan ylälaattapalkiston ylälaattojen betonin vetolujuus vaihteli välillä 2,6-3,9 MPa mutta palkkien betonin vetolujuus oli yhtenevä 3,9 MPa. Uimahallin katon betonirakenteiden kloridipitoisuus tutkittiin poraamalla ylälaattapalkiston rakenteista lieriönäytteet, joista syvyyksillä 0-10 mm ja 10-20 mm valmistettiin jauhenäytteet. Betonipintojen kloridipitoisuus syvyydellä 0-10 mm oli yhtä tulosta lukuun ottamatta 0,02-0,05 %:a betonin painosta eli korroosioriski on matala. Kyseisessä kohdassa kloridipitoisuus oli 0,06 % eli tässäkin kohdassa korroosioriski on palkin alapinnan syvyydellä 0-10 mm on matala/keskitasoa. Kaikissa tutkituissa palkkien ja laatan alapinnan kohdissa syvemmällä kloridipitoisuus oli 0,01 %:a eli terästen kloridikorroosioriski 10-20 mm:ssä pinnasta on merkityksetön. 11 JOHTOPÄÄTÖKSET Uimahallin kattorakenteita kannattelevan ylälaattapalkiston betonirakenteita tutkittiin yhteensä 10 poranäytteellä. Ylälaattapalkiston mittausten perusteella kattoa kannattelevien palkkien teräkset ovat, mahdollisia rakenteiden harvavalukohtia lukuun ottamatta, karbonatisoitumattomassa betonissa. Terästen kloridikorroosioriski on palkkien mahdollisia harvavalukohtia lukuun ottamatta terästen sijaintisyvyydellä merkityksetön. Ylälaattapalkiston laatan alapinnassa betonin karbonatisoituminen on jo edennyt lähes aivan terästen tasolle. Ylälaatan alapinnan syvyydellä 10-20 mm on kloridikorroosioriski mitatun kloridipitoisuuden 0,01 % perusteella merkityksetön. Ylälaatan alapinnan terästen peitepaksuusmittausten mukaan 19 % teräksistä sijaitsee syvyydellä 10-20 mm. Urakoitsijan tekemien laatan alapinnan halkeama/rakenneavausten perusteella lähellä betonirakenteen pintaa sijaitsevissa teräksissä näkyy usein korroosiotuotteita (liite 2 kuvat 7 ja 12). Vaihtoehtoisesti teräksien pinnassa on voinut olla korroosiokerros ja rakenteita valmistettaessa. Tutkimuksen perusteella ylälaattapalkiston laatan puristuslujuus on melko vaatimaton mutta palkkien puristuslujuus on selkeästi korkeampi. Alhainen puristuslujuus voi edesauttaa ylälaattapalkiston puristuspuolen virumista. Yllättäen sekä ylälaatan ja palkin vetolujuustulokset ovat erinomaisia. Ylälaattapalkiston palkin halkeamakartan/-kuvion perusteella halkeamat näyttäisivät olevan osin kuormitusperäisiä. Halkeamat voivat olla leveimmillään palkin pinnassa kapean uuman kohdalla mutta edetessään lähelle palkin alapintaa tai saavuttaessaan palkin alapinnan ne yleensä ovat kaventuneet hyvin ohuiksi. Eli palkin alapinnan todennäköisesti vahva vetoterästys toimii ja ottaa vastaan palkin alapinnan vetorasitukset.
Tutkimusselostus 5 (5) Havainnot ja lujuustulokset ovat uimahallin yläpohjan ylälaattapalkiston yhden, hallin poikki ulottuvan, pitkän palkin tulosten perusteella. Suositellaan, että palkkeja ja ylälaattaa tutkitaan vielä ainakin kahdessa kohdassa telinetyön edetessä. Kaikki tähän mennessä tehdyt kohdehavainnot viittaavat siihen, että ylälaattapalkiston palkit olisivat tavanomaisesti raudoitettuja palkkirakenteita eivätkä jännitettyjä rakenteita.
Tutkimusselostus 1 (7) Tutkimustulokset Liite 1 TUTKIMUSTULOKSET 1 YLEISKATSELMUS Yläpohjarakenteiden pintarakenteiden ja eristeiden purkutyö sekä betonirakenteiden korjaustyö oli käynnissä tutkimushetkellä. Betonirakenteiden teräksiä oli piikattu esiin ja osa avauskodista oli jo paikattu. Näin ollen tutkittavat rakenteet valikoituivat kohteen työtilanteen ja uimahallissa olevan telineen perusteella. Käytännössä tutkittavissa olevia pitkiä, altaan ylittäviä palkkeja oli vain yksi. Vertailunäyte porattiin viereisestä lyhyemmästä betonipalkista. 2 NÄYTTEET JA NIISTÄ TEHDYT TUTKIMUKSET Näytteenotto ja tutkimuskohdat valittiin satunnaisotannan perusteella. Altaiden rakenteista irrotettiin timanttiporauksella seuraavat halkaisijaltaan 74 mm:ä tai 50 mm:ä olevat näytteet: YLÄLAATTAPALKISTO Laboratoriokokeita varten: Ylälaatta - puristuslujuus, Ø 74 mm, L1A - puristuslujuus, Ø 74 mm, LA2 - vetolujuus ja kloridiprofiili 0-10 / 10-20 mm, Ø 74 mm, L1B - vetolujuus ja kloridiprofiili 0-10 / 10-20 mm, Ø 74 mm, LA2B Palkin uuma - puristuslujuus ja vetolujuus, Ø 74 mm, Pa2 - puristuslujuus ja vetolujuus, Ø 74 mm, Pa5 - kloridiprofiili 0-10 / 10-20 mm ja halkeaman etenemän selvitys, Ø 74 mm, Pa1 - kloridiprofiili 0-10 / 10-20 mm, halkeaman etenemän selvitys, Ø 74 mm, Pa4 Palkin alapinta - kloridiprofiili 0-10 / 10-20 mm, Ø 50 mm, Pa3 - kloridiprofiili 0-10 / 10-20 mm, Ø 50 mm, Pa6 Tutkimuskohtien sijainnit on esitetty näytteenottokartassa, liite 2, sivu 1.
Tutkimusselostus 2 (7) Tutkimustulokset Liite 1 Kuva 1. Uimahallin ylälaattapalkkirakenteista poratut tutkimusnäytteet. Näytteet ovat samassa asennossa kuin ne olivat rakenteissakin. Ylärivissä vaakanäytteet palkin uumasta Alarivissä pystyssä laattanäytteet ja palkin alapintanäytteet (50 mm). Tutkimuskohtien sijainnit on merkitty näytteenottokarttaan (liite 2). 2.1 Porausnäytteiden silmämääräinen tarkastus ja karbonatisoitumissyvyyden määritys Seuraavassa taulukossa esitetään tutkimusnäytteiden erityishavainnot. Taulukko 1. Tutkimusnäytehavaintoja. Tutkimuskohta ja kappale Rakenne L1A ylälaatan alapinta - Havainto L1B ylälaatan alapinta näytteessä halkaisijaltaan 8 mm teräs syvyydellä 26 mm rakenteen pinnasta Pa1 palkin uuma näyte palkin uuman pystysuuntaisen halkeaman kohdalta, halkeamaleveys rakenteen pinnassa 0,3 mm halkeamatulkilla mitattuna ja halkeama ulottuu näytteen läpi. Pa2 palkin uuma näytteessä halkaisijaltaan 22 mm teräs syvyydellä 70 mm rakenteen pinnasta Pa3 palkin alapinta - LA2 ylälaatan alapinta näytteessä halkaisijaltaan 12 mm teräs syvyydellä 30 mm rakenteen pinnasta näyte porattiin ylälaatan läpi LA2B ylälaatan alapinta näytteessä halkaisijaltaan 10 mm teräs syvyydellä 30 mm rakenteen pinnasta Pa4 palkin uuma näytteessä halkaisijaltaan 6 mm teräs syvyydellä 28 mm rakenteen pinnasta näyte palkin uuman pystysuuntaisen halkeaman kohdalta, halkeamaleveys rakenteen pinnassa 0,25 mm halkeamatulkilla mitattuna ja halkeama ohenee ja katoaa näytteen loppuun mentäessä Pa5 palkin uuma - Pa6 palkin alapinta näytteessä halkaisijaltaan 6 mm teräksen jälki syvyydellä 25 mm rakenteen pinnasta
Tutkimusselostus 3 (7) Tutkimustulokset Liite 1 Betonin karbonatisoituminen määritettiin fenoliftaleiini-menetelmällä standardin SFS- EN 14630 mukaisesti mutta porauslieriöiden kyljestä mittaamalla. Tulokset on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Mitatut betonin karbonatisoitumissyvyydet. Tutkimuskohta ja kappale Rakenne Karbonatisoitumisyvyys rakenteen pinnasta L1A ylälaatan alapinta 22 mm L1B ylälaatan alapinta 18 mm Pa1 palkin uuma 3 mm Pa2 palkin uuma 4 mm Pa3 palkin alapinta 3 mm LA2 ylälaatan alapinta 18 mm LA2B ylälaatan alapinta 18 mm Pa4 palkin uuma 5 mm Pa5 palkin uuma 6 mm Pa6 palkin alapinta 4 mm 2.2 Betonin puristuslujuus Betonin puristuslujuus määritettiin näytteistä valmistetuista kooltaan 75 x 75 mm (Ø x h) olevista koekappaleista. Puristuslujuuskohdat on merkitty liitteen 3 näytekuviin. Puristuslujuus määritettiin standardin SFS-EN 12504-1 Betonin testaus rakenteista. Osa 1. Poratut koekappaleet. Näytteenotto, tutkiminen ja puristuslujuuden testaus ohjeiden mukaisesti. Puristuslujuustulokset on muunnettu vastaamaan 150 mm:n kuutiolujuuksia Betoninormit 2016 by 65 kohdan 5.2.3.2 mukaisesti. Puristuslujuuskokeissa saatiin seuraavia tuloksia (taulukko 3): Taulukko 3. Puristuslujuustulokset. Tutkimuskohtien sijainti esitetään liitteessä 2. Lujuuskohdan tai - kappaleen tunnus Puristuslujuus MPa Tiheys kg/m³ LA1 22,1 2330 Pa2 37,0 2330 LA2 30,5 2360 Pa5 40,6 2320 2.3 Betonin vetolujuus Vetolujuus määritettiin standardin SFS 5445 mukaisesti käyttäen lieriökokoa = 74 mm. Vetolujuuskohdat näytteissä on merkitty liitteen 3 näytekuviin. Vetolujuustulokset on esitetty taulukossa 4 ja vetomurtokappaleet kuvissa 2ja 3.
Tutkimusselostus 4 (7) Tutkimustulokset Liite 1 Taulukko 4. Vetolujuustulokset. Vetokohdan tai -kappaleen tunnus Vetolujuus MPa Murtokohta / huomautukset L1B 3,9 15-32 mm vetokappaleen yläpinnasta, kivet rikki murtopinnassa Pa2 2,8 41-58 mm vetokappaleen yläpinnasta, kivet osittain rikki murtopinnassa LA2B 3,9 22-35 mm vetokappaleen yläpinnasta, kivet rikki murtopinnassa Pa5 2,6 39-59 mm vetokappaleen yläpinnasta, kivet osittain rikki murtopinnassa Kuva 2. Vetolujuusnäytteet vasemmalta oikealle Pa2, Pa5, L1B ja LA2B kuvattuna vetolujuustestauksen jälkeen. Kappaleiden halkaisija 74 mm.
Tutkimusselostus 5 (7) Tutkimustulokset Liite 1 Kuva 3. Vetolujuusnäytteet vasemmalta oikealle Pa2, Pa5, L1B ja LA2B kuvattuna vetolujuustestauksen jälkeen. Kappaleiden halkaisija 74 mm.
Tutkimusselostus 6 (7) Tutkimustulokset Liite 1 2.4 Betonin kloridipitoisuus Betoni kloridipitoisuus määritettiin rakenteista irrotetuista näytteistä standardin SFS EN 14629 Betonirakenteiden suojaus- ja korjausaineet ja niiden yhdistelmät. Testausmenetelmät. Kovettuneen betonin kloridipitoisuuden määrittäminen. Määritykset suoritettiin Sherwood MK II Analyzer 926 laitteella. Määrityksissä saatiin seuraavia tuloksia: Taulukko 5. Kloridipitoisuustulokset ovat kannatinpalkkien sivupinnasta (Pa1, Pa4) ja alapinnasta (Pa3, Pa6) tai kattolaatan alapinnasta (L1B, LA2B). Tutkimuskohdan sijainti esitetään liitteessä 2. Näytteen tunnus Kloridipitoisuus betonin painosta % Teräskorroosioriski * L1 B Pa 1 Pa 3 LA 2B Pa 4 Pa 6 0-10 mm 0,03 Matala 10-20 mm 0,01 Merkityksetön 0-10 mm 0,05 Matala 10-20 mm 0,01 Merkityksetön 0-10 mm 0,04 Matala 10-20 mm 0,01 Merkityksetön 0-10 mm 0,02 Matala 10-20 mm 0,01 Merkityksetön 0-10 mm 0,06 Matala/Keskitasoa 10-20 mm 0,01 Merkityksetön 0-10 mm 0,05 Matala 10-20 mm 0,01 Merkityksetön * mikäli teräksiä on ko. vyöhykkeellä, karbonatisoituneessa betonissa on riski kuitenkin aina korkea.
Tutkimusselostus 7 (7) Tutkimustulokset Liite 1 3 KOHDEMITTAUKSET JA TUTKIMUKSET 3.1 Ylälaattapalkin halkeamat Yläpohjan palkkien halkeamat kartoitettiin uimahallin poikkisuunnassa olevien pitkien palkkien ulkopinnalta. Palkin kokonaispituus on luokkaa 26 m. 3.2 Terästen peitepaksuusmittaukset Terästen peitepaksuusmittauskohtien sijainnit on esitetty näytteenottokartassa, liite 2, sivu 1. Palkin alapinnan terästen etäisyys tarkastettiin myös mittaamalla rullamitalla niistä kohdista, joista palkin alapinnan terästen tukena ollut puupalikka oli poistettu. Palkin alapinnan pitkittäisterästen näin mitatut peitepaksuusarvot olivat 23, 20, 27, 30 ja 32 mm. Näiden mittausten keskiarvoksi saadaan 26 mm, mikä on lähes sama kuin palkin alapinnan pitkittäisterästen 50 peitepaksuusmittaustuloksen keskiarvo 27 mm.
Tutkimusselostus 1 (6) Näytteenottokartta ja valokuvia näytteenotosta Liite 2 Kuva 4. Näytteenottokartta, tutkitut palkit ja niiden välinen ylälaatta sekä terästen peitepaksuusmittaussuunnat ja -kohdat.
Tutkimusselostus 2 (6) Näytteenottokartta ja valokuvia näytteenotosta Liite 2 Kuva 5. Yleiskuva tutkitusta ylälaattapalkistosta. Tutkittu palkki on oikealla. Kuva 6. Yleiskuva urakoitsian avaamasta ylälaatan alapinnan raudoituksesta.
Tutkimusselostus 3 (6) Näytteenottokartta ja valokuvia näytteenotosta Liite 2 Kuva 7. Palkin uuman tutkimuskohta Pa2. Kuva 8. Palkin alapinnan tutkimuskohta Pa3.
Tutkimusselostus 4 (6) Näytteenottokartta ja valokuvia näytteenotosta Liite 2 Kuva 9. Palkin uuman tutkimuskohdat Pa1 ja Pa2.
Tutkimusselostus 5 (6) Näytteenottokartta ja valokuvia näytteenotosta Liite 2 Kuva 10. Palkin uuman tutkimuskohdat Pa4 ja Pa5.
Tutkimusselostus 6 (6) Näytteenottokartta ja valokuvia näytteenotosta Liite 2 Kuva 11. Palkin uuman tutkimuskohdat Pa4 ja Pa5 ja ylälaatan tutkimuskohdat LA2 ja LA2B. Kuva 12. Palkin alapinnan tutkimuskohta Pa6.
Tutkimusselostus 1 (2) Näytekuvat Liite 3 Kuva 13. Poranäytteet LIA, L1B, Pa1, Pa2 ja Pa3. Näytteet ovat samassa asennossa kuin rakenteessakin. Koestuskohdat on merkitty näytteisiin. Pa1 4 pinnalla mutkittelee halkeama läpi koko näytteen.
Tutkimusselostus 2 (2) Näytekuvat Liite 3 Kuva 14. Poranäytteet LA2, LA2B, Pa4, Pa5 ja Pa6. Näytteet ovat samassa asennossa kuin rakenteessakin. Koestuskohdat on merkitty näytteisiin. Pa1 4 pinnalla mutkittelee halkeama, joka ohenee näytteen loppuun mennessä.
Tutkimusselostus 1 (3) Teräsmittaustulokset Liite 4 Tapiola UH yläpohjarakenne 1 2 3 4 5 6 Laatan pitkittäisteräkset Laatan poikittaisteräk Palkin alapinta poikit.tpalkin alapinta pitkittäpalkin alasivu Palkin uuma 39 24 46 52 27 37 35 27 50 28 28 46 23 30 23 34 50 41 36 43 28 24 24 28 33 28 35 43 18 45 26 29 33 34 33 29 40 42 30 29 27 42 34 43 46 46 22 24 24 31 18 29 20 21 40 45 24 21 30 20 46 45 30 37 47 43 23 34 35 36 45 31 36 24 26 23 36 14 44 36 39 51 37 33 23 14 22 32 23 14 39 27 22 19 24 16 33 16 33 33 27 29 20 37 31 36 46 41 51 32 23 25 36 20 33 45 60 12 27 27 16 31 21 32 30 13 50 15 29 16 35 21 35 40 51 49 27 29 18 30 22 40 37 56 27 27 18 34 31 43 41 36 22 29 19 35 20 42 46 37 31 30 18 35 39 42 35 36 30 29 18 41 32 42 25 30 18 21 16 32 20 40 30 40 47 20 18 30 22 40 38 44 25 21 19 24 20 20 37 54 40 25 17 35 29 40 13 54 36 26 30 33 34 39 28 48 39 35 17 36 24 42 40 23 19 34 17 31 16 40 28 41 14 17 30 19 40 26 44 37 18 16 28 41 55 48 38 20 29 17 32 12 49 40 21 31 17 45 18 33 34 21 31 42 49 23 30 36 24 26 18 20 59 29 33 30 19 40 32 25 37 30 37 24 38 24 36 37 21 45 34 28 40 40 24 40 36 30 42 38 31 40 27 26 31 38 18 40 58 30 40 39 30 41 35 35 32 50 47 45 33 29 35 50 25 42 25 30 36 45 47 20 32 23 36 24 24 41 38 24 44 39 24 40 40 30 37 40 53 21 24 31 28 45 36 39 45 30 35 47 21 39 27 41 30 15 23 35 30 47 37 21 34 12 19 52 36 44 40 24 26 47 38 25 15 33 24 13 27 21 52 82 88 51 50 50 70 34,6 27,9 32,9 26,9 36,5 34,2 12 14 14 14,0 12,0 12,0 56 52 50 53,0 49,0 60,0 10,1 8,6 8,0 9,2 7,7 11,8
Tutkimusselostus 2 (3) Teräsmittaustulokset Liite 4 PEITEPAKSUUSJAKAUMA Kohde: Tapiola UH yläpohjarakenne Rakenteen ikä: 52 vuotta Rak.osa: Laatan pitkittäisteräkset Mittauksia: 82 kpl 1 minimi 12 mm ka. 35 mm maksimi 56 mm keskihaj. 10,1 >35 40 kpl 48,8 % <35 42 kpl 51,2 % <30 28 kpl 34,1 % <25 14 kpl 17,1 % <20 5 kpl 6,1 % <15 1 kpl 1,2 % Karb. [mm] karb.kerroin - min. 18 2,5 - ka. 20 2,8 - max. 22 3,1 Peitesyvyys 61 56 51 46 41 36 31 26 Karb.max. 21 Karb.ka. 16 Karb.min. 11 6 1 0 2 4 6 8 10 Lukumäärä Rak.osa: Laatan poikittaisteräkset Mittauksia: 88 kpl 2 minimi 14 mm ka. 28 mm maksimi 52 mm keskihaj. 8,6 >35 23 kpl 26,1 % <35 65 kpl 73,9 % <30 55 kpl 62,5 % <25 38 kpl 43,2 % <20 17 kpl 19,3 % <15 1 kpl 1,1% Karb. [mm] karb.kerroin - min. 18 0,0 - ka. 20 2,8 - max. 22 3,1 Peitesyvyys 61 56 51 46 41 36 31 26 21 16 11 6 1 0 1 2 3 4 5 6 7 Lukumäärä Karb.max. Karb.ka. Karb.min. Rak.osa: Palkin alapinta poikit.teräkset Mittauksia: 51 kpl 3 minimi 14 mm ka. 33 mm maksimi 50 mm keskihaj. 8,0 >35 22 kpl 43,1 % <35 29 kpl 56,9 % <30 13 kpl 25,5 % <25 8 kpl 15,7 % <20 3 kpl 5,9 % <15 1 kpl 2,0 % Karb. [mm] karb.kerroin - min. 3 0,4 - ka. 3 0,4 - max. 3 0,4 Peitesyvyys 61 56 51 46 41 36 31 26 21 16 11 6 Karb.max. Karb.ka. Karb.min. 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 Lukumäärä
Tutkimusselostus 3 (3) Teräsmittaustulokset Liite 4 PEITEPAKSUUSJAKAUMA Kohde: Tapiola UH yläpohjarakenne Rakenteen ikä: 52 vuotta Rak.osa: Palkin alapinta pitkittäisteräkset Mittauksia: 50 kpl 4 minimi ka. maksimi keskihaj. 9,2 14 mm 27 mm 53 mm >35 10 kpl 20,0 % <35 40 kpl 80,0 % <30 32 kpl 64,0 % <25 28 kpl 56,0 % <20 10 kpl 20,0 % <15 1 kpl 2,0 % Karb. [mm] karb.kerroin - min. 3 0,4 - ka. 3 0,4 - max. 3 0,4 Peitesyvyys 61 56 51 46 41 36 31 26 21 16 11 Karb.max. Karb.ka. 6 Karb.min. 1 0 1 2 3 4 5 6 Lukumäärä Rak.osa: Palkin alasivu Mittauksia: 50 kpl 5 minimi 12 mm ka. 37 mm maksimi 49 mm keskihaj. 7,7 >35 34 kpl 68,0 % <35 16 kpl 32,0 % <30 7 kpl 14,0 % <25 6 kpl 12,0 % <20 1 kpl 2,0 % <15 1 kpl 2,0 % Karb. [mm] karb.kerroin - min. 6 0,8 - ka. 6 0,8 - max. 6 0,8 Peitesyvyys 61 56 51 46 41 36 31 26 21 Karb.max 16 11 6 Karb.ka. 1 Karb.min. 0 2 4 6 8 10 12 Lukumäärä Rak.osa: Palkin uuma Mittauksia: 70 kpl 6 minimi 12 mm ka. 34 mm maksimi 60 mm keskihaj. 11,8 >35 35 kpl 50,0 % <35 35 kpl 50,0 % <30 24 kpl 34,3 % <25 14 kpl 20,0 % <20 9 kpl 12,9 % <15 5 kpl 7,1 % Karb. [mm] karb.kerroin - min. 6 0,8 - ka. 6 0,8 - max. 6 0,8 Huom. Peitesyvyys 61 56 Karb.max 51 46 41 36 31 26 Karb.ka. 21 16 Karb.min. 11 6 1 0 1 2 3 4 5 Lukumäärä
Tutkimusselostus 1 (4) Yläpohjapalkkien halkeamakartat Liite 5
Tutkimusselostus 2 (4) Yläpohjapalkkien halkeamakartat Liite 5
Tutkimusselostus 3 (4) Yläpohjapalkkien halkeamakartat Liite 5
Tutkimusselostus 4 (4) Yläpohjapalkkien halkeamakartat Liite 5 Kuva 15. Yläpohjapalkkien yleiskuva. Kuva 16. Liitteen 5 sivun 1 kuvassa esitetty kahden pilarin välillä laatan alapinnassa oleva arviolta noin 4 mm leveä halkeama.