RIKASTUSHIEKKA- ALLASALUEEN PELASTUSSUUNNITELMA Kittilä-Finland

RIKASTUSHIEKKA- ALLASALUEEN PELASTUSSUUNNITELMA Kittilä-Finland Päivitetty: 28.3.2018

Sisällys 1 TARKOITUS... 4 2 LAAJUUS... 4 3 MÄÄRITELMÄT... 5 4 PROSESSI... 5 Kohteen tiedot... 5 4.1.1. Toiminnanharjoittaja... 5 4.1.2. Yleiskuva toiminnasta... 6 4.1.3. Rikastushiekan haitalliseksi luokitellut aineet... 7 Patorakenteet... 7 4.2.1. CIL-altaat... 7 4.2.2. NP3-allas... 8 4.2.3. Vesivarastoallas... 9 Vaaratilanteet... 9 4.3.1. CIL-altaat... 9 4.3.2. NP3- allas... 10 4.3.3. Vesivarastoallas... 10 Hallintakeinot... 10 4.4.1. NP3-allas... 11 4.4.2. Vesivarastoallas... 11 Toimenpiteet vuodon sattuessa... 12 Patomurtuman tai - sortuman mahdolliset seuraukset... 13 4.6.1. Tulva-aallon leviäminen... 13 4.6.2. Rikastushiekan leviäminen... 14 Onnettomuuksien ehkäiseminen ja rajoittaminen... 15 4.7.1. Henkilökunnan perehdytys turvallisuus- ja ympäristöasioihin... 15 4.7.2. Henkilökohtaisten suojainten käyttö... 16 4.7.3. Kaivosalueen liikenne... 16 4.7.4. Pelastustiet ja liikenne... 16 4.7.5. Yleinen siisteys ja järjestys... 16 4.7.6. Tulityöt... 16 4.7.7. Avotulenteko ja tupakointi... 16 4.7.8. Sähkölaitteet... 16 4.7.9. Ensiaputarvikkeet... 17 4.7.10. Alkusammutuskalusto... 17 4.7.11. Pelastuskalusto... 17 4.7.12. Varapoistumistie... 17 4.7.13. Hälytysjärjestelmät... 17

4.7.14. Harjoitukset... 17 Sisäinen pelastusorganisaatio... 17 4.8.1. Pelastustöihin käytettävä henkilöstö ja annettu koulutus... 18 4.8.2. Johtokeskuksen tehtävät... 18 4.8.3. Kalusto... 18 Yhteistyö viranomaisten kanssa... 19 4.9.1. Tiedottaminen... 19 4.9.2. Sisäinen tiedottaminen... 19 4.9.3. Pelastuslaitoksen pääsy rikastushiekka-altaille... 19 4.9.4. Onnettomuustilanteet... 19 Jälkien korjaus ja ympäristön puhdistus... 20

Sähköinen hyväksyntä Nimi Jaakko Saukkoriipi Asema HSE päällikkö 1 TARKOITUS Tämä on Agnico Eagle Kittilän kaivoksen rikastushiekka-altaille laadittu sisäinen pelastussuunnitelma. Pelastussuunnitelma on toteutettu siten, että se täyttää kaivannaisjätteen jäteasetuksen (190/2013), pelastustoimesta annetun asetuksen (407/2011), patoturvallisuuslain (7, 12 )- ja asetuksen ja ympäristönsuojelulain vaatimukset. Sisäisen pelastussuunnitelman kokoamisessa on sovellettu myös TUKES-ohjetta K2-2014. Sisäisen pelastussuunnitelma sisältää selvityksen tuotantolaitoksen sisällä suoritettavista onnettomuuden torjuntaa koskevista toimenpiteistä. Ympäristönsuojelulain mukaan kaivannaisjätteen jätealue on määritelty suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Kaivannaisjätteen jätealueelle on oltava oma sisäinen pelastussuunnitelma, koska sen epäillään voivan virheellisen toiminnan, rakenteellisen epävakauden tai siihen sijoitetun ongelmajätteen tai ympäristölle tai terveydelle vaarallisen kemikaalin vuoksi aiheuttaa merkittävää vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle. 2 LAAJUUS Tämä on kaivoksen, rikastamon ja turvallisuusorganisaation välinen asiakirja.

3 MÄÄRITELMÄT Termi Määritelmä 4 PROSESSI Kohteen tiedot 4.1.1. Toiminnanharjoittaja Kohteen nimi ja osoite: Agnico Eagle Finland Oy, Kittilän kaivos Pokantie 541 99250 Kiistala Toiminnanharjoittaja: Agnico Eagle Finland Oy Y-tunnus: 2311020-2 Kiinteistön omistaja: Kaupunginosa/kylä: Kaivospiirin nimi: Agnico Eagle Finland Oy Kiistalan kylä, Rouravaara Suurikuusikon kaivospiiri Kaivosrekisteri numero: 9565/1A Tämä sisäinen pelastussuunnitelma on laadittu koskemaan Agnico Eagle Finland Oy:n (AEF) Kittilän kaivoksen rikastushiekka-altaita. Alueella oleville kaivokselle, avolouhokselle, rikastamolle ja hallintorakennukselle on laadittu omat pelastussuunnitelmat. Kaivospiirin sisällä toimivat aliurakoitsijat laativat itse omaa toimintaansa koskevan pelastussuunnitelman. Koko kaivospiiristä on laadittu kaikki alueella toimivat yritykset huomioon ottava turvallisuusselvitys, jossa alueen suuronnettomuusriskit sekä eri toimijoiden keskinäiset vuorovaikutukset ovat arvioitu. Turvallisuusselvityksen liitteenä on kuvaus turvallisuusjohtamisjärjestelmästä. Koko kaivospiiristä on laadittu kaikki alueella toimivat yritykset huomioon ottava turvallisuusselvitys, jossa alueen suuronnettomuusriskit sekä eri toimijoiden keskinäiset vuorovaikutukset on arvioitu.

4.1.2. Yleiskuva toiminnasta Agnico Eagle Finland Kittilän kaivos sijaitsee Kittilä-Inari maantien varrella 55 km Kittilästä koilliseen. Kaivokselta lähimpiin asuttuihin taloihin on noin 700-800 metriä. Kittilän kaivoksen louhinta käynnistettiin keväällä 2008 ja kultatoimitukset alkoivat vuonna 2009. Malmi louhittiin avolouhoksesta kolmen ensimmäisen toimintavuoden ajan ja vuodesta 2011 lähtien malmin louhinta on siirtynyt maan alle. Kaivoksen nykyinen rikastamolle syötettävän malmin määrä on noin 1,6 miljoonaa tonnia vuodessa, josta tuotetaan kultaa noin 6500 kg vuodessa. Tällä hetkellä kaivoksen toiminta-ajaksi on arvioitu vuoteen 2034 saakka. Kaivos on tuotantolaitos, johon kuuluvat avolouhokset, maanalainen kaivos, rikastamo ja siihen liittyvät rikastushiekka- ja vesivarastoaltaat, pastalaitos ja sulfidinpoistolaitos (käyttöönotto syksyllä 2016). Rikastamo käsittelee malmia 3750 t/d, mikä vastaa vuositasolla 1600 000 t. Kulta on sitoutunut sulfidien hilarakenteeseen ja vapaan metallisen kullan hyvin vähäinen esiintyminen malmissa edellyttää rikasteen sulfidien hapettamista autoklaavissa ja kullan liuottamista syanidilla. Rikastusprosessi käsittää murskauksen, jauhatuksen, vaahdotuksen, rikasteen hapetuksen autoklaavissa, kullan liuotuksen syanidilla, kullan elektrolyyttisen talteenoton, sulatuksen ja valun harkoiksi. Lisäksi rikastusprosessiin kuuluu syanidin kemiallinen hävittäminen prosessin jätteestä (INCO-prosessi) sekä rikastushiekkojen käsittely. Kaivostoiminnan sivutuotteina muodostuu maanpoistomaita, sivukiveä ja rikastushiekkaa. Maanpoistomaita hyödynnetään kaivosalueen maisemointitöissä. Sivukivi luokitellaan mineralogian, alkuaineanalyysien sekä liukoisuus- ja haponmuodostuspotentiaalin perusteella. Suurin osa kivestä on arvioitu olevan ei-haitallista sivukiveä (OK-kivi). Osa sivukivestä luokitellaan mahdollisesti ongelmallisiin PWR (possibly problematic waste rock) kiviin, jotka eivät täytä edellä mainittuja ominaisuuksia. OKkiveä käytetään mm. maanrakentamisessa kaivosalueella, sivukivialueiden pohjatäytössä sekä ongelmallisen PWR-sivukiven läjitysaumojen peittorakenteissa. Sivukivi läjitetään ympäristökelpoisuuden mukaisesti ja sivukiven läjitysalue on ympäristöluvassa luokiteltu muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Kaivannaisjätealue käsittää rikastushiekka-altaat ja vesivarastoaltaat. Rikastushiekka-altaisiin läjitetään vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnin sakan seos (NP-hiekka) ja syanidiliuotuksen seos (CILhiekka). Rikastushiekka-altaista käytetään seuraavia nimilyhenteitä CIL1, ja 2-allas ja NP3-allas. Tällä hetkellä CIL-2 altaaseen johdetaan syanidipitoinen sakka ja NP3-altaaseen vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnin sakan seos. Osa NP-hiekasta käytetään maanalaisen kaivoksen pastatäytössä. Vesivarastoaltaassa varastoidaan vettä, joka on johdettu NP3-altaasta. CIL1-altaaseen ei läjitetä enää kaivannaisjätteitä. CIL1-altaan kautta vesi pumpataan takaisin rikastamolle prosessivedeksi. Syksyllä 2016 otetaan käyttöön sulfaatinpoistolaitos, jonka tarkoitus on puhdistaa NP3 altaalta pumpattava vesi 2016 voimaan astuneen ympäristöluvan vaatimusten mukaisesti ennen juoksutusta pintavalutuskentille. Osa NP3-altaan vesistä kierrätetään takaisin rikastamolle prosessivedeksi. Rikastushiekka-altaiden iso tilavuus ja pitkä viipymä saavat rikastushiekan laskeutumaan ja hiekan päälle muodostuu vesikerros. CIL1 & 2-altaiden vesikierto on suljettu ja vettä ei juoksuteta edellä mainituista altaista ympäristöön. Osa

rikastamon prosessivedestä otetaan Seurujoesta. Kuva rikastushiekka-altaiden nykytilanteesta on esitetty liitteessä 1. Liitteenä 14 on tulevan NP4-altaan vahingonvaaraselvitys. 4.1.3. Rikastushiekan haitalliseksi luokitellut aineet Rikastushiekka sisältää valtioneuvoston asetuksessa VNA 214/2007 haitallisiksi määriteltyjä aineita (ns. PIMA-asetus). NP- ja CIL- rikastushiekkojen antimoni, arseeni, kupari ja nikkeli ylittävät PIMA-asetuksen ylemmän ohjearvon. Lisäksi CIL-hiekan sinkkipitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Taulukossa 1 on esitetty rikastushiekassa esiintyviä haitallisiksi luokiteltuja kemiallisia yhdisteitä ja valtioneuvostonasetuksen mukaiset ohjearvot. NPrikastushiekka mg/kg CILrikastushiekka mg/kg Kynnysarvo mg/kg Alempi ohjearvo mg/kg Ylempi ohjearvo mg/kg Antimoni 65 997 2 10 50 Arseeni 2065 31505 5 50 100 Kadmium 0,5 4,0 1 10 20 Lyijy 8,6 135 60 200 750 Kromi 87 85 100 200 300 Koboltti 35 46 20 100 250 Kupari 289 442 100 150 200 Nikkeli 170 242 50 100 150 Sinkki 125 407 200 250 400 Vanadiini 54 39 100 150 250 Taulukko 1. Rikastushiekassa esiintyvät haitalliset pitoisuudet ja valtioneuvostonasetuksen mukaiset ohjearvot. CIL- ja NP- altaiden rikastushiekat on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi kaivoksen ympäristöluvassa (Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupapäätös nro 72/2013/1). Raportti sivukivien ja rikastushiekkojen tarkkailusta 2014 toteaa, että NP-hiekalle tehtyjen kaksivaiheisten liukoisuustestien perusteella arseenin liukoisuusmäärä ylitti pysyvälle jätteelle määritetyn raja-arvon kolmella kvartaalilla. Lisäksi antimonin liukoisuusmäärät olivat yli pysyvän jätteen raja-arvon kaikilla neljällä kvartaalilla ja sulfaatin liukoisuusmäärät kahdella kvartaalilla yli pysyvän jätteen ja kahdella kvartaalilla yli tavanomaisen jätteen. Testien perusteella CIL-hiekka luokitellaan ongelmajätteeksi. NP ja CIL - hiekan haponmuodostuspotentiaali määritetään kokonaisrikin ja karbonaattisen hiilen pitoisuuksien suhteesta (NP/AP-suhde). Analyysitulosten mukaan NP - hiekka ei ole happoa tuottavaa, koska NP/APsuhteen vuosikeskiarvo on >3 ja sulfidirikkipitoisuus on <1 %. Tulosten perusteella CIL - hiekkaa voisi pitää happoa tuottavana, mutta koska autoklaavin hapetusprosessissa sulfidit hapettuvat lähes täydellisesti, käytännössä CIL-hiekassa ei voi olettaa tapahtuvan enää sulfidien hapettumista. Patorakenteet Rikastushiekka-altaiden patorakennekuvat ovat esitetty liitteissä 2.1, 2.2, 2.3, 2.4, 2.5, 2.6, 2.7, 2.8 ja 2.9. 4.2.1. CIL-altaat

Rikastushiekka-altaat ovat sijoitettu Rouravaaran rinteeseen. Läjityskäytössä olevia rikastushiekkaaltaita ovat CIL2- ja NP3-allas. CIL-2 allasta ympäröi pääpato (etelä suunnassa) ja välipadot 1 ja 2. CIL2- altaaseen läjitetään liuotuspiirin rikastushiekkajätteet, jotka sisältävät pieniä määriä syanidia. CIL-1- ja CIL2-altaat ovat eteläisimpiä rikastushiekka-altaita. CIL1-allas ei ole enää läjityskäytössä. CIL-1- ja CIL2- altaita ympäröivät pääpato (länsi - etelä suunnassa), Rouravaaran rinne (itä-etelä suunnassa) ja välipato- 1 (pohjoissuunnassa). CIL1-altaassa on vielä vapaata vettä, sillä CIL2- ja NP3-altaan veden kierrätys rikastamolle tapahtuu CIL1- altaan pumppaamon kautta. CIL-altaiden pohjarakenne on vesitiivis. Pintamaat ovat poistettu ja pohjamoreenin veden läpäisevyysarvot ovat mitattu ja täyttävät ympäristöluvan vaatimukset. Altaan pohjatiiviste muodostuu moreenin ja bitumigeomembraanin (BGM) kaksinkertaisesta yhdistelmärakenteesta. Rikastushiekka-altaiden padot ovat vyöhykepatoja, joiden rakenteeseen kuuluu louhetukipenger ja tiivistyskerros. Patojen luiskat ovat tiivistetty moreenilla ja bitumigeomembraanilla. Välipadoissa-1 ja -2 bitumigeomembraani ulottuu padon harjan yli saakka. Padon harjoille on rakennettu ylivuotokynnys, joka on toteutettu muovisina rumpuputkina (4 x Ø400 mm). Kynnys on mitoitettu siten, että sillä on riittävä kapasiteetti johtamaan kerran 100 vuodessa tapahtuvan 5 vuorokautta kestävän sateen, sekä siinä aikana rikastushiekan mukana tulevan veden yhteismäärän. Altaiden turvavaraksi on laskettu 1,00 m, jolla tarkoitetaan altaan vedenpinnan HW-tasoa (high water) ja tiivisteen yläreunan välistä korkeuseroa. CIL2-altaan tilavuus vapaalle vedelle on 150 000 m3 ja HW taso +232 ja hätä-hw +233 patokorkeudessa +234. Syksyllä 2017 padon harja tulee ylävirtaan korotusten jälkeen olemaan korkeudessa +236 ja HW-taso +234 ja hätä-hw +235. 4.2.2. NP3-allas ja tuleva NP4-allas. NP3-allas on pohjoisin rikastushiekka-allas. Allasta ympäröi pääpato (länsi suunnassa), pohjoispuolen pato, Rouravaaran rinne (itä-suunnassa) ja välipato 2. NP3-altaaseen läjitetään rikastusprosessissa syntyvät vaahdotusprosessin jätteet. NP3-altaan pohja on rakennettu samalla periaatteella kuin CILaltaiden, eli se muodostuu moreenin ja bitumigeomembraanin yhdistelmärakenteesta. NP3-altaan länsipuolen pääpato ja pohjoisreunan pato on rakennettu suotautuvana patona. Erona on se, että bitumigeomembraani on asennettu patorakenteen louhetukipenkereen alle. Suotovedet kulkeutuvat moreenitiivisteen, sekä louherakenteen läpi ja kertyvät bitumigeomembraanilla suojattuun keräilyojaan. Suotovedet kerätään padon alle asennettavaa geomembraania hyväksi käyttäen ja pumpataan takaisin altaaseen. NP3-altaan veden pinnan HW-taso on +235,0 ja hätä HW-taso on +236,0 padon harjakorkeudessa +237. Syksyllä 2017 padon harja tulee ylävirtaan korotusten jälkeen olemaan korkeudessa +240 ja HW-taso +238 ja hätä-hw +239. Altaan turvavaraksi on laskettu 1,00 m, jolla tarkoitetaan altaan veden pinnan HW-tason ja tiivisteen yläreunan välistä korkeuseroa. Allastilavuutta tarvitaan tulevaisuudessa lisää ja se tullaan toteuttamaan korottamalla altaan patovalleja vaiheittain. Seuraavat korotukset tehdään ylävirtaan menetelmällä 3 m korotuksin rikastushiekan päälle. Ylin korotuspenger tulee olemaan korossa

+252. Allasta tullaan myös laajentamaan itään, vaaran rinnettä vasten. Altaan pohjarakenne laajenee tällöin vastaavasti. NP3 padon harjalle on rakennettu myös ylivuotokynnys. NP4-allas on suunnitteilla ja luvituksessa, arvioitu valmistumisajankohta 2021. Rakentaminen alkaa todennäköisesti 2019. 4.2.3. Vesivarastoallas Uusi vesivarastoallas on rakennettu CIL2-altaan itäpuolelle. Pato muodostaa kaksi erillistä allasta, jotka ovat erotettu toisistaan välipenkereellä. Pengerrakenteessa ei ole kalvoa, vaan veden virtausta allasosien välillä rajoittaa louhetukipenkereen keskellä oleva moreenisydän. Vesialtaaseen varastoidaan NP3-rikastushiekka-altaan vettä (pohjoinen allas) ja sulfaatinpoistolaitokselta tulevaa vettä (eteläinen allas). Allasta ympäröivät seuraavat padot: pohjoinen sivupato, CIL2 välipato eli vesivarastoaltaan pääpato ja eteläinen sivupato. Vesivarastoaltaan sivupadot ovat rakennettu vyöhykepatoina, joissa on seuraava rakenne: louhepenger, suodatinkerrokset (karkeasuodatin, hienosuodatin ja suodatinkangas), moreenitiiviste ja bitumigeomembraani. Vesivarastoaltaan pääpato eli (CIL2/vesivarastoallas) muodostuu keskelle rakennetusta louhetukipenkereestä, jonka molemmin puolin ovat suodatinkerrokset, moreenitiiviste ja bitumigeomembraani. Mahdollisen allasvuodon varalle on asennettu kaksi kuitukaapelia moreenitiivisteeseen luiskan juureen noin kolmasosalle tiivisteen kokonaiskorkeudesta. Kaapelit kiertävät koko vesivarastoaltaan ja mittaavat patovallissa mahdollisesti tapahtuvan hydraulisen johtavuuden aiheuttamia muutoksia. Vesivarastoaltaan veden pinnan HW-taso on +243 ja hätä-hw +244 padon harjakorkeudella +245. Eteläisellä sivupadolla on neljä ylivuotoputkea tasolla +243,5. Vesivarastoallas on otettu käyttöön marraskuussa 2015. (Lupapäätös Nro 95/2014/1 Kittilän kaivoksen toiminnan muuttaminen koskien vesivarastoaltaan rakentamista ja käyttöä) Vaaratilanteet Padot luokitellaan vahingonvaaran perustella kolmeen patoluokkaan. Kittilän kaivoksen rikastushiekkaaltaiden padot ovat kaikki luokiteltu 1-luokan padoiksi. (Kainuun ELY-keskuksen päätös 27/07.02/2010). 4.3.1. CIL-altaat Bitumigeomembraanin rikkoutuminen voi tapahtua kulumalla tai esimerkiksi jonkin ulkoisen tekijän vaikutuksesta kuten esimerkiksi terävän työkoneen tippumisesta rikastushiekka-altaaseen. Mahdollista on myös bitumigeomembraanin hitsaussauman rikkoutuminen, joka voi tapahtua esimerkiksi jos altaan veden pinta on korkea ja aallot pääsevät kovalla tuulella padon luiskilla olevaa bitumigeomembraania vaurioittamaan. Bitumigeomembraanin rikkoutuminen ei vielä itsessään aiheuta pato murtumaa tai vuotoa vaan tiivisteenä toimii vielä paksu moreenikerros, joka on rakennettu louhetukipengertä vasten. Patomurtuma, eli vuoto syntyy yleensä veden vaikutuksesta. Mikäli altaan veden pinta on esimerkiksi niin korkealla, että vesi pääsee virtaamaan padon yli ja syövyttämään patoon aukon, josta vesi virtaa syövyttäen sitä suuremmaksi. Padon harja voi pahimmassa tapauksessa romahtaa ja vesi pääsee aukosta vapaasti ulos. Veden mukana pääsee kulkeutumaan myös kiintoainetta. Murtuma-aukosta voi päästä kulkeutumaan myös rikastushiekkaa plastisena massana, jonka määrä on yleensä vähäinen.

Patosortuma on vahingoiltaan laaja-alaisin ja epätodennäköisin. Sortuma edellyttää, että rikastushiekka juoksettuu (huokospaineen muutoksen seurauksena) ja lähtee valumaan, esim. mahdollisen altaan ylitäytön seurauksena padon yli. Tällainen tilanne vaatii, että pato on jo valmiiksi murtumatilassa tai lähellä sitä. Maissa, joissa esiintyy maanjäristyksiä, syntyy tärinän vaikutuksesta huokosveden paineen nopea nousu, joka mahdollistaisi rikastushiekan juoksuttamisen. Suomessa periaatteessa lähellä olevat suuret räjäytykset voisivat aiheuttaa voimakasta tärinää rikastushiekkaan. Muita mahdollisia vaaratekijöitä ovat: rikastushiekkaputken rikkoutuminen, jonka seurauksena rikastushiekkaa voi päästä valumaan hallitsemattomasti ympäristöön. Rikastushiekka pumpataan altaiden hätä HW-rajan ja patovallin harjan yli, jolloin liete lähtee virtaamaan padon harjan yli. 4.3.2. NP3- allas NP3-altaalle pätevät samat vaaratilanteet kuin CIL-altaille. Erona muihin patorakenteisiin on se, että NP3-altaan pääpato on tehty suotautuvana patona eli bitumigeomembraani tiiviste menee padon ali ja se puuttuu padon luiskilta kokonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vesi pääsee suotautumaan padon läpi, joka vähentää hydrostaattisen paineen syntymistä altaassa ja vähentää patomurtuman riskiä. Patokorotukset alavirtaan menetelmällä ovat rakennettu valmiiksi kesällä 2014. Korotukset ylävirtaan menetelmällä ovat aloitettu 2016. NP3-allas on allastilavuudeltaan tällä hetkellä suurin. 4.3.3. Vesivarastoallas Vesivarastoaltaan pääpatoon (CIL2/vesivarastoaltaan välinen pato) on laitettu bitumigeobembraani padon mollemmille puolille. Vesialtaan jakopenger on suotautuva ja bitumigermi on asennettu padon alle. Hallintakeinot Rikastushiekka-altaita valvotaan patoturvallisuuslaissa vaaditun turvallisuustarkkailuohjelman mukaisesti. Rikastushiekka-altaiden CIL-, NP-, ja NP3-patojen turvallisuustarkkailuohjelma löytyy liitteeltä 3 ja vesivarastoaltaiden padon turvallisuustarkkailuohjelma löytyy liitteestä 4. Rikastushiekka puretaan spigoteilla (taipuisia muoviputkia), jotka on liitetty runkoputken yhteisiin altaan reunaosille. Spigoteilla purettaessa pystytään paremmin hallitsemaan hiekan läjitystä, mikä on tärkeää etenkin kun patojen korottaminen ylävirtaan menetelmällä on aloitettu. Rikastushiekka pyritään läjittämään altaan reunoille ja vapaa vesi pyritään pitämään altaiden keskuspumppamoiden alueilla, jotka sijaitsevat altaiden keskiosissa. Tällä varmistetaan, että vedenpinta on alempana kuin patoa vasten oleva rikastushiekka. Mahdollinen vuoto allasrakenteessa tai patorakenteessa voidaan havainnoida juoruputkissa, jotka on asennettu kaikkiin patorakenteisiin ns. patovallien märän puolen luiskien alle. Patorakenteisiin on asennettu painumamittareita (inklinometri ja painumalevy), joiden avulla voidaan mitata patorakenteen painumaa ja kallistumaa, sekä huokosveden painetta rikastushiekassa (piezometri). Liitteessä 5 on esitetty NP3 padon painumamittarit. Padon reunoille on asennettu ylivuotoputket, joiden tarkoitus on johtaa liika vesi altaasta suunnitellusta kohdasta hallitusti niin, ettei pato vaurioidu ja murtuma-aukkoja ei pääse syntymään. Ylivuotoputket on

sijoitettu HW-rajan (high water level) yläpuolelle. HW-rajan ylityksistä tiedotetaan viranomaisia. Tällä hetkellä CIL2-altaasta ylivuoto ohjautuu ensisijaisesti CIL1-pumppaamon tasausaltaaseen. Patosortuman todennäköisyys on hyvin pieni. Pato on rakennettu louheesta ja pohjarakenteena on paksu moreeni kerros, joten patorakenne ei ole altis esimerkiksi huokosveden ylipaineen aiheuttamalle koko patopenkereen leikkauslujuuden heikkenemiselle, eivätkä padon ali tapahtuvien liukupintojen syntymiselle. Patojen ja altaiden rakentamisessa ja tarkkailussa on otettava huomioon seuraavia vaiheita. Suunnittelu on tärkeä vaihe ennen altaiden ja patojen rakentamista, siinä mietitään etukäteen miten padot ja altaat rakennetaan ja mietitään tarkat mitoitusarvot. Rakennuksen aikaisella laadunvalvonnalla varmistetaan, että padot ja altaat rakennetaan suunnitelmien mukaan. Turvallisuustarkkailuohjelma sisältää patojen ja altaiden määräaikaistarkastukset, jotka tehdään viiden vuoden välein ja vuositarkastukset, jotka tehdään vuosittain. Määräaikaistarkastuksessa tulee selvittää rakenteiden ja laitteiden kunto, jätepatojen osalta padotun aineen laatu sekä niissä patoturvallisuuteen vaikuttavat muutokset mittauksin, havaintotulokset analysoimalla, laitteiden koekäytöllä ja muilla tarpeellisilla tutkimuksilla. Vuositarkastuksessa tulee selvittää rakenteiden näkyvä ja havaintotuloksista sekä laitteiden koekäytöstä ilmenevä kunto ja siinä tapahtuneet muutokset. Rakenteiden tarkastus tulee tehdä keväällä tai alkukesästä tulvan ja roudan sulamisen jälkeen. Patojen ja altaiden rakentaminen vaatii myös ympäristöluvan. Altaan bitumigeomembraanin kuntoa seurataan päivittäin. Päälle läjitettävä rikastushiekka suojaa membraania ulkoiselta kulumiselta. Altaalla liikkuminen on luvanvaraista. Bitumigeomembraanin alla on paksu moreenikerros, joka toimii vielä tiivisteenä, ettei rikastushiekka pääse imeytymään maaperään. 4.4.1. NP3-allas ja tuleva NP4-allas NP3-altaalle, tulevalle NP4-altaalle ja padoille pätevät samat hallintakeinot kuin CIL-altaille. Padon harjoille asennetut ylivuotoputket ohjaavat veden ensisijaisesti altaan pohjoispäästä taustaojaan, johon on asennettu bitumigeomembraani. NP3-altaan pääpato ja mahdolliset vuotokohdat pystytään paikantamaan pääpatoon asennetun valokuitukaapelijärjestelmän avulla. Padosta suotautuvan veden väriä seurataan ja veden mahdollinen samentuminen viittaa mahdolliseen vuotoon. 4.4.2. Vesivarastoallas Vesivarastoaltaassa varastoidaan vain vettä. Pumpattaessa vettä NP3-altaasta vesivarastoaltaaseen (pohjoinen allas) saattaa pieniä määriä rikastushiekkaa tulla mukana. Vesialtaan moreenitiivisteeseen on asennettu kaksi kuitukaapelia luiskan juureen ja noin kolmasosalle tiivisteen kokonaiskorkeudesta. Kaapelit kiertävät koko altaan ja niiden avulla voidaan tarkkailla mahdollisia vuotoja.

Toimenpiteet vuodon sattuessa Mikäli patoon syntyy murtuma-aukko, josta vettä/rikastushiekkaa virtaa ulos, on toimittava seuraavalla tavalla: 1. Vuodon havaitsemisen jälkeen on vuodosta ilmoitettava välittömästi ympäristörakentamisen päällikölle, turvallisuus- ja ympäristöpäällikölle, rikastamon päällikölle ja kaivoksen johtajalle (Patoturvallisuusorganisaatio). 2. Vuoto on dokumentoitava (kamera/video) mahdollisemman aikaisessa vaiheessa sen havaitsemisesta. 3. Vuotokohdan löydyttyä on siitä tehtävä havainnekuva/piirustus (esim. altaiden layout-kuvan pohjalle), jotta vuotokohdan sijainti voidaan osoittaa allasalueella. Kuva tulee lähettää sähköpostilla patoturvallisuusorganisaatiolle (kts. kohta 1). 4. Määritetään vuotokohdan tila sukeltajan avulla (mikäli mahdollista) ja aloitetaan näytteiden otto näytteenottosuunnitelman mukaisesti. 5. Altaiden ja patovallien juoruputket tulee tarkistaa ja mitata niiden veden pinnan korkeudet. 6. Vuodon takaisinpumppaus altaaseen tulee käynnistää. 7. Vedenpinnan mahdollinen laskeminen altaassa, jotta vuoto saadaan korjattua. Vesi tulee pumpata altaasta vedenpumppaussuunnitelman mukaisesti. NP- ja CIL-altaiden vesiä ei saa sekoittaa keskenään. 8. Vuotokohdan täyttäminen moreenilla/louheella, jolla pyritään estämään ja/tai hidastamaan vuotokohdan virtauksen voimistuminen, jotta vuotokohdassa virtaama ei lähtisi syövyttämään patorakennetta hallitsemattomasti. Ympäristörakentamisen päällikkö antaa tarkemmat ohjeet miten täyttö tulee toteuttaa ja kuka täytön tekee. Patorakenteen pohja- ja/tai luiskarakenteiden vaurioittamista tulee välttää korjaustoimenpiteiden yhteydessä. 9. Vuotavan altaan/altaiden veden pinnan korkeutta tulee seurata ja mitata säännöllisin välein. 10. Ilmoitetaan vuodosta viranomaisille ja kaivoksen työntekijöille. 11. Kittilän kaivoksen kriisinhallintatiimin informointi asiasta. 12. Tiedotus asiasta yhtiön johdolle, kriisinhallintatiimille (AEM CMT). 13. Tiedotus sidosryhmille ja lähialueen asukkaille.

Mikäli vuodon purkautumispaikka löydetään esim. kuivatusojasta, tulee sinne asentaa V-pato, jonka avulla voidaan mitata vuodon purkautumisen määrää purkautumispaikassa. Kun virtaus murtumaaukosta on saatu loppumaan ja vedenpintaa alennettua, tulee murtuma-aukkoon suunnitella korjaus (tarkemmat ohjeet saadaan patoturvallisuus organisaatiolta). Liitteessä 6 on kuvattu tämän hetkinen moreenin ottoalue. Patomurtuman tai - sortuman mahdolliset seuraukset 4.6.1. Tulva-aallon leviäminen Vapaan veden tulva-aaltolaskelmat on tehty käyttäen vuotolähtöistä hypoteesia, olettaen lisäksi, että murtuma-aukko muodostuu niin korkeaksi, että kaikki vapaa vesi purkautuu ulos. Vapaa vesi muodostaa suhteellisen matalan lammen rikastushiekan päälle. Vuotolaskelmat on tehty käyttäen Froelichin yhtälöä. Tulva-aallon leviämisen mallintaminen on tehty HEC-RAS 4.1.0 ohjelmistolla käyttäen lähtökohtana kaivosalueesta AutoCAD Cicil 3D-ohjelmistolla muodostettua maastomallia. Sortumalähtöisessä murtumassa tulvavirtaama saattaisi lähellä patoa olla suurempi, mutta kauempana padosta vaikutus määräytyy lähinnä vapaan veden määrän, ei murtumatyypin mukaan. Laskelmissa murtumapaikaksi on valittu paikka, jonka vaikutus muodostuisi määrääväksi kaivosalueen työntekijöiden, rakenteiden ja ympäristön kannalta (pääpadon pohjois-eteläsuuntainen osa). Tulva-aallon suurimmat leviämisalueet ovat esitetty liitteellä olevassa insinööritoimisto Pekka Leiviskän raportissa. Tulvavesikarttaan on merkitty myös tulva-aallon maksimin ajallinen eteneminen. NP3-altaan patosortuman vahingonvaaraselvitys ja NP3-altaan tulva-aalto laskenta ovat esitetty liitteessä 7. Tulevan NP4-altaan vahingonvaaraselvitys on liitteessä 14. Tulva-aallon leviämisalueella tärkeimmät vaarantuvat kohteet ovat Rouravaaran avolouhos, maanalaisen kaivoksen tuuletusnousu (IVN 1) Rouravaaran avolouhoksen eteläpuolella, pintavalutuskentät, tiestö, Ketolan pellot, Pokantie Ketolan tilan eteläpuolella. Lisäksi seuraavat kohteet ovat vaara-alueen läheisyydessä: maanalaisen kaivoksen vinotunnelin (VT) suu, Rimmen vinotunneli (Rimpi portaali), Rimmen tuuletusnousu (IVN6), jokivesipumppaamo ja ojavesipumppaamo. NP3-altaan murtumassa arviolta 30 % tulvavedestä jää kaivosalueelle, päätyen Rouravaaran avolouhokseen ja osittain imeytyen maahan. CIL-altaan tulva-aalto leviää alkuvaiheissaan likimain vastaavia reittejä kuin NP-altaan eli nykyinen CIL2- altaan aalto, mutta vedenpinnan korkeus pysyy pääosin 0,5 1,0 m alempana ja peittää poikkisuunnassa selvästi kapeamman vyöhykkeen. CIL-altaan murtumassa noin 30 % tulva-aallosta näyttäisi jäävän kaivosalueelle ja osa siitä purkautuisi Rouravaaran avolouhokseen (osa lammikoituu soille ja imeytyy maahan). Noin 70 % tulvavedestä, eli laskentatilanteessa noin 60 000 m3 päätyy Seurujokeen ja sen kautta Ounasjokeen laskevaan Loukiseen. NP-altaan eli nykyisen CIL2-altaan murtumassa arviolta alle 30 % tulvavedestä jää kaivosalueelle, päätyen Rouravaaran avolouhokseen ja imeytyen maahan. Seurujokeen päätyvä vesimäärä on laskentatilanteessa ainakin 650 000 m3. Siitä 10 20 % ylittää vedenjakajan ja yleisen tien Rouravuoman kohdalla ja purkautuu Leppäojan kautta edelleen Loukiseen. Tulva-aallon suurimmat leviämisalueet on esitetty kaivospatomurtuman vahingonvaaraselvityksessä (liite 8).

Mahdollisessa vuototilanteessa virtaussuunta vesivarastoaltaasta on suoraan CIL2-altaaseen, josta vesi voi mahdollisesti jatkaa CIL1-altaaseen tai Seurujoen suuntaan riippuen vuodon suuruudesta. Seurujoen suunnassa CIL2-altaan jälkeen on Rimmivuoman kosteikkoalue, osittain vedellä täyttynyt Rouravaaran avolouhos, Rimmin tuuletusnousu ja pintavalutuskenttä 4. Mahdolliset murtumareittivaihtoehdot ja niiden vaikutukset on esitetty tarkemmin vesivarastoaltaan vahingonvaaraselvityksessä (liite 9). 4.6.2. Rikastushiekan leviäminen Laskemissa saatujen tulosten mukaan kaivosalueelta ulos purkautuva tulva-aalto on hyvin kiintoainespitoinen (samea) ja kiintoaines laskeutuu vasta alapuolisen vesistön suvannoissa/järvissä. Kaivosalueen tulva-aallon alle jäävillä osilla tapahtuu kuitenkin jossain määrin sedimentaatiota, koska virtaus pyrkii keskittymään parhaiten johtaville reiteille ja reuna-alueilla virtaus saattaa lähes pysähtyä ja sedimentaatiota tapahtua myös tulva-aallon aikanakin. Sen jälkeen kun tulva-aallon huippu on mennyt, lähtee virtausnopeus alenemaan ja sedimentaatiota tapahtuu lopuksi myös päävirtausreiteillä. Voidaan siis todeta, että tulva-aallon jälkeen koko tulvan peittämälle maa-alueelle jää ainakin ohut sedimenttikerros rikastushiekkaa. Vuotolähtöisessä paikallisessa murtumassa vuotava vesi syövyttää patoon murtuma-aukon. Tässä vaiheessa rikastushiekkaa pääsee ulos lähinnä veden mukana advektion kautta. Kun allas on tyhjentynyt vapaasta vedestä, jää altaaseen syöpyneen virtauskanavan reunoille rikastushiekkarintaus, joka saattaa lähteä tukemattomana valumaan syntyneestä aukosta ulos. Mikäli tapahtuu laaja-alainen patosortuma, ovat ulos valuvan rikastushiekan määrät ja leviämisetäisyys olennaisesti suurempia. Vaarallisin tilanne saavutetaan tällöin tilanteessa, jossa kaikki ylävirtaan menetelmällä rikastushiekan päälle korotetut penkereet sortuvat. Tällöin rikastushiekkarintauksen vapaa korkeus voi olla 18 metriä. Tarkemmat laskentatulokset löytyvät liitteestä 7 (NP3-altaan patosortuman vahingonvaaraselvitys ja NP3-altaan tulva-aalto laskenta). Laajimmillaan leviämisalueen arvioidaan ulottuvan CIL2-altaan länsipuolella n. 250 m- 300 m päähän padosta. CIL-hiekka on ominaisuuksien puolesta herkemmin leviävää. Jähmeän nesteen tavoin valuva rikastushiekka peittää leviämisalueensa 3-4 m paksuudelta. Ulos purkautuva massa voi vaurioittaa alueella olevia tie tms. rakenteita. Vaaraalueella ei kuitenkaan ole merkittäviä kohteita. Liitteessä 8 esitetyn kaivospatomurtuman vahingonvaara selvityksessä on lisää tietoa rikastushiekan leviämisestä. Vuotolähtöisessä murtumassa rikastushiekan leviäminen jää suhteellisen pieneksi ja leviämisalue suppeaksi. Ulos tulevan rikastushiekan määräksi arvioidaan suurimmillaan 10 000 m3 ja sen arvioidaan leviävän enimmillään 50..100 m päähän padosta. Jos pato sortuu laaja-alaisesti, voi tällöin ulos virtaavan rikastushiekan määrä olla suurempi ja samoin leviämisalue. Vaarallisin tilanne saavutetaan, jos kaikki ylävirtaan menetelmällä rikastushiekan päälle korotetut penkereet sortuvat. Tällöin rikastushiekkarintauksen vapaa korkeus voi olla jopa 18 metriä. Liitteessä 7 esitetyssä rikastushiekkaaltaan NP3 patosortuman vahingonvaaraselvityksessä on esitetty laskentatulokset rikastushiekan leviämisestä NP3-altaalta. Vesivarastoaltaan patomurtuman seurauksena ympäristöön kulkeutuva kiintoaines on pääasiallisesti CIL2-altaasta olevaa rikastushiekkaa. NP-rikastushiekkaa voi päätyä veden mukana NP3-altaasta

vesivarastoaltaaseen pieniä määriä. Rikastushiekka sisältää valtioneuvostonasetuksessa 214/2007 haitallisiksi määritettyjä aineita. NP-rikastushiekalla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta tulva-aallon mukana kulkevaan kiintoaineeseen. Tulva-aallon mukana kulkeutuva kiintoaines ylittää pilaantuneille maille asetetut pitoisuusrajat. Patomurtuman sattuessa rikastushiekan arvioidaan pilaavan maaperiä alueilla, jotka tulva-aalto peittää alleen. Maaperän puhdistamiseen on syytä varautua onnettomuuden jälkeen. Rikastushiekan hienoin jae kulkeutuu tulva-aallon mukana Seurujokeen ja sen sisältämät haittaaineet nostavat Seurujoen ja Loukisen haitta-ainepitoisuuksia. Hienoaines myös samentaa vesiä ja suurissa määrin esiintyessään häiritsee kalojen kidusten toimintaa. Onnettomuuksien ehkäiseminen ja rajoittaminen 4.7.1. Henkilökunnan perehdytys turvallisuus- ja ympäristöasioihin Kaikki kaivospiirin alueelle työskentelemään tulevat henkilöt saavat yleis- sekä osastokohtaisenperehdytyskoulutuksen turvallisuus- ja ympäristöasioihin ennen työn aloittamista. Perehdytyskoulutuksen lisäksi kaikilta kaivosalueella työskentelevillä on oltava voimassa oleva työturvallisuuskortti ja tarvittava EA1-kortti sekä tulitöitä tekevillä ja niitä valvovilla henkilöillä tulee olla voimassa oleva tulityökortti (sininen) ja kattotulityöntekijöillä kattotulityökortti (musta). Nämä kortit tarkastetaan perehdytyksen yhteydessä ennen töiden aloittamista. Turvallisuusasiat ja niistä annetut ohjeet käsitellään työnopastuksen yhteydessä. Työnopastusvaiheen koulutus on tiivis jakso, jossa koulutettava koulutetun työnopastajan valvonnassa oppii uuden tehtävän. Koulutuksen omaksumisen arvioinnin suorittaa työnopastaja yhdessä esimiehensä kanssa. Toteutettavalla koulutuksella varmistetaan, että henkilöstöllä on riittävä taito ja pätevyys tehtäviensä hoitoon huomioiden toiminnan vaikutukset turvallisuuteen. Rikastushiekka-altaiden osalta työnopastuksen saavat rikastamon työnjohtajat. Koulutukseen sisältyy mm: 9.1 Hätäilmoituksen teko 9.2 Alkusammuttimien, palohälyttimien ja hätäpysäytyslaitteiden sijainti ja niiden käyttö 9.3 Poistumistiet 9.4 Suojapaikat 9.5 Liikenne ja liikkuminen kaivosalueella 9.6 Rakennusten turvallisuusjärjestelyt 9.7 Suojautuminen säteily- ja kaasuonnettomuuden sattuessa 9.8 Toimenpiteet häiriötilanteissa 9.9 Pakenemis- ja hengityslaitteen käyttö Kaikki kaivosalueen työntekijät ovat koulutettu havainnoimaan ympäristöään, korjaamaan puutteet ja raportoimaan ohjeidenvastaisuuksista esimiehilleen tai korjauksista vastaavalle taholle. Rikastushiekkaaltaiden kunnon seuranta iltaisin ja viikonloppuisin kuluu rikastamon työnjohdolle. Rikastamon työjohtavat tarkistavat rikastushiekka-altaiden kunnon 2 kertaan vuorokaudessa ja merkkaavat havaitut puutteet tarkastuslistaan. Lisäksi rikastushiekka-altaille on tehty riskiarvioinnit, jossa on arvioitu altaiden ja patojen mahdolliset riskit (liite 10).

Henkilökunnalle järjestetään kuukausittain turvallisuuspalavereja eri turvallisuus- ja ajankohtaisista aiheista. Koulutussuunnitelmat laaditaan vuosittain ja ne perustuvat kehityskeskusteluihin. Suunnitelmat sisältävät myös turvallisuuteen liittyvän koulutuksen. Koulutusrekisteriä ylläpitää henkilöstöhallinto. 4.7.2. Henkilökohtaisten suojainten käyttö Henkilökohtaisten suojainten käyttö on ohjeistettu perehdytyskoulutuksessa. Yhtiöllä on tähän tarkoitukseen oma perehdytysvideo. Jokaiselle yhtiön työntekijälle on jaettu työssään tarvitsemat henkilökohtaiset suojavälineet. Lisäksi suojalaseja, kuulosuojaimia, hengityssuojaimia ja suojahanskoja on saatavilla tarvittaessa materiaalivarastosta. 4.7.3. Kaivosalueen liikenne Kaivosalueella on 40 km/h yleisrajoitus ja maan alla on 30 km/h yleisrajoitus. Yleisrajoituksesta poikkeavat nopeusrajoitukset on osoitettu liikennemerkeillä. Vapaalla vaihteella ajaminen on kielletty kaivosalueella. Kaivosalueella pätevät normaalit tieliikennesäännöt, mutta on suositeltavaa väistää raskaita työkoneita. 4.7.4. Pelastustiet ja liikenne Pelastustiet ja -alueet pidetään esteettömästi kuljettavassa kunnossa. Pelastusteillä ja -alueille ei saa pysäköidä ajoneuvoja/työkoneita eikä varastoida tavaraa. 4.7.5. Yleinen siisteys ja järjestys Alueet on pidettävä siisteinä ja järjestyksessä. Roskaaminen on kielletty. 4.7.6. Tulityöt Rikastushiekka-alueella voidaan tehdä tulitöitä vain kirjallisella luvalla ja luvan antajalla, tulityövalvojalla ja tulitöitä tekevällä on oltava voimassaoleva tulityökortti. Kaivoksen tulitöiden valvontasuunnitelmaa on noudatettava. Suunnitelma on esitetty liitteessä 11. 4.7.7. Avotulenteko ja tupakointi Alueella ei tehdä avotulta ja tupakoidaan vain erikseen siihen merkityillä paikoilla. 4.7.8. Sähkölaitteet Sähköasennuksia ja korjaustöitä saa tehdä vain tarvittavan pätevyyden omaava henkilö. Sähköasennukset ja -laitteet on pidettävä voimassa olevien sähköturvallisuusmääräysten edellyttämässä kunnossa. Sähkölaitteet on sijoitettava niin, etteivät ne rikkoonnu helposti, eivätkä aiheuta kompastumisen tai sähköiskun vaaraa. Ajotiellä olevat kaapelit on joko suojattava tai ripustettava riittävän korkealle.

Mikäli työmaalla on eristämättömiä johtoja, joita ei voida saattaa jännitteettömiksi, on sähkötapaturman vaara estettävä suojarakenteilla. 4.7.9. Ensiaputarvikkeet Jokaisessa ajoneuvossa ja työkoneessa tulee olla ensiapulaukku. EA-välineitä on myös saatavilla erikseen määritellyillä paikoilla. Pelastusryhmät ovat koulutettu jokaiseen vuoroon ja heillä ovat käytössä EA-ajoneuvo sekä ensivastevarustus. 4.7.10. Alkusammutuskalusto Alkusammutuskalustoa löytyy tulityöpaikoilta ja ajoneuvoista. 4.7.11. Pelastuskalusto Pelastuskalusto löytyy kaivosyhtiön pelastusasemalta. 4.7.12. Varapoistumistie Kaikkiin rikastushiekka-altaiden osiin pääsee vähintään kahta reittiä. Länsipuolelta rikastushiekka-altaita ja itäpuolelta rikastushiekka-altaita (Rouravaaran rinne). 4.7.13. Hälytysjärjestelmät Rikastushiekka-altaiden padoissa lukuun ottamatta NP3-altaan pääpatoa ovat juoruputkistot, joista alkavat vuodot voidaan havaita. NP3-rikastushiekka-altaassa on valokuitukaapeliin perustuva suotovesien mittausjärjestelmä. Jos suotovesien keräilypumppaamolle tulee normaalia enemmän suotovettä ja suotovedessä on samentumaa, voidaan mittausjärjestelmän avulla määrittää vuotokohta. Vesivarastoaltaan moreenitiivisteeseen on asennettu kaksi kuitukaapelia luiskan juureen ja noin kolmasosalle tiivisteen kokonaiskorkeudesta. Kaapelit kiertävät koko altaan ja niiden avulla voidaan tarkkailla mahdollisia vuotoja. Lisäksi altaiden kuntoa seurataan useita kertoja päivässä (turvallisuustarkkailuohjelma). 4.7.14. Harjoitukset Pelastusryhmät (maanpäällinen sekä maanalainen) koostuvat n. 60 jäsenestä ja harjoituksia pidetään n. kerran kuukaudessa. Vaaratilanne- ja muita harjoituksia pidetään suunnitelmallisesti määräajoin. Harjoittelu toteutetaan laaditun suunnitelman mukaisesti. Lisäksi kaivosalueella pidetään yhteistoimintaharjoituksia viranomaisten kanssa erikseen sovittavina ajankohtina. Liitteessä 12 on esitetty yleinen onnettomuustilanneohjeistus. Sisäinen pelastusorganisaatio

Toiminnanharjoittajalla on velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimiin suuronnettomuusvaaran uhatessa, ottaa yhteyttä viranomaisiin ja pyrkiä minimoimaan seuraukset. Kittilän kaivoksen pelastusorganisaatio ja henkilöiden yhteystiedot ovat esitetty liitteessä 13. Kaivoksen pelastusorganisaatiolla on velvollisuus käynnistää pelastustoimet. Kaivoksen sisäisistä pelastustoimista vastaa pelastusryhmät Kaivos P3 tai Kaivos P4. Ympäristö- ja turvallisuuspäällikkö vastaa ulkoisen pelastussuunnitelman yhteyksistä viranomaisiin. Tuotanto-organisaatio tukee pelastushenkilöstöä huolehtimalla prosessin turvatilaan saattamisesta pelastustoimenpiteissä. Varsinaisen pelastustehtävän vastuu siirtyy kaivoksen henkilöstön alkutoimenpiteiden toteuttamisen jälkeen pelastusviranomaisille. Palotorjunta- ja pelastusvalmius: Rikastamolla ja maanalaisella kaivoksella on koulutettuja pelastajia, rikastamolla n. 1+3 henkeä vuorosta ja maanalaisella kaivoksella 45 pelastuskoulutettua jakautuen eri vuoroihin. Alkusammutusvälineistö on sijoitettuna tulityökohteisiin ja ajoneuvoihin. Lisää sammutus- ja pelastusvoimia saadaan hälyttämällä Lapin pelastuslaitos. Lähin palokunta sijaitsee Kittilässä ja heidän toimintavalmiusaika on noin 50 minuuttia. Kaivoksen henkilöstöstä yli 80 %:lla on ensiapuvalmius eli ovat suorittaneet ensiapukurssin-1. 4.8.1. Pelastustöihin käytettävä henkilöstö ja annettu koulutus Kaivoksen pelastusryhmäläiset toimivat ns. OTO-toimintana ja he ovat peruskoulutettu SPEK:n peruskurssein (sammutustyön-, savusukellus- ja pelastustyökurssein) sekä maan alla omalla sisäisellä koulutuksella (40h). 4.8.2. Johtokeskuksen tehtävät Johtokeskuksen tehtävä on varmistaa pelastustoimien käynnistyminen eli varmistaa ulkopuolinen apu, kuten sairaankuljetus, palokunta ja poliisi. Vaara-alueella olevien henkilötiedot selvitetään ja opastus ja liikenteen ohjaus varmistetaan. Tarvittavat pelastusryhmät kootaan toimintavalmiuteen ja toimenpiteistä päätetään. Tiedotuksesta vastaavaa informoidaan tilanteesta. Pelastusviranomainen päättää pelastustoimien lopettamisesta ja ilmoittaa tästä. 4.8.3. Kalusto Alueella on omatoimisiin pelastustoimiin käytettäviä tarvikkeita sekä maanalaisella että maanpäällisellä pelastusorganisaatiolla. Jokaisessa kaivosalueella olevassa ajoneuvossa on ensiapulaukku.

Yhteistyö viranomaisten kanssa 4.9.1. Tiedottaminen Yhteyttä pelastusorganisaatioon pidetään radiopuhelimilla, virvellä tai matkapuhelimilla. Valvontaviranomaisia informoidaan tapahtuneista ja uhkaavista ympäristö- ym. vahingoista. Ulkoisesta tiedottamisesta vastaa kaivoksenjohtaja tai hänen valtuuttama henkilö. Viranomaistiedottamisesta vastaa kaivoksen turvallisuus- ja ympäristöpäällikkö. Rouravaaran ja Kiistalan kylien kotitalouksiin jaetaan Kittilän kaivoksen tiedote. Tiedote jaetaan uudelleen vähintään viiden vuoden välein ja toiminnan merkittävästi muuttuessa. Sisäinen pelastussuunnitelma toimitetaan palo- ja pelastuslaitokselle, jotta viranomainen saa tietoja ulkoisen pelastussuunnitelman laatimiseen. 4.9.2. Sisäinen tiedottaminen Tiedottaminen hoidetaan johtoryhmän ohjeistuksen mukaisesti. 4.9.3. Pelastuslaitoksen pääsy rikastushiekka-altaille Agnico Eagle Finland Kittilän kaivokselle on kaksi sisääntuloa (pääportti ja eteläinen portti). Jokaiseen allaspadon osaan pääsee vähintään kahta reittiä. 9.10 Yleinen hätänumero: 112 9.11 Päivystävä palo- ja pelastusviranomainen P3 040 481 0420 9.12 Myrkytystietokeskus: (09) 471 977 9.13 Myrkytykset /varanumero (09) 4711 9.14 Lääkäripäivystys: o Kittilän terveyskeskus 0400 356 498 (vaihde) o (016) 510 0200 (päivystys) Kaivosyhtiön tehdasalueella järjestetään yhteistoimintaharjoituksia, joihin osallistuu myös Lapin pelastuslaitos. Sisäisen pelastussuunnitelman toimivuutta harjoitellaan vähintään kerran kolmessa vuodessa pelastusviranomaisten kanssa. Edellinen harjoitus on pidetty syksyllä 2015 (Barents rescue). 4.9.4. Onnettomuustilanteet Kaivosyhtiön onnettomuuspaikalla tapahtuvaa pelastustoimintaa johtavat kaivoksen pelastusorganisaatiot Kaivos P3 tai P4 kunnes pelastusviranomainen ottaa johtovastuun. Onnettomuuspaikan tuotannollisia toimintoja ja torjuntatoimia tuetaan kunnossapito-, korjaus- ja huoltotoiminnalla. Vakavissa onnettomuustilanteissa voidaan joutua perustamaan johtokeskus suojeluja pelastustoimia varten.

Jälkien korjaus ja ympäristön puhdistus Jälkien korjaus ja ympäristön puhdistus hoidetaan sisäisen ohjeistuksen ja voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti. Jätteet ja ongelmajätteet toimitetaan luvanvaraiselle käsittelijälle. Saastuneet maa-ainekset kerätään saastuneiden maa-ainesten konttiin ja toimitetaan luvanvaraiselle käsittelijälle. 5 VASTUUT Rooli Vastuu Työsuojelupäällikkö Pelastusryhmän johtaja Pelastusryhmä 6 REFERENSSIT / LISÄASIAKIRJAT Viitteet Liitteet 1 Rikastushiekka-altaat yleiskartta 2.1 NP3-pato poikkileikkauskuva 2.2 Välipato-1 poikkileikkauskuva 2.3 Välipato-2 poikkileikkauskuva 2.4 Poikkileikkauskuvat vesivarastoaltaan jakopenger 2.5 Vesivarastoaltaan jakopenger 2.6 NP3-altaan korotus tasoon +240

Liitteet 2.7 CIL2-altaan korotus tasoon +236 2.8 WR ja CIL2 välipato tyyppipoikkileikkaus 2.9 Vesivarastoaltaan sivupadot leikkaukset 3 Rikastushiekka-altaiden CIL, NP ja NP3 patojen turvallisuustarkkailuohjelma 4 Vesivarastoaltaan turvallisuustarkkailuohjelma 5 NP3 padon painumamittarit 6 Moreeninottoalue 7 NP3 rikastushiekka-altaan patosortuman vahingonvaaraselvitys 8 Kaivospatomurtuman vahingonvaaran selvittäminen 9 Vesivarastoaltaan vahingonvaaraselvitys 10 Rikastushiekka-altaiden riskinarvioinnit 11 Tulitöiden valvontasuunnitelmat 12 Yleinen onnettomuustilanneohjeistus 13 Pelastusorganisaatio 14 NP4 Vahingonvaaraselvitys 7 MUUTOSLOKI Versio Tarkistuspäivä Tiedot 1 2.6.2010 Urpala Heta 2 2.1.2014 Päivitys Rajanen A 3 31.3.2015 VKH- muunnos Huilaja M, päivitys HSE 4 31.8.2015 Päivitys Neitola P.

Versio Tarkistuspäivä Tiedot 5 21.12.2016 Anne Rajanen 6 28.3.2018 Lisätty maininnat ja vahingonvaaraselvitys tulevasta NP4-altaasta. Teemu Pitkänen/Markus Piekkari. 8 DIVISIOONA KOHTAISET POIKKEAVUUDET Divisioona : Osasto Poikkeavuus