35
Heikki Kananen on kasvattanut HKK-Kuljetuksesta yhden Suomen suurimmista puutavara-autoyrityksistä ja suurimman pitkän puun ja pylväiden kuljettajan. Nyt näköpiirissä on keskittyminen entistä vahvemmin pylväspuolelle. HKK-Kuljetus keskittää pylväskuljetuksiin Liperiläinen HKK-Kuljetus Oy Kanasen kotiosoitteesta hal- ammattiylpeyttä henkivä lau- nen. - Nykyisellä hintatasolla on yksi Suomen suurimpia puu- linnoidaan myös kimppayh- sahdus: Oikeassa puuautossa siitä jää vain työn ilo. Eniten ras- tavara-autoyrityksiä. Se on eri- tiöitä Suomen Puukuljetus pankkojen väli on yli 10 metriä. saa se, että yhtiöiden ajoissa ei koistunut kokorunkojen ja pyl- Oy:tä ja Korpikuusen Kuljetus Ne on metsähakeautoja, joissa pysty itse hinnoittelemaan töi- väiden kuljetuksiin Suomessa ja O:ytä ja KK-Ajo Oy:tä. on hirveästi niitä tolppia. tään. Kustannukset nousevat, ulkomailla ja on siinä lajissa eh- - Tämä on perheyrittämistä HKK-Kuljetuksessa nämä ha- mutta kuljetushinta laahaa pe- dottomasti Suomen suurin. ja suurin kiitos kuuluu vaimo keautot ovat jäämässä sivuun. rässä tai laskee. Pylväsyhdistelmiä on nyt seit- Marja-Leenalle ja kahdelle tyt- - Tässä mökissä on aina eletty - Yhtiöiden vaatimukset kiris- semän, jatkossa niiden määrä tärelle. He antavat yritykselle maantieltä ja on ollut pakko tyvät koko ajan sellaisissakin kasvaa. Kalustossa on myös pe- enemmän kuin kohtuudella oppia laskemaan, mitä kannat- asioissa, joiden pitäisi kuulua rinteisiä puutavara-yhdistel- voi vaatia. taa tehdä ja mitä ei, sanoo Heik- yrittäjän päätettäviin, ihmette- miä, mutta niitä omistaja Heik- Meheviä sanontoja puheen- ki. lee Heikki. ki Kananen vähentää koko ajan parressaan käyttävän Heikin - Viisi tukkiautoa on jo myy- - Jos asiakas holhoaa ja mää- ja keskittyy entistä vankemmin suusta on monissa illanistu- ty ja muutama muukin kauppa rää kaikesta, ei oikealle yrittä- pylväskuljetuksiin. jaisissa kuultu pylväskuskin on sovittu. Syy on yksiselittei- jyydelle jää paljoa sijaa. Kun puhe kääntyy puunajoon - ja Heikki Kanasen kanssa siihen ei mene pitkään - mies alkaa eläytyä. Eleet ja ilmeet kertovat, että nyt puhutaan yrityksestään, pylväänajosta tai tukkiautoista. Hän on kiinnostunut koko toimialasta ja erityisesti sen tulevaisuudesta. Mistä löytyvät ne yrittäjät, 36
Haastattelupäivänä Heikki oli lähdössä pylväskeikalle Norjaan. Sisuun laitettiin uudet öljyt hovihuoltamolla, Raimo ja Ilmo Holopaisen korjaamolla, ja tarkastettiin auto muutenkin matkakuntoon.tämän 2003 vuoden Sisun mittarissa on nyt 1,3 miljoonaa kilometriä. Pylväät ja kokorungot kulkevat samoilla autoilla. HKK- Kuljetuksen pylväsautoista on nyt viisi Iivari Monosen ajoissa ja kaksi ajaa Koskisen sahalle. Toisen polven puumies Heikki Kananen on toisen polven puuautoilija. Myös muut veljekset, Seppo, Arvo (Aku) ja Ilkka ajavat nyt kaikki puuta oman yrityksensä lukuun. - Minusta piti tulla puuseppä, opettajan mielestä olin sen verran kätevä käsistäni, ja hän yritti ohjailla sille uralle, mutta Ilkka houkutteli puunajoon. Opettaja oli kiroillut jälkikäteen että sinne pilattiin taas yksi hyvä puuseppä. Eihän sitä tiedä jos vaikka tulevaisuudessa veistelisi puuhevosia lastenlapsille. Isä - Reino aloitti puun ajon vuonna 1961. Propsia ja muutakin puuta. Isä ja jo yritystoimintaan mukaan ehtinyt Ilkka aloittivat pylväiden ajon aprillipäivänä 1975, kertoo Heikki. Heikki itse ajoi ensimmäiset luvalliset pylväskuormansa muutamaa vuotta myöhemmin ja yrittäjäksi hän astui 1981, silloin kimppaan Ilkan kanssa. Yhtiö purettiin 1989 ja Heikki aloitti pylväiden ajon yhdellä au- asiasta, joka on lähellä sydäntä. Heikki ei puhu pelkästään omasta jotka ajavat tulevaisuuden puut. 37
tolla oman kommandiittiyhtiön nimissä. HKK-Kuljetus Oy syntyi 1994. Siitä alkoi kasvu. HKK Kuljetus Oy:n nimi tulee isännän nimestä: Heikki Kalevi Kananen. Yhtiön nimi syntyi vahingossa. Ehdottelin kaupparekisteriin monenlaisia nimiä, mutta mikään ei tuntunut kelpaavan. Sanoin viimein, että keksikäähän tekin nyt jotakin ja sieltä se viimein tuli, muistelee Heikki. Ensimmäisen tukkiauton Heikki Kananen osti vuonna 2000 ja parhaimmillaan HKK- Kuljetuksen nimissä niitä oli ajossa toistakymmentä. Nyt tuntuu siltä, että ei olisi pitänyt niitä laittaa alunperinkään. HKK-Kuljetuksen puutavaraautot ovat olleet Keiteleen sahan ja Haapajärven sahan ajoissa, Harvestiassa ja Ensossa. - Moniasiakkuus antaa mahdollisuuden nostaa kaluston käyttöastetta, mutta ei asiakkaat sitä aina ymmärrä, sanoo Heikki. - Jokainen haluaa kuljetushinnan sen 25 prosenttia alemmaksi. - Kaikissa seminaareissa metsäherrat puhuvat, että näin pitäisi logistiikkaa parantaa, mut- Mersumieheksi syntynyt Heikin siviiliauton rekisterilaatta HKK-50, kertoo kenestä on kysymys. - Pojat osti syntymäpäivälahjaksi, kun reilu vuosi sitten täytin 50 vuotta. Mersu liittyy olennaisesti Heikin elämään ihan syntymästä lähtien. Äiti lähti taksilla synnytyslaitokselle Kuopioon, mutta ei ehtinyt ihan perille - Karttulan Pihkainmäessä alkoi taksin takapenkiltä kuulua pojan itku. Kun täytin neljäkymmentä, varmistin vanhalta taksimieheltä minkä merkkinen se auto oli, oliko Volga vai Pobeda, kertoo Heikki. - Taksimies vastasi hyvin ylpeästi, että mulla oli aina Mersu. Periaatteen miehenä Heikkikin ajaa siis Mersulla. Liikenne on vaarallista ja jos vaikka sattuu, että ajan pahan kolarin, niin silloin koko elämänkaari säilyy Mersussa. Mersussa synnyin, Mersulla ajan ja kuolenkin kukaties, vitsailee Heikki vähän vakavalla asialla. ta kun sitä koettaa täällä ruo- Kanasen veljekset Seppo, Heikki, Ilkka ja Arvo isä Reinon ja puu-vanajan kanssa. honjuuritasolla, niin heti ollaan mustasukkaisia. Jotkut asiakkaat ärhentelevät, että teidän autot ajavat muitten puita, vaikka meillä on sopimus Mepaa pitäisi ajaa vähän salassa, jos yrittäjä aikoo saada hyödyn itselleen. Yksi iso ongelma on ajojen ohjaus. Se pitäisi olla Heikin mielestä automiehillä ainakin metsäpään osalta, tai ainakin yhteistyön käytännön työn tekijöiden kanssa pitäisi toimia paremmin. Nyt ajoja saattaa ohjailla juuri metsäkoulusta tullut teoreetikko. Sitten ihmetellään, että miksi homma ei suju, vaikka ohjausta hoitava kaveri kävi opiskeluaikanaan jopa tutustumassa puutavara-autoon! HKK-Kuljetus luopui jo Keiteleen ajoista. Niitä ryhtyi ajamaan veli-ilkka oman yrityksensä lukuun. Ilkka osti samalla myös neljä HKK-Kuljetuksen puutavara-autoa. Pylväänajo on Heikin juttu - Olen vehdannut koko ikäni pylväiden kanssa. Se on vähän niin kuin Heikin juttu, nauraa paljon ulkomaan keikkoja nyt etupäässä Norjaan - itsekin ajava Kananen. - Jos minun pitää aamulla valita lähdenkö tukkiautolla vai pylväsautolla, sitä ei kauaa harkita. Suomessa pitkän puun ajo on rajallista, täällä on vain kaksi merkittävää pylvästoimijaa, mutta Heikillä on katse kauempana ja mielessä toiminnan laajentuminen ulkomaille. Seitsemän pylväsauton armada varmasti kasvaa. HKK-Kuljetus ajaa viidellä pylväsyhdistelmällä Iivari Monosen ajoja. Kaksi autoa on Koskisen Sahan ajoissa. Pylväitä viedään paljon ulkomaille. Ajamme säännöllisesti kahdella autolla Pohjois-Nor- 38
jaan. Nytkin lähden sinne huilaamaan, nauraa Heikki ja tarkoittaa tietysti lepäämistä. Norjan retki vaatii kolme yhdeksän tunnin taukoa. - Eihän kukaan kotona yhdeksää tuntia kerralla nuku. Nyt ehditään ajaa kaksi kuormaa viikossa. Nuorena miehenä, silloin kun ajo- ja lepoaikamääräykset olivat toisenlaiset, ehti tehdä kolmekin keikkaa viikossa. Osaavalle porukalle löytyy erikoisempiakin töitä. Meidän yksi spesiaalijuttu on ollut pylväiden lastaus merikonttiin Kotkan satamassa. Niillä puuta kulkee mm. Libyaan. Ja on me ajettu Helsinkiin purjelaivan kölipuita ja jopa 28 metrisiä mastopuitakin. Ulkomaillakin osataan Suomen Puukuljetus ja HKK- Kuljetus ovat olleet monta kertaa ulkomailla myrskytuhojen korjuussa useammalla autolla. Kolme kertaa Saksassa ja tietysti myös Ruotsissa. Saksassa teimme itse sopimukset paikallisen metsähallituksen kanssa ja 1999 myrskyn jälkeen soittivat sieltäpäin, että tulisitteko taas. Viimeisimmällä Saksan keikalla oltiin sitten 1,5 vuotta, kertoo Heikki. - Saksassa oli tosi isoja puita. 25 tonnimetrin nosturillakin joutui keinottelemaan, jotta suurimmat sai kyytiin. Varsinkin puunajo Saksassa oli avartava kokemus. Me suomalaiset uskomme, että me olemme tässä lajissa voittamattomia, mutta kyllä muuallakin osataan. Yhtään en ihmettelisi, että joskus ulkomaisia autoilijoita on puunajossa Suomessakin. Kyllä he ovat tottuneet vielä paljon vaikeampiin olosuhteisiin, kuin mitä meiltä löytyy. - Esimerkiksi Saksan tai Itävallan alppimaisemissa olosuhteet ovat hurjat. Kuormauskisan veteraani Heikki Kananen on yksi Puunkuormaajakisan veteraaneja. Hän on ollut mukana jokaisella 26 kiertueella ja menetystäkin on tullut. Kilpailuhenkinen Heikki on ollut mukana loppukilpailussa kahdesti, toisella kertaa irtosi kolmostila. Kolmas finaali on edessä tänä keväänä, ainakin ennen neljää viimeistä alkukilpailua Heikki piti tiukasti loppukilpailupaikasta kiinni. - Ensimmäisellä kerralla 1986 jouduin mukaan puolivahingossa. Menin Laakkoselle, jossa oli Sisu-huolto, hakemaan varaosia ja ihmettelin, että mitä hittoa täällä ukot tekee. Miksi pihassa on uusi Sisu ja uusi nosturi kuorman teossa. - Yllyttivät koettamaan. Vaikka olin siihen mennessä pelannut vain pylväiden kanssa, niin tukin kuormaus olikin helppoa. Heti tuli aika, jolla selvisin loppukilpailuun, ihmettelee Heikki vieläkin ja esittelee ylpeänä täydellistä 26 muistopuukon sarjaa. Joensuun kisoissa Heikki ja muutkin Kanasen veljekset ovat olleet kärkipäässä vuosi toisensa jälkeen, pari vuotta sitten nähtiin alkukilpailussa veljesten kolmoisvoittokin. Vuosien saatossa veljeksistä myös Arvo ja Seppo ovat yltäneet finaaliin. Arvo jopa mestariksi asti. Hänetkin nähtäneen tämän vuoden finaalissa. Heikin kilpailuhenkisyydestä kertoo tämä esimerkki: - Joku vuosi kun ei pärjätty oikeassa kuormaajakisassa, päätimme mennä Akun kanssa Karjaan Truckersien lastauskisaan - Akun sanassa pettyneiden bileisiin. Ei pärjätty siinäkään, mutta osallistuimme sitten renkaanvaihtokisaan ja siitä irtosi Suomen mestaruus. Pylväskuski on kuningas Pylväänajo on Heikin sanassa erikoishommaa. Kaikista ei ole siihen ja pylväänajoon ei väkeä kouluteta. HKK-Kuljetus on kysellytkin vähän sen perään, että jos Valtimon metsäkoulun puutavara-autonkuljettajakoulutukseen saataisiin oma osio pylväsauton kuljettajille. Missä sitten on puutavara-auton ja pylväsauton kuljettajan suurin ero? Meidän logistiikasta vastaavan Jukka Haapalaisen määritelmä tähän on aika hyvä, Ei saa olla kiire kottiin ja pittää osata juua viinaa, velmuilee Heikki. - Mutta ihan vakavasti, pylväänajo ei ole minuuttipeliä. Näillä Norjan reissuillakin voi tapahtua mitä vain. Sattuu vaikka paha myrsky, niin joku vuorokausi voi mennä, sanoo Heikki. - Kotimaassakin toimintaalue on laaja. Kun näin on, törmäyksiä ajoja lepoaikamääräysten kanssa sattuu. Ajatteleppa tätä. Tulen Norjan lenkiltä perjantai-iltana ja sauna on jo kotona lämpimänä, mutta aikataulu on pettänyt pikkuisen. Piirturi sanoo, että pitäisi jäädä Juukaan yhdeksäksi tunniksi levolle. Jäätkö? Sitten muutaman viikon päästä ratsiassa konstaapeli sanoo, että ajoit silloin perjantaina puoli tuntia yli ja ei kun sakkoja kirjoittamaan. - Jotenkin minulla läikkyy yli. Kohtuus pitäisi olla kaikessa. - 70 tonnin ylikuorma pitää tietysti sakottaa se on tehty tahallaan, samoin jos ajat vuorokausikaupalla yhtä soittoa, mutta tällainen minuuttipeli. - Meillä on käytössä yksiselitteinen ohje. Väsyneenä ei ajeta. Ei, vaikka olisi kuinka kiire. Jos väsyttää niin heti parkkiin ja nukkumaan. Järjestömies Heikki Kananen on myös aktiivinen järjestömies. Hän on istunut MKY:n Itä-Suomen aluejärjestön hallituksessa vuosikausia, nyt varapuheenjohtajana. Tänä keväänä hänet valittiin MKY:n hallituksen varajäseneksi. - Olen yrittänyt kantaa oman korteni kekoon yhteisten asioiden hoidossa. Niitä on tänä päivänä aika vähän, jotka haluavat 39
hoitaa porukan asioita. Heikki Kananen puhuu väkevästi yrittäjyyden perusteista. Mitä sitten etujärjestö, jolla kilpailulaki katkaisi terävimmät hampaat jo parikymmentä vuotta sitten, voi vielä tehdä? Mikä on sen rooli? - Aivan varmasti yksi järjestön päätehtävistä nyt on kasvattaa ja kouluttaa yrittäjiä arvostamaan omaa työtään ja hinnoittelemaan työnsä oikein. Homma pitää tehdä niin päin, että ei mennä neuvotteluihin kuuntelemaan mitä sinulle maksetaan. Jokaisen pitää tietää mennessään, paljonko pitää saada, että voi toimia. Tästä Heikki on puhunut paljon ja monessa tilaisuudessa. Ei se kyllä ainakaan vielä ole kantanut hedelmää. Liian moni sanoo vieläkin että v t niistä käyttökatteista, kyllä tilitoimisto hoitaa! - Jos ei ole sen vertaa kiinnos- Kotipihassa keväthankien alla odottaa pari tulevaisuuden projektia. -Ehkäpä nämä on joskus entisöity, tuumii Heikki. Vasemmalla pressun alla Vanajan-malli, jolla isä-reino aloitti puunajon. Sen ohjaamosta Heikillä mukavat, mutta silmiä kirveltävät nortinsavuiset lapsuusmuistot. Oikealla oleva Vanaja 690 on Heikille myös hyvin tuttu, hän ajoi samanlaisella ensimmäiset pylväskuormansa. tunut omasta bisneksestään, tehdään sukupolvesta toisen. että perusasiat, mitä on sijoitetun On hirmu vaikeaa tehdä lopettannukset pääoman tuotto, mistä kustamispäätös. Me olemme maa- syntyvät, mihin käyttökatetta seudun ihmisiä, jotka perinteihaa tarvitaan ja miten rasesti tekevät, eivätkä niinkään jää, ovat selviä, niin yrittäjyys laske mikä on palkka. Puun- on heikolla pohjalla. ajossa, niin kuin maanviljelys- - Puun ajo on edelleen - pitäisikö säkin tuntipalkka jää ihan mi- sanoa valitettavasti - vähän tättömäksi. kuin kutsumusammatti, jota - Meillä on autokohtainen seuranta, ja mittari on hyvin yksinkertainen: paljonko autolla tuli rahaa ja paljonko siihen tehtiin työtunteja. Sillä voi hahmottaa hyvin, miten eri ajotehtävät kannattavat, opastaa Heikki. - Asioista puhutaan myös hyvin avoimesti henkilöstön kanssa näistä asioista, osa porukasta ollut töissä parikymmentä vuotta ja he ovat tosi kiinnostuneita siitä, onko oma työ kannattavaa. HKK-kuljetuksen palkkalistoilla on nyt lähes 20 kuljettajaa. - Olen syntynyt onnellisten tähtien alla, kun olen saanut tällaisia kuskeja, joihin voi luottaa joka asiassa. Hyviä kuljettajia, jotka hoitavat työnsä ja autot ihan itsenäisesti. He pyörittävät hommaa kuin omaansa; vaikka itse on reissussakin, niin tietää, että hommat tulevat varmasti hoidetuiksi. - Minä en ole kokenut milloin- 40
Pylväsvaunuissa on omia rakenneratkaisuja ja sovelluksia. Weckmanilla 1986 rakennettu perävaunu kunnostetaan varakalustoksi. MYY VAIHTOKONEESI MASCUKSESSA. NIIN MUUTKIN TEKEVÄT. YLI 150 000 ILMOITUSTA VERKOSSA. kaan konkreettista kuskipulaa, enkä ole siitä niin huolestunut. Enemmän minua huolettaa uhkaava yrittäjäpula, kun toisen polven miehet eivät tahdo jatkaa kun, isä siirtyy eläkkeelle. Heikki on omalta osaltaan ollut myös tukemassa kolleegoitaan yrittämisen aallokossa. - Tämä maa tarvitsee yrittäjiä, ja jos jollakin halua ja virtaa alalle, niin täytyy sitä auttaa alkuun ja vielä vastamäissäkin. SISU valtamerkkinä Kanasen pylväsautot ovat kaikki korkeahyttisiä Sisuja. Autossa pitää olla tilaa kun ajetaan pitkiä reissuja, perustelee Heikki. Tukkiautoissa merkkikirjo on ollut laajempi. Pylväs-Sisut ovat tulossa pikkuhiljaa vaihtoikään, kiinnostaako uusi Sisu Polar? - Mielenkiinnolla odottelen ja varmasti menen Jyväskylään katsomaan. Mersun automaatti on hyvä, mutta itse minä tunnustaudun Fullerin mieheksi. HKK-Kuljetuksen pylväänajokalustossa on paljon omaa kehitystyötä vuosien varrelta. Ilkka ideoi pylväsauton perävaunun jo 1980-luvun puolivälissä ja Weckman toteutti sen silloin, kertoo Heikki. Perävaunuissa ja puolikkaissa on myös omia pankko- ja nosturisovelluksia. Meillä on mm. neliakselinen kärry, jossa pöytä liikkuu rungon päällä. Yhdessä autossa on asennettu 21 -tonninen nosturi niin, että sen erillinen ohjaamo on kiinni auton rungossa. Se on mukava käyttää kun nosturin rytkytykset eivät tunnu ohjaamoon. Omistuspohjaa laajennetaan Heikki Kananen on jo jonkin aikaa suunnitellut HKK-Kuljetuksen omistuspohjan laajentamista. Nyt ollaan siirtymässä sanoista tekoihin. - Paperilla ei ole vielä mitään virallista, mutta kuvio on sovittu. Osakkaiksi on tulossa omien tyttärien ohella nuoria miehiä, siskon ja veljen poikien lisäksi myös kuljettajia. - Ajallaan aloitettu ja hallittu muutos on yritysten sukupolvenvaihdoksessa paras ratkaisu, sanoo Heikki, joka on suunnitellut eläkepäivilleen muutakin harrastusta kuin Vanajien entisöintiä ja moottoripyöräilyä museopyörällä. Minulla on visio, että kun minä jään eläkkeelle, minulla on yksi oma auto, jolla ajan pylväitä silloin kun huvittaa, rennosti. Auto on jo valittu nykykalustosta. - Sisu E 12 / 440 hv, ilmajousitettu puoliperävaunu. Sen osia löytyy varmasti niin. kauan kuin minä ajan. Eikä siinä ole digipiirturia, nauraa Heikki. 41