Kertomus, identiteetti ja asemointi Matti Hyvärinen Kertomusten tutkimus ihmistieteissä Metodifestivaalit 2015 Tampereen yliopisto 19-20.8.2015
Kerronnallinen identiteetti (KI) Hannah Arendt (1958): kuka ja mitä? Kun kysymme, kuka joku on, saamme yleensä mitävastauksia: hän on lääkäri, kolmen lapsen isä, kasvissyöjä, elokuvan harrastaja. Mutta jos haluamme tietää, kuka joku on, meidän tulee tietää hänen tarinansa.
Alasdair MacIntyre Hyveen jäljillä Jos ajattelen, millainen olin 20-vuotiaana ja millainen olen 50-vuotiaana, niin Monessa suhteessa olen aivan eri henkilö: vastaukset mitä-kysymykseen vaihtuneet (ikä, ammatti, perhesuhteet, kenties sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen); Silti toisaalta olen silti sama henkilö: Vain kerronnallinen identiteetti (KI) romaani minusta, voi osoittaa jatkuvuuden muutoksista huolimatta
Kerronnallinen identiteetti Yksi suuri kertomus ihmisestä (MacIntyre) Sisäinen tarina (Vilma Hänninen) Ihminen kehittelee kaiken aikaa tätä kertomustaan Usein: identiteetti on tällainen (suuri) kertomus Esimerkki: kirjoitettu omaelämäkerta (Goethe, Rousseau; Marcel Proust) kenellä sitten on sellainen? Ei minulla.
Asemointi/positiointi Identiteetistä tilanteiseen identifioitumiseen Identifioitumisen käytännöt Rom Harreé & van Langenhove 1991 Michael Bamberg, Alexandra Georgakopoulou, Anna De Fina, Arnulf Deppermann Mikään yksittäinen kertomus ei voi tyhjentää ihmisen identiteettiä KI:n yhteys empiriaan epäselvä Ihmiset asemoivat itseään kaiken aikaa arjen puhetilanteissa Identiteetti ei ehkä ole pysyvä, koherentti
Kerronnallinen asemointi Aineisto: vuorovaikutuksellista ( Talk-in-interaction ) Liikaa editoimaton haastatteluaineisto käy; Luonnolliset puhetilanteet; Myös lapsi osaa asemoida itsensä (ei elämäntarinaa) Ei sovi kirjalliseen, yhden ihmisen tuottamaan aineistoon Ei pyri tuottamaan yhtä kokonaiskuvaa ihmisen olennaisesta, syvästä tai pysyvästä identiteetistä Yhdistää kertomuksen & vuorovaikutuksen tutkimuksen
Michael Bamberg: Asemoinnin kolme tasoa 1. Asemointi tarinan tasolla ( He kiusasivat minua koko kouluajan ); miten toimijat asemoivat toisiaan kerrotuissa tapahtumissa. 2. Asemointi vuorovaikutuksen tasolla ( Kuulkaapas nyt, tytöt ; Sammutat sitten nauhurin välillä ); miten puhuja asemoi itsensä vuorovaikutuksessa suhteessa yleisöönsä. 3. Asemointi suhteessa Kuka mina olen? kysymykseen; suhteessa pysyvämpään, mukana kannettavaan identiteettiin. Miten puhujat suhtautuvat itse itseensä?
Päiväkotilapsi kertoo H: Yym, no joskus, mikä joskus on tehny iloiseks, mikä asia? L: Mutta hei tiekkö? H: Yym. L: Tiekkö, mitä me hei tehtiin, hei päiväkodissa tänään? H: Noh? L: Rantalan Villen ja Jopen kanssa. H: Noh, kerro. L. Pelattiin koripalloa salissa päiväkodissa. H: Pelasitte koripalloa. L: Nih, ja tiekkö mitä? H: Yym.
L: Kun mä sain pallon, ni ni, anna tänne se, niin sitte, sitten hitsi, tuli kauhee pam ja sitten phuu yks kaatu joukosta. H: Yks kaatu. L: Niin ja se olin mina. H: Sä se olit, niinkö? L: Niin, niin, mutta mua ei sattunutkaan. H: No hyvä. L: Mä sain sen viimesen korin sitten ihan täysillä. H: No tuleekos semmosista asioista iloseks? L: Tulee. H: Joo. L (lapsi kuiskaa) Kun mä voitin. Eero Suoninen & Jukka Partanen: Haastattelu vuorovaikutuksen tilana meadiläinen näkökulma (s. 114).
Johtopäätöksiä: Ei ole suuri kertomus lapsen koko elämästä; sattumus Tarinan taso (1): - asemoi itsensä toisten poikien kaveriksi - asemoi itsensä reippaaksi (ei satu vaikka kaatuu) - asemoi itsensä voittajaksi Vuorovaikutus (2): - asemoi itsensä aktiiviseksi kysyjäksi; vie haastattelua - esittäytyy sosiaalisesti taitavana kertojana ja pelin voittajana; Vuorovaikutuksen tasolla identifioituminen tässä ja nyt
Aila, Tervaskanto, 91 TaY terveystiede, Marja Jylhä, Kirsi Lumme-Sandt, Tervaskantoprojekti Yli 90-vuotiaiden haastattelut Ailan, 91, haastattelussa ei yhtä suurta, koherenttia kertomusta; Etenee assosioiden ajasta ja paikasta toiseen, selaa valokuvia ja viittailee niihin; Identiteetti olisi hänen kohdallaan lähinnä tutkijan luoma kooste
Asemointi tarinassa (1) [Sisarpuolen äiti)] oli semmoiseen lentävään keuhkotautiin kuollut, ja se on vuoden ja 3 kuukauden ikäiseksi jäänyt se minun sisareni. [ ] Se kuoli nyt 5 vuotta takaperin. Ja se oli semmoinen, että kun se kuoli, niin se tuppas tekemään minulle kanssa vähän. Kun se oli viimeinen, jonka minä tunnen ja tiedän. - > perheensä viimeinen. Haavoittuva, yksinäinen positio. Yksinäinen vanhus? (Monia erilaisia asemia)
2. Vuorovaikutuksessa Heti alussa: Aila: Minä nyt laitoin sen kahvin päälle kuitenkin. Sammutat sitten nauhurin välillä. -> itsenäinen vaikuttaja vuorovaikutuksessa Paikalla on A:n tytär, joka haluaa siivota äitinsä kieltä ja tulkintoja
Isä sodassa: A: Mutta ne, jotka sieltä sodasta jonkinlaisina palasi, niin ei ne tullut terveinä. [ ] Ei kukaan ollut terve, joka sieltä tuli. T: Vaikka ei se fyysisesti ollut, mutta henkisesti se oli ilman muuta. Kun ajattelee, mitä se oli, koko ajan pelkäät siellä sitten. A: Niin, kun ne näki öisin sitten unissa niitä, elettyä sotaa. Mutta kun se oli siellä painajaisissa, siellä oli sitä, kun se oli töissä sitten. Se oli siellä, se motti, mutisee siellä. > Asemoivat isää, ja Aila vastustaa sinnikkäästi tyttären silkoisia tulkintoja, nostaa esiin myös erimielisyyksiä
A: Pistä nyt päällesi, ja lähde jo. T: Joo. Minä laitan päälleni, ja lähden. Ja älä sitten ihan kaikkia juttuja usko, mitä mahdollisesti tulee. Voi olla pikkuisen väritettyjä, mutta saa nyt nähdä. -> asemoi äitiä ja haastattelijaa XXXXXXXX (tytär palaa vielä ja lähtee taas) A: Joo, morjesta nyt. Älä nyt enää palaa. Huh huh, häiritsi meidän hommaa jo tuo, kun se aina höpsöttää. Ja älä nyt sitten vaan usko kaikkia. - Puolustus & tyttären vastapositiointi
3. Asemointi suhteessa itseen? Harvinaista, satunnaista tässä haastattelussa Mutta niin kun minä sanoin, niin minä olen suutarin työtä tehnyt. Ja ahkera olen ollut, ja ahkerana pidetään tänäkin päivänä. Ja eikä kai näin vanhaksi elä, jos ei opi jo. Itsemääritys hakee tukea yleistetystä yleisöstä, joka positioi: ahkerana pidetään Asemoi suhteessa suomalaisen työn etiikkaan.
Asemointi/positiointi kiinnostunut: (1) Miten asemoidaan itseä/ tullaan asemoiduksi tarinan tasolla? (2) Miten otetaan/ torjutaan asemia vuorovaikutuksessa? (3) Miten suhteutetaan itseen? Monisärmäisempi lopputulos
Kirjallisuutta: Arendt, Hannah. 1958. The human condition. Chicago: University of Chicago Press. Suom. Vita Activa, Tampere: Vastapaino 2002. Bamberg, Michael. 1997. "Positioning Between Structure and Performance." Journal of Narrative and Life History 7 (1-4):335-342. Bamberg, Michael. 2004. "Positioning With Davie Hogan. Stories, Tellings, and Identities." In Narrative Analysis. Studying the Development of Individuals in Society., edited by Colette Daiute and Cynthia Lightfoot, 135-157. Thousand Oaks, London, New Delhi: Sage. Bamberg, Michael, and Alexandra Georgakopoulou. 2008. "Small stories as a new perspective in narrative and identity analysis." Text & Talk 28:377-396. De Fina, Anna. 2013. "Positioning level 3: Connecting local identity displays to macro social processes." Narrative Inquiry 23 (1):40-61. Deppermann, Arnulf. 2013. "Editorial: Positioning in narrative interaction." Narrative Inquiry 23 (1):1-15. Deppermann, Arnulf. 2013. "How to get a grip an identities-in-interaction. (What) does 'positioning' offer more than Membership categorization'? Evidence from a mock story." Narrative Inquiry 23 (1):62-99. Jatkuu
Kirjallisuus 2 Hänninen, Vilma. 1999. Sisäinen tarina, elämä ja muutos, Acta Universitatis Tamperensis 695. Tampere: University of Tampere. MacIntyre, Alasdair. 2004. Hyveiden jäljillä. Suom. Niko Noponen. Helsinki: Gaudeamus. Alkuteos 1984. After Virtue: A study in moral theory. Second ed. Notre Dame: University of Notre Dame Press. Suoninen, Eero & Jukka Partanen. Haastattelun vuorovaikutus tilana meadiläinen näkökulma. Teoksessa Missä lapsuuttta tehdään, toim. Kirsi-Paiuliina Kallio, Aino Ritala-Koskinen & Niina Rutanen, 103-117.