YHTEENVETO TEM/767/00.04.01/2012. 8.5.2012 Viite Lausuntopyyntö Kilpailuviraston, Kuluttajaviraston ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhdistämisestä TEM/767/00.04.01/2012. YHTEEVETO KILPAILUVIRASTON, KULUTTAJAVIRASTON JA KULUTTAJATUTKIMUKSKESKUKSEN YHDISTÄMISESTÄ ANNETUISTA LAUSUNNOISTA 1 Lausuntopyyntö Työ- ja elinkeinoministeriö lähetti 18.4 tai 19.4.2012 lausuntopyynnön seuraaville tahoille: CRE Tutkimus- ja koulutuskeskus, Kilpailuinstituutti, Elinkeinoelämän keskusliitto, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Energiamarkkinavirasto, Finanssivalvonta, Finanssialan Keskusliitto, Geodeettinen laitos, Geologian tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos, Itä- Suomen aluehallintovirasto, Keskuskauppakamari, Kaupan Liitto, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Kuluttajaliitto, Kuluttajariitalautakunta, Kuntaliitto, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Markkinaoikeus, Metsäntutkimuslaitos Metla, Mittatekniikan keskus Mikes, Oikeusministeriö, Opetushallitus, Optula, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen Akatemia, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Ympäristökeskus, Suomen Yrittäjät, Säteilyturvakeskus, Tasaarvovaltuutetun toimisto, Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes, Teknologian tutkimuskeskus VTT, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Tilastokeskus, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työtehoseura, Työterveyslaitos, Ulkopoliittinen instituutti, Sosiaali- ja terveysalan lupaja valvontavirasto Valvira, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Viestintävirasto, Vähemmistövaltuutettu, Ympäristöministeriö Lausunnon antamisen määräaika oli 25.2012 klo 12 mennessä. Lausunnot pyydettiin lähettämään Työ- ja elinkeinoministeriöön. TEM pyysi jakelussa mainituilta lausunnot Kilpailuviraston, Kuluttajaviraston ja Kuluttajatutkimuskeskuksen mahdollisesta yhdistämisestä. Teknisen virheen vuoksi kaikille jakelussa mainituille ei ollut lähtenyt pyyntöä ja TEM täydensi 24.4 lähetystään seuraaville tahoille: Lapin aluehallintovirasto, Liikenne- ja viestintäministeriö, Lounais-Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Maa- ja metsätalousministeriö, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Pohjois-Suomen 113898 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIET MINISTRY OF EMPLOYMENT AND THE ECONOMY PL 32 (Aleksanterinkatu 4) PB 32 (Alexandersgatan 4) P.O. Box 32 (Aleksanterinkatu 4) 00023 Valtioneuvosto Puh. 010 606 000 00023 Statsrådet Tfn 010 606 000 FI-00023 Government Tel + 358 10 606 000 Faksi (09) 1606 2166 www.tem.fi Fax (09) 1606 2166 www.tem.fi Fax + 358 9 1606 2166 www.tem.fi
2 (8) aluehallintovirasto, Sosiaali- ja terveysministeriö, Valtiovarainministeriö, ulkoasiainministeriö. Heille lausunnon antamisen määräaikaa jatkettiin 2.5.2012 klo 10 asti. 2 Lausunnot Lausunnon antoivat seuraavat organisaatiot: Elinkeinoelämän keskusliitto, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Finanssialan Keskusliitto, Finanssivalvonta, Geologian tutkimuskeskus, helsinkiläinen Iikko B Voipio, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen aluehallintovirasto, Kaupan Liitto, Keskuskauppakamari, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Kotitalousopettajien liitto, Kuluttajaliitto, Kuluttajariitalautakunta, Kuluttajatutkimuskeskus, Kuntaliitto, Liikenne- ja viestintäministeriö, Lapin aluehallintovirasto, Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Lounais- Suomen aluehallintovirasto, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, Markkinaoikeus, Marttaliitto, Näkövammaisten keskusliitto, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Opetushallitus, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen Ympäristökeskus, Suomen Yrittäjät, Takuu-Säätiö, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Tilastokeskus, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes, Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes,Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työtehoseura, Työterveyslaitos, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Valtiovarainministeriö, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, Viestintävirasto, Ulkoasiainministeriö, Ympäristöministeriö Seuraavat organisaatiot ilmoittivat, etteivät lausu aiheesta: Energiamarkkinavirasto, Metsäntutkimuslaitos Metla, Valvira, Teknologian tutkimuskeskus VTT, Vähemmistövaltuutettu. 3 Tiivistetysti lausunnoista Eniten lausunnoissa toistuivat oheiset näkemykset Tutkimustoiminnan riippumattomuus sekä mahdollisuus tehdä tutkimusta ulkopuolisella rahoituksella on turvattava. Ennen päätöstä tulee ottaa huomioon sektoritutkimusta koskevat linjaukset. Kuluttajatutkimuksen kenttä on huomattavasti laaja-alaisempi kuin tulevan viraston perustehtävä. Kilpailuviraston ja Kuluttajaviraston erot valvontatehtävissä, keinoissa ja toimintatavoissa tulee ottaa huomioon. Kilpailu- ja kuluttajapolitiikan näkökulmat pystytään ottamaan huomioon uudessa organisaatiossa nykyistä
3 (8) kokonaisvaltaisemmin tarkastellen mm. kokonaisia kulutus- ja tuotantojärjestelmiä. Kuluttaja-asiamiehen asema on turvattava. Suurimmat hyödyt syntyvät tukitoimintojen yhdistämisestä. Sidosryhmien kuuleminen on varmistettava uudessa organisaatiossa. 4 Lausuntojen yhteenveto Yleistä Tuotiin esille, että lausuntopyynnön lyhyt aika ja toimitettu materiaali eivät anna mahdollisuutta kovin tarkkaan analyysiin tai kannanottoon. Virastojen yhdistämistä koskevassa valmisteluprosessista puuttuu tässä vaiheessa riittävä perusvalmistelu, missä olisi arvioitu asianmukaisella tavalla mahdollisia hyötyjä ja haittoja. Taustamuistiosta ei ilmene mitä vaikutuksia yhdistämisestä olisi virastojen ja tutkimuskeskuksen ydintehtävien suorittamiseen eikä siinä ole riittävästi tunnistettu niitä lähtökohtia, joiden pohjalta tutkimuslaitoksia koskevia ratkaisuja tulisi tehdä. Tältä osin ministeriö toteaa, että laajemman taustamuistion liittäminen lausuntopyyntöön olisi ollut perusteltua. Lausuntopyynnön lyhyen ajan vuoksi päädyttiin tiiviiseen versioon, josta ei käy esille koko valmistelutyö. Aikataulu, jossa uusi virasto aloittaa toimintansa vuoden 2013 alussa on haasteellinen. Virastojen valvontatyö tulee hoitaa myös yhdistymistaikana mahdollisimman tehokkaasti. Sidosryhmiä tulee kuulla myös mahdollisen valmistelun muissa vaiheissa ja ehdotus, jonka tulee sisältää lainvalmisteluohjeistojen mukaiset vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia koskevat selvitykset, saatetaan aikanaan ennen poliittista päätöksentekoa lausuntomenettelyn kohteeksi. Lopullisen ehdotuksen tulisi sisältää selvitys siitä, mitä konkreettista hyötyä maissa, jossa yhdistäminen on tehty, on saavutettu kilpailu- ja kuluttaja-asioiden hoitamisessa. Yhdistämisselvityksessä pitäisi myös selvittää mahdollisuudet toiminnoista luopumiseen. Lausunnoissa pidettiin kannatettavana valtiohallinnon tehtävien yhdistämistä kokonaisuuksiksi, joiden avulla saavutetaan synergiahyötyjä, tehostetaan hallinnon toimintaa ja lisätään vaikuttavuutta. Tukitoimintojen yhdistämisen katsottiin tuovan säästöjä. Säästöjen syntymisen aikajännettä ei tuotu muistiossa esiin. Esitettiin kuitenkin myös ettei pelkästään hallinnollisia säästöjä tukipalveluissa voida pitää riittävänä perusteluna virastojen ja tutkimuskeskuksen yhdistämiselle. Näiden toimien tehostaminen on toteutettavissa ilman virastojen varsinaista yhdistämistä. Yhdistämisen tulee edistää virastojen toimintakykyä hoitaa lakimääräiset tehtävät nykyistä tehokkaammin ja laadukkaammin ja siten tuottaa kansalaisille ja yrityksille parempia palveluja.
4 (8) Toivottavaa olisi, että yhdistymisestä seuraisi aluehallintovirastojen ohjauksen tehostumista eikä aluehallintovirastojen roolia kilpailu- ja kuluttaja-asioissa tulisi unohtaa. Tutkimustoimen järjestäminen ja Kuluttajatutkimuskeskus Suuri osa lausunnoista otti kantaa Kuluttajatutkimuksen järjestämiseen. Näissä painotettiin sitä, että yhdistäminen valvontaa tekevään virastoon vaarantaisi riippumattoman ja itsenäisen kuluttajatutkimuksen, jolloin tutkimustoiminnan laatu ja uskottavuus voivat kärsiä. Riippumattoman tutkimustoiminnan resurssit tulee turvata jatkossakin. Yhdistäminen ei saa pienentää alan tutkimustoiminnan rahoitusta. Uudistuksen pelättiin vaarantavan KTK:n tutkimustyötä ja sen asema sekä voimavarat on turvattava hallinnonuudistuksessa. Uudistus kaventaisi kuluttajatutkimusta ja se rajoittuisi enemmän markkinoiden toimivuuden valvontaan ja kilpailu- ja kuluttajaviraston operatiivisiin selvityksiin. Kuluttajatutkimukseen on Suomessa panostettu huomattavan vähän verrattuna moneen muuhun tutkimusalueeseen. Yhteisrahoitteisesta tutkimuksesta luopuminen vahingoittaisi perustavalla tavalla KTK:n tutkimusyhteistyötä. Se osa KTK:n osaamisesta ja resursseista, joka ei pelkästään palvele uuden viraston toimintaa, tulisi siirtää organisaatioon, jossa ulkopuolisella rahoituksella tehtävä tutkimus on edelleen mahdollista. Siirron tekeminen vasta uuden viraston perustamisen jälkeen heikentää niiden tutkimusryhmien asemaa, joiden toiminta perustuu merkittävässä määrin ulkopuoliseen rahoitukseen. Organisatorisen aseman epävarmuus vaikeuttaa uusien hankkeiden suunnittelua ja voi jopa estää rahoituksen hakemisen. Tästä syystä mahdolliset siirrot tulisi tehdä samaan aikaan uuden viraston perustamisen kanssa. Ulkopuolisen tutkimusrahoituksen haku tulisi jatkua niin normaalina kuin mahdollista. Ennen fuusiopäätöstä hallintohenkilöstölle tulee ilmoittaa millä aikavälillä hallintohenkilöstö saattaa menettää työpaikkansa. Epävarmuus saattaa aiheuttaa myös aivovuodon, kun henkilöstö hakeutuu muihin työpaikkoihin. KTK:n asiantuntemuksen hyödyntäjiä ovat kuluttajakäyttäytymisen sidosryhmät, jotka tarvitsevat riippumatonta ja laaja-alaista tietoa kannanmuodostuksensa perustaksi. Muutoksilla ei saa vaarantaa hyvää tutkimusyhteistyötä KTK:n ja muiden tutkimusorganisaatioiden välillä. Kuluttajatutkimuksen organisoimisessa tulee huomioida, että tutkimusta voivat hyödyntää laajasti eri tahot. KTK:n osaaminen on suurelta osin poikkihallinnollista. KTK on yliopistojen opiskelijoiden keskuudessa suosittu valtiohallinnon harjoittelupaikka. KTK:n tuotoksina on noin sata julkaisua vuodessa, joista noin kolmannes on vertaisarvioituja. Mediaesiintymisiä on pari sataa vuosittain. Kulutuksen tutkimuksella on myös runsaasti muita yhteyksiä. Kulutustutkimus liittyy läheisesti myös väestön elinoloihin ja toimeentuloon sekä yleisemmin talouteen liittyviin kysymyksiin. Esimerkkinä kulutustutkimukseen nojaavat tiedot kotitalouksien omalla toiminnallaan itselleen tuottamista hyödykkeistä ja palveluista. Osa kuluttajasuojan kysymyksistä koskee suoraan kuluttajien suojelemista kulutuksen terveyshaitoilta koskien näin väestön terveyden ja
5 (8) hyvinvoinnin asioita. Näin ollen jatkokäsittelyssä tulisi ottaa huomioon kuluttaja-asioiden sijoittuminen EU:n komissiossa samaan pääosastoon terveyden kanssa (DG SANCO). Kulutus- ja kuluttajatutkimuksella on merkittävä rooli tämän päivän ja tulevaisuuden innovaatiopolitiikan toteutuksessa ja suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn lisäämisessä. Vihreä talous edellyttää nykyistä parempaa ymmärrystä kulutuksesta, sen taustatekijöistä sekä siitä, miten kulutus ja kuluttajat vaikuttavat innovaatioprosesseihin. Tästä syystä kuluttajatutkimus on tärkeää ja sen merkitys tulee jatkossa kasvamaan. Kuluttamisen tutkimuksella on merkittäviä tehtäviä myös olojen seurannassa ja tietovarantojen ylläpidossa. Yhdistyminen ei saa johtaa ruokaketjuun liittyvän kuluttajatutkimuksen näivettymiseen. Uuden viraston näkökulmasta tutkimuksen tulisi tuottaa tietoa esimerkiksi markkinoiden toiminnasta ja muutoksista sekä markkinoiden terveen toiminnan mahdollisista pullonkauloista. Tutkimustoiminnan näkökulman tulee kohdistua markkinoiden toimintaan yleisemmin eikä vain kuluttajien näkökulmaan. Viranomaisten käytössä tulisi olla riittävä tietopohja valvonta- ja edistämistehtävien laadukasta hoitamista varten. AVIen kuluttaja-asioissa työskentelevät virkamiehet keräävät myös tietoa Kuluttajatutkimuskeskukselle. Ennen päätösten tekemistä pitäisi tarkemmin selvittää rahoitus- ja tulosohjauksen keinot varmistaa, että kuluttajatutkimus palvelee riittävästi uutta virastoa. Tutkimustoimintaa ei tarvitsisi sijoittaa uuteen virastoon. Kulutustutkimuksen osalta tulisi pohtia myös muita tapoja uudelleen organisointiin: valtion tilivirasto, yliopistojen yhteydessä toimiva verkosto, valtion omistama yritys, ministeriön yhteydessä toimiva sektoritutkimuslaitos tai laajempana valtion tutkimuslaitosten yhteenliittymä. Selvitys sektoritutkimuksen rakenteista Kuluttajatutkimusta koskevat päätökset tulisi tehdä vasta sitten, kun sektoritutkimusta koskevat kehittämisehdotukset ja niistä annetut lausunnot ovat valmistuneet. Valtion tutkimuslaitosten itsenäisen aseman säilyttäminen valtiohallinnossa on tärkeää. Tutkimuslaitosten verkosto- tai konsortiomallilla tai yliopistoyhteistyöllä pystytään turvaamaan myös tutkimuksella välttämätön infrastruktuuri. Suurempi yhteiskunnallinen hyöty saadaan, kun kehitetään KTK:ta osana valtion sektoritutkimuslaitosuudistusta. Kuluttajatutkimuksen tason ja poikkitieteellisen yhteistyön kehittäminen on merkittävästi tehokkaampaa tutkimus- kuin virastoympäristössä. KTK:n nykyinen tutkimus sivuaa useiden muiden tutkimuslaitosten toimialaa ja virastoon sijoitettuna todennäköisesti vaikuttaisi negatiivisesti näiden toimintaan. Hallitusohjelma linjaa, että valtion sektoritutkimuslaitokset kootaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Lausunnoissa nousi esiin seuraavat sektoritutkimuksen toimintakentät, johon kuluttajatutkimusvoisi kytkeytyä: Oikeuspoliittinen tutkimuskeskus, terveys- ja hyvinvointi, SYKE (KTK:n nykyiset Kestävät elinympäristöt ja
6 (8) innovaatiot ryhmä), yhteiskuntatieteellinen tutkimus, sekä talous- ja yhteiskunta. Kuluttaja-asiamiehen asema Kuluttajansuojajärjestelmän kannalta kysymyksessä on suuri uudistus ja järjestelmällä on muitakin tavoitteita kuin markkinoiden toimivuus. Muistiossa on jätetty auki erittäin tärkeän ja arvostetun kuluttajaasiamiesinstituutin tulevaisuus. Kuluttaja-asiamiehen roolia arvioitaessa tulee varmistaa kuluttaja-asiamiehen riippumattomuus, jolle alistuminen Kilpailuviraston tehtäväkentälle on uhka. Asiamiehen viran yhdistäminen Kuluttajaviraston ylijohtajan virkatehtäviin ei välttämättä ollut hedelmällinen ratkaisu, koska kuluttaja-asiamiehen itsenäinen asema heikkeni uudistuksen myötä. Kuluttaja-asiamiehen asemasta on laadittava erillinen, perusteltu ja perusteellinen selvitys ennen muutoksiin ryhtymistä. Kuluttajaviraston kuluttajaoikeusyksikölle tai sitä vastaavalle yksikölle tulee varata vahva ja erityinen asema myös uudessa organisaatiossa. Kuluttaja-asiamiehen toiminnan uskottavuuden turvaaminen edellyttää, että viranomaisella on käytössään riittävät resurssit. Kuluttaja-asiamiehen toimiston sijoittamista esimerkiksi suoraan eduskunnan alaisuuteen itsenäisenä viranomaisena olisi selvitettävä. Toisena vaihtoehtona on irrottaa kuluttaja-asiamies linjaorganisaatiosta kuten Tanskassa, jossa kuluttajaasiamiehellä on oma talousarvio ja henkilöstö. Ministeriöiden tilaajaosaaminen ja ohjaus Tulisi kehittää ministeriöiden ja muun julkishallinnon tilaajaosaamista. On tärkeää kehittää uudenlaisia malleja, joilla tutkimusta ohjataan palvelemaan laajemmin julkishallinnon ja yhteiskunnan tietotarpeita. Toimeksiantotutkimukset merkitsevät myös eri ministeriöille mahdollisuutta tilata tutkimuksia myös muilla hallinnonaloilla toimivilta asiantuntijalaitoksilta. KTK:n laatimissa skenaarioissa esitetään uusia ehdotuksia tutkimuksen ohjauksen kehittämiseksi mm. palvelusopimuksin ja viranomaisten ja tutkijoiden välisillä kehitysfoorumeilla. Toiminnan keskittämisellä voitaneen yhdenmukaistaa ja selkeyttää toiminnan pitkäaikaista suunnittelua ja tulosohjausta. Virastojen ICT-toimintojen yhdistämisessä lähtökohdaksi tulee ottaa valtiohallintoon perustettava toimialariippumattomia peruspalveluita toteuttava palvelukeskus (sähköposti, työasemien ylläpito). Se ei kuitenkaan pysty ottamaan palveluita hoidettavakseen heti vuoden 2013 alusta. Siirtymäaikana palvelut voitaisiin hankkia myös AHTIsta. On tärkeätä, että tietoturvallisuus, riskien hallinta sekä toiminnan jatkuvuus ja varautumisnäkökulmat otetaan huomioon yhdistämisen valmistelussa. Virastojen erilliset tehtävät (kilpailu- ja kuluttaja-asiat) Pidettiin tärkeänä, että yhdistämisessä huomioidaan lainsäädännöstä johtuvat erot kilpailuasioiden ja kuluttaja-asioiden toiminnan luonteessa ja siitä syystä virastojen substanssiasiat on tarpeen organisoida omiin yksiköihin. Virastojen lakiin perustuvia tehtäviä ei tule muuttaa.
7 (8) Virastojen mahdollisen yhdistämisen ei tule tarkoittaa viranomaisten valvontakeinojen ja toimintatapojen yhdenmukaistamista. Kuluttajaviraston ensisijaisena ohjauskeinona tulee olla informaatioohjaus ja neuvottelut. Kuluttajapolitiikka ei tavoittele pelkästään markkinoiden toiminnan tai kilpailun varmistamista, vaan sillä on myös muita yhteiskunnallisia tavoitteita. Virastojen substanssiin liittyvissä ydintoiminnoissa ei ole saavutettavissa merkittäviä synergiaetuja. Selvityksessä tulisi eritellä kahden viranomaisen tehtäviä, toimintamuotoja sekä niitä ongelmia, joita virastot pyrkivät ratkomaan toiminnassaan säännösten ja omaksuttujen käytäntöjen valossa. Virastoilla on selkeästi erilainen intressi lainvalmisteluun: Kilpailuviraston on tehtävä aloitteita mm. kilpailua rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi. Kuluttajavirasto on puolestaan suhtautunut pääsääntöisesti myönteisesti säädösehdotuksiin, joiden tavoitteena on ollut kuluttajan aseman vahvistaminen. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia uuden viraston toimintapolitiikassa. Kilpailu- ja kuluttajasuojalainsäädännön noudattamisen laadukas valvonta vaativat molemmat erityisosaamista, josta on huolehdittava virastojen mahdollisessa yhdistämisessä. Kuluttajavirastolla on tärkeä rooli myös kuluttajakasvatuksen kehittämisessä. Virastojen yhdistäminen saattaa virtaviivaistaa kuluttajakasvatuksen ja yrittäjyyskasvatuksen sisältöjä. Yhdistymisestä nähtiin myös saavutettavan synergiahyötyjä, kun kilpailu- ja kuluttajapolitiikan näkökulmat pystytään ottamaan nykyistä kokonaisvaltaisemmin huomioon. Samalla voidaan paremmin lähestyä kokonaisia kulutus- ja tuotantojärjestelmiä sekä kansainväliseen kauppaan liittyviä kilpailu- ja kuluttajakysymyksiä. Yhdistämistä selvitettäessä on pohdittava, tarvitaanko viraston sisälle tehokkaita ns. palomuureja, jotka rajaavat viraston eri yksiköiden, esim. kilpailuoikeudellisen yritysvalvonnan ja kuluttajasuojaoikeudellisen kuluttajavalvonnan, tiedonkulkua ja saantia tarkoituksenmukaisella tavalla eri valmisteluprosessin vaiheissa eturistiriitojen välttämiseksi. Sidosryhmäyhteistyö Lausunnoissa korostettiin selkeää, avointa ja osallistavaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Sidosryhmien kanssa tehtävä yhteistyö tulee jatkossakin turvata. Kuluttaja- ja kilpailuasioiden yleisestä kehityksestä, viranomaisen toiminnasta ja virastoin toimialaan liittyvistä yleisistä asiakokonaisuuksista tulee voida käydä laaja keskustelua vastaavalla tavalla kuin nykyisessä kuluttaja-asioiden neuvottelukunnassa. Lisäksi linjauksia valmisteltaessa tulee hyvissä ajoin kuulla sidosryhmiä ja sidosryhmäyhteistyö tulee organisoida tehokkaasti. Olisi luontevaa määritellä laissa velvollisuus kuulla säännöllisesti elinkeinoelämän ja kuluttajien edustajia valvonnalle asetetuista yleisistä tavoitteista ja niiden toteutumisesta. Tulisi etsiä myös uusia keinoja sidosryhmäyhteistyön laajemmaksi kehittämiseksi, jotta sidosryhmien laaja-alainen kokemus ja osaaminen voidaan tehokkaasti hyödyntää. Mahdolliset uudet tehtävät
8 (8) Vireillä oleva hankintadirektiiviuudistus sisältää ehdotuksen, jonka mukaan jäsenmaiden on luotava riippumaton viranomainen seuraamaan monipuolisesti hankintasäännösten noudattamista. Julkisia hankintoja koskevaa valvontaa voitaisiin tehostaa osoittamalla valvontatehtävät uudelle virastolle. Virastojen yhdistäminen ei saa johtaa lakisääteisten palveluiden asiakassuoja säännösten valvontatehtävien siirtymiseen kuluttajaviranomaiselle. Näiden palveluiden kehittäminen tulee toteuttaa jatkossakin kutakin julkista palvelua koskevassa erityislaissa. Lausuntojen yhteenvedon on valmistellut työ- ja elinkeinoministeriössä erityisasiantuntija Piia Rekilä. JAKELU TIEDOKSI KKK-viraston yhdistämisselvityksen ohjausryhmä TEM kirjaamo