2 Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt

2 Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt 2.1 Pintavesien tila Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen eteläinen osa-alue kattaa Oulujoen vesistöalueen eteläpuolella olevat vesistöt valuma-alueineen. Alueen kokonaispinta-ala on 15 300 km 2. Jokien kokonaispituus on 1 959 km, josta 1 847 km (94 %) on hyvää huonommassa ekologisessa tilassa. Järviä on vähän, niiden kokonaispinta-ala on 328 km 2, josta hyvää huonommassa ekologisessa tilassa on 136 km 2 (41 %). Kaikki osa-alueen vesistöt laskevat Perämereen. Suurimmat joet ovat Kalajoki, Pyhäjoki sekä Siikajoki ja suurimmat järvet Pyhäjärvi, Uljuan tekojärvi sekä Iso Lamujärvi (kuva 2.1). Alueelle luonteenomainen järvien vähäisyys lisää jokien tulvaherkkyyttä. Rannikon läheisellä vyöhykkeellä noin 100 metrin korkeuskäyrän alapuolella olevalla muinaisella merenpohjalla sijaitsee happamia sulfaattimaita (ks. toimenpideohjelman osa 1, luku 2). Hajakuormitus, peruskuivatukset, voimatalousrakentaminen sekä tulvasuojelujärjestelyt ovat heikentäneet vesistöjen tilaa merkittävästi. Kuva 2.1. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen eteläinen osa-alue.

Ekologinen tila Eteläisellä osa-alueella luokiteltiin yhteensä 67 jokivesimuodostumaa (jokea tai joen osaa). Näistä vain pieni osa (7 %) luokittui hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan (kuva 2.2). Hyvässä ekologisessa tilassa ovat Pyhäjoen vesistöalueen Sydänoja, Liminkaoja, Siikajoen vesistöalueen Kärsämänoja sekä Perämeren rannikkoalueella sijaitseva Olkijoki. Kalajoen vesistöalueella sijaitseva Lohijoki on erinomaisessa ekologisessa tilassa. Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut joet ovat hyvää huonommassa ekologisessa tilassa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (kuva 2.3). Vesienhoitoalueen eteläosan 71 järvestä vajaa puolet (42 %) luokittui hyvään ekologiseen tilaan. Erinomaisessa ekologisessa tilassa on Raatejärvi Kalajoen vesistöalueella. Eteläisen osa-alueen keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut järvet ovat pääosin tyydyttävässä ekologisessa tilassa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Kalajoen Settijärven tila on hyvä. Kuva 2.2. Vesienhoitoalueen eteläisen osa-alueen vesimuodostumien ekologinen tila vuosien 2006 2013 aineiston perusteella. Kaikkiaan hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevien vesimuodostumien osuus eteläisten vesien osaalueella on 73 %. Lähes kaikissa joissa ja järvissä liiallinen rehevyys on merkittävä syy hyvää huonompaan ekologiseen tilaan. Lisäksi etenkin rannikkoalueen jokivesimuodostumissa happamuus heikentää huomattavasti

jokien ekologista tilaa. Muutokset hydrologisessa ja morfologisessa tilassa ovat myös vaikuttaneet luokan määräytymiseen etenkin säännöstellyissä järvissä. Pintavesien ekologista luokittelua ja tilatavoitteiden asettamista on käsitelty toimenpideohjelman osassa yksi (luvut 6 ja 7). Kuva 2.3. Eteläisen osa-alueen keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologinen tila vuosien 2006 2013 aineiston perusteella. Kartta vesien tilasta löytyy verkkosivulta: http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikartta. Vesimuodostumakohtaiset luokittelupäätökset, tausta-aineistot ja perustelut: www.ymparisto.fi/oiva.

Kemiallinen tila Vesienhoitoalueen eteläisellä osa-alueella vedestä mitattujen metallien pitoisuudet eivät ylittäneet ympäristönlaatunormeja. Kattavimmin metallipitoisuuksista on tuloksia suurimpien jokien alajuoksulta. Ainoastaan Siikajoella kadmiumin vuosikeskiarvo ylitti ympäristönlaatunormin vuonna 2006 yksittäisestä suuresta pitoisuudesta johtuen, mutta koko luokittelujakson perusteella Siikajoen kemiallinen tila luokiteltiin hyväksi. Kadmiumin laatunormi voi tyypillisesti ylittyä alunamaiden jokivesissä ja kaivosten alapuolisissa vesissä. Kalojen elohopeapitoisuudesta on mitattua tietoa Kalajokisuun edustalta, Kalajoen alaosalta, Pyhäjoen ala- ja keskiosalta, Siikajoen alaosalta, Pyhäjärven Junttiselältä, Komujärvestä, Uljuan tekojärvestä, Piipsjärvestä ja Iso Lamujärvestä. Näistä ahventen elohopeapitoisuus ylittyi Uljuan tekojärvessä ja Piipsjärvessä. Tekojärvissä ylitykset ovat tavallisia. Piipsjärvi on ollut järvikuiviona 1900-luvun alusta lähtien, mutta vesipinta on nostettu 1970-luvun lopulla lähes luontaiselle tasolle. Pintavesien kemiallista luokittelua ja tilatavoitteiden asettamista on käsitelty toimenpideohjelman osassa yksi (luvut 6 ja 7). 2.2 Vesien tilaan vaikuttava toiminta Rehevöittävä kuormitus Kuormittavaa toimintaa ja meneillään olevia vesienhoidon tavoitteita edistäviä toimenpiteitä on tarkasteltu sektoreittain toimenpideohjelman osassa 1. Tässä tarkastellaan pohjoisten vesistöjen osa-aluetta. Asutus. Haja-asutus on pitkälti sijoittunut vesistöjen varsille, mikä lisää sen vesistökuormitusta. Hajaasutusalueen jätevesikuormitus vähenee merkittävästi jätevesiasetuksen toteutuksen myötä. Lisäksi kiinteistöjä pyritään liittämään rakennettaviin siirtoviemäreihin, mikäli mahdollista. Maatalous. Eteläinen osa-alue on vesienhoitoalueen maatalousvaltaisin alue. Nitraattidirektiivin uudistus vähentänee etenkin lannan ravinteiden huuhtoumia kasvukauden ulkopuolella. Maatalouden ympäristötukijärjestelmän 2014 2020 perustoimenpiteet vähentävät jonkin verran aikaisempaa tukiohjelmaa tehokkaammin ravinnekuormitusta. Fosforilannoitusta on vähennetty jo vuosia ja peltomaiden fosforipitoisuudet alenevat edelleen. Peltojen fosforipitoisuus on kuitenkin edelleen paikoin korkea johtuen muun muassa karjatalouden ja perunanviljelyn keskittymistä. Maatalouden kuormituksen odotetaan kuitenkin vähentyvän käynnissä olevien toimenpiteiden vaikutuksesta. Metsätalous. Eteläisellä osa-alueella tehdään metsäpinta-alaan nähden selvästi enemmän kunnostusojituksia kuin vesienhoitoalueen muilla osa-alueilla. Osin tämä johtuu siitä että alueen maaperän ja tasaisuuden takia toimiva kuivatus on tarpeen ja osin siitä, että suuremman lämpösumman johdosta ojituksen kannattavuus on parempi. Myös turvemetsien terveyslannoituksia tehdään eteläisellä alueella selvästi eniten. Vesienhoidossa korostuu etenkin kunnostusojituksen vesiensuojelu. Ensimmäisellä vesienhoitokaudella metsätalouden vesiensuojelusuositukset päivitettiin ja ne on otettu laajalti käyttöön. Ojitusten ilmoitusmenettely antaa mahdollisuuden myös vesiensuojelun kohdennettuun tehostamiseen. Metsätaloustoimenpiteiden määrän ei odoteta kasvavan, joten metsätalouden kuormituksen odotetaan laskevan. Teollisuus ja kaivostoiminta. Kaivosteollisuuden kuormitus kohdistuu Pyhäjärven Junttiselälle, Raahen edustalle Perämereen ja Nivalassa Kalajokeen. Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäjärven kaivoksella louhitaan ja rikastetaan rikki-, kupari- ja sinkkipitoista malmia. Toiminnan on arvioitu jatkuvan ainakin vuoteen 2017 saakka. Uusin lupa mahdollistaa rikastamon käsittelykapasiteetin nostamisen 2 miljoonaan tonniin vuodessa edellyttäen, että veden käyttöä kaivoksella voidaan tehostaa. Raahen Laivakankaan kultakaivos aloitti toimintansa syksyllä 2011. Vuonna 2012 kaivos tuotti noin 900 kg kultaa. Hituran kaivos Nivalassa on tuottanut nikkelikuparirikastetta vuosittain noin 32 000 tonnia. Kaivostoiminta on keskeytynyt ja toiminnan jatkuminen on epävarmaa. Uutena kaivoshankkeena on suunnitteilla Kopsan kultakaivos Haapajärvellä, josta malmi kuljetaan Nivalaan Hituran kaivosalueelle rikastettavaksi. Kopsan kaivoksen

ympäristövaikutusten arviointimenettely on käynnistynyt ja viranomainen on antanut lausuntonsa kaivoksen arviointiohjelmasta. Teollisuuslaitoksista suurin on rannikolla sijaitseva SSAB Ruukki Metals Oy:n Raahen terästehdas, jonka puhdistetut jätevedet johdetaan Perämereen (ks. toimenpideohjelman rannikkovesiä koskeva osa). Pienteollisuuden jätevedet käsitellään yhdyskuntajätevesien puhdistamoissa. Profood Oy:n Vihannin tehtaan jätevedet johdetaan oman puhdistamon kautta Siikajoen Ohtuanojaan. Valion Meijeriltä Haapavedellä jätevedet laskevat Kukkeripuron (ei määritelty vesimuodostumaksi) kautta Haapajärveen. Kanteleen Voiman jäähdytysvedet ja purkuputki menevät Haapajärveen. Turvetuotanto. Vesienhoitoalueen eteläisellä osa-alueella oli vuonna 2012 yhteensä 99 turvetuotantoaluetta, joiden pinta-ala oli yhteensä 14 843 ha (sisältää myös mm. kuntoonpanovaiheen). Tästä jälkikäyttöön on siirtynyt 4 455 ha. Pinta-alaltaan eniten turvetuotantoa on Siikajoen ja Pyhäjoen vesistöalueilla. Lähivuosina turvetuotannosta poistuu alueita lisää ja niitä korvaamaan perustetaan uusia tuotantoalueita. Turvetuotannon määrä ei näillä näkymin tule tulevalla vesienhoitokaudella ainakaan lisääntymään nykyisestä. Lupaprosessit vievät aikaa ja turpeen menekkiä ohjaa mm. hinta suhteessa kivihiileen. Nykykehityksen valossa turvetuotannon kuormitus tulee hoitokaudella jonkin verran vähenemään. Turkistarhaus. Turkistarhausta harjoitettiin vuonna 2013 yhteensä 133 tarhalla. Suurin osa koko vesienhoitoalueen turkistarhoista sijaitsee Kalajoen vesistöalueella. Kalajoen kunnan alueella iso osa turkistarhoista on keskittynyt ns. yhteistarha-alueille. Vaikka vesiensuojelun taso paranee jo käynnissä olevien toimenpiteiden vaikutuksesta, voi tuotannon määrä lähivuosina hieman kasvaa. Kuormituksen odotetaan pysyvän entisellä tasolla. Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen säännöstelyn tarkastelu on tehty yleisesti toimenpideohjelman osassa 1. Tässä on joitakin säännöstelyyn liittyviä asioita eteläisten vesien osa-alueella. Kala-, Pyhä- ja Siikajokiin on rakennettu useita voimalaitoksia, joista kaikki Kalajoen ja osa Pyhäjoen voimalaitoksista ovat vaellusesteitä vesieliöille. Siikajoella Uljuan voimalaitos ja sen säännöstelypato estävät kalojen vaelluksen joen yläosille. Säännöstelystä ja erityisesti lyhytaikaissäännöstelystä aiheutuvat nopeat muutokset veden korkeudessa ja virtaamassa ovat heikentäneet vesieliöiden elinoloja voimalaitosten alapuolella olevissa koskissa. Lisäksi perkaukset ja lyhytaikaissäännöstely ovat lisänneet jokien kiintoainekuormaa, mikä on heikentänyt mm. kutualueiden laatua ja poikasalueiden käyttökelpoisuutta koskialueilla. Eniten vesistörakentamisen seurauksena on muuttunut Kalajoen keski- ja yläosa, josta on muodostunut peräkkäisten säännöstelyaltaiden ketju. Säännösteltyjä järviä ja tekojärviä on vesistöalueella yhdeksän. Kuvassa 2.4 on arvio eteläisen osa-alueen jokien ja järvien hydrologis-morfologisesta muuttuneisuudesta sekä eliöiden vapaata liikkumista rajoittavien rakenteiden vaikutuksesta vesieliöiden liikkumiseen. Happamuus Kaikkien rannikolle laskevien vesistöjen valuma-alueilla esiintyy happamia sulfaattimaita. Niiden yleiskartoitus Litorinameren korkeimman rantaviivan alapuolisilla alueilla on edennyt siten, että toistaiseksi kartoittamatta ovat Temmes- ja Yppärinjoen valuma-alueet sekä aivan rannikon tuntumassa sijaitsevia pieniä alueita. Niiden kartoitukset pyritään toteuttamaan pääosin vuonna 2015. Kartoitetuista alueista sulfaattimaita esiintyy valumaalueisiin suhteutettuna eniten Siikajoen alueella. Laajoja yhtenäisiä riskialueita on Siikajoen ja sen sivuhaaran, Luohuanjoen, ohella myös muualla kuten Vääräjoella (Kalajoki) ja Pyhäjoella. Vaikeimmin Pyhäjoen sivuvesistä happamuudesta ja suurista metallipitoisuuksista kärsii Tähjänjoki. Vaikka happamuuden torjuntaan liittyvät toimenpiteet ovat koko toimenpidealuetta koskevia yhteistoimenpiteitä, erityisen tärkeää niiden toteuttaminen on em. vesistöillä. Happamuudesta kärsiviä vesistöjä on osa-alueella myös muita, ja toimenpiteitä toteutetaan siksi laajalti. Riskialueiden esiintyminen on pääosin hyvin laikuttaista, minkä vuoksi täsmentäviä kartoituksia on tarpeen toteuttaa eri maankäyttöhankkeisiin liittyen kaikilla vesistöillä. Voimakkaimmin happamuudesta jo kärsivien vesistöjen alueilla happamuus- ja metallikuormituksen vähentäminen

riittävästi ei ole mahdollista nykykäytännön mukaisilla teknistaloudellisesti käyttökelpoisilla toimenpiteillä ja hallinnollisilla ohjauskeinoilla, mutta niillä voidaan estää haittojen lisääntyminen. Parhaiten toimenpiteet vaikuttavat alueilla, missä esiintyy potentiaalisia happamia sulfaattimaita mutta joissa ongelmat ovat toistaiseksi harvinaisempia. Toimenpiteiden suuntaamisen ja maankäytön ohjauksen kannalta riskialueiden yleiskartoitus kartoittamattomilla alueilla on ensiarvoisen tärkeää. Kuva 2.4. Eteläisen osa-alueen jokien ja järvien hydrologis-morfologinen muuttuneisuus sekä eliöiden vapaata liikkumista rajoittavien rakenteiden sijainti.

2.3 Nykyiset toimenpiteet ja niiden riittävyys Jo nykyisellään osa-alueella on käynnissä lukuisia toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi. Toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä vesienhoidon tilatavoitteiden saavuttamiseksi, koska osa-alueen pintavedet ovat laajalti tyydyttävässä tai välttävässä, jopa huonossa tilassa. Nykyisillä toimenpiteillä maatalouden, metsätalouden, turkistarhauksen ja turvetuotannon fosforikuormitus tulee vähenemään alle 10 %, haja-asutuksen 40-50 %. Kokonaisfosforin vähennystarvetta on kuitenkin valtaosassa jokia yli 50 % ja järvissäkin kolmanneksen verran (taulukko 2.1). Tämä tarkoittaa sitä, että vesiin kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi toimenpiteitä on joko tehostettava tai kokonaan uusia toimenpiteitä on otettava käyttöön. Myös säännöstelykäytännön kehittämisen vaikutukset ekologiseen tilaan ovat vähäiset. Kokonaisuudessaan nykykäytännön mukaiset hydrologista ja morfologista tilaa edistävät toimenpiteet edistävät tilatavoitteen saavuttamista vain vähän. Taulukko 2.1. Ravinnepitoisuuden vähennystarpeen jakautuminen (alle 10 %, 10-30 %, 30-50 %, yli 50 %) eteläisen osa-alueen niissä vesimuodostumissa, jotka eivät ole hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Vesimuodostumat Kuormittava ravinne Ei vähennystarvetta <10 % 10 30 % 30 50 % >50 % Kokonaisfosfori 5 % 2 % 10 % 10 % 73 % Kokonaistyppi 22 % 5 % 19 % 19 % 35 % Kokonaisfosfori 31 % 3 % 11 % 19 % 36 % Kokonaistyppi 39 % - 14 % 14 % 33 % 2.4 Koko osa-alueelle kohdistettavat yhteistoimenpiteet Vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi koko eteläisen osa-alueen vesistöalueelle on suunniteltu ja kohdistettu eri sektoreiden yhteistoimenpiteitä (taulukko 2.2). Yhteistoimenpiteiden kohdentumista ja yksittäisiin vesimuodostumiin tai vesimuodostumaryhmiin kohdistettavia toimenpiteitä tarkennetaan jäljempänä vesistökohtaisissa tarkasteluissa. Osa-alue sisältää myös niin kutsutut välialueet, joilla tarkoitetaan vesistöalueiden väliin jääviä rannikon vesimuodostumia valuma-alueineen. Taulukko 2.2. Eteläiselle osa-alueelle esitettävät yhteistoimenpiteet sektoreittain. Sektori Toimenpidetyyppi Hajaasutuksen jätevedet Happamuuden torjunta Happamuuden torjunta Happamuuden torjunta Toimenpiteen nimi Keskitetyn viemäröinnin toteuttaminen haja-asutusalueilla Lisätieto Yksikkö Määrä Täydentävä Asuntoa 500 Happamien sulfaattimaiden täsmentävä kartoitus Täydentävä ha/v 10 000 Kuivatusolojen säätö happamuuden torjunnassa Täydentävä ha 80 Säätösalaojitus ja -kastelu happamuuden torjunnassa Täydentävä ha 4 000 Happamuuden Happamuuden torjunnan Täydentävä hlö/v 250

torjunta tilakohtainen neuvonta Happamuuden torjunta Maatalous Happamien sulfaattimaiden nurmet Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen Täydentävä ha 2 000 Täydentävä ha 15 000 Maatalous Lannan prosessointi Täydentävä kuutiota 500 000 Maatalous Lannan ympäristöystävällinen käyttö Täydentävä ha 21 600 Maatalous Maatalouden kosteikot ja lasketusaltaat Täydentävä kpl 80 Maatalous Maatalouden suojavyöhykkeet Täydentävä ha 6 000 Maatalous Maatalouden tilakohtainen neuvonta Täydentävä Tilaneuvontakäynti 1 400 Maatalous Peltojen talviaikainen eroosion torjunta Täydentävä ha 130 000 Maatalous Ravinteiden käytön hallinta Täydentävä ha 154 700 Maatalous Maatalous Metsätalous Metsätalous Säätösalaojitus ja kastelu turvepelloilla Viherryttämistoimenpiteiden ekologinen ala Metsien kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet Metsien kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu Täydentävä ha 500 Täydentävä ha 6 500 Muu perus ha 60 000 Täydentävä kpl (vs-rakenne) 720 Metsätalous Metsälannoitusten suojakaista Täydentävä ha 1 338 Metsätalous Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta Täydentävä kpl (vs-rakenne) 126 Metsätalous Metsätalouden koulutus ja neuvonta Täydentävä henkilöä vuodessa 4 430 Metsätalous Metsätalous Metsätalouden tehostettu vesiensuojelusuunnittelu Ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden jättäminen ennallistumaan Täydentävä ha/vuosi 2 600 Täydentävä ha 11 100 Metsätalous Uudistushakkuiden suojakaista Täydentävä ha 420 Turkistuotanto Turkistuotannon tiiviiden alustojen rakentaminen Muu perus Varjotalometri 6 500 Turkistuotanto Turkistilojen tilakohtainen neuvonta Täydentävä Henkilöä vuodessa 50 Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Kasvillisuuskenttä/kosteikko, ei pumppausta Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaamalla Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaamalla Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 150 Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 50 Muu perus Uudet rakenteet ha tuotantoaluetta 125 Turvetuotanto Kemiallinen käsittely, kesä Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 600 Turvetuotanto Kemiallinen käsittely, kesä Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 50 Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Ojitettu pintavalutuskenttä, ei pumppausta Ojitettu pintavalutuskenttä, ei pumppausta Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla Ojittamaton pintavalutuskenttä, ei pumppausta Ojittamaton pintavalutuskenttä, ei pumppausta Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaamalla Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaamalla Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 175 Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 100 Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 1 900 Muu perus Kesäaikaisen muuttaminen ympärivuotiseksi ha tuotantoaluetta 550 Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 1 000 Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 350 Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 100 Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 2 750 Muu perus Kesäaikaisen muuttaminen ympärivuotiseksi ha tuotantoaluetta 800

Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaamalla Turvetuotannon vesiensuojelun perusrakenteet Turvetuotantoalueen virtaaman säätö Turvetuotantoalueen virtaaman säätö Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 1 075 Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 7 500 Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 4 500 Muu perus Uudet rakenteet ha tuotantoaluetta 4 000 Turvetuotanto Pienkemikalointi, kesä Täydentävä ha tuotantoaluetta 100 Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Yhdyskuntien jätevedet Yhdyskuntien jätevedet Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) - käyttö ja ylläpito Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) - selvitys Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) - suunnittelu Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) - toteutus Valuma-alueen veden pidättämiskyvyn parantaminen - suunnittelu Valuma-alueen veden pidättämiskyvyn parantaminen - toteutus Täydentävä Täydentävä Täydentävä Täydentävä Vesimuodostumien lkm Vesimuodostumien lkm Vesimuodostumien lkm Vesimuodostumien lkm Täydentävä Hankkeiden lkm 3 Täydentävä Hankkeiden lkm 3 Tehostettu ammoniumtypen poisto Täydentävä Asukasta 200 Viemäreiden vuotovesien vähentäminen ja sekaviemäröinnistä luopuminen Täydentävä Alueellinen arvio 10 15 15 4 6 Maatalous Eteläisellä osa-alueella tulee käyttää mahdollisimman laajamittaisesti ja tehokkaasti kaikkia käytössä olevia maatalouden toimenpiteitä. Kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden vuoksi toimenpiteiden tarkoituksenmukainen suuntaaminen on tärkeää. Pääasiassa alueen maasto on tasaista lakeutta, jolloin eroosio ja ravinteiden huuhtoutuminen kiintoaineen mukana pelloilta on vähäistä. Jokilaaksoissa on kuitenkin paljon säännöllisesti tulvan alle jääviä peltoja, mikä tulee huomioida vesienhoidossa. Suojavyöhykkeiden perustaminen on suositeltavaa tulviville pelloille ja vesistöön viettäville pelloille. Talviaikaista kasvipeitteisyyttä tulee suosia etenkin jos pellon kaltevuus ylittää 3 %, mutta jo 1,5 % kaltevammilla pelloilla siitä on hyötyä. Toimiva kuivatus on edellytys alueen viljelylle, mutta siitä voi aiheuttaa happamuushaittoja etenkin rannikon läheisyydessä sekä kiintoaineen irtoamista ojastosta herkästi syöpyvillä hietamailla. Lisäksi tiheä ojaverkosto luo huuhtoutuville ravinteille nopean reitin vesistöön. Happamia huuhtoumia tulee hillitä säätösalaojituksen ja säätökastelun avulla. Pohjaveden pitäminen tarpeeksi korkealla edistää kasvien vedensaantia ja ehkäisee mahdollisten sulfidien hapettumisen. Ojastossa vedenkorkeutta ja virtausnopeutta voidaan säädellä muun muassa pohja- ja putkipatojen avulla. Kynnysten käyttö sopivissa paikoissa voi myös helpottaa tarvittavan ojakaltevuuden aikaansaamista taas siellä missä se on tarpeen. Virtausnopeuksien hillitseminen vähentää eroosiota ojissa ja mahdollistaa jo irronneen kiintoaineksen laskeutumisen ojastoon. Peltojen fosforipitoisuus on eteläisellä alueella paikoin korkea johtuen muun muassa karjatalouden ja perunanviljelyn keskittymistä. Peltoviljelyssä esitettyjen maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteiden nykyistä huomattavasti laajamittaisemmalla käytöllä voidaan saavuttaa selkeää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähenemistä. Tehdyssä arviossa ravinteiden käytön hallinta -toimenpiteen tavoitteena on peltojen hyvä kasvukunto ja pellon

optimaalinen lannoittaminen huuhtoumien vähentämiseksi sekä ajan mittaan peltojen fosforiluvun pienentäminen tyydyttäväksi. Toimenpide vastaa ympäristökorvausjärjestelmän toimenpidettä Ravinteiden tasapainoinen käyttö ja sitä toteutetaan kaikilla järjestelmään sitoutuneilla tiloilla. Myös edistämällä neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen keinoin maan kasvukunnon ylläpitoa voidaan selvästi vähentää ravinnehuuhtoumia. Lannan fosfori- ja typpimäärät ovat maatalouskäytössä olevaa maata kohti laskettuna suurimmillaan Kalajoen vesistöalueella, etenkin kun mukaan lasketaan turkiseläinten lanta. Karjanlannan fosforipitoisuus on korkea ja karjatalouden keskittymisestä ja kasvinviljelystä eriytymisestä johtuen fosforia saattaakin paikoin kertyä maahan tarpeettomasti ja huuhtoutua vesistöön. Vesienhoidon toimenpiteet Lannan ja orgaanisten ainesten ympäristöystävällinen käyttö ja Lannan prosessointi edistävät lannan ravinteiden hyötykäyttöä myös laajemmalla alueella. Kosteikkojen perustaminen eteläisellä alueella on haasteellista luontaisten paikkojen vähyyden vuoksi. Osa-alueelle on yhteistä voimakas maatalous, mutta alueellisia eroja on muun muassa tuotantosuunnassa ja neuvonnan avulla tulee täydentäviä toimenpiteitä suunnata vaikuttavasti. Metsätalous Eteläisellä osa-alueella etenkin kunnostusojituksen vesiensuojelu korostuu, koska alueella on paljon kuivatusta tarvitsevaa metsämaata sekä lämpösumma ja metsän ravinteisuus riittävät hyvin metsänkasvatukseen. Myös turvemaiden terveyslannoitusten vesiensuojeluun tulee alueella kiinnittää huomiota. Asutus Eteläisellä osa-alueella asuu noin 170 000 asukasta, joista noin 120 000 (yli 70 %) on liittynyt viemäriverkostoihin. Asutus on keskittynyt Oulun eteläpuoliselle Lakeuden alueelle, Raaheen sekä Kalajokilaaksoon. Siika- ja Pyhäjokilaaksoissa asutus on hieman harvempaa. Asukasmäärä on kasvava Ylivieskan sekä Lakeuden alueella. Muualla asukasmäärä pysynee ennallaan tai vähenee hieman, mutta väestön painopiste siirtyy kaikkialla kohti taajamia. Asutuksesta johtuvaa kuormitusta vähennetään Kalajokilaakson siirtoviemärien rakentamisella sekä taajamien viemäriverkoston laajentamisilla. Haja-asutusalueen väestön väheneminen pienentää hajakuormitusta ja tuo väestöä keskitetyn jätevedenpuhdistuksen piiriin. Jätevedenpuhdistamoista Haapavedellä on velvoite poistaa ammoniumtyppeä ja Lakeuden keskuspuhdistamolla on kesäaikainen kokonaistypenpoistovelvoite. Tuleva Kalajokilaakson keskuspuhdistamo tulee vähentämään asutuksesta Kalajokeen aiheutuvaa kuormitusta huomattavasti 2020-luvulle tultaessa. Säännöstely ja vesirakentaminen Osa-alueelta ei juuri löydy hydrologialtaan ja morfologialtaan täysin luonnontilaisia pienvesistöjä ja -vesiä. Harvat säilyneet pienvedet sijaitsevat luonnonsuojelualueilla. Järvien säännöstelykäytäntöjä kehitettäessä tulee huomioida ilmastonmuutoksen vaikutukset pitkittyneisiin kuivuusjaksoihin ja hyödyntää säännöstelykapasiteettia kuivuuden vaikutusten lieventämiseen jokialueilla. Vaikka vesistöalueen järvissä ja joissa tärkein tavoite on rehevyystason laskeminen, osassa kohteista tilatavoitteen saavuttamista voidaan edesauttaa kohentamalla vesimuodostumien hydrologista ja/tai morfologista tilaa. Virtavesissä rakenteellisen monimuotoisuuden ja vesieliöiden vapaan liikkumisen edistäminen ovat merkittäviä tavoitteita. Järvissä säännöstelykäytäntöjä tulisi kehittää siten, että ne tukevat ympäristötavoitteen saavuttamista. Kunnostukset Eteläisen osa-alueen vesistöissä keskeisintä on ravinne- happamuus- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen, mutta tilatavoitteen saavuttamista voidaan edesauttaa myös kustannustehokkailla kunnostustoimenpiteillä. Kunnostustoimista etenkin valuma-alueen veden pidätyskyvyn parantaminen ja rehevän, sisäisestä kuormituksesta kärsivän järven kunnostus voivat vähentää myös kuormitusta alapuolisiin vesiin. Virtavesien kunnostuksilla voidaan pohjaeläimistön ja kalaston elinolosuhteita parantamalla vaikuttaa myös ekologiseen tilaan.

Niillä järvillä, joissa ulkoisen kuormituksen merkitys on pienentynyt tai joissa aloitetaan tai on aloitettu ulkoisen kuormituksen vähentäminen, voidaan järvien ekologisen tilan parantumista edistää kunnostustoimenpiteillä. Käytettävät kunnostustoimenpiteet valitaan tapauskohtaisesti kunnostussuunnitellun yhteydessä tehtävien selvitysten perusteella. Toimia ovat mm. vedenpintojen nosto, biomanipulaatio, ruoppaukset, veden tai sedimentin kemiallinen käsittely, niitot sekä kunnostuksiin valuma-alueella yhdistettävät muiden sektoreiden vesiensuojelurakenteet (esimerkiksi kosteikot, laskeutusaltaat, putkipadot, ennallistamiset, jätevesijärjestelmien päivitys). Eteläisellä osa-alueella on paljon pieniä, reheviä ja liettyneitä järviä, joiden ekologisesta tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä on hyvin puutteellisesti tietoa. Joillakin niistä paikallinen taho tekee hoitokalastusta, vesikasvien niittoa tai muuta järven tilaa ylläpitävää toimintaa. Pääasiassa näiden järvien hoitoa ja kunnostusta suuntaamaan ja tehostamaan tehdään 15 järvelle perusselvitys. Selvitys voidaan tehdä myös muusta tarpeesta esiin nousevalle kohteelle. Hoitokauden aikana osa näistä selvityksistä johtaa kunnostussuunnitelman tekemiseen arviolta neljällä kohteella ja kunnostuksen toteuttamiseen arviolta noin kuudella kohteella. Hoitoa ja ylläpitoa tehdään tarpeen ja resurssien mukaan noin 15 kohteella. Monessa jokikohteessa selvitys kunnostustarpeesta ja mahdollisuuksista on tehty jo ensimmäisellä vesienhoitokaudella, mutta erityisesti pienemmistä virtavesistä tarvitaan selvityksiä toisen hoitokauden aikana. Kohteissa, joissa kunnostus on voitu arvioida kustannustehokkaaksi toimenpiteeksi, esitetään suunnitelman tekemistä ja osalla virtavesikohteista esitetään myös kunnostuksen toteuttamista. Jokien kunnostus-, kunnostusselvitys- tai -suunnittelutarvetta on eräillä peratuilla, mutta edelleen kalataloudellisesti kunnostamattomilla sivujoilla. Osa-alueen joilla kunnostukset liittyvät enimmäkseen tilatavoitteen saavuttamiseen, mutta kunnostuksilla voidaan myös turvata tilan säilymistä tai edistää alueellista tavoitetta kuten alueen harvinaisten vaelluskalakantojen parantamista. Tällä on puolestaan vaikutusta kyseisen vesimuodostuman lisäksi myös siihen yhteydessä olevien vesistöjen kalakantoihin. Joen elinympäristökunnostuksissa kunnostusmenetelminä käytetään mm. syvyys- ja virtausolosuhteiden monipuolistamista kiveämisen, suisteiden, kynnysten ja syvänteiden avulla, kutusorakoiden kunnostamista tai niiden määrän lisäämistä, liettymien poistamista sekä huokoisten ja suojaisten poikasalueiden luomista. Puumateriaalia lisätään virta-alueille pohjaeliöstön kehittymisen nopeuttamiseksi sekä karikkeen pidätyskyvyn parantamiseksi ja kuivilleen jääneitä uomanosia tai sivu-uomia vesitetään sekä virtavesielinympäristön lisäämiseksi että maa- ja vesiympäristön vuorovaikutuksen kasvattamiseksi. Raskaasti peratuilla kohteilla kunnostusmenetelmiä voivat olla lisäksi suoristetun rantaviivan monimuotoistaminen, suvantoalueiden leventäminen, rantasuojauksien muuttaminen luonnonmukaisiksi tai monimuotoisten tekokoskien rakentaminen vesitettyjen alueiden, suvantojen vesisyvyyden ja koskiympäristön lisäämiseksi. Jokikunnostusten käyttöön ja ylläpitoon voi kuulua mm. liettymien poistoa tai kutusorakoiden puhdistusta, suisteiden korjauksia ja vedenpinnan korkeuksien kannalta tärkeiden rakenteiden kuten kynnysten korjauksia. Pienvedet Osa-alueella ei juuri ole luonnontilaisia pienvesiä kuten puroja, noroja, lähteitä ja lampia voimakkaasta maankäytöstä johtuen. Purot ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta perattu kanaviksi. Joitakin lähes luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia puroja on sivuhaarojen varrella ja vedenjakaja-alueilla. Toisaalta vain pieni osa puroista on nimetty vesimuodostumiksi. Kunnostustarpeisiin ja purojen tilaan liittyviä selvityksiä ei osa-alueella ole kattavasti tehty. MAHAKALAhankkeessa Kalajoen vesistön Litorina-alueen sivuojien ja -purojen lajistoa on kuitenkin kartoitettu happamuusselvitysten yhteydessä. Eräissä yksittäisissä puroissa tiedetään säilyneen myös vaativampia ja alueelle erittäin harvinaisia lajeja kuten purotaimenta, harjusta ja -nahkiaista. Selvitystarve purojen tilasta ja lajistosta on suuri etenkin Suomenselän ja Maanselän vedenjakaja-alueilla. Pienvesien kunnostukselle ei ole esitetty yhteistoimenpiteitä, mutta selvityksiä ja niiden perusteella mahdollisesti tehtäviä kunnostuksia voidaan toteuttaa suurempien virtavesien kunnostushankkeiden yhteydessä. Kunnostustoimenpiteinä puroilla käytetään

pääosin samoja menetelmiä kuin jokien kunnostuksissa, mutta lisäksi käytetään hiekoittumista ja liettymistä estäviä ja rakenteita sekä jokia runsaammin kunnostuksen jälkeisen alkuvaiheen kehitystä edistävää puumateriaalia. Purojen kunnostuksissa korostuvat erityisesti myös muiden sektoreiden vesiensuojelutoimet valuma-alueilla. Maankäytön kuten metsä- ja maataloussektoreiden toimien seurauksena hävinneitä noroja tai lähteitä ei voida juuri palauttaa, mutta lähteistä joidenkin tilaa voitaneen parantaa tai uusia noroja synnyttää esim. suoalueiden tai kosteikkojen ennallistamisen yhteydessä. Norojen, lähteiden ja lampien tilaa tai paremminkin niiden säilymistä edistetään kuitenkin lähinnä maankäyttöön liittyvien sektoreiden toimenpiteiden ja erityisesti niiden ohjauksen avulla. Happamuuden torjunta Happamien sulfaattimaiden yleiskartoitus on eteläisellä osa-alueella edennyt hyvin. Sen avulla voidaan antaa hoitokaudella ohjausta ja tietoa maankäytön ja kuivatuksen suunnittelijoille ja toteuttajille happamuusongelmien välttämiseksi. Temmesjoen ja pienten kartoittamattomien rannikon läheisten vesistöjen alueiden yleiskartoitus tulisikin toteuttaa tästä syystä vielä vuoden 2015 aikana, eikä yleiskartoitusta ole esitetty toimenpiteeksi tulevalle hoitokaudelle. Vaikka happamuuden torjunnan toimenpiteet painottuvat lähelle rannikkoa, myös sisämaassa on tarpeen toteuttaa happamuuden torjunnan toimenpiteitä etenkin mustaliuskealueiden maankäytön kuivatuksiin liittyen. Tehokkaita toimenpiteitä happamuuden torjunnassa ovat kuivatusolojen säätö eri sektoreilla ja maataloudessa myös säätösalaojitus ja -kastelu. Tilakohtainen neuvonta happamuuden torjunnassa liittyy myös ohjauskeinoista keskeiseen neuvontaan ja tiedottamiseen, joihin tulee hoitokaudella erityisesti kiinnittää huomiota niin happamien sulfaattimaiden kuin mustaliuskealueidenkin osalta. Turvemailta peräisin olevan orgaanisen happamuuden vähentäminen liittyy enimmäkseen metsä- ja maataloussektoreiden toimenpiteisiin, mm. putkipadot ja muut pidätyskykyä parantavat ratkaisut ehkäisevät virtaamista riippuvaisia happamuuspiikkejä myös turvemailla. Säätösalaojitusten ja -kastelun ohella happamien sulfaattimaiden todetuilla riskialueilla voi eteläisten vesistöjen alueella saada maaseutuohjelmaesityksen mukaan korkeampaa tukea myös happamien sulfaattimaiden nurmien perustamiseen. Sen sijaan peltojen käyttötarkoituksen muutos -toimenpidettä ei arvioida toteutettavaksi taloudellisten kannustimien puuttuessa. Uusien menetelmien kehittäminen ja käyttöön otto sekä rahoituksellisten ja muiden ohjauskeinojen kehittäminen ovat välttämättömiä edellytyksiä ko. haittojen hallinnalle. Hoitokaudella riskialueiden suuremmissa kuivatushankkeissa, YVA-lain mukaisissa maankäyttöhankkeissa ja lupaprosesseissa huomioidaan tarvittaessa myös tarkentavat täsmäkartoitukset, happamuutta ehkäisevät suunnitteluratkaisut sekä varautuminen ennakoimattomiin happamuushaittoihin aiempaa kattavammin. Teollisuuslaitokset ja kaivokset Eteläisen osa-alueen kaivostoiminta on laajentumassa, jos suunnitelmat uusista kaivoshankkeista toteutuvat. Kaivostoiminnan kasvu lisää haitallisten aineiden kuormitusta ja kaivostoiminnan riskit pinta- ja pohjavesille voivat lisääntyä. Kaivannaisteollisuuden vesistöpäästöt sisältävät usein raskasmetalleja, jotka voivat olla haitallisia tai suurina määrinä jopa myrkyllisiä vesieliöstölle. Kaivosteollisuuden kuormitus kohdistuu etenkin Raahen edustalle Perämereen ja Kalajokeen, mutta myös Pyhäjärven Junttiselälle. Suuret teollisuuslaitokset ovat paikallisesti merkittäviä kuormittajia, joilla on vaikutusta lähialueen veden laatuun. Pienempien teollisuuslaitosten jätevedet johdetaan suurelta osin yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoihin käsiteltäviksi. Teollisuuden prosesseissa tapahtuneet parannukset sekä jätevesien puhdistuksen merkittävä tehostuminen ovat vähentäneet selvästi teollisuuden jätevesien aiheuttamaa vesistökuormitusta. Teollisuussektorilla ympäristöhaittoja tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Puhdistamojen ja teollisuuslaitosten keskinäisillä sopimuksilla, tarvittavilla esikäsittelyllä ja käyttötarkkailulla huolehditaan siitä, ettei jätevedenpuhdistamojen toiminta häiriinny yllättävistä päästöistä. Eteläiselle osa-alueelle ei esitetä teollisuudelle ja kaivostoiminnalle erillisiä täydentäviä vesienhoidon toimenpiteitä.

Turvetuotanto Turvetuotannon vesiensuojelu on tehostunut ja tehostuu koko ajan kun vanhoja soita poistuu käytöstä. Lupakäytäntö ohjaa turvetuotannon vesiensuojelua. Uusien ja uusittavien lupien lupaehdoissa on pääsääntöisesti edellytetty pintavalutuskentän käyttöä tai vastaavaa vesiensuojelun tasoa. Ensisijainen vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen ojittamaton pintavalutuskenttä, mutta eteläisellä alueella sopivaa suoaluetta ei aina löydy. Virtaamansäädön avulla yleistyviin ylivirtaamatilanteisiin varaudutaan entistä paremmin. Kemiallinen käsittely on harvoin kustannustehokas ratkaisu ja lisäksi se sisältää happamuutta aiheuttavien aineiden huuhtoutumisen riskin. Humuskuormituksen vähentämiseen se on kuitenkin ainoa toimiva menetelmä ja voi erityistapauksissa olla perusteltu ratkaisu. Pienkemikalointia vesiensuojelun tehostamisessa ja humuskuormituksen vähentämisessä voisi testata eteläisellä alueella pilottihakkeessa. Turkistarhaus Turkistarhauksen vesiensuojelumääräykset annetaan lupakäsittelyn yhteydessä. Vesiensuojelun tehostamiseksi nykymääräyksissä edellytetään turkistarhoilla vesitiiviitä lanta-alustoja ja usein myös valuma-vesien käsittelyä. Jos käytössä on tiiviit alustat ja kattovedet johdetaan pois niin, etteivät ne pääse huuhtomaan tarha-aluetta, valumavesien käsittelyn tarve ei ole niin suuri. Suurin osa vesienhoitoalueen turkistarhoista sijaitsee Kalajoen vesistöalueella. Kalajoen kunnan alueella pääosa turkistarhoista on keskittynyt ns. yhteistarha-alueille. Suurimmalla tarha-alueella on noin 25 toiminnanharjoittajan turkistarhat. Yhteistarha-alueella myös vesiensuojelu on keskitetysti järjestetty. Lannan yhteiskompostointi vähentää huuhtoumariskiä. Kalankasvatus Eteläisellä osa-alueella ei sijaitse kalankasvatuslaitoksia. Pyhäjoen vesistöalueella on yksi luonnonravintolammikko. 2.5 Vesistöalue- ja vesimuodostumakohtaiset tarkastelut 2.5.1 Kalajoen vesistö Pintavesien tila ja sen parantamistarpeet Kalajoen vesistöalueen 21 luokitellusta joesta ja jokiosuudesta 5 % ja 22 luokitellusta järvestä 45 % luokittui hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan (taulukko 2.3). Vaikka Lohijoki on arvioitu olevan erinomaisessa ekologisessa tilassa, sillä on kunnostusta kaipaavia jokijaksoja. Järvistä Raatejärvi on erinomaisessa ekologisessa tilassa. Kalajoen vesistöalueen neljän voimakkaasti muutetun jokivesimuodostuman ekologinen tila on välttävä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Voimakkaasti muutettuja tai keinotekoisia järviä on neljä. Näistä Settijärven ekologinen tila on hyvä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan, muiden tila on tyydyttävä. Kalajoen vesistöalueen kaikki pintavesimuodostumat ovat hyvässä kemiallisessa tilassa. Kalajoen vesistöalueella nimetyt erityisalueet eivät aiheuta tarvetta vesienhoidon tavoitteista poikkeamiseen. Natura-alueiden kannalta korostuu esimerkiksi Kalajoen alaosan tilan paraneminen välttävästä hyväksi (Kalajoen suisto, linnusto ja luontotyyppi). Erityisalueita ja erityisalueeksi nimeämisen perusteita on tarkasteltu toimenpideohjelman osassa yksi (luku 2.4). Pintavesien ekologista ja kemiallista luokittelua sekä tilatavoitteiden asettamista on käsitelty toimenpideohjelman osassa yksi, luvuissa kuusi ja seitsemän.

Taulukko 2.3. Kalajoen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat sekä mahdolliset perustelut tilamuutokseen ensimmäiseen hoitokauteen nähden. Mukana ei ole niitä nyt hyvässä tilassa olevia vesimuodostumia, joiden tila saattaa heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai nykyisten toimenpiteiden tehostamista. (-)= vesimuodostumaa ei ole luokiteltu 1. suunnittelukierroksella/ei muutosta. Nykytila perustuu vuosina 2006-2013 kerättyyn aineistoon. Vesimuodostuma 1. suunnittelukauden ekologinen tila Nykytila Perustelut muutokseen Lohijoki - Erinomainen - Aartaminjärvi - Hyvä - Iso Kotajärvi - Hyvä - Kuivajärvi - Hyvä - Lahnajärvi - Hyvä - Nurmesjärvi - Hyvä - Raatejärvi - Erinomainen - Settijärvi - Hyvä* - Särkijärvi - Hyvä - *suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan Pintavesiin kohdistuvat merkittävät paineet sekä keskeisimmät ongelmat Kalajoen vesistöalueella olevista vesimuodostumista 74 % on hyvää huonommassa ekologisessa tilassa. Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus valtaosassa vesimuodostumia sekä liiallisen happamuuden aiheuttamat haitat vesistöalueen alaosien vesimuodostumissa (taulukko 2.4). Lisäksi talviaikainen happitilanne on sisäisestä ja/tai ulkoisesta kuormituksesta johtuen heikko useissa järvissä. Osassa vesimuodostumia säännöstely heikentää merkittävästi tilaa. Taulukko 2.4. Kalajoen toimenpiteitä vaativien vesimuodostumien ekologinen tila ja sen muutos ensimmäisen hoitokauden jälkeen, sekä vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet. Lisäksi taulukossa on esitetty ne vesimuodostumat, jotka ovat nyt hyvässä tilassa, mutta joiden tila on riskissä heiketä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. (-)= vesimuodostumaa ei ole luokiteltu ensimmäisellä suunnittelukierroksella / vesimuodostuman tilassa ei ole tapahtunut muutosta. HyMo=hydrologis-morfologiset muutokset. Nykytila perustuu vuosina 2006 2013 kerättyyn aineistoon. Taulukkoa täydennetään kuulemisen aikana. Vesimuodostuma 1. suunnittelukau den ekologinen tila Nykytila Perustelut muutokseen Merkittävät/Keskeiset paineet Erkkisjärven laskuoja - Välttävä* - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Eteläjoki_Vuohto - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous Hinkuanjoki - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous Järvioja - Välttävä* - Maatalous, metsätalous, HyMo, kohtalainen happamoitumisriski? Kalajanjoki Välttävä* Välttävä* - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Kalajoen alaosa Välttävä Välttävä - Kalajoen keski- ja yläosa Tyydyttävä* Välttävä* Uusi seurantaaineisto Pistekuormitus (yhdyskuntien jätevedet ja kaivosvedet), maatalous, metsätalous, hajaasutus, kaivannaisteollisuus, HyMo, kuivatus happamilla sulfaattimailla? Pistekuormitus (yhdyskuntien jätevedet), maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo

Karsikasoja - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Kesonoja - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, HyMo Kiljanjoki_Kotijoki - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, Hymo Kuonanjoki Välttävä Tyydyttävä Uusi seurantaaineisto Maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Lestinpuro - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, Hymo Levonperänkanava_ Juurikkaoja Malisjoki Välttävä Tyydyttävä - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, HyMo Uusi seurantaaineisto Nevanoja - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Pistekuormitus (turvetuotanto), maatalous, metsätalous Pylväsoja - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, HyMo Settijoki_Kuusaanjoki Välttävä Tyydyttävä Siiponjoki Välttävä Tyydyttävä Uusi seurantaaineisto Uusi seurantaaineisto Maatalous, metsätalous, haja-asutus, Hymo maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Syväoja - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Vääräjoki Tyydyttävä Tyydyttävä - Pistekuormitus (yhdyskuntien jätevedet), maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Erkkisjärvi - Välttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Hautaperän tekojärvi Tyydyttävä* Tyydyttävä* - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Iso-Juurikka - Tyydyttävä* - Metsätalous, HyMo Iso-Kähtävä - Tyydyttävä - Metsätalous Kangaspäänjärvi Tyydyttävä Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Kiljanjärvi Tyydyttävä Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo Korpinen - Tyydyttävä* - Metsätalous, HyMo, happamuus? Kuonanjärvi - Tyydyttävä - Pistekuormitus (turvetuotanto), maatalous, metsätalous, HyMo Kuusaanjärvi - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Köyhänjärvi - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Pidisjärvi - Välttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, Hymo Vuohtajärvi Tyydyttävä Tyydyttävä - Vesimuodostumat, jotka ovat hyvässä tilassa, mutta joihin kohdistuu merkittäviä paineita ja ongelmia Maatalous, metsätalous, haja-asutus, HyMo sisäinen kuormitus? Pitkäjärvi Hyvä Hyvä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Reisjärvi Tyydyttävä Hyvä *suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan Uusi seurantaaineisto Pistekuormitus (yhdyskuntien jätevedet), maatalous, metsätalous, haja-asutus, Hymo Nimetyistä vesimuodostumista Kalajoen vesistöalueella jäivät luokittelematta Saarinen, Saarivesi, Suojärvi, Louetjärvi ja Norssinjärvi, koska kohteista ei ollut saatavilla biologista aineistoa eikä vedenlaatutuloksia jaksolta 2006 2013. Lisäksi kuormitusmallit antoivat osin ristiriitaisia tuloksia. Ravinteiden vähentämistarpeen arviointi Hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevista vesimuodostumista noin 79 %:lla on kokonaisfosforin ja 71 %:lla kokonaistypen vähennystarvetta. Kalajoen alaosalla ja monella muulla vesimuodostumalla tulisi kokonaisfosforipitoisuutta saada alennettua yli 50 % nykyisestä, jotta joen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi tasolle 40 µg/l. Tämä tarkoittaa ihmisen aiheuttaman fosforikuormituksen vähentämistä yli puoleen nykyisestä. Suurimmat mahdollisuudet vähentää kuormitusta eteläisellä alueella on maataloudessa. Järvissä myös sisäisen kuormituksen vähentäminen on keskeistä (taulukko 2.5). Ravinteiden määrä ei ole ainoa pintavesimuodostuman ekologiseen tilaan vaikuttava tekijä. Tilaan vaikuttavat esimerkiksi kiintoaine, eliöstö, happamuus sekä hydromorfologia. Esimerkiksi Kalajoen vesistöalueeseen kuuluvalla Korpisella ei ole laskennallisten arvioiden mukaan ravinteiden vähennystarvetta.

Taulukko 2.5. Hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevien pintavesien ravinnepitoisuuden vähentämistarpeet (alle 10 %, 10-30 %, 30-50 %, yli 50 %) Kalajoen vesistöalueella. (-)= Ei ravinnepitoisuuden vähennystarvetta. Vesimuodostuma Kokonaisfosforipitoisuuden vähennystarve (%) Kokonaistyppipitoisuuden vähennystarve (%) Erkkisjärven laskuoja > 50 > 50 Eteläjoki_Vuohto - 10 30 Hinkuanjoki > 50 - Järvioja > 50 10 30 Kalajanjoki 30 50 10 30 Kalajoen alaosa > 50 > 50 Kalajoen keski- ja yläosa > 50 30 50 Karsikasoja > 50 > 50 Kesonoja Ei tietoa* Ei tietoa* Kiljanjoki_Kotijoki > 50 > 50 Kuonanjoki > 50 10 30 Lestinpuro - - Levonperänkanava_ Juurikkaoja 10 30 - Malisjoki > 50 > 50 Nevanoja > 50 - Pylväsoja Ei tietoa* Ei tietoa* Settijoki_Kuusaanjoki > 50 10 30 Siiponjoki 30 50 > 50 Syväoja 10 30 30 50 Vääräjoki 30 50 > 50 Erkkisjärvi > 50 10 30 Hautaperän tekojärvi - > 50 Iso-Juurikka - - Iso-Kähtävä Ei tietoa* Ei tietoa* Kangaspäänjärvi 10 30 10 30 Kiljanjärvi - 30 50 Korpinen - - Kuonanjärvi < 10 - Kuusaanjärvi > 50 - Köyhänjärvi 30 50 > 50 Pidisjärvi Ei tietoa* Ei tietoa* Vuohtajärvi 10 30 10 30 * kuormitusvähenemätarvetta ei pystytä arvioimaan johtuen esimerkiksi siitä, että vesimuodostumasta ei ole pitoisuusmittaustuloksia Ehdotukset täydentäviksi toimenpiteiksi Vesienhoitoalueen koko eteläiselle osa-alueelle kohdistuvat sektorikohtaiset yhteistoimenpiteet on esitelty luvussa 2.3. Tässä käydään läpi yhteistoimenpiteiden kohdentamista vesistöalueella sekä esitetään vesimuodostumiin tai vesimuodostumaryhmiin kohdennettavat toimenpide-ehdotukset.

Maatalous Edellisellä hoitokaudella kaikki maatalouden vesienhoidon toimenpiteet eivät toteutuneet suunnitellussa määrin. Ravinnetase ei tullut osaksi ympäristökorvausjärjestelmän perustasoa, joten siinä jäätiin merkittävästi tavoitteesta. Kosteikkoja toteutettiin muutamia, mutta ei suunniteltua määrää. Kiinnostus niihin on kuitenkin herännyt. Alueella on toiminut kolme biokaasulaitosta. Niissä käsitelty, yhteenlaskettu lantamäärä jäi edellisellä hoitokaudella reilusti alle alueen tavoitteen. Lietelannan sijoittaminen peltoon sen sijaan toteutui yli odotusten ja oli erityisen suosittu toimenpide Kalajoen vesistöalueella. Kalajoella tullaan tarvitsemaan kaikkien toimenpiteiden mahdollisimman laajaa käyttöönottoa. Neuvonnalla toimenpiteitä voidaan tila- ja lohkokohtaisesti kohdentaa vesiensuojelullisesti tarkoituksenmukaisesti. Vesistöalueella sijaitsevien pienten vesistöjen ja niitä pienempien vesien suojeluun esitetyin toimenpitein tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tällöin tarvitaan paikallisesti suunnattuna monipuolisesti täydentäviä toimenpiteitä, mm. peltojen suojavyöhykkeitä ja monivaikutteisia kosteikkoja. Kalajoen vesistöalueella tulisi pilotoida pellolta tulevien valumavesien kemiallista puhdistusta ja neutralointia niissä kohteissa, jossa kuivatusvesiä joudutaan tulvapengerrysten takia pumppaamaan. Kalajoen vesistöalueella on karjataloutta enemmän kuin muulla osa-alueella. Kun alueella on lisäksi paljon turkistarhoja, niin syntyy merkittävä lantakeskittymä. Alueella ovat siten hyvin tärkeitä lannan ympäristöystävällistä käyttöä sekä lannan käsittelyä ja jalostamista lannan levitysalan ja ravinteiden hyötykäytön lisäämiseksi tukevat ja edistävät toimenpiteet ja investoinnit. Tällaisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi lannan mekaaninen ja kemiallinen separointi, biokaasutus, kompostointi ja lannan tuotteistaminen lannoitteiksi ja etälantaloiden rakentaminen. Myös lannan energiankäyttöä edistäviä toimenpiteitä ja investointitukia tulee hyödyntää alueella. Kalajokilaaksossa peltojen fosforipitoisuus on jopa noussut, eli lannan jalostamista ja kuljettamista muualle tulee voimakkaasti pyrkiä edistämään. Vesiensuojelunäkökohdat huomioon ottaen rakennetut nautaeläinten jaloittelutarhat eivät merkittävästi kuormita vesistöjä. Käytännössä eläinten ulkoilualueiden kirjo on moninainen. Neuvonnalla tulee pyrkiä asianmukaisten jaloittelutarhojen ja ulkotarhojen sekä riittävän kokoisten laitumien käyttöön. Jaloittelutarhojen ja ulkotarhojen vesiensuojelutilanne tulee selvittää. Happamat sulfaattimaat huomioidaan kuivatusten suunnittelussa ja ohjauksessa. Kuivatusolojen säätöä sovelletaan erityisesti peruskuivatuksissa ja säätösalaojitusta tai -kastelua tila- ja lohkokohtaisissa kuivatuksissa. Keskeisimmät riskialueet ovat Vääräjoella Sievin alueen alavilla peltoalueilla sekä Alavieskanjärven alueilla, mutta toimenpiteitä tulee toteuttaa happamuuden torjumiseksi myös muilla yleiskartoituksen osoittamilla sulfaattimaiden esiintymisalueilla. Riskialueiden turvetuotantoaleuiden jälkikäyttömuotona viljelyä tulisi harjoittaa vain tarkkaan kartoitustietoon ja suunnitteluun perustuen. Metsätalous Kalajoella metsätaloustoiminnan painopiste on vesistöjen latvaosilla, kun rannikkoalue ja jokivarsi ovat varsin tehokkaasti viljelykäytössä. Myös vesienhoidon tehostettuja toimenpiteitä suunnataan latvavesistöön, jossa vaikutukset myös näkyvät. Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu ei ensimmäisellä hoitokaudella toteutunut Kalajoen vesistöalueellakaan ihan suunnitellussa määrin, mutta alueella on tehty mm edistyksellistä kosteikkojen suunnittelua ja toteuttamista. Tulevalla hoitokaudella keinoja vesiensuojelun tehostamiseen on enemmän ja asenneilmapiiri on vesiensuojelumyönteinen. Valitettavasti rahoitus ei vesiensuojelurakenteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen ei todennäköisesti tule parantumaan.

Kuva 2.5. Koistisjärven kosteikko on suunniteltu ja toteutettu metsätalouden luonnonhoitohankkeena. Asutus Kalajoen vesistöalueelle on 1. suunnittelukaudella rakennettu siirtoviemäreitä osuuksille Sievi-Ylivieska, Alavieska- Kalajoki sekä Haapajärvi-Nivala. Ylivieskan ja Kalajoen välisen siirtoviemärin rakentaminen on alkamassa vuoden 2014 lopussa. Kalajokilaakson keskuspuhdistamon rakentaminen alkaa 2015 ja se on määrä ottaa käyttöön 2016. Viimeisen siirtoviemäriosuuden (Nivala-Ylivieska) rakentamiseen päästäneen vuonna 2021, jolloin lähes koko Kalajokilaakson jätevedet tullaan puhdistamaan Kalajoen keskuspuhdistamossa. Siirtoviemärit seurailevat Kalajokea, ja viemäriin liitetään läheisyydessä oleva asutus. Turvetuotanto Uusilla turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi lisäämällä edelleen pintavalutuksen tai muun tehostetun vesienkäsittelymenetelmän ympärivuotista käyttöä. Lupakäsittelyssä otetaan huomioon vesistön ja pohjamaiden happamoitumisriski. Turvetuotannon osuus kuormituksesta on suurin Nevanojan valuma-alueella, mutta jää sielläkin maatalouden ja metsätalouden kuormitusta pienemmäksi. Peruskuivatukset Nykyisin tehtävät ojitukset ovat pääosin peruskorjaushankkeita. Niissä kuivatusta kuitenkin usein tehostetaan mm. nykyaikaisen salaojituksen mahdollistamiseksi, minkä lisäksi joitakin uusia alueita voi tulla peruskuivatuksen piiriin tilusjärjestelyissä (uusjakohankkeet). Lisätoimenpiteitä tarvitaan kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämiseksi ja nykyisen vesilain tarkoittaman luonnontilaisten kaltaisten piirteiden säilyttämiseksi (ml. luonnonmukainen peruskuivatus) ja erityisesti happamien sulfaattimaiden vesiensuojelun tehostamiseksi. Kalajoen alueella on tarvetta peruskuivatuksen parantamiseen. Tällä hetkellä on meneillään kaksi Kalajoen alueen keskeisille happamien sulfaattimaiden riskialueille sijoittuvaa peruskuivatushanketta, joiden suunnittelussa on pyritty käyttämään hyväksi sulfaattimaiden kartoitustietoja ja happamuusriskiä vähentäviä menetelmiä yhteistyössä asiantuntijoiden ja viranomaisten kesken. Happamuus Happamien sulfaattimaiden kartoitustavoitteet toteutuivat koko vesienhoitoalueella lähes suunnitellusti. Säätösalaojitusta ja -kastelua on toteutunut jonkin verran suunniteltua vähemmän, mutta hankekohtaista neuvontaa ja maankäytön ohjausta on voitu tiedon lisääntyessä toteuttaa runsaasti. Riittävä tiedotus onkin