Sosiaali- ja terveysministeriölle Pyydettynä lausuntona hallituksen esityksestä laiksi lastenhoidon tuista (STM062:00/2014) Väestöliitto ry lausuu kunnioittaen seuraavaa: Väestöliitto ei kannata ehdotusta kotihoidon tuen puolittamisesta lapsen vanhempien kesken eikä sitä, että tuen saamisen edellytyksenä on se, että lapsen vanhempi hoitaa lasta itse. Sen sijaan kannatamme ehdotuksessa esitettyjä uudistuksia, joilla edistetään etävanhemman mahdollisuutta osallistua lapsen hoitoon ja huomioidaan nykyistä paremmin perheiden monimuotoisuus ja samaa sukupuolta olevien parien perheet. Mielestämme perhe-etuuksia ja palveluja, olipa kyse kotihoidon tuesta tai lapsen päivähoito-oikeudesta, ei ole syytä heikentää. Perheet tarvitsevat yhteiskunnan tuen ja arvostuksen kasvattaessaan seuraavaa sukupolvea. Kotona tehtävän kasvatustyön arvoa ei tulisi kyseenalaistaa, niin kuin nyt näyttää käyvän. Perheiden tulee voida ratkaista lastenhoitomallinsa omista ja lapsen yksilöllisistä tarpeista lähtien, ei kaavamaisen tukijärjestelmän pakottamana. Perheet ovat keskenään erilaisia ja niiden mahdollisuudet ja tarpeet ovat erilaisia. Kaavamaiset ratkaisut eivät sovellu hyvin perheiden moninaisiin tilanteisiin. Väestöliitto katsoo, että perheiden vahvasti kannattama ja hyväksi havaittu kotihoidon tukijärjestelmä pidetään joustavana, perheiden erilaisia elämäntilanteita huomioivana ja sitä kautta lapsen etua edistävänä. Nyt esitettävät muutokset myös monimutkaistavat järjestelmää. Tämä vie kokonaisuutta perheiden kannalta huonoon suuntaan. Väestöliitto katsoo, että lasten osallistumista varhaiskasvatukseen tulee rohkaista tämän kiintiöintiesityksen sijasta avoimen varhaiskasvatuksen palveluita kehittämällä niin että se soveltuu sekä kotona hoidossa olevien pienten lasten tarpeisiin. Tämä lisää myös lasten keskinäistä tasa-arvoa. Myös maahanmuuttajaperheiden lasten kannalta kotihoitoa ja avointa varhaiskasvatusta yhdistävät ratkaisut olisivat joustavia ja tukisivat kotoutumista. 1
Väestöliitto kannattaa sitä, että isien osallistumista lasten hoitoon lisätään ja rohkaistaan. Tämän tulisi tapahtua vakuutusperusteista vanhempainvapaata kehittämällä eli pidentämällä tukikautta kokonaisuutena sekä myös isälle kiintiöityä osuutta. Väestöliitto on esittänyt vanhempainvapaaseen ns. joustomallia, jossa vanhempainvapaa ulottuu yli lapsen ensimmäisen ikävuoden ja isän osuus kasvaa. Joustomallissa äidille korvamerkitään neljä kuukautta, isälle kolme kuukautta ja vanhempien vapaasti jaettava osuus on 9 kuukautta. Perusteluina näkemyksellemme esitämme seuraavaa: Äitien työmarkkinaosallistuminen Lakiesityksen keskeisin tavoite koskee äitien työmarkkinaosallistumisen lisäämistä. Suomessa äitien työhön osallistuminen on kuitenkin jo nyt eurooppalaisittain hyvin korkealla tasolla. Kokoaikatyössä olevien osuus on suomalaisäideillä lähes 15 20 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin muissa Pohjoismaissa. Hoitovapaa laskee pienten lasten äitien työssäkäyntiastetta hetkellisesti, mutta hoitovapaan jälkeen äidit palaavat työmarkkinoille, usein kokopäivätyöhön. Kouluikäisten lasten äitien työssäkäyntiaste on Suomessa Euroopan korkeimpia, ja jatkuu usein myös pidemmälle kuin monessa muussa maassa, joissa naisten varhainen eläkkeelle jääminen on yleisempää. Pitkiä hoitovapaita käyttävät muita useammin ne äidit, joilla joko ei ollut työsuhdetta ennen hoitovapaalle jäämistään tai jotka ovat olleet määräaikaisissa työsuhteissa (Salmi ym. 2009). Hoitovapaan lyhentäminen puolittamalla vapaajakso vanhempien kesken tuskin tukee merkittävästi heidän työllistymistään. Sen sijaan tutkimukset ovat osoittaneet, että vakinaisessa työsuhteessa olevat äidit palaavat muita nopeammin takaisin työelämään. Hoitovapaan kestoa koskevat selvitykset tukevat myös tätä: kotihoidon tukijaksot näyttävät keskimäärin lyhentyneen 2000-luvulla. Yli 24 kk ajan kotihoidon tukea saaneiden perheiden osuus laski vuoden 2001 26 prosentista 16 prosenttiin vuonna 2009. Yli vuoden mutta alle kaksi vuotta kotihoidon tukea saaneita perheitä on ollut koko ajanjakson ajan noin 30 prosenttia, ja korkeintaan vuoden kotihoidontukea saaneiden osuus on kasvanut 48 prosentista 53 prosenttiin (Salmi ym. 2009; KELA Tilastollinen vuosikirja 2011). Työllisyystilanteen paraneminen on selvästi yhteydessä pidettyyn hoitovapaaseen. Hoitovapaalle jääminen on vähentynyt, kun naisten työmarkkinatilanne on parantunut. Hoitovapaaoikeuden rajaaminen 13 kuukauteen vaikuttaisikin todennäköisesti siten, että suuri joukko äitejä palaisi työmarkkinoille mutta työttömiksi. Pienten lasten hoito halutaan järjestää kotona Väestöliiton vuonna 2014 keräämän laajan väestökyselyn (Lainiala: Perhebarometri 2014) perusteella lapsiperheiden vanhemmista selvä enemmistö (88 %) pitää nykyistä hoitovapaan kestoa sopivana tai haluaisi jopa pidentää sitä. Vain 7 % 2
haluaisi lyhentää hoitovapaata tai poistaa sen kokonaan, ja viisi prosenttia ei osannut sanoa kantaansa. Lasten hoito kotona on ollut Suomessa suosittu tapa järjestää pienten lasten hoito. Kun vanhemmilta tiedusteltiin em. kyselyssä sitä, minkäikäisenä lapset ovat heidän mielestään yleensä valmiita menemään kodin ulkopuoliseen hoitoon, noin 7 prosenttia olisi valmis viemään lapsen hoitoon ennen kuin lapsi täyttää yhden vuoden, 20 % piti sopivana noin 1,5 vuoden ikää, ja 20 % mielestä sopiva ikä hoitoon viemiselle olisi noin kaksivuotiaana. Loput vastaajista (53 %) oli sitä mieltä, että lapsen olisi hyvä olla vähintään 2,5-vuotias ennen kuin hän menee kodin ulkopuoliseen hoitoon. Suurituloisimmat tai korkeimmin koulutetut sekä 1-2 - lapsiset vanhemmat ovat muita valmiimpia viemään lapsen hoitoon varhemmin. Lasten hoito kotona pidempään on vastaavasti muita suositumpaa pienituloisissa, korkeintaan keskiasteen koulutuksen saaneiden ja monilapsisten perheiden keskuudessa. Kotihoidon tuen puolitus isän ja äidin kesken ei saa kovin voimakasta kannatusta suomalaisilta. Perhebarometri 2014 kyselyn mukaan noin 8 prosenttia lapsiperheiden vanhemmista kannattaa täysin ehdotusta, 27 % kannattaa jossain määrin. Enemmistö, 55 prosenttia, ei kannata ehdotusta, ja noin 10 % ei osannut sanoa kantaansa. Väestöryhmien väliset erot ovat verraten pieniä: ehdotusta vastustavien osuudet ovat lähes yhtä suuria eri koulutus- tai tuloryhmissä. Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta alueelliset erot olivat myös verraten pieniä: kun pääkaupunkiseudulla 12 % lapsiperheiden vanhemmista kannatti ehdotusta täysin ja 37 % jossain määrin ja noin 50 % vastusti, muualla asuvista lapsiperheistä lähes 65 % vastusti ehdotusta, ja alle 8 % kannatti täysin. Pitäisivätkö isät pitempiä vapaita? Mielestämme on tärkeää kannustaa isiä pitämään perhevapaita. Kokemukset muiden maiden perhevapaista osoittavat, että isät käyttävät oikeuttaan isyys-, vanhempain- ja hoitovapaisiin, jos isälle on osoitettu oma kiintiö, sen käyttö on joustavaa, ja vapaiden taloudellinen kompensointi on korkealla tasolla. Emme pidä todennäköisenä, että kovin moni isä pitäisi hoitovapaata sen alhaisen korvaustason vuoksi, vaikka isälle olisikin osoitettu siitä oma osa. Lakiesityksessä esitetty arvio, jonka mukaan noin 10 % isistä käyttäisi hoitovapaata nykyisen noin 6 % sijaan, on mielestämme epärealistinen. Isälle osoitetun hoitotuen käyttö olisi todennäköisesti yleisempää niiden isien keskuudessa, jotka ovat jo nykyisin olleet muita valmiimpia käyttämään pidempiä vapaita. Tutkimusten mukaan isät ovat pitäneet nk. isäkuukautta silloin, kun isä ja äiti ovat olleet korkeasti koulutettuja, isä on toiminut keskitason tai ylemmissä toimihenkilöammateissa, tai perhe on keski- tai suurituloinen. Muita harvemmin vapaita pidetään pienituloisissa, vähiten koulutettujen tai yrittäjäisien talouksissa. (Salmi ym. 2009.) 3
Väestöliiton Perhebarometrin tulosten mukaan 16 % lapsiperheiden isistä oli pitänyt hoitovapaata. Valtaosa heistä (69 %) oli pitänyt vapaata lyhyen aikaa, korkeintaan 3 kk. Muita useammin hoitovapaata olivat pitäneet korkeasti koulutetut ja suurituloisten perheiden isät. Syynä siihen, miksi isät eivät olleet halunneet tai pystyneet käyttämään hoitovapaata, mainittiin mm. perheen taloudellinen tilanne (30 %) tai se, että puoliso piti hoitovapaata (30 %). Vain 8 % isistä katsoi, että hoitovapaan pitäminen ja pitkä poissaolo olisi ollut haitallista työn kannalta. Käytännössä hoitotuen puolittaminen vanhempien kesken merkitsee sitä, että osa perheistä ei pysty hoitamaan lasta kotona niin kauan kuin haluaisi. Uudistuksen kärki kohdistuu niihin pieni- ja keskituloisiin perheisiin tai monilapsisiin perheisiin, jotka haluavat hoitaa lapsia kotona yli kaksivuotiaaksi. Näissä perheissä on tuskin mahdollista, että paremmin ansaitseva vanhempi jää kotiin hoitovapaalle. Monille perheille uudistus ei sen sijaan tuo merkittävää muutosta lastenhoitojärjestelyihin: äiti pitää vanhempainvapaan jälkeistä hoitovapaata noin vuoden, ja tämän jälkeen lapsi siirtyy päivähoitoon. Suurituloisissa tai korkeammin koulutettujen perheissä isät ovat jo nykyisellään pystyneet käyttämään muita paremmin mahdollisuuttaan perhevapaisiin. Heidän kohdallaan lakiehdotus ei tuo mitään olennaista muutosta nykytilanteeseen. Perheiden monimuotoisuuden parempi huomiointi Uusi lakiehdotus huomioi mielestämme aikaisempaa paremmin perheiden monimuotoisuuden vahvistamalla mm. etävanhemman tai samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuutta käyttää lasten hoidon tukia. Kotihoidon tukikauden puolittamisvelvollisuus ja etävanhemman oikeus hoitotukeen voivat kuitenkin joissakin tapauksissa aiheuttaa tilanteita, jotka saattavat perheitä eriarvoiseen asemaan hoitojärjestelyjen suhteen. Lakiehdotuksen 8 mukaan jakamisvelvoite kohdistuu myös niihin perheisiin, joissa lapsen huoltajavanhemmat eivät (enää) asu yhdessä. Etävanhempi ei kuitenkaan välttämättä pysty tai halua käyttää omaa osuuttaan esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: - etävanhemman uuteen perheeseen on syntynyt lapsi ja lapsen äiti jää äitiysvapaalle/vanhempainvapaalle: etävanhempi ei voi käyttää oikeuttaan hoitotukeen omasta (pääsääntöisesti muualla asuvasta) alle 3-vuotiaasta lapsestaan, mutta myöskään lapsen lähivanhempi ei voi käyttää enempää kuin oman kiintiönsä. - etävanhemman uudessa perheessä toinen vanhempi haluaa vanhempainvapaan jälkeen käyttää kotihoidon tukea yhteisestä alle 3 v. lapsesta oman kiintiönsä verran: etävanhempi ei voi saada samanaikaisesti hoitotukea omasta (pääsääntöisesti muualla asuvasta) alle 3-vuotiaasta lapsestaan, mutta myöskään lapsen lähivanhempi ei voi käyttää enempää kuin oman kiintiönsä. Hoitotuen rajaaminen niin, että vanhemman/vanhempien on itse hoidettava lasta, ei ole perusteltua Ylivoimaisesti valtaosa kotihoidon tukea käyttäneistä vanhemmista on hoitanut lasta itse ja vain muutama prosentti on järjestänyt hoidon niin, että siihen osallistuu 4
joku muu, esimerkiksi lapsen isovanhempi. Hallituksen esityksessä kotihoidontuen maksaminen halutaan rajata koskemaan vain lapsen vanhempia/huoltajia. Niille perheille, joissa lasten hoitoa halutaan jakaa esimerkiksi isovanhemmille, on tarjolla yksityisen hoidon tuki. Yksityisen hoidon tuen saaminen edellyttää kuitenkin sitä, että hoidon tarjoaja solmii työsopimuksen lapsen vanhempien kanssa. Tämä vähentää perheiden mahdollisuuksia hoidon joustavaan järjestämiseen haluamallaan tavalla. Kotihoidontuen saajista osa on opiskelijoita tai yrittäjiä. He pystyvät usein järjestämään lasten kotihoidon siten, että tuen saajaksi ilmoitettu vanhempi pystyy samalla opiskelemaan tai tekemään freelancer/yritykseen liittyviä töitä ainakin jossain määrin. Tuen jakaminen puolisoiden kesken tuskin vaikuttaa olennaisesti näiden ryhmien opiskeluun tai työssäkäyntiin, sen sijaan on epätodennäköistä että toinen (työssäkäyvä) vanhempi jäisi kotiin. Lakiesityksestä ei myöskään käy ilmi, miten on tarkoitus valvoa sitä, että kotihoidontukea saava vanhempi on tosiasiallisesti lapsen hoitaja. On myös mahdollista, että joissakin tapauksissa lapsen huoltajuutta koskevissa ratkaisuissa päätöstä siirretään, jotta yhden vanhemman on mahdollista käyttää koko hoitovapaajakso (näennäisen yksinhuoltajuuden lisääntyminen ainakin hetkellisesti). Kotihoidontuen jakamisvelvoite lisää kunnallisen päivähoidon järjestämistarvetta alle 3-vuotiaille ja lisää kuntien menoja Kotihoidontukikauden jakamisvelvoite merkitsee käytännössä sitä, että 2 vuotta täyttäneiden lasten määrä päivähoidossa kasvaa. Valtaosa perheistä on tyytyväisiä kunnalliseen päivähoitoon. Perheet toivoisivat kuitenkin nykyistä enemmän mahdollisuuksia perhepäivähoitoon päiväkodin sijasta varsinkin alle 3-vuotiaiden lasten kohdalla. Mikäli alle 3-vuotiaiden lasten kotihoito vähenee ja äitien työhön osallistuminen lisääntyy, merkitsee se kasvavia paineita kunnallisen päivähoidon järjestämiselle. Alle 3-vuotiaat tarvitsevat pienempiä ryhmäkokoja ja useampia hoitajia ryhmää kohden kuin kolme vuotta täyttäneet lapset. On epäselvää, missä määrin tämä on otettu huomioon arvioitaessa päivähoidon järjestämisestä kunnille syntyviä lisäkustannuksia. Joustavan hoitorahan vaikutukset Väestöliiton tekemän kyselyn perusteella ylivoimaisesti suosituin toive perhepolitiikan kehittämiselle koski joustavampien työaikajärjestelyjen ja osaaikatyömahdollisuuksien lisäämistä. Äitien tai isien osa-aikatyö on Suomessa edelleen harvinaisempaa kuin muualla Euroopassa tai muissa Pohjoismaissa. Osa-aikatyö perhesyistä näyttää kuitenkin tasaisesti yleistyneen mm. osittaisen hoitorahan uudistamisen myötä. Laki joustavasta hoitorahasta astui voimaan 1.1.2014. Esitys parantaa tuntuvasti osa-aikatyön mahdollisuuksia alle 3-vuotiaiden lasten perheissä. Uudistus on vielä sen verran tuore, että sen vaikutuksista ei ole mahdollista saada tietoa. On tärkeää selvittää, missä määrin perheet ovat valmiita 5
siirtymään kokoaikaiselta hoitovapaalta osa-aikaiseen työhön joustavan hoitorahan turvin. Osittaisen hoitorahan maksaminen tulee Väestöliiton mielestä ulottaa koskemaan myös 3-6 -vuotiaiden lasten vanhempia. Nykyisin heillä on mahdollisuus lyhentää työaikaansa lapsen hoidon järjestämiseksi, mutta työajan lyhentämistä ei tueta. Yksityiskohtaisia huomioita - Osittaisen hoitorahan maksaminen tulee ulottaa koskemaan myös MYELvakuutettuja apurahan saajia joustavan hoitorahan tapaan. - Lakiehdotuksessa ei tarkastella kotihoidontuen ja hoitovapaan yhteensovitusta. Lakiehdotuksen mukaan vanhempi/vanhemmat voisivat käyttää kotihoidontukea useammassa vähintään kuukauden pituisessa erässä. Hoitovapaata on kuitenkin mahdollista pitää korkeintaan kahdessa (vähintään yhden kk pituisessa) erässä. Helsinki 19.12.2014 VÄESTÖLIITTO RY Maria Kaisa Aula hallituksen puheenjohtaja Kari Lankinen kehitysjohtaja 6