Aikuisuuden kulttuuriset kuvat

Erja Laakkonen Aikuisuuden kulttuuriset kuvat 25 35-vuotiaiden naisten haastattelupuheissa ja naistenlehtiteksteissä Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology No 69

Aikuisuuden kulttuuriset kuvat 25 35-vuotiaiden naisten haastattelupuheissa ja naistenlehtiteksteissä

ERJA LAAKKONEN Aikuisuuden kulttuuriset kuvat 25 35-vuotiaiden naisten haastattelupuheissa ja naistenlehtiteksteissä Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities, and Theology No 69 University of Eastern Finland Joensuu 2015

Kopio Niini Oy Joensuu, 2015 Sarjan vastaava toimittaja: Päivi Atjonen ISBN: 978-952-61-1776-8 (nid.) ISBN: 978-952-61-1777-5 (PDF) ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISSN: 1798-5633 (PDF)

Mika Lappalaiselle

Erja Laakkonen Cultural Adulthood in Interviews with Women of 25 35 Years of Age and in the Texts of Women's Magazines. Joensuu, University of Eastern Finland, 2015, 437 pages Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 69 ISBN: 978-952-61-1776-8 (print) ISBN: 978-952-61-1777-5 (pdf) ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISSN: 1798-5633 (pdf) ABSTRACT My study examines cultural adulthood. It provides information on ever more complex life courses, careers and study paths. In my study, I applied the guidelines of cultural studies. I used the model of cultural circles developed by Kirsi Juhila as a method to analyse the data. Adulthood was viewed as a social construction. As a background to the study, I used the descriptions of contemporary times by Zygmunt Bauman. According to Bauman, we live in an era of liquid modernity, in a complex habitat. Key concepts in the study include constructing and reconstructing the self, agency, and moral character. The individual was seen as an agent capable of judgment and decision-making: what choice to make, which decision is best. The joint data in the study consisted of interviews, and texts collected from women's general interest magazines. For the former, I interviewed 14women between the ages 25 and 35, and also organised a group discussion. The textual data, 2,128 pages, consisted of various articles and other types of stories published in Cosmopolitan, Elle, Olivia and Trendi in2010 and 2011. They are women s general interest magazines that are mostly read by women between the ages 25 and 35. The stories deal with women s everyday lives, life courses, and defining themselves as adults. I used this data to examine what adulthood means to young adult women: what signs, meanings and characteristics are associated with adulthood. The study sheds light onto the criteria of adulthood and explains what kind of stage of life young women view adulthood as. By analysing the textual data, I studied how adulthood is represented in certain women s magazines. I focused on how people are defined as adults, and therefore I studied women of 25 35 years of age. I chose this age group based on the cultural conception of the end of youth at around 25 years of age, and the beginning of middle age near the fortieth year. All the women interviewed had completed a vocational degree at the minimum. They come from different lines of work and their situations in life are largely different. To put it briefly, they are educated women who have the opportunity to pursue a normative adulthood. Based on my analysis, I concluded that the images of adulthood consist of: passing the milestones of adulthood; the tasks and duties of an adult; concrete signs of adulthood; and aspects related to the mindset of an adult. Adulthood is related to settling down on

the one hand, but also openness and mobility on the other. I also formed two additional sets of discourses based on the textual data: reflections on looks, and thoughts about relationships. I categorised the sections that deal with the line between youth and adulthood as the markers and milestones of adulthood. These milestones include life events such as the beginning of a long-term relationship, getting married, having children, or reaching a certain chronological age. The milestones mentioned were also questioned in the interviews and in the texts of the magazines. A single woman without children may be an adult, but on the other hand, a married mother may feel that she is not an adult in an unambiguous sense. One s own impression of her adultness or youngness is more significant than her chronological age or life events she has experienced. In both the interviews and the texts, adulthood was associated with settling down and committing oneself. It was discussed whether one wants to commit themselves to a certain place or not. The ties of a mortgage and work resonated in the data also, and commitments like these even invoked repulsion. Stability was mentioned in a positive sense when it refers to the family as a safe haven, or to a safe growth environment for children, for example. Mobility and openness were wished for as well as finding or establishing a safe haven. A good life is full of surprises, and the stories in the magazines describe daring breakaways. Stories like these encourage women to make changes in their lives: to change their job or even give up work, to divorce and to travel. Courage and leaps of faith are admired. Even in the interviews, the women did not complain about the uncertainty of life or about being employed only temporarily. Making a living as a freelancer, for example, was seen as a tempting dream. Both sets of data indicated that working is an essential sign of adulthood. The texts in the magazines make a lot of references to hard work and long days. While work may not be the most important aspect of life, one needs to work to be able to pay the mortgage and buy the concrete signs of adulthood. A car, a house and a child are items on a wellknown list of the normative signs of adulthood in Finland. All of these require money. Still, the life of a young adult woman does not consist solely of work. She may be a student, a wife and a mother, a friend and an active citizen. The data showed how she switches from task to task and changes her role many times per day, more or less smoothly. Issues of responsibility and mental growth inhabit the mind of an adult woman. Women ponder not only ethical questions, but they are also under considerable strain as they face the expectations and hopes of other people: to look good, to start a family, to have children. In spite of or maybe because of curious questions and comments, women value their independence and making their own decisions. My analysis suggested that women between 25 and 35 years of age face various contradictions while reflecting on their own adultness. The interviews and texts indicated that living life on one s own terms is the ideal. However, one cannot simply ignore others expectations and demands. To analyse these contradictions, I used the concept of character as formulated by Richard Sennett: contradictions corrode women s moral character. According to the data, the women try to take care of their character. They want to

make the right decisions and protect the good within them that they hope others value in them, too. The concept of character refers to moral reflection in everyday situations: what is the right choice? Which decision feels like a good one? Adulthood consists of contradictory elements. The women s choice is a creative compromise : they manage and cope by making flexible choices. I determined three key contradictions, which in the terms of this study are called factors that corrode character. Women live an ambivalent adulthood with characteristics of different types of valued adulthoods. The normative life course following the ideal of normative adulthood is still a strong cultural conception. It is contradicted by a different ideal: pursuing an individual life course, and the desire to be young and grown-up at the same time, represent this ideal. In order to be recognised as a competent adult, a woman has to meet certain criteria, but on the other hand, life is meaningful when it is unique. The second contradiction is between mobility and being stuck. The stability associated with adulthood may stand for boringness and stiffness. On the other hand, a young adult yearns for safety and wants to commit to her relationships or to a certain place of residence, for example. I summarise this in one phrase: flexible safety. The third contradiction was named choosing one s paths. A woman knows the expectations others have of her and the strains she is under, but she wants to make her own choices and live and think independently. This study describes the stage of life that Finnish women aged 25 to 35 years are living through. The present time has been characterised with expressions such as uncertainty and discontinuity. In a complex system, the continuities in life are broken; cause and effect do not follow. For example, getting a job is not followed by getting a mortgage; a career may consist of temporary work, and a relationship does not necessarily mean a lifelong partnership and becoming a parent. Fragmentation and discontinuity are also present in this study s data. Women regarded uncertainties in a carefree fashion. I suggest that a flexible attitude and grasping opportunities vigilantly are the means to manage and succeed in the present time. A precarious working life, break-ups and divorces, loosened structures and increased mobility are phenomena that women are familiar with. They have the possibility to choose more freely than previous generations, such as that of their mothers, but certain barriers always hinder the individual. During a woman s lifetime, she may live and work in many different places, she may have various partners, and she may complete more than one degree. A unique and individual life course is an ideal in this sense, because there are always barriers related to the woman herself, such as health. There are many other factors that may also limit a woman's freedom of action. These kinds of factors that the individual is unable to control and that came up in the data include things such as the availability of financial support from the state, and criticism from friends and relatives. Regardless of the claims that stress individuality and breaking certain structures, there are still limits to one s endeavours. Keywords: adulthood, life course, agency, corrosion of character.

Erja Laakkonen Aikuisuuden kulttuuriset kuvat 25 35-vuotiaiden naisten haastattelupuheissa ja naistenlehtiteksteissä. Joensuu, Itä-Suomen yliopisto, 2015, 437 sivua Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 69 ISBN: 978-952-61-1776-8 (nid.) ISBN: 978-952-61-1777-5 (pdf) ISSNL: 1798-5625 ISSN: 1798-5625 ISSN: 1798-5633 (pdf) TIIVISTELMÄ Tutkimuksen kohteena on kulttuurinen aikuisuus. Se tuottaa tietoa entistä mutkittelevammiksi muuttuneista elämänkuluista, työurista ja opintopoluista. Tutkimusotteeni oli kulttuurintutkimuksellinen, ja analyysimenetelmänä käytin Kirsi Juhilan kehittämää kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät -mallia. Lähestyin aikuisuutta sosiaalisena konstruktiona. Tutkimuksen taustana olivat Zygmunt Baumanin aikalaisdiagnostiset näkemykset notkeasta modernista ja elämästämme kompleksisessa habitaatissa, jossa syyseuraussuhteet ovat katkenneet. Keskeisiä teoreettisia käsitteitä olivat minuuden koostaminen ja toimijuus sekä moraalinen luonne: toimijat pyrkivät tekemään hyviä valintoja rakentaessaan ja uudelleen rakentaessaan minuuttaan. Aineistoina olivat haastattelu- ja lehtiaineistot. Haastattelin neljäätoista 25 35- vuotiasta naista, ja järjestin lisäksi ryhmäkeskustelutilaisuuden. Aikakauslehtiaineisto koostui artikkeleista ja muista jutuista, jotka kokosin Cosmopolitanin, Ellen, Olivian ja Trendin vuosikerroista 2010 2011. Valitsin aineistolähteekseni naisten yleislehtiä, joita lukevat erityisesti 25 35-vuotiaat naiset. Lehtiaineistoon sisältyvissä jutuissa käsitellään naisten arkielämää, elämänkulkua ja aikuiseksi määrittymistä. Tämä aineisto koostui 2128 skannatusta sivusta. Aineistojen avulla tutkin, mitä aikuisuus tarkoittaa nuorille aikuisille naisille eli mitä piirteitä, merkkejä ja merkityksiä aikuisuuteen liitetään. Olin kiinnostunut aikuistumisen kriteereistä ja siitä, millaisena elämänvaiheena nuoret naiset näkevät aikuisuuden. Lehtiaineistojen kautta tarkastelin, millaisena aikuisuutta esitetään tietyissä aikakauslehdissä. Koska kiinnostukseni kohteena oli nimenomaan aikuiseksi määrittyminen, päädyin ikärajauksessani 25 35-vuotiaisiin naisiin. Rajaus perustui kulttuurisesti jaettuun käsitykseen nuoruuden päättymisestä sekä yleiseen näkemykseen keski-iän alkamisesta noin 40. ikävuoden tienoilla. Kaikilla tätä tutkimusta varten haastattelemillani naisilla on vähintään ammatillinen koulutus. He edustavat eri aloja ja elävät kukin hieman erilaisessa elämäntilanteessa. Heitä voi pitää koulutettuina naisina, joilla on mahdollisuus tavoitella niin sanottua normiaikuisuutta normatiivisine merkkeineen. Tulosten mukaan aikuisuuden kokonaiskuva koostuu aikuisuuden merkkipaalujen ohittamisesta, aikuisen toimista ja tehtävistä, konkreettisista merkeistä sekä aikuisen ajatusmaailmaan kiinnittyvistä asioista. Aikuisuuteen liittyvät pysähtyminen ja turva,

mutta toisaalta myös liikkuvuus ja avoimuus. Lehtiaineistosta poimin näiden ohella omaksi kerrostumakseen ulkonäköön liittyvät pohdinnat sekä parisuhdeaiheisen keskustelun. Aikuisuuden ja nuoruuden välistä rajaa piirtävät katkelmat nimesin aikuisuuden rajanvedoksi ja merkkipaaluiksi. Aikuisuuden merkkipaaluja olivat aineistoissa muun muassa parisuhteen solmiminen ja naimisiin meneminen, ja toisinaan mainituiksi tulivat lapset tai tietty ikä. Nämä merkkipaalut myös kyseenalaistettiin aineistoissa. Esimerkiksi kronologisen iän ja aikuisuuden välillä totesin olevan neuvotteleva, ei sitova yhteys. Lapseton sinkkukin voi olla aikuinen; toisaalta naimisissa oleva äiti voi kokea olevansa jotakin muuta kuin yksiselitteisesti aikuinen. Ikävuosia ja elämäntapahtumia tärkeämpää onkin oma kokemus omasta aikuisuudesta tai nuoruudesta. Aikuisuuteen liitettiin molemmissa aineistoissa mielikuvia pysähtymisestä ja sitoutumisesta. Neuvottelua käytiin muun muassa siitä, onko paikkaan sitoutuminen toivottua vai ei. Myös asuntolainan ja työpaikan sitovuus herättivät monenlaisia tunteita, jopa suoranaista vastenmielisyyttä. Myönteisessä mielessä pysyvyydestä puhuttiin aineistoissa esimerkiksi silloin, kun kyseessä on perheen tarjoama turvasatama tai lapselle järjestetty tuttu ja turvallinen kasvuympäristö. Liikkuvuutta ja avoimuutta toivottiin siinä missä turvapaikankin löytämistä tai perustamista. Oman elämän haluttiin olevan yllätyksellistä, ja lehtiteksteissä kerrotaan tarinoita rohkeista irtiotoista. Nämä tarinat kannustavat naisia tekemään muutoksen omassa elämässään: ainakin vaihtamaan työpaikkaa tai jopa jäämään pois työelämästä, eroamaan ja matkustelemaan. Rohkeus ja riskialttiit hypyt tuntemattomaan ovat myönteisen huomion kohteina. Haastattelupuheissakaan elämän epävarmuutta ja töiden pätkittäisyyttä ei juuri valiteltu. Lyhyiden työsuhteiden asemesta naiset puhuivat enemmänkin freelancer-tyyppisestä työstä. Oman toimeentulon koostaminen sieltä täältä esitettiin houkuttelevana haaveena. Työssäkäynti on olennainen aikuisen merkki. Eritoten lehtiteksteissä kerrotaan pitkistä päivistä ja kovasta työnteosta. Olipa työ keskeinen elämänsisältö tai ei, työtä tarvitaan ainakin sen verran, että nainen voi tienata haluamansa suuruisen toimeentulon, jolla maksetaan asuntolainaa ja hankitaan aikuisuuden konkreettisia merkkejä. Auto, talo ja lapsi on suomalaisille tuttu luettelo aikuisuuden merkeistä. Nämä kaikki vaativat rahaa. Nuoren aikuisen naisen elämä ei ole kuitenkaan vain palkkatyön tekemistä. Hän saattaa olla opiskelija, vaimo ja äiti, ystävä ja aktiivinen kansalainen. Molemmat aineistot kertoivat, kuinka hän vaihtaa roolia ja tehtävää päivän mittaan enemmän tai vähemmän sujuvasti. Aikuisen ajatusmaailmassa liikkuvat kysymykset vastuusta ja aikuisen henkisestä kypsymisestä. Naiset pohtivat myös eettisiä kysymyksiä ja käyvät mielessään kamppailua monenlaisten vaatimusten keskellä. Ulkonäköpaineiden lisäksi naisia vaivaavat tiedustelut perheen muodostamisesta sekä monet muut utelut. Uteliaista kyselyistä ja paineista huolimatta tai juuri niiden vuoksi naiset peräänkuuluttivat omien ratkaisujen tekemistä, itsenäisyyttä ja omien teiden kulkemista. Tulkitsin aineistoja niin, että 25 35-vuotiaat naiset kohtaavat monia ristiriitoja pohtiessaan omaa aikuisuuttaan. Lehtiteksteissä ja haastattelupuheissa kuului vahvana ääni, jonka mukaan ideaali on elää omanlaista aikuisuutta. Kuitenkaan muilta tulevia odotuk-

sia ja vaatimuksia ei voi vain ohittaa. Näiden ristiriitojen erittelyssä käytin luonnekäsitettä Richard Sennettin muotoilemalla tavalla: ristiriidat kuluttavat naisten moraalista luonnetta. Aineistot kertovat, kuinka naiset pyrkivät pitämään huolta luonteestaan eli he haluavat tehdä oikeita ratkaisuja ja suojelevat itsessään sitä hyvää, mitä toivovat muidenkin arvostavan. Luonne viittaa arkisen elämän päätöstilanteissa käytyyn moraaliseen pohdintaan siitä, mikä on oikea ratkaisu, niin sanotusti hyvältä tuntuva valinta. Aikuisuus rakentui haastattelupuheissa ja lehtiteksteissä erilaisista aineksista, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Naisten valinta on luova kompromissi, ja he selviytyvät ja pärjäävät tekemällä joustavia ratkaisuja. Määritin kolme keskeistä ristiriitaa, joita kutsun tämän tutkimuksen käsittein luonnetta kuluttaviksi ilmiöiksi. Naiset elävät ambivalenttia aikuisuutta, jossa on piirteitä erilaisista arvostetuista aikuisuuksista. Normiaikuisuuden mukainen käsitys aikuisen elämästä on edelleen tunnettu malli. Se asettuu vastakkain toisenlaisen ihanteen kanssa. Tätä ihannetta edustavat esimerkiksi yksilöllisen elämänkulun tavoittelu ja halu olla yhtäaikaisesti sekä nuori että aikuinen. Ollakseen kompetentti aikuinen naisen tulee täyttää tietyt kriteerit, mutta elämä on toisaalta mielekästä juuri omannäköisenä. Toinen ristiriita paikantuu liikkuvuuden ja jämähtämisen välille. Aikuisuuteen liitetty pysyvyys voikin olla kangistumista ja tylsyyttä; toisaalta nuori aikuinen nainen kaipaa turvaa ja haluaa sitoutua esimerkiksi ihmissuhteisiinsa tai seisahtua tiettyyn asuinpaikkaan. Tiivistin tämän joustavaksi turvaksi. Kolmannen ristiriidan nimesin polkujen valitsemiseksi. Nainen tunnistaa itseensä kohdistuvat paineet ja odotukset, mutta hän haluaa tehdä omia valintojaan ja elää ja ajatella itsenäisesti. Tutkimus kuvaa elämänvaihetta, jossa suomalaiset 25 35-vuotiaat naiset elävät. Nykyaikaa on luonnehdittu epävarmuuden ja katkonaisuuden ajaksi. Baumanin aikalaisdiagnoosien mukaan elämme notkean modernin aikakautta kompleksisessa habitaatissa, jossa ovat rikkoutuneet tietyt elämän jatkuvuudet. Kompleksisessa systeemissä syyseuraussuhteet eivät päde eli esimerkiksi työllistymisestä ei seuraa asuntolaina; työura voi koostua pätkistä ja parisuhde ei tarkoita välttämättä elinikäistä kumppanuutta, josta seurauksena ovat lapset. Pätkittäisyys ja hetkittäisyys ovat läsnä myös tämän tutkimuksen aineistoissa. Aineistojen naiset suhtautuvat epävarmuuksiin hyvinkin huolettomasti. Joustava asenne ja valpas tarttuminen eteen tuleviin mahdollisuuksiin ovat tulkintani mukaan naisten keinoja selviytyä ja menestyä nykyajassa. Prekaari työelämä, avo- ja avioerot, löyhtyneet rakenteet ja lisääntynyt liikkuvuus ovat naisille tuttuja. Heillä on periaatteessa mahdollisuus valita vapaammin kuin aiemmilla sukupolvilla, esimerkiksi äideillään, mutta tietyt rajoitteet seuraavat aina yksilöä. Työ- ja asuinpaikkoja, parisuhteita ja ammatteja voi kertyä lukuisa määrä elämän mittaan, vaikka toisaalta monet elämän realiteetit rajoittavat toimijan vapautta. Yksilöllinen, omannäköinen elämänkulku on tässä mielessä ihanne, sillä niin yksilöön itseensä liittyvät syyt esimerkiksi terveydentila kuin monet muutkin seikat voivat rajata naisen liikkumavaraa. Aineistoissa esille tulleita yksilöstä riippumattomia tekijöitä olivat muun muassa taloudellisten tukien saatavuus ja läheisten ihmisten esittämä arvostelu. Yksilöllisyyttä ja murtuvia rakenteita korostavista puheista huolimatta toimijan pyrkimyksillä on yhä rajansa.

Kiitokset Ensimmäiseksi kiitän kaikkia niitä naisia, jotka halusivat saapua kertomaan haastattelutilanteisiin aikuisuudestaan, itsestään ja elämästään. Annoitte itsestänne paljon ja osoititte suurta luottamusta niin minua kuin kanssakeskustelijoita kohtaan. Tämä tutkimus on enemmän kuin puoliksi teistä tehty. Isot kiitokset ohjaajilleni professori Jyri Manniselle ja yliopistonlehtori Juha Kauppilalle. Olette antaneet tilaa tutkia. Kiitollisuudella olen havainnoinut lujaa luottamustanne töihini ja tekemisiini. On harvinaista herkkua, että kehutaan ja kiitetään. Arvostan rohkeuttanne antaa kiitosta. Kiitän työni esitarkastajia KT Hanna Ojalaa ja dosentti Sinikka Aapola-Karia, joka myös lupautui vastaväittäjäkseni. Esitarkastuslausunnoissa antamanne palaute oli tarkkanäköistä ja kannustavaa. Kriittiset huomionne ohjasivat minua työn viimeistelyssä ja myönteiset kommenttinne antoivat voimaa tehdä korjauksia. Yksityiskohtaiset lausunnot olivat suureksi avuksi, kun saatoin työtä tähän asuun, jossa se nyt lopulta on. Opastusta, kannustusta ja ohjausta sekä paljon hyviä lähde- ja muita vinkkejä ovat antaneet vuosien varrella monet professorit ja opettajat. Haluan kiittää teitä kaikkia, joiden joukossa ovat muun muassa professori Laura Assmuth, professori emerita Kaija Heikkinen, professori Helmi Järviluoma-Mäkelä sekä professori Jaana Vuori. Kiitän kaikesta tuesta Elämänkulku kontekstissa -tohtoriohjelman johtajaa professori Katri Komulaista. Kiitän koko kulttuurintutkimuksen oppiaineen yhteisöä sekä erityisesti mediakulttuurin ja viestinnän kolmikkoa, jonka tuki on kantanut paljon pidemmälle kuin maisteriopintoihin saakka: kiitän yliopistonlehtori Johanna Uotista, lehtori Pertti Kuittista ja suunnittelija Janne Huuhtasta. Oppiminen tapahtuu aina tietyssä ympäristössä. Tämä lause on paljon toistettu, mutta oppijaa ympäröivän yhteisön merkitystä ei voi korostaa liiaksi. Gradu- ja muissa seminaariryhmissä olen hankkinut niitä taitoja, joilla tämä tutkimus on tehty. Kiitän aikuiskasvatustieteen jatko-opiskelijoiden seminaariporukkaa neuvoista ja tuesta. Opiskelukaverit niin perus- kuin jatko-opintojen ajalta ansaitsevat kiitoksensa myös epävirallisemmasta tuesta. Olette vieneet minua ja opintojani eteenpäin monin eri tavoin. Olisi mahdotonta luetella teitä kaikkia, joten tyydyn mainitsemaan vain muutaman: KM Helena Jämsén, KM Kaisa Karttunen, YTM Toni Kosonen, KM Pirjo Kuru sekä KM Kaarina Ryödi. Osa oppimisympäristöä on fyysinen tila, ja haluan kiittää Filosofista tiedekuntaa työskentelytilan järjestämisestä. Työhuone, ohjelmistot ja laitteet ovat apurahatutkijalle luksusta. Kiitän Valtteri Haarahiltusta tiivistelmän englanninkielisestä versiosta. Sarjan vastaavaa toimittajaa professori Päivi Atjosta kiitän kaikesta avusta työn saattamisessa julkaisukuntoon. Lämmin kiitos työhuonekaverilleni KM Auli Pulkille, joka on tuonut työpäiviin iloa ja jonka kanssa käydyt keskustelut ovat olleet paitsi hulvattomia myös hyvin viisaita. KM Heli Mutanen toi työhuoneeseemme mukanaan lisää hyvää energiaa valitettavasti ehdimme jakaa työtilan vain kuukauden ajan. FM Anna Kinnunen on kuunnellut niin keh- xi

räystä kuin sähinää, mistä kurnau. Kiitos teille, jotka teette Educasta mukavan paikan pienillä suurilla teoilla: huomenilla ja kuulumisten vaihtamisilla; muistamalla, että tuo asiakas tahtoo soijajuomaa kahviinsa; turisemalla pyöräilykeleistä ja Suomen luonnon ihanuudesta. Tunnistatte tästä katkelmasta takuulla itsenne, joten kiitos teille kaikille. Työtä ovat tukeneet apurahoin Itä-Suomen yliopiston Filosofinen tiedekunta sekä Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan maakuntarahasto. Työskentelyapurahat ovat mahdollistaneet täysipainoisen ja -päiväisen työskentelyn väitöstutkimuksen parissa. Apurahojen merkitys on suuri muutoinkin kuin rahallisesti. Apurahan saaminen on ollut minulle viesti siitä, että tutkimuksessa on ulkopuolisen arvioijan mielestä potentiaalia tämä kannustaa tekemään töitä tutkimuksen eteen. Apurahat valavat uskoa siihen, että työtä kannattaa jatkaa. Julkaisu on omistettu Mika Lappalaiselle, jota ilman tätä työtä ei olisi tehty. Kiitoksen lausuminen tuntuu kovin laimealta, mutta kiitän kuitenkin kaikesta. Lopuksi kiitän nöyrin mielin koko perhettäni lajiin katsomatta. Toivon, että kiitokset kantavat tuonilmaisiin saakka. Riippa-Ryysässä huhtikuussa 2015 Erja Laakkonen xii

Sisältö ABSTRACT... V TIIVISTELMÄ... VIII KIITOKSET... XI SISÄLTÖ... XIII 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUKSEN KOHDE: AIKUISUUS... 4 2.1 Aikuisuuden määritteleminen... 4 2.1.1 Aikuisuuden arkinen määrittely... 4 2.1.2 Aikuisuus elämänkulussa... 6 2.1.3 Kehityspsykologinen näkökulma aikuisuuteen... 10 2.1.4 Normiaikuisuus ja aikuistumisen instituutio... 13 2.1.5 Naisen kulttuurinen aikuisuus... 16 2.2 Aikuisuus nyky-yhteiskunnassa... 18 2.2.1 Baumanin näkemys postmodernista... 19 2.2.2 Aikuisuus kompleksisessa habitaatissa... 21 3 TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET... 24 3.1 Identiteetti ja minuuden koostaminen Baumanin mukaan... 24 3.2 Minuuden koostaminen epävarmuudessa... 27 3.3 Luonne ja sen kuluminen... 31 3.4 Toimijuus... 32 4 METODOLOGISET VALINNAT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 37 4.1 Kulttuurinen näkökulma... 37 4.1.1 Kulttuurintutkimuksellinen ote... 38 4.1.2 Kulttuuri käsitteenä... 39 4.1.3 Sosiaalinen konstruktionismi... 41 4.2 Tutkimustehtävä ja rajaukset... 43 4.2.1 Tutkimuskysymykset... 43 4.2.2 Tutkimuksen rajaukset: sukupuoli ja ikä... 44 4.3 Tutkimusaineistot ja niiden muodostaminen... 46 4.3.1 Aineistojen muodostaminen... 47 4.3.2 Lehtiaineiston muodostaminen... 48 4.3.3 Haastatteluaineiston muodostaminen... 54 4.3.4 Yksilöhaastatteluiden metodologiset lähtökohdat... 56 xiii

4.3.5 Ryhmätilanteiden toteutus ja metodologiset lähtökohdat... 59 4.4 Aineistojen analyysi... 62 4.4.1 Metodologiset lähtökohdat aineistojen analyysille... 62 4.4.2 Kulttuuriset kehät -malli käytännössä... 64 4.4.3 Haastatteluaineiston analyysin eteneminen... 71 4.4.4 Lehtiaineiston analyysin eteneminen... 74 4.5 Eettiset kysymykset ja tutkimuksen luotettavuuden arvioiminen... 75 4.5.1 Tutkimuksen keskeiset eettiset kysymykset... 76 4.5.2 Tutkimuksen luotettavuuden arvioiminen... 78 4.5.3 Oman position pohdinta: herkkä huomaaminen... 83 5 AIKUISUUS HAASTATTELUPUHEISSA... 86 5.1 Mitä ovat aikuistumisen kriteerit haastatteluaineistossa?... 87 5.1.1 Aikuisuuden rajanveto ja merkkipaalut... 88 5.1.2 Aikuisuuden konkreettiset merkit... 110 5.1.3 Aikuisen toimet ja tehtävät... 136 5.1.4 Aikuisen ajatusmaailma... 179 5.2 Millaisena elämänvaiheena haastatellut näkevät aikuisuutensa?... 207 5.2.1 Aikuisuus pysähtymisenä... 208 5.2.2 Liikkuvuus ja avoimuus... 220 6 AIKUISUUS NAISTENLEHDISSÄ... 245 6.1 Millaisena aikuisuutta esitetään aikakauslehtiaineiston teksteissä?... 245 6.1.1 Lehtiaineiston koodaus ja muodostuneet kerrostumat... 246 6.1.2 Aikuisuuden rajanveto ja merkkipaalut... 249 6.1.3 Aikuisuuden konkreettiset merkit... 274 6.1.4 Aikuisen toimet ja tehtävät... 287 6.1.5 Aikuisen ajatusmaailma... 319 6.1.6 Pysähtyminen, sitoutuminen ja turva... 336 6.1.7 Liikkuvuus ja avoimuus... 344 6.2 Aikakauslehtiaineistolle ominaiset kerrostumat: ulkonäkö ja parisuhde... 356 6.2.1 Ulkonäkö... 357 6.2.2 Parisuhde ja sinkkuus... 364 7 AIKUISUUDEN KUVAKULMAT JA LUONTEEN KULUMINEN... 376 7.1 Aineistojen välittämien kuvien vertailua... 376 7.1.1 Aikuisuuden rajanveto ja merkkipaalut... 378 7.1.2 Aikuisuuden konkreettiset merkit ja ulkonäkö... 384 7.1.3 Aikuisen toimet ja tehtävät: perhe-elämä, työ ja vapaa-aika... 386 7.1.4 Pysähtyminen ja liikkeellä pysyminen... 391 7.1.5 Aikuisen ajatusmaailma... 395 7.2 Mikä kuluttaa nuoren aikuisen naisen luonnetta nyky-yhteiskunnassa?... 398 7.2.1 Normiaikuisuus ja omanlainen nuori aikuisuus: ambivalentti aikuisuus... 400 7.2.2 Sitovuus ja vapaus: joustava turva... 403 7.2.3 Omat valinnat ja muiden vaatimukset: polkujen valitseminen... 406 xiv

8 PÄÄTELMIÄ JA POHDINTAA... 411 8.1 Yhteenveto tutkimuksen keskeisistä tuloksista... 411 8.2 Tulosten arviointia ja pohdintaa... 413 8.3 Tulosten siirrettävyys ja jatkotutkimusideoita... 420 LÄHTEET... 423 LIITTEET... 438 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1: Aineistolähteinä olevien lehtien kustantajat... 49 Taulukko 2: Lehtiaineistoon sisältyvien sivujen lukumäärä... 51 Taulukko 3: Esimerkki lehtien sisältöjen tarkastelusta, Olivia lokakuu 2010... 52 Taulukko 4: Kulttuuri keskustelujen virtana Juhilan (2006) mukaan... 66 Taulukko 5: Aikuisuuden rajanveto ja merkkipaalut -kerrostuma haastatteluaineistossa... 89 Taulukko 6: Aikuisuuden konkreettiset merkit -kerrostuma haastatteluaineistossa... 110 Taulukko 7: Aikuisen toimet ja tehtävät -kerrostuma haastatteluaineistossa... 136 Taulukko 8: Aikuisen ajatusmaailma -kerrostuma haastatteluaineistossa... 180 Taulukko 9: Pysähtyminen, sitoutuminen ja turva -kerrostuma haastatteluaineistossa... 208 Taulukko 10: Liikkuvuus ja avoimuus -kerrostuma haastatteluaineistossa... 220 Taulukko 11: Aikuisuuden rajanveto ja merkkipaalut -kerrostuma lehtiaineistossa... 249 Taulukko 12: Aikuisuuden konkreettiset merkit -kerrostuma lehtiaineistossa... 274 Taulukko 13: Aikuisen toimet ja tehtävät -kerrostuma lehtiaineistossa... 287 Taulukko 14: Aikuisen ajatusmaailma -kerrostuma lehtiaineistossa... 319 Taulukko 15: Pysähtyminen, sitoutuminen ja turva -kerrostuma lehtiaineistossa... 336 Taulukko 16: Liikkuvuus ja avoimuus -kerrostuma lehtiaineistossa... 344 Taulukko 17: Ulkonäkö-kerrostuma lehtiaineistossa... 357 Taulukko 18: Parisuhde ja sinkkuus -kerrostuma lehtiaineistossa... 364 Taulukko 19: Keskeisiä piirteitä aineistojen välittämissä kulttuurisissa kuvissa... 377 Taulukko 20: Kulttuuristen kerrostumien ristiriidat ja luonteen kuluminen... 399 KUVIOLUETTELO Kuvio 1: Aineistonkeruun ja analyysin eteneminen... 47 Kuvio 2: Kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät -mallin visualisointi... 68 Kuvio 3: Analyysin eteneminen... 71 Kuvio 4: Aikuisuuden kerrostumat haastattelupuheissa... 86 Kuvio 5: Aikuisuuden kerrostumat lehtiteksteissä... 248 KUVALUETTELO Kuva 1: Näyte lehden sivusta... 53 xv

1 Johdanto Tässä tutkimuksessa käsitellään aikuisuutta, käsitettä, jota ei tavallisesti juurikaan pohdita. Usein aikuisuus nähdään niin itsestään selvänä asiana, ettei ole tarpeen kysyä, kuka on aikuinen tai mitä aikuisuus on. Aikuisuus-käsitteen ongelmallisuus paljastuu nopeasti, kun sitä lähdetään määrittelemään. Luvun 2 aluksi esittelen erilaisia tapoja määritellä aikuisuutta, ja tämän tarkastelun kautta käy ilmeiseksi, kuinka sopimuksenvaraisia ja ristiriitaisia monet kuvaukset aikuisuudesta ovat. Aikuisuutta voidaan määritellä muun muassa juridisin perustein, rajata kehityspsykologisten teorioiden avulla tai ymmärtää kulttuurisesti määrittyvänä statuksena (Koski & Moore 2001). Viimeisenä mainittu lähestymistapa on tämän tutkimuksen tärkein näkökulma tutkiessani kokemuksia ja näkemyksiä aikuisuudesta. Sanoina aikuinen ja aikuisuus herättävät runsaasti erilaisia mielikuvia. Kaikki näistä mielikuvista eivät ole myönteisiä. Joskus aikuinen tarkoittaa jäykkää, vakavaa ja tylsää. Toisinaan taas aikuinen on liki synonyymi vastuulliselle ihmiselle: aikuinen kantaa vastuunsa, huolehtii itsestään ja muista. Lähtökohtanani on kysyä, mitä aikuisuus on, miten ja mitä siitä puhumme. Olen rajannut tutkimukseni naisiin, vielä tarkemmin 25 35- vuotiaiden suomalaisnaisten käsityksiin aikuisuudesta, ja tarkastelun kontekstina on nyky-yhteiskunta, jossa nainen elää. Läpi koko tutkimuksen nojaan Baumanin (1996d; 2002) aikalaisdiagnostisiin näkemyksiin notkeasta modernista ja elämästämme kompleksisessa habitaatissa. Baumanin viitisentoista vuotta sitten kuvailemat pätkittäisyys, hetkittäisyys ja epävarmuus nimetään tänäkin päivänä toistuvasti nykyajan piirteiksi niin tieteellisessä kuin arkisessa keskustelussa. Millaisia aikuisuuksia nykyisin rakennetaan, mikä on liikkeessä ja kaipaavatko naiset jotakin pysyvää? Mitä katkonaisuus ja fragmentaarisuus tarkoittavat käytännössä? Luvussa 3 määrittelen tutkimuksen keskeiset käsitteet, ja näiden joukossa käsittelen minuuden koostamista ja toimijuutta. Ymmärrän yksilön aktiivisena oman minuutensa koostajana, toimijana. Tutkimuksessa kysytään muun muassa, millaiset tekijät kuluttavat nuoren aikuisen naisen luonnetta. Luonne viittaa moraalisiin arvostuksiin eli siihen, mitä yksilö pitää hyvänä ja arvokkaana toimintana. Mainittujen käsitteiden välisiä suhteita kuvaan siten, että yksilö on toimija, joka pyrkii tekemään hyviä valintoja rakentaessaan ja uudelleen rakentaessaan minuuttaan. Luvussa 4 selostan tutkimuksen metodologiaa ja selvitän, mitä tarkoitan kulttuurisella näkökulmalla. Kulttuurisina toimijoina teemme merkityksellistämis- ja tulkintatyötä. Aineiston analyysissa käytän laadullista sisällönanalyysia. Käyttämäni analyyttinen työkalu on kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät -malli (Juhila 2006). Mallin perusta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Metodologisena lähtökohtana on, että yksilöt ovat toimijoita, jotka tietoisesti ja tiedostamattaan rakentavat, purkavat ja muokkaavat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa käsityksiään aikuisuudesta. 1

Haastattelin neljäätoista naista (ks. liite 1), jotka asuivat haastatteluhetkellä Pohjois- Karjalassa. Monet heistä ovat asuneet useammilla paikkakunnilla elämänsä mittaan. Heistä yksi oli saattamassa loppuun ensimmäistä peruskoulun jälkeistä tutkintoaan, ja kaikilla muilla oli haastatteluhetkellä jo vähintään ammatillinen koulutus. Haastateltujen joukossa on sekä äitejä että lapsettomia naisia. Yhteistä naisille on, että he kaikki ovat kyvykkäitä elämään omaa itsenäistä elämäänsä ja suuntautumaan kohti tulevaisuutta. Tässä mielessä naiset edustavat nuoria aikuisia, joilla on elämä edessään. Esittelen haastatellut pseudonyymejä käyttäen liitteessä 1. Yksilöhaastatteluiden ohella järjestin ryhmäkeskustelutilaisuuden, johon osallistui neljä haastattelemaani naista. Luen mukaan haastatteluaineistoon myös erään järjestön keskustelupiirissä käydyn tallentamattoman keskustelun, jonka alustin esittelemällä tutkimustani. Näistä osista koostuvan haastatteluaineiston ohella tutkimuksen toisena aineistolähteenä ovat aikakauslehdet. Olen muodostanut lehtiaineiston neljän naisten yleislehden kahdesta vuosikerrasta. Aineistooni sisältyvissä jutuissa käsitellään nuoren aikuisen naisen arkielämää, ikää ja elämänkulkua. Skannattuja sivuja on 2128 kappaletta. Käyttämäni lehdet ovat lehtiä, joita lukevat nimenomaan 25 35-vuotiaat naiset, ja lehdet ovat Cosmopolitan, Elle, Olivia ja Trendi (ks. liite 2). Lisäksi mukana on kerran vuodessa ilmestyvän Elle Accessories -asustelehden numerot samoilta vuosilta. Yhteensä läpikäytyjä numeroita on 98 kappaletta. Aineistojen avulla tutkin, mitä aikuisuus tarkoittaa nuorille aikuisille naisille eli millaisia merkityksiä he liittävät aikuisuuteen. Olen kiinnostunut aikuistumisen kriteereistä ja siitä, millaisena elämänvaiheena he näkevät aikuisuutensa ja millaisena aikuisuutta esitetään tietyissä aikakauslehdissä. Tulen myös vertailemaan eri aineistolähteiden välittämiä kuvia aikuisuudesta. Lopuksi kysyn, mikä kuluttaa nuoren aikuisen naisen luonnetta nyky-yhteiskunnassa. Nuorten aikuisten naisten tilanne näyttäisi olevan ristiriitainen. Normiaikuisuuden (Lee 2001) mitat täyttävän yksilön piirteet poikkeavat niistä ominaisuuksista, joiden voisi olettaa takaavan menestymisen notkistuneessa yhteiskunnassa. Aikalaisdiagnooseja hyödyntävissä tutkimuksissa väitetään usein sorruttavan vapauden ja rajattomuuden harhaan: aivan kuin yksilö voisi koostaa identiteettiään vailla mitään reunaehtoja. Tämän vuoksi nostan esiin toimijuuden käsitteen, ja painotan monenlaisten realiteettien rajaavaa ja rajoittavaa merkitystä. Aineistojeni äärellä ymmärrän hyvin esimerkiksi Baumanin (1995, 141) näkemyksiä valinnan mahdollisuuksista, mutta en lue hänen tekstejään tai omia aineistojani niin, että yksilö olisi vapaa. Pikemminkin korostan, että yksilön vapautta rajaavat monet tekijät (ks. rajallisesta vapaudesta Bauman 1997, 29 33, 47 48). Lyhyesti sanottuna yksilö on tämän tutkimuksen kontekstissa aktiivinen toimija, joka ottaessaan elämässään suuntaa puntaroi mahdollisuuksiaan tiettyjen reunaehtojen vallitessa. Metodologisissa valinnoissani ja ylipäätään tutkimusprosessin suunnittelussa ja toteutuksessa olen painottanut yksilön näkökulmaa. Olen kiinnostunut naisen ajatuksista, hänen sisäisestä puheestaan ja pohdinnoistaan. Pitkät sitaatit puoltavat raportissa paikkaansa, jotta niin haastattelemieni naisten kuin lehtitekstien esittelemien naisten äänet kuuluisivat lukijalle saakka. Raportille tuo mittaa myös se, että tutkimuksessa on analysoitu kahta laajaa laadullista aineistoa rinnakkain. Aineistojen analyysissa ei ole myös- 2

kään jääty teemoittelun tai vertailun tasolle, vaan analyysivaiheita on ollut useita, mikä myös pidentää tulosten esittelyä. Olen kuitenkin esittänyt kaikkien vaiheiden tulokset yksityiskohtaisesti, jotta lukija voisi seurata aineiston ja analyysin abstrahoitumista eli muuntumista aineistokatkelmista laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja edelleen teoreettisemmalle ja käsitteellisemmälle tasolle. Analysoituani aineistoja olen nimennyt muodostuneet kerrostumat eli temaattista tasoa käsitteellisemmät kokoelmat, jotka kuvaavat sitä, mitä ja miten aikuisuudesta puhutaan aineistoissa. Nämä kulttuuriset kerrostumat muodostavat aikuisuuden kuvan. Kerrostumat edustavat tutkimukseni keskeisiä tuloksia, ja esittelen ne luvuissa 5 ja 6. Luvussa 7 vertailen aineistojen välittämiä kuvia aikuisuudesta ja vastaan myös viimeiseen tutkimuskysymykseen: mikä kuluttaa nuoren aikuisen naisen luonnetta? Aikuiskasvatustieteen kentällä tutkimus sijoittuu aikuisuuden määrittelyn alueelle. Sanana aikuinen esiintyy jo aikuiskasvatustieteen nimessä. Perustutkimuksen tapaan tutkimus hakeekin ymmärrystä kohteestaan eli aikuisuudesta. Se kertoo, että aikuisuus ei ole itsestään selvä määre, vaan neuvottelun alainen sosiaalinen rakennelma. Tutkimus kuvailee, mitä aikuisuus tiettyjen aineistojen valossa on, ja näin tulokset tarjoavat tietoa tilanteesta, jossa suomalaiset, koulutetut ja normiaikuisuuden mitat täyttävät nuoret aikuiset naiset elävät. Käytännön tasolla tutkimus auttaa ymmärtämään 25 35-vuotiaan naisen ajatuksia ja kokemuksia hänen ratkoessaan työhön, perhe-elämään ja opiskeluun liittyviä kysymyksiä. On tärkeää painottaa, kuinka nuoren aikuisen naisen eri elämänkentät limittyvät. Työuraa, koulutusta ja muuta aikuisopiskelua koskevat valinnat heijastuvat parisuhteeseen asettautumiseen ja perheen perustamiseen, eivätkä arjen mietteet ja huolet rasita vain vapaa-ajan tunteina; äiti on äiti myös työpaikalle tai opintojen pariin siirryttyään ja niin edelleen naisen monet tehtävät ja roolit ovat paljolti päällekkäisiä. Väitöstyö osallistuu keskusteluun, jota käydään elämänkulkujen, työurien ja koulutuspolkujen moninaistumisesta. Se avaa näkymiä niihin pohdintoihin, joita käyvät esimerkiksi aikuisena uusille aloille kouluttautuvat, pätkittäisistä työsuhteista mielekästä työuraa koostavat sekä muut naiset, jotka kohtaavat prekaarin työelämän. Tutkimus valaisee myös omasta halustaan alaa vaihtavan naisen ajatuksia, ja muun muassa tässä kohden aineistojen kahtalaisuuden hyödyllisyys käy ilmi. Lehti voi tarjoutua lukijalleen keskustelukumppaniksi kannustaen häntä niin sanottuihin irtiottoihin: eroamaan, ryhtymään yrittäjäksi, tekemään elämästään omannäköistä. Aikakauslehtien jutut edustavat ja rakentavat kulttuurista todellisuutta, jossa myös aikuisuudesta käydään neuvottelua. 3