EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO. Bryssel, 13. toukokuuta 2009 (18.05) (OR. en) 9838/09 PECHE 123

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Bryssel, 13. toukokuuta 2009 (18.05) (OR. en) 9838/09 PECHE 123 SAATE Lähettäjä: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Saapunut: 12. toukokuuta 2009 Vastaanottaja: Javier SOLANA, pääsihteeri, korkea edustaja Asia: Komission tiedonanto Vuoden 2010 kalastusmahdollisuuksia koskeva kuuleminen Valtuuskunnille toimitetaan oheisena komission asiakirja KOM(2009) 224 lopullinen Liite: KOM(2009) 224 lopullinen 9838/09 sk DG B III FI

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 12.5.2009 KOM(2009) 224 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO Vuoden 2010 kalastusmahdollisuuksia koskeva kuuleminen FI 1 FI

SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto...3 2. Kalavarojen tila...3 3. Kalastusalan suorituskyky...4 4. Periaatteet vuonna 2010...5 5. YKP:n puitteissa vahvistettavat kalastusmahdollisuudet...5 5.1. TACien vahvistaminen...5 5.2. Pyyntiponnistuksen asettaminen...6 6. Lissabonin sopimuksen vaikutukset...6 7. Pitkän aikavälin suunnitelmiin perustuva hoito...7 8. Työskentelytapa silloin, kun pitkän aikavälin suunnitelmat eivät ole vielä voimassa.7 9. Poisheittäminen...9 9.1. Ohjeet poisheittämistä koskevia pilottitutkimuksia varten...10 10. Ehdotusten aikataulu...10 10.1. Välimeri ja Mustameri...10 10.2. Itämeri...11 10.3. Atlantin valtameri, Pohjanmeri ja kansainväliset vedet...11 10.4. Aikataulu...11 11. Sidosryhmien vuoropuhelu...11 12. Päätelmät...12 LIITE I...13 LIITE II TACeja koskevat säännöt...14 LIITE III Luokkia 6 9 koskeva pyyntö ICESille...16 FI 2 FI

1. JOHDANTO Euroopan unioni päättää vuosittain Euroopan kalastajien kalastusmahdollisuuksista kalastuskiintiöistä ja sallituista pyyntiponnistuksista Euroopan vesillä. Nämä päätökset tehdään Euroopan komission ehdotuksen perusteella. Komission ehdotus on laadittava muutamien pääperiaatteiden mukaisesti. Näistä ensimmäinen on, että vuosittaiset kalastusmahdollisuudet on yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) 1 päätavoitteiden mukaisesti vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan luonnonvarojen ympäristöllisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä hyödyntäminen. Toisen periaatteen mukaan vuosittainen vaihtelu olisi pidettävä ennalta määritellyissä rajoissa, jotta voidaan taata kalastuksesta riippuvaisille toimijoille vakaat ja ennakoitavat puitteet. Kolmanneksi on noudatettava kansainvälisiä sitoumuksia, mukaan luettuna sitoumus kantojen elvyttämiseen siten, että päästään kestävään enimmäistuottoon 2. Yhteisön kalastuksenhoitoa koskevan kuulemismenettelyn parantamista koskevassa vuoden 2006 tiedonannossa sovitun menettelyn mukaan sidosryhmät on lisäksi otettava varhaisessa vaiheessa mukaan kalastusmahdollisuuksista käytävään keskusteluun. Vuonna 2006 ehdotetun uuden työskentelytavan mukaisesti tässä asiakirjassa esitetään, miten komissio aikoo valmistella vuoden 2010 suurimpia sallittuja saaliita (TACeja) ja pyyntiponnistusta koskevia ehdotuksiaan kestävää kalastusta koskevan sitoumuksensa täyttämiseksi. Kalavarojen tila on edelleen huolestuttava. Monia kantoja hyödynnetään edelleenkin kestämättömällä tavalla. Kalastusmahdollisuudet on vahvistettu kantojen kestävyyden kannalta liian suuriksi. Tästä huolimatta useita pitkän aikavälin suunnitelmia on toteutettu menestyksekkäästi, ja niiden ansiosta on nyt havaittavissa merkkejä kantojen elpymisestä. Komissio haluaa kuulla sidosryhmien näkemykset tässä asiakirjassa esitetyistä säännöistä ja kehottaa jäsenvaltioita ja kalastusalan toimijoita ehdottamaan niihin parannuksia. Lisäkuulemisia muiden kalastuksenhoitoon liittyvien näkökohtien parantamisesta on suunnitteilla vuoden 2009 aikana. Tämän tiedonannon liitteessä II ehdotettua yleistä menettelyä voidaan vielä tarkistaa tulevan tieteellisen lausunnon perusteella, minkä vuoksi komissio katsoo, että sen vuoden 2010 kalastusmahdollisuuksia koskevat ehdotukset voivat vielä muuttua. 2. KALAVAROJEN TILA Säilyttämispolitiikka ei ole taannut kestävyyttä monellakaan alalla. Useimmat pohjakalakannat ovat heikentyneet kestämättömälle tasolle, koska niitä hyödynnetään turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella. Monien pelagisten kantojen kalastus on kuitenkin kestävällä pohjalla. 1 2 Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 2 artikla (EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59). EU:n kalastusalan kestävyyden edistäminen kestävän enimmäistuoton avulla. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille (KOM(2006) 360 lopullinen). FI 3 FI

Tutkimuslaitokset arvioivat vuosittain, onko kantojen lisääntymiskyky uhattuna eli ovatko ne turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella. Kantojen nykytila on selvittämättä noin 59 prosentin osuudelta, ja suurin syy tähän löytyy epätarkoista saalisraporteista. Kannoista, joiden tila on selvitetty, 69 prosenttia on erittäin uhanalaisia, ja kalastuksen tiedetään olevan kestävällä pohjalla vain noin 31 prosentissa kannoista. Liikakalastus on 86 prosentissa kannoista niin vakavaa, että saaliiksi saataisiin enemmän kalaa, jos kalastusta vähennettäisiin. Tämä luku on hyvin kaukana EU:n ulkopuolisesta tilanteesta, jossa kannoista joutuu liikakalastetuiksi yhteensä keskimäärin 28 prosenttia 3. Kannoista noin 18 prosentin tila on niin huono, että tutkijoiden mukaan niitä ei pitäisi kalastaa lainkaan (ks. taulukot liitteessä I). Merkittävistä ponnisteluista huolimatta havaittavissa on vain vähäisiä merkkejä kantojen elpymisestä tai liikakalastuksen vähenemisestä vuoteen 2003 verrattuna. Euroopan unionin kalastuksenhoito ei toimi niin kuin sen pitäisi, eikä pitkän aikavälin kestävyystavoitetta ole saavutettu. Tästä syystä vihreällä kirjalla on käynnistetty koko yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisprosessi. 3. KALASTUSALAN SUORITUSKYKY Vaikka on mahdollista antaa esimerkkejä tehokkaasti toimivista EU:n laivastoista, suurin osa Euroopan kalastuslaivastosta tuottaa joko tappiota tai vain pientä voittoa. Tämä kaiken kaikkiaan heikko suorituskyky on erityisesti osoitus kroonisesta ylikapasiteetista, joka on sekä liikakalastuksen syy että seuraus. Näin ollen laivaston kokoa on mukautettava, jotta voidaan välttää liikakalastus tavanomaisissa taloudellisissa olosuhteissa ja tällä tavoin varmistaa laivaston täysi toimintavalmius. Kaiken kaikkiaan EU:n kalastuslaivasto tuotti pientä voittoa vuosina 2003 2007. Monet voittoa tuottavaista laivastonosista ovat kuitenkin olleet riippuvaisia suorista tuista (EU:n tuki ja valtiontuki 4 ) saatavista lisätuloista, joiden osuus on arviolta 10 20 prosenttia. Jos lisätuloja ei otettaisi huomioon, monien laivastojen kannattavuus olisi todennäköisesti ollut negatiivinen tai parhaimmillaan nollan luokkaa koko edellä mainitun kauden aikana. Vuosia 2008 2009 koskevien viimeisimpien ennusteiden mukaan laivaston taloudellinen suorituskyky heikkenee seuraavista syistä: Monien tärkeimpien kantojen kalastusmahdollisuudet vähenevät jatkuvasti, mikä rajoittaa EU:n laivaston tuottomahdollisuuksia. Vuoden 2008 polttoainekriisi korotti toimintakustannuksia huomattavasti ja aiheutti syvää huolta EU:n laivaston rakenteesta tulevaisuudessa varsinkin muiden kuin polttoainetehokkaiden alusten suhteen. Vaikka korkeiden polttoainekustannusten aiheuttama paine on vähentynyt huomattavasti viime kesän jälkeen (meridieselin hinnat olivat EU:n satamissa noin 75 senttiä/litra 3 4 FAO (2009). The state of world fisheries and aquaculture 2008. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalouden erityisjärjestö. Rooma. Verovapautukset (esim. polttoaine) ja tuetut kansalliset sosiaaliturvajärjestelmät pois luettuina. FI 4 FI

heinäkuussa 2008, ja ne laskivat noin 36 senttiin/litra helmikuussa 2009), hintojen odotetaan pitkällä aikavälillä jälleen nousevan. Vuoden 2009 maailmanlaajuinen talouskriisi näyttää vaikuttavan sekä luotonsaantiin että meren tuotteiden kysyntään ja tätä kautta kalan hintaan. Tämä vaikuttaa pyynnistä riippuvaiseen alaan, joka ei ole pystynyt hyötymään taloudellisesti kalan kysynnän vakaasta kasvusta EU:ssa viimeisen vuosikymmenen aikana. Vaikka useimpien kantojen purettujen saaliiden määrät ovat pienentyneet, monien tärkeiden lajien ensimyyntihinnat ovat pysyneet ennallaan tai jopa laskeneet. Esimerkiksi Pohjan- ja Itämeren turskan hinnat ovat laskeneet vuositasolla noin 20 30 prosenttia helmikuussa (keskihinnat ovat laskeneet 3,00 3,50 eurosta/kilo 2,20 2,75 euroon/kilo). Globefish-FAO:n mukaan kysyntä ja hinnat ovat romahtaneet valkolihaisen kalan tärkeimmillä markkinoilla viime kuukausina. Vuonna 2009 eniten kärsivät todennäköisesti arvolajien (kuten turskan ja tonnikalan) markkinat. Sen sijaan vähäarvoisten pelagisten lajien sekä monien äyriäisten ja lohen odotetaan käyvän kaupaksi paljon paremmin. 4. PERIAATTEET VUONNA 2010 Komissio on edelleen sitoutunut vahvistamaan kalastusmahdollisuudet, jotka ovat tieteellisten lausuntojen mukaan kestäviä ja tarjoavat uhanalaisille kannoille suuret elpymismahdollisuudet. Kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava noudattaen pitkän aikavälin suunnitelmia; asiaankuuluvia kansainvälisiä sopimuksia, mukaan luettuna sitoumus kantojen elvyttämiseen siten, että päästään kestävään enimmäistuottoon; yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita sekä erityisesti tarvetta liikakalastettujen kantojen kalastuksen vähentämiseen ja uhanalaisten kantojen elvyttämiseen. Komissio kiinnittää erittäin suurta huomiota näiden periaatteiden noudattamiseen. Niitä selitetään yksityiskohtaisemmin jäljempänä. 5. YKP:N PUITTEISSA VAHVISTETTAVAT KALASTUSMAHDOLLISUUDET 5.1. TACien vahvistaminen Liikakalastus ja kantojen heikkeneminen johtuu osaksi siitä, että TACit ja pyyntiponnistus on vahvistettu liian korkealle tasolle. Neuvoston komission ehdotuksesta vahvistamat TACit ovat olleet keskimäärin noin 48 prosenttia korkeammat kuin se taso, jolla saaliit olisivat tutkimuslaitosten mukaan kestävällä pohjalla varovaisuusperiaatetta noudattaen (liitteessä I oleva taulukko 4) 5. 5 Tässä laskelmassa TAC, joka on vahvistettu silloin, kun tieteellisessä lausunnossa suositellaan saalistason asettamista nollaksi, on laskettu 100 prosentin ylitykseksi. FI 5 FI

Komission ehdotus on monissa tapauksissa eronnut tieteellisistä lausunnoista, koska TACin muutos on rajoitettu kiinteään prosenttiosuuteen (ks. liite II) kalastusalan toimijoiden esittämän vakausvaatimuksen huomioon ottamiseksi. Täytäntöönpanon valvontaan liittyvien ongelmien ohella liian suuriksi vahvistetut kiintiöt ovat osaltaan vaikuttaneet meriluonnonvarojen säilymiseen vähäisinä. 5.2. Pyyntiponnistuksen asettaminen Pyyntiponnistuksen hallinnoinnilla on TACien ohella pyritty vähentämään saaliiden poisheittämistä ja mahdollisuuksia laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen (LIS-kalastukseen) sekä kannustamaan ylikapasiteetin vähentämistä. Pyyntiponnistuksen hallinnointi on myös säilyttämistoimenpide, jos TACien ehdottamiseksi käytettäviä ennusteita ei ole saatavilla. Se on osa Pohjan- ja Itämeren turskan, Pohjanmeren punakampelan ja merianturan, Englannin kanaalin länsiosan merianturan, eteläisen kummeliturskan ja keisarihummerin kantojen pitkän aikavälin suunnitelmia. Turskakantoja koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistaminen joulukuussa 2008 on muuttanut huomattavasti tapaa, jolla ponnistusta hallinnoidaan, ja sen tulisi toimia esimerkkinä muihin lajeihin tai muilla alueilla sovellettavien ponnistusjärjestelmien parantamiseksi entisestään. Kilowattipäivien enimmäismäärään perustuva pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden päättää laivastokapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta. Se antaa jäsenvaltioille myös mahdollisuuden hienosäätää kilowattipäivien jakamista valikoivamman kalastuksen edistämiseksi. Vuoden 2009 aikana komission seuraa tiiviisti, kuinka jäsenvaltiot ottavat uuden järjestelmän käyttöön varmistaakseen, että se pannaan täytäntöön moitteettomasti. Vuoden 2010 kilowattipäivien enimmäismäärää mukautetaan tieteellisten lausuntojen perusteella noudattaen asiaankuuluvissa pitkän aikavälin hoitosuunnitelmissa vahvistettuja pyyntiä koskevia valvontasääntöjä. Eteläisen kummeliturskan ja keisarihummerin sekä Englannin kanaalin länsiosan merianturan hoitosuunnitelmissa siirrytään kilowattipäiväjärjestelmään sen jälkeen, kun suunnitelmia on tarkasteltu uudelleen vuonna 2010. 6. LISSABONIN SOPIMUKSEN VAIKUTUKSET Vaikka kaikki jäsenvaltiot eivät ole tehneet päätöstä Lissabonin sopimuksen ratifioinnista, komissio katsoo, että on tarpeen valmistautua siihen, että sopimus tulee voimaan ennen kalastusmahdollisuuksista annettavia vuoden 2010 asetuksia. Lissabonin sopimuksessa otetaan käyttöön yhteispäätösmenettely yhteiseen kalastuspolitiikkaan kuuluvien asioiden tärkeimpänä päätöksentekomenettelynä. Sopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään poikkeuksesta, joka koskee kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyviä toimenpiteitä. Neuvosto hyväksyy nämä toimenpiteet komission ehdotuksesta parlamenttia kuulematta. Sen vuoksi on tullut tärkeäksi erottaa selvästi toisistaan toimenpiteet, joiden voidaan katsoa koskevan kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista, ja toimenpiteet, jotka on hyväksyttävä yhteispäätösmenettelyllä. FI 6 FI

Tästä syystä on tarpeen tarkastella perinpohjaisesti kalastusmahdollisuuksista vuosittain annettavien neuvoston asetusten toistuvaa sisältöä, jotta saadaan selville, mitkä niiden säännöksistä voidaan sisällyttää 43 artiklan 3 kohtaan perustuvaan toimenpiteeseen. Komissio tarkastelee asiaa parhaillaan. Sen tavoitteena on sisällyttää vuoden 2010 kalastusmahdollisuuksia koskeviin asetusehdotuksiinsa ainoastaan ne säännökset, jotka liittyvät toiminnallisesti kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen. Ehdotuksiin ei siten sisällytetä mitään teknisiä ja valvontaa koskevia säännöksiä, jotka eivät täytä tätä perustetta, eikä säännöksiä, jotka koskevat alueellisten kalastusjärjestöjen vahvistamien sääntöjen täytäntöönpanoa yhteisön lainsäädännössä. Tässä mielessä valvontaa ja teknisiä toimenpiteitä koskevat asetusehdotukset ovat erittäin tärkeitä. Kun asetukset hyväksytään, niissä vahvistetaan pysyvät säännökset, jotka korvaavat vuotuisia kalastusmahdollisuuksia koskevien asetusten liitteissä vuosittain vahvistetut siirtymätoimenpiteet, joita tällä hetkellä sovelletaan. 7. PITKÄN AIKAVÄLIN SUUNNITELMIIN PERUSTUVA HOITO Pitkän aikavälin suunnitelmat pysyvät komission politiikan ytimenä. Olemassa olevat suunnitelmat, myös kansainvälisellä tasolla sovitut suunnitelmat, on pantava täytäntöön. Nämä suunnitelmat ovat osoittautuneet tehokkaammiksi kantojen hoidossa ja auttaneet parantamaan päätöksentekoa niin menettelyjen kuin lopputuloksenkin suhteen. Vuodesta 2002 alkaen on laadittu moniin kantoihin sovellettavia hoitosuunnitelmia: pitkän aikavälin suunnitelmat kattavat tällä hetkellä 41 prosenttia pelagisista kannoista (41 % saaliista) ja 29 prosenttia pohjakalakannoista (44 % saaliista). Tulevaisuudessa on tarkoitus sisällyttää pitkän aikavälin hoitoon lisää kantoja, muun muassa Itämeren pelagiset kannat ja eräät Välimeren kalastukset. Vuonna 2009 ehdotetaan tarkempia suunnitelmia pohjoiselle kummeliturskalle, läntisille piikkimakrillille, Biskajanlahden sardellille ja Itämeren lohelle. Jos neuvosto ja komissio ovat ennen näiden suunnitelmien hyväksymistä ilmoittaneet pyyntisääntöjä koskevista erityisistä aikomuksistaan, kyseisiä lajeja koskevat vuoden 2010 kalastusmahdollisuudet vahvistetaan näiden ilmoitusten perusteella, minkä jälkeen ne pannaan täytäntöön komission ehdotuksissa (esimerkiksi Kelttienmeren silli ja Skotlannin länsipuolinen kolja). Lisäksi komissio tarkastelee parhaillaan uusien pitkän aikavälin suunnitelmien erilaisia oikeudellisia rakenteita. Yhtenä mahdollisuutena olisi sisällyttää monta eri kantaa pitkän aikavälin hoitosuunnitelmaan samassa asetuksessa. 8. TYÖSKENTELYTAPA SILLOIN, KUN PITKÄN AIKAVÄLIN SUUNNITELMAT EIVÄT OLE VIELÄ VOIMASSA Jos pitkän aikavälin suunnitelmia ei ole vielä käytössä, TAC-päätökset tehdään ICESin ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF:n) vuosittaisten tieteellisten lausuntojen pohjalta. STECF:n lausunnoissa otetaan huomioon myös biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat. TACien vahvistamiseksi on laadittu FI 7 FI

sääntöjä 6, joilla varmistetaan toimijoiden oikeudenmukainen kohtelu ja mahdollisimman suuri vakaus kalastusalalla. Näitä sääntöjä sovelletaan edelleenkin, mutta niihin on tehtävä viimeisimpien tieteellisten lausuntojen perusteella joitain muutoksia. STECF raportoi 7 vuonna 2008 komission poliittisessa julkilausumassa esitettyjen sääntöjen todennäköisistä seurauksista. Lausunto oli yleisesti ottaen myönteinen sen suhteen, että luokkien 1 3 mukaan vahvistetut TACit (kannat, joista laaditaan analyyttinen arvio) johtavat usein kannan elvyttämiseen ja elpymiseen. STECF kuitenkin korosti yhtä vakavaa puutetta: kannat, joista ei ole saatavilla analyyttista arviota (luokat 6 9 ja luokka 11) ja joiden osalta TACit vahvistetaan ottaen huomioon pyyntiponnistusyksikköä kohti saadun saaliin kehitys, eivät säily terveinä, minkä vuoksi tätä vahvistustapaa ei suositella. Lisäksi STECF totesi 8 myöhemmin, että kun kyseessä on läntisen Itämeren kevätkutuisen sillin kanta alueella IIIa ja osaalueilla 22 24, luokan 3 säännön soveltaminen ei parantaisi tämän kannan tilannetta. Edellä olevien päätelmien perusteella luokkaa 3 on tarpeen muuttaa. Neuvoston ja komission ilmoituksen vuoksi tällä hetkellä tarkastellaan uudelleen sellaisten kantojen hoitoa, joiden osalta ICES ei pysty laatimaan taulukkoa saalisvaihtoehdoista. Komission tarkoituksena on laatia luokissa 6 9 sovellettava uusi sääntö, ja se on jo esittänyt asiaa koskevan pyynnön ICESille (ks. liite III). Saatuaan ICESin ja STECF:in vastauksen komissio päättää, perustuvatko sen tällaisia kantoja koskevat vuoden 2010 TAC-ehdotukset olemassa olevaan sääntöön, liitteessä III esitettyyn uuteen sääntöön vai muihin vaihtoehtoisiin sääntöihin, joita ICES tai STECF ovat saattaneet ehdottaa. Alueellisilta neuvoa-antavilta toimikunnilta pyydetään lausunnot kantoja, joista ei tehdä määrällistä arviointia, koskevista uusista hoitovaihtoehdoista. STECF:iä pyydetään arvioimaan eri vaihtoehtojen ja muutosten biologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Kannoista, joista tieteellistä lausuntoa ei ole saatavissa (luokka 11), voidaan todeta, että tutkimuslaitokset ovat pystyneet arvioimaan kalakannan koon, kalastuskuolevuuden tason ja saalistason vain noin 35 prosentilta kantoja (liite I), koska kalastusalalta saadut purettuja saaliita koskevat tiedot ovat olleet epätarkkoja ja koska poisheittämistä ja pyyntiponnistusta koskevien tietojen saannissa on ollut ongelmia. Tämä ongelma näyttää pahenevan: puutteelliset tiedot johtavat huonoihin päätöksiin, jotka puolestaan merkitsevät suojelun heikkoa tasoa ja uhanalaisia kantoja. Tästä syystä jos tiedot eivät parane, on noudatettava varovaisuusperiaatetta ja sovellettava vieläkin tiukempia sääntöjä. Tämä koskee myös tapauksia, joissa kahta tai useampaa kantaa, joista on annettu toisistaan poikkeavia tieteellisiä lausuntoja (ja jotka kuuluvat siksi eri luokkiin), hallinnoidaan yhdessä ja niille vahvistetaan yhteinen TAC. 6 7 8 Komission tiedonanto neuvostolle - vuoden 2008 kalastusmahdollisuudet. Euroopan komission poliittinen julkilausuma (KOM(2007) 295 lopullinen). STECF (2008). Report of the Subgroup on Stock Reviews on Harvest Control Rules (SGRST-08-02). 83 pp. STECF (2008). 29 th Plenary Meeting Report (PLEN-08-03). 67 pp. FI 8 FI

Jäsenvaltioita muistutetaan tekemään tietojen ristiintarkastuksia ja parantamaan tietojen toimittamista. Tietojenkeruujärjestelmä 9 tuo parannuksia joihinkin tietoihin liittyviin seikkoihin muun muassa lisäämällä pakollisen tietojenkeruun (merellä tehtävät tutkimukset mukaan luettuina) kohteena olevien lajien lukumäärää. Lisäksi näitä puutteita olisi käsiteltävä YKP:n valvontajärjestelmän tämänhetkisen uudistuksen yhteydessä, jossa tarkastellaan myös VMS-järjestelmän parantamista ja sähköisen kalastuspäiväkirjan täytäntöönpanon nopeuttamista. Komissio seuraa asiaa edelleen tiiviisti vuonna 2009. 9. POISHEITTÄMINEN Meren eliöiden (joista osa on kaupan pidettäviä kalalajeja) poisheittäminen on suuri ongelma Euroopan vesillä. Komissio on tuonut selkeästi julki aikovansa kitkeä pois tämän epätoivottavan käytännön 10. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää yhteisön lainsäädännön ja kalastajien käyttäytymisen muuttamista. Vuonna 2009 toteutetaan tärkeitä toimia poisheittämistä koskevan ongelman ratkaisemiseksi: Pohjanmerellä ja Skagerrakissa on otettu käyttöön saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen kielto, monivuotisissa suunnitelmissa vahvistettua pyyntiponnistusta on vähennetty entisestään ja poisheittämisen uusia vähennyskeinoja tarkastellaan käynnissä olevissa pilottitutkimuksissa. Vuonna 2010 on tarkoitus toteuttaa lisää merkityksellisiä toimia, joita ovat esimerkiksi seuraavat: Pyyntiponnistuksen vähentäminen monivuotisissa suunnitelmissa sovitulla tavalla. Tämä on merkittävä askel poisheittämisen vähentämiseksi, sillä se vähentää kaikkien lajien (myös ei-kaupallisten) monista syistä (esim. pieni tai olematon markkina-arvo, saaliiden arvon keinotekoinen nostaminen ja kiintiön täyttyminen) johtuvaa poisheittämistä. Ylihyödynnettyjen kantojen pyyntiponnistuksen vähentäminen kasvattaa lisäksi populaation kokoa ja kalojen keskikokoa, mikä puolestaan vähentää alimittaisten kalojen poisheittämistä. Yleinen saaliiden arvon keinotekoisen nostamisen kielto eli kielto heittää pois kalastuksen aikana saaliiksi saatuja ja alukselle nostettuja meren eliöitä, jotka voidaan säännösten mukaan purkaa aluksesta, olisi pantava täytäntöön kaikilla alueilla. Pilottitutkimukset: olisi kannustettava tutkimusten tekemistä poisheittämistä koskevaan kieltoon liittyvistä erityiskysymyksistä, kuten poisheitettyjen lajien eloonjääminen, pyydysten valikoivuuden parantaminen, poisheittämistä koskevan kiellon taloudelliset vaikutukset ja ei-toivottujen organismien mahdolliset käyttötavat. Kalastusluvat: jäsenvaltioita kehotetaan antamaan kalastuslupia ainoastaan aluksille, joille on jaettu kalastusmahdollisuudet kyseessä olevassa kalastuksessa todennäköisesti saatavia lajeja koskevina kiintiöinä. 9 10 Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008 kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta. Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Ei-toivottujen sivusaaliiden vähentämistä ja poisheittämisen lopettamista Euroopan kalastuksessa koskeva politiikka (KOM(2007) 136 lopullinen). FI 9 FI

9.1. Ohjeet poisheittämistä koskevia pilottitutkimuksia varten Poisheittämiskieltoa koskeviin erityiskysymyksiin liittyvien tutkimusaloitteiden määrän odotetaan kasvavan vuonna 2009, minkä vuoksi on tarpeen laatia asiaa koskevat yhteiset säännöt. Niiden avulla on mahdollista varmistaa tasapuoliset edellytykset eri tutkimusten tekemiselle ja yhteinen menettely eri maantieteellisillä alueilla sekä se, että poisheittämistä koskevan hankkeen tavoitteet saavutetaan. Poisheittämistä koskevia pilottitutkimuksia koskeviin sääntöihin olisi sen vuoksi sisällytettävä seuraavat näkökohdat: Kaikki säänneltyjen lajien saaliit huomioidaan kiintiöissä. Pilottitutkimukseen osallistuville aluksille tarjotaan positiivisia kannustimia ainoastaan jäsenvaltion tasolla tälle myönnetyn kiintiön ja pyyntiponnistusrajoituksen puitteissa. Pilottitutkimukseen osallistuviin aluksiin sovelletaan velvoitetta ottaa alukselle tarkkailijoita/käyttää sähköisiä seurantalaitteita vähintään 50 prosentissa kalastusmatkoista. Teknisten toimenpiteiden mahdollinen tarkistus. Tulokset analysoidaan tieteellisesti. Hankkeen tuloksista on raportoitava komissiolle tieteellisessä raportissa, joka julkaistaan internet-sivuilla (suuren yleisön käyttöön). 10. EHDOTUSTEN AIKATAULU 10.1. Välimeri ja Mustameri Tällä hetkellä ainoa ICCAT:in Välimerelle vahvistama TAC koskee tonnikalaa. ICCAT on myös ottanut käyttöön miekkakalan kalastusta koskevan säännöllisen kieltoajan (1.10. 30.11.). Mustaanmereen on sovellettu erityistä TAC- ja kiintiöasetusta vuodesta 2008 alkaen. Vuotta 2010 koskevien TACien vahvistaminen noudattaa liitteen II sääntöjä, ja mukaan voidaan ottaa lisää lajeja tai teknisiä toimenpiteitä. Komissio katsoo, että Välimeren asetus on yhä pantu täytäntöön epätyydyttävästi jopa niiltä osin, joissa sovelletaan alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa, kuten kansalliset hoitosuunnitelmat ja olennaisten tietojen antaminen kalastuskieltoalueiden verkon perustamiseksi. Toimet yhteisön pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien valmistelemiseksi ja tämän lähestymistavan edistämiseksi jatkuvat. Lisäksi Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) puitteissa huomiota kiinnitetään muihin säilyttämistoimiin sekä seurantaa ja valvontaa koskeviin erityistoimiin. STECF:iä pidetään edelleen asianmukaisena kansainvälisenä tieteellisenä foorumina, joka helpottaa eurooppalaisten tutkijoiden osallistumista alueen kestävän kalastuksenhoidon tieteellisen perustan lujittamiseen ja parantaa GFCM:n tieteelliselle neuvoa-antavalle komitealle toimitettavia tieteellisiä tietoja. FI 10 FI

10.2. Itämeri Komissio esittää Itämeren kantojen vuoden 2010 TACeja koskevan ehdotuksensa syyskuussa 2009. Neuvostoa pyydetään hyväksymään ehdotus lokakuussa. ICESin lausunto saadaan 29. toukokuuta, ja STECF antaa oman lausuntonsa viimeistään 19. kesäkuuta. Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien lausunnot olisi toimitettava komissiolle kesäkuun loppuun mennessä. 10.3. Atlantin valtameri, Pohjanmeri ja kansainväliset vedet Useimpia pohjakalakantoja koskevat STECF:n tieteelliset lausunnot ovat käytettävissä heinäkuun puolivälissä. Komission ehdotus julkaistaan lokakuussa, jotta sitä koskevalle kuulemiselle jää mahdollisimman paljon aikaa. Komissio tiedottaa sidosryhmille tässä asiakirjassa viimeisempien tieteellisten lausuntojen perusteella vahvistettuja sääntöjä koskevista tuloksista kokouksessa, joka on tarkoitus kutsua koolle ennen heinäkuun 2009 loppua. Syksyn päätöksentekokierroksen aikataulu säilytetään ennallaan, koska suuria pelagisia jaettuja kantoja koskevat lausunnot valmistuvat vasta lokakuussa. Ne on saatava ennen kuin kalastusmahdollisuuksien koko paketista voidaan alkaa neuvotella. Ehdotus sisältää sen vuoksi monia vielä avoinna olevia kysymyksiä, joiden osalta ei voida esittää tarkkoja lukuja. 10.4. Aikataulu Suunniteltu aikataulu on seuraava: Kalastusmahdollisuuksia koskeva asetus Komission ehdotuksen päivämäärä Mahdollinen hyväksymispäivä neuvostossa Mustameri Syyskuu Lokakuun neuvosto Itämeri Syyskuu Lokakuun neuvosto Kaikki muut alueet Lokakuu Joulukuun neuvosto 11. SIDOSRYHMIEN VUOROPUHELU Komissio arvostaa suuresti sidosryhmien panosta koko prosessissa, jonka perusteella vuotuiset kalastusmahdollisuudet vahvistetaan. Tästä asiakirjasta annettavaa palautetta voidaan pitää lähtökohtana vuotuisessa sääntelyprosessissa käytävälle vuoropuhelulle. Monet alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea ovat antaneet palautetta, jossa korostetaan, että komission olisi keskityttävä ehdotuksia tehdessään sosioekonomisiin tekijöihin. Lisäksi kalastusala on toistuvasti korostanut tarvetta säilyttää TACien taso kohtuullisen vakaana, vaikkakin käsitykset TACien vahvistamista koskevien yksittäisten sääntöjen eduista vaihtelevat. Komissio on edellä mainituista keskeisistä kysymyksistä sidosryhmien kanssa käymässään vuoropuhelussa toistuvasti todennut, että kalastusmahdollisuuksien FI 11 FI

vahvistaminen on ydinkysymys politiikassa, johon sisältyy kalastus- ja jalostusalan taloutta ohjaavia monia eri välineitä. Komissio pyrkii vahvistamaan kaikkien tällaisten välineiden käyttöä koskevan kattavan menettelyn ja pitää edelleen kiinni keskeisestä periaatteesta, jonka mukaan kalastettujen kantojen asianmukainen hoito on taloudellisesti vakaan alan välttämätön edellytys. Toisaalta komissio on erittäin tyytyväinen siihen, että sidosryhmät ovat alueellisilta neuvoa-antavilta komiteoilta ja neuvoa-antavalta kalatalous- ja vesiviljelykomitealta saadun palautteen mukaan valmiita sitoutumaan teollisuuden ja tiedeyhteisön kumppanuuteen huonoon tiedonsaantiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ja hallinnointijärjestelmän lujittamiseksi. 12. PÄÄTELMÄT Komissio pyytää jäsenvaltioita ja sidosryhmiä esittämään näkemyksensä edellä kuvaillusta menettelystä. Se arvostaa suuresti alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien sekä neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean lausuntoja. Näiden lausuntojen huomioon ottaminen auttaa komissiota täyttämään velvollisuutensa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisen kestävän kalastuksenhoidon alalla. Komissio soveltaa kestävään kalastuksenhoitoon vastuullista lähestymistapaa: todisteiden puuttuminen ei ole todiste kestävyydestä. Komissio voi hyödyntää sidosryhmien lausuntoja vain silloin, kun ne on laadittu soveltamalla kestävään kalastukseen näyttöön perustuvaa lähestymistapaa; tämä tarkoittaa, että sidosryhmien lausuntojen tueksi on esitettävä tietoja. Luotettavien lausuntojen antaminen edellyttää asianmukaisia tietoja kalastuksesta ja kannoista. Sidosryhmiä kannustetaan varmistamaan, että olemassa olevat saalisraportti- ja tiedonkeruujärjestelmät pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja tehokkaasti. Ne ovat olennaisen tärkeitä kalastuksenhoidon toimivuuden kannalta. Luotettavan tietoperustan myötä sidosryhmät pystyvät myös antamaan komissiolle parempia lausuntoja kestävistä kalastusmenetelmistä. Komissio jatkaa jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa (erityisesti pyyntiponnistuksen sääntelyjärjestelmien osalta) harjoittamaansa erityistä teknistä seurantaa vuoden 2009 toiselta neljännekseltä alkaen. Jotta kuulemisten tulokset olisivat ajoissa saatavilla, komissio pyytää, että tätä tiedonantoa koskevat kannanotot esitettäisiin 31. heinäkuuta 2009 mennessä. Jäsenvaltioiden kanssa on tarkoitus käydä poliittisen tason keskustelu kalastusneuvoston kokouksessa 22. 23. kesäkuuta. FI 12 FI

LIITE I Taulukko 1: Kannan tilaa koskevat tieteelliset lausunnot Kantojen lukumäärä 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella 30 29 26 26 26 28 27 Turvallisten biologisten rajojen sisällä 12 10 14 11 12 13 12 Kannan tila ei ole puutteellisten tietojen vuoksi selvillä 48 53 53 57 58 55 57 Taulukko 2: Liikakalastusta koskevat tieteelliset lausunnot Kantojen lukumäärä 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kantaan kohdistuvan kalastuksen taso suhteessa kestävän 34 23 32 33 35 enimmäistuoton tasoon on tiedossa Kantaa kalastetaan liikaa 11 32 21 30 29 30 Kantaa kalastetaan kestävän enimmäistuoton tasolla 2 2 2 4 5 Taulukko 3: Kiireelliset tieteelliset lausunnot Kalastuksen lopettamista koskevat tieteelliset lausunnot Kantojen lukumäärä 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 24 13 12 14 20 18 17 Taulukko 4: TACien ja kestävien saaliiden välinen ero TACien ylijäämä kestäviin saaliisiin verrattuna (%) 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 46 % 49 % 59 % 47 % 45 % 51 % 48 % Taulukko 5: Yhteenveto kalastusmahdollisuuksia koskevista tieteellisistä lausunnoista Kannat, joiden koko ja kalastuskuolevuus on ennalta arvioitavissa Kannat, joista on saatavissa kalastusmahdollisuuksia koskevia tieteellisiä lausuntoja Kannat, joista tieteellistä lausuntoa ei ole saatavissa Kalakantojen lukumäärä 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 40 34 40 31 29 30 34 59 52 54 65 61 62 63 31 40 39 29 35 34 33 11 Puhutaan myös liiallisesta hyödyntämisestä. FI 13 FI

LIITE II TACeja koskevat säännöt TAC-päätökset on tehtävä STECF:in toimittamien sellaisten tieteellisten lausuntojen perusteella, joissa on jo otettu huomioon biologiset, sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat. Olisi sovellettava erilaisia sääntöjä, jotka riippuvat kutakin kantaa koskevasta riskitasosta. Kannat ovat erittäin uhanalaisia, kun ne vähenevät alle varovaisuusperiaatteen mukaisen biomassatason (B pa ) eli tason, jolla kannan tuottavuus uhkaa tulevaisuudessa alentua. Toinen uhanalaisuuden merkki on se, kun kalastuskuolevuuden taso on korkeampi kuin varovaisuusperiaatteen mukainen kalastuskuolevuuden taso (F pa ). Kalastuskuolevuuden taso on yhtä kuin vuosittainen saalis jaettuna kannan keskimääräisellä koolla vuoden aikana. Jos kanta on pienempi kuin B pa tai jos sitä kalastetaan F pa :ta korkeammalla tasolla, se on turvallisten rajojen ulkopuolella ja toisin päin. Luokka Tieteellinen lausunto TACia vahvistettaessa toteutettava toimi 1 Kantaa hyödynnetään kestävän enimmäistuoton tasolla. 2 Kestävään enimmäistuottoon verrattuna liiallisesti hyödynnetyt kannat, jotka kuitenkin ovat turvallisten biologisten rajojen sisällä. 3 Turvallisten biologisten rajojen ulkopuolella oleva kanta. 4 Kantaan sovelletaan pitkän aikavälin suunnitelmaa, ja tutkijat neuvovat pitämään saaliin suunnitelman mukaisena. 5 Kanta on lyhytikäinen eikä yhden vuoden ennustetta voida antaa. Pyritään vahvistamaan TAC ennalta arvioidun saaliin mukaiseksi, joka vastaa kalastuskuolevuutta, jolla voidaan päästä pitkällä aikavälillä korkeimpaan mahdolliseen tuottoon, mutta TACia ei muuteta yli 25:tä prosenttia. Pyritään vahvistamaan TAC korkeampaan arvoon seuraavista: a) ennalta arvioitu saalis, joka vastaa enimmäistuoton saamista pitkällä aikavälillä 12 tai b) kalastaminen muuttumattoman kalastuskuolevuuden tasolla, mutta TACia ei muuteta yli 15:tä prosenttia. Pyritään vahvistamaan TAC ennalta arvioidun saaliin mukaiseksi, mikä johtaa kalastuskuolevuuden alenemiseen 30 prosentilla, mutta ei vähennetä TACia yli 20:tä prosenttia, jollei kalastuskuolevuus nouse. TAC on vahvistettava asiaa koskevaa suunnitelmaa noudattaen. Vahvistetaan väliaikainen TAC, jota muutetaan, kun uusia tietoja tulee vuoden mittaan saataville. 12 Mitattuna kalastuskuolevuudella, joka vastaa marginaalista 10 prosentin tuottoa siitä marginaalisesta tuotosta, joka saadaan, kun kalastuskuolevuus on lähellä nollaa (F 0.1 ). FI 14 FI

6* Kannan tilaa ei tiedetä tarkalleen, ja STECF suosittelee asianmukaista saalistasoa. 7* Kannan tilaa ei tiedetä tarkalleen, ja STECF suosittelee vähentämään pyyntiponnistusta. 8* Kannan tilaa ei tiedetä tarkalleen, ja STECF:n lausunnon mukaan kanta on lisääntymässä. 9* Kannan tilaa ei tiedetä tarkalleen, ja STECF:n lausunnon mukaan kanta on vähenemässä. 10 STECF antaa lausunnon, jonka mukaan saalistaso olisi asetettava nollaksi tai vähennettävä mahdollisimman alhaiselle tasolle, taikka vastaavan lausunnon. 11 STECF ei ole antanut lausuntoa. TAC pyritään vahvistamaan STECF:n lausunnon mukaiseksi, mutta TACia ei muuteta yli 15:tä prosenttia. TACia olisi alennettava enintään 15 prosenttia, ja STECF:iä olisi pyydettävä antamaan lausunto asianmukaisesta pyyntiponnistustasosta. TACia olisi korotettava enintään 15 prosenttia. TACia olisi alennettava enintään 15 prosenttia. TACia olisi alennettava vähintään 25 prosenttia. Olisi toteutettava elvyttämistoimenpiteitä, jotka sisältävät pyyntiponnistuksen alentamisia ja valikoivampien pyydysten käyttöönottoa. TACeja olisi mukautettava viimeaikaisiin todellisiin saalistasoihin, mutta niitä ei pitäisi muuttaa enempää kuin 15 prosenttia vuodessa tai jäsenvaltioiden olisi laadittava täytäntöönpanosuunnitelma lausunnon pikaista antamista varten. * Tätä sääntöä voidaan muuttaa. Komissio on pyytänyt ICESiltä lausuntoa liitettä III koskevista uusista vaihtoehdoista. Lopullinen sääntö vahvistetaan lausunnon perusteella. FI 15 FI

LIITE III Luokkia 6 9 koskeva pyyntö ICESille Kun kyseessä ovat kannat, luonnostaan lyhytikäisiä lajeja lukuun ottamatta, joista ei ole mahdollista antaa arvioituun saaliiseen perustuvaa lausuntoa ennalta varautumistason suhteen, ICESiä pyydetään I) antamaan lausuntonsa jäljempänä olevan säännön soveltamista vastaavasta TACista; II) arvioimaan jäljempänä olevan säännön soveltamisen seurauksia varovaisuusperiaatteen ja kestävän enimmäistuoton noudattamisen suhteen; III) tarvittaessa antamaan lausuntonsa vaihtoehtoisesta säännöstä ja vastaavista TACeista, jotka parantaisivat varavaisuusperiaatteen, kestävän enimmäistuoton tai TACien vakauttamisen noudattamista. Tällaiset lausunnot voitaisiin antaa tapauskohtaisesti. Sääntö: 1. Kun on olemassa todisteita siitä, että kantaa kalastetaan liikaa verrattuna kalastuskuolevuuteen, jolla kestävä enimmäistuotto saavutetaan, TACia on alennettava suurimman kestävän enimmäistuoton antavalle kalastuskuolevuuden tasolle (Fmsy) mutta enintään 15 prosenttia. 2. Kun on olemassa todisteita siitä, että kantaa kalastetaan liian vähän verrattuna kalastuskuolevuuteen, jolla kestävä enimmäistuotto saavutetaan, TACia on korotettava suurimman kestävän enimmäistuoton antavalle kalastuskuolevuuden tasolle (Fmsy) mutta enintään 15 prosenttia. 3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännökset ovat ensisijaisia seuraaviin kohtiin verrattuna. 4. Kun kantojen määrää koskevat tiedot osoittavat, ettei kantojen määrä ole muuttunut, kyseisiä tietoja ei ole saatavilla tai kyseiset tiedot eivät ilmennä riittävästi kantojen määrän muutoksia, TAC on säilytettävä ennallaan. 5. Kun ICES katsoo, että kantojen määrästä saatavilla tiedot ovat edustavia, on sovellettava seuraavaa sääntöä: a. Jos kantojen määrän arvioitu keskiarvo kahden viime vuoden aikana on vähintään 20 prosenttia suurempi kuin kantojen määrän arvioitu keskiarvo kolmen edellisen vuoden aikana, TACia on korotettava 15 prosenttia. b. Jos kantojen määrän arvioitu keskiarvo kahden viime vuoden aikana on vähintään 20 prosenttia pienempi kuin kantojen määrän arvioitu keskiarvo kolmen edellisen vuoden aikana, TACia on alennettava 15 prosenttia. Kun TACeja ei ole rajoitettu ja on sovellettava 1 kohdan tai 5 kohdan b alakohdan mukaista alennusta, ICES antaa lausuntonsa TACien alentamisen asianmukaisesta tasosta, jotta saaliita saadaan vähennettyä toivotulla tavalla. ICES päättää kussakin tapauksessa asianmukaisesta Fmsy-arvosta. FI 16 FI