ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU VUONNA 2013 Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Lappeenranta 2014 ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY - 0 -
Kansikuva: Muikkuja talvinuotassa Etelä Saimaan Tiuruniemellä talvella 2013 (kuva Mikko Nikkinen) - 1 -
ETELÄ - KARJALAN KALATALOUSKESKUS RY Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry Hietakallionkatu 2 53850 Lappeenranta www.ekkalatalouskeskus.fi ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2013 Tarkkailun toimeksiantajat: Tarkkailun ohjelma: Tarkkailun sisältö: UPM-Kymmene Oyj, Kaukas Metsä Fibre Oy Joutsenon tehdas Stora Enso Oyj, Imatraan tehtaat Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hyväksymä ohjelma Tietoa kalaston rakenteesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, koetroolaukset, muikku-, siika- ja rapupopulaatioseuranta, muikunpoikasnuottaukset, verkko- ja uistelukirjanpitokalastus, kivikkorantojen sähkökoekalastukset Etelä Karjalan kalatalouskeskus ry, Hietakallionkatu 2, 53850 Lappeenranta, www.ekkalatalouskeskus.fi toiminnanjohtaja Aarno Karels, p. 040-5171785, kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen, p. 040-716120, etunimi.sukinimi@ekkalatalouskeskus.fi - 2 -
ETELÄ-SAIMAAN JA VUOKSEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 2013 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO..... 4 2. ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS. 6 3. KOETROOLAUKSET... 9 3.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet. 9 3.2. Kalaston rakenne selkävesillä koetroolausten saaliiden perusteella... 10 3.2.1. Troolisaaliiden kokonaissaalis... 10 3.2.2. Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain... 11 3.2.3. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit.. 14 3.3. Muikun populaatioseuranta... 15 3.3.1. Muikun yksikkösaaliit (kutukanta ja hottamuikku)... 15 3.3.2. Muikun kasvu... 17 3.3.2. Muikun kutukannan ikäjakauma... 17 3.4. Siian populaatioseuranta.. 19 3.4.1. Siian yksikkösaaliit 19 3.4.2. Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu.. 20 3.5. Muiden lajien yksikkösaaliit.. 21 3.5.1. Lohikalat.. 21 3.5.2. Ahven ja kuha 24 3.5.3. Särki ja salakka..... 25 3.5.4. Muut kalalajit.. 26 4. VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN NUOTTAUKSET.... 27 4.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet..... 27 4.2. Muikunpoikasten esiintyminen..... 29 4.3. Siianpoikasten esiintyminen... 31 5. KIRJANPITOKALASTUS.. 32 5.1. Verkkokirjanpitokalastus. 32 5.2. Uistelukirjanpitokalastus... 36 6. KOERAVUSTUS JA RAVUSTUSSAALISKIRJANPITO 37 6.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet..... 37 6.2. Koeravustusten ja saaliskirjanpidon tulokset..... 38 6.3. Kaupparavun osuus kokonaissaaliissa..... 39 6.4. Rapuruttoisten täplärapujen osuus koeapajasaaliissa.... 40 6.5. Ravustajien yksikkösaalis kokonaissaaliista määritettynä.... 40 6.3. Tulosten tulkinta.... 41 7. KIVIKKORANTOJEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET.. 42 7.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet... 42 7.2. Tulokset.... 43 7.2.1. Lajisto ja runsaussuhteet... 43 7.2.2. Yksilötiheydet.. 43 7.2.3. Lajikohtaiset yksilötiheydet..... 48 7.3. Tulosten tarkastelua.. 48 7. YHTEENVETO... 49 KIITOKSET LÄHTEET LIITTEET I. Koetroolausten tulokset II. Muikunpoikasnuottausten tulokset - 3 -
1. JOHDANTO Vuonna 2001 aloitettiin Etelä-Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Ohjelman tarkoitus on kerätä nykyhetken tietoa kalaston rakenteesta ja kalastuksesta teollisuuden vaikutusalueilla ja kuormittamattomilla alueilla, varsinkin alueen tärkeimmistä saalislajeista muikusta ja siiasta. Vuonna 2008 aloitettiin myös koetroolauksia tehtaiden lähialueilla (Laihianselkä, Honkalahti ja Stora-Enson sataman edusta). Etelä-Saimaan vedenlaatu on parantunut merkittävästi teollisuuden vaikutusalueilla jätevesien puhdistamisen tehostuttua 1990-luvun alkupuolella. Etelä-Saimaalla on tehty Kaakkois-Suomen TE - keskuksen toimesta kalakantojen ja kalastuksen selvityksiä 1990-luvulla (Niemi 1999). Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että kalaston rakenne teollisuuden lähialueilla on särkikalavaltaistunut ja muikun ja siian esiintyminen ei ole toistaiseksi vertailukelpoinen kuormittamattomiin vertailualueisiin nähden. Toisaalta viime vuosina Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tuloksissa on havaittavissa selkeitä merkkejä muikkukannan vahvistumisesta tehtaiden vaikutusalueilla. Kalastusolot Etelä-Saimaalla ovat varsin hyvät, joka nähtiin kalastuksen runsastumisena etenkin Imatran ja Lappeenrannan lähivesillä (kalastustiedustelu 2006; Sundell, 2008 ja kalastustiedustelu 2012; Tiitinen 2013 ). Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman tavoite on antaa nykyhetken tietoa kalaston rakenteen muutoksista ja erityisesti alueen tärkeimpiin saalislajeihin muikun ja siian esiintymisestä kyseisillä alueilla. Tarkkailuohjelman sisältöä vuonna 2012 2016 on esitetty taulokossa 1. Taulukko 1. Etelä Saimaan ja Vuoksen kalataloudellinen ohjelma vuonna 2012-2016. 1. MUIKKU- JA SIIKAKANTOJEN SEURANTA 2012 2013 2014 2015 2016 1.1. Vastakuoriutuneiden muikun- ja siianpoikasten tutkimukset x x x x x 1.2.-1.6. Koetroolaukset / muikku- ja siikapopulaatioiden tutkimus x x x x x 1.2. Yksikesäisten poikasten (hottamuikkujen) seuranta x x x x x 1.3. Muikku- ja siikasaaliiden kehitys alueittain x x x x x 1.4. Muikun ja siian ikäluokkien, kasvun ja kunnon seuranta x x x x x 1.5. Koetroolaukset / muu kalaston seuranta x x x x x 1.6. Siian haukimatotarkkailu x 2. MUU KALASTON JA KALASTUKSEN SEURANTA 2.1.-2.4. Kirjanpitokalastus 2.1.Verkkokalastajien kirjanpitokalastus x x x x x 2.2. Uistelijoiden kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x 2.3. Ammattikalastajien kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x 2.4. Vuoksen kirjanpitokalastus (uusi) x x x x x 2.5.-2.6.Kalaistutuksen seuranta 2.5. Raportointi lohikalojen istutuksen seurannasta (uusi) x x x x x 2.6. Vuoksen lohikalojen istutuksen seuranta radiotelemetrialla x 2.7.-2.11. Muu seuranta 2.7. Rapusaalis ja rapuruttoseuranta (uusi) x x x x x 2.8. Kivikkorantojen sähkökoekalastustutkimus (uusi) x 2.9. Kalatiheyksien arviointi alueittain x 2.10. Kalojen aistinvarainen tutkimus x 2.11. Kalastuksen, saaliin ja kalastajien määrien muutos alueittain x 3. RAPORTOINTI JA TIEDOTUS 3.1. Vuosikatsaukset x x x x x 3.2. Loppuraportti x Ohjelmassa seurataan kalaston rakenteen ja kalatiheyksien muutoksia tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla koetroolauksien sekä kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi tutkitaan muikun ja siian eri ikäluokkien esiintymistä tehtaiden vaikutusalueilla ja vertailualueilla sekä seurataan niiden kasvua, kuntoa ja saaliin kehitystä alueittain, ja arvioidaan - 4 -
ennakkoon tulevan vuosiluokan vahvuutta tutkimalla vastakuoriutuneiden poikasten ja hottamuikun alueellista esiintymistä, kasvua ja kuolevaisuutta. Vuonna 2003 ja 2007 tutkittiin myös kalojen makuvirheitä ja vuonna 2006, 2007 ja 2011 tutkittiin haukimadon esiintymistä Etelä-Saimaan siiassa. Vuonna 2012 aloitettiin kalataloustarkkailuohjelman ravustustutkimukset (koeravustukset ja saaliskirjanpitoa) ja vuonna 2013 kivikkorantojen sähkökoekalatukset. Hankkeen toteutuksesta on vastannut Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry. Hankkeen toimeksiantajat ovat olleet UPM-Kymmene Oyj Kaukas, Lappeenranta, Oy Metsä-Fibre Oy Joutseno ja Stora-Enso Oyj, Imatra. Hanke toteutetaan Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vahvistaman suunnitelman mukaisesti. Hankkeen suunnittelusta, hallinnosta, kenttätöistä ja tiedotuksesta huolehtivat E-K Kalatalouskeskus ry:n toiminnanjohtaja Aarno Karels ja kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen ja kenttätöistä auttoivat iktyonomi Manu Vihtonen ja Saimin kalakoulun kesätyöharjoittelija Mika Hietalahti. Tutkimustöistä sekä vuosiraportin kirjoittamista vastasi Aarno Karels. Rapututkimustöistä vastasi Itä-Suomen yliopiston rapututkija FT Japo Jussila. Koetroolaukset suoritti ammattikalastaja Markku Törrönen. Tässä tutkimusraportissa on esitetty vuoden 2013 Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman koetroolausten, muikun ja siian populaatioseurannan, muikunpoikasnuottausten, kirjanpitokalastuksen, rapututkimuksen ja kivikkorantojen sähkökoekalastuksen tulokset. Etelä-Saimaan kalataloudellisen tarkkailuohjelman raportti vuonna 2013 on nähtävissä myös Etelä- Karjalan Kalatalouskeskus ry:n nettisivuilla www.ekkalatalouskeskus.fi. - 5 -
2. ETELÄ-SAIMAAN YLEISKUVAUS Yleistä Etelä-Saimaa sijoittuu Salpausselkämuodostelmien väliin (Iso ja Pieni Salpausselkä). Vesialueen pintaala on 621 km 2, vesitilavuus 5,2 km 3 ja keskisyvyys 8,4 m (taso NN + 75,10). Suurin osa Etelä-Saimaalle tulevista vesistä kulkee Rastinvirran kautta. Vuoksen keskivirtaama on 596 m 3 /s (vuosina 1961-1990). Vain pieni osa vesistä tulee Etelä-Saimaan omalta valuma-alueelta (Saimaan vesiensuojeluyhdistys 1995). Etelä-Saimaan virtaukset on esitetty kuvassa 1. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Ilkonselkä Suuri Jänkäsalo Lamposaaren selkä 550 m 3 /s Mäntyselkä Karvasalo Kaidonselkä Mietinsaari Salonsaari IMATRA Hetonselkä Taipalsaari Kattelussaari Vuoksi 596 m 3 /s Vehkataipale Keskisen selkä LAPPEENRANTA Haukiselkä Pulpin selkä Joutseno Etelä-Saimaa, virtaussuunnat Saimaan kanava 0.1-20 m 3 /s (Vesihallitus 1976) N S Kuva 1. Etelä-Saimaan virtaukset (Vesihallitus 1976). Etelä-Saimaan alue on yleispiirteeltään rikkonainen. Suurimmat selät ovat Ilkon-, Kaidon- ja Mäntysaaren selät. Läntinen osa on saaristoineen ja suuret selät puuttuvat. Myös Vuoksenniskan- ja Ruokolahden alueet ovat rikkonaisia, eikä suuria selkiä ole. Alueen eteläiselle rannalle oman erityispiirteensä antavat suuret avoimet lahdet. Vedenlaatu ja tehtaiden jätevedet Etelä-Saimaan vesi on luontaisesti lievästi humusväritteistä, niukasti elektrolyyttejä sisältävää ja niukkaravinteista. Suurimmat kuormittajat ovat Lappeenrannassa sijaitseva UPM-Kymmenen Kaukaan tehdas, Joutsenossa sijaitseva Metsä-Fibre Oy Ab Joutseno Pulpin tehdas ja Stora-Enso Oy Imatran tehdas. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella on esitetty kuvassa 2 (Karels, 2000). Tutkimusalueen osa-aluejako (kuva 5) perustuu tehtaiden jätevesien laimentumiseen Etelä-Saimaalla. Kaukaan lähialueella (alue 1-2) jätevesien pitoisuudet ovat suurimmat ja siellä on selvä jätevesien gradientti noin 15 km alavirtaan saakka. Joutsenon Pulpin lähialueella (alue 3) jätevesien pitoisuudet ovat suhteellisen pieniä ja vaihtelut jätevesien laimennuksessa ja levinneisyydessä ovat suuret. Stora- Enso Oyj:n vesistövaikutukset keskittyvät Vuoksensuun alueelle (alue 5) ja Vuokseen (alue 10). Jätevesien vaikutusten välialueet on määritetty osa-alueiksi 4, 6, 9 ja puhtaat vertailualueet Kyläniemen etelä- ja pohjoispuolella osa-alueiksi 7 ja 8. Eteläisellä Saimaalla ja Vuoksessa hajakuormituksen ja muiden pistekuormittajien vaikutus on paperiteollisuuslaitoksiin verrattuna vähäinen. Etelä-Saimaalla alueen länsi- ja itäosissa veden laatua muuttaa hajakuormitus (Saukkonen, 2000). - 6 -
Kuva 2. Tehtaiden jätevesien laimentuminen tutkimusalueella (Karels, 2000). Veden laatu on kehittynyt myönteisesti koko Etelä-Saimaalla 1990-luvulla. Suurimmat muutokset tapahtuivat uusien biologisten puhdistamoiden käyttöönoton jälkeen Kaukaalla vuonna 1992 sekä Stora-Ensolla vuoden 1992 lopulla. Myös Joutseno Pulpin aktiivilietelaitoksen laajentaminen vuonna 1997 vaikutti positiivisesti vedenlaatuun. Vedenlaatumuutokset ovat näkyneet natriumpitoisuutta ja sähkönjohtavuutta lukuun ottamatta kaikissa vedenlaatuparametreissa. Happitilanne on kohentunut ja rehevyyttä säätelevien ravinteiden eli fosforin ja typen pitoisuudet ovat vähentyneet. Vesi on myös kirkastunut väriluvun ja sameuden pienentymisen myötä (Saukkonen, 2000). Kalastus Etelä-Saimaa on historiallisesti merkittävä alue kalataloudellisesti katsottuna, josta on osoituksena alueen voimakas virkistyskalastus sekä ammattikalastuksen säilyminen elinkeinona. Suurimmat kalatiheydet ja kalabiomassat ovat Kaukaan tehtaiden ja Haukiselän välisellä alueella (Niemi, 1999; Sundell, 2003; Karels ja Niemi, 2002; Karels ym., 2002-2013). Salakka, särki ja ahven muodostavat suurimman osan kalastosta tehtaiden jätevesien vaikutusalueella. Muikun ja siian osuudet ovat pienempiä kuin puhtailla alueilla. Lievemmin rehevöityneille ja puhtaille alueille mentäessä särkikalojen tiheydet pienenevät ja muun muassa muikun ja siian osuudet kasvavat. Etelä-Saimaalla kalasti vuonna 2012 viimeisen kalastustiedustelun mukaan yhteensä 10.583 ruokakuntaa, joista 27,8 % oli kotoisin Imatralta, 12,2 % Joutsenosta, 48 % Lappeenrannasta, 5,6 % Ruokolahdelta ja 6,1 % Taipalsaarelta. Näistä järvialueella kalasti 9.723 (20,8 ruokakuntaa/km 2 ) ja Vuoksella 860 ruokakuntaa (Tiitinen, 2014). Kalastus oli aktiivisimmalla kesällä. Virkistyskalastajiksi itsensä luokitteli 83,8 %, kotitarvekalastajiksi 16,2 % harjoittaneista ruokakunnista. Verkot olivat yleisin pyydys. Niitä oli vuonna 2006 käytössä yhteensä 56799 kappaletta (Käytössä olevien verkkojen määrät ovat puolittuneet edelliseen tutkimukseen (2006) nähden. Verkot olivat kuitenkin edelleen yleisin pyydys. Niitä oli vuonna 2012 käytössä yhteensä 27640 kappaletta (54,6 kpl/km²). Muikkuverkkojen osuus oli 28 %. Katiskoita oli käytössä 5455 (12.8 kpl/km²), rysiä 128 (0.4 kpl(km²), pitkäsiimoja 321 (1.6 kpl/km ²) ja syöttikoukkuja 2017 (7 kpl/km²) kappaletta. Myös käytössä olevien vapavälineiden määrät ovat laskeneet. Uisteluvapoja oli alueella käytössä 17535 (38 kpl/km²), - 7 -
pilkkionkia 10081 (30 kpl/m²) ja onkia 14165 (43 kpl/km²) kappaletta. Tutkimusalueen kokonaissaalis oli vuonna 2012 yhteensä 426250 kiloa (40,3 kg/rkk, 9.1 kg/ha). Tärkeimmät saaliskalalajit olivat ahven (37 %), hauki (19 %), muikku (13 %), kuha (9 %) ja särki (7 %). Edelliseen tutkimukseen (2006) verrattuna mateen, kuhan ja säyneen kokonaissaaliit olivat kasvussa ja muikun, siian, isojen lohikalojen ja särjen saaliit laskussa. Pyydyskohtaiset saaliit olivat pysyneet samalla tasolla tai jopa nousseet edelliseen tutkimukseen verrattuna. Lohikaloja saaliissa oli eniten vesipinta - alaa kohden (kg/ha) Etelä - Saimaan eteläosassa (alue 7) ja särki- ja ahvenkaloja Lappeenrannan lähivesillä (alue 1). Muikun yksikkösaaliit muikkuverkoilla vaihtelivat alueilla 2 ja 4-9 0.1-0.8 kiloon vuorokautta kohden. Suurimmillaan yksikkösaalis oli alueilla 2 ja 7. Siian yksikkösaaliit olivat selvästi pienempiä. Suurimmillaan keskimääräinen saalis oli alueella 9. Taimenen yksikkösaalis oli suurimmillaan alueella 8, järvilohen myös alueella 4, särjen alueella 9, lahnan alueella 5, hauen myös alueella 5, ahvenen alueella 2 ja kuhan alueella 6 (Tiitinen, 2014). Etelä-Saimaalla oli vuonna 2013 kaksi ammattikalastajaa Jari Häkkinen ja Markku Törrönen jotka kalastavat Kyläniemen eteläpuolella troolilla ja talvinuotalla ja yksi troolikalastaja Jussi Karhu joka kalasti syksyllä Munaluodonselän alueella Rastinvirran luoteispuolella. Myös syksyn muikkuverkkokalastus (muikun mäti) ja talven verkkokalastus on tulonlähde Etelä-Saimaan ammattikalastajille ja sivuammattikalastajille. Etelä-Saimaalla muikkukantaan ovat vaikuttaneet sekä luontaiset kannanvaihtelut että jätevedet. Muikkusaalit alkoivat heikentyä 1980-luvun puolivälin jälkeen ja muikkusaaliiden aallonpohja oli vuonna 1991. Tämän jälkeen hyviä vuosiluokkia on syntynyt useana vuonna (Niemi, 1999; Karels ym., 2002-2013). Varsinkin vuonna 2001 ja 2004 olivat hyviä ja 2007:n, 2009:n ja 2012:n vuosiluokat ovat olleet poikkeuksellisen vahvoja tarkkailuohjelman aikana. - 8 -
3. KOETROOLAUKSET 3.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuonna 2013 tehtiin 39 koetroolausta. Näytteet otettiin 3 kertaa 13 eri osa-alueelta. Koetroolausalueet ja troolausreitit ja osa-aluejako ovat esitetty kuvassa 5. Vuoden 2013 koetroolauspäivät on esitelty taulukossa 2. Vuonna 2013 kokonaisvetoaika (vakio- ja tehtaiden lähialueet) oli 1659 min / 27,7 tuntia. Koetroolauksessa ovat aina osakaskuntien edustajat mukana. Kutvele Kyläniemi Härskiänsaari Äitsaari Ruokolahti Rastinvirta Karvasalo Salonsaari Suuri Jänkäsalo Mietinsaari IMATRA Taipalsaari Kattelussaari A B Vuoksi N Vehkataipale LAPPEENRANTA Joutseno Etelä-Saimaan tarkkailun koetroolausalueet S Kuva 3. Osa-alueet ja koetroolausreitit Etelä-Saimaalla vuonna 2013. Tehtaiden lähialueen koetroolausreitit on merkattu sinisellä viivalla. Kalastus suoritettiin paritroolauksena ja troolauksissa käytettiin aina sama trooliverkkoa. Koetroolausalueiden trooliverkon vetosyvyys oli 5-17 m, vetoleveys 60 m, verkkopussi 8 mm, vetoaika 20-70 min, aikasta riippuen, ja vetonopeus noin 2 solmua, noin 4 km/tunti. Kalastetun alueen pinta-ala yhden tunnin koevedolla 60-metrisellä troolilla on siis noin 24 hehtaaria. Saaliin koosta ja koostumuksesta riippuen otettiin noin 10-25 kilon satunnainen otosnäyte. Troolisaaliin kokonaispainon mitattiin nosturille kiinni olevan digitaalivaa alle. Otoksen kalat punnittiin ja laskettiin lajeittain. Alamittaiset kalat ja rasvaevälliset lohikalat palautettiin järveen. Muikut ja siiat mitattiin ja punnittiin yksitellen ja kaloista otettiin suomunäytteet. Mikäli otoksessa oli reilusti yli 50 kpl/laji, tehtiin lopuista ainoastaan kokojakauma. Troolisaaliin otoksesta laskettiin myös muiden lajien kappalemäärät ja lajien kokonaisbiomassa saaliissa. Muikun ja siian suomunäytteistä määritettiin ikä ja tehtiin takautuva kasvun määritys (Leanin menetelmä). Siioista laskettiin siivilähampaan määrät siikamuodon selvittämiseksi. Tuppisiialla siivilähampaiden lukumäärä on noin 30 (Koli, 1990) ja planktonsiiaksi määritettiin yksilöt, joiden siivilähampaiden lukumäärä oli yli 40. - 9 -
Taulukko 2. Koetroolaukset Etelä-Saimaalla vuonna 2013. Päivämäärä ja vetoaika alueittain. Yhteensä 39 koetroolausta, 1659 min / 27,7 tuntia. ALUE pvm vetoaika pvm vetoaika pvm vetoaika (min) (min) (min) 1A. Laihianselkä 13.6. 23 8.8. 25 12.9. 20 1. Keskisenselkä 13.6. 29 8.8. 24 12.9. 24 2. Haukiselkä 13.6. 49 8.8. 47 12.9. 49 3A. Honkalahti 12.6. 19 7.8. 20 11.9. 20 3. Pulpinselkä 12.6. 38 7.8. 41 11.9. 30 4A. Kätkytsaari-Muuttoluotto 12.6. 54 7.8. 60 11.9. 52 4B. Tiurun/Hetonselkä 11.6. 61 6.8. 76 10.9. 68 5A. Enson edusta 11.6. 22 6.8. 30 10.9. 21 5. Vuoksensuu 11.6. 41 6.8. 30 10.9. 32 6. Kaidonselkä 10.6. 72 5.8. 62 9.9. 58 7. Mänty/Lamposaarenselkä 10.6. 58 5.8. 63 9.9. 58 8. Petraselkä 10.6. 63 5.8. 58 9.9. 68 9. Karhuselkä 11.6. 30 6.8. 34 10.9. 30 Yhteensä (kerta, min) 13x 559 13x 570 13x 530 3.2. Kalaston rakenne selkävesillä koetroolausten saaliiden perusteilla 3.2.1. Troolisaaliiden kokonaissaalis Etelä-Saimaalla vuonna 2013 tehtyjen koetroolausten kokonaissaaliit vakioalueilla on esitetty taulukossa 3 ja liitteessä I. Alueen kokonaissaalis oli yhteensä noin 3837 kg, joka merkitsee keskimäärin 158 kg saalista vetotuntia ja 6,6 kg/hehtaari kohden. Muikku oli painon sekä lukumäärän perusteella troolisaaliiden tärkein laji (80,6 % saaliin painosta). Seuraavaksi eniten esiintyneet lajit olivat salakka (13,6 %), ahven (1,7 %), kuha (1,6 %), siika (1,2 %), särki, järvitaimen, kuore, järvilohi ja lahna. Verrattuna keskimäärin vuosiin 2001 2011, vuoden 2013 kokonaisyksikkösaalis oli 49 % pienempi. Muikun kutukannan saalis oli noin 33 % suurempi kuin keskimäärin vuonna 2001 2012, hottamuikkujen saalis oli kolme kertaa pienempi. Siian saalis oli noin 64 % pienempi kuin keskimäärin vuonna 2001-2012. - 10 -
Taulukko 3. Etelä-Saimaan koetroolausten saaliiden keskiarvot vuonna 2013 ja vuosina 2001 2012; kokonaissaalis ja yksikkösaalis (kg/vetotunti) lajeittain. Etelä-Saimaan koetroolauksen saalis 2013 2001-2012 Laji kg kg/tunti % kg/ha kg/vuosi kg/tunti % Muikku (C. albula) 3011 123,6 78,5 5,15 2320 92,9 66,9 Hottamuikku (0+ vuotta) 80,6 3,31 2,1 0,14 293 10,3 8,5 Siika (C. lavaretus) 47,3 1,94 1,2 8 141 5,2 4,1 Ahven (Perca fluviatilis) 66,6 2,73 1,7 0,11 174 7,2 5,0 Särki (Rutilus rutilus) 15,0 0,61 0,4 3 109 3,5 3,1 Salakka (Alb. alburnus) 521,0 21,40 13,6 0,89 244 8,8 7,0 Kuore (Osm. eperlanus) 3,7 0,15 0,1 1 118 6,0 3,4 Kuha (St. lucioperca) 62,6 2,57 1,6 0,11 20,8 1,0 0,6 Kiiski ( Gymn. cernuus) 0 0 0,8 Järvitaimen (Salmo trutta) 17,0 0,70 0,4 3 20,8 0,8 0,6 Lahna (Abramis brama) 4,5 0,18 0,1 1 7,6 0,3 0,2 Hauki (Esox lucius) 3,8 0,16 0,1 1 11,8 0,5 0,3 Järvilohi (Salmo salar) 3,1 0,13 0,1 1 5,1 0,2 0,1 Miekkasärki (P. cultratus) 0 0 1,1 0,1 Nieriä (Salvelinus alpinus) 0,8 3 0 0,6 Yhteensä 3837 157,6 10 6,57 3468 136,7 10 3.2.2. Koetroolausten yksikkösaaliit ja saaliin koostumus alueittain Suurimman kokonaisyksikkösaaliit (200-416 kg/vetotunti) saatiin Tiurun-, Karhun-, Kaidon- ja Keskisenselällä. Saaliit olivat välillä 50-106 kg/vetotunti Haukiselällä, Kätkytsaarella, Mäntyselällä ja Petraselällä. Muilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 50 kg/vetotunti. Vertailu- ja välialueella, muikku muodosti 84 % - 98 % saaliista, seuraavaksi eniten saatiin siikaa, ahventa, kuhaa ja järvitaimenta. UPM-Kymmene Kaukaan vaikutusalueella, Keskisenselällä, muikku muodosti 17 % saaliista. Lisäksi saatiin salakkaa (78 %), ahventa (3 %), särkeä (1 %), lahnaa, kuhaa ja järvitaimenta. Haukiselällä muikku muodosti 82 % saaliista, lisäksi saatiin salakkaa (7 %), kuhaa (6 %), ahventa, haukea, siikaa, kuoretta ja järvitaimenta. Metsä-Fibre Joutsenon vaikutusalueella, Pulpinselällä muikku muodosti 50 % saaliista, lisäksi saatiin salakkaa (23 %), särkeä (12 %), ahventa (7 %), kuhaa, järvitaimenta, lahnaa ja siikaa. Kätkytsaaren alueella muikku muodosti 83 % saaliista. Lisäksi saatiin kuhaa (3 %), järvitaimenta (2 %), ahventa, siika ja järvilohta. Stora-Enson vaikutusalueella, Vuoksensuulla muikku muodosti 90 % saaliista. Lisäksi saatiin siikaa (6 %), ahventa (3 %), kuoretta ja järvitaimenta. Vuoden 2013 koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit (kg/vetotunti) ja saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 4 ja 6 ja liitteessä I. Vuoden 2001-2012 koetroolausten keskimääräiset yksikkösaaliit ja saaliin koostumus eri osa-alueilla on esitetty kuvissa 5 ja 7. - 11 -
Kaukas Lappeenranta M-Fibre Joutseno Stora Enso Imatra Vertailuja välialueet Kuva 4. Etelä-Saimaalla vuonna 2013 tehtyjen koetroolauksien yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain. Kaukas Lappeenranta M-F Joutseno Vertailuja välialueet Stora Enso Imatra Kuva 5. Etelä-Saimaalla vuosina 2001-2012 tehtyjen koetroolauksien keskimääräiset vuotuiset yksikkösaaliit (kg/ vetotunti) alueittain ja lajeittain. - 12 -
Kuva 6. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna 2013. Kuva 7. Koetroolausten saaliin koostumus (% painosta) eri osa-alueilla vuonna 2001-2012. - 13 -
3.2.3. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit on esitetty taulukossa 4. Koetroolaus on tehty samalla troolilla (leveys 60 m, verkkopussi 8 mm) kuin vakioalueilla. Taulukko 4. Tehtaiden lähialueiden koetroolaussaaliit 2013 ja keskiarvo 2007-2012 (kolmen troolivedon keskisaalis; kg/vetotunti). Laihianselkä Honkalahti Stora-Enson edusta Laji 2013 kg/tunti 2007-2012 kg/tunti 2013 kg/tunti 2007-2012 kg/tunti 2013 kg/tunti 2007-2012 kg/tunti Muikku 0,1 96,3 3,9 82,5 18,4 68,7 Hottamuikku 0,2 15,7 2,3 10,4 Siika 0,1 0,2 0,5 1,3 0,7 Ahven 39,5 55,2 7,5 7,5 2,8 1,3 Särki 109,2 115,9 4,1 7,2 0,2 Salakka 90,3 16,5 6,7 2,3 1,7 2,1 Kuore 11,6 0,7 0,8 Kuha 9,5 10,1 0,8 1,1 3,0 Kiiski 0,4 0,1 Järvitaimen 0,5 0,3 Lahna 1,0 3,3 0,4 0,3 3,0 Hauki 0,8 0,8 0,1 Järvilohi 0,1 Miekkasärki 0,2 Yhteensä 249,7 311,0 24,4 117,9 32,4 84,6 Kaukaan lähialue (Laihianselkä, noin 3-4 km tehtaan purkupaikalta) Laihianselällä yksikkösaalis oli 249,7 kg/vetotunti. Särki muodosti 44 %, salakka 36 %, kuha 4 %, ahven 16 %, lahna 0,3 % ja muikku < 0,1 % saaliin painosta. Metsä - Fibren lähialueella (Honkalahti, noin 0-1 km tehtaan purkupaikalta) Honkalahden yksikkösaalis oli 24,4 kg/vetotunti. Ahven muodosti 30 %, muikku 16 %, särki 16 %, salakka 25 %, kuha 3 %, hauki 3 % ja lahna 2 % saaliin painosta. Stora - Enson lähialueella (Sataman edustalla, noin 0,2 2 km purkupaikalta) Stora-Enson edustalla yksikkösaalis oli 32,4 kg/vetotunti. Muikku muodosti 64 %, kuha 9 %, lahna 9 %, ahven 8 %, salakka 5 % ja siika 4 % saaliin painosta. - 14 -
3.3. Muikun populaatioseuranta 3.3.1. Muikun yksikkösaaliit (kutukanta ja hottamuikku) vuonna 2013 ja 2001-2012 Muikun eri osa-alueiden keskimääräiset yksikkösaaliit vuonna 2013 ja vuosina 2001-2012 on esitetty taulukossa 5, kuvassa 8 ja 9 ja liitteessä I. Muikun kutukanta Vuoden 2013 muikun kutukannan kutukannan yksikkösaalis koko Etelä-Saimaalla (123,7 kg/vetotunti) oli noin 33 % suurempi kuin keskimäärin vuonna 2001 2012 (95,3 kg/t). Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit (190-325 kg/vetotunti) saatiin Tiurun-, Karhun-, ja Kaidonselällä. Saaliit olivat välillä 50-100 kg/vetotunti Keskisenselällä, Haukiselällä, Kätkytsaarella ja Mäntyselällä. Muilla alueilla muikun kutukannan kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 50 kg/vetotunti. Taulukko 5. Etelä-Saimaan vuonna 2013 ja vuosina 2001 2012 tehtyjen koetroolausten muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) alueittain. Muikun- ja siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) 2013 ja 2001-2012 Muikku kutukanta Hottamuikku Siika Alue 2013 01-12 2013 01-12 2013 01-12 1. Keskisenselkä 71,5 80,1 31,6 0,3 2. Haukiselkä 72,8 72,3 5,0 10,3 0,4 2,1 3. Pulpinselkä 20,1 89,6 0,1 7,3 0,1 1,8 4A. Kätkytsaari 85,3 133,9 12,8 13,1 1,1 2,1 4B. Tiurun-Hetonselkä 190,2 59,6 2,2 6,8 6,1 8,3 5. Vuoksensuu 22,0 37,2 7,9 12,9 2,0 3,2 6. Kaidonselkä 324,7 197,1 1,2 21,2 1,7 7,1 7. Mäntyselkä 71,9 112,0 0,3 6,2 1,1 7,4 8. Petraselkä 41,6 127,6 2,3 17,5 1,7 5,4 9. Karhuselkä 247,5 43,2 0,2 2,8 7,4 Keskiarvo 123,7 95,3 3,3 10,3 1,9 4,5 Hottamuikku Vuonna 2013 hottamuikkujen saaliit (3,3 kg/vetotunti) olivat kolme kertaa pienempi kuin keskimäärin vuonna 2001 2012. Vuoden 2013 suurimmat hottamuikun yksikkösaaliit saatiin Kätkytsaarella (12,8 kg/vetotunti) ja Vuoksensuulla (7,9kg/vetotunti). Saaliit olivat välillä 1-5 kg/vetotunti Haukiselällä, Tiurunselällä, Kaidonselällä ja Petraselällä. Muilla alueilla kokonaisyksikkösaaliit olivat alle 1 kg/vetotunti. Syksyn hottamuikkujen yksikkösaaliiden perusteella, muikun 2013-vuosiluokka on keskitasoa heikompi. - 15 -
KG / vetotunti MUIKKU KUTUKANNAN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 800 Keskisenselkä 700 Haukiselkä Pulpinselkä 600 Kätkytsaari 500 Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu 400 Kaidonselkä Mäntyselkä 300 Petraselkä Karhuselkä 200 Yhteensä 100 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 8. Muikun kutukannan yksikkösaalis eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina 2001-2013. KG/vetotunti 100 80 60 40 20 HOTTAMUIKUN (0+ VUOTTA) KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 Keskisenselkä 300 kg/vetotunti 140 kg / vetotunti Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä Petraselkä Karhuselkä Yhteensä 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 9. Etelä-Saimaan hottamuikkujen yksikkösaaliit (kg/vetotunti) koetroolauksissa eri osa-alueilla vuonna 2001-2013. - 16 -
3.3.2. Muikun kasvu Muikun pituuskasvu vuonna 2013 osa-alueittain on esitetty taulukossa 6. Niin kuin vuonna 2001-2012 muikun kasvu on nopeinta Etelä-Saimaan eteläisimmillä alueilla ja hitainta Kyläniemen pohjoispuolella. Syynä siihen ovat muikkukantojen pienemmät tiheydet ja parempi ravintotilanne eteläisimmillä alueilla. Muikkukantojen ollessa tiheitä, kasvu on hitaampaa kuin pienten muikkukantojen aikana (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001). Taulukko 6. Muikun keskimääräinen pituus (cm) ja paino(g) eri osa-alueilla syyskuussa (9.9.-12.9.) Etelä-Saimaalla vuonna 2013. ikä (vuotta) Alue / ikäluokka 0+ (hotta) 1+ 2+ 3+ 1. Keskisenselkä - 16,0 cm 17,0 cm 18,4 cm 2. Haukiselkä 10,4 / 8,0g 14,2 cm 18,2 cm 2 cm 3. Pulpinselkä 9,7 cm / 6,6g 16,0 cm 18,2 cm 2 cm 4A. Kätkytsaari 10,6cm / 7,6g 14,1 cm - - 4B. Tiuru/Hetonselkä 9,0 cm 13,9 cm 17,0 cm - 5. Vuoksensuu 9,7 cm / 6,1g - - - 6. Kaidonselkä 8,7 cm 13,7 cm - - 7. Mänty-Ilkonselkä 8,4 cm 13,3 cm - - 8. Hietas.-Petraselkä 8,1 cm 12,1 cm 14,1 cm - 9. Karhuselkä - 14,7 cm 17,3 cm 19,2 cm Keskiarvo 2013 9,3 cm 14,2 cm 17,0 cm 19,4 cm Keskiarvo 2012 10,6cm / 8,1g 14,1cm / 22g 15,8cm / 30g 17,2cm / 39g Keskiarvo 2011 9,5cm / 6,1 g 13,1cm / 18g 15,2cm / 28g 16,9cm / 38g Keskiarvo 2010 9,1cm / 4,9g 12,9cm / 16g 15,1cm / 27g 17,2cm / 36g Keskiarvo 2009 8,8cm / 4,8g 13,3cm / 15g 14,8cm / 24g 16,8cm / 38g Keskiarvo 2008 9,4cm / 5,5g 13,5cm / 19g 17,9cm / 37g 18,9cm / 45g 3.3.3. Muikun kutukannan ikäjakauma Koko Etelä-Saimaan ja alueittainen muikun kutukannan ikäjakaumat vuonna 2013 ovat esitetty kuvassa 10. Muikun 1+ vuotiaiden osuus oli 86 % saaliista ja 2+ vuotiaiden osuus 7 %. Vahvan vuoden 2012 vuosiluokan osuus (1+ v) on hyvin nähtävissä saaliissa. - 17 -
kpl % 10 75,0 5 86,4 KOKO TUTKIMUSALUE (n=2651) 10 75,0 5 25,0 ALUE 1 (Keskisenselkä, n=116) 44,8 45,7 7,1 3,9 2,5 1 2 3 4 5 6 ikä (vuosi) 10 75,0 5 81,7 ALUE 2 (Haukiselkä, n=345) 25,0 10 75,0 5 8,6 0,9 1 2 3 4 5 6 75,1 ALUE 3 (Pulpinselkä, n=245 25,0 10 75,0 5 16,2 2,0 1 2 3 4 5 6 89,0 ALUE 4A (Kätkytsaari/ Muuttoluotto,n=337) 25,0 10 17,6 5,7 1,6 1 2 3 4 5 6 25,0 10 6,5 3,3 1,2 1 2 3 4 5 6 KPL % 75,0 5 25,0 10 75,0 5 ALUE 4B (Tiuru/Hetonselkä, n=324) 1 2 3 4 5 6 ALUE 6 (Kaidonselkä, n=336) 75,0 5 25,0 10 75,0 5 ALUE 5 (Vuoksensuu, n=132) 1 2 3 4 5 6 ALUE 7 (Mäntyselkä, n=334) 25,0 25,0 10 75,0 5 1 2 3 4 5 6 82,1 ALUE 8 (Petraselkä, n=257) 10 75,0 5 1 2 3 4 5 6 88,4 ALUE 9 (Karhuselkä, n=225) 25,0 9,3 6,2 1,9 0,4 1 2 3 4 5 6 25,0 Ikä (vuosi) 10,2 1,3 1 2 3 4 5 6 Kuva 10. Etelä-Saimaan muikun kutukannan ikäjakaumat alueittain vuonna 2013. - 18 -
3.4. Siian populaatioseuranta 3.4.1. Siian yksikkösaaliit Vuoden 2013 ja vuosien 2001-2012 siian yksikkösaaliit (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa on esitetty taulukossa 5, kuvassa 11 ja liitteessä I. KG/ vetotunti SIIKA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 60 Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä Kätkytsaari 40 Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Mäntyselkä 20 Petraselkä Karhuselkä Yhteensä 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 11. Siian yksikkösaalis (kg/vetotunti) eri osa-alueiden koetroolauksissa Etelä-Saimaalla vuosina 2001-2013. Vuoden 2013 siian saaliit (1,9 kg/vetotunti) olivat noin 2 kertaa pienempi kuin keskimäärin vuonna 2001-2012. Siikaa saatiin kaikilla osa-alueilla lukuun ottamatta Laihianselällä ja Keskinseläll. Vuoden 2013 siian yksikkösaaliit olivat välillä 0 6,1 kg/vetotunti. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy useita siikamuotoja, joiden ravinnon käyttö voi erota toisistaan. Siikamuodot erotetaan rakenteellisesti toisistaan pääasiassa kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärän perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Tiheäsiivilähampaiset (siivilähampaita yli 40) siikamuodot syövät koko ikänsä eläinplanktonia. Harvasiivilähampaiset (alle 30) siirtyvät poikasvaiheen jälkeen pohjaeläinravintoon. Muut siikamuodot (30 40) syövät sekä eläinplanktonia että pohjaeläimiä. Etelä Saimaalla yleisin on ns. tuppisiika (pikkusiika), jolla on keskimäärin 29 37 siivilähammasta / kiduskaari. Tuppisiika on hidaskasvuinen siikamuoto. Etelä Saimaalla ja Vuoksessa esiintyy myös jonkin verran istutettua planktonsiikaa. - 19 -
Taulukko 7. Siikamuodot siivilähampaiden perusteella (Kaukoranta ym. 1998). Siikamuoto Siivilähampaita Kutualue Pohjasiika 18 22 Joki ja järvi Karisiika 23 31 Järvi Vaellusiika 27-31 Joki Tuppisiika 29-37 Järvi Järvisiika 40-45 Järvi Planktonsiika 50-56 Joki Peledsiika 50-65 Järvi Vuonna 2001 2005 saatiin vuosittain myös aina muutamia siikoja, joiden kiduskaaren siivilähampaiden lukumäärä oli välillä 40 45. Istutuksilla on paikoin sekoitettu keskenään siikamuotoja ja -kantoja sekä muutettu niiden levinneisyysalueita. Osa alkuperäisistä järvi- ja planktonsiikakannoista on uhanalaisia (Kaukoranta ym. 1998). Tuppisiika (pikkusiika)ja planktonsiika Vuonna 2001 2006 tuppisiian osuus oli noin 92-99 % kokonaissiikasaaliista. Noin 1-8 % oli planktonsiikaa. Planktonsiika (istutettu laji) esiintyi eniten Vuoksessa (20-50 %). Vuonna 2008-2013 emme saaneet planktonsiikaa troolisaaliissa. Verkkokirjanpitokalastajat kyllä ovat saaneet silloin tällöin planktonsiikoja. 3.4.2. Siikapopulaatioiden ikäjakauma ja kasvu Taulukko 8. Tuppisiian keskimääräinen pituus (cm) elo-syyskuussa Etelä-Saimaalla 2013. Alue / ikäluokka 1+ 2+ 3+ 4+ 5+ 6+ 7+ Kyläniemen eteläpuolella 18,7 24,3 24,8 26,5 26,0 27,3 29,1 Kyläniemen pohjoispuolella 18,7 20,5 23,9 25,8 27,2 30,2 - Ikä (vuosi) Ikä (vuosi) Kuva 12. Etelä-Saimaan siikapopulaatioiden ikäjakauma vuonna 2013. - 20 -
3.5. Muiden lajien yksikkösaaliit 3.5.1. Lohikalat Järvitaimen Järvitaimenta esiintyi koetroolaussaaliissa kaikilla alueilla lukuun ottamatta tehtaiden lähialueita. Saaliit olivat vuonna 2013 välillä 0 1,8 kg/vetotunti. Yhteensä saatiin vuonna 2013 42 kpl järvitaimenta josta 38 kpl alamittaista, 15 kpl rasvaevällisiä ja 27 kpl rasvaeväleikattuja. Kuvassa 13 14 ja taulukossa 9 on esitetty järvitaimenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. Kaikki järvitaimenet suuremmat kuin 22 cm merkattiin RKTL:ltä saatu T-ankkurimerkillä ja palautettiin takaisin järveen. KG / vetotunti JÄRVITAIMEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 10 8 6 4 Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä 2 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 KPL / vetotunti JÄRVITAIMEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 10 8 6 4 Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä 2 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuvat 13 14. Järvitaimenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. - 21 -
Taulukko 9. Järvitaimenen koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina 2001 2013 (yhteensä 405 koevetoa / 339 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti > 50 cm < 50 cm % 1. Keskisenselkä 19,3 3 0,1 1 2 67 2. Haukiselkä 34,0 17 0,4 3 14 82 3. Pulpinselkä 28,4 9 0,3 1 8 89 4A. Kätkytsaari 32,5 47 1,0 15 32 68 4B. Tiuru/Hetonselkä 38,3 82 2,1 18 64 78 5. Vuoksensuu 31,5 13 0,4 2 11 85 6. Kaidonselkä 36,2 84 2,4 19 65 77 7. Lampos./Mäntyselkä 48,5 78 1,6 15 63 81 8. Hietas./Petraselkä 47,9 78 1,6 8 70 90 9. Karhuselkä 22,9 2 0,1 0 2 100 Yhteensä 339,4 413 1,2 82 331 80 Järvilohi Vuonna 2013 järvilohia esiintyi koetroolisaalissa Kätkytsaaren alueella (0,8 kg/vetotunti) ja Kaidonselällä (0,3 kg/t). Muilla alueilla ei saatu järvilohta vuonna 2013. Yhteensä saatiin vuonna 2013 9 kpl järvilohta josta kaikki alamittaisia, 5 kpl rasvaevällisiä ja 4 kpl rasvaeväleikattuja. Kuvassa 15 16 ja taulukossa 10 on esitetty järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg ja kpl / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. Kaikki järvilohet suuremmat kuin 22 cm merkattiin RKTL:ltä saatu T- ankkurimerkillä ja palautettiin takaisin järveen. KG / vetotunti JÄRVILOHI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 4 3 2 Keskisenselkä Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Haukiselkä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä 1 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 15. Järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. - 22 -
KPL / vetotunti JÄRVILOHI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 4 Keskisenselkä Haukiselkä Pulpinselkä 3 Kätkytsaari Tiuru/Hetonselkä Vuoksensuu Kaidonselkä Lamposaaren/Mäntyselkä Hietasaaren/Petraselkä 2 Karhuselkä Yhteensä 1 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 16. Järvilohen koetroolauksen yksikkösaaliit (kpl / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. Taulukko 10. Järvilohen koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina 2001 2013 (yhteensä 405 koevetoa / 339 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti > 50 cm < 50 cm % 1. Keskisenselkä 19,3 0 0 0 0-2. Haukiselkä 34,0 1 3 0 1 100 3. Pulpinselkä 28,4 3 0,11 1 2 67 4A. Kätkytsaari 32,5 10 0,31 0 10 100 4B. Tiuru/Hetonselkä 38,3 2 5 1 1 50 5. Vuoksensuu 31,5 0 0 0 0-6. Kaidonselkä 36,2 11 0,30 1 10 91 7. Lampos./Mäntyselkä 48,5 6 0,12 1 5 83 8. Hietas./Petraselkä 47,9 45 0,94 6 39 87 9. Karhuselkä 22,9 0 0 0 0 - Yhteensä 339,4 78 0,23 10 68 87-23 -
Nieriä Nieriää esiintyi vuonna 2013:n koetroolauksissa ainoastaan Kaidonselällä (1 kpl, 800 g, ei rasvaeväleikattu). Muilla alueilla ei saatu nieriää vuonna 2013. Taulukossa 11 on esitetty nieriän koetroolauksen yksikkösaaliit (kpl / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. Taulukko 11. Nieriän koetroolauksen kokonais- ja yksikkösaaliit (kpl) vuosina 2001 2013 (yhteensä 405 koevetoa / 339 vetotuntia) vetoaiksaalis saalis kokonais- yksikkö pituus pituus alamitta Alue tunti kpl kpl/tunti mitta alamitta % 1. Keskisenselkä 19,3 0 0 0 0-2. Haukiselkä 34,0 1 3 0 1 100 3. Pulpinselkä 28,4 0 0 0 0-4A. Kätkytsaari 32,5 0 0 0 0-4B. Tiuru/Hetonselkä 38,3 0 0 0 0-5. Vuoksensuu 31,5 1 3 0 1 100 6. Kaidonselkä 36,2 4 0,11 0 4 100 7. Lampos./Mäntyselkä 48,5 1 2 0 1 100 8. Hietas./Petraselkä 47,9 4 8 0 4 100 9. Karhuselkä 22,9 0 0 0 0 - Yhteensä 339,4 11 3 0 11 100 3.5.2. Ahvenkalat Ahven Ahventa esiintyi kaikilla alueilla. Ahvenen suurimmat yksikkösaaliit saatiin Laihianselällä, Keskisenselällä, Karhuselällä ja Honkalahdelta (7-40 kg/vetotunti). Toisilla alueilla ahvenen yksikkösaaliit vaihtelivat 0,9 2,9 kg/vetotunti. Ahven saalis oli noin 60 % pienempi kuin keskimäärin vuonna 2001-2011. KG / vetotunti AHVEN KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 80 Keskisenselkä Haukiselkä 60 40 Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä 20 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 17. Ahvenen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. - 24 -
Kuha Kuhan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Laihianselältä, Keskisenselältä, Haukiselältä, Kätkytsaarelta,Tiurun-Hetonselältä ja Enson edustalta (3 9,5 kg/vetotunti), Muilla alueilla kuhan yksikkösaaliit olivat alle 3 kg/vetotunti. KG / vetotunti KUHA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 20 Keskisenselkä Haukiselkä 16 12 8 Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä 4 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 18. Kuhan koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. 3.5.3. Särkikalat Särki Särjen osalta yksikkösaaliit oli suurin Laihianselällä (tehtaan lähialue, 109 kg/vetotunti). Muilla alueilla särjen yksikkösaaliit olivat 0-5 kg/vetotunti. KG / vetotunti SÄRKI KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 150 Keskisenselkä Haukiselkä 125 100 75 Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä 50 25 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 19. Särjen koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. - 25 -
Salakka Salakkaa esiintyi rehevöityneellä alueella. Salakan suurimmat yksikkösaaliit saatiin Keskisenselällä (324 kg/vetotunti), Laihianselkä (90 kg/vetotunti). Muilla alueilla salakan yksikkösaaliit olivat alle 5 kg/vetotunti. KG / vetotunti SALAKKA KOETROOLAUSYKSIKKÖSAALIIT 2001-2013 20 Keskisenselkä Haukiselkä 15 10 Pulpinselkä Tiuru/Hetonselkä Kaidonselkä Hietasaaren/Petraselkä Yhteensä Kätkytsaari Vuoksensuu Lamposaaren/Mäntyselkä Karhuselkä 5 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuva 20. Salakan koetroolauksen yksikkösaaliit (kg / vetotunti) alueittain vuosina 2001 2013. 3.5.4. Muut kalalajit Lahna Lahnaa esiintyi koetroolaussaaliissa Pulpinnselällä (1,0 kg/t), Kaidonselällä (0,5 kg/vetotunti) Karhuselällä (0,8 kg/vetotunti) ja kaikki tehtaiden lähialueelle (Laihianselkä, Honkalahti ja Enson edusta, 0,4 3 kg/vetotunti). Muilla alueilla ei saatu lahnaa. Kuore Kuoretta ja varsinkin kuoreenpoikasia esiintyi melkein kaikilla alueilla. Niiden todellisia määriä on vaikea arvioida, koska poikaset menevät trooliverkon läpi. Kuoreen yksikkösaaliit olivat alle 1 kg/vetotunti. Hauki Haukia esiintyi vuonna 2013 koetroolaussaaliissa Haukiselällä (1,6 kg/vetotunti) ja Honkalahdella (0,8 kg/vetotunti). Muilla alueilla ei saatu haukea. Miekkasärki Miekkasärkeä ei ole saatu vuonna 2013. - 26 -
4. VASTAKUORIUTUNEIDEN MUIKUN- JA SIIANPOIKASTEN NUOTTAUKSET 4.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Vuosien 2001-2013 vastakuoriutuneiden muikun ja siianpoikasten alueellista esiintymistä, poikastiheyksiä, kasvua ja kuolleisuutta selvitettiin 25 näytealueella (kuva 21). 25 Rastinvirta Kyläniemi Suuri Jänkäsalo 14 13 Kutvele 16 15 Karvasalo Härskiänsaari 12 23 Mietinsaari Äitsaari 24 20 19 21 Salonsaari 18 17 22 Ruokolahti IMATRA Taipalsaari Kattelussaari 9 Vehkataipale 5 8 7 6 10 11 Vuoksi N 1 2 3 4 LAPPEENRANTA Joutseno Etelä - Saimaan tarkkailun muikunpoikasnuottausalueet S Kuva 21. Muikun ja siian poikasnuottausalueet Etelä-Saimaalla keväällä 2001-2013. Vuonna 2013 nuotattiin yhteensä 150 kertaa (Taulukko 11). Ensimmäiset näytteet (75 vetoa) otettiin heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet (75 vetoa) kerättiin samoilta alueilta toukokuun - kesäkuun vaiheessa. Nuottauksia tehtiin kullakin näytealueella 3 kohdassa. Näytteet otettiin avoperäisellä poikasnuotalla rantavyöhykkeiltä. Käytetty nuotta oli 1,5 m korkea ja sen siivet olivat 9,5 m pitkiä. Nuotan perä oli 3 mm:n havasta ja pussi oli tehty valoverhosta. Poikaset säilöttiin (etanoli 70 %) myöhempää käsittelyä varten. Muikunpoikaset eroteltiin siianpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän ja pigmentoitumisen perusteella (Karjalainen, 1992). Poikaset laskettiin lajeittain ja vedoittain. Jos näytemäärä oli suuri (>500 kpl), otettiin otosnäyte. Vuoden 2013 ensimmäiset näytteet otettiin 9.-13.5.2013 heti jäiden lähdön jälkeen. Seuraavat näytteet kerättiin 28.-31.5.2013. - 27 -
Taulukko 11. Poikasnuottausten nuottausalueet ja vetojen määrä Etelä-Saimaalla (9.-13.5. ja 28. 31.5.2013). 9. - 13.5.2013 28. 31.5.2013 Alue / paikka vetoja vetoja Alue 1 1. Tuosansaari 3 3 Kaukaan lähialue 2. Riutansaari 3 3 (1-5 km) 3. Murheistenranta 3 3 4. Kohusaari 3 3 Alue 2 5. Mustasaari 3 3 Kaukaan lähialue 8. Suur-Suomensalo 3 3 (5-15 km) 9. Päihänniemi 3 3 Alue 3 7. Kankainen 3 3 Pulpin lähialue (0-3 km) 25. Muukonsaari 3 3 Alue 5 17. Laurinniemi 3 3 Stora-Enson lähialue 18. Vatavalkama 3 3 (0-5 km) 20. Suikkala 3 3 22. Haukkasaari 3 3 Alueet 4,6,9 10. Satamosaari 3 3 Välialueet 11. Tiuruniemi 3 3 19. Viitanen 3 3 21. Mikon/Malonsaari 3 3 23. Vepsä 3 3 24. Vilkonmäki 3 3 Alue 7 12. Pullikainen 3 3 Vertailualue 13. Ilkonsaaret 3 3 14. Suuri Mäntysaari 3 3 15. Pieni Lintusaari 3 3 16. Huuhanhiekka 3 3 26. Rastinvirta 3 3 Yhteensä 75 75 Kuvat 22 25. Kuvakooste muikunpoikasnuottauksista, nuotanvetoa, muikunpoikassaalis ja otosnäytteen purkitus 70 % ethanoliin. - 28 -
4.2. Muikunpoikasten esiintyminen Vuoden 2013 muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 26. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä 2. Ensimmäisenä näytteenottokertana saatiin kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia (keskimäärin 3 360 kpl/veto). Tehtaiden vaikutusalueilla ja välialueilla muikunpoikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät verrattuna vertailu-alueeseen. Myös toisella näytteenottokerralla kaikilla osa-alueilla poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät (-20 kpl/veto) verrattuna vertailu-alueeseen jossa poikassaaliit olivat keskimäärin 941 kpl / veto. Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät 2013 150 125 100 9-13/5/2013 29-31/5/2013 75 50 25 * * * * * * * * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-F Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 26. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella Etelä-Saimaalla vuonna 2013 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Vuoden 2001-2011 muikunpoikasten keskimääräinen saalis (1. ja 2. kierroksessa, kpl/nuotanveto) on esitetty kuvassa 27 ja 28 (pelkästään 2.kierrosten tulokset). Muikunpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät 2001-2012 125 100 75 1. kierros 2. kierros 50 25 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-F Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 27. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain (1. ja 2. kierros) vuonna 2001 2012. - 29 -
Vuosina 2001 2012 saatiin ensimmäisellä näytteenottokerralla kaikilta osa-alueilta muikunpoikasia (1-1000 kpl/nuotanveto). Vertailualueella muikunpoikassaaliit olivat suuremmat ja Kaukaan vaikutusalueella (alueet 1 ja 2) poikassaaliit olivat merkittävästi pienemmät kuin muilla alueilla. Koska kaikilla poikasilla Kaukaan vaikutusalueilla on vielä ruskuaispussi ensimmäisellä näytteenottokerralla, voidaan päätellä, että muikku kutee siellä ja myös mätimunat kuoriutuvat. Kuvassa 28 näkyy esim. hyvin, että vahvan vuoden 2007 muikunpoikasmäärät olivat jo toukokuun lopulla nähtävissä koko tutkimusalueen poikasnuottauksissa. Sama ilmiö näkyy vähemmissä määrissä myös vuonna 2009 (myös vahva vuosiluokka) tehtaiden vaikutusaluetta lukuun ottamatta. Vuonna 2007, 2010 ja 2012 poikassaalit olivat toukokuun lopulla erittäin suuri vertailualueella (alue 7 Kyläniemen eteläpuolella). kpl / veto 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Muikunpoikasnuottaukset Etelä-Saimaalle 2001-2013 noin 4. viikkoa jäiden lähdön jälkeen alue 7 (vertailualue) alueet 4,6,9 (välialue) alue 1 (UPM-Kymmene, Kaukas) alue 2 (UPM-Kymmene, Kaukas) alue 3 (Metsä-Fibre, Joutseno) alue 5 (Stora-Enso, Imatra) 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Vuosi Kuva 28. Muikunpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain 2. kierroksessa, toukokesäkuussa vuonna 2001 2013. Syyskutuisen muikun keväällä kuoriutuvien poikasten määrät vaihtelevat voimakkaasti vuodesta toiseen. Tämä johtuu muikun korkeasta hedelmällisyydestä, lyhytikäisille kaloille ominaisesta suuresta kutukantojen vaihtelusta ja lopulta korkeasta pohjasedimentissä hautoutuvien mätimunien sekä kuoriutuneiden poikasten kuolleisuudesta. Yleensä vastakuoriutuneista poikasista kuolee ensimmäinen kesän aikana yli 95 % (kevätmyrskyt, alhainen vedenlämpötila, predaatio ym.). Ensimmäisten poikasviikkojen aikana kuolleisuus on suurinta, joten toisen näytteenottokerran (4. viikko jäiden lähdön jälkeen) perusteella pystytään jo suhteellisen luotettavasti arvioimaan syksyyn asti selviytyvien poikasten määrä. (Helminen ym. 1997; Karjalainen ym. 2001). - 30 -
4.3. Siianpoikasten esiintyminen Vuoden 2013 siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto ± keskivirhe) on esitetty kuvassa 29. Näytepistekohtaiset saaliit on esitetty liitteessä II. Siianpoikaset eroteltiin muikunpoikasista lihasjaokkeiden lukumäärän, koon ja pigmentoitumisen perusteella. Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät 2013 15 9-13/5/2013 10 29-31/5/2013 5 0 * * * * * * * * * alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra * Kuva 29. Siianpoikasten keskimääräiset saaliit (kpl / veto ± keskivirhe) osa-alueittain toukokuun alussa ja loppupuolella vuonna 2013 (* = Kruskal-Wallis p<0.05, verrattuna vertailualue). Siianpoikaset / veto Etelä-Saimaa kevät 2001-2012 2 15,0 1 1. kierros 2. kierros 5,0 alue 7 alueet 4,6,9 alue 1 alue 2 alue 3 alue 5 Vertailualue Välialue UPM-Kymmene M-B Stora-Enso Lappeenranta Joutseno Imatra Kuva 30. Siianpoikasten keskimääräinen saalis (kpl/veto) osa-alueittain toukokuun alussa (1. kierros) ja loppupuolella (2. kierros, mustat tolpat) vuonna 2001 2012. - 31 -
5. KIRJANPITOKALASTUS 5.1. Verkkokirjanpitokalastus Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Suur-Saimaan alueella kirjanpitokalastus on käynnistynyt vuonna 1988 osana koko Etelä-Karjalan kalavesien kalastusaluekohtaista kalastoseurantaa, jonka toteuttamisesta on vastannut Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. Kaakkois-Suomen TE - keskuksen kalatalous-yksikkö on ylläpitänyt erityisesti ammattikalastukseen kohdistunutta kirjanpitokalastusta ja Imatran alueen metsäteollisuudella on ollut kalatalousseurantaa, johon on liittynyt lähialueiden kalaston seuranta kirjanpitokalastuksen avulla. Lisäksi Vuoksella Imatran kaupungin toimesta on seurattu lähinnä vapaa-ajankalastajien saaliita. Etelä-Saimaan aineistot toimivat pohjana vuonna 2001 käynnistetylle kirjanpitokalastukselle, joka on osa Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran metsäteollisuuden yhteistä kalatalous-tarkkailua Etelä- Saimaalla. Etelä-Saimaan alueella kirjanpitokalastajia oli vuonna 2001 13 kalastajaa, vuonna 2002 10 kalastajaa, vuonna 2003 11 kalastajaa, vuonna 2004 ja 2005 13 kalastajaa, vuonna 2006, 2007 ja 2008 10 kalastajaa, vuonna 2009 11 kalastajaa, vuonna 2010 10 kalastajaa ja vuonna 2011, 2012 ja 2013 7 kalastajaa. Tulosten tarkastelussa on keskitytty verkkokalastuksen yksikkösaaliissa (saalis (kg) / verkko / pyynti-vuorokausi) tapahtuvien muutosten osoittamiseen merkittävimpien saalis- ja istutuskalalajien (muikku, siika, kuha, taimen, järvilohi) osalta. Tulokset on toistaiseksi käsitelty koko Etelä-Saimaata kattavana, koska kalastajia osa-alueittaista tarkastelua kohti on liian vähän. Koska kirjanpitokalastajat kalastavat pääsääntöisesti muikkuverkoilla ja verkoilla > 40 mm, tässä raportissa on esitetty ainoastaan yli 40 mm:n ja muikkuverkkojen tulokset. Nykyään suurin osa (> 95 %) kirjanpitokalastajien käytetyistä harvaverkoista on jo 50 mm tai suurempia. Käytettyjen muikkuverkkojen koko on yleensä ollut välillä 15-20 mm, mikä on nykyiselle Etelä - Saimaan muikkukannalle usein liian harva koko. Pyyntipäivämäärät ja kokonaissaaliit Kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit, kokonaispyyntipäivämäärät ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit on esitetty taulukossa 13. Taulukko 12. Etelä-Saimaan kirjanpitokalastajien kokonaissaaliit (kg), kokonaispyynti-päivämäärät (ppv) ja pyyntipäiväkohtaiset saaliit (kg/verkko/pyyntipäivä) vuonna 2013, sekä niiden keskiarvot ja vaihtelut vuosina 2001-2012. 2013 2001-2011 keskiarvo (vaihtelu) kg ppv kg/ppv kg ppv kg/ppv Muikkuverkot 463 529 0,88 1444 958 1,40 (166-4728) (386-1620) (0,46-2,92) Verkot >40mm 1218 4507 0,27 1518 6206 0,25 (858-2208) (5998-10110) (0,20-0,39) - 32 -
Verkkosaaliin koostumus ja yksikkösaaliit lajeittain Vuonna 2013 kirjanpitokalastajien yli 40 mm verkkosaaliin koostumus (% painosta) on esitetty kuvassa 31. Tärkeimmät lajit olivat kuha, hauki, lahna, ahven ja made. Kuva 31. Vuonna 2013 kirjanpitokalastajien yli 40mm:n saaliin lajien koostumus (% kokonaissaaliin painosta). Muikku Tarkkailujaksolla 1992-2013 kirjanpitokalastuksen muikkuverkkojen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet muikun osalta 340-2884 grammaa/verkko/vuorokausi välillä (kuva 32). Vuoden 2013 muikkuverkkosaalis (0,88 kg/verkko/ vuorokausi) kuulu 2000-luvun pienempiin johtuen vuosien 2010 ja 2011 keskimäärästä heikompien muikkuvuosiluokat ja vahva vuoden 2012 vuosiluokan pieni koko. Muikkuverkkojen yksikkösaaliissa on ollut vuonna 2011 asti nouseva trendi 1990 2000 luvulla. Parin viime vuoden aikana muikkuverkon saaliit ovat lievästi laskeneet ja olivat suhteellisesti pienemmät kuin tutkimusalueen trooli- ja nuottasaaliit. Syy siihen myös on, että monien kalastajien muikkuverkot ovat suuremmat kuin 15 mm. Suositeltava muikkuverkkokoko on nykyään välillä 13-15 mm, johtuen muikkujen pienestä koosta. g/v/vrk 3000 Etelä-Saimaan muikkuverkon yksikkösaaliit vuosina 1992-2013 2000 1000 0 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 Vuosi Kuva 32. Kirjanpitokalastajien muikun yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina 1992-2013. - 33 -
Siika Tarkkailujaksolla 1992-2013 siian yksikkösaaliit yli 40mm:n verkoissa ovat vaihdelleet 2-26 g/verkko/vuorokausi välillä (kuva 35). Yli 40mm verkoissa siian yksikkösaaliissa on havaittavissa laskevaa trendiä. g/v/vrk 40 Etelä-Saimaan siian yksikkösaaliit verkot > 40 mm vuosina 1992-2013 30 20 10 0 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 Vuosi Kuva 33. Kirjanpitokalastajien siian yksikkösaaliit (gramma/verkkovuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina 1990-2013. Verkot yli 40mm. Avovesi- ja talvikausi. Muut lajit (verkot yli 40mm, kuva 36) Kirjanpitokalastajien yli 40 mm verkojen yksikkösaaliit vuosina 1990 2013 on esitetty kuvassa 36. g/v/vrk Verkot >40mm yksikkösaaliit vuosina 1990-2013 200 Kuha Hauki Made Lahna Ahven Taimen Lohi 150 100 50 0 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 Vuosi Kuva 34. Kirjanpitokalastajien yksikkösaaliit (gramma/verkko/vuorokausi) Etelä-Saimaalla vuosina 1990-2013. Verkot yli 40mm. Avovesi- ja talvikausi. - 34 -
Kuha Kuhan yksikkösaaliit ovat vaihdelleet 0-171 g/verkko/vuorokausi välillä 1990-2013. Kuhan yksikkösaalis oli vuonna 2013 neljänneksi suurin tarkkailujakson aikana (95 g/ verkko/vuorokausi). Kuhan yksikkösaaliissa on ollut nähtävissä nouseva trendi 1990 2000 luvalla. Hauki Hauen yksikkösaaliit yli 40 mm:n verkoissa ovat vaihdelleet välillä 42-133 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2013. Hauen yksikkösaalis oli vuonna 2009 suurin ja vuonna 2013 seurantajakson seitsemänneksi suurin (74 g/verkko/vuorokausi). Made Mateen yksikkösaaliit yli 40 mm:n verkoissa ovat vaihdelleet välillä 12-45 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2013. Mateen yksikkösaaliit on pysynyt samansuuruisena 1990-2000 luvun aikana. Mateen yksikkösaalis oli vuonna 2013 keskinkertainen(24,1 g/verkko/vuorokausi). Lahna Lahnan yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä 24-84 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2013. Lahnan yksikkösaalis oli vuonna 2013 keskinkertainen(39 g/verkko/vuorokausi). Taimen Taimen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä 0-6 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2013. Vuonna 2013 oli kirjanpitokalastajien verkkosaaliissa 5 kpl (7,8 kg) taimenta. Järvilohi Järvilohen yksikkösaaliit ovat vaihdelleet välillä 0-8 g/verkko/vuorokausi vuosina 1990-2013. Vuonna 2013 ei ole kirjanpitokalastajien verkkosaaliissa saatu järvilohta. Nieriä Vuonna 2013 oli kirjanpitokalastajien verkkosaaliissa 2 kpl (yht. 0,2 kg) nieriöitä. Miekkasärki Vuonna 2013 oli kirjanpitokalastajien verkkosaaliissa 1 kpl (0,7 kg) miekkasärkeä. - 35 -
5.2. Uistelukirjanpitokalastus Vuoden aikana viehekalastuksen kirjanpitokalastukseen osallistui kahdeksan (8) henkilöä. Kirjanpitokalastustulokset on esitetty Etelä Saimaan osalta Kyläniemen etelä ja pohjoispuolelta alla olevan taulukon mukaiset: Taulukko 13. KYLÄNIEMI ETELÄPUOLI KYLÄNIEMI POHJOISPUOLI 2011 2012 2013 2011 2012 2013 Pyyntipäivät 95 79 123 254 212 131 Vetotunnit 607 428 696 1504 1496 928 Vapaa käytössä 9 8 9 10 11 10 Vetotunnit/päivä 6 5 6 6 7 7 Yksikkösaalis (g/vapa/tunti) Järvitaimen 6 4 5 3 2 1 Järvilohi 3 4 7 17 7 10 Nieriä 0 0 0 0 0 0 Alamittaiset Järvitaimen 17 21 66 106 87 52 Järvilohi 74 31 53 178 259 161 Nieriä 14 6 10 13 24 11 Kirjanpitokalastajien pyyntipaine (pyyntipäivät/vetotunnit) oli suurin koko tarkkailujakson aikana Kyläniemen eteläpuolella ja pienin pohjoispuolella. Käytettyjen vapojen määrä ja käytetty aika (vetotunnit) ovat vakiintuneet. Kalastusalueen suosituksen mukaisesti uistelijoiden alamitat ovat olleet järvitaimenella 50 cm, järvilohella 60 cm ja nieriällä 60 cm. Järvitaimen Edellisten vuosien tapaan 2013 järvitaimen yksikkösaalis oli korkeampi Kyläniemen eteläpuolella kuin pohjoispuolella. Yksikkösaaliissa ei tapahtunut merkittävää muutosta edellisiin vuosiin verrattuna. Alamittaisten kalojen (alle 50 cm) määrät nousivat Kyläniemen eteläpuolella ja laskivat pohjoispuolella. Tämä johtui suurelta osin pyyntipaineen siirtymisestä Kyläniemen eteläpuolelle. Järvilohi Edellisten vuosien tapaan vuonna 2013 järvilohen yksikkösaalis oli korkeampi Kyläniemen pohjoispuolella kuin eteläpuolella. Yksikkösaalis melkein kaksinkertaistui eteläpuolella edellisiin vuosiin verrattuna. Myös pohjoispuolella yksikkösaalis lähti kasvuun. Alamittaisten kalojen (alle 60 cm) määrät nousivat Kyläniemen eteläpuolella ja laskivat pohjoispuolella verrattuna edelliseen vuoteen. Tämä johtui suurelta osin pyyntipaineen siirtymisestä Kyläniemen eteläpuolelle. Nieriä Edellisen vuosien tapaan vuonna 2013 ei saatu yhtään mitan täyttämää nieriää. Alamittaisten kalojen (alle 60 cm) määrissä tapahtui samanlainen kehityssuunta kuin järvitaimenen ja lohen osalta verrattuna edelliseen vuoteen. - 36 -
6. KOERAVUSTUS JA RAVUSTUSSAALISKIRJANPITO 6.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Täplärapukannan seuranta osana Saimaan rapu hankkeen viidettä työvuotta toteutettiin työsuunnitelman mukaisesti rapukaudella 2013: kultakin kolmelta koeravustajalta mitattiin ravustuskauden aikana kahden koeapajan saalis neljästi ja kukin koeravustaja piti saalispäiväkirjaa koko kauden saaliista. Tämän lisäksi tehtiin tauti- ja loismäärityksiä taustatiedon keräämiseksi. Koeapajien saaliit mitattiin kahden viikon välein sääolojen salliessa siten, että ensimmäinen mittaus oli heti ensimmäisen ravustusviikon aikana (24. - 25.7.). Kolmen koeravustajan kahden koeapajan koko saaliista määritettiin seuraavat muuttujat: selkäkilven pituus, sukupuoli, saksien lukumäärä, naaraiden lisääntymisvalmius, rapuruttoinfektion aste, pyrstöjalkataudin esiintyminen ja muut mahdolliset havainnot. Tämän lisäksi koeravustajat pitivät saalispäiväkirjaa, josta selviää ravustuskerroittain saaliin määrä jaoteltuna kaupparapuihin ja muuhun saaliiseen. Tulosten esittelyyn on liitetty tarkennuksia menetelmistä. Eteläisen Saimaan täplärapukantaa on seurattu kolmella alueella: tehtaan vaikutusalueella (Ravustaja Aa), välialueella (Ravustaja Bee) ja vertailualueella (Ravustaja Cee). Näiden eri tavoin sijoittuneiden ravustusalueiden vertailu antaa tietoa tehtaan toiminnan mahdollisista vaikutuksista täplärapukantaan. Eri vuosien mittauskertojen ajoitusero kullakin mittauskerralla voi olla viikko, mutta käytännön tulkinnan vuoksi kutakin mittauskertaa verrataan edellisen vuoden vastaavaan järjestysnumeron mukaisesti, ellei aineistoa ole yhdistetty koko ravustuskauden ajalta. Raportissa käytetään seuraavia termejä: kaupparapu = yli 10 senttinen täplärapu; muu saalis = II laatuluokan saalis; I laatuluokan saalis = yli 10 senttinen terve 2-saksinen täplärapu; II laatuluokka = alle 10 senttinen tai rapuruttoinen tai saksipuoli täplärapu; koeapaja = ravustajan valikoitu rapuapaja, jonka saalis mitataan. Eri vuosien mittauskertojen ajoitusero kullakin mittauskerralla voi olla viikko, mutta käytännön tulkinnan vuoksi kutakin mittauskertaa verrataan edellisen vuoden vastaavan järjestysnumeron mukaisesti ellei aineistoa ole yhdistetty koko ravustuskauden ajalta. 6.2. Koeravustusten ja saaliskirjanpidon tulokset Keskimääräiset päivittäiset mertamäärät perustuvat ravustajien ilmoituksiin. Ravustajilla on ollut pääosin kohtuullisen samansuuruinen ja jopa hieman kasvava keskimääräinen mertamäärä käytössä seurantakauden aikana (Taulukko 1) ja hienoinen lasku rapukaudella 2013. Ravustaja Aata, jolla on käytössään pienin mertamäärä, voi luonnehtia harrastusravustajaksi, kaksi muuta ravustajaa (Bee ja Cee) ovat ammattimaisia ravustajia. Taulukko 14. Ravustajien käyttämä keskimääräinen mertamäärä vv. 2009 13. v. 2009 v. 2010 v. 2011 v. 2012 v. 2013 RavAa 75 50 90 77 67 RavBee 150 178 181 199 189 RavCee 404 382 397 436 405 keskiarvo 210 203 223 237 220 Pyyntiponnistus on määritetty ravustajien ilmoittamasta, ravustuskauden aikana käytetyistä kokonaismertamäärästä. Ravustajien pyyntiponnistus on merta-öinä mitattuna kasvanut seurannan aloituksesta (Taulukko 2), joskin pyyntiponnistuksessa on ollut vuotuista vaihtelua ja vuoden 2013-37 -
Osuus Osuus Osuus mertamäärä on ollut edellistä vuotta alhaisempi. Merta-öinä mitattuna ravustajien pyyntiponnistus on ammattimaista, erityisesti Ravustaja Been ja Ceen osalta. Pyyntiponnistuksen vaihteluun vaikuttaa sekä mertamäärän muutos että ravustuspäivien lukumäärä. Taulukko 15. Ravustajien pyyntiponnistus vv. 2009 13. v. 2009 v. 2010 v. 2011 v. 2012 v. 2013 RavAa 2250 1950 3150 2535 1608 RavBee 3900 5690 4890 5600 5270 RavCee 10510 14135 14286 17874 16193 keskiarvo 5553 7258 7442 8670 7690 Koeapajasaaliiden pituusjakaumat osoittavat, että eteläisen Saimaan täplärapukanta tuottaa vuosittain merkittävän saalisosan kaupparapuja (vihreät pylväät) ja ravustajakohtainen kaupparavun osuus vaihtelee noin 24 68 % välillä eri mittauskertojen osalta, vaihtelu oli siis lähes kolminkertainen alhaisimman ja korkeimman osuuden välillä. Suurin kaupparapujen saalisosuus yhdistetyssä koeapajasaaliissa oli Ravustaja Beellä (noin 59%), toiseksi korkein Ravustaja Aalla (noin 51%) ja alhaisin Ravustaja Ceellä (noin 47%) (Kuva 1). Keskimääräinen kaupparavun osuus koko aineistossa oli 41,5 %. Koeapajien pituusjakaumat on yhdistetty sekä vuosittain että ravustajittain, joten selkeät vuosittaiset vaihtelut ja eri koealueiden luonne on osin hävinnyt (vrt. Saimaan rapu hankkeen vuosiraportti 2013). Merrat valikoivat yli 7 senttisiä rapuja, joten pienet kokoluokat ovat aliedustettuina tai jäävät jakaumasta automaattisesti pois. On silti huomattava, että kaupparavun osuus on kaikilla ravustajilla erittäin suuri, joten eri koeapaja-alueilla on kaupparapujen suhteutettu tuotto hyvä. RavAa RavBee 35,0 % 3 % 3 % 25,0 % 25,0 % 2 % 2 % 15,0 % 15,0 % 1 % 1 % 5,0 % 5,0 % % 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 Selkäkilven pituus, mm % 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 Selkäkilven pituus, mm 35,0 % RavCee 3 % 25,0 % 2 % 15,0 % 1 % 5,0 % % 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 Selkäkilven pituus, mm Kuva 35. Ravustajien koeapajien saaliin pituusjakaumat vv. 2009-2013. - 38 -
Kaupparavun saalisosuus, % 6.3. Kaupparavun osuus kokonaissaaliissa Kaupparavun saalisosuuden kokonaisarviointi perustuu ravustajien saalisseurantaan ja voi siten poiketa koeapajien antamista tuloksista. Kokonaissaalista on seurattu vasta vuodesta 2010, sillä ensimmäisen seu-rantavuoden kokonaissaaliin kirjaaminen ei onnistunut. Kaupparavun keskimääräinen osuus ravustajien kokonaissaaliissa on noussut seuranta-aikana hieman ja oli v. 2012 reilun 10 % suurempi kuin v. 2010 (Kuva 2). Kaupparavun keskimääräinen osuus oli hienoisesta laskusta huolimatta vielä v. 2013 yli 40 % ja samalla keskimääräisellä tasolla kuin vv. 2010 ja 2012. Kaupparavun keskimääräisen osuuden kasvuun vaikuttaa merkittävästi Ravustaja Aan kaupparapuosuuden kasvu. Ravustajalla Bee kaupparapusaaliin kehitys kasvu on lähes keskiarvon mukainen ja Ravustajalla Cee kaupparavun saalisosuus on ollut koko seuranta-ajan seurannan aloitusvuotta 2010 alhaisempi ja vaihdellut vuosittain. 80 70 60 50 40 30 keskiarvo RavAa RavBee RavCee 20 10 0 2010 2011 2012 2013 Vuosi Kuva 36. Kaupparapujen osuus ravustajien ilmoittamassa kokonaissaaliissa ravustajittain vv. 2009-2013. 6.4. Rapuruttoisten täplärapujen osuus koeapajasaaliissa Rapuruttoisten täplärapujen osuutta saaliissa on seurattu koeapajasaaliin mittauksen yhteydessä. Rapuruttoisten keskimääräinen osuus koeapajasaaliissa on vaihdellut vv. 2009 13 keskimäärin 50 65 % välillä (Kuva 3). Vuosittainen vaihtelu sekä keskimääräisessä osuudessa että yksittäisten ravustajien apajissa on ollut suurta ja v. 2010 on rapuruttoisten osuus ollut korkeimmillaan. Eteläisen Saimaan täplärapukantaa leimaa rankka rapuruttoinfektio, joka näkyy rapuruttovammoina sekä ilmeisesti myös sekundaarisina infektioina ja vaikuttaa saaliin kaupalliseen arvoon. Seurannassa havaittu koeapajakohtainen ja rapukauden aikainen vaihtelu on vielä suurempaa kuin tässä esitetyssä yhdistetyssä aineistossa (vrt. Saimaan rapu vuosiraportti 2013). Yleisenä suuntauksena on ollut, että Ravustaja Aalla on korkein rapuruttoisten osuus, sen jälkeen Ravustaja Beellä ja Ravustaja Ceen saaliissa on ollut alhaisin rapuruttoisten osuus, poikkeuksena v. 2011, jolloin Ravustaja Beellä oli korkeampi rapuruttoisten saalisosuus kuin Ravustaja Aalla ja v. 2009, jolloin Ravustaja Ceen koeapajasaaliissa oli enemmän rapuruttoisia rapuja kuin Ravustaja Been koeapajasaaliissa. Kesä 2010 oli erittäin lämmin, mikä on saattanut vaikuttaa rapuruttoisten täplärapujen osuuden selvään kasvuun. - 39 -
Rapuja per merta-yö, g Rapuruttoisten osuus, % 80 70 60 keskiarvo RavAa 50 RavBee RavCee 40 30 2009 2010 2011 2012 2013 Vuosi Kuva 37. Rapuruttoisten täplärapujen osuus ravustajien koeapajasaaliissa vv. 2009-2013. 6.5. Ravustajien yksikkösaalis kokonaissaaliista määritettynä Keskimääräinen yksikkösaalis, määritettynä ravustajien yksikkösaalista, on kasvanut seurantakauden aika-na (Kuva 4) ja kasvu on tasaantunut alun rajun nousun jälkeen. Ravustaja Beellä on yksikkösaalis kasvanut tasaisesti koko seurantakauden ajan ja Ravustaja Aan ja Ceen yksikkösaalis on laskenut joko kahtena viimeisenä tai vain viimeisenä vuonna. Kesän 2009 täplärapusaaliin kirjaaminen ei täysin onnistunut, joten sen kesän tulosta ei voi suoraan verrata myöhempiin vuosiin. Yhtenä merkittävänä syynä yksikkösaaliin kasvuun on voinut olla kesien 2010 ja 2011 pitkä lämmin kasvukausi, joka on ilmeisesti tuottanut saalista jopa vielä kylmänä vuonna 2012. Vuoden 2013 kasvukausi oli taas pitkä (aikainen lämmin kevät) ja on voinut jo sellaisenaan tuottaa hyvän saaliin Ravustaja Been apajilla. Ravustajakohtaiset yksikkösaaliit ovat vaihdelleet vuosittain, kullakin eri tavoin, ja erot vuosien välillä ovat voineen olla jopa 30 % luokkaa. Keskimääräinen yksikkösaalis on melko alhainen ja kaupallisen pyynnin kannattavuuden alarajalla. Yleisenä, karkeana suuntauksena on, että Ravustaja Been yksikkösaalis on suurin ja Ravustaja Aan ja Ceen yksikkösaalis on karkeasti ottaen samansuuruinen. 180 160 140 120 100 80 keskiarvo RavAa RavBee RavCee 60 40 20 2009 2010 2011 2012 2013 Vuosi Kuva 38. Yksikkösaalis ravustajien ilmoittamasta kokonaissaaliista ja käytetystä mertamäärästä laskettuna ravustajittain vv. 2009-2013. - 40 -
6.6. Tulosten tulkinta Eteläisen Saimaan täplärapukantaa luonnehtii voimakas rapuruttoinfektio ja alhainen yksikkösaalis erityisesti kaupparavun osalta. Osatekijänä melko alhaisen tuoton taustalla lienee myös Saimaan täplärapujen Psorospermium haeckeli loisinta, joka ilmeisesti heikentää täplärapukantaa ja nostaa kuolleisuutta. Saimaan täplärapukannassa on havaittu myös pyrstöjalkatautia, joka voi merkittävästi haitata heikkokuntoisen rapunaaraan lisääntymistä. Ravustajien saaliskirjanpidon perusteella tehtaan vaikutusalueella yksikkösaalis on alhainen, kuitenkin samalla tasolla kuin vertailualueella. Valittujen koeapajien laatu voi tosin vaikuttaa tähän merkittävästi. Tehtaan vaikutusalueen koeapajilla on saaliissa eniten rapuruttoisia täplärapuja, selvästi suurempi osuus kuin vertailualueella. Tehtaan vaikutusalueella on myös kaupparapujen osuus kokonaissaaliissa kaikkein suurin koko seurantajakson ajan, mikä yhdistettynä yksikkösaalistilastoon voi ilmentää täplärapukannan lisääntymisvaikeuksia tai nuorten ikäluokkien lisääntynyttä kuolleisuutta. Koeapajasaaliin pituusjakauman perusteella täplärapukanta näyttää tuottoisalta ja elinvoimaiselta, joskin yksikkösaalis kertoo täplärapukannan olevan suhteellisen harva ja kokonaistuotto siten alhainen. Ravustajien yksikkösaaliit ovat kasvaneet vv. 2009 2012, mutta kun tarkastellaan koko ajanjaksoa, niin v. 2013 yksikkösaalis oli alhaisempi kuin v. 2012. Täplärapukantojen luonteeseen kuuluu tuoton vaihtelu, jota on havaittu erityisesti vesistön tuotantokapasiteetin saavuttaneissa, vanhoissa ja vakiintuneissa täplärapukannoissa. - 41 -
7. KIVIKKORANTOJEN SÄHKÖKOEKALASTUKSET 7.1. Aineisto, menetelmät ja tutkimusalueet Kivikkorantojen sähkökoekalastuksessa pyritään selvittämään jätevesien vaikutusalueita käyttäen indikaattoreina kalaston lajistoa ja runsaussuhteita. Tässä esitetään tulokset UPM-Kymmene Oyj, Kaukaan, Metsä Fibre Oy Joutsenon ja Stora Enso Oyj, Imatraan tehtaiden jätevesien vaikutusalueelle (1,2,3,5) välialueelle (4,6) ja puhtaalla vertailualueella (7) Kyläniemen eteläpuolella, yhteensä 19 koealueelta. Alueet sähkökalastettiin kahteen kertaan, rantaviivasta noin 0,5 metrin syvyyteen. Koealueen pinta-alat olivat 100 400 m 2. Tutkimusalueesta kolmetoista ovat samat kuin vuonna 1996 (Niemi, 1999; katso kartta). Koekalastukset tehtiin syyskuun ensimmäisillä viikoilla. Tulosten käsittelyssä alueet jaettiin, niin kuin vuonna 1996, neljään ryhmään: Tehtaiden lähialueet (Alue A), tehtaiden vaikutusalueet (Alue B), välialueet (Alue C) ja vertailualue (Alue D). Vuoden 2013 sähkökoekalastukset uusitaan viiden (5) vuoden välein. Kutvele Taipalsaari Kyläniemi Suuri Jänkäsalo 9 päihänniemi 12 mustasaari 14 huuhtisaari Kattelussaari 7 8 sotsaaret nikinluoto 5 muukonsaari Vehkataipale 2 kiiperä 6 kaitasaari Joutseno LAPPEENRANTA Härskiänsaari 17 pieni lintusaari 19 taipaleenlahti 18 Rastinvirta suuri mäntysaari Karvasalo 15 ilkonsaari 1 palosaari Äitsaari 16 pullikainen Mietinsaari 13 ylä-lyly Salonsaari 10 tiuruniemi Vuoksi Ruokolahti 3 vatavalkama 17 4 haukkasaari 11 malononsaari IMATRA Etelä - Saimaan tarkkailun kivikkorantojen sähkökalastusalueet v. 2013 N S Kuva 39. Osa-alueet ja kivikkorantojen sähkökalastusalueet Etelä-Saimaalla vuonna 2013. Sähkökalastusten tuloksista esitetään alueittain saatu kokonaissaalis, saaliiksi saadut kalalajit ja niiden yksilötiheydet (kpl/aari). Saatuja tuloksia verrataan muilta osa-alueilta ja samalta alueelta aiempina saatuihin tuloksiin. Tulosten pohjalta arvioidaan kuormituksen vaikutuksia kivikkorantakalayhteisöön. Tyypilliset kivirantakalayhteisöön kalalajit ovat: kivennuoliainen, kivisimppu, mutu, kiiski ja madetta (juveniilit). - 42 -